Uusi Keisari Xi Jinping

Jos kuulut niihin, jotka eivät nähneet, mihin Putin pyrki, sinun on lähes velvollisuus lukea saksalaisten journalistin Stefan Austin ja Adrian Georgesin kirja Xi Jinpingistä,  jottet joutuisi sanomaan samaa uudestaan.

Kaksikymmentä vuotta sitten olin hyvin optimistinen Kiinan kehityksestä. Mahtavan talouskasvun oli määrä johtaa olojen liberalisoitumiseen, koska autoritäärisen maat eivät voi menestyä. Näin tunnuttiin uskovan myös Kiinassa.  Maasta tuli muun muassa Suomeen delegaatioita tutustumaan oikeusvaltion periaatteisiin.

Sen jälkeen liberaalien demokratioiden menestys on ollut heikkoa ja Kiina on kääntynyt aiempaa autoritäärisempään suuntaan. Trumpin, Brexitin ja keltaliivien maista ei ole mitään opittavaa.

Kirjan antamat tiedot Kiinasta ovat todella huolestuttavia. Silti kirja ei ole mustavalkoinen vaan panee pohtimaan, ovatko kiinalaiset sittenkin veikkaamassa oikeaa hevosta. Jatka lukemista ”Uusi Keisari Xi Jinping”

Annie Ernaux: Vuodet

Olin juuri saanut kuunnelluksi loppuun Mauno Koiviston erinomaisen kirjan Venäjän idea, kun tuli tieto Kirjallisuuden Nobelin menemisestä ranskalaiselle Annie Ernauxille. Hänen pääteoksensa Vuodet oli kuunneltavissa Storytelissä, joten valitsin sen seuraavaksi.

Todella hyvin kirjoitettu kirja.

Kirja koostui erilaisista muistoista ja anekdooteista vuonna 1940 syntyneen kirjailijan elämän varrelta. Ranskalaisille lukijoille se tarjosi varmaankin nostalgisia muistoja. Minulta suomalaisena moni niistä meni ohi, koska en tunne ranskalaisia poliitikkoja enkä maan historian nyansseja.

Sen sijaan minulle kirja oli opettavainen katsaus ranskalaisuuteen ja sellaiseen Ranskaan, josta en ole paljon tiennyt.

Kirjassa Sputnikin lento sijoittui vuoteen 1955. Meilläpäin Sputnikia kokoonnuttiin pihalle ihmettelemään lokakuussa 1957. Tämä sai minut epäilemään muidenkin historiatietojen täsmällisyyttä. Ei tämä toisaalta mikään tietokirja ole. Tosin olen saattanut ymmärtää tekstin väärin. Kuuntelemisessa on se huono puoli, ettei tällaisten asioiden tarkistaminen on työlästä.

Ernaux kuvaa ranskan historiaa pienituloisen ja vasemmistolaisuutta ihailevan ranskalaisen silmin. Ranskalaista tässä vasemmistolaisuudessa on tunteiden tärkeys. Pettymys oli suuri, kun vasemmistolaiset presidentit eivät ole pystyneet taikaiskulla muuttamaan maata. Tällaiselle poliittiselle pragmaatikolle moinen tuo haaveellinen vasemmistolaisuus on silkkaa haihatusta. Minusta vasemmistolaiset presidentit muuttivat maataan merkittävästi, mutta kirjailija noteeraa vain ne heikennykset, joita on seurannut oikeiston vaalivoitosta. Jatka lukemista ”Annie Ernaux: Vuodet”