Olli Jalonen: Stalker-vuodet

Jos ei tietäisi, ei kuvit­telisi kir­joil­la Stalk­er-vuodet ja Taivaan­pal­lo ole­van sama kir­joit­ta­ja. Niin eri­laisia kir­jat ovat. Jos yhteistä alkaa etsiä, se löy­tyy ehkä kyvys­tä päästä todel­la hyvin päähenkilön pään sisälle.  Yhteistä oli myös, että molem­mat oli­vat todel­la hyviä.

Kir­jan minä on syn­tynyt vuon­na 1954. Hän opiske­li yhteiskun­tati­eteitä Tam­pereel­la. Siel­lä hänet pes­tat­ti­in yhteiskun­nal­liseen kohort­ti­tutkimuk­seen, jos­sa oli määrä seu­ra­ta vuon­na 1954 syn­tynei­den elämää. Hänet palkat­ti­in seu­raa­maan lähin­nä omia entisiä luokkatovereitaan.

Pikkuhil­jaa pal­jas­tui, ettei kyse ollut mitään tieteel­lis­es­tä tutkimuk­ses­ta, vaan DDR:stä ohja­tus­ta urkinnasta.

Teos on ankkuroitu Suo­ma­laiseen yhteiskun­taan ja siinä esi­in­tyy run­saasti oikei­ta ihmisiä, kuten Eero Taival­saari ja Per Sten­bäck. Pääjuoni on silti täysin fik­ti­ivi­nen. Tais­to­laiset tekivät vaik­ka mitä,  mut­ta tuo­hon heille ei sen­tään ollut resursseja.

Kir­ja on surulli­nen kuvaus päähenkilön jou­tu­mis­es­ta sivu­osaan omas­sa elämässään. Tarkkail­i­jan pitää häivyt­tää itsen­sä taustalle. Oikei­ta ihmis­suhtei­ta ei syn­tynyt sil­loin, kun oli aika sel­l­aisia solmia. Epäon­nis­tu­mi­nen omas­sa elämässä oli kuvat­tu niin hienos­ti, että min­ulle ainakin tuli perin apea olo. Onnek­si lop­pu oli, jos ei nyt onnelli­nen, sen­tään lohdullinen.

Kir­jan sisäl­lä oli taval­laan toinenkin kir­ja, ker­to­mus Suhar­ton Indone­sian kauheuk­sista. Se ymmärtääk­seni perus­tui lähin­nä fak­toi­hin – siis se, mitä tapah­tui Indone­si­as­sa, ei se, mitä tapah­tui Indone­sian Suomen suurlähetystössä.

Val­tioiden muo­dos­tu­mi­nen on kaikkial­la vaat­in­ut väki­val­taisia ottei­ta. Ei se Suomes­sakaan mitenkään verettömästi tapah­tunut.  Kaikkial­la on riv­it pitänyt ampua ensin suorik­si. Indone­si­as­sa se vain tapah­tui turhan kir­jaimel­lis­es­ti. On pakko myön­tää, etten aikanaan oikein ymmärtänyt, mitä maas­sa tapahtui.

Olli Jalo­nen on lois­ta­va kir­joit­ta­ja. Tek­sti oli sik­si mutka­ton­ta, että kir­ja sopi hyvin kuunneltavaksi.

2 vastausta artikkeliin “Olli Jalonen: Stalker-vuodet”

  1. Kir­jan minä on syn­tynyt vuon­na 1974.

    Siis vuon­na 1954, ja kir­jan tapah­tu­mat alka­vat vuodes­ta 1974.

    Indone­sian hirvit­tävää his­to­ri­aa ei Suomes­sa tosi­aan moni tunne. Kuten joskus totesin, tääl­lä vuosi 1965 tarkoit­taa täystyöl­lisyyt­tä ja kulu­tusy­hteiskun­taa, siel­lä se tarkoit­taa samaa kuin tääl­lä vuosi 1918.

  2. Kir­ja on lukulistal­la jah­ka mieheni saa sen lop­pu­un. Kir­jan aihep­i­ir­iä taus­toit­taa osaltaan Hen­rik Meinan­derin Kale­vi Sor­sa ‑kir­ja Kansakun­nan kakko­nen, joka on itsel­läni meneil­lään. Meinan­derin vetävää tek­stiä häir­it­sevät hie­man yllät­tävän mon­et pienet kieli- ja oikeinkir­joi­tusvirheet, aivan kuin oikoluku olisi jäänyt tekemättä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.