Jos ei tietäisi, ei kuvittelisi kirjoilla Stalker-vuodet ja Taivaanpallo olevan sama kirjoittaja. Niin erilaisia kirjat ovat. Jos yhteistä alkaa etsiä, se löytyy ehkä kyvystä päästä todella hyvin päähenkilön pään sisälle. Yhteistä oli myös, että molemmat olivat todella hyviä.
Kirjan minä on syntynyt vuonna 1954. Hän opiskeli yhteiskuntatieteitä Tampereella. Siellä hänet pestattiin yhteiskunnalliseen kohorttitutkimukseen, jossa oli määrä seurata vuonna 1954 syntyneiden elämää. Hänet palkattiin seuraamaan lähinnä omia entisiä luokkatovereitaan.
Pikkuhiljaa paljastui, ettei kyse ollut mitään tieteellisestä tutkimuksesta, vaan DDR:stä ohjatusta urkinnasta.
Teos on ankkuroitu Suomalaiseen yhteiskuntaan ja siinä esiintyy runsaasti oikeita ihmisiä, kuten Eero Taivalsaari ja Per Stenbäck. Pääjuoni on silti täysin fiktiivinen. Taistolaiset tekivät vaikka mitä, mutta tuohon heille ei sentään ollut resursseja.
Kirja on surullinen kuvaus päähenkilön joutumisesta sivuosaan omassa elämässään. Tarkkailijan pitää häivyttää itsensä taustalle. Oikeita ihmissuhteita ei syntynyt silloin, kun oli aika sellaisia solmia. Epäonnistuminen omassa elämässä oli kuvattu niin hienosti, että minulle ainakin tuli perin apea olo. Onneksi loppu oli, jos ei nyt onnellinen, sentään lohdullinen.
Kirjan sisällä oli tavallaan toinenkin kirja, kertomus Suharton Indonesian kauheuksista. Se ymmärtääkseni perustui lähinnä faktoihin – siis se, mitä tapahtui Indonesiassa, ei se, mitä tapahtui Indonesian Suomen suurlähetystössä.
Valtioiden muodostuminen on kaikkialla vaatinut väkivaltaisia otteita. Ei se Suomessakaan mitenkään verettömästi tapahtunut. Kaikkialla on rivit pitänyt ampua ensin suoriksi. Indonesiassa se vain tapahtui turhan kirjaimellisesti. On pakko myöntää, etten aikanaan oikein ymmärtänyt, mitä maassa tapahtui.
Olli Jalonen on loistava kirjoittaja. Teksti oli siksi mutkatonta, että kirja sopi hyvin kuunneltavaksi.
Siis vuonna 1954, ja kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 1974.
Indonesian hirvittävää historiaa ei Suomessa tosiaan moni tunne. Kuten joskus totesin, täällä vuosi 1965 tarkoittaa täystyöllisyyttä ja kulutusyhteiskuntaa, siellä se tarkoittaa samaa kuin täällä vuosi 1918.
Kirja on lukulistalla jahka mieheni saa sen loppuun. Kirjan aihepiiriä taustoittaa osaltaan Henrik Meinanderin Kalevi Sorsa -kirja Kansakunnan kakkonen, joka on itselläni meneillään. Meinanderin vetävää tekstiä häiritsevät hieman yllättävän monet pienet kieli- ja oikeinkirjoitusvirheet, aivan kuin oikoluku olisi jäänyt tekemättä.