Aika ennakkoluuloisena aloin kuunnelle Rosa Meriläisen ja Kari Häkämiehen tuoretta dekkaria Epäpyhä liitto. Oli vaikea yhdistää Rosaa dekkareihin ja vielä vaikeampaa oli kuvitella, miten kaksi niin erilaista henkilöä saisivat aikaan yhteisen kirjan, joka olisi sisäisesti edes auttavasti johdonmukainen. Väkivalta kuuluu dekkareihin, mutta tällä kertaa ajattelin suurimman väkivallan uhan kohdistuvan kirjoittajien keskinäisiin väleihin.
Yleensä kuitenkin kahlaan läpi tuttujen kirjoittamat kirjat, joten päätin uhrata aikaa tähänkin.
Kirja yli yllättävän hyvä. Henkilöhahmot olivat dekkarikirjaksi ihan ehjiä, juoni oli mielenkiintoinen, loppuratkaisu siedettävässä määrin mahdollinen ja aihe ajankohtainen. Kirja oli aika-ajoin suorastaan koukuttava.
Kirjassa liikuttiin valtioenemmistöisen energiayhtiön valtataistelussa, ympäristöaktivismissa, venäläisessä agenttimaailmassa, ministerien seikkailuissa, isän ja tyttären vaikeissa väleissä ja tietysti poliisin arkimaailmassa.
Tällä kertaa kliseemäinen poliisin johdon korruptoituneisuus sekä epäpätevät ja juopot esimiehet puuttuivat. Juopon rooli oli lehtimiehellä. Sankaripoliisi oli pyörätuolia käyttävä nainen.
Ilmeisesti jatkoa on tulossa. Kirjamessuilla Häkämies sanoi minulle olevansa menossa tapaamaan Rosaa kirjaprojektin puitteissa.
Kirja sopi hyvin kuunneltavaksi.
Häkämiehen ja Meriläisen kirjan luin jo minäkin ja olen samaa mieltä. Epäpyhän kirjailijaparin yhteistyö onnistuu yllättävänkin hyvin.