René Nyberg: Ruotsin ja Venäjän välissä

Tämäkin kir­ja kuu­lui niihin, jot­ka päätin kuun­nel­la velvol­lisu­u­den tun­nos­ta tut­tu kir­jail­i­jaa kohtaan. Mut­ta kyl­lä kannatti!

Olen ennenkin sanonut, että koulun his­to­ri­an ope­tus oli min­un aikanani aika heikkoa, vaik­ka oma his­to­ri­an opet­ta­jani oli sinän­sä hyvin pätevä. Koko Bri­tann­ian mullis­tanut ja teol­lisen val­lanku­mouk­sen kär­jistänyt Mainio val­lanku­mous selostet­ti­in his­to­ri­an kir­jas­sa hal­lit­si­ja­su­vun per­heri­itana eikä Suomen his­to­ri­as­sa kat­sot­tu edes aiheel­lisek­si maini­ta sitä, että 1600-luvun lop­un nälän­hätä, rut­to ja iso­vi­ha pudot­ti­vat Suomen asukaslu­vun kolmannekseen.

Käsi­tyk­seni sekä Venäjän että Ruotsin his­to­ri­as­ta mullis­tui Renén kir­jan ansioista. Koulus­sa sain sen käsi­tyk­sen, että Ruot­si ja Venäjä oli­vat tois­t­en­sa päävi­hol­lisia ja että nämä vihol­lisu­udet kohdis­tu­i­v­at Suomen itärajaan.

Kir­jan mukaan Venäjän päähuomio oli etelässä ja että tataarien (koulus­sa puhut­ti­in mon­goleista) vaiku­tus Venäjän his­to­ri­as­sa ja vielä nykyisessä hallintoma­llis­sa oli merkit­tävä. Vaik­ka Venäjä oli itsenäistynyt tataarien val­lan alta, maa mak­soi vero tataareille, Kul­taiselle ordalle pitkään.

Suomen ja Venäjän nahis­telu ei koskenut niinkään Suomea kuin Bal­ti­aa ja Liiv­in­maa­ta. Liiv­in­maas­ta tais­telti­in niin veris­es­ti, ettei koko Liivin kansaa enää ole.

Nor­jan päävi­holli­nen ei ollut Ruot­si vaan Tan­s­ka. Se, ettei Ruot­si lähet­tänyt Suomen sodas­sa kun­non joukko­ja Suomeen tais­tele­maan Venäjää vas­taan, joh­tui siitä, että ne oli sidot­tu Tan­skan ja Nor­jan rajoille.

Kaar­le 12 saa kir­jas­sa tuomion Ruotsin suur­val­ta-ase­man hävit­tämis­es­tä. Sen tosin tiesin entu­ud­estaan. René kut­suu hän­tä Karoluk­sek­si. Kysyin häneltä tästä, kos­ka Google ei ker­tonut asi­as­ta mitään. Sil­lä nimel­lä hän kuulem­ma allekir­joit­ti kirjeensä.

Sitä en tien­nyt, että Ruotsin val­tio eli lähin­nä muiden maid­en mak­samille sub­ven­tioil­la. Niistä sovit­ti­in yleen­sä rauhan sopimuk­sis­sa ja Ruot­si neu­vot­teli mak­su­ja hyväk­seen myös hävi­tyn sodan päät­teek­si. Ruot­sille mak­set­ti­in myös ulkopoli­it­ti­sista ja soti­laal­li­sista ”palveluk­sista”.

Venäjän suurlähet­tilääl­lä oli merkit­tävä rooli Ruotsin kus­tavi­laisen ajan sisäpoli­ti­ikas­sa. Suurlähet­tiläs hal­lit­si Ruotsin poli­ti­ikkaa avokätisil­lä lahjuksilla.

Ruot­si oli ennen Suomen mene­tys­tä sodas­sa läh­es koko ajan ja mitä vas­taan mil­loinkin. Kun aloin turhau­tua tähän sotien sekamel­skaan, kir­ja antoi niille seli­tyk­sen. Armei­jan on käytävä jatku­vasti sotaa tai se alkaa syödä omaa maataan. Rauhan aikana soti­laille piti mak­saa palkkaa, sota aikana ne han­kki­vat elan­ton­sa ryöstämällä.

Ihmette­len, että kir­ja päässyt Fin­lan­dia-ehdokkaak­si. Ehkä syynä oli detalji­tiedon liika määrä. Liialli­nen nip­peli­ti­eto estää met­sän näkemistä puil­ta, mut­ta toisaal­ta yksit­täis­ten virkami­esten merk­i­tys voi olla mon­en silmis­sä mie­lenki­in­toista tietoa.

Todel­la silmiä avaa­va kir­ja, jos­ta opin valtavasti.

En suosit­tele kuitenkaan sen kuun­telemista. Se pitää lukea. Tek­sti on niin ytimekästä, ettei yhtään vir­ket­tä ole varaa mis­sa­ta. Kuun­neltaes­sa menee aina jotain ohi. Niin kuin René min­ulle huo­maut­ti, kir­jas­sa ole­va kart­ta on elin­tärkeä. Sitä ei voi kuunnella.

25 vastausta artikkeliin “René Nyberg: Ruotsin ja Venäjän välissä”

  1. No ei tämä kaik­ki min­ulle uut­ta ollut. Olen kotoisin kaakkois-Suomes­ta ja esi-isäni olleet olleet Ruotsin sodis­sa. Ruot­si tap­at­ti suo­ma­laisia rusthol­li­talon­poikia turhaan hul­luis­sa suur­val­ta­hankkeis­saan. Ja sit­ten 1700 luvul­la ei juuri tukea tul­lut venäläisiä vas­taan. Veikko Huo­visel­la oli muuten joku nov­el­li tästä.

    1. Ruot­si kuitenkin rak­en­si 1700-luvul­la ensin Ham­i­nan lin­noituk­sen ja sit­ten mas­si­ivisen Suomen­lin­nan (osin ran­skalaisel­la rahal­la) ja Svarthol­man. Nämä oikeasti isot investoin­nit menivät sit­ten vain paikallisen sodan­jo­hdon toimin­nan takia hukkaan. Suomen­lin­nan rak­en­t­a­mi­nen saat­toi paradok­saalis­es­ti kyl­lä jopa olla yksi pääsyy siihen, että Venäjäl­lä nousi kiin­nos­tus ottaa koko Suo­mi, saadak­seen Pietari­in vievän Suomen­lah­den reitin kokon­aan haltuunsa.

      1. Ham­i­nan ja Kotkan ympäristön lin­noituk­set rak­en­si­vat kyl­lä venäläiset. Ruot­si rak­en­si Svarthol­man, Lovi­isan kaupunkilin­noituk­sen ja Suomen­lin­nan. Svarthol­man, ja Lovi­isan kaupunkilin­noituk­sen, kun ne oli siir­tynyt venäläis­ten hal­tu­un, tuho­si­vat englan­ti­laiset 1856 Krim­in sodassa.

    2. 30-vuo­tiseen sotaan osal­lis­tui sotaväkeä koko Ruotsin alueelta, ei pelkästään Suomesta.
      Sen sodan ikävä piirre oli että se alkoi uskon­tosotana, kato­lilaiset vas­taan luter­i­laiset, Sak­san luter­i­laiset pyy­sivät Ruot­sia apu­un, kos­ka he eivät yksin pystyneet tor­ju­maan kato­lilaisia jot­ka halu­si­vat “puhdis­taa” harhao­pit pois. Jos olisi käynyt niinkuin he tavoit­te­liv­at, saat­taisimme kaik­ki olla katolilaisia. 

      Sodan olisi saanut päät­tyä kuningas Kus­taa Adolfin kuole­maan, mut­ta kos­ka per­illi­nen Kris­ti­ina oli alaikäi­nen niin val­tion­hoita­ja Oxen­skjöld jatkoi sotaa 30 vuot­ta ja koko Ruot­si velka­an­tui pahasti ja köy­hyys iski, vaik­ka val­takun­ta paisui suurvallaksi.

      Suuri Poh­jan sota 1700-luvul­la oli katas­trofi. Ain­oa saavu­tus oli Nar­van tais­telu alus­sa, sen jäl­keen meni huonos­ti. Kun­nioit­taak­seen ruot­salais­ten yri­tyk­siset ajaa venäläiset pois Ukrainas­ta on kyseisen maan lip­pu sinikeltainen.

      1. Suuren Poh­jan sodan suh­teen ei pidä uno­htaa sitä miten Kaar­le XII kyykyt­ti August II Väkevän puo­lalais-liet­tualaiset ja sak­si­laiset joukot venäläi­sine tuk­i­joukkoi­neen läh­es puh­taasti 6–0. Kyseinen kamp­pan­ja osoit­ti jotain jok­seenkin pir­ullista soti­laal­lista nerokku­ut­ta ja sen pitäisi edelleen kuu­lua his­to­ri­an suuri­in tarui­hin / strate­gian opetuk­seen — tosin kyseinen men­estys ilmeis­es­ti johti suureen ylim­ielisyy­teen ja uskoon omas­ta voit­ta­mat­to­muud­es­ta — jon­ka seu­rauk­se­na seikkailu saavut­ti sit­ten kul­mi­naa­tiopis­teen­sä Pultavassa.

      2. Kun tarkastel­laan Ruotsin suur­val­ta-aikaa ja Suomen kohtaloa osana Ruotsin val­takun­taa, niin pitäisi kai aina miet­tiä mikä olisi ollut vai­h­toe­htoinen his­to­ria. Ei liene kovinkaan rohkeaa väit­tää, että sel­l­ainen vai­h­toe­htoinen his­to­ria, jos­sa Suomen alue ja/tai suurem­pi kokon­aisu­us Itämeren suomen­su­kui­sista kan­soista olisi voin­ut elää jos­sain rauhal­lises­sa lin­tuko­dos­sa, olisi ollut käytän­nössä täysin mah­do­ton­ta. Itämeren alueel­la­han oli val­tavia intres­siri­s­tiri­ito­ja kaup­pare­it­tien hallinnas­ta yms. viimeistään viikinki­a­joista läh­tien ja mukana oli resurs­seil­taan ja väestöpo­h­jal­taan merkit­tävästi suurem­pia tek­i­jöitä kuin joku Ruot­si — ja sen itäi­nen maakunta.

        Tässä mielessä pitäisi ehkä olla tyy­tyväi­nen, että kaikkien ulkois­t­en painei­den aal­lokos­sa Ruot­si pystyi luovi­maan ajoit­tain jopa paikallise­na suur­val­tana ja että tämän sivu­tuot­teena itäisen maakun­nan alueel­la pystyi kehit­tymään jonkin­lainen kansalli­nen yhteinäisyys ja kansal­lis­tun­to paikail­lis­ten suo­ma­laisheimo­jen kesku­udessa. Jos ver­tailu­na ajat­telee jotain muskovi­it­tien alaisu­u­teen jäänei­den suomen­su­kuis­ten kan­so­jen kohtaloa, niin eihän meille lop­ul­ta niin huonos­ti käynyt kaikesta kur­ju­ud­es­ta huolimatta.

        Ei pidä myöskään vähätel­lä Ruotsin val­takun­nan omaa osu­ut­ta men­estyk­seen vaik­ka rahoi­tus­ta tulikin soti­in tulikin Ran­skas­ta yms. Ratkai­se­vaa oli yhteiskun­nan tehokku­us — mm. ruo­tu­väk­i­laitos takasi koulute­tun hel­posti mobil­isoita­van armei­jan, jota monil­la vas­tus­ta­jil­la ei ollut saatavil­la ennen yleise­na­sevelvol­lisu­u­den käyt­töönot­toa paljon myöhem­min. Samoin kat­ta­va väestökir­jan­pito ja tehokas vero­tus — ja ehkä myös aatelis­ton ase­man redu­soin­ti sekä itsenäis­ten talon­poikien säästymi­nen tehosti vähäis­ten resurssien paras­ta mah­dol­lista käyttöä.

        Mon­elta osalta men­estys perus­tui myös soti­laal­lisi­in inno­vaa­tioi­hin ja ennakkolu­u­lot­to­muu­teen niiden hyö­dyn­tämisessä — kuten kuten kevyen rat­su­väen ja tyk­istön hyö­dyn­tämi­nen 30-vuo­tises­sa sodas­sa, karoli­inien gå-på tak­ti­ik­ka, jol­la monas­ti muser­ret­ti­in vas­tus­ta­jan ylivoima tai ran­nikko­laivas­to, joka saavut­ti maail­man­mit­takaavas­sakin kun­nioitet­ta­van voiton Ruotsin­salmen taistelussa.

        Jotain Suur­ta Poh­jan sotaakin tavataan pitää vain jon­ain Kaar­le XII:n yli­tiöpäisenä seikkailu­na, mut­ta tässä uhon­tuu se, että koko sota alkoi kaikkien naa­puri­maid­en liit­toutues­sa Ruot­sia vas­taan (kuten nim­im. “kom­ment­ti” jo tote­sikin) ja aloit­taes­sa oppor­tunis­es­ti sodan toivoen nuoren kuninkaan johta­maan maan luhis­tu­van nopeasti. Sota lähti kuitenkin alus­ta alka­en hyökkääjien kannal­ta väärään suun­taan ja vas­ta Ruotsin resurssien ehdyt­tyä ja sotaretkien päädyt­tyä aivan liian kauas omista alueista, ylivoimainen viholli­nen pääsi niskanpäälle.

        Lop­ul­ta ehkä Suur­ta Poh­jan­so­taakin pitäisi ennem­min muis­taa suure­na tor­jun­tavoit­tona, jon­ka ansios­ta edes val­takun­nan ydi­nosat säi­lyivät — sen sijaan, että tuo­ta aikaa pidet­täisi­in pelkästään jon­ain type­r­änä sotaseikkailuna.

    3. Kat­sot siis kaakkois-suomea 17oo- luvul­la? Stara­ja finlandiaa? 

      Ruotsin sota suuren poh­jan sodan aikana oli Venäjän lisäk­si sotaa Tan­skaa, Nor­jaa, Sak­saa, Puo­laa, Liet­tuaa ja Preussia vas­taan. Suomen val­taami­nen ja iso­vi­han aika päät­tyi Uudenkaupun­gin rauhaan. Kaakkois-Suo­mi oli ollut osa Venäjää jo miehi­tyk­sen ajan, mut­ta 1721 alue siir­tyi lop­ullis­es­ti pois Ruotsin ikeen alta. 

      Tätä seu­ran­neis­sa Ruotsin revanssiyri­tyk­sis­sä ei ollut paljoakaan kun­ni­al­lista. Van­has­sa suomes­sa taisi men­nä parem­min, mitä Ruotsin puolelle jääneessä osas­sa. Viralli­nen kieli vai­h­tui hallinnos­sa ja koulus­sa Sak­sak­si ja elämä jatkui.

      1. Suo­ma­lais­ten ase­ma oli Uudenkaupun­gin rauhas­sa Venäjälle jääneessä osas­sa kehnom­pi, talon­po­jat jou­tu­i­v­at läh­es maaor­jien asemaan.

  2. Tässä yhtey­dessä voi myös pohtia Venäjän ja Suomenkin tilan­net­ta Ukrainan sodan jälkeen.

    Tämän ymmärtämiseen pitää ottaa his­to­ri­alli­nen per­spek­ti­ivi, Rene Nyber­gin tapaan.

    1200-luvul­la nykyisen Venäjän alueen val­loit­ti Tsingis Khanin pojan­poi­ka Batu Khan, joka alisti slaavikansat Kul­taiselle ordalle 250 vuodek­si ja nos­ti lop­ul­ta Mosko­van pääkaupungiksi.

    Bru­taalin soti­las­val­lan lisäk­si, mon­golien imperi­u­min men­estys perus­tui tehokkaaseen hallintoon, kehit­tyneeseen vero­tusjär­jestelmään, hopea­harkkoi­hin / paperi­ra­haan ja kau­pankäyn­ti­in, sekä eli­itin ”hal­lit­tuun” korruptioon.

    Venäjäl­lä ei ole ollut 1400-luvul­ta Ital­ias­ta alka­nut­ta Renes­sanssia ollenkaan. 

    Renes­sanssista ovat kuitenkin lähtöisin koko län­tisen ajat­telun perusideat, joit­ten seu­rauk­se­na Euroop­pa siir­tyi keski­a­jal­ta uuteen aikaan. 

    Näistä ideoista seura­si­vat mm. uudet filosofi­at ja taiteet, human­is­mi, län­si­mainen demokra­tia, loogisem­pi­iri­nen tiede, teknolo­gialäpimur­rot ja kapitalismi. 

    Venäjä puolestaan ”jäi keski­a­jalle”, Kul­taisen ordan hallintoma­lli­in juut­tuneek­si ja pysyy toden­näköis­es­ti siel­lä vielä Ukrainan sodan jälkeenkin. 

    Venäjää tulee jatkos­sakin hal­lit­se­maan ”fik­ti­ivisen demokra­t­ian” ylläpitämä mon­goleil­ta peräsin ole­va bru­taali, kor­rup­toitunut ja para­noidi­nen ”eli­it­ti­jo­htoinen” dik­tatu­uri, jos­sa johta­jan vas­tus­ta­jat tapetaan. 

    Tästä on kir­joit­tanut nation­al­is­tis-kon­ser­vati­ivi­nen venäläi­nen ajat­teli­ja Ivan Ilin (1883–1954), joka on Putinin suosik­ki (on ottanut Ilin­in teok­sista uusi­at­a­pain­ok­set ja jakanut ne Venäjän hallinnolle). Slavofi­ili­nen Iljin kan­nat­ti itse­val­taa ja fasis­min monia piirteitä. Hän kir­joit­ti mm.: ”Se joka väit­tää, että Ukraina ei kuu­lu Venäjään on maamme perivihollinen.”

    Venäläis­ten laa­ja enem­mistö on sitä mieltä, ettei län­si­mainen demokra­tia olleenkaan sovi Venäjälle. Sen sijaan venäjän kansal­la on ”mes­si­aalli­nen rooli” Kiinan ”keltaisen vaaran” ja län­si­maisen ”degen­eroituneen sekamel­skan välillä”.

    Venäjä on kuitenkin Suomen ”ikuinen ongel­ma” ja naa­puri. Jostakin luin, että venäläis­ten / slaavien kanssa suo­ma­laisil­la on his­to­ri­ansa saatossa ollut 60 eri­laista sotaa / kon­flik­tia, ja niitä on syytä odot­taa jatkossakin…

    Suo­ma­lais­ten on siis syytä osa­ta ”han­ska­ta” venäläisiä niin, että säi­lytämme isän­maamme itsenäisyy­den ja taloutemme vahvana.

    Venäjän suur­val­ta-ase­man hävit­tänyt­tä Putinia ”kovem­pi kun­di” oli Stal­in, joka ei kuitenkaan pystynyt sodan aikana val­loit­ta­maan Suomea, vaik­ka antoi siitä Puna-armei­jalle kolmekin ker­taa käskyn.

    Sep­po Korp­poo, asekätk­i­jöit­ten sukua, Y‑kromosomi hap­lo­tyyp­piä N1C1, niin kuin 60%:lla suo­ma­lai­sista miehistä ja suomen­su­kuisel­la Venäjän perus­ta­jal­la Rurikil­la, 28%:lla Kievin asukkaista ja Ivan Ilinillä.

  3. Ei näistä omas­sa koulu­opetuk­ses­sa 90-luvul­lakaan puhut­tu, mut­ta jostain kai sitä pitää priorisoida. 

    Niin, ja sel­l­aista maa­ta kuin Ruot­si-Suo­mi ei ole ollut koskaan ole­mas­sa muual­la kuin suo­ma­laises­sa perusk­oulun historiassa.

    1. Ruot­si-Suo­mi ‑käsite ei alun­perin viitan­nut siihen, että olisi ollut sen nimi­nen maa tai että kyse olisi ollut val­ti­oli­itos­ta tms. Vaan se käsite on Wikipedi­an mukaan muo­dos­tunut 1920-luvun vai­h­teessa tilanteessa, jos­sa Ruot­si oli vaat­in­ut his­to­ri­aansa vedoten Ahve­nan­maa­ta Ruotsin osak­si ja Suo­mi puolestaan perusteli sitä, että alue on his­to­ri­al­lis­es­ti ollut osa Suomea. Ter­mi Ruot­si-Suo­mi on ajal­ta, jol­loin mm. saame­laisille ei tun­nustet­tu oikein mitään oikeuk­sia (ruot­sis­sa ruot­salais­tet­ti­in saame­laisia ja tääl­lä suomen- ja ruotsinkielis­tet­ti­in saame­laisia), ja ajal­ta, jol­loin Ruotsin val­takun­nan his­to­ri­aa kat­sot­ti­in Suo­mi-per­spek­ti­ivistä. Ikään kuin Ruot­sia olisi kovinkin paljon kiin­nos­tanut, mitä Suomen maakun­nis­sa tapah­tui. Ei sel­l­ainen per­ife­ria Ruotsin val­takun­nas­sa kuitenkaan ilmeis­es­ti paljoa sen enem­pää kiin­nos­tanut Ruotsin johtoa kuin Ruotsin Lapin maakun­natkaan. Kiin­nos­tuk­sen fokus oli yleisim­min ihan muual­la Euroopassa. 

      Sotahis­to­ri­as­ta on his­to­ri­an kir­jois­sa jätet­ty paljon ker­tomat­ta. Kuten pakol­liset väeno­tot. Mil­loin ruot­salaiset vaa­ti­vat Suomen alueelta kansalaisia soti­maan omia soti­aan ties mille rin­tamille, ja Ison­vi­han aikaan Venäjä teki puolestaan suo­ma­laisi­in väeno­ton — joka johti osan paikalli­sista pakos­alle, mut­ta osa pää­tyi kaleer­i­laivoille, joi­hin toisi­naan liit­tyi veris­es­ti kuk­istet­tu­ja kapinoitakin. Ison­vi­han aikaan pakkoväenotet­tu­ja suo­ma­laisia lähet­ti­in soti­maan mm. Per­si­aan. Koulukir­jois­sa puhut­ti­in vain Ruotsin kuninkaan men­estyk­sistä tai mene­tyk­sistä, mut­ta ei san­ot­tu mitään siitä, mitä asi­at konkreet­tis­es­ti tarkoit­ti­vat sil­lois­t­en alueen asukkaiden kannal­ta. Mant­taal­im­i­esten taus­to­ja on jonkin ver­ran koitet­tu selvit­tää nyt jälkikäteen.

  4. Onko tämä artikke­li todel­la aitoa Soin­in­vaaraa, vai onko tili kaa­p­at­tu? Tek­sti sisältää hur­jan määrän alkeel­lisia kieliop­pivirheitä, joi­ta ei var­masti aikuinen suo­ma­lainen tek­isi, saati sit­ten Soininvaara.

    1. Työk­seni mm. kie­len­tark­istus­ta tekevänä en löytänyt kuin yhden kieliop­pivirheen (“ja että tataarien”), yhden oikeinkir­joi­tusvirheen (“rauhan sopimuk­sis­sa”) ja kak­si lyön­tivirhet­tä. Tavu­tus tosin on päin hel­vettiä, mut­ta niin se on mon­es­sa muus­sakin suo­ma­laises­sa blo­gis­sa, jon­ka alus­tana on WordPress.

  5. Koulun his­to­ri­anopetuk­ses­sa ei myöskään mainit­tu, että suurin osa ‘vain­ovenäläi­sistä’ oli kar­jalaisia. Samal­la taval­la kar­jalais­ten pelkäämät ‘ruot­sit’ oli­vat pääasi­as­sa suomalaisia…
    “Ruot­si-Suomea” ei tietenkään juridis­es­ti ollut ole­mas­sa sen enem­pää kuin “Ruot­si-Viroa” tai “Ruot­si-Sak­saa”, mut­ta kuvaa­vana his­to­ri­al­lise­na käsit­teenä se on kuitenkin mei­dän kannal­tamme käyttökelpoinen.

    PS. “Main­ios­sa Val­lanku­mouk­ses­sa” Hol­lan­ti val­tasi Bri­tann­ian. Yleis­ta­juiset teok­set esit­tävät asian vähän toisin, luul­tavasti sik­si että asia on briteille hiukan nolo.

    1. Joo, nolo on. Alanko­maid­en Wil­helm teki yllä­tyshyökkäyk­sen (kukaan järkevä ihmi­nen ei olisi yrit­tänyt vaikeaa mai­hin­nousu­op­er­aa­tio­ta syys­myrsky­jen jo alet­tua, joten siihen ei varaudut­tu) ja Englan­ti antau­tui ilman tais­telu­ja. Briteil­lä on tapana esit­tää, että nor­man­nival­loi­tus 1066 oli se viimeinen, ei ollut.

      1. Todel­li­nen syy mik­si Mainio val­lanku­mous onnis­tui oli se että Englan­nin par­la­mentin jäsenet oli­vat kut­suneet Wil­helm II Ora­nialaisen Englan­nin hal­lit­si­jak­si. Ennen kuin varsi­nainen veretön mai­hin­nousu onnis­tui oli Hol­lan­nil­la vakoo­jat Englan­nis­sa ja oli­vat tehneet erit­täin hyvää tieduste­lu­työtä . Kun varsi­nainen mai­hin­nousu onnis­tui Englan­nin armei­ja ei tehnyt vas­tar­in­taa ja kuningas Jaakko II pak­eni ilman vas­tar­in­taa. Hyvin saman­lainen soti­laalli­nen oper­aa­tio jon­ka Yhdys­val­lat suorit­ti vuon­na 1989–1990 Pana­mas­sa kun maan soti­las­dik­taat­tori Manuel Nor­ie­ga pak­eni Vatikaanin edus­tus­toon ja Pana­man armei­ja ei tehnyt mitään vas­tar­in­taa. 100 vuot­ta Main­ion val­lanku­mouk­sen jäl­keen siis Ran­skan suuren val­lanku­mouk­sen ter­ror­in aikana Bri­tan­ni­as­sa lehdis­tö aloit­ti pro­pa­gan­da kam­pan­jan kuin­ka onnis­tunut Mainio val­lanku­mous oli ilman ver­ilöy­lyä. Bri­tan­nia säästyi val­lanku­mouk­ses­ta tämänkin jälkeen

      2. Britit ‘kut­sui­v­at’ Vil­helm III:n vähän samaan tapaan kuin Suomen kansan­hal­li­tus ‘kut­sui’ Puna-armei­jan pelas­ta­maan Suomen kansan 1939. Eli Vil­helm käs­ki kätyre­itään lähet­tämään kut­sun että invaa­sio vaikut­taisi lail­lisem­mal­ta. Par­la­mentin enem­mistö kää­tyi Vil­helmin kan­nalle (oikeas­t­aan tämän vai­mon Mar­i­an, joka oli per­imysjärjestyk­sessä lähempänä) vas­ta sit­ten kun tämä oli armei­joi­neen Lon­toos­sa eikä asialle mitään enää voinut.

        Mainio Val­lanku­mous ei ollut myöskään niin veretön kuin main­os­tet­ti­in myöhem­min, kyl­lä siinä käyti­in yksi tai kak­si pien­tä tais­telua, jos­sa Englan­nin armei­ja sai köni­in­sä. Vil­helmil­lä oli mukanaan vah­va armei­ja, kos­ka Jaakko oli muu­ta­ma vuosi aiem­min murskan­nut saman­laisen maihinnousuyrityksen.

    2. Tuo Ter­i­joen hal­li­tuk­seen ver­tailu ei kyl­lä aivan pidä paikkaansa kos­ka kyl­lä Englan­nin par­la­mentin jäsenet oli­vat kallis­tuneet Wil­helm II Ora­nialaisen puolelle kos­ka hän oli protes­tant­ti. Jo ennen mai­hin­nousua Hol­lan­nil­la oli vakoo­jia Englan­nis­sa jot­ka oli­vat otta­neet selvää ketkä par­la­mentin jäsenet oli­vat valmi­ita syr­jäyt­tämään Jaakko II:n joka ei ollut suosit­tu kuningas kos­ka hän oli kään­tynyt uudelleen rooma­laiska­to­lilaisuuten 1668 siis samana vuon­na kuin mai­hin­nousu tapah­tui. Myös Hol­lan­nin vakoo­jat oli­vat tutki­neet mis­sä kun­nos­sa Englan­nin armei­jan varus­teet oli­vat jne. Toisin kuin talvi­so­das­sa Neu­vos­toli­iton tiedustelu epäon­nis­tui täy­del­lis­es­ti kuten Ukrainan sodas­sa täl­lä hetkellä.Britanniassaa 100 vuot­ta myöhem­min ja edelleen main­os­te­taan että Mainio val­lanku­mous olisi veretön. Olet oike­as­sa siinä että tais­telu­ja käyti­in siis Jaakko II:n lojal­istien ja Wil­helm II Ora­nialaisen joukko­jen välil­lä mut­ta mitään isoa ter­ro­r­ia ei ollut kuten oli Ran­skan suures­sa val­lanku­mouk­ses­sa vuon­na 1789.

      1. Jaakko kään­tyi katolisek­si vuon­na 1668, 20 vuot­ta ennen mai­hin­nousua. Asia oli hyvin tiedos­sa kun hän nousi val­tais­tu­imelle. Jaakko ei ollut suosit­tu Englan­nis­sa (Irlan­nis­sa kylläkin).

        Kuu­luisan “kut­sun” teki Vil­helmin käskys­tä pieni joukko epä­su­o­sioon joutunei­ta par­la­mentin jäseniä. Se että hyökkäävä maa löytää muu­ta­man quis­lin­gin tai kol­lab­o­raat­torin ei ole his­to­ri­as­sa epä­taval­lista. Vil­helmiä ei myöskään alku­jaan kut­sut­tu val­tais­tu­imelle, vaan hänen vai­mon­sa Maria, joka oli kru­u­nun­per­imyk­sessä seu­raa­va vuo­teen 1688 asti, kun Jaakolle syn­tyi uusi poi­ka. Vil­helm esit­ti vaa­timuk­sen­sa kru­unus­ta vas­ta Lon­toos­sa, ja se oli järky­tys parlamentille.

        Jaakko munasi itsen­sä pak­en­e­mal­la Lon­toos­ta poikansa kanssa, ja vas­ta sil­loin ns. maan mah­ta­vat kään­tyivät Vil­helmin kannalle.

  6. Jos Ruotsin 1600-luvun suur­val­ta­so­dat kiin­nos­ta­vat, kan­nat­taa lukea Peter Englundin kir­jat Suuren sodan vuodet ja Voittamaton. 

    Ruot­si oli köy­hä maa, joka kuitenkin sekaan­tui Sak­san val­tioiden sisäl­lis­so­taan, 30-vuo­tiseen sotaan. Englund ker­too, kuin­ka Ran­s­ka käytän­nössä sääteli Ruotsin sodankäyn­tiä tuki­aisil­laan. Ran­ska­han oli koko län­tisen Euroopan suurin ja rikkain maa 1600-luvulla. 

    Englund selvit­ti myös joidenkin yksiköi­den kohtaloa. Muis­taak­seni sil­loisen Suomen alueelta lähetet­ti­in yksikkö Ruotsin tukiko­htaan ja suurin osa kuoli seu­raa­van vuo­den aikana tautei­hin. Hyvin har­vat pala­si­vat takaisin kotiseuduilleen. Olisikin mie­lenki­in­toista tietää, kuin­ka suuri osa suo­ma­lai­sista miehistä kuoli Ruotsin suurvaltasodissa. 

    1600-luku oli Suomen väestölle kam­mot­ta­va. Ensin sodat veivät miehiä, lopuk­si katovuodet. Iso­vi­ha sit­ten viimeis­teli tuhon etenkin Pohjanmaalla.

    1. Jo se vuo­sisa­ta alkaa hirveäl­lä kadol­la, 1601 Suuri olkivu­osi on pahimpia katovu­osia, mitä meil­lä on tiedossa.

  7. Tot­ta, oli vain Ruot­si ja Suo­mi sen itä­maakun­ta. Sukuhaarani ensim­mäi­nen isän­tä oli naimisi­in men­nessään ruot­salainen, mut­ta jo pian venäläi­nen kun asui Kymi­joen itäran­nal­la. Kuoli sit­ten 1782 nykyisen Pietarin alueel­la. Sla­vankas­sa. Teemu Keskisar­jal­ta on myös tulos­sa mie­lenki­in­toinen kir­ja Hat­tu­jen sodasta.

    1. Suo­mi ei ollut Ruotsin val­lan aikana yksi maakun­ta, vaan nykyisen Suomen eteläosa muo­dos­tui use­asta Ruotsin eri maakun­nas­ta siinä, mis­sä Pohjois-Ruotsin maakun­ti­akin. Ruotsin maakun­tia 1300-luvun alus­sa oli­vat nykyisen Suomen alueel­la Varsi­nais-Suo­mi, Häme, Satakun­ta, Ahve­nan­maa ja Uusi­maa. Lap­pia ei pidet­ty omana maakun­tana sinä aikana kun Suo­mi oli Ruotsin osaa. Saa­men kie­len ja kult­tuurin ase­maa alet­ti­in val­ti­ol­lis­es­ti kun­nioit­taa vas­ta Suomen itsenäistymisen jäl­keen, mikä näkyy siinäkin, että Suomen ensim­mäis­es­tä perus­tus­lakia suomen- ja ruotsinkielis­ten kesken laa­dit­taes­sa ei tun­nustet­tu saa­men kielelle minkään­laista ase­maa, vaan siinä kielikäsi­tys oli kak­sikieli­nen. Nykyisessä perus­tus­lais­sa tilanne ei ole enää kak­sikieli­nen, vaan saame maini­taan yht­enä Suomen viral­li­sista kielistä.

      1. “Suomen suuriruhti­naskun­ta” oli teo­ri­as­sa ole­mas­sa jo Ruotsin val­lan aikana, kos­ka use­at kuninkaat käyt­tivät sitä arvon­imeä. Hallinnol­lista merk­i­tys­tä sil­lä ei kuitenkaan ollut.

        Lap­pi ei ollut maakun­ta, oikeas­t­aan Lapit (joi­ta oli mon­ta) eivät kuu­luneet Ruot­si­in ollenkaan vaan ne oli­vat erään­laisia reser­vaat­te­ja tai pro­tek­to­ri­aat­te­ja. Vero­tu­soikeudet oli­vat periy­tyneet muinaisil­ta ajoil­ta ja menivät osin päällekäin, esimerkik­si Inari mak­soi veroa myös tan­skalaisille ja venäläisille. 1600-luvun lop­pupuolel­la kuninkaat alkoi­vat muut­taa lappe­ja siir­tomaan suun­taan ja sil­loin alkoi myös pikkuhil­jaa inte­groin­ti emämaahan.

      2. “Saa­men kie­len ja kult­tuurin ase­maa alet­ti­in val­ti­ol­lis­es­ti kun­nioit­taa vas­ta Suomen itsenäistymisen jälkeen…”

        On Ruot­sis­sa main­in­to­ja Suomen saame­lai­sista. Sieltä on tul­lut Turku­un käskyä tehdä suomes­sa kult­tuuri­nen kansan­murha samaan aikaan, kun ollaan sodit­tu yhdessä Venäjää vas­taan. Var­maan mukavaa, kun oma hallinto ja vieras val­tio halu­aa tuho­ta kansaa samaan aikaan. Täl­löin saame­laiset oli mainit­tu. Mainit­tu siten, että he saa­vat pitää kie­len­sä ja kult­tuurin­sa. Kai se oli niin vähäpätöi­nen pop­poo, että sitä ei tarvin­nut kitkeä kadotukseen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *