Markku Mäkijärvi: Koronapeli

HUS:n johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi on julkaissut kirjana korona-ajan päiväkirjansa. Minulle kirjan aihe oli vielä kiinnostavampi kuin monille muille, sillä olinhan seurannut Suomen koronapolitiikkaa eräänlaiselta näköalapaikalta THL:n Koronaepidemian torjunnan strategisessa asiantuntijaryhmässä, Kotsa-ryhmässä.

Joskus suunnittelin myös omaa kirjaa Suomen koronapolitiikasta, lähinnä kuitenkin siltä kannalta, miten käsitys asiasta muuttui moneen kertaan. Tiedon karttuessa ja muuttuessa järkevät ihmiset muuttavat tietysti myös näkemyksiään. Ne toiset sitten arvostelevat takinkääntäjäksi. Tässä tapahtui aika monta käännettä. Se kirja olisi kuitenkin minulle turhan työläs, joten varmaankin se jää kirjoittamatta.

Mäkijärven kirjasta välittyi lähinnä jatkuva kaaos. Sairaalalaitoksen epidemia asetti aika kohtuuttomaan tilanteeseen, mutta hienosti siitä selvittiin.

Minun huomiotani kiinnitti tieto siitä, kuinka usein ministeri Kiuru soitti Mäkijärvelle ja yritti vaikuttaa ja taisi siinä menestyäkin, hänen asiantuntijalausuntoihinsa. Minusta ministeri ei saa noin menetellä.

Koronan torjunta oli melkoista optimointia, jossa piti ottaa huomioon toisaalta välittömät terveysnäkökohdat ja toisaalta politiikan erilaiset sosiaaliset taloudelliset ja välilliset terveysvaikutukset. Ikäihmisten sulkeminen koteihinsa aivan varmasti heikensi heidän terveyttään – ellei heikentänyt, miksi sitten puhumme arkiliikunnan puolesta?

Mäkijärven kanta painottui aika voimakkaasti välittömien terveysvaikutusten torjuntaan. Se on ymmärrettävää hänen asemassaan.

Loppusanoissa hän kuitenkin puolusti ministeriön alaisten asiantuntijaelinten (Lue THL) arvostusta. Kiuru ja THL olivat aika usein vastakkaisilla kannoilla.

Sillä, että kirja oli lähes sellaisenaan päiväkirjamerkintöjä, oli omat hyvät puolensa. Olisi ehkä kannattanut kirjoittaa päiväkirjamerkintöjen pohjalta toimitettu kirja. Sen olisi silloin voinut tehdä joku ammattikirjoittaja. Se olisi tehnyt kirjasta luettavamman/kuunneltavamman.

Minä kuitenkin pidin päiväkirjamuodosta., mutta kirjan saamien arviointien perusteella kaikki eivät pitäneet.

19 vastausta artikkeliin “Markku Mäkijärvi: Koronapeli”

  1. Minusta Kiuru teki paljon muutakin todella kyseenalaista. Hänhän käytännössä julkisuudessa maalitti nuorisoa syyllistämällä näitä taudin levittämisestä. Koska kyseessä oli kuitenkin joissain tapauksissa tappava tauti, tässä liikuttiin minusta kansanryhmää vastaan kiihottamisen liepeillä. Kiurulla oli ilmeisen suora yhteys Mariniin, jota hän käytti epäröimättä. Vaikea sanoa missä määrin farssimainen ”laki liikkumisen rajoituksesta” oli Kiurun käsialaa, koska Marin siitä vastuun otti, mutta olen aika varma että Kiuru on lobbannut sen taustalla. Tietääkseni Kiuru vaikutti vahvasti myös älyvapaaseen päätökseen sulkea Uusimaa. Sitran raportissahan tätä ratkaisua tosin kiiteltiin kovasti, koska sillä tehtiin kansakunnalle selväksi, miten vakavasta asiasta oli kyse. Aikamoista viestintää. Itse ajattelen, että poliisin resursseja pitäisi ensisijaisesti käyttää johonkin muuhun. Kiuru itse todennäköisesti kertoisi kysyttäessä motiivikseen hengen ja terveyden suojelun, mutta onpa voinut päätellä, että hän on halunnut toimia erityisen pontevasti myös siksi, ettei häntä jälkikäteen voisi syyttää – siis täysin itsekkäistä syistä.

    1. Markku Mäkijärvi oli jo keväällä 2020 ensimmäisen epidemia aallon aikana tasavallan presidentin ehdottoman koronanyrkin perustamisen puolella johon pääministeri Sanna Marin kyllä lupasi palata mutta lopulta koronanyrkki ei toteutunut ja sen torjui pääministeri Sanna Marin ihan itse. Kyseessä ei olisi ollut tasavallan presidentin johtama elin vaan itsenäinen elin joka olisi ollut eräänlainen asiantuntija eli eri hallinnon ja lääketieteen ammattilaisista joka olisi ehdottanut Valtioneuvostolle toimenpiteitä. Tämä koronanyrkki näin jälkikäteen olisi toiminut paremmin. Mäkijärvi kyllä puolustelee Uudenmaan sulkua keväällä ja ravintola rajoituksia 2020 tuossa päiväkirjassa koska COVID tapaukset laskivat jo toukokuussa nopeasti siinä mikä oli esimerkiksi huhtikuun tilanne eli aivan päinvastainen. Tämä tapahtui ennen rokotteiden tuloa markkinoille

    2. Minulle on syntynyt sellainen käsitys, että Marinin ja Kiurun suhde on vähän samanlainen kuin Mannerheimin ja Airon. He eivät aina ole samaa mieltä ja voivat ilmeisesti ottaa yhteen joissain asioissa kovastikin, mutta he myös tarvitsevat toisiaan ja yleisesti tukevat toisiaan. Marin luottanee siihen, että Kiuru pystyy selvittämään vaikeitakin asioita ja Kiuru taas luottaa siihen, että Marin hallitsee kokonaisuuksia ja on myös erinomaisen sopiva näkyväksi keulahahmoksi, jonka vaikeiden aikojen esikuntapäällikkönä hänkin pääsee eteenpäin urallaan.

      Tämä on tietenkin vain tämmöistä politiikan penkkiurheilijan käsitystä, joka on syntynyt uutisoinnin perusteella. Uutisointi kertoi, että Marinin noustessa puheenjohtajaksi juuri Kiuru oli keskeinen tekijä tukiryhmässä ja että nämä kaksi lienevät olleet toistensa tukena jo kauemminkin.

      Esiintymistensä perusteella Marinista on minulle muodostunut kuva poliitikosta, jolle keskimääräistä enemmän riitelevät asiat, eivät ihmiset . Se tulee ilmi keskusteluissa ja väittelyissä niissä monissa pienissä kommenteissa, jotka eivät koskaan nouse otsikoihin. Marin ei koskaan hyökkää vesirajan alapuolelle, vaan jos hän haastaa, hän tekee sen asia-argumentein. Ominaisuus, jota ainakin itse arvostan erittäin suuresti.

      1. Näinkin se voi olla. Mäkijärvi tosin totesi kirjassaan että Sanna Marin johti edestä koko vuoden 2020 aikana Valtioneuvoston koronatoimintaa mutta vuoden 2021 lokakuussa kun rokotteet oli kyllä saatu jakeluun oli Marin päättänyt lähteä kahden rokotuksen jälkeen ulos baariin kahden muun SDP:n kansanedustajan kanssa jonka aikana Pekka Haavisto sai positiivisen tuloksen ja tieto Haaviston tuloksesta ei mennyt Marinin työpuhelimeen koska oli unohdanut sen kotiin vaikka se pitää olla mukana koko ajan ympärivuorokauden. Tämän jälkeen alkoi sitten kovakin kritiikki siitä että Marin tosin tahattomasti mutta asemansa takia rikkoi sääntöjä joita hän oli itse kehottanut kansalaisia noudattamaan. Tämän jälkeen Mäkijärven mukaan Marin katosi julkisuudesta ja vetovastuu siirtyi kokonaan Kiurulle.Mäkijärvikin totesi että syys on se että Marin varjelee omaa imagoaan hyvin tarkkaan. Marin palasi kunnolla taas julkisuuteen tammikuussa 2022 Venäjän nootin jälkeen ja lopulta Ukrainan sodan alettua.

      2. Rahul Somani,

        myös baariin lähtiessään Marin nimenomaan johti edestä. Hänen johdollaan rokotettujen rajoitukset oli juuri poistettu ja hän itse pitänyt puheen, jossa hän kehotti ihmisiä menemään ja kokemaan. Puheen pidettyään hän itse toimi juuri niin.

        Puhelimen mukana pitämistä ei tietääkseni ole velvoitettu missään, eikä se ole tarpeenkaan, koska turvamiehet ovat aina läsnä kaikkialla ja heidän kauttaan pääministeriin saa aina yhteyden, ellei se muuten onnistu.

        Se, että Valtioneuvoston kanslialla oli erilaiset ohjeet koronan suhteen kuin muulla maalla ja että niitä ei muutettu samalla kun rokotettujen rajoitteet poistettiin, on tietenkin omituinen episodi, ja se ainoa asia, mikä tuossa ansaitsisi huoniota. Tietenkin myös se, jos ei ole selkeitä ohjeita, kuinka varmistetaan tärkeän tiedon meneminen pääministerille, jos se sisältää tietoa, johon on reagoitava heti.

        Media ja aina valppaat nettikirjoittelijat tietenkin alkoivat väittää Marinin rikkoneen omia määräyksiään ja parhaansa mukaan ymmärsivät koko tilanteen niin väärin kuin sen vain voi tahallaan väärin ymmärtää, kuten he tekevät edelleen aina kun vain tilaisuus avautuu. Uusimapana esimerkkinä Marinin lapulle raapustama 3000 euroa vastauksena SAK:n tentissä esitettyyn kysymykseen reilusta alimmasta palkasta kokopäiväiselle kuukausipalkkaisella. Marin itse ensin vastusti kysymystä pitäen sitä epätarkkana ja hankala vastata, mutta kirjoitti sitten Ohisalon ja Anderssonin tavoin luvun, muut jättivät lappunsa tyhjäksi kokonaan. Nyt sitten media vääntelee otsikoita malliin, että niistä lukemalla luulisi Marinin ehdottaneen sitä minimipalkaksi ja jopa luvanneen niin. Ja tietenkin taas eräät nettikirjoittelijat, varsinkin ne nimettömät, ovat rynnänneet kilpaa ymmärtämään asian juuri noin ja yrittävät parhaansa mukaan saada muutkin ymmärtämään sen yhtä väärin.

        ”Kämykkäkohussaan” Marin törmäsi siihen täysin absurdiin tilanteeseen, että hänet tuomittiin julkisessa keskustelussa siitä, että hän johti edestä ja näytti esimerkkiä kuinka juuri tehtyjä päätöksiä voi noudattaa. Myös aiemmassa ns aamiaiskohussa Marin oli toiminut ohjeiden mukaan ja hänet tuomittiin siitä julkisuudessa. Silloin hän ehkä ajatteli sen olevan vain poikkeus, ei sääntö, mutta syksyisessä kohussa hän ymmärsi, että politiikka on usein myös hyvin likaista. Se ei ole järkiperäistä argumentointia yhteisten asioiden hoitamisesta, vaan vähintäänkin toinen puoli siitä on silkkaa taistelua vallasta mitä kieroutuneimmin harhaanjohtamisen keinoin. Toisille puolueille se on sitä enemmän kuin toisille.

        Tietenkin Marin oli nähnyt vastaava Eduskunnan keskusteluissa ja poliittisissa kannanotoissa jo moneen kertaan sitä ennenkin, mutta hän on itsekin kertonut useassakin haastattelussa, myös siinä Veitolan ohjelmassa, sen olleen syvä järkytys, että samaa venkoilua voidaan ja tehdään hänen persoonansa ja yksityiselämänsä kohdalla. Täytyy olla melkoijen teflonluonne, että vielä sen jälkeen jatkaisi edestä johtamista. Edes Halla-aho ei oikein kestänyt vastaavia tilanteita puolueenkaan johtajana, ja hän on sentään kovapintaisin huippupoliitikko, jonka tiedän. Kovapintaisempiakin on, mutta he eivät enää ole riittävän vakavasti otettavia poliitikkoina noustakseen asemiin, joissa on edes mahdollista johtaa edestä. Juho Eerola tai Mauri Peltokangas eivät välitä mistään palautteesta yhtään mitään, mutta ei heidän esimerkkiään kyllä ole edes kahdeskymmenesosa suomalaisista valmis seuraamaan, vaikka tekisivätkin sillä kertaa kaiken ihan oikein.

        Winston Churchill aloitti erään puheensa sanomalla, että hän ei pane lainkaan pahakseen, että häntä kutsutaan hanheksi, ja hän itse signeerasi kirjeensä vaimolleen pienellä saparohäntäisen possun kuvalla. Margareth Thatcher totesi kuuluisassa rautarouva-puheessaan, että hän aikoo puolustaa oikeaksi kokemiaan arvoja riippumatta siitä, miten hänen vastustajansa häntä nimittelevät.

        Jos siis joku kutsuu minua edellä kirjoittamani perusteella Marinin faniksi, niin siitä vaan. On asioita, joista olen hänen kanssaan myös eri mieltä, kuten on asioista, joista olen myös Osmon kanssa eri mieltä. Niiden takia en koe heitä kumpaakaan eksistentiaalisiksi vihollisikseni enkä halua hyökätä heitä enkä varsinkaan heidän persoonaansa vastaan vääristellyin perustein.

        Jonkun esim uusnatsin kohdalla voisin niin jossain tilanteessa toimiakin, mutta siinäkään se ei välttämättä olisi pidemmän päälle kovin toimiva strategia.

        Arvostan sekä Marinia että Osmoa suuresti siitä, että heistä kumpikaan ei harrasta lainkaan henkilöön käyvää hyökkäämistä ja Osmo ei edes asiaperusteilla hyökkää muita puolueitakaan vastaan (vaikka joskus aihetta olisikin).

  2. Hyvä Osmo. Sinä kun olet tilastotieteilijä kai koulutukseltasi ja yleisesti tunnustettu koko kansankuntamme viisas mies, niin auttaisitko minua ymmärtämään tämän: mikä vaikutus koronarokotuksilla on ollut?

    Ennen rokotuksia koronaan kuolleiden mediaani-ikä oli 84 vuotta, nyt se on 85 vuotta. Kokonaiskuolleisuus on nyt todella selvästi kohonnut.

    Ymmärrän sen, että kuoliniän mediaani pysyy samana, jos kuolleisuus kasvaa kaikissa ikäluokissa yhtä paljon. Jos niin on, niin korona on sitten täysin poikkeuksellinen tauti. Yleensä kaikki taudit ja sairaudet nimittäin tappavat enemmän vanhoja ja heikkokuntoisia kuin nuoria, lukuunottamatta sellaisia tauteja, jotka jättävät niistä selviytyneisiin elinikäisen immuniteetin, jolloin sellaiset tappavat eniten lapsia ja nuoria, kun taas vanhoja ihmisiä ne tappavat suhteessa melko vähän.

    Nykyisen tiedon valossa korona jättää erittäin lyhytaikaisen immuniteetin ja vertautuu siinä joka vuosi kiertäviin hengityselintauteihin.

    Lisäksi tässä on otettava huomioon, että nimenomaan juuri Suomessa rajoitukset, jotka kuitenkin olivat kansainvälisesti katsoen melkoisen lieviä huolimatta herättämästään ainakin tällä palstalla megalomaanisesta huutomyrskystä, laskivat kuolleisuutta ja hoidon tarvetta todella merkittävästi ja siten voisi olettaa, että ilman niitä kuolleiden mediaani-ikä olisi ollut ehkä paljonkin alempi kuin se 84 vuotta, joka silloin raportoitiin. Lievää ylikuolleisuutta silloinkin esiityi, joskin eräiden sairauksien osalta kuolleisuus laski aiempaa pienemmäksi.

    Tähän kaikkeen on ehkä ihan järkevä selitys, mutta mikä se on?

    1. Rokotusten vaikutuksesta sai hyvän kuvan vuosi sitten, kun epidemia oli vahvimmillaan. En tiedä kuolleisuudesta, mutta tehohoitoon joutuminen oli rokottamattomilla 20 – 30 kertaa yleisempää kuin rokotetuilla, kun muut tekijät, esimerkiksi ikä, vakioidaan.
      Kuolleiden keski-iän nousu kertoo siitä, että rokotteen teho heikkenee, kun kuolema muutenkin lähenee ja immuunipuolustusjärjestrelmä on liki lakannut toimimasta. Sitä ei voi silloin aktivoida rokotteellakaan.

      1. Kiitos hyvästä vastauksesta, Osmo.

        Tässä on monia asioita, jotka edelleen mietityttävät minua.

        Koronaan kuolleiden mediaani-iän nousu voi kertoa rokotteen tehosta suojata osaa ei niin vanhoista vanhoista ihmisistä, mutta sama nousu voi tapahtua myös siksi, että aluksi taudin levitessä se tappaa vanhimpien joukosta niitäkin, jotka olisivat kuolleet tautiin myös nuoremapana, jos olisivat sen saaneet. Tämä tapahtuu kaikissa ikäluokissa, mutta koska tappavuutta kuvaava käyrä ei ole lineaarinen, vaan painottuu voimakkaasti iäkkäämpään suuntaan, voi myös mediaani ilmeisesti siirtyä siihen suuntaan. Riippuu siitä, miten jyrkästi kuolleisuus tai vakava sairastuminen vaihtelee iän vaikutuksesta. Tähän tietenkin vaikuttaa sekin, miten koronaan kuolleisuus varsinkin alle koronaankuolleisuuden mediaani-iän korreloi muiden kuolinsyiden kanssa, jotka ovat siis voineet karsia kyseisen mediaani-iän ylittäneiden joukosta jo pois ne, jotka olisivat kuolleet koronaan, jos se olisi levinnyt jo aiemmin.

        Vasta kun tauti on kiertänyt pidempään endeemisenä, varsinkin jos aallot tulevat lyhyin väliajoin (joka on suhteessa keskimääräiseen immuniteetin kestoon kyseisssä populaatiossa, ei ehkä välttämättä suorassa suhteessa), näemme (likimain jossain mielessä, ainakin teoreettisesti) todellisen iän mukaisen riskin sairastua vakavasti ja kuolla tautiin. Korrelaatio uuden kuolinsyyn ja aiempien välillä voi näkyä siten, että kuolleisuus joihinkin aiempiin kuolinsyihin vähenee. Jos uusi tauti tappaa voimakkaasti jo nuorempia ja korreloi voimakkaasti muiden yleisten korkean iän kuolinsyiden kanssa, voi ei-korreloivien kuolinsyiden suhteellinen osuus kasvaa sen takia.

        Mainitsemasi rokotteen tehon kohdalla mielenkiintoinen kysymys on se, kuinka paljon rokotettuus korreloi muiden vakavaan sairastuvuuteen vaikuttavien samansuuntaisten tekijöiden kanssa, joita ei ole vakioitu. Esimerkiksi etnisyyden (perinnölliset tekijät kuten meidän leveyksillämme D-vitamiinitasoja laskeva tummaihoisuus), asuinpaikan, sosiaalisuuden, työympäristön, tiettyjen elintapojen, aiemman rokotus-/tautihistorian jne kanssa. Osittain lähes kaikki nuo ilmeisesti korreloivat sosioekonomisen aseman kanssa, joka yleensä käsittääkseni vakioidaan. Tuo korreloivuus on tietenkin aika suoraan tunnusluku yhteiskuntamme luokkajakoisuudelle ja sen perustumiselle etnisyydelle, jolle luokkajaoisuus yleensäkin voimakkaasti perustuu.

        Huomattavaa tässä on tietenkin se, että kuolleisuuden voimakas nousu ei-rokottamattomassakin väestössä kertoo siitä, että maailman vanhin keino taistella kulkutauteja vastaan, eli rajoitukset ja eristäminen, suojelee elämää ja terveyttä erittäin tehokkaasti ja sen avulla voidaan myös hyvin tehokkaasti saada aikaan laumasuojaa muistuttava suoja niille, joita ei voida suojata mitenkään muuten. Koronan tapauksessa saadun immuniteetin lyhyt kesto aiheuttaa sen, että rokotteella ei perinteistä laumasuojaa voi saada aikaan käytännössä juuri lainkaan.

        Muutamat infektiolääkärit esittivät epidemian alussa, että koronatoimien muokkaamasta yhteiskunnan tilasta olisi muodostunut uusi normaalimme. Niin ei käynyt ja se tarkoittaa, että yhteiskuntamme ovat edelleen erittäin haavoittuvia herkästi tarttuville, suhteellisen vakaville tartuntataudeille. Etäkoulu jäi käytöstä kokonaan, etätyöt ovat vähenneet merkittävästi, ainoastaan kotiinkuljetus kaupoista taisi jäädä suuremmassa määrin käyttöön myös epidemian jälkeen (joka muuten on ekologisempaakin kuin se, että jokainen ajaa itse kauppaan hakemaan tavaransa). Meidän tulisi kuitenkin ylläpitää valmiutta vähintään kaikkiin noihin toimiin esim siten, että kouluissa ja työpaikoilla (joissa se on mahdollista) olisi säännöllisesti etäjaksoja vaikka normaalioloissa painotus olisikin voimakkaasti lähityöskentelyssä. Hoivakodeissa voitaisiin säännöllisesti pitää ”eristysviikko”, joka normaalioloissa ajoitettaisiin ajankohtaan, jossa kellään asukkaalla ei satu juhlapäiviä, ja kaikki omaisia myöten tietäisivät jo kauan etukäteen, koska se on. Silloin voitaisiin leikkimielisesti oikein panostaa siihen, miten järjestetään ajankulua vain talon oman porukan kesken ja pidetään erittäin tiivistä yhteyttä ilman tapaamista, tai tavaten hyvin suojattuna. Kerätä kokemuksia ja kehittää hommaa kerta kerralta ja tietenkin levittää käytäntöjä vähintäänkin säännöllisin seminaarein ja koulutuksin.

        Ihminen nimittäin oppii parhaiten leikkimällä. Siksi viranomaisetkin järjestävät harjoituksiaan säännöllisen jatkuvasti.

        Tietenkin etupainotteisuus kansainvälisesti on edelleen kulkutautien torjunnassa se tehokkain aseemme ja tässä on taas yksi syy panostaa kansainväliseen vakauteen. Vakauteen pyrkiminen tarkoittaa tietenkin yhteistyön syventämistä, mutta se voi tarkoittaa myös lännen entistä aktiivisempaa sotilaallista läsnäoloa erilaisissa potentiaalisissa kriisipisteissä, toisaalta joissain tapauksissa ehkä jopa sen vähentämistä. Afganistanissa lännen läsnäolo ei lopultakaan paljon auttanut, Ukrainassa se olisi lähes varmasti estänyt nykyisen katastrofin, jolla on todella laajat vaikutukset koko maapallolla.

        Meidän tulisi oppia siitä, mitä me näemme ja koemme.

    2. Jos otat huomioon ikäjakauman lisäksi rokottautumisjakauman kuolemia selittävänä tekijänä, niin vaikealta kuulostava ongelmasi katoaa.

      Lisäksi kokonaiskuolleisuutta ei saa käsitellä yksittäisenä lukuna vaan pitää katsoa kokonaiskuolleisuuden trendiä. Esimerkiksi Suomessa kuolleisuus on ollut kasvussa jo ennen koronaa (mikä selittyy sillä, että yhä isompi joukko ihmisiä saavuttaa iän, jolloin kuolleisuus lisääntyy voimakkaasti). Jos kuolleisuutta aiheuttavia uusia ilmiöitä haluaa tarkastella, niin ensimmäisen estimaatin pitää olla, että kokonaiskuolleisuus noudattaa vallitsevaa trendiä. Kun trendi on poistettu, jäljelle jäävää residuaalia voi olla mahdollista selittää jollakin olosuhteissa tapahtuneella muutoksella. Mutta silloinkaan residuaalia ei saa selittää spekulaatiolla vaan (ennen datan käsittelyä muodostetuilla) hypoteeseilla ja niiden sovittamisella dataan.

      1. En ole varma, kuinka eri lähtiessä esitetyt ylikuolleisuuden luvut on laskettu, mutta voisi ajatella, että rajoitusten aikana, jolloin koronakuolleisuus oli hyvin matalaa, havaittu lievä ylikuolleisuus on ollut juuri ikääntymisestä johtuvan kokonaiskuolleisuuden nousevan trendin aikaan saamaa, ellei sitä siis ole jo huomioitu ylikuolleisuuden lukua laskettaessa.

        Itse katselin raakalukuja Tilastokeskukselta joskus, totesin eroavaisuudet ja vaihtelun esim siinä, että vuonna 2019 kuolleisuus oli normaalia alempana ja taas keväällä 2018 melko selvästi koholla, mutta sen kummempia tunnuslukuja en laskeskellut taulokkolaskennallani (mitään tilastolaskentaohjelmia minulla ei ole, vaikka niitäkin kai saisi ilmaisia, eikä ole mitään tilastotieteellistä koulutustakaan kuin pari aiheen prujua yliopistosta aivan perusteita, joka kuului matematiikan aloituskurssiin, lähinnä siis lukiossa opitun kertausta).

        Mainitsemasi nouseva trendi jatkuu ainakin vielä 10 vuotta, ellei pidempäänkin. Senkin jälkeen kuolleisuus on pitkään, hyvän matkaa toistakymmentä vuotta, hyvin korkealla,vaikkakin hitaasti laskien.

        Hautaustoimesta on tulossa kannattava bisnes ja saattohoitopaikoissa voi tulla tungosta.

  3. On äärimmäisen provosoivaa toistuvasti kuulla väite että Korona hoidettiin Suomessa hyvin. Ihanko oikeasti ihmiset ei löydä parannettavaa?

    Tänään Hesarissa sai lukea että rokotettujen ja rokottamattomien kuolleisuudessa ei ollut eroja. Vaikka tarkistusjakso oli aika lyhyt niin jos tämä on paras tieto mitä meillä on niin sehän vetää tehokkaasti maton alta siltä argumentilta että yhteiskuntarajoitukset kannattivat koska se antoi aikaa rokottaa.

    On varsin selvää että etäkoulusta, rokotepassihörhöilystä ja Uudenmaan liikkumisrajoituksista oli pelkää haittaa ja kustannuksia jota tullaan maksamaan vielä kauan.

    Suomen ylikuolleisuus on Ruotsiakin korkeampi jos tarkastellaan pandemiavuodet. Kautta linjan on ne maat jotka ottivat rauhallisemmin pärjänneet paremmin.

    Tähän tietysti joku vielä kehtaa argumentoida että kun Koronoan kuolleita on niin ja niin paljon. Ihan kuin sillä olisi väliä kuolleelle mihin se kuoli…

    1. Niin outo hiljaisuus vallitsee koronan jälkipyykin puolella, että sille on vaikea löytää muuta selitystä kuin se, että asia halutaan painaa villaisella. Eihän esimerkiksi se, että saatiin aikaa rokottaa, ole mikään argumentti, jos rajoituspäätöksiä tehtiin ennen kuin rokotuksista oli mitään varmuutta.

      Juhlapuheissa sanotaan aina, että julkinen valta tekee päätöksiä tutkitun tiedon perusteella, mutta koronan kanssa mentiin ihan mutulla ja iltapäivälehtien pelottelujen muokkaaman kansalaismielipiteen ehdoilla.

      Mäkijärvi ja kumppanit ovat nyt myöntäneet, että ei heillä ollut kunnollista tietoa, kun ei koko maailmassa sellaista ollut, mutta jotain piti ehdottaa kysyttäessä, koska asiantuntijan rauhallinen olemus on kriisissä hyväksi.

    2. Jos tavoite on puhua pandemiaan ja sen hoitoon liittyvästä kuolleisuudesta, niin sitä ei saa koskaan tehdä katsomalla yksinkertaista raja-arvoa käyttäen saatuja ”ylikuolleisuuslukuja”. Vallitsevat trendit pitää poistaa ensin. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa on ollut ennen koronaa vallitsevana trendinä merkittävä kuolleisuuden lasku. Pandemiaan tai sen hoitoon liittyvä huonosti määritelty ylikuolleisuus ei ole sama asia kuin nykykuolleisuuden ero edellisten vuosien kuolleisuuteen.

      Jotta keskustelu etenisi edes vähän oikeaan suuntaan, niin pystyisitkö tekemään vähän elementääristä data-analyysiä väitteidesi perustelemiseksi? Ota Ruotsin ja Suomen päivittäiset kuolleisuusdatat. Sijoita kumpaankin dataan koronaa edeltävää aikaa kuvaava suora (jos data on kuvattavissa suoralla) tai ehkä jokin korkeampiasteinen polynomi, jos trendi ei sovi suoralle. Poista kummastakin datasta (myös koronan aikaisesta ja jälkeisestä) estimoimasi trendi. Poista päivittäisdatasta karkauspäivä. Sijoita dataan räpätty (wrapped) Cauchy-jakauma, jolla poistat vuodenaikavaihtelut. Nyt sinulla on ensimmäistä kertaa (jotakuinkin nollakeskinen) data, jota käyttäen voit analysoida yleisestä kuolleisuustrendistä riippumatonta kuolleisuutta. Oletetaan nyt analyysin helpottamiseksi, että vain korona ja sen vastustustoimet ovat merkittäviä kuolleisuutta muokkaavia ilmiöitä. Laske nyt koronaan ja sen hoitoon liittyvä ylikuolleisuus. Aloita vuodesta 2020 ja vertaa saamaasi aikariippuvaa ylikuolleisuusjakaumaa Ruotsin koronakuolemien päivittäisjakaumaan. Vertaa samaa vuotta Suomen vastaavaan dataan. Jatka vuoteen 2021 jne. Kerro tämän jälkeen mitä mietit pandemiaan ja sen hoitoon liittyvästä ylikuolleisuudesta.

    3. MF, kyllä pandemian aikana Suomessa oli selvästi vähemmän ylikuolleisuutta Ruotsiin verrattuna. Rajoitteiden purkamisen jälkeen Suomessa on ollut enemmän ylikuolleisuutta kuin Ruotsissa.

      Olisi mielenkiintoista tietää, vieläkö rokottamattoman riski joutua koronan takia tehohoitoon on tuo Osmon mainitsema 20-30-kertainen verrattuna rokotettuun. Ja miten rokotettu ja rokottamaton määritellään.

      Rajoitteemme, jotka olivat moniin suuriin Euroopan maihin verrattuna aika lieviä, rajoittivat taudin leviämistä ja vähensivät kuolleisuutta aivan selvästi. Olisiko sama saavutettu vieläkin lievemmin, mutta paremmin kohdennetuin toimin, on hyvä kysymys.

      Kohdentamiseen tarvitaan kuitenkin hyvä tilannekuva. Sen muodostamiseen taas tarvitaan tehokas testaus ja jäljitys. Sitä puolta olisi syytä kehittää edelleen sen varalta, että kohtaamme koronaa vakavamman kulkutaudin. Työmenetelmissä, automaatiossa ja teknisessä kehittämisessä voitaisiin varmasti tehdä asioita nykyistä paremmin.

      Ehkä tuosta pitäisi entistä enemmän tehdä hoitotieteissä oma osa-alueensa ja lähteä tutkimaan ja kehittämään sitä hyvin aggressiivisesti.

      Erityisen tärkeitä ovat toimenpiteet rajoillamme ja siinä olisi hurjasti kehitettävää. Esim Norja vaikutti hoitaneen tämän asian meitä paremmin.

      1. Rajoitteet olivat varmaan lievempiä kuin monessa muussa maassa ja varmaankin niillä saatiin vääjäämättömänä odottavaa kuolemaa siirrettyä tuonnemmaksi. Toisaalta THL myönsi omissakin arvioissaan jälkikäteen muistaakseni jotakuinkin 9o % nk. altistumisen perusteella määrätyistä karanteeneista turhiksi. Erikoisuushan oli se, että negatiivinen testitulos ei vapauttanut altistuneeksi määriteltyä karanteenista, vaikka olisi ollut täysin oireeton. Oireiden vuoksi vapaaehtoisesti testiin hakeutunutta ei asetettu karanteeniin. Tämä kertoi minun nähdäkseni eniten siitä, miten luotettavana testiä loppujen lopuksi pidettiin, vaikka virallisesti strategiana olikin juuri ”testaa, jäljitä ja eristä”. Jossain vaiheessa ongelma havaittiin ja keksitiin nerokas ratkaisu: kun käyttää maskia, ei ole altistunut eikä tarvitse asettaa karanteeniin. Joka tapauksessa rajoitustoimet olivat ilmeisen tehottomia suhteessa niiden aiheuttamaan haittaan. Nyt kiinalaisten touhua pidetään järjettömänä, mutta silloin sitä ihailtiin. Minun mielestäni koronatoimista puuttui pitemmän aikavälin näkökulma, ei ollut oikein ajatusta siitä, että kuinka kauan niiden on tarkoitus jatkua eli mitä niillä voi saavuttaa pitemmän päälle. On myös mielenkiintoinen kysymys, missä määrin väestörakenne vaikutti suhtautumiseen. Koronavirushan oli tilastollisesti vaarallinen erityisesti vanhusväestölle. Nyt esimerkiksi vauvoille vaarallinen RS-virus leviää, mutta ei kukaan ole vaatimassa mitään lockdowneja. Suurille ikäluokille RS-virus kun ei tämän tiedon valossa aiheuta merkittävää uhkaa.

  4. Nyt sitten ollaan sen edessä jossa arvuutellaan johtuuko yhteiskunnan yleisen pahoinvoinnin lisääntyminen koronakriisista, vai onko taustalla pidempään jatkunut trendi.
    Ryöstöt ovat rajusti lisääntyneet, kouluissa pahoinvoivien nuorien osuus on lisääntynyt. Lastensuojelu on kriisiissä, koulu on kriisissä jne.

    1. Jorma, on pelottava kehitys, että niinkin monessa perheessä lasten normaali kehitys ja arki on niin voimakkaasti riippuvainen ympäristöstä ja jopa yhteiskunnasta. Minua järkytti, kun Li Andesson ja monet muutkin kertoivat, että yllättävän usea lapsi saa ainoan lämpinän aterian koulussa ja joillekin koulu on kotia turvallisempi tila, jossa he edes osan vuorokautta voivat olla pelkäämättä (ellei heitä sitten kiustat sielläkin, kuten toisille tapahtuu).

      Tulee mieleen, että perheinstituutiota tulisi vahvistaa ja tukea enemmän. Kaikenlaisia perheitä, etenkin niitä yksinhuoltajien perheitä. Tämän puolestahan nykyinen pääministerimme on puhunutkin, oman taustansakin takia.

      Tulevaisuus näyttää huolestuttavalle. Jos Ukrainan kriisi ei ratkeakaan ja jälleenrakentamista seuraava voimakas taloudellinen nousu ei tulekaan heti huomenna, ei taloudellinen tilanne parane ehkä kovin nopeasti. Jos nyt seuraavan hallituksen perustavat voimakkaita leikkauksia kannattavat puolueet, kuten näyttää, niin mitkä ovat seuraukset? Käsittääkseni karkotuksilla ei voi ratkaista nuorison jengiytymistä, sillä suurin osa ulkomaalaistaustaisistakin lienee Suomessa syntyneitä Suomen kansalaisia. Rangaistusten koventaminen taas on täysin tehoton tie, ellei se tarkoita sitä, että myös alaikäinen saadaan pienestäkin rikkeestä eristettyä täysin laitokseen tai kasvatuskotiin ja pidettyä siellä, kunnes on takuu, että käytös on muuttunut. Siinäkin vaihtoehdossa nuorisorikollisuus ehkä saadaan kuriin, mutta aikuisiällä noista monesta tulee kuitenkin rikollisia.

      Varmasti julkisella sektorilla on jotain säästettävääkin, esimerkiksi niissä matkakuluissa ja seinissä, mutta sellainen juustohöylällä silmittömästi jokas paikasta vetely, jota Iiro Viinasen johdolla aikoinaan tehtiin ja paljolti teki myös Sipilän hallitus, voi olla seurauksiltaan hirveä. Myös vaikutuksiltaan kansantalouteen.

      Marinin ja Anderssonin korostama linja, että säästötoimet tulee kohdentaa tarkasti niin, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa, on oikea. Oppostion luomat mielikuvat siitä, että valtiontalous olisi tasapainotettavissa miljardiluokan leikkauksin ja samaan aikaan jopa veroja alentamalla, on täysin vastuutonta populismia, johon ei odottaisi uskovan kenenkään sellaisen, joka ei enää usko joulupukkiinkaan.

      Vaikuttaa kuitenkin sille juuri nyt, että 24% kansastamme uskoo mittavien säästöjen olevan mahdollisia, joten olisi kyllä paikallaan kysyä heiltä myös heidän kantaansa joulupukkiin. Ihan vain johdonmukaisuuden vuoksi.

  5. Jos tulee sota, niin sotilaat hoitavat asiaa ylipäälikön johdolla ja ministerit eivät kävele yli.
    Vastaavasti pitää olla jos tulee pandemia tai vakava talouskriisi.

  6. Politiikan eron näkee Kiurun ja Lindenin välillä. Kun Linden alkoi noudattamaan THL:n omaperäisiä linjauksia ”ei kiirettä” kuolleisuus nousi.
    THL:n omaperäisyys oli erilliskorona, joka oli ihan erilainen kuin CDC.n, WHO:n tai ECDC:n linja. Syytä ei kerrottu. Ehkä täällä ei oltu ihan omin käsin tutkittu?

    Tällä mentiin. Uutta oli vain, että perusteluita ja läpinäkyvyyttä päätöksiin tarvitaan enemmän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.