Kategoria: Kaupunkisuunnittelu

Nim­imerk­ki Mikko kir­joit­ti Ketjus­sa ”Minä ja Kes­ki-Pasi­lan kaavoitus”, että Helsin­ki menet­tää 400 miljoon­aa euroa´, kun ei kaavoita aluet­ta kun­nol­la ylöspäin. En ota kan­taa laskel­maan; kaa­vat­aloudel­lis­es­ti alue ei ole ihan help­po, joten laskel­ma voi olla ylim­i­toitet­tu. Väit­teen pahin virhe on nimit­täin muualla.

Kaupun­ki ei nimit­täin omista maa­ta, vaan sen omis­taa val­tio. Helsin­ki ei siis menetä mitään, vaan val­tio menet­tää. Jos Helsin­ki kaavoit­taisi enem­män, val­tio saisi kaavoitushyö­dyn ja Helsin­ki kohon­neen laskun han­kalasti jär­jestet­tävästä liiken­teestä. Jat­ka lukemista “Kes­ki-Pasi­lan kaavoitus ja 400 miljoon­aa euroa”

Ker­roin Oulus­sa esi­tyk­seni lopuk­si, mitä ongelmia kaupunkisu­un­nit­telulle koituu siitä, että kaava­mais­es­ti nou­date­taan samaa pysäköinti­normia paikas­ta riip­pumat­ta. En rasita luk­i­joi­ta saman tois­tamisel­la, kos­ka sikakalli­ista pysäköin­nistä tiivi­in kaupunki­rak­en­teen alueil­la on täl­lä blogilla kir­joitet­tu yllin kyllin. Sen halu­an kuitenkin ker­toa, että oivalsin yhtäkkiä, miten erim­ielisyys asi­as­ta voidaan kiteyttää.

Pysäköinti­normi­han ei ole sama kaikkial­la kaupungis­sa. Paikko­ja tarvi­taan jonkin ver­ran vähem­män siel­lä, mis­sä julkisen liiken­teen yhtey­det ovat eri­tyisen hyvät. Tämä on suun­nit­teli­jan logi­ikkaa, jos­ta puut­tuu ekon­o­mistin logi­ik­ka. Ekon­o­misti panisi normin jous­ta­maan myös hin­nan mukaan. Mis­sä pysäköin­nin jär­jestämi­nen on eri­tyisen kallista, siel­lä pysäköin­tipaikko­ja tulisi olla vähem­män. Hin­ta­jous­to ei kuitenkaan mah­du suun­nit­teli­jan ajat­te­lu­ta­paan. Virheen hin­ta hyv­in­voin­ti­tap­pi­ona on val­taisa. Hin­ta pitäisi saa­da mukaan para­metrik­si normia määriteltäessä; siis jos mitään normia ylipään­sä tarvi­taan eikä luote­ta siihen, että asun­non osta­jat saa­vat määrätä kuin­ka mon­es­ta autopaikas­ta he halu­a­vat maksaa.

Mon­es­sa euroop­palaises­sa kaupungis­sa, esimerkik­si Kööpen­ham­i­nas­sa, on val­lal­la peri­aate, ettei mitään merkit­tävää saa rak­en­taa muualle kuin raide­v­erkon ulot­tuvi­in. Voisiko näin tehdä myös pääkaupunkiseudulla?

Paljon olisi tilaa raitei­den var­sil­la nytkin, mut­ta pian maa lop­puisi kesken. Sit­ten pitää rak­en­taa lisää raitei­ta, mikä tietysti mak­saa. Pääkaupunkiseudun rak­en­t­a­mi­nen mak­saa joka tapauk­ses­sa, 13000 asun­toa vuodessa, a’ 200 000 euroa on 26 mil­jar­dia kymme­nessä vuodessa. Tämän rin­nal­la raiteet tuli­si­vat halvoik­si. Oma epävi­ralli­nen arvioni on noin 100 €/asuinneliö. Ver­rat­tuna keskus­tan pysäköin­nin hin­taan, 599 €/asuinneliö, raiteet tule­vat halvoik­si. Jotain mak­saisi myös se tiev­erkko, joka tarvi­taan, jos rak­en­t­a­mi­nen perus­tu­isi pelkki­in autoi­hin. Kos­ka ase­man läheisyys lisää asun­non hin­taa enem­män kuin 100 €/neliö, maan­omis­ta­jien kan­nat­taisi rak­en­taa raiteet vaik­ka omil­la rahoil­laan. Jat­ka lukemista “Mik­si teemme toisin: maan­omis­tus ja heikot kunnat”

Min­ut on pyy­det­ty Oulu­un kaupunki­tutkimussem­i­naari­in puhu­maan kaupunkiseu­tu­jen tule­vaisu­ud­es­ta. Päätin paloitel­la puheen­vuoroni kir­joi­tus­sar­jak­si tälle blogille.

Silmi­in­pistävää on, että tuol­lai­sis­sa sem­i­naareis­sa ollaan varsin yksimielisiä siitä, mitä pitäisi tehdä, mut­ta kuitenkin kehi­tys menee aivan eri suun­taan. Toki merkit­täviä mielipi­de-ero­ja toiv­ot­tavas­ta kehi­tyk­ses­tä on, mut­ta asiantun­ti­joiden mielip­i­teet ovat häm­mästyt­tävän lähel­lä toisi­aan, kun niitä ver­taa siihen, kuin­ka kaukana käytän­tö on niistä kaik­ista. Jok­seenkin kaik­ki puolta­vat yhdyskun­tarak­en­teen eheyt­tämistä, mut­ta se vain hajautuu.

Minä näen kehi­tyk­sen vinou­tu­miseen viisi syytä

1) Kun­tarakenne ja siitä johtu­va osaoptimointi

2) Kun­nan kasvun rahoitus

3) Maan­omis­tus ja heikot kunnat

4) Huonot päät­täjät ja yhdyskun­ta­su­un­nit­telu­pe­ri­aat­tei­den tuntemattomuus

5) Liian kaava­mainen suh­tau­tu­mi­nen liiken­teeseen, vaik­ka markki­nat johtaisi­vat parem­paan tulokseen.

Kun kaupunkiseu­tu koos­t­uu keskenään kil­paile­vista kun­nista, ne pyrkivät kaik­ki suun­nit­tele­maan omaa kun­taansa itsekkäästi omista lähtöko­hdis­taan käsin. Tämä osaop­ti­moin­ti johtaa karkeisi­in virheisi­in, kun ajatel­laan kaupunki­raken­net­ta kokon­aisuute­na. Suurim­mat virheet on tehty pääkaupunkiseudul­la, mut­ta kil­pailukykyä ajatellen pääkaupunkiseudul­la on ollut tähän varaa. Heikom­min kil­pailuedel­ly­tyk­sen varustet­tu­jen kaupunkien on pakko toimia viisaam­min, ja mon­et niistä ovat sen pakon edessa oppineetkin.

Melkein kaikissa kaupungeis­sa tilanne on johtanut vas­takkainaset­telu­un keskuskaupun­gin ja ympäristökun­tien välil­lä.  Kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista panee keskuskaupun­gin kaavoit­ta­maan maa­ta haaskaavaa omako­ti­a­sum­ista paikkoi­hin, joi­hin tulisi ehdot­tomasti kaavoit­taa ker­rostalo­ja. Kil­pailu yhteisövero­tu­loista taas johtaa työ­paikko­jen ripot­telu­un pitkin savipel­to­ja paikkoi­hin, joi­hin joukkoli­iken­net­tä ei ole eikä tule. Räikeim­min keskuskaupun­gin ja ympäryskun­tien vas­takkainaset­telu näkyy Turus­sa ja Vaasas­sa. Molem­mat seudut ovat men­estyneet huonom­min kuin niiden yliopis­to- ja ran­nikkokaupunkeina pitäisi. Vaasa alkaa jäädä jopa Seinäjoen jalkoihin.

Kaupunkiseudun vetovoimaisu­u­den paran­t­a­mi­nen on herät­tänyt ajatuk­sen strate­gi­sista kun­tali­itok­sista, jot­ta osaop­ti­moin­ti vihel­let­täisi­in ker­ral­la poik­ki. Itse selvit­te­len täl­laista liitos­ta lah­den seudul­la. Oulus­sa on juuri valmis­tunut esi­tys suures­ta kuntaliitoksesta.

Tähän men­nään aikanaan kaikkial­la, mut­ta sitä ennen ehditään tehdä suuria virheitä.

On nous­sut esille aja­tus kaavoit­taa Kes­ki-Pasi­laan enem­män asun­to­ja. Minä olen ajatuk­ses­ta ainakin varovasti eri mieltä. Alue on ylivoimaisen hyvä seudullisia työ­paikko­ja ajatellen. En haaskaisi maa­ta asumiselle, kos­ka asuinalueena se ei ole mitenkään eri­no­mainen. Minus­ta on hyvin tärkeätä osoit­taa toimis­to­ja joukkoli­iken­teen sol­muko­hti­in, kos­ka naa­purimme kaavoit­ta­vat niitä ihan minne sat­tuu, eikä Helsinkikään ole ilmiöön syytön. Jokainen Pasi­laan pan­tu toimi­s­toneliö on pois hajarak­en­tamis­es­ta pitkin savipel­to­ja. Jat­ka lukemista “Minä ja Kes­ki-Pasi­lan kaavoitus”

Helsin­gin Sanomat ker­too, että Helsin­gin hallinto-oikeus on osit­tain kumon­nut Helsin­gin yleiskaa­van Kru­unuvuoren ran­nas­ta. Kos­ka tietoni ovat pelkästään Helsin­gin Sanomien varas­sa, kopi­on tähän osan kyseis­es­tä uutis­es­ta. Kom­men­toin päätöstä siis tämän uutisen perus­teel­la ilman tietoa siitä, mitä hallinto-oikeus on tarkkaan ottaen päättänyt.

Kru­unuvuoren virk­istysalueen osalta val­i­tuk­sen oli tehnyt Aarne Aarnion ja Saara Aarnion kuolin­pesä, joka omis­taa alueesta pääosan. 

Kuolin­pesän mukaan ei ollut perustei­ta osoit­taa suur­in­ta osaa sen maista virk­istyk­seen ja suojeluun. 

Kuolin­pesä vaatii, että sen maille annet­taisi­in raken­nu­soikeut­ta yhtä paljon kuin Kru­unuvuoren­ran­nas­sa keskimäärin muillekin. 

Hallinto-oikeus aset­tui samoille linjoille. 

Sen mukaan ei ollut perustei­ta osoit­taa yksi­tyisen omis­ta­ja mai­ta virk­istysalueek­si osayleiskaa­van aset­ta­mas­sa laa­ju­udessa. Jat­ka lukemista “Hallinto-oikeus kaavoittajana”

Espoon met­ros­ta riidelti­in näkyvästi liki kolmekym­men­tä vuot­ta.  Helsin­ki valmis­tau­tuu hil­jaisu­udessa läh­es samaa suu­ru­us­lu­okkaa ole­vaan liiken­nein­vestoin­ti­in. Sata­mal­ta vapau­tuville asuinalueille on tarkoi­tus rak­en­taa maanalaista pysäköin­ti­ti­laa puolen mil­jardin euron edestä. Vaikei­den rak­en­tamisolo­jen vuok­si autopaikan hin­ta vai­htelee 30 000 ja 70 000 euron välil­lä. Vielä kalli­im­mak­si pysäköin­ti tulisi maan pääl­lä, kos­ka pysäköin­tiken­tät veisivät tilaa enem­män kuin asum­i­nen.  Tuhan­net asukkaat jou­tu­isi­vat väistymään auto­jen tieltä.

Jat­ka lukemista “Paljonko pysäköin­nistä kan­nat­taa maksaa?”

Kes­ki-Pasi­la
Pan­ti­in pöydälle.

Kolmi­u­lot­teises­sa esi­tyk­sessä on vähän selvit­tämistä. Lis­tas­ta en ymmärtänyt mitään, monin kuvin teh­dyn esit­te­lyn jäl­keen luulen ymmärtäväni jotain, mut­ta voin olla väärässä.
Kysyin, pitääkö Pasi­lan sil­lalle sal­lia autoilua, kun ratal­in­jan poik­ki menee kak­sikin auto­tun­nelia. Viras­to oli keksinyt tämän itsekin, mut­ta ei kuulem­ma ollut toimin­ut. Sil­ta para­nee lev­en­tämäl­lä joka tapauk­ses­sa paljon. Vaku­utet­ti­in, että Vetu­ri­tien kas­va­va liikenne mah­tuu Nor­den­skjöldinkadulle. Luot­ta­mus­mies ei voi kuin luottaa.
Sil­lan eteläpuolelle tulee pil­ven­pi­irtäjiä, pohjois­puolelle mata­lam­paa, jot­ta ei kil­pais­taisi veis­tok­sel­lis­ten pil­ven­pi­irtäjien kanssa. Niin kai sitten.
Tästä on tulos­sa mie­lenki­in­toinen suun­nit­teluk­il­pailu. Nyt ei lyödä kiin­ni kaavaa vaan vain sen raamit. Suun­nit­teluk­il­pailun ratket­tua tehdään kaa­va. Arkkite­htik­il­pailut ovat tuot­ta­neet usein lennokkai­ta, mut­ta vaikeasti toteutet­tavia ehdo­tuk­sia. Nyt kil­pail­i­joiden tulee sitoutua toteut­ta­maan oma ehdotuksensa.
Junara­ta lentokentälle
Lausun­to hyväksyt­ti­in. Sitä ihme­telti­in, onko samanaikaises­ti tilaus­ta myös metrolin­jalle. Tästähän on täl­läkin blogilla keskusteltu.
Munkkivuoren kokonaistarkastelu
Kysyin, voisiko pak­sul­la setelitukul­la vauhdit­taa tun­nelia Tar­von­tieltä Hakamäen­tielle, kun merkit­tävä osa investoin­nista on rahoitet­tavis­sa kaavoitushyödyl­lä rak­en­ta­mal­la asun­to­ja Munkkiniemen ja Munkkivuoren väliin.

Tul­vas­trate­gia

Strate­gias­sa varaudu­taan tul­vahuip­pui­hin, jot­ka ovat 2,3 metriä nykyisen keskimeren­pin­nan yläpuolel­la. Kos­ka myrskyt ja mata­la­paineet voivat nos­taa het­kel­lis­es­ti meren­pin­taa liki kak­si metriä, ei tässä ole paljon sijaa ilmas­ton läm­pen­e­mis­es­tä johtu­valle meren­pin­nan nousulle. Lisäsim­mekin päätös­esi­tyk­seen jotain sel­l­aista, että ennus­teet meren­pin­nan nousus­ta ovat pitkäl­lä aikavälil­lä erit­täin epä­var­mo­ja. Sik­si tulee selvit­tää, miten kaupun­ki voi varautua meren­pin­nanolen­nais­es­ti suurem­paan nousu­un. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 4.3.2010”