Kategoria: Kaupunkisuunnittelu

Asuntopolitiikan epäonnistuminen

Lyhen­nelmä puheestani Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa 5.5.2010

Tavan takaa san­o­taan, että Helsin­gin asun­topoli­ti­ik­ka on epäon­nis­tunut­ta, kos­ka asun­to­jen hin­nat ovat tääl­lä niin korkei­ta. Oikeas­t­aan se osoit­taa, että mei­dän asun­to­tuotan­tomme on erit­täin onnis­tunut­ta ja muiden epäon­nis­tunut­ta, kos­ka Helsingis­sä halu­aisi asua enem­män kuin asun­tokan­taamme mah­tuu. On meil­läkin betoni­bru­tal­is­min jäljiltä aluei­ta, joil­la asun­topoli­ti­ik­ka on ”onnis­tunut­ta” jos onnis­tu­misel­la nyt todel­la tarkoite­taan sitä, että asun­noista ei halu­ta paljon maksaa.

Epäon­nis­tunut­ta on elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka sel­l­aisil­la paikkakun­nil­la kuin Pori ja Ima­tra, joista väkeä vir­taa Helsin­gin seudulle. Asun­non niistä kyl­lä saa halvalla.

Epäon­nis­tunei­ta olemme kyl­lä koko seudun tasol­la, kos­ka asu­tus on hajaan­tunut pitkin nur­mi­järviä ja por­naisia. Kos­ka ihmiset eivät rakas­ta pitk­iä ja aikaa vieviä matko­ja, asun­to­jen hin­toi­hin muo­dos­tuu etäisyy­destä johtu­va ero. Mitä kauem­pana sijait­se­vat mar­gin­aalis­es­ti kan­nat­ta­vat asun­not, sitä kalli­impia ovat asun­not lähel­lä. Jos sama määrä asun­to­ja, olisi raken­net­tu järkevämpi­in paikkoi­hin, asum­i­nen Helsingis­sä olisi halvempaa.

Korkeat uusien asun­to­jen myyn­ti­hin­nat uhkaa­vat johtaa siihen, että Helsin­gin Hitaspoli­ti­ik­ka epäon­nis­tuu.  Vaik­ka asun­to­jen hin­tasään­nöste­ly on talous­te­o­reet­tis­ten tosi­a­sioiden vas­taista, olen pitänyt sitä pienem­pänä pahana. Ihmisel­lä on vain yksi elämä, eikä sitä mielel­lään uhraisi asun­tomarkki­noiden tas­apain­ot­tamisen alt­tar­ille. Jos uusia Hitas-asun­to­ja jonote­taan vuorokausikau­pal­la, on jotain kyl­lä pielessä. Hin­tasään­nöste­ly ei toi­mi, jos hin­taero vapaiden ja sään­nöstel­ty­jen markki­noiden välil­lä on liian suuri.

Täy­delli­nen epäon­nis­tu­mi­nen meil­lä oli viime vuo­den asun­to­tuotan­nos­sa, kun raken­nus­li­ik­keet lopet­ti­vat vapaara­hoit­teisen tuotan­non kuin yhteis­es­tä sopimuk­ses­ta.  Oma­l­ta kannal­taan ne toimi­vat järkevästi, kos­ka toimen­pide johti asun­to­jen hin­to­jen voimakkaaseen nousu­un. Tätä ei kaupun­ki voi hyväksyä.  ATT:n on otet­ta­va suurem­pi vas­tuu myös kovan rahan tuotan­nos­ta. Yksi­ty­isille tont­te­ja vuokrat­taes­sa vuokrae­htoon liitet­tävä koh­ta, jon­ka mukaan vuokraoikeus lop­puu heti, jos minkään­laista suh­dan­nelu­on­toista viivyt­te­lyä esiintyy.

Lopuk­si: kun Outi Alanko-Kahilu­o­to ker­toi, että VATT:n tutkimuk­sen mukaan asum­is­tu­ki menee asun­to­jen vuok­si­in noin kuusikym­men­täpros­ent­tis­es­ti, lisään tähän, että korko­jen verovähen­nysoikeus menee hin­toi­hin sataprosenttisesti.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 6.5.2010

Tapu­likaupung­in­tien eteläpuolen ja Maat­ullin ala-asteen ympäristön kaava

Kaavaa ajan­mukaiste­taan ja ennen kaikkea tehdään mah­dol­lisek­si rak­en­taa ker­rosta­lo senior­eille. Raken­nu­soikeus ei muu­tu, mut­ta käyt­tämät­tömäk­si jäänyt­tä raken­nu­soikeut­ta muute­taan muuhun muo­toon. Ehti jo näyt­tää selvätä tapauk­selta, kunnes sähkö­posti toi vas­tus­ta­van asukas­mielip­i­teen.   Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 6.5.2010”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 29.4.2010

Investoin­tio­hjel­ma

Täl­läkin blokil­la esille otet­tu Topeliuk­senkadun ratik­ka palasi  ohjel­maan esit­telijän muutet­tua ehdo­tus­taan.  Kiitän tpyy­lu­o­maa tarkkanäköiysyy­destä. Muuten esi­tyk­sen mukaan. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 29.4.2010”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 29.4.2010

Liiken­nein­vestoin­nit 2011 ja investoin­tio­hjel­ma 2011–2015

Suurim­mat joukkoli­iken­teen investoin­nit ovat Ratik­ka Laa­jasa­loon (200 M€) ja ratik­ka Kamp­ista Län­siter­mi­naali­in (19 M€) Liiken­neväyli­in solah­taa kaupun­gin rahaa 270 M€. Pyöräteitä tehdään 14 miljoon­al­la. Ensi vuo­den suurin han­ke on Meche­linkadun pyörätie. Pyörätiepoli­ti­ikan muu­tos viivästyt­tää investoin­te­ja, joten kaikkea varat­tua rahaa ei saa­da men­emään uusi­in han­kkeisi­in. Sik­si sitä käytetään van­ho­jen paran­nuk­si­in, mikä voikin olla tähdellisempää.

Topeliuk­senkadulle ei laite­ta ratikkakisko­ja, joten Eli­na joutuu odot­ta­maan Munkkivuoren ratikkaa. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 29.4.2010”

Terveisiä Berliinistä 5: värit

Kävimme kat­so­mas­sa Unescon maail­man­per­in­töko­hdet­ta, Bruno Tautin suun­nit­tele­maa sosi­aalisen asun­to­tuotan­non aluet­ta Hufeisen­sied­lun­gia (hevosenkenkä). Nimi tulee siitä, että alueen keskeinen kor­te­li koos­t­ui hevosenkengän muo­tois­es­ta talosta, jon­ka keskel­lä on lam­men ympärille rak­en­tunut puis­to. Aluete­hokku­udeltaan tämä lähin­nä kolmik­er­roksisia taloista koos­t­u­va alue vas­tasi suun­nilleen Sil­tamäkeä, mut­ta Sil­tamä­ki ei ole maail­man­per­in­töko­hde. Ei tule sen kalli­im­mak­si suun­nitel­la alueet hyvin kuin huonos­ti; mik­si emme siis suun­nit­telisi hyvin? Tässä maise­mas­sa jotenkin sielu lep­äsi. Jos halu­aa asua lähiössä, täl­laises­sa! Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Berli­in­istä 5: värit”

Terveisiä Berliinistä 4: “Meillä tämä ei olisi mahdollista”

Jouduimme mon­es­ta mie­lenki­in­tois­es­ta kohteesta totea­maan, ettei tuo olisi mah­dol­lista Suomes­sa. Kolmik­er­roksiset talot yleen­sä ja town­houset eri­tyis­es­ti ovat Helsingis­sä esteet­tömyyssy­istä mah­dot­to­mia. Välil­lä oli uut­ta ja van­haa yhdis­tel­ty taval­la, joka saisi museovi­ra­nomaisil­ta ehdot­toman kiel­lon. Kuva ker­too joen ran­nan elävöit­tämis­es­tä liit­tämäl­lä van­haan raken­nuk­seen lasi­laatikko, jos­sa huip­pumuoti­talot esit­televät muu­ta­man ker­ran vuodessa töitään.  Ei olisi tain­nut men­nä meil­lä läpi.


Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Berli­in­istä 4: “Meil­lä tämä ei olisi mahdollista””

Terveisiä Berliinistä (3): hajahuomioita

Hajau­tunut rakenne

Berli­i­ni on muo­dos­tunut joskus kauan sitt­ten suures­ta joukos­ta itsenäisiä kun­tia. Tältä ajal­ta on peräisin sen sekoit­tunut kaupunki­rakenne. Kaupungilla ei ole yhtä selkeää keskus­taa, vaan lukuisia eri­tyyp­pi­sio ja oma­leimaisia keskus­ta-aluei­ta. Tämä on johtanut myös kaupunki­rak­en­teeseen, jos­sa asum­i­nen ja työ­paikat ovat sekaisin. Se vähen­tää liiken­teen määrää, sil­lä moni tulee töi­hin kävellen. Tämä Mat­ti Van­hasen uudelle­malle kaavaile­ma him­me­li­malli siis toimii, kun asukkai­ta on pienel­lä alueelle yli kolme miljoon­aa. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Berli­in­istä (3): hajahuomioita”

Terveisiä Berliinistä (2): Pysäköintipolitiikalla on väliä

Rain­er Nagel ker­toi myös olleen­sa aiem­min kaupunkisu­un­nit­teli­jana Ham­puris­sa. Siel­lä oli tiuk­ka pysäköinti­nor­mi. Jokaista asun­toa kohden piti asun­to­tyyp­istä riip­puen olla pysäköin­tipaikko­ja 1 tai 1,5 ja toimis­toraken­nuk­sis­sa yksi pysäköin­tipaik­ka viit­täkym­men­tä toimi­s­toneliötä kohden. Jos oma­lle ton­tille ei mah­tunut, velvol­lisu­ud­es­ta pääsi eroon mak­samal­la 22000 euroa puut­tuvista paikoista rahas­toon, joka ymmärtääk­seni rak­en­si pysäköin­tipaikko­ja sit­ten muualle. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Berli­in­istä (2): Pysäköin­tipoli­ti­ikalla on väliä”

Terveisiä Berliinistä (1) Minimiasukasmäärä

Kaupunkisu­un­nitelu­lau­takun­ta on kol­men päivän mas­tkalla tutus­tu­mas­sa Berli­inin kaupunkisu­un­nit­telu­un. Laitain joitain mie­lenki­in­toisia havain­to­ja tänne tipottain.

Isän­tämme, kaupunkisu­un­nit­telu­jo­hta­ja Rain­er Nagelin mukaan kaupunkiko­rt­telis­sa pitää olla noin 600 asun­toa eli 1500 asukas­ta, jot­ta se pitäisi yllä kort­te­liko­htaisia palvelu­ja. Pienem­pi­in kort­telei­hin ei syn­ny kaup­po­ja eikä kahviloi­ta (Töölö). Jos palve­lut eivät ole kort­te­liko­htaisia, tarvi­taan 10 000 asukas­ta ennen kuin palve­lut alka­vat kan­nat­taa. Pienem­mät asuinalueet jäävät urbaaneil­ta palveluil­taan vajaik­si (Helsin­gin lähiöt).

Tuo 1500 asukas­ta kort­telis­sa on aika kova vaa­timus. Ker­rosneliöitä piätisi olla noin 60 000. os kort­telis­sa on julk­i­sivua 500 metriä ja jos runk­osyvyys on 12 metriä, ker­roksia pitäisi olla kymme­nen. Tosin myös kort­telin sisään voi rak­en­taa jas pitääkin täl­laises­sa mallis­sa rakentaa.

Mut­ta itse havain­to on mie­lenki­in­toinen. Noin se taitaa suun­nilleen mennä.

Miksi vastustan Katajanokan design-hotellia

Ensik­si, mihin vas­tus­tuk­seni ei perus­tu. Minus­ta paik­ka sopii hyvin hotellille, vaik­ka hotellin onkin ”sul­jet­tua” kaupunkia; ei kuitenkaan niin sul­jet­tua kuin pres­i­dentin lin­na, korkein oikeus tai Ruotsin suurlähetys­tö tai kaupung­in­ta­lo. Hotel­li tuol­la paikalla tuk­isi alueen elävöittämistä.

En vas­tus­ta myöskään sik­si, että se tuo alueelle autoli­iken­net­tä. Paljon vähäisem­pää se on kuin Wan­han Sata­man tai laivo­jen tuo­ma liikenne. Vaik­ka hotel­li on muodol­lis­es­ti Kata­janokalla, kata­janokkalaisia tuo liikenne ei juuri haittaa.

Vas­tus­tan hotel­lia kaupunkiku­val­li­sista syistä. Olen ollut varovainen puut­tumaan kaavoituk­ses­sa design-puoleen, kos­ka ulkonäön arvioimi­nen ei ole parhai­ta puo­liani. Sik­si olen luot­tanut asi­as­sa asiantun­ti­joi­hin. Aivan ylivoimainen enem­mistö koti­mai­sista asiantun­ti­joista on han­ket­ta vas­taan, joten mik­si en luot­taisi hei­dän asiantun­te­muk­seen­sa. Pait­si, että he voivat olla sisään­päin lämpiäviä. Jat­ka lukemista “Mik­si vas­tus­tan Kata­janokan design-hotellia”