Kävimme katsomassa Unescon maailmanperintökohdetta, Bruno Tautin suunnittelemaa sosiaalisen asuntotuotannon aluetta Hufeisensiedlungia (hevosenkenkä). Nimi tulee siitä, että alueen keskeinen korteli koostui hevosenkengän muotoisesta talosta, jonka keskellä on lammen ympärille rakentunut puisto. Aluetehokkuudeltaan tämä lähinnä kolmikerroksisia taloista koostuva alue vastasi suunnilleen Siltamäkeä, mutta Siltamäki ei ole maailmanperintökohde. Ei tule sen kalliimmaksi suunnitella alueet hyvin kuin huonosti; miksi emme siis suunnittelisi hyvin? Tässä maisemassa jotenkin sielu lepäsi. Jos haluaa asua lähiössä, tällaisessa!
Erityisen mahtavia olivat värit. Tällaista väritystä Helsinkiin!
Kuvista saa suurempia hiirellä klikkaamalla.
Surkeaan suomalaiseen suunnitteluun on monta syytä. Yksi on ikuinen pula ja sen mukana pula pigmenteistä, joka sotien jälkeen muuttui hyveeksi ja yhä suunnitellaan aivan kamalia valkoisa taloja. 🙁 Toinen yllättävä syy on heikko opetus. TKK:n pitkäaikainen alan proffa oli kuulemma värisokea, joten värioppia ei ole Suomessa opetettu!
Olen yhä sitä mieltä, että kaikki arkkitehdinplantut pitää viedä kierrokselle Otaniemestä länteen: Tammisaaren vanhakaupunki, Turun suurtorin ympäristö ja Tukholman vanhakaupunki. Siinä oppii jotain ensinnäkin väreistä ja toiseksi mittasuhteista. Helsingistä tai Espoosta en löydä mitään näyttämisen tai säilyttämisen arvoista. 😉
Tulee vähän Torkkelinmäki mieleen.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/62/Torkkelinkuja-2006-08-01-1.jpg
Aika vähän tuollaisia enää rakennetaan. Sääli.
Suomessa varmaankin käytettäisiin vääriä värejä. Värien valinnassahan pitää huomioida rakennusten ”mustuminen”. Lähistöllä maalattiin joskus taloja pastelliväreillä – olivat vuoden sisään ihan kauhean näköisiä. Nuo nyt vielä näyttävät järkeviltä, vaikka punainen onkin hieman räikeä.
Sellaistakin kerrotaan, että Suomessa modernin arkkitehtuurin vaikutteet hankittiin kirjoista ja lehdistä, joissa oli mustavalkoiset kuvat. Siksi jäi huomaamatta, että Keski-Euroopassa käytettiin voimakkaitakin värejä:) On sukua sille, kuinka uusklassismi oli niin valkoista, koska Pompeijista ensin esiin kaivetuista taloista olivat värit haalistuneet…
Espoossa on ainakin yksi väritetty rivitalo:
http://maps.google.fi/maps?f=q&source=s_q&hl=fi&geocode=&q=kirvuntie+18,+espoo&sll=60.202981,24.805198&sspn=0.007859,0.014248&ie=UTF8&hq=&hnear=Kirvuntie+18,+02140+Espoo&ll=60.202618,24.805069&spn=0.007816,0.014248&z=16&layer=c&cbll=60.202648,24.805124&panoid=LAsJpf9LmOZPrDPQ9P29jg&cbp=12,302.42,,0,3.79
Kyllähän sitä Suomessakin osataan. Pikku-Huopalahti suunniteltiin voimakkailla pastilliväreillä eikä alue hullummalta näytä nytkään. Tosin alue on myös kokonaisuutena suunniteltu, pikkukaupunkimainen pienkeskusta ihan Mannerheimintien vieressä, joten aika nappiin on moni asia mennyt. Kartanonkoski on myös esimerkki hienosta värien käytöstä, tosin vieressä oleva Jumbo pitää huolen siitä että minkäänlaisia palveluita alueelle ei synny. Mutta kaikkea ei voi saada.
”Kuulemma” TKK:lla oli värisokea asuntorakentamisen professori ja ”sellaistakin kerrotaan”, että Suomessa modernin arkkitehtuurin vaikutteet hankittiin mustavalkoisista kirjoista ja lehdistä.
Mustavalko-värisokeudesta en ole kuullutkaan. En myöskään tiennyt, että Suomea varten maailman arkkitehtilehdistä tehtiin erillinen mustavalkoinen painos.
On tietty makuasia, selittääkö Siltamäen ankeutta tällä vai rakennusliikkeiden voitontavoittelulla.
Hyvän suunnittelu on kalliimpaa. Siihen tarvitaan aikaa ja osaamista – asioita joista pitää ymmärtää maksaa.
Suunnittelun kustannukset suuren asuinalueen kokonaiskustannuksista on prosentti, ellei promilleluokkaa.
Kalle kertoo:
TKK:n pitkäaikainen alan proffa oli kuulemma värisokea, joten värioppia ei ole Suomessa opetettu!
Pah, arkkitehtikoulutukseen kuuluu perusteellinen värioppi. (vai oliko tämä jokin pikku Kalle -vitsi?)
+++++++++++
Minulle tuli Tuomaksen ohella myös Pikku Huopalahti (kirjoitetaan muuten ilman väliviivaa) mieleen näistä matalista taloista. Kuvassa, jossa on tämä valkoinen talo on puolestaan jotain munkkiniemeläistä.
Minustakin Pikku Huopalahti on paikoin hyvin onnistunut.
Pikku Huopalahdessa on paljon hyvää, etenkin periaatetasolla. Käytännössä se ei kuitenkaan näytä siltä, että se olisi kokonaisuutena suunniteltu, koska sen sisällä on niin monenlaisia alueita. Nyt se valitettavasti näyttää pellolle kaadetulta legolaatikolta.
Kartanonkoski tulee myös noista kuvista mieleen…
Tuollaisista alueista tavallinen kansa pitää samasta syystä kuin inhosi Katajanokan hotellia, harmoniasta ja mittasuhteteiden sopivuudesta, tai puutteesta.
Ilmeisesti nykyajan arkkitehtien on pakko laittaa jotain jännitettä tuotoksiinsa, hyvä arkkitehti onnistuu siinä, kun taas huonompi ei vain osaa.
Jos taas yrttää saada ei niin onnistuneen arkkitehtuurin piiloon laittamalla siihen väriä pintaan, on tulos tod.näk. sama kuin meikkaisi bulldoggia…
Pikku Huopalahaden arkkitehtuuri tuntuu kyllä minusta kopioidun kirjasta Rasmus Nalle ja kummat kaverit.
Illiset värit ovat kivat – mutta vaikeat. Erityisesti vihreä. Mutta hauskat ja kauniit värit eivät ole yhtään sen kalliimpia kuin ikävät ja rumat.
Suomessa on pari suurta kauppaketjua, jotka myyvät suunnilleen samoja tylsiä tuotteita suunnilleen samaan hintaan. Suomessa on myös pari suurta rakennusfirmaa jotka tekevät vuodesta toiseen samanlaisia tylsiä elementtitaloja. Ilmeisesti maan tavalla kaavoittamalla, ja kartellihintaan.
Ostin ensiasuntoni vuonna 2004, upouusi kerrostalo, neliöhinta 1450€. Viimeinen talo samalle kadulle valmistui kolme vuotta myöhemmin, niissä asunnoissa neliöhinta oli jo 1900€. Vähän myöhemmin myin oman asuntoni 2000€ neliöhintaan.
Nyt 6 vuotta myöhemmin tuon ”valmiin” asuinalueen pihat ovat edelleen karmeassa kunnossa ja parkkipaikat asfaltoimatta. Taloyhtiöiden välillä on kuulemma jatkuvaa kinaa siitä kuka maksaa ja mitä, ja rakennetaanko lisää parkkipaikkoja vai nurmikkoa. Ankeita lakisääteisiä leikkipuistoja, kuivaustelineitä ja roskakatoksia on ripoteltu järjettömästi sinne tänne. Mutta järkeä ei voi enää käyttää kun aina joku vastustaa.
Epäilen, että teos on ollut ”Hullunhalvat betonielementit – nyt myös pinkkinä”. Pikku Huopalahdesta on tietysti rutistu kyllästymiseen asti, mutta juurikin tuohon berliiniläiseen alueeseen verrattuna näkyy hyvin ero suunnittelun lisäksi työn jäljessä. Berliinin alue on tietysti ajalta ennen elementtejä, mutta (Länsi-)Saksasta ei kyllä juuri löydä Pikku Huopalahden näköistä jälkeä 90-luvultakaan.
Minäkin uskon suurimman ongelman olevan siinä, mitä halutaan myydä, ei siinä, mitä halutaan suunnitella. Tiettyihin aikoihin joka puolelle Suomea on noussut identtisiä asuinalueita. Vielä parempi jos niitä tehdään (ja on tehty) laman varjolla erityisen halvalla.
Tässä mielessä tämä ei välttämättä ole suunnitelun ongelma – ostaja ostaja osta sitä mitä myynti myy, ja myynti varmaan osaa vakuutta joillakin paikoin, että tätä ihmiset haluavat, kun näitä on näin paljon myytykin, ikään kuin olisi ollut vaihtoehtoja ostaa jotakin erilaista.
Toki joillain paikoin auinaluita varmaan suunnitellaankin, ja ehkä osassa niitä suunnitelmia rakennetaan jotakin, joista ei ole valmiita elementtejä varastot pullollaan.
Epäilen, että teos on ollut “Hullunhalvat betonielementit – nyt myös pinkkinä”.
Tällainen taisi tosiaan putkahtaa postiluukusta, mutta meni roskiin Anttilan kuvaston ja demareiden vaalimainosten seassa..
Pikku Huopalahdesta olen kyllä kuullut ikäviä asioita rakennusten laadun suhteen. Peruskorjauksia tehdään jo vähän joka toisessa talossa. Sama koskee Arabianrantaa ja Viikkiä.
Jotkut ennustavat erityisen pahaa pommia näiden 2000-luvun puolen välin jälkeen vierastyövoimalla tehtyihin taloihin. Hesarissa 16.4. on juttu asiasta.
Aika näyttää ja veronmaksajat maksavat..
(Ja jotta nyt ei rasistiseksi tätä kommenttia luokiteltaisi, niin en suinkaan syytä vierastyövoimaa, vaan rakennusteollisuutta ja puutteellista rakennusvalvontaa)
Elina:
Joo älä missään nimessä syytä niitä ihmisiä joilla olis ollu valta vaatia parempaa rakentamista, eli kulttajia.
Rakennusteollisuus rakentaa suunnilleen sitä mitä ihmiset haluavat ja poliitikot sallivat.
Kromofobit hallitsevat Suomessa, uusimpana myönnytyksenä karmeat kaakelitalot radanvarsilla…mielestäni valkeat betonitalot menevät hyvin etelän valossa, täällä ne tekevät surulliseksi 8 kk vuodessa. Outoa että esim. Tukholman Gamla Stan ja Torkkelinmäki näyttävät räntäisinäkin hehkeiltä…
Elina:
Muistaakseni Viikissä oli joku hullunhauska loftitaloidea, mutta työn jälki oli niin luokattoman huonoa että ennen ensimmäistenkään asukkaiden muuttoa sisään piti jo alkaa uutta taloa remontoimaan. En tiedä missä kunnossa tuo mökki nykyään on, mutta itse en viitsisi maksaa itseäni kipeäksi loftiasunnosta joka todennäköisesti pääsee peruskorjaukseen alta kymmenen vuoden.
Arabianrannassa oli ”taidekortteliprojekti”, jossa oli määrätty käytettäväksi tietty osa budjetista talokohtaisesti taiteeseen. En tiedä prosenttia, mutta ihan kymmeniätuhansia/talo. Taisi koskea myös niitä pieleen menneitä taloja. Jossain talossa muistan olleen ison lintuaiheen rappauksessa , jossain oli ”design-tiiliä” osassa julkisivua, kaiverrettu runoja sokkeliin sun muuta. Oli muistaakseni viereisen taideyliopiston projekti.
Olin lähistöllä rakentamassa samaan aikaan ja jäi mieleen kun talvisena aamuna tuuli nosti merenpintaa ja merivesi nousi rantaa lähinnä olevien kovan rahan talojen sokkelia vasten…
Kutka: ”En myöskään tiennyt, että Suomea varten maailman arkkitehtilehdistä tehtiin erillinen mustavalkoinen painos.”
Värivalokuvausta ei paljon harrastettu ennen 1900-luvun puoliväliä, ja sen jälkeenkin kalliita värikuvia painettiin harkiten. Opintomatkoja toki tehtiin enemmän kuin aiemmilla vuosisadoilla, joten ei ihan painokuvien varassa oltu. Ehkä banaaleinta harmautta on syntynyt suomettumisen vuosina, jolloin suomalainen arkkitehtuurikin lienee jossain määrin suomettunut:)
Asuntoa ostaessahan se on helppo tuollaista vaatia..
Artturi:
Kyllä vaan, ainahan voi esimerkiksi uhkailla pidättävänsä hengitystä kunnes Suomeen aletaan rakentamaan monivärisiä taloja. Mutta nyt taas mennään näihin markkinauskonnon kysymyksiin, jossa on vain mielipiteitä.
Elina: ”Pah, arkkitehtikoulutukseen kuuluu perusteellinen värioppi…”
Elin, haepa jostain Meurmannin värioppi 😉 Hän on yksi eniten suomalaiseen nykyarkkitehtuuriin vaikuttanut henkilö.
Soininvaaran käsitys promilleluokan suunnittelukustannuksista on valitettava. Aluesuunnittelun lisäksi tarvitaan laadukasta rakennussuunnittelua. Pelkkä arkkitehtisuunnittelu hyvin tehtynä maksaa yleensä n. 5% rakennuskustannuksista.
Toteutuneissa suunnitteluhankkeissa ovat arkkitehdit tarjonneet suunnittelua alle 0,5%:nkin hintaan rakennuskustannuksista, ja asuntorakentamisessa 1-2% ei ole mitenkään harvinaisen alhainen hinta suunnittelusta. Kun maan arvo, rakennuttajan voitto ja välittäjän palkkio lisätään hintaan, ollaan myyntihinnan suhteen helposti promilleluokan suunnittelukustannuksissa. Suunnitteluun kyllä kannattaisi käyttää enemmän rahaa, mutta kun asunnot ovat menneet kaupaksi ilmankin, ei ole tarvinnut.
5-10%:n suunnittelukustannukset koskevat useammin esimerkiksi erityisrakentamista kuten julkisia rakennusprojekteja. Esimerkiksi metron suunnittelu vie noin 7% rakentamiskustannuksista.
Juho Grönholm kirjoitti:
”Hyvän suunnittelu on kalliimpaa”
Näin on, mutta valitettavasti on syntynyt vain sitä kallista, esim Arabianrannasta ja Viikistä Elina jo mainitsikin, molemmista alueista syntyi suunnittelu-ja rakennusvirheiden pysyvä näyttelyalue Helsinkiin.
Asuntotuotannossa hyvällä suunnittelulla ja suunnittelun ohjauksella saadaan aikaan hyviä ja edullisia asuntoja, mutta miksi näin ei toimita ?
Juha Grönholm vastasikin jo kysymykseen:
”Pelkkä arkkitehtisuunnittelu hyvin tehtynä maksaa yleensä n. 5% rakennuskustannuksista”
Kuitenkin arkkitehtisuunnittelun palkkiot ovat asuntotuotannossa alle 2 % rakennuskustannuksista, joten osaavat suunnittelijat tekevät yleensä jotain muuta kuin asauntosuunnittelua ja se näkyy tuotannossa.
Lisäksi haluan korjata sellaisen yleisen käsityksen gryndereiden huonosta rakentamisen laadusta ja grynderi-imagosta.
Tosiasiassa kaikkein huonointa jälkeä syntyy monien arvostamien rakennuttajien tuotannossa, en viitsi mainita nimiä, mutta onneksi ovat luopumassa kokonaan vapaarahoitteisesta asuntotuotannosta, vuokralaiset eivät yleensä valita.
Gryndereiden ( siis rakennusliikkeiden ) omaan tuotantoon ei suunnittelijoita valita halvimman suunnitteluhinnan perusteella, vaan yleensä näyttöjen perusteella ja suunnittelun ohjaus on huomattavasti osaavampaa, uskokaa pois.
Jos olisin itse ostamassa asuntoa, niin 80-90 luvun tuotantoa en katselisi ollenkaan, 2000-luvun tuotannosta, jos olisi pakko valita, niin mieluummin grynderin tuotantoa ja paikka voisi olla vaikka Herttoniemenranta, siitä tuli aika hyvä ja vähillä virheillä.
Talosuunnittelun hinta on joitakin prosentteja rakennuksen arvosta, mutta asemakaavallisen suunnittelun osuus on paljon tätä pienempi. Jätkäsaareen rakennetaan lähes taloja noin kolmella miljardilla eurolla, mutta en usko, että Kaijansinkolle on maksettu edes promillea tästä.
Artturi:
Tämä on kinkkinen yhtälö. Useimmissa muissa asioissa kuluttaja voi luottaa siihen, että viranomaisvalvonta toimii. Kun haluan herkutella ja ostan kaupasta porkkanan, niin on epätodennäköistä, että saan siitä vatsavaivoja.
Näin elintarvikevirasto on homman hoitanut. Kuluttajansuoja myös on vahva. Mikäi porkkana on viallinen, voin muitta mutkitta palauttaa sen kauppaan ja saada rahani takaisin.
Harmaa talous ja pirstaloituneet urakointiketjut tekevät vastuukysymykset vaikeiksi asuntokaupan yhteydessä. Silläkin on varmasti osuutta asiaan, että asuntokauppa tehdään hyvin harvoin, usein vain pari kertaa elämässä. Kuluttaja ei siis ”ota opikseen” kovin helposti. Kyseessä on kuitenkin useimmille ihmisille elämän suurin hankinta ja ihmiset ehkä ainakin alitajuisesti ajattelevat, että suojakin on sen mukainen.
Epäonnistuneen asuntokaupan tehneet eivät myöskään mielellään kovasti meuhkaa virheostoksestaan. Alentaahan alueen tai asunto-osakeyhtiön huono maine omaisuuden arvoa.
Käänteinen arvonlisävero toisi ryhtiä alalle, mutta saa nähdä toteutuuko se. Talousrikollisuuden tilaa selvittäneen Virke-projektin yhteydessä arvioitiin, että uuden verojärjestelmän myötä tulisi vuosittain maksuun 150-160 miljoonan euron maksamattomat arvonlisäverot. Eli kansantaloudellinenkaan merkitys ei ole pieni.
Olinkin ajasta jäljessä. Käänteinen alv on tulossa rakennusalalle vuoden kuluttua.
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/04/kaanteinen_alv_tulossa_voimaan_vuoden_kuluttua_1590671.html?origin=rss
anonyymi:
Nimenomaan! Aivan samoin kuin minkä tahansa muunkin hyödykkeen kohdalla. Ei sitä laatua kannata alkaa vaatimaan sitten kun on jo ostanut. Kannattaa selvittää etukäteen.
Tuomas S: heh, ei siinä kyllä hengityksen pidätys auta tippaakaan.
Kulutuspäätökset sen sijaan vaikuttaa. Kun Kartanonkosken asunnoista maksetaan riittävästi enemmän verrattuna muihin, niin kyllä niitä rakennetaan lisää.
Jos taas jengi ei halua maksaa niistä enempää, niin sittenhän ne ei myöskään arvosta niitä tarpeeksi, että niitä pitäisi rakentaa lisää.
On ihan turha itkeä, että ei rakenneta mieleisiä asuntoja. Asuntomarkkinoilla on niin monenlaisia mahdollisuuksia, että preferenssinsä kyllä saa rahalla osoitettua.
Markkinoiden toiminta voi vaikuttaa vähän mystiseltä sellaisesta, jonka mieli ei taivu sen ymmärtämiseen.
Elina:
No tuskin ne nyt siihen viranomaisvalvontaan luottaa, vaan kaupan omaan valvontaan ja omiin aisteihin.
Voi se olla näinkin, mutta eikö todennäköisempi selitys olisi, että koska se on ihmisten elämän suurin hankinta he paneutuvat siihen hyvin ja osoittavat preferenssinsä ostamalla teidän paremmin tietävien mielestä ”huonoa laatua”?
Jotenkin tuntuu aikamoiselta kuperkeikan heittämiseltä, että perustelee ihmisten huonoja kulutuspäätöksiä sillä, että tämä päätös on erittäin merkityksellinen kuluttajille. Yleensä se menee kyllä just toisinpäin.
Artturi:
Minä vähän luulen, ettei kyse ole kuluttajien haluttomuudesta maksaa – tai siis että ihmiset eivät arvostaisi kauneutta -, vaan siitä, että heillä ei ole siihen varaa.
Selityksiä tälle voisivat olla esimerkiksi se, että:
– olemme suhteellisen köyhiä useimpiin muihin länsimaalaisiin verrattuna,
– meillä suhteellisen suuresta osasta palkastaan ei saa päättää itse, vaan ne rahat menevät veroina musiikkitaloon, terveydenhuoltoon, jne., jolloin niitä ei omaan elinympäristön kaunistamiseen niin paljon jää,
– rakennussäännöksillä ja kaavoituksen rajoittamisella on aiheutettu se, että asunnot ovat jo muutenkin niin kalliita, ettei pelivaraa jää.
En minä oikein osaa uskoa siihen, että kyse olisi taitamattomuudesta tai siitä, etteivät ihmiset ymmärtäisi kauneuden päälle, kuten täällä ollaan vihjailtu.
Ja sivuhuomautuksena: silloin pahimpien betonibrutalismin aikaan olimme vielä merkittävästi köyhempiä, joten ne asumukset ovat varmaan olleet siihen nähden suhteellisen perusteltuja.
Kari
Kyllä Pääkaupunkiseudulla alueet ovat eriytyneet hintatason mukaan voimakkaasti. Voisiko joku selvittää, mikä on vanhojen asuntojen hintataso Kartanonkoskella. Alue saanee paljon plussaa suunnittelustaan ja toistaiseksi miinusta sijainnistaan. Kehärata muuttaa paljon.
Viikissä rakennevirheitä? Joo, normaaleja korkotuettujen vuokratalojen ja LAATUsäännösteltyjen HITAS talojen ongelmia. Ja noihin jotkut vielä jonottavat.
”Voisiko joku selvittää, mikä on vanhojen asuntojen hintataso Kartanonkoskella”
Kartanonkoski on taidettu rakentaa 2000-luvun loppupuolella, koko rakennuskanta ~uusien asuntojen hinnoissa. Oikotieltä äkkiä katsomalla esim 70-80m2 kolmiot 260-280 k. Rv 2005-06.
Kari:
Olipa omituinen kommentti sinulta! Tottakai ihmiset tekevät koko ajan kulutusvalintoja. Jos he eivät halua käyttää rahaa kauniimpiin asuntoihin tämä tarkoittaa, että he käyttävät rahansa mieluummin johonkin muuhun. Ihmiset tekevät aina päätöksiä ”at the margin.”
Noh minusta asuntojen hinnat kuitenkin osoittavat, että ihmiset ovat valmiita maksamaan kauneudesta. Tästä syystä Kartanonkosken asunnot ovat niin paljon kalliimpia kuin samana aikana muille vastaaville alueille rakennetut asunnot.
Tietysti mitä korkeammaksi elintasomme nousee, sitä enemmän olemme valmiita tästä kauneudesta maksamaan.
Yritin vaan sanoa Elinalle, että syy ei ole viranomaisissa (noh tietysti jossain määrin syy on viranomaisissa, jotka eivät ehkä anna rakentaa kauniita rakennuksia)tai rakennusliikkeissä, vaan kuluttajissa.
Artturi:
Ehkä tuo oli vähän huonosti muotoiltu. Tarkoitin sitä, että jos ihmisten todellinen elintaso on matala ja asuminen on kallista sen vuoksi, että asunnoista on ylikysyntää (kaupungistuminen), syntyy lähes väistämättä rumaa kaupunkia, koska ihmisille ”riittää” sellainenkin aivan hyvin. Tietenkin tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset preferoivat joitakin muita asioita kalliimman asunnon kustannuksella.
Tämän vuoksi kuumimman kaupungistumisen aikaan meillä (ja oikeastaan kaikkialla muuallakin) on rakennettu niin paljon rumia kaupunginosia: maaseudulta lappasi sankoin joukoin lähes varatonta sakkia, jolla ei ollut edellytyksiä maksaa kalliimpia hintoja.
Voi hyvin olla, että vaurastuttuaan nämä ihmiset olisivat valmiita maksamaan kauniimmastakin ympäristöstä, mutta siinä vaiheessa ne kaikki hirvitykset on jo rakennettu. No, tokihan ne tietenkin pikkuhiljaa uusitaan, kuten mm. Osmo on kuvannut Berliinissä tapahtuvan.
No minusta ei oikeastaan ole näin, vaan ”syy” on ihmisten varattomuudessa ja yhteiskunnan rakennemuutoksessa. No tietenkin viranomaistoiminta ja (väitetty) rakennusliikkeiden välistäveto vaikuttaa mm. siihen ihmisten varattomuuteen ja moneen muuhunkin asiaan, mutta en minä nyt alkaisi tässä kuluttajia syyttämään siitä, että miksi haluatte niin rumia rakennuksia.
Kari
Kari
Asia taitaa olla monimutkaisempi. Itse asun vuonna 1958 valmistuneessa kerrostalossa, jonka laatu on aivan eri luokkaa kuin jo muutamaa vuotta myöhemmin tehdyissä taloissa tyypillisesti, vaikka kummatkaan eivät ole elementeistä tehtyjä. Vuonna 1958 Suomi oli vielä selvästi köyhempi kuin elementtikaudella, mutta massamuutto ei ollut tainnut vielä alkaa. Tästä talosta joka paikasta näkee, että se on varsin suurella taidolla ja huolella paikallaan rakennettu, vaikka mitään hienostelua ei olekaan.
Kaunis ei mitenkään automaattisesti ole sen kalliimpaa kuin ruma, ja paljon kaunista on rakennettu pienellä rahalla ja jopa pula-olosuhteissa. Elementtitekniikan alkuvaiheessa harrastettiin paljon aivan suoranaista kämmäilyä, eivätkä elementit pitkään aikaan edes tulleet halvemmaksi kuin paikalla rakentaminen. Uudella tekniikalla piti tehtämän vauhdilla uutta uljasta maailmaa, olipa touhussa järkee tai ei. Brutalismi oli tietysti tyylinäkin muodissa, ja rakennusliikkeet sitten rutistivat siitä ankeimman mahdollisen irvikuvan. Rakennemuutosta vanhemmastakin historiasta löytyy köyhissä oloissa rakennettuja taloja ja alueita, joiden kauneus on arvossaan, esimerkkinä vaikkapa puutalokaupunkien työläiskorttelit.
”Kyllä Pääkaupunkiseudulla alueet ovat eriytyneet hintatason mukaan voimakkaasti. Voisiko joku selvittää, mikä on vanhojen asuntojen hintataso Kartanonkoskella. Alue saanee paljon plussaa suunnittelustaan ja toistaiseksi miinusta sijainnistaan. K e h ä r a t a muuttaa paljon.”
Mikä Kartanoksoken sijainnista on huonoa, paitsi että lentokenttä on vieressä. Mutta lenomelu ja kehö III:n melu on ongelma Tuomelassa, jossa voi ihailla tammiketisköitä, vehreitä peltoja ja kauempanan siintävää Pitkäjärveä.
Työpaikat – tietenkin vain alemman toimihenkilöntasoiset logitiikkakeskukset yms. – ovat lähellä ja parjattu Jumbo vieressä, tai ei vieressä matka aon 800 metriä eli suunnilleen Katajanokan pituus. Martinlaaksoon kulkee bussi 15 minuutisa, Tikkurila vielä lyhyemmän matkan päässä.
Kehäradan lähin asema eli Aviapolis olisi 2 km:n päässä, sama matka kuin Pasilan asemalta Pikkuhuopalahteen.
Toinen asia. Kävelin Manskua reijolankadulta Nordenskiöldinakadulle. Rakennukset ovat 30-luvulta, mutta väliin oli rkaennettu ykis uusi josku 90-luvulla(2000-luvulla?). Miksi sama harmaa äväri, Ja msíksi vieläkin surkeamman näköinen seinä ja ikkunat…
Sarkasmi ei siis näkynyt. Asuntoa ostaessa talo on jo rakennettu. Kuluttajavalinta ei siis vaikuta talon suunnitteluun kuin korkeintaan hyvin epäsuorasti.
Katselin vähän hintoja Kartanonkoskella. Vanhoja oli myynnissä 6 kpl. hintahaarukka 3000 e/m2 (160 m2)- siinä n 4200 e/ m2, valmistuneet 2003 ja sen jälkeen. SRV myy uudiskohdetta, velaton hinta 3500 – 4200 e/m2.
Mielenkiintoista. uudiskohde Martinlaaksossa, hp vajaat 4500e /m2.
Kari: Joo siis en mä tarkoita, että mä syyttäisin niitä kuluttajia siinä mielessä, että ne haluis jotenkin liian rumia rakennuksia.
Tarkoitan vaan, että jos ne olis valmiita maksamaan enemmän kauniista rakennuksista niitä rakennettaisiin enemmän,
Eli jos on sitä mieltä, että meillä on liian rumia rakennuksia, niin silloin pitäisi osoitella syyttävällä sormellaan kuluttajia eikä rakennusliikkeitä.
Katselin vähän asuntojen hintoja Kartanonkoskella. Vanhoja oli myynnissä 6 kpl. Neliöhinnat alaken 3000 e(160 m2 asunto, joten ei oel vertialukelpoinen), muuten siinä 3500 – 4200 e. Rakennettu v 2003 ja sen jälkeen.
SRV oli rkaentanut uudistalon, 5-kerroksisen, Muisitnkohan oikein. BVelattomat neliöhinnat 3500 -4200e.
Martinlaaksossa uudisrakennus, himpun verrn alle 4500 e/m2. Milenkiintoista
Näin uusissa taloissa oikeastaan ainoa kiustannus verrattuna ihan uuteen on pintaremppa, siinä 100e /m2, jos ei uusi keitiökalusteita.
Markku af Heurlin:
En itseasiassa tiedä tuosta lentomelusta, ne muutamat kerrat mitä olen Kartanokoskella käynyt ei ole tuo pistänyt korvaan. Jumbo on toki lähellä, mutta matkaa on kyllä mun fillarin mittarin mukaan yli kilometri ja ylitettävänä on muutama hankala risteys, joita nyt ei varsinaisesti ole suunniteltu jalankulkuystävälliseksi. Bussilinjoja menee (tämä saattaa olla vanhaa tietoa) 615T keskustaan, ja sitten kehä kolmoselta puolentoista kilometrin päästä. Alueella ei oikeastaan muita palveluita kuin em. Jumbo. Nättiä seutua, mutta itse en välttämättä sinnekään muuttaisi. Juuri näistä syistä.
http://www.hs.fi/asuminen/artikkeli/VRn+konepajan+kortteleihin+Vallilaan++tulee+v%C3%A4rikk%C3%A4it%C3%A4+kerrostaloja/HS20040810SI1KA018v1
Muistelinkin että onhan Helsingissäkin suunniteltu värikkäitä taloja.
Valitettavasti vain tulee tuosta jutusta sellainen tunne että se arkkitehti, joka kehuu eniten ksv:n suunnitelmaa sai valita missä järjestyksessä mspaintin paletti tulee ksv:n määräämiin kohtiin taloja.
VR:N ratapihakortteli:
Täytyy myöntää, ettei hs:n kuva oikein innostanut. Kokonaisilme ensi silämyksellä levoton…
Tässä elämänsä vaiheesa on ehtinyt nähdä niin monta arkkitehtoonista muotia, että uskoni niiden takana olevan ajattelun syvällisyyteen ei ole kovin luja.
Arvelinkin, ettei Kartannonkoskella lentomelu olisi ongelnma. Se on aika kaukana kiitotiestä (3 km) eikä sen alla. toiisn kuin Tuomela Vantaan lounaisnurkassa tai Kerava päinvastaisessa suunnassa.
Matka kauppaan eli tässä tapauksessa Jumbon titenkin riippuu siitä, mistä kulkee. Eihöän anenrheimintenkään ylittäminen ole kovin jalankulkija- tia pyöräilijäystävällistä. Mutta kyllä sen ylittää ihan mukavasti.
On tietenkin on sääli, että alueella ei ole lähikauppaa. Ei ole tässä Heikkilässäkään ole(aikoinaan K-kauppa piti palvelun vuoksi kannattamatonta sivutoimipistettä) ja palvelut ovat n 1,5 km:n päässä. Tämä on tilanne jokseenkinkaikkialla kKehä I:n pohjoispuolella
Selvittelin vielä yhteyksiä helsingin keskustaan (joita siis luultavasti kovit monet asukkataeivät tarvitse, koska työpaikat ovat Kehä III:n varrella, lenotkentällä tai Tkkurilassa): bussi aamulla n 8 kertaa tunnissa. Matka-aika bussilla 30-32 min., kokonaismatka-aika 40 min. Matka 16 km.
Vertailun vuoksi: Kruununhaka (Oikokatu 2) – Meilahden klinikat, matka 5 km, kokonaismatka-aika n 30 min, josta bussimatka n 15-20 min. Huom. hsl-sivusto ehdottaa vain bussiyhteyksiä. Lukija voinee itse tarkistaa.
anonyymi:
Ilmeisen sarkasmin huomiotta jättäminen ei siis näkynyt…
Aivan kuten auton, tietokoneen, mp3soittimen jne. suunnitteluun?
Eli sinusta nämä tuotteet vastaavat kuluttajien toiveita ihan vaan tuurilla?
Ei kuluttajalla ole mahdollisuutta vaikutta asuntonsa ulkonäköön kuin nurmijärvien pakettitalo-pelloilla. Helsingissä ainakin itse pidän, ja varmasti moni muukin pitää sijaintia tärkeämpänä valintakriteerinä. Rakentajat taitavat tietää sen ja siksi sijoittavat rahansa ennemmin tonttimaahan kuin talojen ulkonäköön.
Tarvittaisiin jokin tapa, missä kansalaiset saisivat äänensä kuuluville suunnitelmia tehtäessä. Esim demokraattisesti valittujen edustajien kautta.
Kutoja:
Tähän ei todellakaan tarvita mitään demokraattisesti valittuja edustajia sähläämään. Kuluttaja pystyy ihan hyvin osoittamaan mieltymyksensä lyömällä rahat tiskiin.
Artturi:
No tuskin ne nyt siihen viranomaisvalvontaan luottaa, vaan kaupan omaan valvontaan ja omiin aisteihin.
Tietysti siinä mielessä, että jos porkkanasta saa pienellä vaivalla rannekorun tai on epävarmuutta onko ostamassa lakritsia vai porkkanaa värin perusteella, aistit ovat avainasemassa.
Mutta ei aistinvaraisesti voi tietää, onko porkkanassa kiellettyjä lisäaineita tai suoranaisia myrkkyjä. Kyllä kuluttaja luottaa nimenomaan EVIRA:n toimintaan tässä asiassa, vaikkei sitä usein ostosreissullaan ajattelisikaan. Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo koko tuotantoketjua ja logistiikkaa.
Myöskään en kauppiaan kykyyn ja haluun myydä aina priimaa tuotetta luottaisi. Olihan nytkin joku turkulainen häiskä tuomassa rekallista pilaantunutta ruokaa kauppaansa, mutta valvonta puri ja bakteereita kuhiseva liha ja kala eivät päätyneet Turo Turusen ruokapöytään.
Ei kuluttajalla ole myöskään mitään mahdollisuuksia aistinvaraisesti havaita asuntokaupan yhteydessä, onko esim. käytetty kosteita materiaaleja eristykseen. Muutaman vuoden kuluttua vain vaivaa sitkeä yskä ja nuha näkymättömien ja hajuttomien homeitiöiden leijaillessa kämpässä.
Kyllä se on rakennusvalvonnan tehtävä pitää huoli siitä, ettei näin pääse tapahtumaan. Miksi sitten rakennusalalle on pesiytynyt huonot käytännöt ja heikko laatu?
Jotain jo yllä sanoin: asuntokaupan uniikki luonne yksittäisen kuluttajan kohdalla, harmaa talous, työmaiden leväperäinen työkulttuuri ketjutettujen urakoiden vuoksi ja vastuukysymysten hankaluus ovat ainakin syitä.
Markku af Heurlin
Kuva on vuoden 2004 suunnitelmasta. Talojahan on sittemmin rakennettukin. Ks. Google StreetViewin kuvat esim.
http://maps.google.com/maps?f=q&source=s_q&hl=en&geocode=&sll=60.286472,24.94051&sspn=0.0291,0.097075&ie=UTF8&hnear=&layer=c&cbll=60.193583,24.942282&panoid=iyyV5zXW-GfEFphjVgl90g&cbp=12,16.41,,0,-17.39&ll=60.193767,24.94184&spn=0,0.048537&z=15
..ja sen naapurit. Mielestäni ihan hyvin onnistunut paikka, vaikka en nyt varsinaisesti ole julkisivusta ulos töröttävistä lootaparvekkeista mitenkään huumaantunut.
Sinänsä tuo Kartanonkosken palveluttomuus on hieman outoa. Luulisi tuon kokoisella alueella lähikaupan jollain lailla menestyvän vaikka Jumbo onkin. Onko sitten niin, että kauppaketjut katsovat karttaa ja toteavat, että eivät ryhdy edes kokeilemaan?
Elina:
No mä oon tästä kyllä voimakkaasti eri mieltä. Mä ainakin luotan siihen kauppiaaseen paljon enemmän kuin EVIRA:n, mutta en mä nyt edes tiedä miten tätä vois mitata, että mihin ihmiset noin yleensä luottaa.
Mun mielestä kauppiaitten liiketoiminta perustuu sille, että ne myy kuluttajille jotain mitä kuluttajat haluu ostaa ja jos kuluttajat ei haluu ostaa pilaantuneita ruokatarvikkeita, niin on syytä olettaa, ett kauppiaat ei yritä niitä kuluttajille myydä. Varmaan aika nopeesti menis konkurssiin se kauppa, joka vähän kehittelis uusia tapoja tehdä voittoo asiakkaiden terveyden kustannuksella.
Ei tietenkään oo. Kuluttajilla on kuitenkin mahdollisuus tehdä myyjän kanssa sopimus, että vahingonkorvauksia maksetaan, jos eristeet on märät. Tälleen rakentajilla on oikeesti kannustimet rakentaa sellaisella tasolla jota kuluttajat haluaa. Jos kuluttajat ei sit haluu vaatii näitä sopimuksia, niin se kertoo siitä mitä kuluttajat arvostavat.
Märiltä eristeiltä voi myös välttyä ostamalla vanhan huoneiston. (Parhaassa tapauksessa massiivitiilitalosta, jossa ei ees oo eristeitä!)
No miks se ei olis sen rakentajan tehtävä? Miks tähän tarvitaan joku kolmas osapuoli, jota sit voidaan syyttää, kun sillä ei oo kannustimia hoitaa hommaansa ja se ei sen seurauksena hoida sitä?
Voisko ne huonot käytännöt rakennusalalla johtua just siitä, että joku rakennustarkastaja on vastuussa, eikä kuluttajat ja rakentajat?
Artturi:
Juu, en minä sitä niin tulkinnutkaan. Minustakin on hölmöä syyttää rakennusfirmoja, jotka kuitenkin tekevät sellaista, mikä menee kaupaksi (=mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan=mitä ihmiset ”haluavat”).
Minä kuitenkin ajattelin laajemmin syitä siihen, että meillä on niin paljon rumia/epäonnistuneita alueita. Minusta se johtuu paljolti siitä, että niitä on tehty aikana, jolloin ”ei ollut varaa” rakentaa paremmin (tai siis, silloin ihmiset mielummin käyttivät rahansa muihin tarpeisiin – esimerkiksi autoon ja parempaan ruokaan).
Minusta tulkitset väärin sen, että ihmiset saavat sellaisia asuinalueita, joista ovat valmiita maksamaan. Ongelmahan on siinä, että niiltä ihmisiltä kerätään merkittävä osa rahoista pois ja sitten poliitikot ja virkamiehet päättävät, mitä ”ihmiset haluavat”.
Ja byrokraattien painotukset ovat tyystin toiset kuin yksittäisten ihmisten, he haluavat enemmän:
– sankariarkkitehtien luomia megalomaanisia maamerkkejä (Finlandiatalo, Oopperatalo, jne.)
– funktionaalista tehokkuutta (tiiviitä kerrostaloalueita juna-aseman viereen),
– suosia tiettyjä rakennusfirmoja ja maanomistajia,
– esteettömyyttä (älyttömän kokoinen WC kaikkiin kämppiin ja hissi jokaiseen vähänkään korkeampaan tönöön),
– tulonsiirtoja omalle äänestäjäkunnalleen.
Kyllä minun syyttävä sormeni kohdistuisi paljon kuluttajaa enemmän meidän järjestelmäämme, jossa ”byrokraatti/poliitikko tietää paremmin kuin ihminen”.
Helppoahan se on toisten rahoilla mällätä, kun ei itse tarvitse sinne betonikoppaan muuttaa asumaan.
Kari
Kiitos google kuvasta. Ihna kelvollisen näköistä.
Mietin vain, onko tällä alueella mitään (kauppa)palvelua. Paitsi vetrihallin kirpputori,
Paljonko Kartannonkoskella muuten on asukkaita. Koko Ylästön Pakkalan seudulta pikkukaupat kyllä kaonneet aikopäiviä sitten.
Tämä on muistinvaraista. Muisti on huono todistaja.
Maxi-Market (nykyinen Sello) Leppävaarassa vei Elannot kilometrien säteellä, ensin siis Elannot, sitten K.kaupat
Artturi:
Olen samaa mieltä, mutta lisäisin vielä yhden näkökulman. Sillä kauppiaalla on myös lainsäädännössä määrättyjä velvotteita (kuluttajansuoja yms.), joiden perusteella kuluttajan pettäminen johtaa korvausvelvollisuuteen. Ei siihen mitään virastoja tarvita, vaan kyllä se firma aika äkkiä on kaputt, joka alkaa kuluttajia pettämään.
Tämä sama pätee myös niihin väärin tehtyihin eristyksiin: voidaan katsoa rakennuttajan ja ostajan välillä olevan implisiittinen sopimus, että asiat on tehty tiettyjen alan normien mukaan. Toki lisäsopimuksilla rakennuttajalle voidaan sysätä myös lisävelvotteita.
Kari
Kartanonkokselle lähikauppa:
Vantaan sanomisat 17.2.2010
”Kartanonkoskelle vuositolkulla suunnitellun lähikaupan rakentaminen on vihdoin käynnistymässä.
Hagelstamintien varteen nousee liikerakennus, johon tulee Valintatalo sekä yksityisen yrittäjän ruokaravintola.
Liikerakennukselle on haettu rakennuslupaa. Kauppapaikkapäällikkö Anna Sjöberg Suomen Lähikauppa Oy:stä arvioi, että Valintatalo avautuu keväällä 2011.
–Tarkkaa päivämäärää ei ole vielä sanoa. Odotamme nyt, että saamme päätöksen rakennusluvasta. Sen jälkeen pyydämme urakkatarjoukset, kertoo Sjöberg.”
Säälivain että se on erillien laatikko eikä ns kivijalkakauppa. Kahvila tiataa edlleen puuttua…
No miks se ei olis sen rakentajan tehtävä?
Tietysti se onkin rakentajan tehtävä. Mutta kun ihmiset nyt eivät ole aina kyvykkäitä tai halukkaita hoitamaan tehtäviään. Outo ilmiö sinulle?
Siksi tarvitaan viranomaisvalvontaa.
Vähän sama kuin ihmettelisit mihin tarvitaan poliiseja, koska kaikken kansalaistenhan tulee toimia lain mukaan. Mihin niitä ratsioita, katupartioita ja kaiken maailman kuulusteluja oikein tarvitaan? Lopputili vain kouraan sinivuokoille.
Varmasti moni kauppias olisi valmis myymään karsinogeenisiä, erityisen maukkaita ja kauniin oransseja porkkanoita, jos mitään testausta ja valvontaa ei olisi olemassa. Lyhyen tähtäimen etu on usein se paras etu markkinoilla.
Joku porkkanoiden ystävä kuolisi syöpään sitten kymmenen vuoden kuluttua, mutta vaikea osoittaa miksi. Olivatko syynä kyseisen kauppiaan porkkanat vai naapurikaupan punajuuret? Ja tällä välin kauppiaat olisivat siirtyneet eläkepäiviä viettämään Espanjaan.
Kari: Joo no siis jossain määrin kyllä, mutta kyllä ne ihmiset sit päättää niillä jäljelle jäävillä rahoilla mitä ne haluu ja joo jos niillä olis enemmän rahaa, niin ne varmaan haluis käyttää enemmän sitä kauniisiin rakennuksiin.
Kuitenkin jos joku rakennusliike nyt rakentaa mukamas rumia asuinrakennuksia jonnekin keskelle peltoo, niin sitä kauneuden määrä niissä rakennuksissa ohjaa ihmisten maksuhalut.
Tietty tätäkin sit rajoittaa jonkun verran byrokraattien ”oikut”, mutta ei noi finlandiatalot tähän silleen kuulu.
Elina:
Joo on se vähän sama asia, mutta pitää kyllä painottaa sitä sanaa vähän.
Ilman poliisia jengi pystyy rikkomaan lakia ilman seurauksia. Ilman rakennusvalvontaa jengi ei pysty rikkomaan lakia ilman seurauksia. Rakennusvalvonta vaan joko estää rikkomasta lakia tai huomaa lain rikkomiset aikaisemmin kuin mitä ne muuten huomattaisiin. Rakennusvalvonta ei vaikuta juurikaan siihen joutuuko rakentaja vastuuseen sopimuksien ja lakien rikkomisesta.
Sen lisäksi se tekee paljon pahaa, mm. estää rakentamasta tavalla jota rakennusvalvonta ei hyväksy, mutta joka on sekä rakentajan, että kuluttajan etujen mukaista.
Varmasti olis, mutta kovin moni asiakas tuskin olis valmis ostamaan tällaisia tuotteita.
Millä perusteella? Ainakin minusta markkinat näyttää toimivan just päin vastoin.
Niillä markkinoilla missä kuluttaja joutuu varomaan sitä, että myyjät eivät pidä omaa osuuttaan kaupasta yritykset on tyypillisesti isoja ja pitkäikäisiä. Mistähän tämä mahtaa johtua… ai niin… siitä, että kuluttajat ei oo tyhmiä kuin saappaat. Ne osaa ihan itse pitää huolta itsestään eikä siihen tarvita mitään byrokraattia pitämään kädestä.
Nuo ovat asuntoa halvempia, lyhyempi-ikäisiä eivätkä ns. pakollisia ostettavia. Ilman autoa melkein aina pärjää, ilman asuntoa tulee talvella kylmä. Valikoima on myöskin parempi ja tie asiakkaalle suorempi, jolloin kuluttajavalinta toimii paremmin. Pakottomuus ja valinnanvara tuottaa periaatteessa jonkinnäköisen ylitarjontatilanteen.
Lisäksi noita on helpompi ja halvempi itse muokata mieleisekseen tai piilottaa kun niitä ei viitsi katsella jne. Uusiin tuommoisiin ei myöskään tarvitse kaavoitusta eikä naapurit joudu niitä pahemmin katselemaan.
anonyymi:
No mitä väliä sillä on? Sinun argumentti oli, että kuluttaja ei voi vaikuttaa asuntojen ominaisuuteen, koska ne suunnitellaan rakennetaan valmiiksi ennen kuin kuluttaja tekee ostopäätöksen?
Kyllä ne autotkin suunnitellaan ja rakennetaan ennen ostopäätöstä.
Millähän perusteella asunnoissa valinnanvara on jotenkin huono tai pienempi kuin autoissa? Miten auton tie kuluttajalle on suorempi? Kukaan ei ainakaan rakenna itse omaa autoaan, mutta moni rakentaa itse oman talon.
Mitä se kaavoitus ja naapurit tähän taas liittyy? Mitä väliä sillä on, että ilman asuntoa ei tule toimeen, mutta ilman mp3-soitinta tulee?
Minusta vaikuttaa näiden sinun argumenttien perusteella, että sinulla ei ole oikeastaan mitään argumenttia vaan sinusta olis vaan kiva, että asuntojen rakentamista säädeltäs enemmän riippumatta siitä onko se hyvä asia kuluttajille vai ei.
Minusta taas vaikuttaa sinun argumenttiesi perusteella, ettei sinua kiinnosta keskustella asiasta. Olet valinnut tavan jolla nykytilanne korjataan, joten muut tavat ovat automaattisesti väärin.
Se, että muita tavaroita voi helpommin ja halvemmin vaihtaa ja niistä pääsee helposti eroon, vaikuttaa aika merkittävästi kilpailutilanteeseen. Joko tämän ymmärtää tai ei.
Minä haluan parempia asuntoja ja taloja eikä markkinamekanismi toimi. Kun asuntoja on liian vähän eikä niitä rutiininomaisesti voida purkaakaan parempien tieltä, kaikki menee kaupaksi – etenkin hyvällä paikalla olevat. Ei tätä ostajien syliin voi sälyttää. Sitten ehkä voisi, jos kaikilla ostajilla olisi varaa purkaa vanha ja rakentaa tilalle uutta. (Vrt. autot, mp3-soittimet, joissa vaihtaminen on helpompaa.)
Liiallinen markkinausko on säälittävää.
Elina kirjoitti:
”Kyllä se on rakennusvalvonnan tehtävä pitää huoli siitä, ettei näin pääse tapahtumaan. Miksi sitten rakennusalalle on pesiytynyt huonot käytännöt ja heikko laatu?”
Rakennustyön valvonta ei ole enää nykyään rakennusvalvonnan tehtävä, viraston nimi johtaa harhaan.
Vuoden 2000 alusta tuli voimaan uusi rakennuslaki, jossa työmaan valvonnan järjestäminen on rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuulla, yleensä siis rakennuttajan tai rakennusliikkeen ”oma mies” valvoo jos valvoo.
Mitään ulkopuolista valvontaa ei ole.
Rakennusvalvontavirasto ainoastaan hyväksyy suunnittelijat, vastaavan mestarin, valvojan ja luottavat hienoihin ”laatujärjestelmiin”.
Viranomaiset vain tarkastavat silloin tällöin onko valvonta-asiakirjat täytetty, eivät sitä, onko oikeasti valvontaa suoritettu, käytäntö on, että tarkastusta edeltävänä päivänä täytetään kuumeisesti ”laatuasiakirjoja” ja kaikki kunnossa.
Sama laki myös poisti rakennusvalvonnan velvollisuuden tarkastaa erikoissuunnitelmat.
Nykyään tarkastetaan, että suunnitelmat on olemassa, suunnitelmien sisällön ja laadun tarkastus jää itse suunnittelijan vastuulle.
Virheitä tehdään, jälkiä peitellään ”muina miehinä”, mutta pahimmat tapaukset johtuvat yleensä ala-arvoisesta suunnittelusta ja suunnittelun ohjauksesta, kuitenkin itse rakentajia sitten syytetään kaikesta vaikka yrittävät parhaansa.
Vieläkö Elina ihmettelet, miksi….
Onneksi ihan viime aikoina on rakennusvalvonnassakin havahduttu, että jotain tarttis tehdä, kun valituksia tulee niin paljon ja tuo Arabianrannan Loft on vai jäävuoren huippu, aivan karmea sellainen.
Jos olisi sellainen sivusto, johon asukkaat, myös vuokralaiset, saisivat kertoa kokemuksiaan uusista asunnoistaan, olisi säälittävää luettavaa.
Virhetä vaan korjaillaan kaikessa hiljaisuudessa, ettei nouse häly, eikä oteta opiksi.
Liki kaikkia muita tavaroita voi kuljettaa paikasta a paikkaan b helposti, asuntoja vähän vaikeammin, joten on aika oleellista, mitä rakennetaan ja miten rakennetaan, sillä rakennuksen usein mielletään olevan jotakin pysyvää. Jos käy vielä niin, että asuntoa ostava on sidottu tai sitoutunut työhön ja/tai perheeseen, on mahdollista, että henkilön on hankittava asuntonsa jo olemassa olevasta kannasta, joka sijaitsee jollakin rajatulla alueella.
Jos tämän kaltaisessa mallisa halutaan asunalueita, jotka mielyttävät hajonnaltaan laajoja ryhmiä suunnitelulla kuvitelisi olevan suurehko merkitys.
Varmasti olis, mutta kovin moni asiakas tuskin olis valmis ostamaan tällaisia tuotteita.
Miksi ihmeessä ei olisi, jos ei olisi mitään tahoa, joka valvoisi porkkanoiden myrkyttömyyttä. Eihän kuluttaja silloin voisi tietää mitään tuotteen turvallisuudesta. Lisäaineiden, tuholaismyrkkyjen ym. haittavaikutukset tulevat esiin yleensä vasta pitkäaikaisen käytön jälkeen.
Ilmeisesti et kaipaa edes sähkölaitteisiin tai lääkkeisiin mitään valvontaa? Fiksu kuluttaja vain ”tietää”, mikä hänelle on hyväksi.
Ei yrityksiä todellakaan aina kiinnosta kuluttajan etu vai miten selität sen, että tupakkayhtiöt markkinoivat tuotteitaan kehitysmaiden kouluissa ja Nestle myi äidimaidonkorviketta maihin, joissa imetys olisi erityisen tärkeää vauvojen terveyden kannalta.
Nyt tietysti sanot, että markkinat korjasivat tilanteen, kun Nestle-boikotti puri. Ja eihän siinä ehtinytkään kuolla kuin n. 10 miljoonaa vauvaa. Kyllä ne markkinat ovat tehokkaat ja vastuu tietysti olisi ollut kehitysmaiden äideillä. Mitäs menivät ostamaan jauhetta, tyhmät kuluttajat!
Elina:
ööö… älä nyt vedä mutkia suoriks. Miks kukaan haluais ostaa porkkanoita jotka on mahdollisesti myrkyllisiä? Jos kuluttajat ei vois luottaa kauppiaisiin, niin sit ne maksas varmaan jollekin firmalle siitä, että se sertifiois niitä porkkanoita.
Mä oon toisaalta aika varma, että S-ryhmällä, K-kaupalla ja Stokkalla on ihan riittävästi arvoa niiden brändeissä, että kuluttaja voi rauhassa luottaa siihen, että ne testää porkkanansa riittävän huolellisesti.
Tämä on vähän sama juttu kuin pankit ennen talletustakausta. Sinä olisit varmaan kadulla varottanu kanssaihmisiäs pää punasena laittamasta rahaa pankkiin, kun miten kukaan kuluttaja voi tietää mikä pankki on turvallinen ja mikä ei.
Sit joku vastaantulija olis huomauttanu, että hei kato tota rakennusta. Se on ihan sika hieno ja arvokas.
Joku toinen olis voinu huomauttaa, että joku pankki hyötyy ihan sikana joka päivä siitä, että sillä on hyvä maine vakavaraisena pankkina ja se saa siks talletuksia pienemmällä korolla. Et sen maineen arvo on enemmän ku mitä ne vois saada sumuttamalla ja sit kolmas vois vielä huomauttaa, että katos tota pankkii, se julkasee sen vakavaraisuusluvut pankin oven vieressä päivittäin.
Siis luuletko sinä nyt ihan oikeesti, että EVIRA käy nykyään jokaisen porkkanan läpi, että siellä ei vaan oo myrkkyjä?
Jos ei niin miten se kuluttaja sit nytkään voi tietää mitään tuotteen turvallisuudesta? Nii just silleen, että se luottaa siihen kauppiaaseen.
Aivan. En todellakaan kaipaa siksi, että ne aiheuttavat niin paljon haittaa.
No siis yrityksiä kiinnostaa tietysti vaan niiden oma etu. Markkinataloudessa missä kuluttaja saa vapaasti valita mihin rahansa käyttää tämä yritysten oma etu tarkoittaa sitä, että ne yrittää palvella kuluttajaa mahdollisimman hyvin.
Näitä kustannus/panos-juttuja on näissä asioissa aina vähän vaikee hahmottaa, koska me ei voida suoraan osoittaa ketkä on niitä kuolleita, jotka kuolee siks, että lääkkeiden käyttämistä säädellään niin rajusti.
Eli meidän on helppo osoittaa, jos jonkun lääkkeen käyttäminen aiheuttaa kuoleman, mutta vaikeempi osoittaa milloin kuolema aiheutuu lääkkeen käyttämättömyydestä.
Tämä ei tarkoita etteikö ne kuolemat joita me ei voida tunnistaa olis ihan yhtä ”arvokkaita” kuin ne jotka me voidaan tunnistaa.
Artturi: ”…No siis yrityksiä kiinnostaa tietysti vaan niiden oma etu. Markkinataloudessa missä kuluttaja saa vapaasti valita mihin rahansa käyttää tämä yritysten oma etu tarkoittaa sitä, että ne yrittää palvella kuluttajaa mahdollisimman hyvin…”
Ongelma on siinä, ettei asuntorakentaminen toimi Suomessa vieläkään markkinatalouden periaatteilla. 😉 Meillä on liian pitkät perinteet asumisen sääntelystä, joita ei ole kyetty murtamaan.
Sääntelyn lisäksi asuntorakentamisen pääomittaminen kerros- ja jopa rivitalojen osalta on epätervettä. Pääomittaminen tapahtuu muutaman grynderin kautta, jotka dominoivat markkinoita. En sano rumaa sanaa monopoli. 😀
Rakennusalalla käytetään yleisesti vakuusjärjestelmää jossa osa loppulaskusta , n.5-10% urakkasummasta laitetaan vakuustilille. Kaksi vuotta avainten luovutuksen jälkeen pidetään takuutarkastus, jossa rakennus kierretään läpi. Esiin tulleet puutteet täytyy rakentajan korjata ja vasta sen jälkeen saa loput rahat. Lisäksi on yleinen korjausvastuu kymmenen vuoden ajan rakennusvirheiden osalta.
—
Yksi iso asia, joka ohjaa suomalaista rakennuskulttuuria mutta harvoin tulee esille on purkaminen. Kaupungit ovat nuoria ja kasvaneet tai pitäneet asukaslukunsa koko historiansa ajan. Kun sotien jälkeen siirryttiin puusta betoniin, ei ole juuri purettu asuinrakennuskantaa vaan kaavoitettu uutta tonttimaata laitakaupungille lähiöiksi, ja sitten alettu kaavoittamaan kaupungin ja lähiön väliä tiiviimmäksi. Purkaminen maksaa yllättävän paljon joka osaltaan nostaa kantakaupungin asuntohintoja. Jos halutaan tiiviimpää kaupunkirakennetta ja ennen kaikkea kaupunkimaista korttelikuutiorakennuskantaa, täytyisi kaavoituksessa kannustaa rakentamaan ennemmin purkutontille kuin uudelle lähiötontille. Samalla markkinavoimat eli me asunnon ostajat joutuisimme arvostamaan paljon korkeammalle laadukasta rakentamista ja suunnittelua , kun koko asunnon elinkaari kustannusvaikutuksineen tiedostettaisiin. Lähiöihin voisi toisaalta rakentaa ensisijaisesti helposti purettavaa asuntokantaa. Vaikkapa pakettikerrostaloja, jossa nostetaan nosturilla kokonaisia huoneita pinoon, ja purkaessa toisinpäin.
lasse: ”Purkaminen maksaa yllättävän paljon joka osaltaan nostaa kantakaupungin asuntohintoja.”
ARA, joka on taloja Suomessa jonkin verran purattanut arvioi kustannuksiksi alle 120 euroa/m2 eli ei juuri mitään. Vähäisen purkuinnon syyt ovat pikemminkin asenteissa.
’Miten auton tie kuluttajalle on suorempi?’ (Artturi)
Onko tyyppihyväksyntä tuttu käsite?
lurkki:
Ei. Voitko selittää miten sen seurauksena auton tie kuluttajalle on suorempi kuin asuntojen?
spottu:
Betonirunkoisessa talossa on hyvinkin +0,5tn betonia/m2, 50-luvun paikalla valetuissa vielä enemmän. Jo pelkät jJätemaksut ja kuljetukset tuolle Hgin seudulla lähentelevät satasta/m2. Betonijätteelle ei ole vielä keksitty ongelmatonta kierrätystapaa. On turha puhua tarkoista summista, jätteen koostumus vaihtelee niin paljon ja kierrätyssysteemit kehittyvät jatkuvasti. Mutta 120€/m2 on kyllä aika vähän Helsingissä. Purkutyö vie lisäksi aikaa, joka maksaa pääomakuluina.
Artturi:
Minusta tähän liittyy yksi hyvin suuri markkinatalouden ongelma. Koko markkinatalouden teoria perustuu siihen, että kaupankäyntikertoja on useita ja tämä ohjaa sitten kuluttajat esim. olemaan ostamatta myrkyllisiä porkkanoita.
Ongelma on siinä, että jos minä voin kahmia kasaan vaikka miljoona euroa periaatteessa huijaamalla ihmisiä, eli myymällä heille sellaista, jota he eivät halunneet, niin minua vähät kiinnostaa enää tuon jälkeen, ettei kukaan luota minuun kauppiaana. Tuo siis tilanteessa, jossa ihmiset luottavat uusiin markkinoille tuleviin toimijoihin.
Toisaalta, jos lähtökohta on epäluottamus kehenkään, jota ei tunne, johtaa tämä sitten siihen, että uusien yrittäjien on erittäin vaikea päästä markkinoille, vaikkei heillä olisi mitään tarkoitusta huijatakaan ketään. Tämä taas johtaa siihen, etteivät markkinat toimi, vaan vanhat yrittäjät voivat nostaa hintoja joutumatta pelkäämään kilpailupainetta uusilta tulijoilta.
Julkisen tahon tuottama valvonta ratkaisee tämän ongelman. Kun ihminen voi luottaa siihen, ettei kukaan saa myydä myrkyllisiä porkkanoita, hän voi turvallisin mielin ostaa niitä uudelta kauppiaalta siinä, missä vanhaltakin. Tämä taas johtaa kilpailuun ja sitä markkinatalouden hyvään toimintaan.
Yleisesti koko markkinatalouden toiminta on huomattavasti paremmalla tolalla, kun se perustuu luottamukseen, eli ihmisten ei tarvitse koko ajan pelätä tulevansa huijatuiksi, koska huijausta vastaan varautuminen tuottaa hyvin suuret transaktiokustannukset. Parhaiten tämä näkyy huumekaupassa, joka tapahtuu tämän julkisen suojelun ulkopuolella. Huumekauppiaiden pitää ylläpitää hirvittävää pyssymiesten armeijaa estääkseen huijatuksi tulemisen. Venäjä 1990-luvulla oli myös esimerkki tällaisesta. Siellä julkinen valvonta oli romahtanut, joten kaikkeen kaupankäyntiin liittyi hyvin suuret riskit tulla huijatuksi. Tämä johti korkeisiin transaktiokustannuksiin ja sitä kautta talous toimi tehottomasti.
Samuli Saarelma:
Minulla on pari parempaa ratkaisua: sopimukset ja lainsäädäntö.
Kari