Seuraavissa taulukoissa on lapsiperheiden tulotasot vuonna 2013 Helsingin suurpiireissä. Tässä on taas kotitalouden tulot laskettuina yhteen. Yhden tuloiksi tämän voi saada jakamalla kahdella. – Kuukausipalkkaan opääsee jakamalla yhteenlasketut tulot 25:llä, tosin kaikissa perheissä molemmat vanhemmat eivät kuitenkaan ole töissä. Jotkut voivat olla esimerkiksi perhevapailla. Toisaalta luvuissa on myös lasten mahdolliset tulot. Tuloiksi lasketaan vain verotettavat tulot. Niistä puuttuvat siis asumistuki ja toimeentulotuki. Huomattakoon, että tulot ovat nominaalisia, eli inflaatio vaikuttaa niihin.
Kategoria: Kaupunkisuunnittelu
Pääkaupunkiseudun kuntien tulot elämänvaiheen mukaan.
Pekka Vuoren lähettämä linkki tulojen kehittymisestä alueittain pääkaupunkiseudulla osoittautui todella mielenkiintoiseksi. Ajattelin laittaa tälle blogille sarjan kirjoituksia, jossa esittelen mielenkiintoisia havaintoja. Ensin kuitenkin kuntien välisiä eroja koskevia havaintoja.
Seuraavassa on kotitalouksien tuloja perhetyypin ja viitehenkilön iän mukaan vuo0delta 2013. Viitehenkilö on kotitaloudessa eniten ansaitseva. Nämä ovat valtion verotuksessa verotettavia tuloja. Niissä ei siten ole mukana toimeentulotuki eikä asumistuki, mutta työttömyyskorvaukset ovat.
Olen jakanut parien tulot kahdella, jotta ne suhteutuisivat paremmin yksin asuvien tuloihin. Tätä jakoa en ole tehnyt kaikkien asuntokuntien tuloihin, koska se vaatisi vähän laskutyötä. Myös kahden huoltajan lapsiperheissä tulot on jaettu kahdella.
Lukemisen helpottamiseksi olen suhteuttanut vielä Espoon ja Vantaan tulotason Helsingin tulotasoon.
Jatka lukemista “Pääkaupunkiseudun kuntien tulot elämänvaiheen mukaan.”
Ei asuinalueiden eriytymistä voi muuttajien tulotason perusteella tutkia
Helsingin Sanomat uutisoi, että hyvätuloiset muuttavat pois kantakaupungista. Olen tämän tutkimuksen osalta pelkästään Hesarin uutisen varassa, koska en löytänyt Googlesta itse Hannu Kydön tutkimusta, joten kritiikkini voi olla väärä.
Olen käytettävästä metodista vahvasti eri mieltä. Asuisalueiden eriytymistä ei voi tutkia tarkastelemalla lähtö- ja tulomuuton eroja, koska opiskelijat sotkevat tämän tarkastelun täysin. Jatka lukemista “Ei asuinalueiden eriytymistä voi muuttajien tulotason perusteella tutkia”
Kaupunkisuunnittelulautakunta 2.2.2016
Ilmoitusasiat
Kokouksen alussa saimme ilmoitusasioissa tiedoksi Mechelininkadun turvallisuusselvityksen (johtuen koululaisen kuolemasta kääntyvän kuorma-auton alle) ja vuoden työsuunnitelman. Näihin meni yli tunti, joten kokous venyi olennaisesti aiottua pidemmäksi, Jouduin poistumaan kesken kokouksen, mutta sovitun tavan mukaan kaikki asiat menevät pöydälle, jos poissaolo voisi ratkaista lopputuloksen.
Neljä päivää aikaisemmin synnyttänyt Elina Moisio oli poissa ja häntä tuurasi Outi Silfvenberg, jonka omasta synnytyksestä oli kulunut jo yli viikko.
Puusepänkadun kortteleiden asemakaava
Tämä hyväksyttiin yksimielisesti. Itse asiassa merkittävä päätös. Tähän tulee 1500 asukasta metroaseman viereen. Lautakunta oli palauttanut kaavan, koska virasto olisi halunnut säilyttää sen toimitilarakentamisena osana Herttoniemen teollisuusaluetta.
Olimme vaatineet myös halvempaa pysäköimistä. Nyt se on kannen alla eikä maan alla. Säästi rutkasti rahaa (jotka kaupunki rahastaa itselleen arvonnousuna). Kun kysyin, tuliko siitä nyt jotenkin huono, vastaus oli, ettei tullut mitenkään huonoa. Miljoonaluokan säästö! Miten se aiempi esitys olikin tehty niin kalliiksi? Jatka lukemista “Kaupunkisuunnittelulautakunta 2.2.2016”
Jos saisin päättää AM-ohjelmasta yksin
1) Nostaisin asuntotuotantoa Helsingissä olennaisesti, mielellään kymmeneen tuhanteen asuntoon vuodessa. (Tukholma näyttää näin tekevän).
2) Ottaisin tavoitteeksi saada asunnoista tontinluovutustuloja 1000 €/k‑m2, koska 10 000 asuntoa vuodessa asuntotuotanto nopeuttaminen tuottaa kaupungille investointimenoja (tai vielä pahempaa: investointivelkaa) arviolta noin 800 M€[1], jota ei ole oikein eikä mahdollista rahastaa vanhoilta asukkailta. Tontinluovutustulot voivat olla joko myyntituloja tai vuokratuloja, jolloin tuloksi lasketaan vuokratuoton nykyarvo.
3) Asuntotuotannon lisäyksen laittaisin kokonaan kovan rahan tuotantoon, koska nykyisellä politiikalla, jossa vain 40 % asunnoista on kovan rahan tuotantoa, ei tuohon 1000 €/k‑m2 tavoitteeseen voida päästä mitenkään. On parempi rakentaa 3 000 asuntoa säädeltyä tuotantoa ja 7 000 säätelemätöntä, kuin 3 000 säädeltyä ja 2 000 säätelemätöntä. Kymmenentuhatta asuntoa ei ole rahoitettavissa, jos niistä 6 000 on säädeltyä tuotantoa, joka ei osallistu investointien rahoittamiseen läheskään täysimääräisesti. Jatka lukemista “Jos saisin päättää AM-ohjelmasta yksin”
Helsingissä alle 45-vuotiaiden pienasuntokuntia on “vain” kolmannes
Pyysin blogiltani tietoja siitä, missä määrin tieto Helsingin asuntokuntien sinkku- ja dinkkuvaltaisuudesta on harhaanjohtavaa, koska ikäihmiset, joilta lapset ovat lentäneet pesästä, asuvat yksin tai kaksin, mutta eivät yksiöissä. Pekka Vuori Helsingin tietokeskuksesta vinkkasi tilaston ja toden totta, kuva muuttuu aivan toiseksi. Kiitos!
Seuraavassa esitän kotitaloudet vanhimman asukkaan mukaan järjestettynä prosentteina kaikista kotitalouksista. En oikein osannut päättää, niin laitan ikäihmisen rajan – siis rajan, jolloin lapset ovat lähteneet pesästä.
Ajattelin, että alle 45-vuotiaalla, jolla ei ole kotonaan lapsia, ei ole koskaan ollutkaan tai jos on kyse eronneesta vanhemmasta, hän kuulunee joka tapauksessa asuntomarkkinoilla tähän pienasunnon hakijaan. Suurin osa lapsista on muuttanut pois kotoa, kun vanhemmat saavuttaneet 55 vuoden iän. Siksi laitoin taulukkoon kolme ikäluokkaa, alle 45-vuotiaat, 45 – 54 ‑vuotiaat ja 55 vuotta täyttäneet.
Yksin asuvia on asuntokunnista 48,4 % ja kahden hengen talouksia 30,8 % eli yhteensä 79,2 %. Pitäisi siis tehdä pienasuntoja. Ikäryhmittäin tämä menee näin: Jatka lukemista “Helsingissä alle 45-vuotiaiden pienasuntokuntia on “vain” kolmannes”
AM-ohjelman kommentointia (5)
Kaupunki hankkii maata ensisijaisesti vapaaehtoisin kaupoin, ja maata pyritään hankkimaan hyvissä ajoin ennen niiden asemakaavoitusta. Muita maanhankintakeinoja, kuten etuosto-oikeutta ja lunastusta, voidaan käyttää poikkeustapauksissa. Vapaaehtoisiin kauppoihin perustuvaa maanhankintaa voidaan tarvittaessa täydentää raakamaan lu- nastamisella, jotta eheän ja taloudellisen yhdyskuntakehityksen mahdollisuudet voidaan varmistaa. Mahdollisissa lunastustilanteissa maan käypä hintataso määräytyy alueella toteutettujen vapaaehtoisten kaup- pojen perusteella. Kaupungin johdonmukaisilla toimilla pidetään yllä maanomistajien luottamus kaupungin asemaan luotettavana ja tasa- puolisena neuvottelukumppanina.
Olen tästä kyllä aivan eri mieltä. Kaavoituksesta aiheutuva maapohjan arvonnousu on täysin oikeutettua rahastaa kunnalle, erityisesti, koska kunta huolehtii tarvittavista infrainvestoinneista. Lunastushinnan ja vapaaehtoisten kauppojen hinnan on tarkoitus vaikuttaa toisin päin kuin tässä on esitetty. Lunastusmahdollisuuden on tarkoitus pitää hintapyynnöt kohtuullisina. Siksi on aivan hölmöä sanoa, ettei lunastusmahdollisuutta käytetä ja että kaupoissa pyritään markkinahintaan. Lunastusmahdollisuus on olemassa juuri sitä varten. Lain noudattaminen ei ole Suomessa laitonta. Tämä hyvin kokoomuslainen mielipide on tullut Helsingille hyvin kalliiksi.
Tiivistyvä yhdyskuntarakenne edellyttää maapoliittisia toimia myös jo olemassa olevan kaupunkira- kenteen sisällä. Niillä alueilla maanomistajien kanssa maankäyttösopi- muksia tehdään lähinnä vanhassa kaupunkirakenteessa asemakaavo- jen muutosalueilla, joilla kunnallistekniikan ja palveluiden järjestämisestä kaupungille aiheutuvat toteuttamiskustannukset jäävät uudisalueita selvästi vähäisemmiksi. Jatka lukemista “AM-ohjelman kommentointia (5)”
MA-ohjelman ruodintaa (4) Asuntojen ja asuntokuntien koko
Helsingissä asuntokunnan koko on keskimäärin 1,9 henkeä. Asuntokunnista kokojakauma on seuraavanlainen:
Yksi henki 49 %
kaksi henkeä 31 %
Kolme henkeä 10 %
Neljä tai useampi 10 %
Tästä ei sitten voi päätellä niin kuin usein tehdään, että puolet helsinkiläisistä olisi yksineläviä. Noissa neljän hengen tai sitä isommissa asuntokunnissa asuvia esimerkiksi on lähes yhtä paljon on kuin yksin asuvia. Jos oletetaan, että noiden 4+ ruokakuntien keskikoko on 4,4 (hihasta), yksinasuvia olisi noin 26 %.
Asuntopolitiikkaa ajatellen pitäisi tietää, kuinka moni yhden tai kahden hengen talouksista on nuoria sinkkuja ja kuinka moni entisten lapsiperheiden yksin tai kahden jääneitä aikuisia. Jälkimmäiset nimittäin jäävät yleensä asumaan ison perheasuntoonsa. Pienasuntoja tarvitsevat ne, joilla ei ole vielä lapsia, mutta eivät ne, joilla ei ole enää lapsia. Jatka lukemista “MA-ohjelman ruodintaa (4) Asuntojen ja asuntokuntien koko”
Huomioita AM-ohjelmasta (3) Täydennysrakentaminen
Sivu8 :
Asuntorakentamisesta 40 % toteutuu täydennysrakentamisena
Hyvä tavoite. Näin säästyy luontoa ja viheralueita. Tähän tarvittaisiin paljon vahvempia keinoja. Lisäksi kaavoitus on työlästä joten tarvittaisiin myös voimavaroja kaavoitukseen.
Ymmärtääkseni bulevardit ovat täydennysrakentamista. Ainakin suunnitelmat Laajasalossa ja Mannerheimintien varrella Pikku-Huopalahdessa ovat. Taloyhtiöitä tulisi kannustaa taloudellisilla porkkanoilla täydentämään väljästi rakennettuja tonttejaan. Jatka lukemista “Huomioita AM-ohjelmasta (3) Täydennysrakentaminen”
Huomioita AM-ohjelmasta (2) Huoneistokokojakauma
(Linkki asunto-ohjelmaluonnokseen)
Huoneistokokojakauma
Helsinki määräsi aiemmin uusien asuntojen keskikooksi 75 neliötä. Se oli tarkoitettu koko kaupungin keskiarvoksi, mutta sitä alettiin toteuttaa kaupunginosa- ja jopa tonttikohtaisesti. Nyt tämä on väljennetty niin, että asuntojen pinta-alasta Hitas-kohteissa 60 — 70 prosenttia on perheasuntoja (vähintään kolmioita) ja kovanrahan tuotannossa 40 – 50 prosenttia.
Mikko Särelä on kritisoinut, että noiden pinta-alaprosenttien viereen on laitettu suluissa perheasuntojen osuudet (50 – 60 prosenttia ja 30 – 40 prosenttia). Olin ensin samaa mieltä, mutta sitten oivalsin, että niiden poistaminen voisi johtaa taas siihen, että perheasuntovelvoite toteutettaisiin yhdellä ylisuurella asunnolla.
Espoossa uusien asuntojen keskikoko on 90 neliötä, eikä kukaan urputa mitään.
Lapsiperheiden puolustaminen on aina ollut yksi asuntopolitiikan tavoitteita ja näin tulee olla jatkossakin, vaikka markkinamekanismi antaisi kaikki asunnot sinkuille. Sen sijaan tuossa normissa pitäisi olla aluekohtaista vaihtelua, sillä Östersundomiin tulee luonnostaan isompia asuntoja ja kantakaupunkiin pienempiä. Toisaalta pitäisi ottaa huomion myös vanhojen ausntojen kokojakauma. Niinpä on tähdellisempää vaatia perheasuntoja Munkkivuoreen kuin Munkkiniemeen, jossa niitä jo on. Vaikka Kalliossa on luonnollista olla enemmän pieniä asuntoja kuin lähiöissä, Kallioon rakennettavissa uudiskohteissa olisi hyvä olla perheasuntoja, koska vanhassa kannassa niitä ei juuri ole.
Asuntojen koko on Helsingissä erittäin pientä verrattuna muuhun maahan tai muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Olisi virhe rakentaa pelkkiä kanakoppeja edelleen. Hyvin pieniä asuntojakin voi rakentaa jonkin verran nuorten ensimmäisiksi asunnoiksi. Niissä ei olisi ihan pakko olla invavessaa, koska niissä asutaan tilapäisesti.

