Kategoria: Kaupunkirakentamisen aika

Sosiaalinen segregaatio

Sosi­aa­li­nen seg­re­gaa­tio tarkoit­taa sitä, että eri sosi­aalilu­okat asu­vat omil­la alueil­laan, köy­hät köy­hien alueil­la ja rikkaat rikkaiden alueil­la ja keski­t­u­loiset jos­sain siinä välissä.

Itses­tään­selvyyk­siäkin kan­nat­taa kyseenalais­taa. Onko huono-osaisu­us pahempi asia, jos naa­purikin on huono-osainen? Voisi väit­tää myös päin­vas­toin: köy­hän työt­tömän elämä voi olla paljon ikäväm­pää, jos hän on yksin eris­tet­tynä rikkaiden hyväo­sais­ten kesku­udessa. Oma köy­hyys tun­tuu sitä ikäväm­mältä, mitä enem­män oma tulota­so poikkeaa naa­purei­den tulotasosta.

Onko huono-osaisuus tarttuva tauti?

Pro­fes­sori Erik Allardt sanoi joskus vuosikym­meniä sit­ten, että asuinaluei­den eri­lais­tu­mi­nen on hyvä asia, kun­han väl­tetään sosi­aalis­es­ti leimau­tunei­den aluei­den synty.

Kah­den oma­l­la taval­laan hyväo­saisen asuinalueen, vihreän Kumpu­lan ja kokoomus­laisen Pak­i­lan on aivan hyvä olla omi­na alueinaan, kos­ka naa­purei­den kanssakäymi­nen sujuu paremmin.

Mut­ta entä nuo huono-osais­ten alueet, slum­mit? Muut­tuuko köy­hyys synkem­mäk­si tai vaikeam­min voitet­tavak­si, jos köy­hät asu­vat omil­la köy­hien asuinalueil­laan vai tuleeko siitä vain näkyvämpi. Onko sosi­aa­li­nen sekoit­ta­mi­nen siis huono-osaisu­u­den häivyt­tämistä – ei pois silmistä, mut­ta pois tilastoista?

Kysymys on siis siitä, pysyvätkö köy­hät yhtä köy­hinä ja huono-osaisi­na, jos he asu­vat sekaisin muiden ihmis­ten kesku­udessa sen sijaan, että asu­isi­vat omil­la köy­hien asuinalueillaan.

Tätäkin on tutkit­tu kokeel­lis­es­ti. Yhdys­val­lois­sa köy­hiä arvot­ti­in siir­tymään slum­meista keskilu­okkaisille asuinalueille. Aikuis­ten työt­tömyy­delle ei tapah­tunut mitään, mut­ta hei­dän las­ten­sa tule­vaisu­us parani keskimäärin selvästi.

Huono-osais­ten asuinaluei­den syn­tymistä pitää vält­tää jo senkin takia, että muuten edis­tämme köy­hyy­den periy­tymistä. Tämä on asi­as­sa ratkai­se­van tärkeä näkökohta.

Huono-osaisu­us on tart­tu­va tau­ti, jol­ta lap­sia tulee varjella.

Kuka hyötyy ruuhkamaksusta: köyhät pois rikkaiden tieltä?

Ketkä hyö­tyvät ruuhka­mak­sus­ta? Kenen etua ne palvel­e­vat liiken­teestä ja keitä ne syrjivät?

Liiken­teessä on tilaa vain tietyl­lä määrälle auto­ja. Ylimääräiset autot voidaan kar­sia liiken­teestä joko ruuhkil­la (aikakus­tan­nus) tai ruuhka­mak­suil­la eli rahalla.

Jos ajat­telemme ruuhka­mak­su­ja autoil­i­joiden välisenä nol­la­summapelinä, niistä hyö­tyvät ne, joil­la on vähän aikaa ja paljon rahaa, kos­ka he voivat muut­taa ruuhka­mak­su­jen ansios­ta aikaa rahak­si ja kär­sivät ne, joil­la olisi aikaa seistä ruuhkissa, mut­ta ei rahaa mak­saa ruuhkamaksuja.

Asia olisi näin yksinker­tainen, jos jokin veroparati­i­sis­sa elävä yhtiö keräisi ruuhka­mak­sut, eikä kerät­tyjä raho­ja nähtäisi sen jälkeen.

Kos­ka ruuhka­mak­sut kerätään kun­nalle, joka voi käyt­tää niitä joko kun­nal­lisveron alen­tamiseen, parem­pi­in julk­isi­in palvelui­hin tai joukkoli­iken­teen hyväk­si, voit­ta­jia ovat lop­ul­ta jok­seenkin kaik­ki – myös ne, jot­ka jäävät ruuhk­ista pois, kos­ka eivät halua maksaa.

Helsingis­sä on kova paine muut­taa toimis­to­ja asun­nok­si. Jos se olisi ilmoi­tus­lu­on­toinen asia, var­maankin noin miljoona neliötä toimis­to­ja joko remon­toitaisi­in asun­noik­si tai puret­taisi­in ja raken­net­taisi­in asun­noik­si. Näin saataisi­in asun­to­ja 25 000 helsinkiläiselle.

Kaupun­ki on suh­tau­tunut nihkeästi näi­hin niin san­ot­tui­hin konversioihin.

Jos tont­ti tuot­taa parem­min asun­toina kuin toimis­toina, eikö sen sil­loin pitäisi suh­teel­lisen edun peri­aatet­ta kun­nioit­taen pää­tyä asumiseen? Virkami­esten vas­taus on, että jos tuo­ta peri­aatet­ta nou­datet­taisi­in, kaik­ki menisi asumiseen, mut­ta myös työ­paikko­ja tarvi­taan. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (36) Toimis­to­ja asunnoiksi”

Kan­takaupungis­sa on val­ta­va poten­ti­aali täy­den­nys­rak­en­tamiselle. Tässä viisi teesiä laadukkaaseen täy­den­nys­rak­en­tamiseen kantakaupungissa:

Panos­te­taan miel­lyt­tävään urbaani­in tilaan, kau­ni­iseen arkkite­htu­uri­in, puis­toi­hin, merel­liseen ympäristöön ja monipuolis­es­ti käytet­tävään julkiseen tilaan.

Tar­jo­taan entistä use­am­malle mah­dol­lisu­us asua kan­takaupungis­sa täy­den­nys­rak­en­ta­mal­la, koro­tuk­sil­la ja käyt­tö­tarkoi­tusten muutoksilla.

Paran­netaan joukkoli­iken­ney­hteyk­siä kan­takaupungis­sa rak­en­ta­mal­la Helsinginkadun ase­ma ja nopea raiti­otiey­hteys Hakaniemestä Helsinginkadulle ja Töölöön. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (31) Täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen kantakaupungissa”

Asun­to­jen hin­nat ovat pääkaupunkiseudul­la nousseet järkyt­tävästi. Tämän me kaik­ki tiedämme, mut­ta tämä ei ole oikeas­t­aan kuin Helsingis­sä ja Helsingis­säkin vain osas­sa kaupunkia. Oheises­sa taulukos­sa on van­ho­jen ker­rostaloa­sun­to­jen hinta­kehitys vuodes­ta 2005 vuo­teen 2016. Sitä on ver­rat­tu koko maan asun­to­jen hin­to­jen nousu­vauhti­in. Helsin­gin kan­takaupungis­sa asun­to­jen hin­nat ovat todel­la nousseet noin 20 % yli sen, mitä ne ovat nousseet koko maas­sa keskimäärin, Espoos­sa suun­nilleen samaan tahti­in kuin maas­sa keskimäärin ja Van­taal­la ja kehyskun­nis­sa selvästi koko maan tah­tia hitaammin.

Alue	€/m2  (2016 III)	Muutos/koko maa
Koko maa	2 474	0,0 %
Helsin­ki 1	6 532	+19,7 %
Helsin­ki 2	4 974	+21,0 %
Helsin­ki 3	3 776	+8,2 %
Helsin­ki 4	2 653	−1,6 %
Espoo–Kauniainen	3 246	+1,7 %
Van­taa	2 402	−5,7 %
Kehyskun­nat	1 935	−10,6 %

 

On osit­tain mei­dän vikamme, että Helsin­gin kan­takaupungista on tul­lut niin kallis. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (30) Anteek­si, että teimme asumis­es­ta Helsingis­sä kallista”

Sörnäis­ten­ran­nan ja Hakaniemen­ran­nan tiivistämis­es­tä on tehty hieno suun­nitel­ma, joka tuo alueelle 3 400 uut­ta tyy­tyväistä kaupunki­laista. Alueen toteut­ta­mi­nen on kuitenkin kallista. Se mak­saa noin 670 €/k‑m2 eli osa­puilleen 100 miljoon­aa euroa. Tämän lisäk­si tulee varautu­mi­nen ilmas­ton­muu­tok­seen eli tässä tapauk­ses­sa meren pin­nan nousu­un (20–24 milj. €). Lois­tavas­ta sijain­nistaan huoli­mat­ta alueen kaa­vat­alous on noin 15 miljoon­aa euroa miinuk­sel­la. Miten tämä on mahdollista?

Tuon 15 miljoon­aa saisi hel­posti kuro­tuk­si kiin­ni alen­ta­mal­la autopaikkavaa­timus­ta vas­taa­maan alueen auton käytön yleisyyt­tä. Kallios­sa on auto vain joka neljän­nelle taloudel­la, mut­ta tässä vaa­di­taan yksi autopaik­ka noin kah­ta asun­toa kohden – yhteen­sä noin 900 autopaikkaa, jot­ka mak­sanevat yhteen­sä 40–50 miljoon­aa euroa. Jos autopaikko­ja ei vaa­dit­taisi noin paljon, kaupun­gin ei tarvit­sisi tukea verovaroin alueen rakentamista.

Kan­nat­taisiko tästä tehdä kokeilu­alue, jos­sa kokeil­taisi­in markki­nae­htoista pysäköin­tipoli­ti­ikkaa? Paikko­ja raken­net­taisi­in niin paljon kuin niitä tarvi­taan – siis niin paljon, kuin löy­tyy paikoille halukkai­ta osta­jia tai vuokraajia.

Uusille kaupunki­maisille alueille on ollut tapana kaavoit­taa alueen keskelle jonkin­lainen tori. Ajatuk­se­na on, että paikas­ta syn­ty­isi keskeinen kokoon­tu­mi­s­paik­ka. Nämä torit ovat usein liian suuria ja tyhjiä ja näin korosta­vat alueen epäkaupunkimaisuutta.

Sama aihe nousi esi­in, kun Met­sälässä sijait­se­van Maali­iken­nekeskuk­sen ase­makaavaa käsitelti­in. Alueelle on tulos­sa noin 4 500 uut­ta asukas­ta ja aivan alueen keskelle suurehko kolmion muo­toinen tori, joka on noin 100 metriä kanttiinsa.

Keskus­tas­sa on muu­ta­makin avoin paik­ka, jot­ka ovat saman­su­u­ruisia. Esimerkik­si sopii vaik­ka Erot­ta­jan päässä ole­va Kolmikul­ma eli Diana­puis­to. Jokainen voi kuvitel­la mielessään, kuin­ka paljon ankeampi Diana­puis­to olisi, jos se olisi tyhjä kivi­nen aukio.

Uusi­in urbaanei­hin kaupunkiym­päristöi­hin kan­nat­taa rak­en­taa kivis­ten torien sijas­ta urbaane­ja kort­telipuis­to­ja. Kiv­en ja asfaltin sijas­ta pui­ta, nur­mikkoa, niit­tyä, mul­taa ja hiekkaa! Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (28) Lisää korttelipuistoja”

Seinät luo­vat kadus­ta kaupunki­ti­laa. Talot anta­vat kadulle raamit, jot­ka tekevät ympäristön hah­mot­tamis­es­ta help­poa ja selkeää. Risteyk­set ja muut aukot seinis­sä tar­joa­vat yllät­täviä näkymiä toisen­laisi­in todel­lisuuk­si­in. Kon­trasti eri­lais­ten tilo­jen välil­lä on vaikea ellei mah­do­ton saavut­taa elleivät tilat rajaudu selkeästi. Täl­lainen yllät­tävyys tuo kaupunki­in arvoituk­sel­lisu­ut­ta ja uusia paikko­ja, jot­ka voi löytää.

Umpiko­rt­telit tar­joa­vat mah­dol­lisuuk­sia rak­en­taa vah­vaa katu­ti­laa. Jyke­vien seinien sijoit­tumi­nen, suoru­us tai kaare­vu­us, kul­mat; kadun kapen­e­m­i­nen tai lev­en­e­m­i­nen pienek­si puis­toik­si, katupuiden ja pen­saiden sijoit­tumi­nen ja risteyk­set tar­joa­vat mah­dol­lisuuk­sia suun­nitel­la hyvää esteet­tis­es­ti miel­lyt­tävää ja monipuolista kaupunkiym­päristöä. Tähän kaupunkiym­päristön laatu­un pitää panos­taa ja se pitää oppia uudelleen.

Niin katu kuin sisäpi­hatkin ovat umpiko­rt­teliym­päristössä raken­net­tua tilaa. Samal­la taval­la kuin keit­tiön ja olo­huoneen kohdal­la, eivät samat ratkaisut toi­mi kaikille. Suun­nit­telijoille tarvi­taankin näke­mys­tä siitä minkälaista tilaa ollaan luo­mas­sa ja mah­dol­lisu­ut­ta tehdä siitä paras­ta mahdollista.

Asumisen korkea hin­ta on ikävä asia, mut­ta samal­la se on hyvä merk­ki. Olemme onnis­tuneet tekemään vetovoimaisen kaupun­gin, johon liian moni halu­aa asumaan – liian moni suh­teessa ole­mas­sa ole­vaan asun­tokan­taan. Helsin­gin seudul­la on myös aluei­ta, joil­la asum­i­nen on hal­paa ja joil­la asun­to­jen hin­nat ovat viime vuosi­na laske­neet absoluuttisesti.

Ongel­ma on asumisen korkea hin­ta nimeno­maan Helsingis­sä, joten asun­to­ja pitää rak­en­taa lisää Helsinki­in – ei sinne, mis­sä asun­to­jen hin­nat ovat jo nyt laskusu­un­nas­sa. Kun raken­netaan hyville paikoille, ei tue­ta rikkai­ta, vaik­ka rikkaat ehkä tule­vatkin juuri niihin asun­toi­hin. Rikkail­la on toden­näköis­es­ti ollut asun­to aikaisem­min – itse asi­as­sa asun­not­to­muus on rikkaiden kohdal­la peräti harv­inaista. Jos rikkaan van­ha asun­to toisek­si parhaal­la paikalla vapau­tuu, sinne muut­taa joku kol­man­nek­si parhaal­ta paikalta ja niin edelleen. Ketjus­sa kaikkien asum­is­ta­so para­nee samal­la kun asun­to­jen hin­ta­paine helpot­taa koko kaupun­gin alueel­la. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (26) Asun­to­tuotan­to on aivan keskeinen asia”