Sörnäistenrannan ja Hakaniemenrannan tiivistämisestä on tehty hieno suunnitelma, joka tuo alueelle 3 400 uutta tyytyväistä kaupunkilaista. Alueen toteuttaminen on kuitenkin kallista. Se maksaa noin 670 €/k‑m2 eli osapuilleen 100 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi tulee varautuminen ilmastonmuutokseen eli tässä tapauksessa meren pinnan nousuun (20–24 milj. €). Loistavasta sijainnistaan huolimatta alueen kaavatalous on noin 15 miljoonaa euroa miinuksella. Miten tämä on mahdollista?
Tuon 15 miljoonaa saisi helposti kurotuksi kiinni alentamalla autopaikkavaatimusta vastaamaan alueen auton käytön yleisyyttä. Kalliossa on auto vain joka neljännelle taloudella, mutta tässä vaaditaan yksi autopaikka noin kahta asuntoa kohden – yhteensä noin 900 autopaikkaa, jotka maksanevat yhteensä 40–50 miljoonaa euroa. Jos autopaikkoja ei vaadittaisi noin paljon, kaupungin ei tarvitsisi tukea verovaroin alueen rakentamista.
Kannattaisiko tästä tehdä kokeilualue, jossa kokeiltaisiin markkinaehtoista pysäköintipolitiikkaa? Paikkoja rakennettaisiin niin paljon kuin niitä tarvitaan – siis niin paljon, kuin löytyy paikoille halukkaita ostajia tai vuokraajia.
Miten on hotellin kanssa, onko sillekin määrätty jokin autopaikkaminimi? Toivottavasti sentään ei.
Helsingin korttelikaupungin automäärää on vuosikymmenet säännöstelty ihan yksinkertaisesti asettamalla moottoriteiden päihin liikennevalot. Nyt entisille satma-alueille on tulossa kymmeniä tuhansia uusia asukkaita, joille pakkorakennetaan kymmeniä tuhansia uusia autopaikkoja. Käykö samalla niin, että korttelikaupungin automäärä ja ruuhkat nousevat tämän vuoksi sietämättömiksi?
Eli autopaikkanormi ei aiheuta ainoastaan posketonta rahanmenoa vaan myös kamalat ruuhkat – olettaen, että ne autopaikat tulevat myös käyttöön. Ja uskon, että ne tulevat, sillä kun ne kerran on rakennettu, niin ne mieluummin vuokrataan käyttäjille halvalla kuin pidetään tyhjinä.
Markkinaehtoisuuden pitäisi olla sääntö rakentamisessa ylipäänsä, ei mikään kokeilu.
2017 ja neuvostotaulouden oppeja sovelletaan Helsingissä yhä. Mielestäni Helsingin kaupunkin pitäisi soveltaa virkamiestensä osaamista/tietämystä laajemminkin. Parkkinormin lisäksi voitaisiin ottaa käyttöön muitakin normeja, tässä on vain mielikuvitus rajana, mutta ensi alkuun vaikkapa: esteettömyysnormi, melunormi, näkemänormi, valonormi, ilmanvaihtonormi, kauppojen aukioloaikanormi, parkkikiekkonormi jne. Lisäksi voitaisiin perustaa taho, joka puolustaa rakennusten museaalisia arvoja ja epäkäytännöllisten rakennusten säilymisestä jälkipolvien ihmeteltäväksi.
vmp.
Hakaniemestä on 2020-luvulla parhaat julkiset yhteydet joka paikkaan, joten miksi ei. Pisara vielä, niin pääse suoraan lentokoneeseen. Olisi aivan pähkähullua rakentaa miljardeilla metroja, junia ja ratikoita, ja sitten jättää ne huomiotta kaavoitukseessa.
Kaavatalous miinuksella, kun tontin kustannukset ovat 670 euroa neliö? Eikö noista tonteista saa ainakin tuplasti rahaa kun myydään kaikki tontit huutokaupalla?
Olisitpa vitsaillut, mutta kun nuo ovat totta… Esteettömyysnormi nostaa hintoja valtavasti, kun jokaiseen kotiin tehdään hehtaarivessa ja rappukäytävän molemmat sisäänkäynnit on tehtävä esteettömiksi, ei riitä, että toisesta pääsee pyörätuolilla. Melunormi käytännössä kieltää tekemästä Mechelininkadun kaltaista kaupunkirakennetta, talojen pitäisi olla kymmenien metrien päässä vilkkaasta kadusta. Valonormi estää rakentamasta korkeita taloja lähekkäin korttelikaupunkiin, ilmanvaihtonormi taas homehduttaa uudet talot muutamassa vuodessa.
Jotain on pielessä, jos tuo pitää paikkansa. Kyllä keskustassa pitää olla julkisen liikenteen parhaat yhteydet, ei keskustan ulkopuolella Hakaniemessä, Taka-Töölössä tai Tapiolassa. Jos tuo pitäisi paikkansa, olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin.
Kun tehdään uutta aluetta, voi pysäköinnin poistaa kokonaan sääntelystä. Jokainen rakentaa tontille niin monta paikkaa kuin on tarvetta. Kadunvarret jätetään edulliselle lyhytaikaiseen pysäköinniltä, joka tukee erikoisliikkeitä ja palveluita.
Haluaisin keskustella sen ajatusten vantaan, malminkartanon jätemäen neron kanssa, joka keksi nostaa lyhytaikaisen paikoituksen hintaa Taka-Töölössä. Se tappaa alueelta viimeisetkin erikoisliikkeet, eikä tee hyvää ravintoloillekkaan. Ai niin, kaupunkisuunnittelun johtava-ajatushan on savustaa kaikki yritystoiminta Espooseen ja Vantaalle.
Hakaniemenrantaan asuntojen rakentaminen maksaa noin 3500 euroa/m2. Hiukan helvemmalla rakennetaan nyt esim. Kalasatamassa aika hankalissa olosuhteissa.
Asunnot tullaan myymään keskihinnalla 7–7500. Jos raksaliikkeen kate ja myyntikulut ovat 1000 euroa/m2 niin tontin osuudeksi jää 2500–3000 euroa m2. Eli alle 2500 euroa/ro-m2 ei kannata tontteja myydä.
Tänne voisi hyvin kokeilla useampia autopaikattomia taloja, kun ollaan näin keskustassa. Muutama yhteiskäyttöauton paikka per talo.
Helsingissä käytetään tällä hetkellä liian suurta tonttikokoa, joka on optimoitu muutamalle isolle grynderille. Kun tonttikokoa pienennetään, saadaan kilpailuun mukaan pienempiä rakennusliikkeitä ja parhaassa tapauksessa muita rahoitusvaihtoehtoja. Ainakin grynderien on pakko ottaa suunnittelussa huomioon, ettei kaikkein huonoin välttämättä enää mene kaupaksi.
Samalla kaupungin ilme kohenee, ei teoriassa synny liian suuria, monotonisia pintoja. Käytännössä asia lienee toisin, koska suomalaiset arkkitehdit on koulutettu tiukasti yhteen muottiin tekemään tylsiä, valkoisia, kuolleita pintoja. Turkulaisten arkkitehtien kosto (Kasarmitorille juuri nouseva uusi elementtitalo) on hyvä esimerkki tylsästä uudisrakentamisesta.