Asuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla nousseet järkyttävästi. Tämän me kaikki tiedämme, mutta tämä ei ole oikeastaan kuin Helsingissä ja Helsingissäkin vain osassa kaupunkia. Oheisessa taulukossa on vanhojen kerrostaloasuntojen hintakehitys vuodesta 2005 vuoteen 2016. Sitä on verrattu koko maan asuntojen hintojen nousuvauhtiin. Helsingin kantakaupungissa asuntojen hinnat ovat todella nousseet noin 20 % yli sen, mitä ne ovat nousseet koko maassa keskimäärin, Espoossa suunnilleen samaan tahtiin kuin maassa keskimäärin ja Vantaalla ja kehyskunnissa selvästi koko maan tahtia hitaammin.
| Alue | €/m2 (2016 III) | Muutos/koko maa |
| Koko maa | 2 474 | 0,0 % |
| Helsinki 1 | 6 532 | +19,7 % |
| Helsinki 2 | 4 974 | +21,0 % |
| Helsinki 3 | 3 776 | +8,2 % |
| Helsinki 4 | 2 653 | −1,6 % |
| Espoo–Kauniainen | 3 246 | +1,7 % |
| Vantaa | 2 402 | −5,7 % |
| Kehyskunnat | 1 935 | −10,6 % |
On osittain meidän vikamme, että Helsingin kantakaupungista on tullut niin kallis.
Asuminen Helsingin ratikkakaupungissa on muuttunut houkuttelevammaksi niin, että yhä useampi haluaa sinne asumaan. Siksi asuntojen hinnat nousevat. Kunnia houkuttelevuudesta kuuluu monille aktiivisille tapahtumien järjestäjille ja yrityksille, jotka ovat kehittäneet toimintaansa Helsingissä ja tarjoavat sisältöä elämään kiinnostavina vapaa-ajan palveluina.
Mutta kiitos kuuluu myös kaupunkisuunnittelulle ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle. Lautakunnassa olemme tehneet kymmeniä päätöksiä, jotka tekevät Helsingistä paremman paikan elää ja asua. Siksi niin moni haluaa tänne.
Ikävää, että asuntoja ei ole pystytty rakentamaan siinä tahdissa kuin halukkaita tulijoita olisi. Tähänkin on tulossa parannus. Viime vuosina on kaavoitettu todella paljon enemmän.
Ensi vaalikaudella haluamme jatkaa Helsingin tekemistä yhä vain houkuttelevammaksi, mutta samalla haluamme taata yhä useammalle mahdollisuuden asua Helsingissä. On myös sanottu, ettei asuntojen rakentaminen kantakaupunkiin laske hintoja siellä vaan päinvastoin nostaa niitä. Tämä hieman outo väite voi teoriassa olla totta, mutta tämä edellyttäisi, että lisärakentaminen tekisi kantakaupungista vain entistä paremman paikan asua. Näin voi olla, mutta sitä on aika hankala käyttää argumenttina sitä vastaan, että kantakaupunkiin pitäisi rakentaa lisää asuntoja.
”On myös sanottu, ettei asuntojen rakentaminen kantakaupunkiin laske hintoja siellä vaan päinvastoin nostaa niitä.”
Uusien asuntojen neliöhinta on yleensä kalliimpi kuin vanhojen. Se nostaa koko alueen hintoja. Eivät ihmiset hahmota tai osaa ottaa huomioon edes tuon 20 %:n tarkkuudella sitä, miten suuri osa alueen hinnannoususta johtuu vuosi tai kaksi sitten rakennetun talon myynnistä ja mikä putkiremontin valmistumisesta ja niin edelleen. Toteutuneita hintoja tarkastellaan ja siitä päätellään, että kai tämä 8500 euroa neliömetriltä on ihan käypä hinta ja kun lainakaan ei maksa mitään, niin antaa palaa.
Sanoisin, että huolimatta kaupunkisuunnittelusta ovat hinnat kohonneet. 🙂 Lähinnä suunnittelussa on pyritty heikentämään vetovoimatekijöitä. Ottamatta esille kelvotonta kaavoitusta, esimerkiksi kahvilayrittäjien toiminnan haittaaminen Töölössä pari vuotta sitten oli sen luokan typeryyttä, että normaalissa työpaikassa tekijä olisi saanut kenkää välittömästi. Nyt ei edes annettu huomautusta!
Jos asumisen hintaan oikeasti halutaan muutosta:
– lopetetaan kaikki asumisen tuet
– puretaan vahingolliset ja turhat normit sekä
– kaupunki keskittyy mahdollisuuksien luomiseen.
Tiedetään, että tuet valuvat suoraan hintoihin, joten niiden lakkauttaminen kerralla on parempi kuin pitkä kitinä leikkauksista.
Tontin omistaja tietää poliitikkoa paremmin, mikä on kullakin tontilla fiksua rakentamista. Kaikki määrä, hinta ja laatunormit tulee poistaa. Tässä muuten menee sitten ne paljon puhutut paikoitusnormitkin!
Hyvä alku mahdollisuuksien luomiseen on tehdä ruutukaava Kehä I:n sisälle. Mistähän Helsinkiin löydettäisiin hyvä, kaupunkisuunnittelusta, alleviivaus sanalla kaupunki, ymmärtävä suunnittelija. Jätkäsaaren kaavoitus on esimerkki siitä, kun ei ole uskallusta tehdä riittävän yksinkertaista, tiivistä ja tehokasta.
Kaupunkielämä päättäjien ja uusien urbaanitapahtumien osalta on keskuksissa melko samanlaista. Niiden sijaan ihmiset ajattelevat lähinnä työpaikkoja. Samanmielisten ihmisten seura tulee yliopistojen ja alan työpaikkojen kautta, ei muusta pöhinästä. Yöelämä kiinnostaa nuoria (puolison etsintä). Kaikki eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita verkostoitumisen tuomasta vallasta, koska eivät tarvitse sitä ammatissaan tai eivät ole yhteiskunnallisia vaikuttajia (jotka kaupungistumisen myötä kerääntyvät maantieteelliseen kuplaan).
Helsinki 4 alue muodostuu lähinnä Itä-Helsingistä. Olisikohan pakolaisten asuntojen keskittymisellä Itä-Helsinkiin jonkinlainen yhteys asuntojen hintojen kehnoon kehitykseen?
Ainakin vihreitä näyttää kiinnostavan lähinnä kivan kantakaupungin kehittäminen eli omien äänestäjiensä asiat. Aikooko kaupunki tehdä jotakin vai annetaanko ghettoutumisen jatkua?
Tai olisiko jopa niin, että pakolaiset keskittyvät kyseiselle alueelle, koska se on aina ollut halpa. Koska se ei ole ikinä ollut kovin onnistunut.
Siis muna vai kana? Kaupunkitieteilijöillä on varmaan tähän vastaus. En sanoisi, että ne lähtökohdiltaan alueina olisivat sen huonompia kuin muut. Liikenneyhteydet hyvät, palvelut hyvät, Vuosaaressa meri jne.
Kontula-Vesala ja Vuosaari ovat alueita, joissa on eniten Hekan vuokra-asuntoja ja tämä on tietysti voinut olla merkittävä alkutekijä kehitykselle vuosia sitten. Mitenkähän Heka jakaa asunnot eli voihan olla, että monet haluavat asumaan sinne, missä on eniten maanmiehiä.
En tiedä onko määritettävissä jokin kriittinen raja, jonka jälkeen kantasuomalaiset alkavat muuttamaan alueelta pois. Em. alueilla kriittinen raja lienee jo ylitetty, mikä heijastuu esim. asuntojen hintakehitykseen.
Kotouttamisen onnistumisen ja työllistymisen kannalta tilanne on huono ja kustannukset yhteiskunnalle suuret. Mutta vielä suuremmiksi ne taitaisivat tulla, jos asuttaminen tehtäisiin vaikkapa kantakaupunkiin tai uusille alueille (Jätkäsaari, Hernesaari, Kalasatama jne.).
Minusta Meri-Rastilan asemakaavaa uudistettaessa sinne pitäisi varata paikka Erkki Heikkoselle, joka oli kiinteistölautakunnan puheenjohtaja 1990-luvun alussa.
Ensin oli asunto-ohjelmaneuvotteluissa sovittu kaupungin vuokratalo-osuuden rajoittamisesta (tämä sopimus synnytti Helsingin asuntohankinnan valtavat ostot) ja sitten tuli lama ja asuntorakentaminen seisahtui. Rakennusliikkeet tulivat raapimaan Heikkosen opvea ja anelivat, että tontteja muutettaisiin ARA-tuotantoon, jotta rakennusliikkeet saisivat töitä. Heikkosen johtama kiinteistölautakunta muutti jokseenkin kaikki tontit ARA-tuotannolle ja tässä nyt ollaan.
Asuntotuotantoa ei olisi tietenkään pitänyt pysäyttää, mutta olisihan siinä voitu tehdä niin, että ATT-rakennuttaa alueelle omistusasuntoja, myy ne (tappiolla) eniten maksaville. Mutta tämä taas ei käynyt kokoomukselle, jonka ideologia ei hyväksy moista.