Uusille kaupunkimaisille alueille on ollut tapana kaavoittaa alueen keskelle jonkinlainen tori. Ajatuksena on, että paikasta syntyisi keskeinen kokoontumispaikka. Nämä torit ovat usein liian suuria ja tyhjiä ja näin korostavat alueen epäkaupunkimaisuutta.
Sama aihe nousi esiin, kun Metsälässä sijaitsevan Maaliikennekeskuksen asemakaavaa käsiteltiin. Alueelle on tulossa noin 4 500 uutta asukasta ja aivan alueen keskelle suurehko kolmion muotoinen tori, joka on noin 100 metriä kanttiinsa.
Keskustassa on muutamakin avoin paikka, jotka ovat samansuuruisia. Esimerkiksi sopii vaikka Erottajan päässä oleva Kolmikulma eli Dianapuisto. Jokainen voi kuvitella mielessään, kuinka paljon ankeampi Dianapuisto olisi, jos se olisi tyhjä kivinen aukio.
Uusiin urbaaneihin kaupunkiympäristöihin kannattaa rakentaa kivisten torien sijasta urbaaneja korttelipuistoja. Kiven ja asfaltin sijasta puita, nurmikkoa, niittyä, multaa ja hiekkaa!
Pieneen urbaaniin puistoon sopii lasten leikkipaikka, erilaista alueelle soveltuvaa kasvillisuutta (vaikkapa kaupunkiekologien rakastamaa niittyä), penkkejä ja tietenkin puita ja pensaita. Ihmiset kaipaavat urbaaniin ympäristöönsä vihreää ja muita ihmisiä kivisten tyhjien aukioiden sijasta. Mitä ihmettä sillä kivisellä aukiolla, johon mahtuu kymmenentuhatta ihmistä, tekee alle viidentuhannen asukkaan kaupunginosassa?
Ja kun kokoontumistilaa tarvitaan, niin puisto toimii tähänkin oikein mainiosti.
Kiviset tyhjät torien irvikuvat eivät vaan toimi.
Ehkä ainakin osasyy on niin raadollinen, että perinteinen korttelipuisto on aika kallis ylläpitää.
Jos syy on tämä, ei asian päälle pidä silti jäädä makaamaan. Ratkaisua voi löytää kahdesta suunnasta: voidaan suunnittelun keinoin yrittää löytää toisenlaisia puistotyyppejä, sellaisia, jotka on pidettävissä siistinä pienelläkin työllä, tai lähteä miettimään toisenlaisia rahoituskeinoja. Olisiko ylipäätään paikallaan kehittää hieman kaupungiosa-autonomiaa ja mahdollistaa vaikka pienen kiinteistöveron perimisen kaupunginosan omiin hankkeisiin, kuten vaikka puiston ylläpitoon. Ottaen huomioon, millainen merkitys puistolla olisi jo kiinteistöjen arvolle, jonkinlaisen etenemistavan luulisi olevan löydettävissä.
Itse olen ihmetellyt Tapiolan uuden Ainoan eteen lanattua betonilaakiota. Fazerin kahvilassa siinä ulkopuolella olisi tosi lokoisaa istuskella jos olisi muutama puu varjoa heittämässä, vaikka sitten isoissa ruukuissa. Ainakin viime kesänä kahvilan ulkopöydät olivat epämiellyttävän paahteisiakin, terassi-ilmojen sattuessa.
Aikaisemmin niillä tienoilla (oikeastaan Tapiola Gardeniin päin) oli hienot vaahterat joiden kaataminen oli iso vahinko.
Diana-puistokin kaikessa keinotekoisessa lokeroinnissaan on kuin Tupperware-kutsut steroideilla verrattuna vähän etelään sijaitsevaan samankokoiseen Ratakadun, Yrjönkadun, Korkeavuorenkadun ja Merimiehenkadun rajaamaan puistikkoon.
Jälkimmäinen on hyvä esimerkki vähäeleisestä ja elegantista sulautumisesta ympäristöön siinä missä Diana-puisto muistuttaa Lemminkäisen kivikatalogin esittelykuvaa johon on kiveyksiä täydentämään lisätty vähän vihreää.
Tämän tavoitteen kanssa on vaikea olla erimieltä. No ehkä sen suhteen, että missä menee raja puistottamisen suhteen ja missä aukiokin ok. Suorastaan onnettomia ovat alueellisesta keskustasta sivussa olevat aukiot kuten Tilketori: https://jounimartikainen.wordpress.com/2012/09/10/aukiot-nuo-kaupunkielaman-sykkivat-sydamet/
Sen sijaan “Malmin keskustori”, jota nimitystä Särelä käytti Ylä-Malmin torista taannoisessa Tori vai puisto? ‑blogipostauksessaan (en viitsi linkittää tähän kommenittiini useampia linkkejä, ettei tämä juutu spämmifiltteriin) on näin sen äärellä pyörivänä ihan OK, vaikka Särelä vaikutti senkin suhteen kriittiseltä: “on kovin suuri.”
Oli sitten kyse puistosta tai torista, niin viihtyisyden kannalta asiallinen ylläpito on kyllä ihan ehdoton juttu, mihin Ville O. Turunenkin viittaa puistojen osalta. Esimerkiksi en voi käsittää sitä välinpitämättömyyttä, millä tavoin Helsingin kaupungin rakennusvirasto on suhtautunut Ylä-Malmin torin veistoksen edustan vesialtaan ylläpitoon.
Ammattini (kunnanjohtaja), ja koulutukseni (rakennusalan diplomi-insinööri) kombinaationäkemyksellä väitän, että se ettei kyseinen Malmin ytimen viihtyisyyden kannalta keskeinen allas ole ollut kuin muutaman kuukauden ajan yhteensä toiminnassa viimeisen noin neljän vuoden aikana, on tasan tarkkaan tahdosta kiinni ollut asia.
Jos sen toiminnassa pitäminen olisi nähty kaupungin oraganisaatiossa tärkeäksi, olisi siihen tuotu täydennysvettä vaikka tankkiautolla. Nyt Malmin asukkaiden ilona on ollut peräti muutaman viikon kerrallaan allas niin kuin se on tarkoitettu ja muutoin kuiva tai vähän sadevettä pohjalla ‑lätäkkö kaupunginosan ykkössijainnissa.
Miksi pitää jättää rakentamatta hyviä tontteja joosta kaupunki saisi miljoonia euroja. Kaikki veronmaksajat subventoivat nämä arkkitehtien kikkailut.
Komppaan. 🙂
Toimivan torin koolle voisi varmaan laskea jonkinlaisen kaavan torin ohi kulkevista ihmisvirroista. Maailman parhaat torit ovat todennäköisesti Italiassa ja ne ovat yllättävänkin pieniä.
Toriparkin tekeminen jo suunnitteluvaiheessa on halpaa. Se kannattaa, jos oikeasti on aikomus tehdä torille ja torin ympäristöön palveluita.
Torin lisäksi toinen terveen kaupungin merkki on toimiva kauppahalli. Tukholmassa on uusiakin eläviä kauppahalleja, Helsingissä käytännössä jäljellä vain Hakaniemen halli. Vanha kauppahalli on käytännössä menetetty turisteille, vaikka muutama laatuviinejä vielä sinnittelee.
Tuota sanotaan kuntauudistukseksi. Samalla kun liian pieniä kuntia yhdistetään, pitää liian toimimattomat, yli 40 000 asukkaan kaupungit pilkkoa.