Vuosi: 2015

Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (4) Nostaako vai laskeeko lisärakentaminen asuntojen hintaa?

En olisi uskonut, että siitäkin pitää kir­joit­taa postaus, nos­taako vai las­keeko asun­to­jen tar­jon­nan lisäämi­nen asun­to­jen hin­to­ja ja vuokria. Mut­ta käsitel­lään nyt tämäkin asia.

Tilas­tol­lis­es­ti on tietysti niin, että siel­lä, mis­sä raken­netaan eniten, asun­not ovat kalli­ita. Sen väit­tämi­nen, että kausali­teet­ti menee niin päin, että rak­en­t­a­mi­nen aiheut­taa hin­to­jen nousua eikä toisin päin, on vähän samaa kuin sanoisi, että silmäl­a­sit heiken­tävät näköä. Sel­l­ainenkin kor­re­laa­tio tietysti on, että silmälase­ja käyt­tävil­lä on huonom­pi näkö kuin niil­lä, jot­ka eivät käytä.

Kan­nat­taako rak­en­taa sinne, mis­sä asun­not ovat kalleimpia vai myös sinne, jos­sa syn­tyvät asun­not joudu­taan myymään hal­val­la? Tässä intu­itio voi pet­tää. Pet­ti ainakin Mat­ti Van­hasel­la aikanaan, kun hän sanoi, ettei rak­en­tamista pidä keskit­tää hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien var­relle, kos­ka siel­lä asun­not ovat kalli­ita. Jat­ka lukemista “Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä (4) Nos­taako vai las­keeko lisärak­en­t­a­mi­nen asun­to­jen hintaa?”

Yleiskaavan asukastavoite ei ole ylimitoitettu

Onko Helsin­ki ylim­i­toit­ta­mas­sa kaavoituk­sen varautues­saan 860 000 asukkaaseen 2050? Merk­it­sisi­hän tämä väk­ilu­vun kasvua liki 240 000 asukkaal­la 35 vuodessa. Helsin­gin Sanomat esimerkik­si huo­maut­ti, että päätet­täessä aikanaan met­ros­ta oletet­ti­in Helsin­gin asukaslu­vun nou­se­vat 750 000 asukkaaseen tehdessään metropäätöstä 1960-luvu alus­sa, mut­ta nyt asukkai­ta kuitenkin vain 624 000.

Viisikym­men­tä vuot­ta sit­ten ei yliarvioitu kaupun­gin kasvua, vaan aliarvioiti­in kaupunki­rak­en­teen hajau­tu­mi­nen. Se, että kaupunki­rakenne hajau­tui, joh­tui suurelta osin siitä, että Helsin­ki ei kaavoit­tanut tarpeek­si asun­to­ja ja ihmiset jou­tu­i­v­at naa­purikun­ti­in. Asun­to­jen hin­nat pal­jas­ta­vat, että enem­män olisi Helsinki­in ollut tuli­joi­ta, jos vain asun­to­ja olisi ollut. Jat­ka lukemista “Yleiskaa­van asukas­tavoite ei ole ylimitoitettu”

Blogiskeskustelustamme on tehty kandityö

Jyväskylän yliopis­tossa on näköjään tehty diskurssi­ana­lyysi­in keskit­tynyt kan­di­tutkiel­ma, joka kos­ki kysymys­tä, onko näyt­teen val­in­ta vaikut­tanut Pisa-tulok­sen heiken­tymiseen. (“Vaikut­tiko näyt­teen val­in­ta pisa-katas­trofi­in?”) Sitä oli ihan haus­ka lukea. Todet­takoon, että alku­peräises­sa kir­joituk­ses­sa ei väitet­ty, että tulok­sen heikken­e­m­i­nen olisi johtunut siitä, että otok­ses­sa oli yliedus­tus maa­han­muut­ta­jia — se on help­po kor­ja­ta pain­ot­ta­mal­la maa­han­muut­ta­jien osu­us oikeak­si. Väite kos­ki sitä, että maa­han­muut­ta­javal­taisia koulu­ja oli otok­ses­sa liikaa ja kaupunkien eli­it­tik­oulu­ja liian vähän, jol­loin muut kuin maa­han­muut­ta­ja oppi­laat oli ehkä valit­tu näyt­teeseen harhaisesti.

Eve Kolar­in kan­di­daat­ti­tutkiel­maan Maa­han­muut­ta­jien rep­re­sen­toin­ti Osmo Soin­in­vaaran PISA 12 ‑tulok­sia käsit­televässä blog­itek­stis­sä ja sen kom­menteis­sa pääsee tästä.

 

Työajan pidentäminen on huono keino sisäisenä devalvaationa

Työa­jan piden­tämi­nen on huono ratkaisu aku­ut­tei­hin ongelmi­in, kos­ka se vie väärään suun­taan. Parem­pi sisäisen deval­vaa­tion keino olisi nos­taa arvon­lisäveroa ja laskea palkkaveroja.

Juha Sip­ilä näyt­tää otta­neen tosis­saan huolen siitä, että Suomen hin­tak­il­pailukyky on suure­na syynä seit­semät­tä vuot­ta jatku­vi­in talouden lai­hoi­hin vuosi­in. Olemme tilanteessa, jos­sa olisi devalvoita­va, mut­ta yhteis­val­u­u­tan olois­sa se on mah­do­ton­ta. Euro on kyl­lä devalvoitunut, mut­ta se ei paljon auta, kos­ka päävi­en­ti­maamme ovat joko euro­mai­ta tai niiden val­u­u­tat ovat devalvoituneet euron tahdis­sa tai nopeamminkin.

Palkkata­so pääsi karkaa­maan vuosi­na 2007 ja 2008 selvästi yli sen, mihin työn tuot­tavu­us antoi tukea. Opti­misti­nen seli­tys tähän on, että sil­loin olti­in vain tyh­miä. Pes­simisti­nen seli­tys on, että niin san­ot­tu NAIRU-työt­tömyy­den taso on Suomes­sa kovin korkea eli että näin tulee käymään jatkos­sakin, jos työt­tömyys las­kee alle seit­semän prosentin.

Suo­ma­laisen työn hin­taa voisi alen­taa suh­teessa kil­pail­i­ja­mai­hin pidät­tymäl­lä palkanko­ro­tuk­sista, kunnes kil­pail­i­joiden palkat ovat nousseet tarpeek­si. Tässä on se vika, että armah­ta­va inflaa­tio on pysähtynyt. Aika pitkään pitäisi odotel­la ja siinä välis­sä velkataak­ka kas­vaisi turhan paljon. Jat­ka lukemista “Työa­jan piden­tämi­nen on huono keino sisäisenä devalvaationa”

Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (3): asuntotuotantoa on jarrutettava

Raportin huolestut­tavin aja­tus on, että asun­to­tuotan­toa kasvukeskuk­sis­sa ja eri­tyis­es­ti Helsingis­sä on hidastet­ta­va. Pide­tään aivan pöyristyt­tävänä, että MAL-sopimuk­ses­sa 48 % asun­to­tuotan­nos­ta suun­nitel­laan toteutet­tavak­si Helsin­gin seudul­la, jos­sa asuu vain 25 % väestöstä. Minä sanois­in, että vain 48 %, kos­ka suurim­mas­sa osas­sa Suomen asun­tokan­ta on riittävää.

Raportin alus­sa on aivan järkevää pohd­in­taa siitä, mik­si väki ja työ­paikat muut­ta­vat kaupunkei­hin. Palvelu­alo­jen kasvu ajaa kaupunkei­hin, kos­ka yksi­tyiset palve­lut men­estyvät vain kaupungeis­sa, samoin, että erikois­tu­mi­nen jyrkästi kapeaan osaamiseen edel­lyt­tää suur­ta työ­markki­na-aluet­ta. Kaupunkielämän virikkeisyys vetää puoleensa.

Kaupunkielämän virikkeisyys-argu­ment­ti kumo­taan yksinker­tais­es­ti vain sil­lä, ettei se koske kaikkia. Jotkut kaipaa­vat rauhal­lista elämän­muo­toa. Eihän sil­lä, että kaik­ki eivät halua asumaan kaupunki­in, voi kumo­ta väitet­tä, että nyky­istä use­ampi halu­aa! Elinkei­nop­o­li­it­tiset argu­men­tit vain sivu­utet­ti­in tai kumot­ti­in aika köykäis­es­ti (tästä oma postauk­sen­sa). Jat­ka lukemista “Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä (3): asun­to­tuotan­toa on jarrutettava”

Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (2) Infran hinta

Rapor­tis­sa taivastel­laan infra­struk­tu­uri­in kulu­vaa rahamäärää, kun Suo­mi pitää rak­en­taa sodan jäl­keen kol­man­nen ker­ran. Rapor­tis­sa halu­taan laskea yhteen uuden infran ja muut­to­tap­pioalueil­la käyt­tämät­tä jäävän hin­ta yhteen. Yhteen niitä ei voi laskea, on valit­ta­va jom­pikumpi lasku­ta­pa ja minä kyl­lä val­it­sisin sen uuden rak­en­tamisen kustannuksen.

Rapor­tis­sa yritetään sanoa, että infrakus­tan­nuk­set ovat tiheästiu asut­tuna henkeä kohden suurem­mat kuin har­vaan asut­tuna. Tähyän asti on san­ot­tu, että tien­pidon kus­tan­nuk­set ovat Suomes­sa suuria mui­hin mai­hin ver­rat­tuna, kos­ka asu­tus on niin harvaa.

Kaupun­gin kas­vaes­sa tarvit­ta­van uuden liiken­n­ev­erkon rak­en­t­a­mi­nen on kallista, mut­ta tätä ei pidä liioitel­la. Se on jotain 10 – 20 % asun­toin­vestoin­neista. Asun­not tässä mak­sa­vat ja sen asukkaat rahoit­ta­vat itse. He siis pitävät investoin­tia kan­nat­ta­vana. Jat­ka lukemista “Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä (2) Infran hinta”

Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (1): On poliittinen päätös, ettei kaupunkien kasvua ole estetty

 

Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä julka­isi viime juhan­nuk­sen alla miet­intön­sä ”Suomen strate­giset valin­nat – talous­maanti­eteelli­nen kehikko” Työryh­mä oli keskus­tan puolue­hal­li­tuk­sen aset­ta­ma. Sen tehtävänä oli selvit­tää keskit­tämisen vaiku­tuk­sia ja hajau­tuk­sen perustei­ta. Kos­ka keskus­tas­ta tuli eduskun­tavaaleis­sa Suomen suurin puolue, kan­nat­taa vähän kat­soa, mihin ajat­telu puolueessa perus­tuu. Har­mi, että löysin tämän paperin vas­ta päivää ennen eduskuntavaaleja.

Paperis­sa väitetään heti alus­sa, että

Niin taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den kasautu­mi­nen, kuin myös julk­isten palvelu­jen keskit­tämi­nen ovat poli­ti­ikas­ta riip­pu­via pros­esse­ja, eivätkä itses­tään jatkuvia. 

Väite on yllät­tävä aikana, jol­loin väestön ja talouden keskit­tymi­nen on val­lit­se­va tren­di kaikkial­la maail­mas­sa. Akti­ivisil­la poli­it­tisil­la päätök­sil­läkö tämä on saatu aikaan kaikissa mais­sa samanaikaises­ti? Jok­seenkin kaik­ki alan tutkimus puhuu kasautu­mise­duista ja siitä, miten moder­nit elinkeinot men­estyvät parhait­en hyvin suuris­sa kaupungeis­sa, paljon Helsinkiä suurem­mis­sa. Jat­ka lukemista “Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä (1): On poli­it­ti­nen päätös, ettei kaupunkien kasvua ole estetty”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 28.4.2015

Lau­takun­nal­la oli varsi­naisen kok­ouk­sen sijas­ta sem­i­naari yleiskaavas­ta. Kak­si asi­aakin oli listal­la, Var­tiosaaren osayleiskaa­van esit­te­ly ja päätös liikenneinvestointiesityksestä.

Var­tiosaari

Tästä on tul­lut suuri määrä pos­tia ja pääosin saaren rak­en­ta­mat­to­muut­ta puo­lus­tavia. Lau­takun­nas­sa on kuitenkin selkeä enem­mistö rak­en­tamisen puoles­ta. Kun pain­os­tus keskit­tyy aika paljon min­un ääneeni, halu­an huo­maut­taa, että voin vaikut­taa vain siihen, meneekö esi­tys läpi äänin 6–3 vai 7–2. Niin kuin aikaisem­mas­sa postauk­ses­sa sanoin, aikanaan ilmoitin, että en voi äänestää kaa­van puoles­ta, jos se perus­tuu kumipyöräli­iken­teeseen, mut­ta voin, jos se perus­tuu ratikkaan. Yllä­tyk­sek­seni lau­takun­ta päät­ti esit­telijöi­den kan­nan vas­tais­es­ti, että ratikkaan. Nyt se on jopa rak­en­tamisen ehdo­ton edel­ly­tys. Niin­pä en oikein voi tässä vai­heessa muut­taa kantaani.

Olisi sik­si järkevää keskit­tyä kaa­van sisältöön, joka on jäänyt aika vähälle huomi­olle. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 28.4.2015”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 28.4.2015

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta pitää sem­i­naaria yleiskaavas­ta. Niin­pä päätösasioina asioina ei ole kuin edel­lis­es­tä kok­ouk­ses­ta pöy­dälle jäänyt liiken­nein­vestoin­tibud­jet­ti ja Var­tiosaaren osayleiskaava

Liiken­nein­vestoin­nit

Bud­je­toin­tikäytän­tömme on lähin­nä seka­va, kun liiken­nein­vestoin­te­ja rahoite­taan kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton, raken­nusvi­ras­ton ja HKL:n bud­jeteista. Näin siinä käy, kun val­taa jae­taan viras­to­jen (virkami­esten) kesken. Voisiko toivoa, että val­taan tul­lut uusi virkamies­sukupolvi osaisi tehdä asialle jotain?

Oli miten oli, esitämme, että pyöräi­lyn edis­tämis­ra­hat laite­taan bud­jet­ti­in raamin mukaise­na eli nos­te­taan yhdek­sään miljoon­aan euroon. Näin varsinkin, kun kävimme juuri Kööpen­ham­i­nas­sa kat­so­mas­sa, kuin­ka merkit­tävään osaan fil­lar­it voivat liiken­teessä nous­ta, kun­han niiden olo­suhteisi­in kiin­nitetään kun­nol­la huomio­ta. Kööpen­ham­i­nas­sa (joka oli osit­tain yhteinen mat­ka yleis­ten­töi­den lau­takun­nan kanssa) todet­ti­in myös, että jos väylä­su­un­nitelmia ei ole tarpeek­si valmi­ina, pieniä kus­tan­nuste­hokkai­ta kohtei­ta kyl­lä löy­tyy 1,8 miljoo­nan edestä. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 28.4.2015”

Voi kun talo olisi siirrettävissä

Hir­si­talo­jen hyviä puo­lia oli, että talo oli aika yksinker­tais­es­ti puret­tavis­sa ja siir­ret­tävis­sä uuteen paikkaan. Suurin ongel­ma oli kul­je­tus. Pure­tun talon pystyt­tämi­nen kävi paris­sa viikossa.

Mikä nyt estää tekemästä taloa hel­posti puret­tavista ja uudelleen käytet­tävistä ”legopa­likoista”? Palat pitäisi muo­toil­la niin, että ne pysyvät pain­ovoiman avul­la tukev­asti paikoil­laan niin kuin hirretkin. Jos on mah­dol­lista tehdä siir­ret­tävä viipalek­oulu, mik­si ei olisi mah­dol­lista tehdä siir­ret­tävää asuin­taloa? Hyödyt siir­ret­tävyy­destä oli­si­vat huo­mat­ta­vat. Jat­ka lukemista “Voi kun talo olisi siirrettävissä”