Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä julkaisi viime juhannuksen alla mietintönsä ”Suomen strategiset valinnat – talousmaantieteellinen kehikko” Työryhmä oli keskustan puoluehallituksen asettama. Sen tehtävänä oli selvittää keskittämisen vaikutuksia ja hajautuksen perusteita. Koska keskustasta tuli eduskuntavaaleissa Suomen suurin puolue, kannattaa vähän katsoa, mihin ajattelu puolueessa perustuu. Harmi, että löysin tämän paperin vasta päivää ennen eduskuntavaaleja.
Paperissa väitetään heti alussa, että
Niin taloudellisen toimeliaisuuden kasautuminen, kuin myös julkisten palvelujen keskittäminen ovat politiikasta riippuvia prosesseja, eivätkä itsestään jatkuvia.
Väite on yllättävä aikana, jolloin väestön ja talouden keskittyminen on vallitseva trendi kaikkialla maailmassa. Aktiivisilla poliittisilla päätöksilläkö tämä on saatu aikaan kaikissa maissa samanaikaisesti? Jokseenkin kaikki alan tutkimus puhuu kasautumiseduista ja siitä, miten modernit elinkeinot menestyvät parhaiten hyvin suurissa kaupungeissa, paljon Helsinkiä suuremmissa.
Edelleen
Globaalin kaupan oloissa vientiin tähtäävä tuotanto voi sijoittua melkeinpä minne tahansa Suomen alueella. On pitkälle poliittinen valinta, (arvojen, uskomusten, etutaistelun) tulosta millaisella aluerakenteella Suomi osallistuu kansainväliseen kilpailuun.
Kirjaimellisesti otettuna tämä ehkä pitää paikkansa. Vaikka moderni syvään erikoistumiseen perustuva tuotanto vaatii suuria kaupunkeja, ne voisivat tietysti sijaita lähes missä tahansa. Tätä tällä kuitenkaan tuskin tarkoitettiin vaan, että keskittymistä ei lainkaan tarvittaisi.
Myöhemmin tekstissä käy ilmi, että nuo poliittiset päätökset, jota ovat johtaneet talouden alueelliseen keskittymiseen ovatkin passiivisia päätöksiä siitä, että keskittymistä ei estetä. Esimerkkeinä tavoista estää alueellinen keskittyminen mainitaan esimerkiksi, että kaupunkien kasvu voitaisiin estää sillä, että kunnat eivät rakenna teitä ja katuja. Silloin tontin omistajatkaan eivät voi rakentaa asuntoja. (Tämä ei sinänsä pidä paikkaansa: Tapiolassa ja Vuosaaressa kadut ja jopa silta Vuosaareen rakennettiin yksityisten toimesta.)
Edelleen lanseerataan käsite alueellinen keynesiläisyys. Kun keynesiläisyydellä tasoitetaan suhdannevaihteluja ajassa, voisi alueellinen keynesiläisyys tarkoittaa samanlaista tasoitusta alueiden välillä. Se, että näin ei tapahdu, on poliittinen valinta, paperissa julistetaan. Kyllähän näin tapahtuu. Meillä on todella suuria alueellisia tulonsiirtoja, jossa suurissa kaupungeissa syntyvää varallisuutta siirretään muualla maahan. Jokaiselta työssäkäyvältä helsinkiläiseltä siirretään keskimäärin noin tuhat euroa vuodessa muualle maahan. Kirjoittajat varmaankin tarkoittavat, ettei näin tehdä tarpeeksi.
Todettakoon, että minäkin olen esittänyt työnantajamaksujen alueellista porrastamista, sillä onhan tämä infrastruktuurin menetys suuressa osassa Suomea suuri kansantaloudellinen kustannus. On kuitenkin eri asia edistää elämisen mahdollisuuksia muuttotappioalueilla kuin yrittää estää kasvukeskusten menestystä niin kuin suhdannnepolitiikalla yritetään leikata ylikuumeneimista.
Huomasin ilokseni, että paperissa vedotaan myös minun tekstiini:
Jos esimerkiksi asuntopolitiikalla (sosiaalinen asuntotuotanto, asumistuki, jne.) ei pidettäisi asumisen hinta alempana kuin miksi se markkinoilla muodostuisi, ei työvoimaa olisi kasvukeskuksissa yhtä helposti saatavissa matalapalkka-aloilla. Tällöin näilläkin aloilla olisi kasvukeskuksissa maksettava korkeampaa palkkaa, (mm. Soininvaara et. al. Seuraavat 400 000 helsinkiläistä, omakustanne 2012) mikä ilman muuta ajan myötä vaikuttaisi yritysten sijoittautumispäätöksiin.
Näin en kyllä kirjoittanut. Kirjoitin kyllä, että jos sosiaalista asuntopolitiikka ei olisi, matalapalkka-aloilla pitäisi maksaa Helsingissä korkeampaa palkkaa kuin muualla. Teksti jatkui kuitenkin: ”Koko kansantalouden tasolla tämä heikentäisi yksityisten palvelualojen kehitystä Helsingissä, mikä hidastaisi rakennemuutosta teollisuudesta palveluihin.” Jos Helsingissä juppielinkeinot pystyisivät ylläpitämään pienemmän määrän yksityisiä palveluja, tämä ei lisäisi toimeliaisuutta muualla Suomessa, koska kyse on paikallisista palveluista. Rakenteellinen työttömyys pahenisi entisestään, koska juuri palvelualat ovat mahdollisuus niille ei-huippukyvyille, joiden työllisyydestä raportissakin kannetaan aiheellisesti huolta.
Päinvastoin, Helsingin niukkaan asuntokantaan mahtuisi enemmän juppialojen työpaikkoja, mikä ainakin osittain olisi pois muualta maasta.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että jos alueelliset palkkaerot sallittaisiin, aluekehitys olisi hallitumpaa ja tasapainoisempaa Kun tästä joskus kirjoitin, sain vastalauseryöpyn erityisesti keskustalaisilta. (Alueelliset palkkaerot, maakuntien etu?)
Jatkuu seuraavissa postauksissa.
Jane Jacobsin “Economy of Cities” kirjassa on hyviä esimerkkejä, miten täysin valmiiksi paketoidun, teknisesti omavaraisen ja lähiteollisuudesta riippumattoman tuotantolaitoksen voi sijoittaa minne vain maaseudullekin, mutta a) tuollainen eristetty laitos ei auta paikallista pienteollisuutta, koska sillä ei ole mitään kaupallista kosketuspintaa siihen tai tarvetta sille ja, b) jos tuo tuotantolaitos taas on riippuvainen siitä paikallisesta osaamisesta ja pienteollisuudesta tai jos sitä pitää hiukankin kehittää lisää, se ei yksinkertaisesti tule menestymään maalle eristettynä vaan ainoastaan kaupunkiseudulla, missä laitoksen on lähellä lukemattomia alihankkijoita ja erilaista asiantuntemusta odottamattomia ongelmia varten. Sama pätee muuhunkin tuotantoon ja asiantuntijatyöhön.
Toisin sanoen: jos ei ole tarkoituksena estää uuden kehittämistä, on välttämätöntä että yritykset voivat asettua sinne, minne haluavat ja tämä on mahdollista kaupungeissa, joissa on muita yrityksiä lähellä.
Osmo: “Muuten olen kyllä sitä mieltä, että jos alueelliset palkkaerot sallittaisiin, aluekehitys olisi hallitumpaa ja tasapainoisempaa”.
Aluelliset palkkaerot ovat toki sallittuja ja käytössä. Työehtosopimukset säätelevät vain alimpia palkkoja eli liukumat ylöspäin ovat mahdollisia ja myös tavanomaisia.
Väität siis että koska palkkaeron suunta on tarkkaan säännelty, sitä ei siis ole säännelty?
Kuulostaa kyllä aivan demarilogiikalta.
No toisaalta eihän demareiden mielestä puolueessa ole hajaannusta, vaikka se repii itsensä kahtia.
Keskustan logiikalla Singapore ei voisi olla olemassa.
Elinkeinorakenne Singaporessa:
Maatalous: 0%
Teollisuus: 26.6%
Palvelut: 73.4%
Asukkaita 5,4 miljoonaa.
Singaporen pinta-ala on 718 neliökilometriä ja Suomen 338 000 neliökilometriä.
IMF:n BKT tilasto vuodelta 2013 kertoo, että Singapore on sijalla 38. ja Suomi sijalla 56.
Itseasiassa Singaporen ja Suomen elinkeinorakenteet ovat lähes samanlaiset.
Merkittävin ero on kuitenkin se, että tuo 5,4 miljoonaa asuu kokonaan alle 1000 neliökilometrin alueella, kun Suomessa vastaava on yli 338000 neliökilometriä.
Vaikka me laitettaisiin kaikki suomalaiset HKI-TKU-TRE kolmioon, niin me asuisimme kymmenen kertaa väljemmin, kuin singaporelaiset asuvat.
On aivan totaalisena absurdia pitää koko Suomea asuttuna. Siitä koituu valtavan suuret infrastruktuurin ylläpitokulut.
Jos suomalaisilla olisi järkevät päättäjät, niin koko Suomen väestö pyrittäisin saamaan tuohon HKI-TKU-TRE kolmioon.
> alueelliset palkkaerot sallittaisiin, aluekehitys
> olisi hallitumpaa ja tasapainoisempaa
Tämä koskee myös taksan mukaan maksettavia sosiaalisia tulonsiirtoja. Nykyään syrjäseudulla asuvat saavat suhteellisesti parempaa (esim.) työttömyyskorvausta, koska elämisen kustannukset ovat pienemmät kuin pääkaupunkiseudulla. Esim itsensä työllistämistä kasvimaan ylläpitämiseksi ei lasketa työksi, vaikka tämän työn ainoa tarkoitus olisi oman elintason parantaminen.
Ehkä ajatus oli, että työehtosopimusten määrittämät alimmat palkat olisivat erisuuruisia eri paikkakunnilla? Jos työehtosopimusten yleissitovuudesta päästäisiin eroon ja määrättäisiin minimipalkka lailla, ehkä se voisi olla alueellisesti erisuuruinen
Olipa erikoinen tuo Keskustan paperi.
Teollisuus sijoituu joko raaka-aineiden tai asiakkaiden lähelle. Asiakkaat ovat toisaalla, raaka-aineena on yhä enemmän kohtuullisen hyvin koulutettujen ja kohtuupalkkaisten asiantuntijoiden saatavuus eikä alhainen sähkön tukkuhinta tai puun kantohinta.
Vientiyrityksissä taas ymmärretään, että asiantuntijoita olisi hyvä saada ympäri maailmaa. Se merkitsee niin ravintolatarjonnan monipuolisuutta, kansainvälisä koulutusputkia englanniksi, raskaksi, saksaksi ja venäjäksi leikkikoulusta yliopistoon ja muita palveluita kuten kultuuria. Näitä kalliita ja erikoistuneita palveluita Suomessa pystyvät tarjoamaan nykyisin vain yliopistokaupungit.
Poikkeuksia on: erittäin korekan tuottavuuden erikoisalat, joissa yritys pystyy sekä houkuttamaan huippuosaajia tarvitsemansa määrän ja maksamaan riittävän kovaa palkkaa, jotta lomailu muualla onnistuu. Näitä ei ole montaa.
Humanitaarinan maahanmuutto puolestaan tukee työperäistä maahanmuutooa, kun saadaan tarpeeksi suuria opetusryhmiä, työvoimaa kauppoihin ja ravintoloihin ja kulttuuiyhteisöjä syntymään.
Asiantuntijatyövoimalla on myö tarve saada puolisolle työpaikka. Suomen palkkataso on mitoitettu kahden työssäolevan aikuisen perhemallin mukaan. Saksassa ja ranskassa tilanne on toinen ja siellä palkkataso vastaa kotona olevaa puolison tulojen korvaamisesta. EK hoi, onnistuuko?
Hajaijoitus Kuopioon tai Seinäjoelle kaatuu, koska kahden akateemisen ihmisen pereestä vain toinen saa järkevää tekemistä. Kupikin kun mielellään on samalla työssäkäymisalueella.
Mikko Alalatalon poliittinen idea tehdä asuminen kaupungissa, Pispalaa lukuunottamatta, niin ikäväksi, että maalla on mukavaa. No, vaihtoehtoja kun löytyy muualtakin kuin maaseudulta.
Eleketroniikkateollisuuden valmistus ei palaa Saloon tai muualle Suomeen enää tunnetussa tulevaisuudessa. Kyse on alihankintaketjujen hoitamisesta. Koko teollisuus on muutanut Taiwaniin, muutamaan Kiinan maakuntaan ja ylipäätään Aasiaan.
Syy on selvä, siellä ovat asiakkaat, ainakin useimmat.
Yhdelle tehtaalla voidaan osia jonkin aikaa lennättää, pienen kustannuslaskennan jälkeen sen vaikutus hintatasoon selviää ja laajennus sijoituu jonnekin muualle.
Suomessa on ollut pysyvästi muuttotappiokuntia 50-luvulta saakka. Oma joukkonsa ovat kunnat joiden asukkaista yli 30% on jo nyt yli 65-vuotiaita. Paha sinne on rakentaa palveluita ja teollista toimintaa. http://yle.fi/uutiset/ikaantyminen_ajaa_kuntien_talouden_kuralle__katso_miten_oma_alueesi_vanhenee/7791930
Ilmassa on myös uusi maastamuutto, jolloin koulutetuin joukko suuntaa maailmalle töihin. Siitäkin voisi olla Keskusta huolissaan.
“Jokseenkin kaikki alan tutkimus puhuu kasautumiseduista ja siitä, miten modernit elinkeinot menestyvät parhaiten hyvin suurissa kaupungeissa, paljon Helsinkiä suuremmissa.”
Mitä nämä elinkeinot ovat? Onko niillä oikeasti jotain merkitystä? Tekniikka & Talous 24.4.2015 listaa viennin päätuotteet (luvut miljoonia euroja):
Päällystetty paperi, kartonki ja pahvi: 4360
Rauta- ja terästuotteet: 3450
Dieselpolttoaineet: 2590
Voimakoneet ja moottorit: 2210
Bensiini: 2160
Moottoriajoneuvot: 2040
Sellu: 1610
Sahattu ja höylätty puu: 1570
Päällystämätön paperi, kartonki ja pahvi: 1340
Muut erikoiskoneet ja ‑laitteet: 1180
Lääkkeet: 890
Maansiirto‑, kaivuu- yms. koneet: 890
Nostamis- ja laskemiskoneet ja ‑laitteet: 890
Lääketieteelliset laitteet: 850
Kupari ja kuparituotteet: 790
Puhelin‑, tv‑, yms. laitteet: 740
Maa- ja metsätalouskoneet: 740
Laivat ja veneet: 750
Maitotaloustuotteet ja munat: 480
Turkisnahat: 470
Sinkki ja sinkkituotteet: 470
Nikkeli ja nikkelituotteet: 450
Paperikoneet ja niiden osat: 410
Aseet ja ampumatarvikkeet: 285
Tuon listan tuotteita ei taideta juurikaan valmistaa ydinkeskustassa. Mikä hipsteriammatti on esimerkiksi turkisalaa tärkeämpi?
Tuossa listassa oli näköjään vain fyysisiä tuotteita. Suomen tärkeimpiä vientiartikkeleita on edelleen puhelimien suunnittelu.
“Jokseenkin kaikki alan tutkimus puhuu kasautumiseduista ja siitä, miten modernit elinkeinot menestyvät parhaiten hyvin suurissa kaupungeissa, paljon Helsinkiä suuremmissa.”
Näin on. Miksi suomalaisille nuorille ei opeteta Euroopan valtakieliä vaan jotain yhdentekevää ja pohjoista pakkoruotsia? Kaikki menestyvät ihmiset muuttava vähitellen etelään, mutta valtiovalta elää kuplassa. Kuvitellaan, että Helsinki olisi tarpeeksi iso veturiksi kun vain ei ole. Soininvaarakin kirjoittelee jostain ihme kaupunki vastaan maalaiset kuviosta tajuamatta, että Suomi on EU:n jäsen ja täältä saa muuttaa vaikka Barcelonaan — missä muuten ollaan jo siirrytty keväästä kesää.
Helsinki on niin passee.
ETLA on pitkään ihmetellyt mihin kansantalouden kirjanpidossa katoaa aineettoman pääoman tulot. Kännykän kokoonpanon arvo oli laitteesta alle 2%, käyttöjärjestelmä ja softa taas 35%.
Suunnittelu ja kehityshommat ovat juuri kaupunkihommia. Softan osuus laitteen arvosta kasvaa edelleen ja on nyt jo suuri.
Lääkeheitys sijaistee lähesllä yliopistosairaaloita.
Paperikoneiden suunnittelu on enemmänkin keskustassa, samoin asesuunnittelu. Jotain siellä Nesteen pääkonttorissa tehdään.
Olisiko vastaus vaikka käyttöohjeet ja niiden kääntäminen?
Olen Nokian verkkopuolen tuotekehityksessä työskentelevä DI ja mielestäni väitteesi vaatii täsmennystä. Kuka tätä puhelimien suunnittelua tekee ja miten se näkyy tullin tilastoissa?
Tulee mieleen Sibelius-Akatemian rehtorin lausunto vuosien takaa, jonka mukaan Suomen tärkein vientituote ovat kapellimestarit.
Ymmärtääkseni Microsoftin toimitiloissa Espoossa yhä suunnitellaan kännyköitä ja tästä tulee rahaa Suomeen. Ei näy tullitilastoissa.
Tuosta pitäisi olla muidenkin huolissaan, ellei kyse ole uusien asioiden opiskelusta tai työkokemuksen hankinnasta.
Yritysten tulee saada sijoittaa toimipisteensä vapaasti, vain omien lähtökohtiensa (tuotannon tekijät & markkinat) perusteella. Valtion hallintoa ja julkisia laitoksia yms. hajauttamalla ei saada aikaan muuta kuin ongelmia.
(Typerän hajasijoituspolitiikan kirouksen taisi oppia tarinan mukaan aikoinaan myös Ahti Karjalainen, kun hotellin käytävällä joutui aamulla herättyään ihmettelemään, “Mikä maa?” ‑kysymyksen ohella kylttiä, jossa luki: “WC liegt an der anderen Seite des Ganges!”) 🙂
Suomen palveluvienti on yli 20 miljardia ja se kasvaa koko ajan, lisäksi palveluvienti on ylijäämäistä toisin kuin tavaravienti. Tässä Hesarin parin vuoden takainen hyvä artikkeli palveluviennistä. Lisäksi kannattanee huomioida että melko suuri osa tavaraviennin arvosta syntyy palveluista joita tuotetaan pääosin kaupungeissa.
http://www.hs.fi/talous/a1362632409444
Nimimerkki QTC kirjoitti:
Turkisnahat: 470
Mikä hipsteriammatti on esimerkiksi turkisalaa tärkeämpi?
No esimerkiksi pari mobiilipeliä tekaisemalla yksi pikkufirma voi olla 3 kertaa suurempi kuin koko turkisala:
http://www.talouselama.fi/uutiset/jattimenestys+supercell+teki+15+miljardin+liikevaihdon/a2298697
Vähän tässä pelottaa, että tuleva pääministeripuolue rupeaa toteuttamaan talousmaantieteellisen työryhmänsä näkemyksiä yksioikoisesti.
Pakkohajasijoitusta, pääkaupunkiseudun päätösten vaikeuttamista ym., ja tämä kaikki muka maan edun nimissä, kun kerran keskittymisen hyödyt ovat vain poliittinen valinta.
Järkevien päätösten tueksi, ja erityisesti maan johdossa, tarvitaan rehellistä tietoa. Sen pohjalta voudaan sitten toki tehdä poliittisiakin päätöksiä.
Maataloustuet kaikkiaan 4 miljardia. Maa- ja metsätalousmaan vapautus kiinteistöverosta. Verotulojen tasausjärjestelmä eli isojen kaupunkien asukkailta rahat “köyhille” kunnille. Maa- ja metsätaloustuloon liittyvät huojennukset. Sukupolvenvaihdosten vero- ja muut tuet. Ja monet, monet muut isot ja pienet tuet.
Kepulaiset. Eikö mikään riitä?
Salossa ja Tampereella on myös kännykköjen tuotekehityksessä satoja ihmisiä. Missä tilastossa muuten näkyy Nokian patenttilisensoinnin tuotot?
Kaikella kunnialla, Nokian Espoon toimitiloissa ei ole koskaan merkittävässä määrin suunniteltu kännyköitä. Keilaniemi oli pelkästään Nokian hallinnollinen ydin, konkreettinen tuotesuunnittelu tehtiin Salossa, Oulussa, Tampereella ja vähäisessä määrin Jyväskylässä. Pitäjänmäellä on tehty myös perinteistä insinöörityötä, mutta verkkopuolella.
Itse asiassa olet oikeassa: Suomessa tehdään paljon suunnitteluvientiä, joka ei sellaisenaan näy tullitilastoissa. Merkittävä osa siitä tehdään kuitenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella suurten tai keskisuurten kaupunkien tienoilla. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista pörssilistaa (ja paria muuta listaa, joissa näkyvät muualla listatut yritykset) ja huomioida missä a.o. yhtiöiden tuotekehitys tapahtuu.
Kun mennään ylemmän tason sfääreihin, kuten rahoituksen, lobbauksen, juridiikan ja/tai IPR:n hallintaan, pääkaupunkiseutu on ylivoimainen ykkönen. Tosin näissäkin asioissa konkreettista työtä on ulkoistettu maakuntiin, koska palkkavaatimukset ovat siellä matalammat, eikä pomon koko ajan tarvitse pelätä, että juuri sisään ajettu kaveri hyppää kadun toisella puolella olevaan kilpailevaan firmaan.
Pääkaupunkiseutu on Suomen ja Suomessa olevien kansainvälisten yritysten hallinnollinen keskus ja ihan hyvä niin. Mutta se ei ole kaikki.
Täsmennys: Tutkimusta ja kehitystötä tehtiin tietenkin myös eri puolilla maailmaa.
Nokian aikoina, ja ehkä Microsoftinkin, Espoossa oli lähinnä kännykkäfirman hallintoa, markkinointia yms. Varsinaista kännyköiden suunnittelua oli pääkaupunkiseudun sijaan enemmän Salossa, Oulussa ja Tampereellakin. Suuria rahoja varmasti siirreltiin paljon pääkaupunkiseudulla, mutta kännykät siis suunniteltiin pääasiassa muualla. Toki myös johtaminen, markkinointi ja muut vähemmän ja enemmän tekniset alat firman sisällä voivat olla tuottoisaa toimintaa.
Et näköjään ole tutustunut / noteeraa Immanuel Wallersteinin keskusta-periferia-teorioita kun kirjoitat “Jokaiselta työssäkäyvältä helsinkiläiseltä siirretään keskimäärin noin tuhat euroa vuodessa muualle maahan.”
Et paljon noteeraa sitä, että Helsinki on saanut ilmaiseksi muun Suomen kouluttamaan työvoimaa tai sitä, että valtaosa valtakunnallisista keskustoimistoista on Helsingissä (tuoden työntekijöidensä verotulot sinne) tai että yhteisöverot maksetaan siihen kuntaan, joss firman pääkonttori sattuu sijaitsemaan.
Kupla, kupla.
Yhteisöverot jaetaan niiden kuntien kesken, joissa yrityksen työpaikat sijaitsevat työpaikkojen lukumäärän suhteessa.
Se että Suomen koululaitoksessa on mahdollista opiskella vain englantia ja ruotsia ja sen lisäksi saksaa tai venäjää tai ranskaa johtuu siitä että ei ole oikein tarvetta opetella koko ikäluokalle jotain turistiespanjaa. Mutta jos haluaa opiskella vapaa-ajallaan, niin kukaan ei kiellä.
Kepulaisessa maailmankuvassa tuotantokoneisto härmistyy tyhjästä keskelle ei-mitään jonka jälkeen sen fyysinen sijainti muuttuu argumentiksi hajautetun yhdyskuntarakenteen puolesta.
Osmo,
vesivoimala on pitkälti automatisoitu. Sijaintikunta saa siitä vain kiinteistöverot, mutta pääkonttorin kunta koko sen tuottaman tuloksen.
Tuottiko siis keskitetty toiminta suurempaa ylijäämää vaikka toiminta oikeasti tapahtuu jossain muualla kuin mihin se kirjautuu?
Mikseivät palkat ja palveluiden hinnat voisikin nousta kaupunkikeskustoissa muuta maata korkeammiksi? On suomalainen erikoisuus, että alepan hinnat kluuvissa ja mäntäsälässä ovat samat.
Yrittäkää nyt edes päättää, onko epistä se että “kaikki opinnot” on pk-seudulla vai se, että ne eivät ole, mutta koulutetut muuttavat töihin sinne missä on töitä, eli pk-seudulle?
Tämä on jotenkin surkuhupaisaa. Toisaalta haukutaan kun opiskelupaikat on niin keskitetty pk-seudulle, toisaalta haukutaan kun koulutetut muuttavat sinne. Ja samaan aikaan kuitenkin kaikkein tehokkaine tuotanto pitäisi olla jossain perähikiöillä. En mä vaan ymmärrä miksi ihmeessä ihmiset muuttavat pk-seudulle ja maksavat itsensä siitä kipeiksi, jos kerran kaikki tehokkuus sijaitsee muualla?
Ja ihan vain tiedoksi, en asu pk-seudulla, takapihalta alkaa metsä ja lähin pelto on kivenheiton päässä.
Tässä on vielä sellainen kierous, että “kaikki opiskelupaikat ovat pk-seudulla” ‑jengi voisi käydä kokeilemassa vaikkapa Helsingistä poispäin meneviä junia sunnuntai-iltana. Pääkaupunkiseutulaisia opiskelee vaikka millä mitalla muissa yliopistokaupungeissa.
On vielä niin että jos samaa alaa voi opiskella eri paikkakunnilla, pääkaupunkiseudun yliopistoissa voi olla korkeammat pisterajat kuin muualla. Tämän mittarin mukaan opiskelupaikkoja ei ole liikaa pääkaupunkiseudulla. (Ilmiö voisi tietysti johtua siitäkin, että pk-seudun yliopistoissa saisi parempaa opetusta. Jonkin verran asiaan perehtyneenä en kuitenkaan oikein usko.)
Tuotantolaitokset ja teollisuus pyrkivät kuitenkin pois suurkaupungeista. Samalla monien yritysten preferenssi on siirtymässä metropolien periferia-alueille. Tämä on yleismaailmallinen trendi ja sitä on kuvattu äskettäin tarkasti EU:n alueellisen kehityksen raportissa. Tuottavuus kasvaa Suomessa nopeimmin hajaantuneemmissa teollisuustaajamissa. Helsingin tuottavuusindeksi (koko Suomi=100) on pudonnut 2000-luvulla luvusta 142 noin arvoon 130.
Singaporen eurooppalainen vertailukohta ei ole Suomi, vaan Monaco.
Miksi sijaintikunnan pitäisikään saada täysautomaattisesta laitoksesta mitään verotuloja? Eiköhän sen vesivoimalan rakentamiseen käytetyt pääomat ole tulleet sieltä, missä se pääkonttori on.
Itse toki kyseenalaistan koko kuntajärjestelmän; kunta hallinnollisena yksikkönä saattoi olla hyvä juttu kun meillä vielä oli katoliset seurakunnat, mutta nykypäivänä kuntien itsehallinnosta tuntuu olevan paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Nykyisen kuntarakenteen olemassaolon käyttäminen yhdyskuntarakenteen hajauttamisen argumenttinä on vähintäänkin idioottimaista.
Oleellista tässä on se, että kaupunkien suurempi tuottavuus johtuu korkean ja matalan tuottavuuden segregaatiosta, joka on enintään nollasummapeliä kansantalouden kannalta. Kaupungit kasvavat muun talousalueen kustannuksella kuten Gunnar Myrdal totesi jo 1950-luvulla (kaupunkitalousopin perusteita)
Valtionosuusjärjestelmä huolehtii siitä, että meillä on hyvät peruspalvelut vanhuksille ja lapsille siellä missä muun muassa vientiteollisuus toimii ja missä leipävilja ja liha tuotetaan.
Entisen kännykkä- ja nykyisen verkkolaite-Nokian suunnittelutoimistoja oli ja on vieläkin ympäri Espoota esim Leppävaarassa ja Karamalmilla ja Helsingin Pitäjänmäellä ja Ruoholahdessa ja Keilaniemessäkin on myös suunnittelutoimintoa eikä vain “halllinnointia”.
Syrjäseutunäkökulmastasi huolimatta kuvailet tilannetta mielestäni vähän kapunkiin päin vinosti. Varmaankin olet lukenut vähän liikaa OS:n propagandaa. 🙂
Pääkaupunkiseudulle muutetaan usein yloppilastodistuksen kanssa, eli ei vielä kovin koulutettuna, mutta tuohon ikään asti siis muiden kasvattamana ja kouluttamana.
Pitää tehdä ero rahakkuuden ja tehokkuuden välillä. Pääkaupunkiseudulta voi saada rahakkaan työpaikan, työpaikan yleensä, sieltä voi ponnistaa Brysseliin, tai jonkun firman pääkonttoriin töihin, tavoitteena nousta tuon firman johtajistoon jonain päivänä. On täysin selvää, että pääkaupunkiseudulla on vetovoimaa, siitä riippumatta ollaanko siellä muuta maata tehokkaampia vai ei.
Mikä sitten puhuisi pääkaupunkiseudun tehokkuuden puolesta? Ehkä se, että se on rikasta aluetta. Mutta kuten jo todettu, keskittyminen pääkaupunkiseudulle on ilmeistä muutenkin, joten se voi yhtä hyvin muuta maata tehottomampikin, mutta silti suosittu työpaikka. Nokian johtajat varmaankin kahmivat suurimmat rahat Nokiasta, mutta olivatko he noiden jättipottien suhteessa muita työntekijöitä tehokkaampia? Ehkä eivät sentään.
Pääkaupunkiseudun tehokkuuden puolesta voisi puhua myös se, että siellä korkeakoulutetaan Suomen päteviä lukiolaisia, ja he usein jäävät pääkaupunkiseudulle myös töihin. Tämä varmasti pitää paikkansa siinä mielessä, että korkeasti koulutettujen suuri osuus väestöstä ennustaa jonkinlaista keskimääräistä tehokkuutta. Mutta tietenkin samat ihmiset jossain muussa kaupungissa tai maaseudulla voisivat olla siellä aivan yhtä tehokkaita. Myös muualla Suomessa on paljon tehokkaita firmoja. Pääkaupunkiseutu voittaa tässä siis korkeakoulutettujen ihmisten suhteellisessa osuudessa, ja siksi ehkä myös ihmisten keskitehokkuudessa, mutta yksittäisten ihmisten tai firmojen tehokkuus voi olla yhtä hyvin toisinkin päin.
Se itsestäänselvyys, että pääkaupunkiseutu tyypillisesti kerää magneetin tavoin ympärilleen kaikenlaisia rahavirtoja ja onnenonkijoita ei siis oikeuta päättelemään, että toiminta olisi myös tehokasta. Pitää erottaa luonnonlainomainen monopolisoitumiskehitys ja tehokkaan toiminnan käsite toisistaan. Valtiot taistelevat yleensä monopolisoitumista vastaan, sillä sitä pidetään yhteiskunnan kannalta haitallisena tehottomuutta tuovana ilmiönä, ei siis tehokkuutta lisäävänä.
Ehkä OS kertoo joskus tarkemmin, jos hänellä on muita perusteluita Helsingin tai pääkaupunkiseuden tehokkuusolettamuksensa tueksi. En ole havainnut muuta kuin tuon pätemättömän oletuksen rikkauden ja tehokkuuden korreloinnista. OS näyttää kannattavan joidenkin tällaisten argumenttien perusteella pääkaupunkiseudun kasvun ja monopolisoitumiskehityksen kiihdyttäämistä (hänen näkökulmastaan tämä olisi kai Suomen talouden tehokkuuden kasvattamista) valtion Helsinkiin kohdistamilla aluetukitoimenpiteillä.
Varmaan maakuntien ihmisiä ärsyttää se että heillä on ylipäänsä muuttotappiota ja yrittävät pukea sen jotenkin sellaisiksi syiksi että se on Helsingin vika. Toisaalta valuu sieltä maakunnista myös vähemmän hyvin pärjääviä ihmisiä etelään, sellaisia jotka aiheuttaisivat suurempia vahinkoja kotikonnuilleen jos jäisivät kaikki sinne harrastamaan muiden siivellä elämistä, rikoksia ja “epäsiveellistä” elämää.
Onko kukaan muuten tutkinut paljonko muissa Euroopan maissa mollataan ja syyllistetään pääkaupunkia ja sen asukkaita kaikista mahdollisista yhteiskunnan ongelmista? Olen vain kuullut että Ranskassa provinsseissa ollaan ylpeitä mutta toisaalta ei kukaan kyseenalaista Pariisin merkitystä, ja toisaalta olen kuullut Ruotssta että sen pohjoisosissa Tukholmaa kutsutaan “Fjollträskiksi”. Britanniassa ja Saksassa on kanssa vahvaa provinssialismia mutta se johtuu liittovaltiorakenteesta ja siitä että osavaltiot ovat olleet jo aikojen alusta itsenäisiä kuningas- tai ruhtinaskuntia joilla on omat pääkaupunkinsa.
Matti Virtanen kirjoitti vastaavista ongelmista entisessä Itä-Saksassa Talouselämässä 30.4.2015. Pitkäaikaisesta (25 vuotta) elvytyksestä huolimatta itäsaksalaisen euro on 80 senttiä ja työttömyys 4 prosenttiyksikköä länttä korkeampi. Itä-Saksan infrastruktuuri on kyllä pitkällisen rakentamisen jälkeen hyvässä kunnossa ja teollisuuden pääomakanta uudempaa kuin lännessä. Itä-Saksaan on kuitenkin noussut lähinnä kokoonpanoteollisuutta pääkonttoreiden ja korkean jalostusarvon tukitoimintojen jäädessä länteen. Valtiollisilla päätöksillä nämä toiminnot eivät itään siirry. Siksi pitkälle koulutettujen itäsaksalaisten aivovuoto länteen jatkuu.
DDR:n 40 vuotta jättävät jäljen, jonka korjaaminen on osoittautunut ainakin yhtä pitkäkestoiseksi työksi kuin aiheuttaminenkin.
Samanlaisia ongelmia löytyy sitten Länsi-Saksan sisältäkin, syrjäseutuja löytyy sieltäkin. Hesari/Reuters kertoi viime syksynä, että
Samasta kylästä kotoisin oleva urheiluvaatejätti Puma taas oli päätynyt toiseen ratkaisuun ja keskittänyt tuotekehityksensä Lontooseen. Tästä oli seurannut toisenlaisia ongelmia: tuotekehitys oli liian erillään muista yhtiön toiminnoista. Siksi Puma on siirtämässä tuotekehityksen takaisin kotikylään — mistä syntynee omat ongelmansa.
Verkkopuolella pääkaupunkiseudun osuus varsinaisessa laitteiden suunnittelussa on ollut suurempi kuin kännyköissä. OS:n väite (tai lipsahdus) koski kuitenkin kännyköiden suunnittelua.
Verkkopuolella vahvimpia seutuja laitteiden suunnittelussa ovat kai olleet Oulun seutu ja pääkaupunkiseutu.
Pääkaupunkiseudulla on myös ollut Nokian tutkimuskeskuksen toimintaa, mikä voidaan laskea suurelta osalta teknisten laitteiden (kännyköiden ja verkkolaitteiden) suunnittelua palvelevaksi tekniseksi suunnittelutyöksi.
Mutta varsinaisia kännykkäsuunnittelupaikkakuntia ovat siis eniten Salo, Oulu ja Tampere.
Nokian matkapuhelinbisneksen aikana Nokian tutkimuskeskus (NRC) sijaitsi suureksi osaksi Helsingin Ruoholahdessa (itsekin työskentelin siellä). NRC Ruoholahti oli myös Nokian eniten patentteja hakeva sijaintipaikka. Tuotekehitystä oli lisää Karamalmilla ja Pitäjänmäessä, erityisesti verkkolaitepuolella.
Mä en ole OS mutta mun mielipiteeni on että en halua neuvostotyylistä yhteiskuntaa jossa ihmisiä pakkosiirrettiin ammattiosaamisensa perusteella tehokkuuden nimissä tyhjästä rakennetttuihin teollisuus- ja kaivoskeskuksiin ympäri valtakuntaa Siperaa myöten. Kyllä länsimaisessakin talousjärjestelmässä sellainen olisi tehokkaampa mutta kun ihmiset eivät viihdy sellaisissa. Osa ihmisistä haluaa elää edes vapaa-aikanaan omaa elämäänsä eikä katella työkavereidensa naamaa kerros- tai rivitalon pihalla. Voi olla että jotkut suomalaiset ovat luonteeltaan sellaisia että heillä pyörii vapaa-aikanaankin mielessään vain työasiat, ja että asuminen “insinöörikylissä” kuten Kirkkonummen Sundsberg tai Oulunsalon Nokia-kylät auttavat verkostoitumisessa mutta fakta on että ihmiset viihtyvät parhaiten sellaisissa paikoissa missä kulttuuri-ilmasto on monikerroksista. Mä ymmärrän jopa paremin kokonaan maalal asuvia kuin insinöörikylien tyyppejö jotka ajavat kaikkis amoailal autoilla.
Helsinki voisi valita koulutetun työvoiman mistä tahansa maailmasta.
Helsinkiläiset maksavat muualla Suomessa koulutetut nuoret. Eihän tuppukylien koulut muuten elossa olisikaan…
Kun koulutettu nuori muuttaa Helsinkiin, niin Helsinki saa siinä edes vähän katetta sijoitukselleen.
Vielä paremmin Helsingillä menisi, jos Helsinki avaisi porttinsa maahanmuutolle ja lopettaisi valtionosuuksien maksamisen.
Olen tässä työskennellyt puolisen vuotta pienessä muuttotappiokunnassa maakuntarajalla menestyvässä vientiyrityksessä 70 km automatkan päässä lähimmästä yliopistokaupungista. Työntekijät ovat paikallisia ja sitoutuneita yritykseen (mistäpä löytäisi toisen työpaikan).
Koulutetut työntekijät toimihenkilöistä keskijohtoon sen sijaan tulevat autoilla noin 70 km säteellä eri suunnista, yleensä isommilta paikkakunnilta — kolmannes tuosta yliopistokaupungista, kuten minäkin.
Näiden kaukaa tulijoiden sitoutuminen yritykseen on toki vähäisempää, olisihan mukavampi työskennellä lähempänä kotia. Paikkakunnalle muutto on sen sijaan niin yleisten mieltymysten kuin puolison työpaikan, asuntomarkkinoiden epälikviditeetin ja yleisen työpaikkatarjonnan vuoksi pois laskuista. Yritys siten kärsii työvoiman suuresta vaihtuvuudesta asiantuntijatehtävissä.
Ei löydy ratkaisua edes aluepolitiikan keinoin.
Autokauppias valitteli lehdessä, että kate on pienentynyt eikä enää synny asiakassuhteita, kun auto ostetaan sieltä, mistä se halvalla saadaan. Kun Neuvostoliitto romahti, valuutan siirtely vapautui, liityttiin EU:n ja euroon, niin Suomi joutui autokauppiaan asemaan. Näiden kolmenkymmenen vuoden aikana en ole törmännyt poliitikkoon, joka olisi ymmärtänyt asian ja toiminut tämän ”kehikon” mukaan. Vasemmistolla ei ole talouspolitiikkaa, se vain jakaa rahaa ja ottaa velkaa. Oikeisto synnyttää yövartijavaltiota, jossa yritysten ja ansioiden verot painetaan nollaan. ”Oletko kipeä – ota vakuutus”. Tätä taustaa vasten Keskustan ”Suomen jarrumalli”, joka rahoitetaan tutulla ojarumpupolitiikalla, on itse asiassa rauhoittava kokemus: Jos et pysty toimimaan tässä tilanteessa, niin peruuta ihmeessä!
Autokauppa työllistää 10 000 henkeä-. Autoja myydään vuodessa noin 120 000. Yksi myyjä myy siis auton kuukaudessa. Katteissa voi ollakin vähän tinkimistä.
Helsinki saa peruspalvelujen valtionosuuksia 452,897€/asukas senkin jälkeen kun verotulontasaus on huomioitu. Espookin saa 217,332€/asukas. Ainoa, joka joutuu maksamaan on Kauniainen ‑125,923€/asukas.
Lisää bensaa liekkeihin: Helsingin seudun (14 kuntaa) alueella on lähes 100 000 korkeakouluopiskelupaikkaa — ammattikorkeakoulut mukaan lukien.
Onko tämä poliittisesti päätetty asia vai ei?
Sinänsä pahoittelen keskustelun kärjistämistä. Tässä on kyse Suomen perustavanlaatuisesta strategisesta valinnasta. — En viitsi toistaa kaikkea blogissani olevaa.
Valtionosuudet eivät ole tulonsiirtoa alueille. Ne maksetaan ylivoimaiselta valtaosaltaan sairastavuuden ja ikärakenteen perusteella. Ne käytetään palveluihin ja tulonsiirtoihin.
Mitä järkeä on puhua valtionosuuksista tätä mainitsematta? Että ne samat vastuut meillä olisi vaikka kaikki suomalaiset asuisivat Helsingin seudulla. Sen lisäksi tulisivat erittäin suuret investointimenot.
Kuinka paljon säästyisi päällekkäisiä menoja suhteessa tähän? — Tätä keskustelua ei ole käyty.
Kaikilla kunnilla ovat samat tekemisen ja järjestämisen vaatimukset ja jokaisen kunnan palkkalistoilla olisi oltava osaavia ihmisiä varsin monelta alalata. 2 000 hengen kunta ei poikkea 50 000 hengen kunnasta nykymallilla tästä mitenkään.
Lopputulos on, että lakeja jas asioita sovelletaan eri kunnissa miten sattuu. Osassa on fiksumpia virkamiehiä kuin toisissa kunnissa ja osassa vain aika ja osaaminen loppuvat.
Tällä hetkellä ylläpidämme ihan toklutonta päällekkäisyyttä, joka ei kansalaisia hyödytä. Noin 200 kunnan ja 10 sote+koulutus+elinkeno maakunnan mallissa tilanne olisi erilainen. Valtaa siinä menettää aika moni ikääntynyt paikallistaustavaikuttaja, yleensä Kepun jäsen.
Jees, näin on, ja kuten toisessa postauksessa jo kirjoitin, NRC:n hankkeita voidaan osin pitää myös sekä verkkojen että kännyköiden suunnitteluna (osittain ovat suoraankin, pääosin vain taustatutkimusta).
Totta kai ne ovat tulonsiirtoja, juuri niin kuin itsekin toteat.
Se, että ne maksetaan tiettyjen kriteerien mukaan ei tee niitä millään tavalla vähemmän tulonsiirroiksi.
Eikös tuo ole uusien autojen myyntimäärä? Käytettyjä myytäneen moninkertainen määrä.
Jotain tuollaisia valtion tukiaisin ohjattuja siirtojahan epäilin OS:n kannattavan.
Kaikille makunsa mukaan, syrjäistä maaseutua, kaupungin lähellä olevaa maaseutua, rentoa pientaloaluetta, historiallista pikkukaupunkia, golfkentän vierustaa, järven läheisyyttä, kerrostaloja tai ulkomaita. Jotkut kieroutuneimmat haluavat jopa Helsingin kupliin :-).
Ahaa, siksikö Kepu sitä maakuntamallia ajaa?
Mielenkiintoista että tämä keskityskeskustelu tuntuu tiivistyvän Helsinki Periferia vastakkainasetteluksi
Oulu — Tampere — Turku (ehkä Jyväskylä? en tunne, ehkä ainakin opettajien Oxbridge?) ovat vielä periaatteessa aivan tarpeeksi isoja ja *potentiaalisesti* elinvoimaisia tällaistä keskittämiskeskustelua ajatellen (täysiveristä yliopistotoimintaa), vaikkeivat nk. suuren maailman mittakaavassa (suur-)kaupunkeja.
Läheskään kaikissa Suomeen verrattavissa yksiköissä kaikki taloudellinen toiminta ei tapahdu hallintopääkaupungissa. Näiden pääkaupungin ulkopuolisten keskittymien ympärillä voi syntyä Saloja (sitähän on spekuloitu että robotisaatio ja automatisoitu tehdas mahdollistaisi valmistustoiminnan palautumisen läntiseen maailmaan, mutta tämä on spekulaatiota). Ei kaikkia munia yhteen koriin, vaikkei oikeasti puhdasta maaseutua kannata ylläpitää.
Soininvaara kirjoittaa: “Väite on yllättävä aikana, jolloin väestön ja talouden keskittyminen on vallitseva trendi kaikkialla maailmassa. Aktiivisilla poliittisilla päätöksilläkö tämä on saatu aikaan kaikissa maissa samanaikaisesti? Jokseenkin kaikki alan tutkimus puhuu kasautumiseduista ja siitä, miten modernit elinkeinot menestyvät parhaiten hyvin suurissa kaupungeissa, paljon Helsinkiä suuremmissa.”
Raportti toteaa, että on sekä keskittymistä että keskittämistä. Keskittämisestä esimerkkinä vaikka Pariisin suuryritysydinkeskusta, joka oli suunnittelun tulos.
Jokseenkin kaikki kaupunkitalouden tutkimus puhuu myös kasautumishaitoista kuten asumisen ja työtilan sekä työvoiman kallistumisesta. Etujen ja haittojen osalta kaupunkitiiveydellä on optimi, joka on jossain 1000–2000 asukas per km2 välillä riippuen paikallisista tekijöistä. Korkeampi tiiveys johtaa tehottomuuteen.
Kiinnitin huomiota sanaan “alueellinen”. Ehkä ikä- tai sairausperusteinen tulonsiirto ei ole “alueellinen”. Toisin kuin asumisen tuet. Voisiko niitä sanoa maantieteellisiksi, alueellisiksi tulonsiirroiksi. Jos on uskominen konsensusta maantieteelliset tulonsiirrot ovat haitallisimpia(?). Tulisiko asumisen tuet poistaa.
Muuten, korkeakoulutuksen tukivolyymi on kolmannes verotulojen tasauksen volyymista piruparoille. Subventoidussa maailmassa ei voi pyllistää yhtäällä kumartamatta toisaalle. Hienoa!
kyllä Kepun pitää tilata uusi mietintö Vihreiltä ja Demareilta. Niillä se kaupunki- ja aluesuunnittelun osaaminen on, katsokaa nyt vaikka Mannerehimintietä ja Kehä III:ta.
Hyvä esimerkki eurooppalaisesta aluepolitiikasta on Mecklenburg-Vorpommern (entistä Itä-Saksan aluetta). Se on tänä päivänä yksi tärkeimmistä ja yksi nopeimmin kasvavista Euroopan teknologiakeskuksista. Sen asukastiheys on vain 69 per km2 ja se on Saksan harvimmin asuttua aluetta. Tulevan hallituksen pitääkin ottaa oppia siitä, miten tämä alue nostettiin jaloilleen ja Euroopan huippuun. Oppi nro.1: unohda metropolit.
Entinen Itä-Saksa eli pari-kolmekymmentä vuotta ruususen unta. Väki muutti pois ja jäljellejäävien elintaso jäi jälkeen muusta Saksasta. Nämä uudet hankkeet on siis potkaisu käyntiin tyhjästä, ja liittovaltion runsaalla avustuksella. Toinen juttu on että läntinen Saksa alkaa olla ylikansoitettu että on ihan normaalia että väkeä alkaa taas valua itään. Ja idässäkin on muutama melkein Helsingin kokoinen metropoli Berliiniin lisäksi, jonne otaksun että uusi teollisuus syntyy. Lisäksi Mecklenburg on lähellä keski-Euroopan markkinoita. Suomalainen tuote joudutaan kuljettamaan laivalla ensiksi ennenkuin se on Saksassa asti.
Suomen ongelma on se että meillä on väkeä liian vähän kaiken kaikkiaan. Suomen ihanneväkiluku olisi n 20 miljoonaa. Sen vielä luonto kestäisi ja väkeä riittäisi tasaisesti tuottaviin töihin etelästä Oulu-Kajaani linjalle asti, ja kaikki kaupunkimme olisivat suurempia ja vetovoimaisempia. Myös liikenne ym infran ylläpito olisi halvempaa koska maksajia olisi nelinkertainen määrä nykyisestä.
Toisaalta tyypillistä vähäväkisille alle 10 miljoonan asukkaan maille on että niillä on suhteellisen suuri pääkaupunki, tällaisia ovat Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska, Norja, Latvia, Itävalta, Unkari, Irlanti. Miksi Suomen pitäisi olla poikkeus? Myös isoissa mutta harvaan asutuissa maissa suurin osa ihmisistä asuu suuremmissa kaupungeissa kuten Australia, Kanada ja Venäjä ja suurin osa maasta on asumatonta erämaata. Eivät kanadalaiset halua muuttaa minnekään inuiittireservaattiin vaan pysyä siellä missä heillä on töitä ja elämää ympärillä.
Samoihin suuruusluokkiin päädytään kun rajataan Suomesta puoliympyrän muotoinen alue Helsinki keskipisteenä. Ehkä Mecklenburg-Vorpommernista kannattaisi todellakin ottaa mallia.
Detaljina mainittakoon, että Pääkaupunki/Suurin kaupunki ‑ratiossa Suomi on keskiarvon yläpuolella ja juurikin Norja, Ruotsi, Yhdysvalloista ja Kanadasta puhumattakaan sen alapuolella. Washington Postissa on tästä raflaavasti otsikoitu juttu “Why authoritarian countries have larger capital cities than democratic ones”.
Yksituumaisuudella, yksinapaisuudella on etunsa mutta ei se mikään luonnonlaki ole. Tampere go!?
Ruotsilla on se etu, että pääkaupunki sijaitsee Skånesta katsoen synkässä pohjoisessa. Vauraus valuu luontevasti kohti etelää ja Eurooppaa. Ei ole vaikea ennustaa, että väestöllisesti Ruotsissa tulee aina olemaan vastapainoa Tukholmalle.
Jos menestyvällä kaupungilla on jokin minimikoko, seuraa tästä että pienissä maissa pääkaupungin koko suhteessa väestöön on iso ja isoissa maissa vielä tätäkin suurempia kaupunkeja voi olla lukuisia. Tulisiko Euroopan kaupunkirakenteesta hajautetumpi, jos Euroopppa yhdistettäisiin yhdeksi valtioksi?
Jatka vielä. Toki, jos oletetaan lähtökohdaksi, että meillä suomalaisilla on viehtymystä autoritärismiin, ainakin siinä mielessä kuin Washington Post sen ymmärtää, ylhäältä-alas ‑valtaa, ei keskustelua, ei kansanäänestyksiä, pulinat pois ‑mentaliteetti. Niin silloinhan Helsinki ei ole syy vaan seuraus. Ja Helsinki on suomalaisten viimeinen oljenkorsi tulla toimeen kansallisen sielun, identiteetin kanssa.
Silloin se menisi Yhdysvaltain kanssa samaan kategoriaan tässä tarkastelussa. Mutta sitä ei tiedä tarkoittaisiko se mitään. Suojelisiko se joltakin, altistaisiko se jollekin. Silloin on parasta turvautua analyysissa fantasiakirjallisuuteen jossa pahiksilla on aina vain yksi kuolontähtensä, spectren päämajansa. Yksi riittää riittävään pahaan. Hyviksien kannattaa hajauttaa — ainakin sijoituksensa 🙂
Tosiaan jos Yhdysvaltoja tarkastellaan osavaltiotasolla (ja miksi ei tarkasteltaisi?) niin esimerkiksi aika tarkkaan Suomen kokoisessa Minnesotassa (joss myös paljon suomensukuisia) pääkaupungin metropolialueella asuu 60% osavaltion väestöstä. Ehkä me suomalaiset sitten ollaan siirtolaisinakin autoritäärisiä?
Sama tosin toistuu lähes jokaisessa osavaltiossa, poikkeuksina ainoastaan todelliset jättivaltiot.
Miltä vuosikymmeneltä nuo luvut ovat? Norjassa asuu n mijoonan verran vähemmän ihmisiä kuin Suomessa mutta pääkaupunki Oslo on mennyt asukasluvultaan Helsingin ohi, ja on lisäksi tiheämpi ja kaupunkimaisempi.
Kanadassa suurimmat kaupungit ovat monta kertaa Helsingin kokoisia mutta etäsiyydet niiden välillä valtavat. Millainen maa Kanada mahtaisi olla jos nämä kaupungit eivät olisi koskaan syntyneet vaan asukkaat olisi riopteltu ympäri maata tasaisesti? Demokratia ehkä toimisi, saataisiin äänestää kytketäänkö kylä puhelinverkkoon vai jatketaanko savumerkkien lähettelyä.
Tukholman asema johtuu siitä että Ruotsi kävi niin paljon sotia Tanskan kanssa suurvalta-aikana että oli turvallisempi pitää pääkapunki siellä missä se nyt on. Sitten kun Venäjä alkoi pullistella ja vei Suomen niin Ruotsissa suunniteltiin tosissaan pääkaupungin siirtoa. Suomalaisten onni tavallaan että tärkeimmän naapurimaamme pääkaupunki on niin lähellä meitä, mutta Ruotsin etu se ei välttämättä ole.
Minimikoko riippuu täysin siitä, mistä hankkeesta puhutaan. Tietyn kokoinen taajama (tai tietyn kokoisen alueen keskustaajama) voi pitää yllä omaa lukiota tai omaa apteekkia. Jokin suurempi koko riittää ammattikorkeakuolun ylläpitoon. Joku koko mahdollistaa oopperan ja joku koko kokoelman etnisiä ravintoloita.
Kilpailukyy riippuu myös suhteellisesta koosta. Kahdesta lähekkäisestä kaupungista suurempi kerää kasvua enemmän kuin pienempi. Jos tuo pienempi kaupunki olisi etäämmällä suuresta kaupungista, se pärjäisi paremmin. Tällainen kehitys johtaa tyypilliseen taajamien maantieteelliseen jakaumaan. Tässä mielessä menestyvä kaupunki on siis se, joka on lähimpiä kilpailijoitaan suurempi. Absoluuttisella koolla ei tässä ole juuri merkitystä.
Jos Eurooppa yhdistettäisiin yhdeksi valtioksi, luontainen keskittymiskehitys pääsisi toimimaan nykyistä vapaammin. Entistä omaa pääkaupunkia ei enää suosittaisi, eikä siellä enää olisi maakohtaista halintoa. Jos luontainen keskittymistaipumus yhdistettäisiin mainostamaasi suurimpien keskusten tukemiseen kasvun keskittämiseksi, keskittymiskehitys varmasti jatkuisi, ja Suomen kaupunkien suhteellinen koko pienenisi. Helsinki jäisi vähän kuin Rovaniemen tai Kajaanin asemaan. Euroopan kilpailukyvyn nimissä ainakin Brysselin asemaa ja kasvua korostettaisiin.
Onkohan lukuarvot sisältävä jutun kuva OECD:n raportista joka on tälle vuodelle päivätty. (Minun piti lisätä myös, että juttu ei ole Washington Postin vaan heidän sivuillaan bloggaavan henkilön ilmeisesti, mutta data perustui OECD:n julkaisuun.)
Eri kaupunkien ja maiden vertailut ovat kyllä vaikeita pitäisi olla kouriintuntumaa jotta hahmottaisi mikä on mielekästä laskea Los Angelesiksi tai Osloksi tai Helsingiksi eri konteksteissa.
Suomalaiset telakat sijaitsevat suurten kaupunkien keskustoissa eikä niitä maaseudulle voisi mitenkään sijoittakaan. Siellä missä on suurteollisuutta, on myös alihankkijat, eli kyllä suomalaisista konepajoista erittäin suuri osa sijaitsee suurissa kaupungeissa.
Suomen suurin lääketieteellisten instrumenttien valmistaja, Planmeca, sijaitsee tytäryhtiöineen Helsingin Herttoniemessä, neljän kilometrin päässä Helsingin rautatieasemasta.
Öljynjalostamot sijaitsevat rannikolla, mm. Kotkassa, ymmärrettävistä syistä eikä niitä koskaan tulla rakentamaan maaseudulle.
Sivummalla olevaa suurteollisuutta Suomessa on lähinnä paperi- ja puunjalostusteollisuus.
Ei ollut kyse kaupungistumisesta sinänsä vaan, että Ottawan omatessa suhteellisesti ottaen vähemmän valtaa kanadalaisiin kuin Helsingin suomalaisiin on sillä paremmat mahdollisuudet olla “pieni” kaupunki. Tällöin Helsingin suuruus Suomessa ei olisi syy vaan seuraus.
teekkari: Minneapolis on tokikin pienempi kuin Washington DC. Mutta uskomalla OECD:n raporttia Minneapolisilla on paremmat suhteelliset mahdollisuudet kasvaa kuin Tamperella siltä osin kuin valtion pääkaupungilla on vaikutusta asiaan.
Totta. Jos jätetään puunjalostus pois, niin suurin osa tuottavasta teollisuudesta sijaitsee kasvukeskuksissa ja suurimmissa kaupungeissa tai niiden välittömässä läheisyydessä. Esimerkiksi Raute Nastolassa, kunnassa jonka pitäisi oikeastaan olla osa Lahtea ja Harvia Muuramessa, Jyväskylän naapurissa.
Wärstsilä, Vaasan keskusta.
Valmet: Jyväskylä, polkupyörämatka keskustasta
Konepajateollisuudestamme leijonanosa sijaitsee pääosin Lahden ja Tampereen seudulla. Tampereella on mm. Metso Minerals.
Vaikka toimipiste sijaitsisi kasvukeskuksen kupeessa, niin mikäli se on liian kaukana keskuksesta, se törmää ihan samoihin ongelmiin kuin peräkylilläkin. Asiantuntijoita on vaikea houkutella ajamaan autolla semmoisia 50…100 km työmatkoja.
Otitko huomioon, että merkkiliikkeillä on myös mittavaa huoltotoimintaa ja että suurin osa niiden työntekijöistä on automekaanikkoja.
Mitäpä jos asumistuki muutetaan pinta-alaperusteisesta pääomaperusteiseksi?
Eikö olisi tasa-arvoista koko maata ajatellen, että neliömetrien sijaan asumistuen perusteena olisikin asumiseen sidottu pääoma. Itse käyttäisin laskentaperusteena asunnon hintaa. (Varmaankin jollain korkotasolla tähän päivään diskontattuna.) – Ainakin yhtenä komponenttina laskentakaavassa.
Moni kunnan tuella asuva eläkeläinen tai pysyvästi työtön saattaisi valita Kiteen perukoilta 200 neliöisen asunnon nykyisen 35 neliöisen sijaan, jos itselle jäävä kustannus olisi sama. Onnistuneesti aikaan saatava vapaaehtoinen muuttoliike vapauttaisi Helsingistä asuntoja niille, jotka niitä kipeimmin tarvitsevat.
Tietenkin voidaan ajatella, että asumistuen pitää olla isompi Helsingissä, koska köyhyys (jota tässä ilmeisesti ollaan poistamassa) on aina suhteellista. – Vauraaseen ympäristöön asettuva kansalainen tarvitsee isomman kulutuksen ollakseen suhteellisesti yhtä köyhä kuin syrjäisessä maankolkassa asuva köyhä.
Jos valtio pitää poliittisesti tarkoituksenmukaisena, että Helsingin herrojen (firmojen) pitää saada halpoja piikoja (siivoojia) lattioitaan lakaisemaan, ei heitä pidä sinne asumistuella ostaa. Tähän tarkoitukseen voisi olla [asumistuessa] palkkaperusteinen komponentti. (Tai sitten vaan palkat yksinkertaisesti nousevat sille tasolle, että työvoima riittää.)
Asumistuki on muutettu europerusteiseksi neliöperusteisesta. Jotain sata-komitea sai aikaan.
Ah. Kuvittelin, että KELA:lla on edelleen jonkinlaiset enimmäisneliömäärät perhekoon mukaan.
Jatkoa edelliseen:
Jos pääomamarkkinat olisivat vapaat ja korkotaso kuvastaisi esim asuntojen tarvetta eri puolilla maata, ohjaisi korkotaso tuetun asumisen muuttoliikettä automaattisesti siihen maan kolkkaan, jossa asuntojen tarjonta ylittää kysynnän; missä on eniten vapaita asuntoja.