Tuloerot ja yritysten kotimainen omistus

Viime vuosi­na peliy­htiö Super­cellin ilmiömäi­nen men­estys on lisän­nyt Suomes­sa tulo­ero­ja. Ilman sitä Gini-ker­roin olisi nyt pienem­pi. Tuskin kuitenkaan kovin moni on sitä mieltä, että asi­at oli­si­vat Suomes­sa paremmin,jos Super­cell olisi perustet­tu Viroon tuot­ta­maan kas­vavien tulo­ero­jen kirous­ta sinne.

Super­cellin väki ei kikkaile vero­tuk­sen kanssa. Sik­si hei­dän tulois­taan vähin­tään puo­let sataa verot­ta­jan laari­in. Ainakin kaik­ki helsinkiläiset hyö­tyivät siitä, kos­ka yhtiön ja sen omis­ta­jien mak­sa­vat verot tekivät mahg­dol­lisek­si alen­taa kun­taveroa Helsingissä. 

Suomen ver­rat­tain pienet tulo­erot johtu­vat siitä, että meil­lä on onnis­tunei­ta yri­tyk­siä vähem­män kuin vaikka­pa Ruot­sis­sa. Tämä seik­ka mei­dän pien­ten tulo­ero­jemme takana ei ole mitenkään yksiselit­teis­es­ti myön­teinen asia. Köy­hyyt­tä meil­lä on ihan yhtä paljon ja enem­mänkin kuin meitä eri­ar­voisem­mis­sa mais­sa. Hyvä ver­rok­ki on Ruot­si. Gini-ker­roin on jok­seenkin sama kuin Suomes­sa, mut­ta köy­hän osa on siel­lä  paljon parem­pi. Se, ettei köy­hän parem­pi osa näy tulon­jaon tasaisuute­na, johtuu siitä, että Ruot­sis­sa on niin paljon hyvin rikkai­ta, joiden men­estys vas­taavasti lisää tuloeroja. 

Kun Suomes­sa ei ole men­estyneitä yrit­täjiä, meiltä puut­tuu koti­maista omis­tus­ta. Pääo­mat­u­lo­ja yri­tyk­semme syn­nyt­tävät siinä mis­sä muual­lakin, mut­ta tulot menevät ulko­maisille omis­ta­jille. Tämä pitää tulo­erot Suomes­sa pien­inä, mut­ta ei se silti mikään riemun aihe ole.

 Yri­tys­ten koti­maiselle omis­tuk­selle on kak­si vaihtoehtoa.Joko omis­ta­ja on ulko­mainen tai koko yri­tys­tä työpaikkoineen. 

Lykä­tyn kulu­tuk­sen verotus 

Voidaan kiis­tel­lä siitä, onko tulon­jakoti­las­to tehty oikein. Ymmärtääk­seni (en tosin ole tätä tark­istanut) esimerkik­si Her­lin­ien hold­ingy­htiöi­den tulot eivät näy suvun tuloina ennen kuin ne tuloute­taan hold­ing-yhtiöstä omis­ta­jien­sa tuloksi.

 Onko tämä oikein vai väärin riip­puu siitä, mitä halu­taan tarkastel­la. Tulot, jot­ka on jätet­ty yri­tyk­seen, ovat pois­sa kulu­tuk­ses­ta. Min­ua risoo super­rikkaiden suuris­sa tulois­sa lähin­nä haaskaa­va kulu­tus yksi­ty­islen­tokonei­neen ja huvi­jahtei­neen. Se, joka on kiin­nos­tunut taloudel­lis­es­ta val­las­ta eikä kulu­tuk­sen ympäristö­vaiku­tuk­sista, ajat­telee tietysti vähän toisin. 

Sekä Her­lineitä että Super­cellin omis­ta­jia näkyy nyky­isin usein kasvuy­htöi­den rahoit­ta­ji­na. Rahan investoimi­nen koti­maisi­in työ­paikkoi­hin on minus­ta suurten omaisu­us­tu­lo­jen oikeaa käyttöä.

Jos saisin päät­tää vero­tuk­ses­ta dik­ta­toris­es­ti, tek­isin nyky­istä voimakkaam­min pro­gres­si­ivisen men­overon. Se on sama asia kuin pro­gres­si­ivi­nen tulovero, mut­ta säästet­tyjä tulo­ja ei verotet­taisi ja säästö­jen syömistä verotettaisiin. 

Ruot­sis­sa on hyvin myön­teinen suh­tau­tu­mi­nen koti­maisi­in omis­ta­ji­in ja kas­vavaan yri­tys­var­al­lisu­u­teen.  Sik­si sieltä on pois­tet­tu per­in­tövero suurista yri­tyso­maisuuk­sista kokon­aan ja kiris­tet­ty sitä taval­lis­ten kansalais­ten­per­in­tö­jen osalta. Käytän­nössä tämä on tehty niin, että per­in­töveroa ei ole, mut­ta jos per­i­tyn omaisu­u­den myy, myyn­ti­t­u­lo on kokon­aan verotet­tavaa myyntivoittoa.

Tavalli­nen kansalainen perii yleen­sä van­hempi­en­sa asun­non, joka joudu­taan usein myymään, kos­ka se on väärän­lainen ja väärässä paikassa.Verottajalla on aikaa odot­taa. Kyl­lä se asun­to joskus myydään.

 Jos sen sijaan omis­taa hold­ingy­htiön ison siivun Sto­ra Ensos­ta, sen saa myy­dä, kun­han ei myy holdingyhtiötä.

Näin yri­tys­var­al­lisu­us kas­vaa sukupolves­ta toiseen. Jos suvun mus­ta lam­mas päät­tää pan­na osuuten­sa lihoik­si, hän joutuu mak­samaan vero­ja ja paljon.

Tämän kaiken jäl­keen Ruot­sis­sa omaisu­us on huo­mat­ta­van epä­ta­sais­es­ti jakau­tunut, mut­ta se ei tun­nu ruot­salaisia häir­it­sevän. Koti­maista yri­tys­var­al­lisu­ut­ta pide­tään talouden vahvu­ustek­i­jänä, jota kukaan ei halua heiken­tää. Toisaal­ta ruot­salainen pääo­ma on varsin isän­maal­lista. Sen on viisas­ta ollakin, kos­ka sen etuoikeudet on poli­it­tis­es­ti päätet­ty ja yhdel­lä nui­jankopau­tuk­sel­la ne voidaan myös lakkauttaa. 

 Jotenkin koti­maista omis­tus­ta pitäisi meil­läkin vahvis­taa. Ruot­salainen­ratkaisu näyt­tää toimi­van ja on ainakin köy­hän kannal­ta parem­pi kuin suo­ma­lainen pääo­maköy­hyy­den tie. Suuret omaisu­userot eivät toisaal­ta tun­nu hyvältä. Joku voisi ajatel­la, että val­tiony­htiöi­den tie olisi parem­pi, mut­ta Val­con kuva­putkite­htaan jäl­keen täl­lä lin­jal­la on ollut vähem­män kan­na­tus­ta. Muista hyvin, kun demar­it huu­si­vat parikym­men­tä vuot­ta sit­ten val­tio­ta jät­ti­tap­pi­oi­ta tuot­tavien paperite­htainen ankku­ri­omis­ta­jak­si, siis kaata­maan niihin lop­ut­tomasti rahaa. Luo­van­tuhon vas­tus­tamiseen ei kan­nat­taisi rahaa kaataa. Antti Rinne istu­mas­sa kym­me­nien mil­jar­di­en sijoi­tu­so­maisu­u­den pääl­lä? Tai Mau­ri Pekkarinen.

Jotenkin pitäisi motivoi­da taval­lisia kansalaisia investoimaan koti­maisi­in yri­tyk­si­in sen sijaan, että mädät­tävät rahaa korot­tomil­la pankki­tileil­lä. En oikein tunne, miten eri­laiset osak­er­a­has­tot toimi­vat, mut­ta ne näyt­tävät ulos­mit­taa­van merkit­tävän osan tuo­to­s­ta suurten­hallinnol­lis­ten kulu­jen kaut­ta pankeille.

Eläke­sosial­is­mis­sa eläkey­htiöt oli­si­vat yri­tys­ten rahoit­ta­jia. Se ei olisi huono aja­tus, parem­pi kuin että amerikkalaiset eläkey­htiöt omis­ta­vat suo­ma­laisia yri­tyk­siä. Nyt eläkey­htiöi­den var­al­lisu­us on kuitenkin ajatel­tu suun­nat­ta­van val­tion velan­ot­toka­ton kiertämiseen infray­htiön kaut­ta. Koti­mais­ten yri­tys­ten koti­mainen omis­tus tarvit­sisi tätä rahaa kiivaammin.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tulo­ero­jen myrkylli­nen ydin on työ­markki­noiden eri­ar­vois­tu­mises­sa niin, että suorit­ta­van työn palkat laske­vat suh­teessa ja huip­pu­osaa­jat voivat veloit­taa mitä halu­a­vat. Mut­ta siitä toiste. 

Tulokehitys Pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudun tulot ovat viime vuosi­na nousseet muu­ta maa­ta hitaam­min. Van­taan suh­teelli­nen ase­ma seudun sisäl­lä on heiken­tynyt ja Helsin­gin kohdentunut. 

Joulu­ruokia sulatel­lessa vilkuilin vähän kun­tako­htaisia tieto­ja verotet­tavista tuloista pääkaupunkise­dun kol­men suurim­man kun­nan kohdal­la. Tutkin sekä keski­t­u­lo­ja että medi­aan­i­t­u­lo­ja. Medi­aan­i­t­u­lot tarkoit­ta­vat tulo­jakau­man keskim­mäisenä ole­vien tulo­ja. Muu­ta­ma ökyrikas ei pysty muut­ta­maan medi­aan­i­t­u­loa, mut­ta kyl­läkin keski­t­u­lo­ja. Medi­aan­i­t­u­lot eivät muu­tu lainkaan, jos rikkaim­mat ja vain he rikas­tu­vat, mut­ta keski­t­u­lo­ja se nos­taa. Toisaal­ta medi­aan­i­t­u­lo­ja las­kee, jos aiem­paa use­ampi opiske­li­ja siirtää kir­jansa opiskelu­paikkakun­nalleen tai jos pien­i­t­ulis­ten maa­han­muut­ta­jien määrä kas­vaa. Nämä molem­mat laske­vat tietysti myös keskituloja.

  Kos­ka tulo­jakau­mat ovat yleen­sä vähän vino­ja oikeal­la (ylöspäin), keski­t­u­lot ovat suurem­pia kuin mediaanitulot.

Laskin kol­men pääkaupunkiseudunkun­nan keski­t­u­lot ja medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan vas­taavi­in. Niiden kaikkien tulot ylit­tävät koko maan vas­taa­vat niin, että Espoon tulot ovat suurim­mat. Keski­t­u­lois­sa Helsin­ki on seu­raa­va, mut­ta medi­aan­i­t­u­lois­sa Van­taa on Helsinkiä edel­lä. Kun kat­so­taan keskimääräistä van­taalaista ja helsinkiläistä, van­taalaiset ovat suu­rit­u­loisem­pia, mut­ta Helsingis­sä on jakau­man yläpäässä selvästi parem­pit­u­loisia kuin Van­taal­la, jon­ka vuok­si  keski­t­u­lot ovat Helsingis­sä suurem­pia kuin Van­taal­la. Kun­tavero­jen kannal­tas keski­t­u­lot ovat ratkaiseva. 

Kaikkien pääkaupunkiseudun kun­tien medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan medi­aan­i­t­u­loi­hin ovat laske­neet selvästi ja tasais­es­ti. Suh­teessa muuhun maa­han, Pääkaupunkiseudul­la ei ole enää yhtä­su­u­rit­u­loisia kuin ennen. Helsin­gin osalta lasku on hidas­tunut niin, ettäHelsin­gin ja Van­taan medi­aan­i­t­u­lot alka­vat olla saman suuruisia.

Myös keski­t­u­lo­jen osalta kaikil­la kolmel­la kaupungilla on laske­va tren­di suh­teessa koko maa­han, mut­ta Helsin­gin ja Espoon kohdal­la tämä lasku tait­tunut. Näis­sä kun­nis­sa on toisin sanoen aiem­paa enem­män tai aiem­paa suu­rit­u­loisem­pia tulo­jakau­man yläpäässä. Van­taal­la laskevas­sa trendis­sä ei näy hidastumista. 

Jäsen­ten­vä­li­nen

Seu­raavak­si suh­tautin Espoon jaVan­taan tulot Helsinki­in. Medi­aan­i­t­u­lois­sa molem­mat ovat siis Helsinkiä edel­lä (indek­si on yli 100), mut­ta viime vuosi­na molem­pi­en etu­mat­ka on kaven­tunut selvästi, Van­taan etu­mat­ka on jopa katoamassa. 

Keski­t­u­lois­sa tren­di on saman­su­un­tainen mut­ta heikom­pi. Kos­ka yksit­täiset super­rikkaat heilut­tel­e­vat keskiar­voa, kuvios­sa on selvästi enem­män vaihtelua. 

Vuosi 2017 on ollut Helsingille eri­tyisen hyvä. Se on paran­tanut ase­maansa suh­teessa molem­pi­in naa­purei­hin­sa sekä medi­aan­i­t­u­lois­sa että keskimääräi­sis­sä tulois­sa. Kuvios­sa tämä näkyy siten, että kaik­ki neljä käyrää ovat laske­neet viimeisenä vuonna.

Van­taan suh­teelli­nen ase­ma on heiken­tynyt täl­lä vuosikymmenel­lä selvästi.

Tulo­jakau­ma

Keski­t­u­lo­jen ja medi­aan­i­t­u­lo­jen­suhde on eräs, joskin epä­tark­ka indikaat­tori tulo­eroille. Huvikseni piirsin senkin.

 Koko maan luvuista havaitaan, että näin mita­tu­il­la tulo­eroil­la on selvä suh­dan­nevai­htelu. Korkea­suh­dan­teessa pääo­mat­u­lot kas­va­vat, jol­loin suurim­mat tulot nou­se­vat. Tämä ilmiö olisi hyvä ymmärtää noin ylipään­säkin, kun tulk­i­taan vuo­tu­isia muu­tok­sia tuloeroissa. 

 Suh­dan­nevai­htelua luku­un otta­mat­ta koko maan suhdelu­vus­sa ei näy mitään trendiä. Sen sijaan kaikissa pääkaupunkiseudun kun­nis­sa suhdeluku on kas­vanut täl­lä vuosikymme­nessä, Espoos­sa nopeim­min jaVan­taal­la hitaimmin.

Näin mitat­tuna tulo­erot ovat Espoos­sa suurem­mat kuin Helsingis­sä. Van­taal­la ne ovat jopa pienem­mät kuin koko maas­sa yhteen­sä. Van­taal­la asuu kohta­laisen hyv­in­voivaa keski­t­u­loista väkeä, ei paljon köy­hiä, mut­ta ei myöskään paljon rikkaita. 

Myytäköön infrayhtiöstä kansan osakkeita

Kun pitäisi rak­en­taa tun­nin juna Turku­un ja Tam­pereelle, nopeut­taa junaa Oulu­un, rak­en­taa Pis­ara-rata ja mon­ta muu­ta tärkeää kohdet­ta, ehdote­taan perustet­tavak­si Infra-yhtiö, johon sijoit­taisi­vat ne, joil­la on jouti­las­ta pääo­maa, kuten eläkey­htiöil­lä esimerkik­si on. 

Toiv­ot­tavasti näin ei neu­vota koti­taloluk­sia han­k­in­nois­saan: jos teil­lä ei ole rahaa eikä kykyä ottaa velkaa, ostakaa osamak­sul­la. Nämä val­tioiden velka­ka­tot ovat vähän huvit­tavia, kun on aivan kun­ni­al­lista kiertää niitä.

Tehdään siis infray­htiö, kos­ka muuten tärkeät rata­hankkeet siir­tyvät iäisyy­teen. Jouti­las­ta rahaa on muil­lakin kuin eläkey­htiöil­lä. Koti­talouk­sil­la lahoaa korot­tamil­la pankki­tileil­lä noin sata mil­jar­dia euroa, jos­ta ainakin 20 mil­jar­dia olisi kivut­ta irrotet­tavis­sa infray­htiöön. Tehtäköön infray­htiöstä siis kansanosake, johon kuka tahansa voisi sijoit­taa pieniäkin sum­mia tur­vaan pankki­tileiltään. Parin pros­entin vuo­tu­inen tuot­to olisi parem­pi kuin ei mitään. Jos tuot­to tulee takaisin kansalaisille, ei sure­ta niin paljon se, että infrain­vestoin­te­ja rahoite­taan val­tion velois­taan mak­samaa korkoa kalli­im­mal­la rahalla . 

Jot­ta näitäkin raho­ja ei taas hukat­taisi johonkin Huu­tokosken radan kaltaiseen han­kkeeseen, infray­htiön tuot­to pitäisi sitoa liiken­nemääri­in. Ilman sitä se olisi puh­das­ta val­tion velanottoa.

Heikki Pursiainen, köyhyys ja eriarvoisuus

Jos tuot matkalta tuli­aisi­na lap­sille­si karkke­ja, Mai­jalle ja Pekalle pus­sil­lisen hedelmäkarkke­ja ja Liisalle yhden hedelmäkarkin, miltä luulet, että se tun­tuu Liisas­ta? Ilah­tuuko hän kark­istaan vai olisiko hän ehkä ollut onnel­lisem­pi, jos et olisi tuonut karkkia lainkaan?

Olen sat­tuneesta syys­tä tutus­tunut Heik­ki Pur­si­aisen kir­jaan Pas­ka Suo­mi. Pidän Pur­si­aista lah­jakkaana ajat­teli­jana vaik­ka vähän kär­jistävänä väit­telijänä, joka vään­tää rauta­lan­gas­ta, mik­si laiska ajat­telu johtaa vääri­in lop­putu­lok­si­in. Must Readis­sa hänen kir­joituk­sen­sa kuu­lu­vat kir­joituk­si­in, jot­ka ovat min­ulle kir­jaimel­lis­es­ti must read .

Pas­ka Suo­mi on minus­ta riemas­tut­ta­va kir­ja, mut­ta ymmär­rän hyvin, että tosiko­to­sikoille ille se on kauhis­tus. Olin Pur­si­aisen kär­jistyk­sistä mon­es­ta aivan eri mieltä, mut­ta nautin tavas­ta, jol­la hän ne esit­ti. Eikä niin suur­ta valet­ta, ettei tot­ta toinen puoli. 

Antaisin silti neu­von, että jos halu­aa vaikut­taa maail­maan, voisi muo­toil­la sanomisen­sa vähän kohtu­ullisem­min. Pur­si­aisen tyyli karkot­taa monia, ellei jopa selvää enem­mistöä luk­i­joista. Vaik­ka minä riemas­tu­in, enem­mistö var­maankin tor­jui fik­sutkin ajatukset. 

Pur­si­aisen kir­ja tar­joaisi hedelmäl­lisen poh­jan mon­ellekin peri­aat­teel­liselle pohdin­nalle. Tässä puu­tun niis­sä vain yhteen, siihen, että ei pitäisi tor­jua eri­ar­voisu­ut­ta vaan pelkästään köy­hyyt­tä. Ties vaik­ka joulun pyhinä innos­tu­isin käymään läpi muitakin argumentteja.

Jos rikkaat rikas­tu­vat, mut­ta köy­hät eivät köy­hdy, onko siitä köy­hille mitään hait­taa? On, viidestä syystä.

Ensim­mäistä noista käsit­telin jo avauk­ses­sani. Eri­ar­voisu­u­den tunne on myrkkyä, jota ei yhdel­lä hedelmäkarkil­la pysty kor­vaa­maan. Jos Liisan kohtelu jatkuisi noin vuosia, ties vaik­ka se johtaisi jopa sairastumiseen. 

Ihmi­nen on yhteisölli­nen eläin. Keskinäi­nen sol­i­daarisu­us on yhteisön liimaa ja eri­ar­voisu­ud­es­ta kumpua­va katkeru­us myrkkyä. Se tuo keltali­iv­it kaduille polt­ta­maan autoja.

Toinen johtuu siitä, että jos muut rikas­tu­vat ja itse ei lainkaan, putoaa joukos­ta. 1950-luvul­la ei ollut niin kauhea­ta, jos lap­si tuli kauh­tuneis­sa vaat­teis­sa koulu­un, kos­ka muutkin tuli­vat. Nyt jou­tu­isi silmätikuk­si. Sil­loin ei juuri kenel­läkään ollut autoa, mut­ta toisaal­ta bus­sil­la pääsi kaikkialle. Nyt ei pääse. Kukaan ei har­mitel­lut, sitä, ettei omis­tanut äly­puhe­lin­ta. Nyt ilman äly­puhe­lin­ta sulkeu­tuu kanssakäymisen ulkop­uolelle, eikä pysty koh­ta osta­maan edes junalip­pua. Köy­hyys on pait­si absolu­ut­tista myös suh­teel­lista ja suh­teel­lista köy­hyyt­tä eri­ar­voisu­u­den kasvu 

Kol­mas johtuu siitä, että kun kansakun­ta rikas­tuu, sille tulee käyt­töön lisää mas­saku­lu­tus­tuot­tei­ta, kos­ka vain niitä voidaan tuot­taa lisää. On ole­mas­sa myös etuoikeutet­tua kulu­tus­ta, hyödykkeitä, joi­ta ei voi valmis­taa lisää. Asun­to keskus­torin var­rel­la nyt esimerkik­si, tai eturiv­in paik­ka teat­teris­sa. Eri­ar­voisu­u­den kasvu tarkoit­taa, että nämä tuot­teet menevät yhä tarkem­min vain hyväosaisille.

Neljäs johtuu siitä, että ihmisy­hteisö­jen sisäl­lä vau­raus tarkoit­taa myös tiet­tyä parem­muusjärjestys­tä. Sil­lä on vaiku­tus­ta jopa parisuhde­markki­noil­la. Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta. 🙁 Tämä on vähän sama asia kuin se, että urheil­i­ja kyl­lä kär­sii siitä, että hänen kil­pail­i­jansa käyt­tävät dopin­gia, vaik­ka se ei heiken­näkään hänen tulostaan vaan ain­oas­taan sijoitustaan.

Viides johtuu siitä, että maa­pal­lo on rajalli­nen ja kestää vain tietyn määrän kulu­tus­ta. Näi­den niukko­jen resurssien käyt­tö alkaa olla yhä enem­män nol­la­summapeliä. (Tämän argu­mentin voi tosin pukea myös siihen muo­toon, että köy­hät oikeasti köyhtyvät.)

Silti Pur­si­ainen on oike­as­sa siinä, että julkises­sa keskustelus­sa käytetään liian usein sanaa eri­ar­voisu­us, kun pitäisi käyt­tää sanaa köy­hyys. Se on vähän sama asia kuin se, että jos on sitä mieltä, että joku asia on huonos­ti, sanoo herkästi, että se huononee, vaik­ka pysy­isi vain yhtä huonona. Juuri nyt olemme kuulleet, että tulo­erot kas­va­vat koko ajan, vaik­ka niil­lä ei ole ollut mitään trendiä vuo­den 2000 jäl­keen. Sitä ennen ne kyl­lä kasvoivat. 

Nuorten osaajien keskittyminen kiihtyy

25 — 34 ‑vuo­ti­aiden aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den osu­us seu­tukun­nit­tain vuon­na 2017

Olen noin 25 vuot­ta seu­ran­nut erästä alue­poli­it­tista tilas­to­su­uret­ta, nuorten aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den sijoit­tumista Suomes­sa. Tämä ei ole paras mit­tari, mitä rahal­la saa, muit­ta paras, jon­ka saa ilman rahaa. Kyse ei ole siis opiske­li­joista vaan valmis­tuneista. Muu­ta­ma tohto­ri­opiske­li­ja tietysti joukkoon mah­tuu, mut­ta se ei muu­ta asi­aa. Tuo ikälu­ok­ka on valit­tu sik­si, että sen jäl­keen muut­ta­mi­nen hilje­nee olennaisesti.

Huo­mat­takoon tuon kohde­joukon määrä koko maas­sa on kään­tynyt lasku­un. Suo­ma­lais­ten koulu­tu­ta­so on jämähtänyt paikalleen ja moni nuori koulutet­tu on muut­tanut maasta. 

Tämän joukon alueelli­nen keskit­tymi­nen on häkel­lyt­tävän kovaa. Vuon­na 2017 heistä kolme neljä­sosaa asui viidel­lä yliopis­tokaupunkiseudul­la ja läh­es puo­let Helsin­gin seudul­la. Muulle Suomelle jää yksi neljä­sosa. Huo­mat­takoon, että tuos­sa joukos­sa on opet­ta­jia, apteekkare­i­ta, lääkäre­itä ja kun­nan­jo­hta­jia. Niin­pä yri­tys­ten käytössä ole­via nuo­ria osaa­jia on muual­la maas­sa todel­la vähän. Jos on perus­ta­mas­sa korkeaan osaamiseen nojaavaa yri­tys­tä, sijain­tipaikko­jen suh­teen on aika vähän valin­nan­varaa. Tämä on asia, jol­la ei oikein voi mitään. Vai­h­toe­htona on, että nuorten osaa­jien maas­ta­muut­to kiihtyy.

Huo­mat­takoon, että Helsin­gin osu­us nuorista osaa­jista on huo­mat­tavasti suurem­pi kuin osu­us hei­dän koulu­tuk­ses­taan. Maakun­tayliop­sto­jen opiske­joista huo­mat­ta­va osa muut­taa valmis­tut­tuaan Helsinkiin.

Mut­ta kat­so­taan­pa viime vuosien kehitystä.

Heksin­gin, Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylä seu­tukun­tien osu­us nuorista aka­teemi­sista. vuodes­ta 2000 vuo­teen 2017 

Huo­maamme, että osaa­jien keskit­tymi­nen on nyky­hal­li­tuk­sen aikana kiihtynyt huo­mat­tavasti. Vielä häkel­lyt­täväm­pää on, kun kat­somme erik­seen Helsin­gin seu­tukun­taa ja neljää muuta. 



Helsin­gin seu­tukun­nan osu­us nuorista akateemisista.

Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seu­tukun­tien osu­us nuorista akateemisista.

Noiden neljän muun osu­us on kään­tynyt lasku­un, niiden kaikkien jopa.

Onko Sumi matkalla kohden yhden men­estyvän kaupun­gin mallia?

Helsingille kovan rahan vuokra-asuntoyhtiö

Kos­ka asum­i­nen on mon­en kukkarolle liian kallista, miten sitä pitäisi lievit­tää: asum­istuel­la vai kohtu­uhin­taisel­la asuntotuotannolla?

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi asum­is­tukimuo­to, joka alen­taisi asumiskus­tan­nuk­sia 500 eurol­la kuus­sa jokaiselta tätä tukea saaval­ta. Kos­ka kuitenkin rahaa on niukasti, tukea voidaan mak­saa vain osalle sitä tarvit­se­vista. Saa­jien määrää voidaan nos­taa vain 1 500 koti­taloudel­la vuodessa, joten val­taosa jäisi ilman. Sitä ei ker­ro­ta, miten nuo onnel­liset val­i­taan, kos­ka halu­taan säi­lyt­tää mah­dol­lisu­us tapausko­htaiseen hark­in­taan. Tuen piiri­in tule­vien osalta pain­ote­taan pien­i­t­u­loisia, mut­ta se ei olisi ehdo­ton edel­ly­tys. Jos tuen piiri­in on ker­ran päässyt, siinä säi­lyy ikuis­es­ti, vaik­ka tulot nousi­vat kuin­ka paljon hyvänsä.

Luulen, että täl­laista ei hyväksyt­täisi, vaan vaa­dit­taisi­in, että kaikkia on kohdelta­va samal­la tavoin. Tuki on jaet­ta­va samoin perustein kaikille – vaik­ka sit­ten vähem­män, jos rahat eivät muuten riitä. Eikä tukea jaet­taisi lainkaan rikkaille. Tulo­jen nousu veisi siis oikeu­den asumistukeen. 

ARA-poli­ti­ik­ka toimii kuin tämä saa­jamäärältään rajoitet­tu asum­is­tu­ki. Sen huonoi­hin puoli­in kuu­luu se, ettei se kohtele samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la tavalla. 

Jotenkin asum­is­tuk­i­jär­jestelmä tun­tuu sosi­aalis­es­ti oikeu­den­mukaisem­mal­ta. Se kohdis­tuu aivan olen­nais­es­ti parem­min pien­i­t­u­loisille kuin ARA-asun­to­jen yhtey­dessä saata­va vuokrasäästö.

Tämä vuodelta 2011 ole­va kuva ker­too asum­istuen ja Ara:n vuokrasäästö­jen kohdis­tu­misen eri sosi­aalilu­okki­in.  Lähde: Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saari­maa Who ben­e­fits from Pub­li­c­Hous­ing. Vatt Work­in­pa­pers 68, 2015.

Moni Kallios­sa kallista vuokraa mak­sa­va haaveilee, että jos nämäkin asun­not oli­si­vat ARA-asun­to­ja, he voisi­vat asua tääl­lä paljon halvem­mal­la. Tuskin voisi­vat. Noi­hin asun­toi­hin olisi pitkät jonot. Vain pieni osa Kallion nyky­i­sistä asukkaista pää­sisi niihin asun­toi­hin. San­o­taan nyt vaik­ka, että vaaleis­sa demar­it saisi­vat nyky­istä selvästi enem­män ääniä ja vihreät ja vasem­mis­toli­it­to selvästi vähem­män. Tukhol­mas­sa asun­toa joutuu jonot­ta­maan jopa 20 vuot­ta. Kohtu­uhin­taisen asumisen heikkoi­hin puoli­in kuu­luu, ettei asukas voi juuri vaikut­taa siihen, mihin kaupungi­nosaan hän halu­aa – pait­si jos sat­tuu halu­a­maan sel­l­aiseen, johon muut eivät halua.

Kohtu­uhi­taisi­in asun­toi­hin liit­tyvä eri­ar­voisu­us väistyy, jos niitä on niin paljon, että ne ovat kaikkien saatavil­la. Sil­loinkaan halukkaat eivät pääse asumaan Kallioon, mut­ta asumisen hin­ta las­kee kaikille. Wienis­sä 60 pros­ent­tia asuu kohtu­uhin­tai­sis­sa asun­nois­sa (vuokra 7,5 €/m2 ). Joskus Helsingis­sä haaveilti­in, että mekin pää­ty­isimme samaan tilanteeseen, ja pakko myön­tää, että parem­min­han asi­at Wienis­sä ovat. Tältä meni mat­to alta, kun VVO ja Sato pani­vat ARA-asun­ton­sa lihoik­si ja ryhtyivät rahan­hi­moisik­si vuokrakiskureik­si. Tämän takia SAK:n poli­it­tise­na siipenä toimi­vat demar­it ovat ainakin min­un silmis­säni menet­täneet asi­as­sa puhevaltansa.

Mut­ta ei tämä yksi­tyiseen tar­jon­taan ja asum­is­tu­keen perus­tu­va jär­jestelmäkään mikään men­estys­ta­ri­na ole ollut.

 Asum­i­nen ei oikein sovel­lu markki­nae­htoisek­si kolmes­ta syystä: 

  1. Tar­jon­ta on jäykkää, kos­ka vuo­tu­inen asun­to­tuotan­to on vain pros­entin tai kak­si asun­to­jen määrästä. Sik­si asumisen nous­sut hin­ta ei lisää asun­to­jen määrää kuin todel­la hitaasti. Samal­la syn­tyy kohtu­ut­to­mia ja hyödyt­tömiä voit­to­ja, kos­ka vuokrata­so ylit­tää kaiken jär­jel­lisyy­den. Hyödyt­tömiä, kos­ka ne eivät juuri lisää asun­to­jen tarjontaa. 
  2. Asum­i­nen on hyvin epä­var­maa, kos­ka sijoit­ta­ja voi halu­ta asun­non omaan käyt­töön­sä tai tarvit­see isom­man pur­jeve­neen ja myy asun­non alta. Asumisen pitäisi olla pitkäaikaista ja päät­tyä lähin­nä vain sil­loin, kun asukas halu­aa muut­taa pois.
  3. Asumiseen ei sovi niin korkea tuot­to­ta­so, jol­laista esimerkik­si eläkey­htiöt tavoit­tel­e­vat. EKP:n määräämä markki­nako­rko on paljon lähempänä sitä tuot­toa, joka asun­noista pitäisi saa­da. Tiedän, että talousti­eteen haukat ovat tästä eri mieltä, mut­ta näin asia on nähty eri puo­lil­la Euroop­paa­ja aivan syys­tä. Yri­tyk­si­in tehty­jen tuot­to­jen korko­vaa­timus on paljon suurem­pi, mut­ta yri­tys­toim­inta vaatii eri­laista osaamista kuin asun­to-osak­keen pas­si­ivi­nen omis­t­a­mi­nen ja yri­tys­toim­intaan liit­tyy ris­ki pääo­man menet­tämis­es­tä. On julk­isten varo­jen tuh­laus­ta houkutel­la korko­tuk­i­lain­otet­tui­hin asun­toi­hin sijoit­ta­jia, jol­la luvataan yli viiden pros­entin reaal­i­tuot­to. Joka halu­aa yri­tys­maail­man tuot­to­ja, sijoit­takoon yrityksiin.

Tämän takia vuokra-asun­to­jen omis­t­a­mi­nen sovel­tuu eri­tyisen hyvin kaupungille. 

Jos saisin päät­tää, perus­taisin kaupun­gin vuokrat­aloy­htiön tuot­ta­maan liki markki­nahin­taisia asun­to­ja. Vuokrata­so olisi niis­sä lähel­lä markki­navuokraa. Pikkuisen alle, samas­ta syys­tä kuin moni pitkäaikainen asun­tosi­joit­ta­jakin perii vähän alle markki­nahin­nan ole­via vuokria saadak­seen pitkäaikaisia vuokralaisia. Ei kuitenkaan niin paljon alle markki­navuokran, että syn­tysi pitkät jonot kuten nyt ARA-asuntoihin.

Asukas­valin­nas­sa voisi pain­ot­taa sel­l­aisia pieni­palkkaisia, jot­ka eivät kuitenkaan ole tarpeek­si pieni­palkkaisia, jot­ta eivät jou­tu­isi mak­samaan asum­is­taan itse. Sitä en tiedä, onko täl­lainen pain­o­tus lail­lista. Espoos­sa näyt­tää kuitenkin ole­van, jopa ARA-asunnoissa. 

Kaupun­ki rahoit­taisi vuokrat­aloy­htiön lainal­la, jon­ka korko olisi samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin on kaupun­gin otto­lain­o­jen korko, siis varsin mata­la. Ton­teista yhtiö ei saisi alen­nus­ta, kos­ka kaupun­ki käyt­tää ton­teista saata­vat tulot asumisen vaa­ti­van infran ja uusien asukkaiden­palvelu­jen tuotan­toon. Näi­den asun­to­jen on osal­lis­tut­ta­va tähän rahoituk­seen niin kuin muidenkin asuntojen.

Ainakin tois­taisek­si täl­lainen vuokrat­aloy­htiö tuot­taisi kaupungille huo­mat­tavaa voit­toa – ihan niin kuin nämä Kojamotkin. Nämä voitot investoitaisi­in uusien asun­to­jen­tuot­tamiseen, kun Koja­mon voitot menevät aivan muualle. Ain­oa tapa vetää markki­navuokraa alaspäin, on tehdä lisää asun­to­ja ja paljon. Asun­to­tuotan­toa rajoit­taa nyt se, ettei kaupungilla ole rahaa saat­taa tont­te­ja raken­nuskelpoisik­si. Tähän pul­lonkaulaan kohdis­tet­tuina nuo oman vuokra-asun­toy­htiön voitot paran­ta­vat asumistilannetta.

Täl­lainen lähel­lä markki­navuokraaol­e­va vuokra on tietysti mon­elle liikaa. Näi­hinkin asun­toi­hin voi saa­da asum­is­tukea – niin kuin voi muuten ARA-asun­toi­hinkin saada. 

Kos­ka Suomes­sa on päätet­ty, että omis­tusasumisen on olta­va pitkäl­lä aikavälil­lä vuokral­la asum­ista edullisem­paa (verot), pitäisi vuokralais­ten olla mah­dol­lisu­us lunas­taa vuokra-asun­ton­sa omaksi. 

Täl­lainen kaupun­gin kovan rahan vuokra-asun­toy­htiö voisi vakaut­taa asun­tomarkki­noi­ta merkit­tävästi. Mikä ihmeel­lis­in­tä, se ei mak­saisi kaupungille mitään, vaan tuot­taisi voit­toa. Seli­tys tähän taikatemp­pu­un on siinä, että kaupun­ki saa lainaa paljon alem­mal­la korol­la kuin yksi­tyiset sijoittajat.

Tässä en ota kan­taa suun­taan enkä toiseenkaan, kuin­ka paljon varsi­naisia ARA-asun­to­ja edelleen rakennettaisiin.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että ARA-asun­nois­sa vuokran tulisi olla tulosi­don­nainen. Yli­t­u­loisia ei pidä häätää asun­noista, mut­ta hei­dän vuokransa pitäisi olla lähel­lä markkinavuokraa. 

Helsingin on nopeutettava asuntorakentamista merkittävästi

Uuti­tis­sa on välit­tynyt tieto­ja asun­to­tuotan­non hiipumis­es­ta. Se näkyy voimakkaim­min raken­nuslupi­en määrän vähen­e­misenä. Ne ovat vähen­tyneet vuo­den takaises­ta voimakkaasti myös Helsingis­sä, mut­ta tämä ei johdu kysyn­nästä vaan Helsin­gin organ­isaa­tiou­ud­is­tuk­ses­ta, jon­ka takia ton­tin­lu­ovu­tus on takkuil­lut ihan vain byrokraat­ti­sista syistä . Nolo jut­tu sinän­sä, mut­ta korjaantuu. 

Asun­to­tuotan­toa kuris­taa odotet­tu korko­jen nousu. Se vähen­tää sijoit­ta­jien kiin­nos­tus­ta asun­toi­hin, kos­ka vuokratuot­to suh­teessa lainan korkoon heikke­nee ja kos­ka rahaa voi nyt taas sijoit­taa muuallekin, vaik­ka korkoinstrumentteihin.

Pääkaupunkiseudun asun­top­u­la ei ole kuitenkaan hel­lit­tänyt. Eri­tyisen paha se on Helsin­gin keskisil­lä paikoil­la, kos­ka asukkaiden pref­er­enssit ovat muut­tuneet nopeasti urbaanimmiksi.

Helsin­gin päät­täjiltä vaa­di­taan nyt lehmän her­mo­ja. Jos asun­torak­en­t­a­mi­nen hiipuu pääkaupunkiseudul­la, Helsin­gin on otet­ta­va vapau­tu­vas­ta kap­a­siteetista kop­pi ja nopeutet­ta­va tont­ti­tar­jon­taa sekä laitet­ta­va ton­tin­lu­ovu­tuk­si­in ehto määräa­jas­sa rakan­tamis­es­ta. Se voi tilapäis­es­ti lisätä kaupun­gin velka­an­tu­mista, mut­ta pitkäl­lä ajal­la asun­top­u­la on kaupun­gin taloudelle isom­pi uhka.

Vaik­ka metropolin reuna-alueil­la asun­to­tuotan­to saat­taa kään­tyä kan­nat­ta­mat­tomak­si, paljon pitää kysyn­nän alen­tua, ennen kuin Helsin­gin parhaille paikoille ei kan­na­ta rakentaa.

Mikko Särelä on tehnyt val­tu­us­toaloit­teen Helsin­gin asun­to­tuotan­non nos­tamis­es­ta 10 000 asun­toon vuodessa.  Se on hyvä välitavoite.

= = = =

Mikko Särelän val­tu­us­toaloite meni muodol­lis­es­ti Han­nu Oskalan nimi­in, kos­ka var­aval­tu­utet­tuna Särelä ei sil­lä ker­taa päässyt kokoukseen.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 11.12.2018

Pöydältä

Lapin­lah­den sairaala-alueen tulevaisuus

Tästä yritetään hieroa kom­pro­mis­sia. Kat­so­taan mitenon­nis­tuu. Olisi kovin toiv­ot­tavaa, että nykyisen kaltainen toim­inta voisi jatkua, mut­ta aivan kuin­ka paljon tahansa kaupun­ki ei voi sitä sub­ven­toi­da. Muiden kaupunkikult­tuuria elevöit­tävien han­kkei­den pitäisi olla samal­la viival­la. Nämä pitäisi oikeas­t­aan tehdä niin, että tiloista per­itään markki­navuokra ja sitä vas­taa­va sum­ma annet­taisi­in asianomaisen lau­takun­nan käyt­töön. Lau­takun­ta ver­tail­isi tätä kohdet­ta mui­hin rahareiki­in ja käyt­täisi rahat siihen, mis­sä niistä saisi parhaan vastineen.

Mut­ta vaik­ka tämä käytän­tö olisi loogis­es­ti oikein, ei siihen voi siir­tyä vain näis­sä han­kkeis­sa, vaan sil­loin pitäisi kat­soa kaikkea muu­takin piilotet­tua sub­ven­tio­ta, myös niitä kokoomuk­sen lem­pi­lap­sia. Esimerkik­si Viik­in­ran­nan teol­lisu­usalueen ton­teista pitäisi per­iä yhtä paljon kuin asun­to­vai­h­toe­hdos­sa ja kaupun­ki mak­saisi yri­tys­tukea varas­to­jen pitäjille. (EU:lla tosin olisi tähän tukeen var­maan oma mielipiteensä)

Val­lisaaren ja Kuninkaansaaren asemakaavaehdotus

Malmin lento­ken­tän alueen kaavarunkoehdotus.

Huoleni lähiömäi­sistä pis­te­taloista oli ilmeis­es­ti turha. Ne oli­vat siinä vain esimerkin luon­tois­es­ti, eivätkä olleet ehdo­tus tulev­as­ta kort­telirak­en­teesta. Siitä päätetään myöhemmin.

Uudet asiat

Teol­lisu­us­tont­tien vuokrausperiaatteita

Näis­sä on mukana suuri annos elinkei­nop­o­li­ti­ikkaa, suomek­si piilo­sub­ven­tio­ta. Oikeas­t­aan sitä ei pitäisi olla, mut­ta päätös tästä pitäisi tehdä kaikkia kun­tia koske­vana. Helsin­ki ei voi yksin luop­ua tästä käytän­nöstä. Vähän on kuitenkin ongel­mallista, että pääkaupunkiseudul­la suosi­taan työ­paikko­ja asun­to­jen kus­tan­nuk­sel­la, vaik­ka toim­i­ti­la­ton­teista on yli­tar­jon­taa ja asun­to­ton­teista huu­ta­va puute. 

Sitä kohtaa kuitenkin ihmette­len, että kun ton­tin kaa­van­mukainen tehokku­us on 1,0, vuokra per­itään 0,6:n mukaan tai jos 0,6 ylit­tyy, toteu­tuneen raken­nu­soikeu­den mukaan. Ei pitäisi antaa alen­nus­ta siitä,että käyt­tää ton­tin vajaate­hois­es­ti. En tarkoi­ta, että vuokrata­soa pitäisi nos­taa vaan, että vuokra ei saisi rip­pua siitä, miten hyvin ton­tin käyttää. 

Vuokrause­htoi­hin on piilotet­tu start up ‑yri­tyk­sen ulos­ra­jaus: työ­paikalla ei saa asua. 🙂

Enti­nen ilmavoimien esikun­ta muute­taan asunnoiksi

Hol­lan­ti­laisen­tiel­lä Munkkiniemessä Eliel Saarisen piirtämä upea toimis­toraken­nus muute­taan asun­noik­si. Raken­nus on ollut pait­si ilmavoimien esikun­tana, myöhem­min Val­tion koulu­tuskeskuk­sen tiloina, mut­ta nyt pääosin tyhjil­lään. Asumiskäyt­tö on ihan hyvä vai­h­toe­hto. Joku tutki­va jour­nal­isti voisi selvit­tää, suos­tuuko kaupun­ki val­tion hake­muk­si­in muut­taa toim­i­tilo­ja asun­noik­si vapaamielisem­min kuin muiden hak­i­joiden hakemuksiin. 

Tuusu­lan­bule­vardin suunnitteluperiaatteet

Tämä on merkit­tävä jut­tu. Uusi koti 20 000 asukkaalle. Kun tässä on näytet­ty, miten bule­vardit toimi­vat, voidaan var­maan­ki nosayleiskaavoina esit­tää KHO:n nyt pois­tamia  bule­varde­ja (60 000 – 80 000 asukasta).

 Lausun­to MAL 2019 ‑sopimuk­sen luonnoksesta

Näis­sä MAL-sopimuk­sis­sa virkamiehet neu­vot­tel­e­vat erit­täin tärkeistä asioista ja sit­ten luot­ta­mushenkilöt saa­vat antaa lausun­non. Pitäisi olla jokin kun­tia laa­jem­pi demokraat­ti­nen elin, jos­sa voitaisi­in myös äänestää.Pakolliseen kon­sen­suk­seen pyrkimi­nen johtaa kovin vesitet­ty­i­hin päätöksiin.

 Helsin­gin asun­to­tuotan­to­tavoite 6 000 asuntoa/vuosi on kovin matala.

Kaik­ki seudun ydinkun­nat sitoutu­vat kohtu­uhin­taisen asun­to­tuotan­non osu­u­teen 30 %. En tiedä, onko tämä tehokas tapa paran­taa asum­isolo­suhtei­ta, mut­ta jos tämä tie val­i­taan, sen pitäisi koskea kaikkia kun­tia. Kohden­netusti, myös Espoon pitäisi osoit­taa näi­hin asun­toi­hin pien­i­t­u­loisia eikä vali­ta asukkai­ta veron­mak­sukykyä painottaen. 

Lausun­to Helen Oy:n Tat­tarisuon läm­pölaitok­sen ympäristö­vaiku­tusten arviointiselostuksesta

Olen tässä asi­as­sa jäävi, joten ei tästä sen enempää. 

Tulos­bud­jet­ti vuodelle 2019

Val­tu­us­to on bud­jetista päät­tänyt ja khs ohjeis­tanut, joten ei tässä tehdä muu­ta kuin todetaan.

Työ­torin pihan ja Tukku­torinku­jan katusuunnitelmat

Nämä ovat kevyelle liiken­teelle tarkoitet­tu­ja niin, että huoltoa­jo on sal­lit­tu. Mie­lenki­in­toa herät­ti se, että joku ton­tin omis­ta­ja on protestoin­ut sitä, että päällystei­den tekem­i­nen ton­til­la kuu­luu maan­omis­ta­jalle eikä kaupungille. 

Aalto-yliopiston taloustieteen laitos tähtää opetuksen jättiloikkaan — uusi englanninkielinen kandiohjelma lahjakkaille opiskelijoille

Aal­lon talousti­eteen laitos on päät­tänyt korot­taa opetuk­sen tasoa, ettei lah­jakkaiden opiske­li­joiden tarvit­sisi hakeu­tua ulkomaille.

Aiem­min opiske­li­jat on otet­tu Kaup­pako­rkeak­oulu­un, jos­sa on opiskel­tu ensim­mäi­nen vuosi Busi­ness Schoolin väen kanssa ja varsi­nainen talousti­eteeseen erikois­tu­mi­nen on alka­nut vas­ta toise­na vuote­na, vaik­ka nämä kak­si suun­taus­ta tähtäävät aivan eri­laiseen osaamiseen.

Ope­tus on englan­ninkielistä, kos­ka jatkos­sa on joka tapauk­ses­sa pär­jät­tävä englan­nil­la ja kos­ka halu­taan myös ulko­maalaisia opiske­li­joi­ta. On tarkoi­tus, että ope­tus on vähän vaa­ti­vam­paa eli ohjel­ma on suun­nat­tu lah­jakkaille opiske­li­joille – siis vähän elit­is­tistä jopa. On hyvä varautua otta­maan opin­to­lainaa, kos­ka opiskelun ohes­sa työsken­te­lyyn ei tule jäämään aikaa eikä voimia.

Kan­nat­taa huo­ma­ta, että tähän koulu­tuk­seen haetaan jo ennen yliop­pi­laskir­joituk­sia tam­miku­us­sa, kuten kaikki­in englan­ninkielisi­in koulu­tu­so­hjelmi­in. Yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa kan­nat­taa kuitenkin men­estyä, sil­lä päätös sisääno­to­s­ta tehdään myöhemmin.

Tarkem­min tästä

= = = =

Siitä on lähdet­tävä, että tähän on tul­tu. Sil­loin kun itse hen­gailin Helsin­gin yliopis­ton kansan­talousti­eteen laitok­sen liepeil­lä, meil­lä ei ollut järin korkeaa käsi­tys­tä Kaup­pako­rkeal­la annet­tavas­ta talousti­eteel­lis­es­tä opetuk­ses­ta. Kaup­pik­sel­la opiskelti­in lähin­nä yri­tys­talout­ta ja koko kansan­taloustiede oli aika alis­teises­sa asemassa.

Osat ovat vai­h­tuneet. Aal­lon talousti­eteen laitok­sel­la on vauhti pääl­lä ja se on ottanut myös todes­ta yliopis­to­jen kol­man­nen tehtävän, tieteen val­on levit­tämisen koko yhteiskun­taan. Mitenkähän Helsin­gin yliopis­ton saisi rav­is­tel­luk­si hereille?

Taide, tekoäly ja tekijänoikeudet

Kuvitelka­amme, että joku tekoälyasiantun­ti­ja syöt­täisi tekoä­ly­ohjel­malle kaik­ki Mozartin 41 sin­fo­ni­aa ja lait­taisi ohjel­man tuot­ta­maan vielä yhden saman­laisen. Hän toisi sen julk­isu­u­teen väit­tämäl­lä teosta sen­saa­tiomais­es­ti sak­salaisen kar­tanon ullakol­ta löy­tyneek­si Mozartin 42. sinfoniaksi.

Kri­itikot oli­si­vat hal­tiois­saan ja yksimielisiä siitä, että tämä on Mozartin sin­fo­nioista paras. Siinä kitey­tyy kau­ni­isti ja kyp­syneessä muo­dos­sa Mozartin koko aiem­pi tuotan­to. Uut­ta sin­fo­ni­aa soitet­taisi­in innol­la kon­sert­ti­talois­sa ympäri maailmaa.

Sit­ten petos pal­jas­tu­isi. Olisiko sin­fo­nia tämän jäl­keen muut­tunut huonom­mak­si musiikiksi?

Entä kenen teos tämä sin­fo­nia olisi? Tekoä­ly­ohjel­moi­jan, joka toteut­ti pro­jek­tin vai Mozartin, jon­ka musi­ik­ki oli ope­tu­saineis­tona tekoä­ly­ohjel­malle ja joka loi sen tyylin, jota ohjel­ma kopioi?

Mozart ei ole enää vaa­ti­mas­sa tek­i­jän palkkioi­ta itselleen, mut­ta entä jos joku tek­isi näin jollekin elos­sa ole­valle säveltäjälle – tai taidemaalarille?

Tekoä­lyn avul­la tul­laan tuot­ta­maan niin musi­ikkia kuin kuvataidet­takin. Onko se tap­pio kult­tuurille vai suuri voit­to – olet­taen, siis että tuo­tos on ihmisen tekemää taidet­ta parempaa?