Aallon taloustieteen laitos on päättänyt korottaa opetuksen tasoa, ettei lahjakkaiden opiskelijoiden tarvitsisi hakeutua ulkomaille.
Aiemmin opiskelijat on otettu Kauppakorkeakouluun, jossa on opiskeltu ensimmäinen vuosi Business Schoolin väen kanssa ja varsinainen taloustieteeseen erikoistuminen on alkanut vasta toisena vuotena, vaikka nämä kaksi suuntausta tähtäävät aivan erilaiseen osaamiseen.
Opetus on englanninkielistä, koska jatkossa on joka tapauksessa pärjättävä englannilla ja koska halutaan myös ulkomaalaisia opiskelijoita. On tarkoitus, että opetus on vähän vaativampaa eli ohjelma on suunnattu lahjakkaille opiskelijoille – siis vähän elitististä jopa. On hyvä varautua ottamaan opintolainaa, koska opiskelun ohessa työskentelyyn ei tule jäämään aikaa eikä voimia.
Kannattaa huomata, että tähän koulutukseen haetaan jo ennen ylioppilaskirjoituksia tammikuussa, kuten kaikkiin englanninkielisiin koulutusohjelmiin. Ylioppilaskirjoituksissa kannattaa kuitenkin menestyä, sillä päätös sisäänotosta tehdään myöhemmin.
Tarkemmin tästä
= = = =
Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Silloin kun itse hengailin Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksen liepeillä, meillä ei ollut järin korkeaa käsitystä Kauppakorkealla annettavasta taloustieteellisestä opetuksesta. Kauppiksella opiskeltiin lähinnä yritystaloutta ja koko kansantaloustiede oli aika alisteisessa asemassa.
Osat ovat vaihtuneet. Aallon taloustieteen laitoksella on vauhti päällä ja se on ottanut myös todesta yliopistojen kolmannen tehtävän, tieteen valon levittämisen koko yhteiskuntaan. Mitenkähän Helsingin yliopiston saisi ravistelluksi hereille?
> tieteen valon levittämisen koko yhteiskuntaan
Olen ollut havaitsevinani, että tämä tieteen valo monessa yliopistossa koetaan tarkoittavan tieteellisen tiedon säilyttämistä. Yliopiston tehtävä kuitenkin
(tieteen saralla, nyt en puhu valtiolle tehtävistä
tilaustutkimuksista ja lausunnoista, joiden lopputulos
on poliittisesti ennalta määrätty)
on juuri päinvastainen: tieteellisen tiedon kumoaminen. Vain tätä kautta voidaan löytää ja saavuttaa uusia sfäärejä.
Vallitsevaa tieteellistä tietoa ei pidä pyrkiä säilyttämään. Se olkoon vain toistaiseksi voimassa oleva paras tieto siihen asti kunnes joku sen välttämättä ennen pitkää kumoaa. Muuten tieteestä tulee valtionuskonto, jonka totuuteen tiedemiehet, niin kuin kansakin, pakotetaan viran menettämisen tai (kovennetun) tuomioistuinrangaistuksen uhalla.
Jo nyt kirjoitetaan lakeja, joiden päämäärä
on valtion kannalta oikean tiedon levittäminen ja
väärän tiedon torjuminen.
Vallitsevan tiedon säilyttäminen kuuluu muille organisaatioille kuin yliopistoille. Esimerkiksi kirkolle ja puolueille.
Väärään tietoon uskomista, siis uskontoa, ja oman
uskon levittämistä ei pidä kriminalisoida.
Hypetystä ja näennäistä pöhinää. Jos tuosta jotain hyötyä on, niin se, että sinne saadaan kunnianhimoisia ja narsistisia opiskelijoita, joiden elämä on kapeakatseista ympäristöä tuhoavan tehotalouden ideologiaa, josta puuttuu laajempi ihmisyyttä esiin nostava ja elämän perimmäistä tarkoitusta punnitseva ote ja todellinen järjestelmän perusteisiin käyvä kapinallinen kriittisyys.
Kuvitelma, että tieteen taso nousisi, on harhainen. Tiede ei edisty yksilöä korostamalla.
Kyllä se nousee yksilöäkin korostamalla, jos sattuu haaviin se oikea yksilö. Niitä vain on kovin harvoin, joten todennäköisyys sille, että yksilö päätyisi Espooseen on kovin pieni.
Sen sijaan lahjakkaiden yksilöiden kerääminen kokeneiden ja lahjakkaiden opettajien oppilaiksi niin, että pystytään yhdistämään opiskelu, asuminen ja vapaa-ajanvietto, on avain menestykseen. Tuo on huippuyliopiston konsepti. Helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin Suomessa, jossa pääosa “taloustieteilijöistä” tuntee paremmin Marxinsa kuin taloustieteen.
Tuo koulutusohjelma näyttää olevan kohdennettu pääasiassa ulkomaalaisille ja erityisesti EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Tämän huomaa poikkeuksellisen hakuajan lisäksi siitä, että yliopisto toivoo pääsevänsä perimään näistä opinnoista 12000–15000€ vuodessa lukukausimaksuja joiltakin opiskelijoilta.
Pääosa opiskelijoista on suomalaisia. Ei tänne niin paljon ole ETA-alueen ulkopuolelta väkeä tulossa, että siitä saisi kandiohjelman aikaan. Ymmärtääkseni se on myös Aalto-yliopiston ainoa taloustieteen kandiohjema, joten kotimaisten opiskelijoidenkin on se otettava, jos mielivät taloustieteiltä Aallossa opiskella. HY:n puolella on samanlaisnen englanninkielinen koultusohjelma, joten kilpailuakin on.
Turhaa räpellystä. Jos olisin nuori, niin hakeutuisin samantien esim. Skotlannin aitoon kieliympäristöön. Aalto on pilipaliyliopisto, kun ratingejä tutkii.
Erityisesti ne jotka ovat olleet vaihto-oppilaina englannin kielisissä maissa, heillä on myös mahdollisuudet selviytyä englanin kielisestä oppinnosta kohtalaisen helposti — suorastaa piece of cake opiskelua.
Järkyttävää lukea miten kieltä Suomessa ollaan jo täyttä häkää vaihtamassa. Luulin jopa perustuslain takaavan oikeuden suomenkieliseen opetukseen.
Joka tapauksessa asiassa on nyt ylen määrin hypeä. Kyllä Suomen yliopistojen pitäisi tähdätä suomalaisten opiskeluun ja Suomea varten. En tiedä Aalto-yliopistosta, mutta ainakin Jyväskylässä englanninkielisyyshypetyksen taustalla on ollut helpommin saatavilla oleva rahoitus.
Opetuksen englanninkielistäminen on ymmärtämättömien (lue. ministerin ja ministeriön) touhuja.
En tunne taloustieteen laitosta, mutta omalla laitoksellani ja sen lähipiirissä professoreiden motivaatio englanninkielisten ohjelmien perustamiseen on ainakin sivusta katsoen näyttänyt olevan halu saada lisää hyviä opiskelijoita.
Opetuskielenä oli pääosin englanti jo silloin kun itse opiskelin (aika kauan sitten), lopputuloksena oli ehkä hieman kohentunut englannin taito, kykenemättömyys selittää oppimiani asioita suomeksi koska suomenkielistä terminologiaa ei oppinut, ja halvemmat ja paremmat oppikirjat kun ei tarvinut tyytyä surkeisiin suomalaisiin (joita ei varmaan enää edes ole olemassa).
Kieliasiaa lukuunottamatta hyvä että korkeakoulujen tasoon satsataan! Luulisin että taloustieteen maisteriohjelma on suurimmaksi osaksi yhteinen yliopiston ja Aallon kanssa, näin se oli ainakin minun aikanani. Aallon tason nousu taloustieteessä perustunee osittain myös siihen, että nyt opiskelijoille on tarjolla TKK:n matematiikka, ennen yhdistymistä Kauppakorkeakoulun matikanopetus oli surkeaa verrattuna yliopistoon, eikä sillä pärjännyt ammatissa.
Perustuslaki ja yliopistolaki kumpikin takaavat oikeuden suomenkieliseen korkeakouluopetukseen, ja asiastahan on oikeuskanslerin ennakkopäätöskin. Ongelma onkin, että korkeakouluissa ei juurikaan välitetä näistä laeista. Omieni keskustelujeni pohjalta minulla on mielikuva, että päättävissä elimissä niiden olemassaoloa ei välttämättä ylipäätään tiedosteta tai pidetä tärkeänä, tai sitten niiden merkityksestä tehdään jotain omia tulkintoja.
Näkisin isona ongelmana sen, että yliopistot että yliopistojen yksittäiset professorit ovat kiinnostuneita kilpailemaan statuksesta muiden yliopistojen, myös ulkomaalaisten, kanssa. Näissä kilpailuissa ei panna kauheasti painoarvoa sille, järjestääkö laadukasta opetusta kansalliskielellä. Läheskään kaikki eivät tiedosta sitä tai välitä siitä, että suomalaisen yliopiston professorin työtehtäviin kuuluvat opetukselliset velvollisuudet juuri suomalaista ja suomenkielistä yhteiskuntaa kohtaan (Åbo Akademissa tietysti ruotsinkielistä). Sitä ei tehdä missään muuallakaan. Se mikä tekee asiasta tuomittavaa on mielestäni se, että suomalaiset yliopistot pyörivät hyvin pitkälle julkisella rahalla. Mitä enemmän yliopistossa on kv-ohjelmia, sitä enemmän tilanne on se, että yliopisto kouluttaa suomalaisten veronmaksajien rahoilla intialaisia (joista monet eivät jää valmistuttuaan Suomeen töihin mm. siksi, etteivät osaa kieltä, kas kummaa, kun sitä ei koulutuksessa opeteta tai vaadita). Kun yliopistojen sisäinen vastuuntunto ei riitä, pitäisi ulkopuolisen yhteiskunnan toisaalta myös ilmeisesti hanakammin vaatia niitä täyttämään vastuunsa. Veronmaksajalla on kaikki oikeutus olla haluton rahoittamaan yliopistojen keskinäistä statuskilpailua, joka tapahtuu kielellisten oikeuksien kustannuksella. Itse näen tämän luottamustoimen väärinkäyttönä.
Jos Suomessa ei olisi lainkaan yliopistoja suomenkielisille, sellaisia varmaan perustettaisiin. Hankalampi tilanne on silloin, jos yliopistoja nimellisesti on, mutta ne kuitenkin pyrkivät olemaan täyttämättä niille sälytettyä tehtävää, koska sitä ei pidetä hohdokkaana. Yksi ratkaisu voisi olla (jälleen) kansallistaa sen verran suuri osa yliopistoja, että kansallisten etujen vaatimassa mitassa koulutustarpeet olisivat turvatut. Loput voisivat sitten vaikka kokonaan profiloitua pelkiksi tiedetehtaiksi niin halutessaan.
Tätä asiaa ei pidä ajatella minään nationalistisena paranoiana, vaan asiasta ovat varoitelleet juuri kielialan asiantuntijat. Harva osaa englantia niin hyvin kuin kuvittelee osaavansa, ja tuskin juuri kukaan lingvisti sanoo, että äidinkieltä voi noin vain tappioitta vaihtaa englanniksi. Tästä syystä voisikin olettaa juuri vihreiden akateemisena puolueena suhtautuvan asiaan vakavasti. Kyse ei ole siis siitä, että jokainen yksittäinen ”kansainvälinen” so. englanninkielinen ohjelma on pahuutta, vaan siitä realiteetista, että tosiasiassa ne harvoin ovat rinnakkaisia suomenkielisten ohjelmien kanssa, vaan korvaavat ne, ja on kielellinen katastrofi kun tämä tapahtuu laajamittaisesti.
Kuvatut asiat ovat ehkä voimakkaammin läsnä maisteri- ja jatkotutkintovaiheessa. Kandiopintojen osalta ollaan vielä ehkä enemmän samassa tilanteessa kuin englanninkielisen lukiokoulutuksen osalta: Näennäisesti ”kansainvälinen” koulutus tullee täyttymään etupäässä suomenkielisestä eliitistä, koska englanti nähdään sosiaalisen statuksen edistämisen välineenä (jokainen sosiolingvisti osannee kertoa, että juuri näillä mekanismeilla kieli näivettyy). Tästä syystä asiaa ei pidä naiivisti kysyä myöskään pelkästään jossain koulutusohjelmassa olevilta opiskelijoilta itseltään, koska ongelma on näitä laajempi ja koskettaa jokaista yhteiskunnan jäsentä. Varmaan moni ottaa mielellään vähemmän vaativat tutkintovaatimukset (pitää osata vain keskitasoista englantia vs. pitää osata SEKÄ suomea ETTÄ englantia ja vielä oikeissa paikoissa), mutta emme toisaalta lahjoita tutkintoja ilman mitään vaatimuksia, vaikka sekin varmasti kelpaisi monelle opiskelijalle…
Erittäin hyviä huomioita. Valtion rahoittamien yliopistojen tarkoitus ei todellakaan ole,
— että professoreilla on kivaa,
— että opiskelijoilla on kivaa,
— että meillä on kansainvälisesti kilpailukykyiset yliopistot.
Ei. Yksinkertaisesti vain se, että maapallon pieni suomenkielinen vähemmistö saa halutessaan yliopistotasoista opetusta suomen kielellä.
Sitä ongelma, jos se nyt edes ongelma onkaan, että näin pienestä vähemmistöstä kuin maapallon suomenkielinen väestö, ei riitä huippulahjakkuuksia täyttämään yhtä kokonaista yliopistoa, ei pidä ratkaista lopettamalla suomenkielisille suunnattu opetus.
Sitten on vielä ratkaistava huippulahjakkuuksien taso (laatu).
— Jos otetaan mikä tahansa otos populaatiosta, vaikkapa yliopiston valintakynnyksen ylittävät henkilöt, ja tarkastellaan sitä yhden kriteerin pohjalta, niin aina tässä joukossa yksi prosentti on aivan ehdotonta huippua.
— Kun kerätään kaikki tuohon yhteen prosenttiin kuuluvat, heistä yksi prosentti, eli 1/10’000 valintakynnyksen ylittäneistä, on aivan ehdottoman ehdotonta huippua, joille ei sovellu sama opetus kuin lopulle 99%:lle.
— Ja niin edelleen.
Mikä huippulahjakkuuksien ryhmä on juuri se, jota tavoitellaan?
Tuleeko Suomen huippuyliopistosta vain valintaseula kansainvälisille über-huippujen yliopistoille? Onko tarkoituksena vain syöttää oppilaita seuraavan tason über-yliopistoon (ja rehvastella sillä 99 %:lla oppilaista, jossa ei ollut tarpeeksi kykyä päästä parempaan yliopistoon)?
– Mitä tarkoitusta varten lopultakaan näitä über-ihmisiä pitää (valtion varoilla) kouluttaa?
— Eikö heillä itsellään ole älyä ja ymmärrystä järjestää opetusta toinen toiselleen?
— Vai ovatko he uhka valtion olemassaololle, että sen takia heidät pitää saada valtion rahoittaman opetuksen piiriin ja lopullisesti lannistaa kaikenlainen “yrittäjätoiminta”. Palkata heidät helppoon virkaan, jotta eivät suunnittelisi “yhteiskunnallisia innovaatioita”.
Se, että yliopisto perustaa taloutensa kansainvälisten “huippulahjakkuuksien” tuomiin lukukausimaksuihin on varma keino lopullisesti tuhota tuon über-yliopiston menestyksen
— Todelliset huiput kutsutaan opiskelemaan ja
— heidän opiskelunsa kustannetaan stipendeillä.
Lukukausimaksut vain takaavat sen, että opiskelijoiksi hakeutuu henkilöitä, jotka eivät päässeet haluamaansa huippu-yliopistoon, koska kyvyt eivät riittäneet.
Loppupelissä henkilöt, jolla on kyky tuottaa yhteiskunnalle jotain äärimmäisen hyödyllistä, siis luoda miljardibisneksiä, ovat sellaisia, jotka eivät kuitenkaan menesty organisoidun, eivät varsinkaan valtion organisoiman (rahoittaman), opetuksen piirissä.
— Viimeistään nämä über-huiput riitautuvat opettajiensa kanssa, koska opettajat ovat niin tyhmiä!
Mielestäni olet Sepeteuksen kanssa ymmärtänyt asiaa pintaa syvemmälle. Ministeriössä sellaiseen ei ole mitään edellytyksiä. Tosin ei ole näköjään yliopistojen johdossakaan, kun esitetään kuvitelmia tällaisista jättiloikista vain kielen vaihtamisen pohjalta. Kerron tässä omista kokemuksistani yliopistosta, jossa kovasti kansainvälistyttiin ja luotiin englanninkielisiä maisteriohjelmia.
Kun opettaja valmistelee opetusta englanniksi se vie varmasti useimmilta enemmän aikaa. Lisäksi opettaja pystyy välittämään samassa ajassa vain ehkä 75 % siitä annista mihin hän pystyisi suomeksi eikä tämä koske vain määrää vaan myös laatua. Sitten kun vielä suomenkielinen opiskelija imee kuulemastaan ehkä myös 75 %, on teho pudonnut kokonaisuutena jo puoleen. Eli molemminpuolinen työajan lisääntyminen ja ymmärrys-/välityskyvyn heikentyminen syövät kyllä pohjan jättiloikalta.
Kaiken lisäksi ulkomaiset opettajat syrjäyttävät kotimaista väkeä ja heidän sitoutumisensa suomalaiseen yhteiskuntaan a sen kehittämiseen jää tyypillisesti löyhäksi.
Asian pihvi ei ole tuo kielen vaihtaminen jo kandivaiheessa (nyt maisterivaiheessa) vaan kokonaan toisenlaisesta ja vaativammasta opetuksesta. Aiemmin ensimmäinen vuosi oli yhteinen kauppatieteen kanssa, mikä laski rimaa.
Juuri näillä keinoin saatiin aikoinaan saamen kieli näivetettyä: asuntola-kouluissa saamelaiset oppivat ettei omalla kielellä voi tehdä mitään sivistynyttä, kaikki ‘oikea’ tiede on suomeksi (tai joksikin vielä fiinimmäksi kieleksi). Nyt suomenkieliset ovat toistamassa saman virheen.
Intialaisten kouluttaminen suomalaisten veronmaksajien rahoilla ei tietenkään ole perusteltua. Jos ulkomaalaisilta opiskelijoilta peritään lukukausimaksuna niin paljon, kun opetuksen järjestäminen maksaa (+mahdollinen voitto), niin en näe mitään väärää siinä, että yliopistot tekevät sivubisnestä, josta tulevat rahavirrat ne ohjaavat pääbisneksensä (tieteellinen tutkimus) rahoittamiseen. Monet ulkomaalaiset huippuyliopistot harrastavat tällaista.
En siis näe intialaisille tarjottavaa englanninkielistä opetusta mitenkään ongelmana Suomen yliopistoille. Suurempi ongelma ovat EU-kansalaiset. Muilla EU-kansalaisilla on käsittääkseni oikeus mennä suomalaisiin yliopistoihin opiskelijaksi samoin ehdoin kuin mitä suomalaisille opiskelijoille tarjotaan. Heillä todennäköisesti maahan jäänti opiskelujen jälkeen on huonompaa kuin suomalaisilla, eli he ovat huono diili suomalaisille veronmaksajille. Ja opetuksen tarjoaminen muilla kielillä kuin suomeksi ja ruotsiksi on varmasti omiaan houkuttelemaan opiskelijoita EU-maista.
Kannattaa muistaa, että Intiassa n paljon enemmän rikkaita kuin Suomessa, panet rikkauden rajan mihin tahansa.
Mutta Suomessa on toimiva viemärilaitos ja sisävessat jopa kaikkein köyhimmillä.
Kuten tarkoitin sanoa, ongelmaa ei olisikaan jos tämä olisi vain sivubisnes, mutta kun näin ei ole. Lukukausimaksut eivät ole niin suuria, että opistot saisivat hommasta voittoa, ainakaan jatkamatta tiliä heikentämällä suomenkielistä koulutustarjontaa. Sen tarjoaminen on myös niiden yliopistojen pääbisnestä. Harva edes jää tutkijanuralle, vaikka resursseihin nähden jo nyt liian moni.
Tuota EU-asiaa pidän myös omana ongelmanaan, joka on potentiaalisesti epästabiili. Nykyäänhän valintaperusteissa ei ole mitään kansalaisuuspohjaista, joten vain suomen-/ruotsinkielisyys ja syrjäinen sijainti estävät korkeakouluja täyttymästä ulkomaisista opiskelijoista. Jos näistä toinen poistuu, niin miten tilanne kehittyy? Kun kyseessä on kuitenkin käytännössä julkinen palvelu, pitäisin tarkoituksenmukaisena että kv-opiskelijat kiintiöitettäisiin omaksi kiintiökseen ja valtaosa omakseen, johon kriteerinä voisi olla vaikka oikeus suomalaiseen opintotukeen, so. pysyvä asuinpaikka Suomessa. Mieluummin näin ennen kun tilanne äityy kovin pahaksi.
Omassa yliopistossani en kyllä hirveästi ole nähnyt muista EU-maista kuin Italiasta väkeä. Työntekijöistä tiettävästi Venäjä–Iran-akseli on suurin.
Myös prostituution ja rikollisuuden pääkieli on tätä nykyä englanti. Vielä kun oikeuslaitoksen ja oikeustieteelliset saisi vaihtamaan.
Aalto-yliopiston teknillisellä puolella ainakin tunnutaan valittelevan sitä, ettei suomenkielisiä jatko-opiskelijoita tahdo löytyä
Vaikeinta englanninkielisyyden kanssa lienee pitkällä A‑linjalla olevilla (ammattikoulu -> AMK -> Aalto). Toisaalta, jo AMK-tasolla suomenkielisten oppikirjojen saatavuus on huono joillain aloilla ja muu materiaali ja tekninen dokumentaatio on useinmiten englanniksi.
Tästä kaikesta tulee tietenkin se ongelma, että suomenkieliset termit ja ammattikieli opitaan huonommin, Kirjoita siinä sitten esimerkiksi työohjeita.
Maksullista ja englanninkielistä perustutkinto-opetusta on yritetty joskus aiemminkin yliopistomaailmassa järjestää, mutta yritykseksi se on jäänyt, koska aiemmin laki ja sen tulkinta kielsivät sellaisen ja aloitetut ohjelmat piti lakkauttaa. Hienoa, että kehitystä tapahtuu 😉 O tempora, o mores…
Hyvä Osmo!
Sinun ei tarvitse olla huolissasi. Helsingin yliopistoa ei tarvitse ravistella hereille. Olemme olleet hereillä koko ajan. Vauhtiakin riittää niin, että välillä hengästyttää.
Helsingin yliopistossa uudistettiin opetusohjelmat runsaat kaksi vuotta sitten. Muutosta kutsutaan Isoksi Pyöräksi. Tavoitteena oli Bologna prosessin mukaisesti eriyttää kandi- ja maisteriohjelmat ja uudistaa opetusohjelmia. Eri tieteenalojen opetusohjelmia yhdistettiin siten, että yliopistossa on nyt noin 40 kandiohjelmaa ja yli 80 maisteriohjelmaa. Pyrkiminen tapahtuu kandiohjelmiin ja niistä voi – sopivilla kurssivalinnoilla – siirtyä eri alan maisteriohjelmaan. Samalla on opetusmenetelmiä uudistettu voimakkaasti.
Taloustiede sai oman kandiohjelman. Lisäksi olemme läsnä Matemaattisten tieteiden kandiohjelmassa Ekonometrian opintosuuntana. Kandiohjelmamme sisältö on hyvin lähellä sitä, mitä Aalto tavoittelee uudella ohjelmallaan. Ohjelma on suomenkielinen. Tavoitteena on, että meiltä valmistuvat kandit voivat siirtyä joustavasti myös muihin yhteiskuntatieteisiin, joissa tarvitaan vahvaa metodista osaamista. Samalla luovuimme pääsykokeista ja sisäänotto tapahtuu pääsääntöisesti ylioppilastodistuksen (-kirjoitusten) perusteella.
Maisteriohjelmassa olemme olleet myös edelläkävijöitä: maisteriohjelma jakaantuu kahteen opintosuuntaan. Yleinen linja vastaa likipitäen vanhaa maisteriohjelmaamme – toki uusin opetusmenetelmin. Tutkimuksen linja on uusi ja sinne on erillinen haku – ihan samaan tapaan kuin Aallon uuteen kandiohjelmaan. Tutkimuksen linjan opiskelijat suorittavat huomattavan osan pakollisista jatkokoulutuskursseista. Tämän tavoitteena on lyhentää tohtorintutkinnon valmistumisaikaa. Vastaava käytäntö on monessa muussa maassa ja myös Aallossa. Tämä tutkimuksen opintosuunta, jonka opetuksesta vastaamme yhdessä Aallon ja Hankenin kanssa muodostaa Helsinki GSE:n opetuksellisen ytimen.
Olemme myös vakavissamme kolmannen tehtävän – yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen – kanssa. Olemme piinallisen tietoisia, että parannettavaa on! Olemme kuitenkin laitoksena erikoistuneet eri aloihin kuin sisarlaitoksemme Aallossa ja se näkyy myös erilaisina tapoina suorittaa tätä tehtävää.
Ystävällisin terveisin,
Antti Ripatti
Professori, Taloustieteen tieteenalavastaava
Helsingin yliopisto
Toivotan Aalto-yliopiston uudelle taloustieteen ohjelmalle onnea.
On syytä tuoda esiin muutamia näkökulmia Helsingin yliopiston (HY) tarjoamasta taloustieteen opetuksesta. HY:n taloustieteen kandiohjelma aloitti 2017 ja ensimmäiset uudet opiskelijat otettiin lähes kokonaan yo-tutkintoon perustuvalla todistusvalinnalla. HY:n taloustieteeseen hakeneiden määrä on ollut huomattavassa nousussa. Päähaussa vuonna 2016 hakijoita oli 280, 2017 hakijoita oli 570 ja vuonna 648. Aloituspaikkoja on 50 per vuosi. 2017 aloittanut HY:n taloustieteen kandiohjelma onkin todella vetovoimainen.
2018 todistusvalinnassa pisteitä sai 1) äidinkielestä, 2) matematiikasta ja 3) reaalista/ainereaalista, toisesta kotimaisesta kielestä tai vierasta kielestä. Vuonna 2018 todistusvalinnan pisteraja ei-ensikertalaisille oli 38/40. Tämän pistemäärän sai esimerkiksi laajan matikan laudaturista, äidinkielen laudaturista ja reaalin/ainereaalin, pitkän toisen kotimaisen kielen tai pitkän vieraan kielen E:stä. Ensikertalaisilla pisteraja oli 34/40. Sen sai esim. lyhyen matematiikan kirjoittaja kolmella laudaturilla (edellä mainituista aineista). HY:n taloustiede onkin vetänyt puoleensa erittäin hyviä opiskelijoita.
HY:n taloustieteen kandiohjelman opintojen rungon muodostavat mikro- ja makrotaloustieteen sekä ekonometrian kurssit. On kuitenkin syytä korostaa, että se tarjoaa Suomen suurimpana taloustieteen yksikkönä monipuoliset mahdollisuudet opiskella taloustieteen erikoisaloja.
Globaali rahoituskriisi on tapahtuma, jolla on ollut huomattava vaikutus taloustieteeseen. Yksi keskeinen taloustieteen tutkimusalue on rahoituksen taloustiede (financial economics). On tärkeää analysoida mm. reaalitalouden ja rahoitusmarkkinoiden vuorovaikutusta. Rahoituksen taloustiede on ollut Suomessa perinteisesti taloustieteen osa-alue, jonka opetus on ollut puutteellista. HY:n taloustieteen kandiohjelma on kuitenkin lisännyt rahoituksen taloustieteen opetusta huomattavasti. Lukuvuonna 2018–19 se opettaa neljä opintojaksoa aiheesta (rahoituksen perusteita, rahoitusmarkkinoita, monikansallista rahoitusta ja sijoittamista). HY:n taloustieteen kandiohjelma onkin ollut hereillä ja se on kyennyt kaikista Suomen taloustieteen ohjelmista parhaiten vastaamaan globaalin rahoituskriisin asettamaan uudistustarpeeseen.
HY:n taloustiede opettaa myös runsaasti vapaavalinnaisia opintoja kansainvälisestä taloudesta (kansainvälisestä kaupasta, kansainvälisestä makrotaloustieteestä ja EU:n taloustieteestä) ja makrotaloustieteestä (esim. talouspolitiikasta EU:ssa). Näin olleen HY:n taloustieteen opiskelijat saavat hyvin kokonaiskuvan globaalin talouden toimista.
Taloustiede on viimeisen 40 vuoden aikana kokenut empiirisen vallankumouksen, kun empiiristen tutkimusten osuus tutkimusjulkaisusta on lisääntynyt. HY:ssä taloustieteen opetus on sisällöltään matemaattisempi, kvantitatiivisempi ja enemmän ekonometriaan suuntautunut kuin muissa Suomen yliopistoissa.
Ystävällisin terveisin,
Juha Tervala
HY:n taloustieteen kandiohjelman johtaja
Professori (ma.)
Kun mä opiskelin Hyllä mikron ekaa kurssia ni luennoitsija sano suht alkumetreillä, et ku teitä ei kuitenkaan kiinnosta (aikaisempiin kokemuksiinsa nojaten) ni ei muakaa kiinnosta ja sitten juoksi luennot läpi nii et kurssin luennot päätty ennenaikojaan. Ja osallistujamäärä luennoilla tais olla loppua kohden hyvin pieni…
No ei se Aallollakaan paremmin taida mennä, Tutalla fuksina opiskeleva tuttu kertoi et ekasta matikan kurssista sai prujaamalla vitosen, tenttiä ei ollut eikä edes anonyymiä kurssipalautetta.
Nyt järki käteen plz, käykää kattomassa mitä siellä luennoilla tapahtuu.
Kieltämättä on jonkinlainen ongelma, kun perinteisen tentin sijaan pitäisi käyttää parempia ja monipuolisempia arviointimenetelmiä, mutta toisaalta aika monet näistä menetelmistä mahdollistavat prujaamisen tai muunlaisen huijaamisen. Tosin tentissäkin on ongelmansa ja siinäkin voi huijata. Suurin ongelma taitaa ollakin opiskelijoiden asenteissa: tentissä huijaamista pidetään yleisesti paheksuttavana, kun taas monen mielestä on hyväksyttävää kopioida harjoitustehtävävastauksia, vaikka ne vaikuttaisivatkin kurssiarvosanaan.
Se tuskin pitää paikkansa, että mahdollisuutta anonyymiin kurssipalaitteeseen ei ollut, ellei sitten anonyymiteettiä tulkitse todella tiukasti. Aallon kurssipalautejärjestelmä lähettää ainakin tekniikan puolella (johon matematiikkakin kuuluu) kurssin päätyttyä automaattisesti kurssille ilmoittautuneille linkin kurssin palautekyselyyn ilman, että opettaja tekee mitään asian eteen. Opettaja saa tosin kyselyn sulkeuduttua listan niistä opiskelijoista, jotka ovat vastanneet kyselyyn, mutta opettajalla ei ole mitään mahdollisuuksia yhdistää opiskelijaa tämän vastauksiin. Opiskelijalistaa ja vastauksia ei lähetetä opettajalle, jos vastaajia on niin vähän, että vastaajien anonyymiteetti olisi vaarassa.
Vaikuttaa hieman siltä, että tulevaisuudessa huippualojen opetuskielinä on ruotsi ja englanti.
Monikulttuurikiintiö leikataan aina pois suomenkielisiltä.
Jos jaksaisin, kiinnittäisin kansainvälisen huomion siihen että stadissa on apartheidia eli suomenruotsalaisten White-Only-kouluja, ja esmes somalien omakielistä opetusta järjestetään vain suomalaisten kouluissa. —
Eli ruotsinkielisissä kouluissa ei ole somaleja, mutta sinusta siellä pitäisi silti järjestää somaliankielistä opetusta, jotta oltaisiin samanlaisia kuin suomenkieliset koulut?
Englannin- tai muunkielisistä opinnoista tulisi periä tuntuva vero. Esim. 20 000 e könttäsumma veromaksu varmasti antaisi kannustusvaikutusta.
Koko taloustieteellinen tiedontuotanto toimii englannin kielellä. Jos pitäisi rajoittaa vain suomenkielisiin lähteisiin, taantuisimme kehitysmaan tasolle. Vähän kuin sanoisi, että matemiatiikan opinnoissa ei saisi käyttää numeroita.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: onko tämä Suomen eliitti tullut hulluksi? Eikö se tiedä, että ajatteleminen tapahtuu äidinkielellä? Alle parikymppinen suomalainen “huippu” pannaan huippuyliopistoon opiskelemaan huipputiedettä lukioenglannin pohjalta.
Ajatteleminen on se pointti. Ajatteleminen.
Osmo olet muiden vihreiden tapaan huolissasi biodiversiteetin kapenemisesta — mutta etkö sinäkään herrajumala näe, mitä tämä vapaaehtoinen kielen vaihto tekee suomalaiselle kulttuurille?
Mikael Jungner ehdotti sijapäätteistä luopumista — kun sitä vissiin harmitti se, että twitter-aihetunnisteen liittäminen viestiin on vähän vaikeampaa, kun on tämä omituinen suomi.
Ajatteleppa Osmo vähän aikaa tätä diversiteettinäkökulmaa: Kielenvaihto ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että kulttuuri muuttuu elinvoimaisemmaksi — se on ollut aina häviö.
Pitääpä nyt vielä kirjoittaa yksi varaus (eli disclaimer): minusta monipuolinen kielitaito on hyvä asia, ja on tärkeää, että esimerkiksi suomalaiset taloustieteen huippututkijat osaavat mm. englantia.
Touko Mettinen
ajattelen suomeksi
Tässä on laajempi ongelma. Taloustieteellisiä asioita ei voi ajatella suomenkielellä, koska suomenkieliset termit ovat epätarkkoja. Ne johtavat epätarkkaan ajatteluun. Asia on toisin tilastotieteessä, jossa joku on tehnyt loistavia käännöksiä termeistä, jotka ovat esikuvaansa parempia. Esimerkiksi “tyhjentävä tunnusluku”.
Joku on osannut luoda “termin suhteellinen etu”, joka on ihan hyvä, mutta miten käännät suomeksi economize on energy. (Vihje: säästää energiaa ei ole oikein)
Suomen kielen huoltajat ehdottavat aivan käyttökelvottomia termejä, jotka ovat usein rivin pituisia yhdyssanoja ja senkin jälkeen epätarkkoja.
Hei mutta eikös tämä ole juuri korkeatasoisen akateemisen opetuksen ja tutkimuksen tehtävä? On varmaan totta, että lingvistit eivät ilman apua osaa muodostaa alalle käyttökelposta termistöä, mutta jos sieltä huippuyliopistosta löytyisi joku näppärä assistentti, joka avittais?
Touko Mettinen
Tarvitsisi vähän kontekstia, mutta siitä riippuen joko ‘säästää energiakustannuksissa’ tai ‘säästellä energiassa’.
Kenenkään ei tarvitse ehdottaa mitään, kun käytettävissä on aivan arkikielinen ilmaisu, kuten tässä tapauksessa.
Se ei ole säästää energiakustannuksissa — tuo on juuri sitä kielemme epätarkkuutta näissä asioissa — vaan pikemminkin jotain “optimoida energiankäyttöä pyrkimyksenä vähentää sitä”
Ei taloustiedekään mitään eliittitiedettä ole. Kyllä siitä pitää pystyä kertomaan myös suomeksi suomalaisille. Sopikaa nyt ihmeessä keskenänne, mitä mikin termi tarkoittaa suomeksi, ei siihen kielenhuoltajia tarvita. Kyllä taloustieteen perusopetuksen pitää olla suomenkielistä, jotta siitä pystytään keskustelemaan suomeksi. Eihän sen tuloksia muuten voida hyödyntää. Kurssikirjoina tietysti on pääosin vain ulkomaista kirjallisuutta, mutta tenteissä pitää testata, onko ne ymmärretty myös suomeksi. Englantia ja muita kieliä on hyvä osata, jotta pystymme seuraamaan muiden maiden tutkimuksia ja jakamaan omia tuloksia muille. Ei sille muuta perustetta voi olla.
En näköjään tulluyt ymmärretyksi oikin. Minusta on erittäin suuri ongelma, ettei taloustieteellistä terminologiaa ole olemassa suomenkielellä kuimn sinne päin ‑käsitteinä. Termien kehittämisen pitäisi kuulua jollekin, mutta se ei nyt kuulu kennellekään, eikä sitä siksi kukaan tee. Kotus tietysti keksii erilaisia sähkilehitutähystmiä (arkikielellä elektronimikroskooppi) mutta kun he eivät tunne substanssia, termit eivät sovellu teorian esittämiseen.
Termien kehittäminen kuuluu kunkin alan professoreille. Sitä varten heidät on palkattu. He voivat tietysti pyytää kielenhuoltajilta konsultointia.
Voisiko “economize on energy” olla esimerkiksi “käyttää energiaa taloudellisesti”? En tosin tiedä, missä kaikissa yhteyksissä tuota sanontaa käytetään.
Ehkä suomen kielen säännöt ja sanasto pitäisi ottaa haltuun ennen englantiin siirtymistä. Tälläkin listalla monet kommentoijat käyttävät SI-järjestelmän yksiköitä päin persettä ja blogisti kirjoittaa “suomenkielen” vaikka oikea muoto on “suomen kielen”. Blogisti on niin vanha, että on oppikoulussa todennäköisesti lukenut saksaa, miten saksalaiset ovat ratkaisseet pitkien sanojen ja yhdyssanojen hankaluuden?
Eikä kannattaisi tuudittautua siihen uskomukseen, että suomalaiset osaisivat jotenkin erinomaisen hyvin englantia. Tämän osoitti jo muutaman viikon takainen “harava”-keskustelu. Tai Jungnerin “default”. Kysymys on noissa vain yhden sanan väärin ymmärtämisestä, mutta otatte varmaan pisteen laajentamalla kontekstia. Tv-sarjoista opitusta kielestä ja internet-slangista ollaan hyvin perillä, mutta kielen peruskielioppi on kovasti hakusessa. Puhumattakaan sanastosta, joka englannissa on valtava. Englantia osaa “täydellisesti” vain kourallinen ihmisiä ja hekin vain käyttäen laajaa lähdemateriaalia hyväksi.
Ja äidinkielinen puhuja vetää aina toisenakielenäpuhujaa kuus-muna.
Minäkin olen niin vanha, että olen lukenut pitkän saksan. Kun aloin pohtia tuota “economize on energy”:ä, niin aloin etsiä googlella, miten saksalaiset ovat ratkaisseet asian. Saksalaiselta sivulta löytyi yksinkertaisesti “energie sparen”. En tiedä, onko se heidän ekonomisteille ongelma. Tuskin he kuitenkaan ehdottavat perusopetuksen muuttamista englanninkieliseksi.
Energy sparen on eri asia. Tässä on kysymys optimoinnista, ei säästämisestä. Säästeliäs käyttö voi olla lähinnä oikein. Jos yritys käyttää energiaa säästeliäästi, sen energian käyttö voi myös kasvaa, jos sen tuotteiden hinta alenee ja kysyntä kasvaa.
Kielten nyanssit ovat vaikeita. Ymmärtääkseni saksan “sparsam” voi tarkoittaa myös “taloudellista” eikä vain “säästäväistä”. Englannin sanaa “sparing” käytettäneen yleensä suppeammassa merkityksessä.
Olisiko järkeä, että alan professorit eri instituutioissa kokoaisivat listan asioita, joita on hankala täsmällisesti sanoa suomeksi. Sitten he yhdessä voisivat pohtia suomen kielisiä vastineita asioille. Jos uudissanoja tarvitaan, niin sitten yhteyttä myös kotukseen. Tuo “economize on energy” on ilmeisesti vain sovittu sanonta, jossa prepositiolla tarkennetaan asiaa. En usko, että se olisi ikimuistoinen sanonta. Samalla tavalla voidaan sopia, miten se suomessa ilmaistaan. Meillä ei ole käytössä prepositioita, joten asia pitää ilmaista muuten. Tietysti mahdollisimman lyhyesti.
Kielitoimisto itse väittää näin: “Erityisesti uudissanat ovat sellaisia, jotka tuntuvat ärsyttävän monia suomalaisia. Kielitoimiston kontolle on pantu mm. erilaisissa sanakilpailuissa esiin tulleita huvittavia sanaehdotuksia ja pakinoitsijoiden luomuksia. Monet niistä ovat vierasperäisten tai muuten sopimattomiksi koettujen sanojen korvikkeita, sellaisia kuin
elektronimikroskooppi – paremmin: sähkälehitutähystin”
Ymmärtääkseni sekä sähkile wettä hitutähystin ovat kielitoimiston aikaansaannoksia ja sähkilehitutähystin niistä muodostettu jonkun irvileuan tuotos.
Ja mitä vikaa on sanoissa sähkäle (ei siis sähkile) ja hitutähystin? Minusta ne kumpikin ovat hyvin kuvaavia sanoja. Kun ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin sanan sähkälehitutähystin, keksin alle minuutissa, mitä sanan täytyy tarkoittaa. Nämä sanat kuulostavat vain meistä hassuilta, koska ne eivät ole vakiintuneet käyttöön. Kukaan meistä ei kuitenkaan naureskele sille, että puhumme puhelimesta emmekä telefoonista tai tietokoneesta emmekä kompuutterista.
Kyllä kai vastuu erikoisalan terminologiasta on sen alan asiantuntijoilla. Ks.
http://tieteentermipankki.fi/wiki/Termipankki:Etusivu
Tuo termipankki ei kyllä vastannut edes pieneen osaan niistä puutteista, joita taloustieteen Suomenkielisissä termeissä on.
Ikävää, mutta ideahan on juuri se että termipankkiin voi vaikuttaa.
Harrastuspohjalla ilman taloudellista korvausta. Sen verran ovat professorit nykyisin työllistettyjä, ettei oikein riitä aikaa. Siitä ei myöskään saa mitään suorituspisteitä.
“Tässä on laajempi ongelma. Taloustieteellisiä asioita ei voi ajatella suomenkielellä, koska suomenkieliset termit ovat epätarkkoja. ”
Tuosta tuli vaan mieleen, kuinka epätarkkoja Suomessa ollaan eräissä trigonometristen funktioiden johdannaisten merkitsemisessä. Tuo taas johtuu siitä, että Rolf Nevalinnan väitöskirja olisi pitänyt hylätä kun funktioiden potenssien merkinnät olivat väärin. Mutta katsoivat asian niin pieneksi mokaksi että väitöskirja hyväksyttiin. No tuon jälkeen ainoastaan Suomessa käytetään em. merkintöjä väärällä notaatiolla. Ja tämän minulle on kertonut erään oppilaitoksen naispuolinen matematiikan alueelta väitellyt tohtori.
“Taloustieteellisiä asioita ei voi ajatella suomenkielellä, koska suomenkieliset termit ovat epätarkkoja. Ne johtavat epätarkkaan ajatteluun.”
Olen aivan yhtä raivoissani kuin moni muukin kommentoija tästä suomenkielisen tieteellisen keskustelun alasajovimmasta. Samoja ajatuksia esitettiin 1800-luvulla suomenkielistä lääketieteen opetusta vastaan. En jaksa toistaa kaikkia argumentteja, joita on eri foorumeilla toistettu jo pitkään, esitän vain seuraavan ajatuksen:
Jos suomenkieliset termit ovat epätarkkoja niin eikös taloustieteellinen ajattelu — tarkemmin sanoen: osallistuminen taloustieteelliseen keskusteluun ja opiskeluun — siitä vain terävöidy, kun ihmisten on pakko oikeasti eksplikoida asiat eikä vain luottaa joihinkin valmiiksi saatuihin termeihin? Ja eikös tämä sitten johtaisi myös parempiin termeihin?
“Taloustieteellisiä asioita ei voi ajatella suomenkielellä, koska suomenkieliset termit ovat epätarkkoja. Ne johtavat epätarkkaan ajatteluun.”
Eikös suomenkielisten termien epätarkkuus sitten pikemminkin *kohota* suomenkielisen taloustieteellisen keskustelun tasoa? Siinähän keskustelijoiden pitää sitten osata erityisen tarkasti eksplikoida, mitä milloinkin tarkoittavat. Monipuolisempaa keskustelua kuin sellainen joka turvautuu joihinkin annettuihin termeihin. Ja aivan, keskustelussa luulisi ennen pitkää syntyvän parempia termejäkin. (Varmuuden vuoksi: lasken tässä keskusteluun myös opetuksen, opiskelun ja kaiken alan kielenkäytön.)
Tämä vain pikku kommenttina. Argumentteja suomenkielisen tieteellisen keskustelun edellytysten alasajoa vastaan on viime aikoina esitetty niin moniaalla, että en nyt toista niitä. Yllä oleva sitaatti taas kuulostaa enemmän 1800-luvulla esitetyltä suomenkielisen lääketieteen vastustukselta.
Anteeksi tuplakommentointi melkein samoin sanoin. Sain jotenkin sen vaikutelman että ensimmäinen versio katosi.
Vielä vähän tuosta englannin kielellä opettamisesta ja opiskelusta, jos sallit.
Kun sinä olet tuollainen vapaa kirjoittaja ja luennoitsija, niin ei liene ihan mahdotonta, että Helsingin kaupunki palkkaisi sinut joksikin iltapäiväksi vähän laajentamaan kaupungin työntekijöiden — sanotaan nyt vaikka kirjastotoimen johtajien taloustietämystä.
Kirjastotoimen johto on takuulla kielitaitoista ja oppimishaluista porukkaa. Millä kielellä sinä mieluiten selittäisit heille esimerkiksi termin “economize on energy”?
Touko Mettinen
“Sähkilehitutähystin”? Kielitoimisto vissiin suositteli tätä samoihin aikoihin kun EU kielsi tervan ja käyrät kurkut?
Touko Mettinen
Oikea termi on “sähkälehitutähystin”, ei “sähkilehitutähystin”.
Ja EU ei ole kieltänyt tervaa vaan tervalle, kuten muillekin kemikaaleille pitää tehdä REACH-asetuksen mukaiset testit ja saada hyväksyntä, jos sitä aikoo pitää kauppatavarana. Aikaa on kyllä ollut sillä rekiströinti pitää tehdä ennen tämän vuoden loppua.
Käyriä kurkkuja ei myöskään ole kielletty, tämän kuuluisan asetuksen (ei siis direktiivin) ansiosta kuluttajille ja vähittäiskaupalle myytiin tasalaatuista tavaraaa eikä kuten aikaisemmin roskaa laatikon pohjalle ja priimaa päälle. Valitettavasti asetus kumottiin ja kuluttajien asema heikentyi kun nyt saa taas myydä roskaa 1. luokan hinnalla.
Loppukevennys. Amerikassa säädeltiin kaalinsiemeniä 29000 sanalla eiku.
Itse asiassa tärkein syy käyryyden rajoittamiseen oli logistiikka: Suoria ja suorahkoja kurkkuja mahtuu rekkaan ja varastoon merkittävästi enemmän kuin umpikäyriä, eikä kuutiopaino ole rajoittava tekijä. Tukkuliikkeet lobbasivat suorat kurkut logistiikkakulujen pienentämiseksi ja tekivät samalla vahingossa ympäristö- ja asiakasteon.
Kielivalinta mietityttää. Se on looginen, kun ajatellaan sitä kautta, että alan huiput ovat USA:ssa. Se ei ole looginen, jos ajatellaan eurooppalaista viitekehystä, jossa englannin kieli asemoituu uudelleen brexitin myötä. Saksan tai ranskan kielinen ohjelma olisi tässä tilanteessa parempi, mutta kieltenopetus on liiaksi painottunut englantiin. Maakuntien pääkaupunkeihin tarvitaan huippulukiot, joiden ykköskieli on saksa?
Täällä ollaan herttaisen närkästyneitä täysin hyödyttömän 6 miljoonan ihmisen kielemme puolesta. Kyllä ihan kaikki tärkeä maailmassa tehdään englanniksi, jopa täällä suloisessa Suomenmaassa. Niin kaupan kuin tieteenkin kieli on englanti.
Jos tuntuu siltä, että lukioenglannin pohjalta on vaikea opiskella, muutetaan lukiotkin englanninkielisiksi. Kiitettävän paljon kielikylpyopetusta on jo tarjolla englanniksi, erityisesti hyväosaisten alueilla, koska he tietävät miten elämässä menestyy. Nimittäin ei ainakaan lukemalla Aleksis Kiveä nurmeslaisessa peruskoulussa.
Olen tätä mieltä, vaikka itsehän olen suomen kielen kirjoittaja työltäni. Noin ensimmäiseksi meidän pitäisi päästä eroon pakollisesta ruotsista, sen jälkeen pakollisesta suomesta.
Toki, jos ei pidä maailman erilaisia kulttuureita tai omaa kieltään, kultturiaan ja ajattelutapaansa tärkeinä tai säilyttämisen arvoisina. Jostain syystä kuitenkaan esim. saamelaiset eivät nykyisin kuitenkaan juuri kiitä suomalaisia 1960-luvun suomalaistamispolitiikasta. Olisiko inhimillisissä tarpeissa on sittenkin jotain sellaista, joihin teknokratia ja oman identiteetin uhraaminen kilpailun nimissä eivät pysty vastaamaan?
Väärä kysymys. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että noilla mainitsemillasi asioilla on äärettömän suuri arvo (eli ne menevät kaiken muun edelle päätöksenteossa). Harva on myöskään sitä mieltä, ettei niillä olisi mitään arvoa, eli päätöksenteon kannalta olisi yhdentekevää säilyvätkö nuo asiat vaiko eivät. Kysymys on siitä, ovatko arvokaita suhteessa niiden säilyttämiseen tarvittaviin kompromisseihin muissa asioissa.
Toinen kysymys on sitten, että olemmeko me, nykyajan suomalaiset ihmiset, oikeita tahoja päättämään, miten tärkeitä nuo asiat ovat tulevaisuuden ihmisille. Niinpä vaikka nuo asiat olisivat sinulle tai minulle tärkeitä, niin oikea kysymys on se, miten tärkeitä ne ovat niille ihmisille, jotka asuvat Suomessa sitten, kun me olemme jo maan povessa. Sinun ja minun suomenkielen taitomme eivät katoa mihinkään sillä, että tulevaisuuden ihmiset puhuvat jotain muuta kieltä kuin suomea.
Tällä hetkellä ei kukaan maailmassa puhu latinaa äidinkielenään. Pari tuhatta vuotta sitten se oli Euroopan tärkein kieli. Onko maailma huonompi siksi, ettei latinaa enää käytetä muissa kuin tietyissä erityistilanteissa?
Latinaa puhuu nykyään satoja miljoonia ihmisiä. Tai oikeastaan kyseessä ovat latinan nykymuodot jotka ovat erkautuneet omiksi kieliksiin — ranska, italia, espanja jne.
Arkaaista latinaa ei tosiaan nykyään juuri kukaan enää äidinkielenään puhu, aivan kuin ei puhuta enää varhaiskantasuomeakaan. Latina ei ole siis kuollut kieli, vain muuntunut.
Tilanne ei siis ole verrattavissa esimerkiksi siihen että ruotsi tai englanti korvaisi suomen kielen, niinkuin latina vaikka korvasi etruskin ja gallian.
Noin yleisesti ottaen, yhteinen kieli on tärkeä kansallistunteen muodostaja (vaikkei välttämätön — vrt. Sveitsi). Vain sellaiset maat joissa on vahva kansallistunne voivat menestyä. Tässä suhteessa suomen kielen tulevaisuudesta on siis syytä kantaa huolta.
Huomattavan vähän ollaan nykyisin perillä siitä, että ‘suomalaistamispolitiikan’ takana olivat aluksi saamelaiset itse. Suomenkielinen opetus kouluissa oli myös saamelaisten tahto, ja sitä perusteltiin täsmälleen samoilla syillä kuin nykyään perustellaan englanninkielistä opetusta: suomen kielestä on lapsille hyötyä ja sen oppii parhaiten kielikylpymenetelmällä. Suomen kieltä ei pidetty uhkana koska kotipuolessa kaikki olivat kuitenkin saamenkielisiä.
Sitten nopeasti kävi kyllä ilmi että kun lapsien ‘välituntikieleksi’ vaihtui suomi, että oma äidinkieli on sittenkin vaarassa. Ja kun kaikki viralliset asiat ja koulutus oli suomeksi, niin saamen prestiisi jäi huonoksi. Siinä vaiheessa kun asia tajuttiin alettiin vaatia saamenkielistä opetusta, mutta kelkka kääntyi hitaasti. Valtiovalta oli haluton luopumaan ‘toimivasta järjestelmästä’.