Taide, tekoäly ja tekijänoikeudet

Kuvitelka­amme, että joku tekoälyasiantun­ti­ja syöt­täisi tekoä­ly­ohjel­malle kaik­ki Mozartin 41 sin­fo­ni­aa ja lait­taisi ohjel­man tuot­ta­maan vielä yhden saman­laisen. Hän toisi sen julk­isu­u­teen väit­tämäl­lä teosta sen­saa­tiomais­es­ti sak­salaisen kar­tanon ullakol­ta löy­tyneek­si Mozartin 42. sinfoniaksi.

Kri­itikot oli­si­vat hal­tiois­saan ja yksimielisiä siitä, että tämä on Mozartin sin­fo­nioista paras. Siinä kitey­tyy kau­ni­isti ja kyp­syneessä muo­dos­sa Mozartin koko aiem­pi tuotan­to. Uut­ta sin­fo­ni­aa soitet­taisi­in innol­la kon­sert­ti­talois­sa ympäri maailmaa.

Sit­ten petos pal­jas­tu­isi. Olisiko sin­fo­nia tämän jäl­keen muut­tunut huonom­mak­si musiikiksi?

Entä kenen teos tämä sin­fo­nia olisi? Tekoä­ly­ohjel­moi­jan, joka toteut­ti pro­jek­tin vai Mozartin, jon­ka musi­ik­ki oli ope­tu­saineis­tona tekoä­ly­ohjel­malle ja joka loi sen tyylin, jota ohjel­ma kopioi?

Mozart ei ole enää vaa­ti­mas­sa tek­i­jän palkkioi­ta itselleen, mut­ta entä jos joku tek­isi näin jollekin elos­sa ole­valle säveltäjälle – tai taidemaalarille?

Tekoä­lyn avul­la tul­laan tuot­ta­maan niin musi­ikkia kuin kuvataidet­takin. Onko se tap­pio kult­tuurille vai suuri voit­to – olet­taen, siis että tuo­tos on ihmisen tekemää taidet­ta parempaa?

24 vastausta artikkeliin “Taide, tekoäly ja tekijänoikeudet”

  1. Tot­ta kai se olisi voit­to ainakin kult­tuurin kulut­ta­jille. Hyvä on hyvää riip­pumat­ta tek­i­jästä. Tek­i­jänoikeuk­sien osalta tarvit­taisi­in toden­näköis­es­ti uut­ta lain­säädän­töa. Sen laa­timi­nen kan­nat­taisi aloit­taa jo nyt.

    Täl­lä het­kel­lä ja lähi­aikoina tekoä­ly kai pystyy syn­nyt­tämään ja viimeis­telemään uut­ta vain ole­mas­sa ole­val­ta poh­jal­ta aivan kuten esimerkissäsi kuvailet. Uusien ideoiden, tyylisu­un­tien jne syn­nyt­tämi­nen on siis tois­taisek­si ihmisen vastuulla.

  2. Sit­ten petos pal­jas­tu­isi. Olisiko sin­fo­nia tämän jäl­keen muut­tunut huonom­mak­si musiikiksi? 

    Pianisti Glenn Gould huo­maut­ti aikoinaan (PDF), että kos­ka klas­sises­sa musi­ikissa on val­lal­la ker­to­mus, jon­ka mukaan musi­ik­ki muut­tuu tyylil­lis­es­ti aina vain kehit­tyneem­mäk­si, niin vuon­na n val­lal­la olleen tyylin mukainen sävellys miel­letään taiteel­lis­es­ti sitä arvot­tomam­mak­si, miten paljon vuot­ta n myöhem­min se on sävel­let­ty (ja kään­teis­es­ti sitä arvokkaam­mak­si, miten paljon ennen vuot­ta n se mah­dol­lis­es­ti on sävel­let­ty). Tietokoneen tekemä niinkin van­han säveltäjän kuin Mozartin sin­fo­nia miel­let­täisi­in enää lähin­nä pelkäk­si kuriosi­teetik­si, aivan kuten käsipelil­lä 2000-luvul­la sävel­let­ty Mozartin sin­fo­nia miel­let­täisi­in myös kuriositeetiksi.

    Se ei vält­tämät­tä tarkoi­ta, etteikö sävellystä edelleen pidet­täisi kuun­telemisen arvoise­na. Tämän osoit­taa kaikille tut­tu “Albi­non­in Ada­gio”, jos­ta pal­jas­tui, ettei sitä todel­lisu­udessa säveltänytkään Toma­so Albi­noni (1671–1751) vaan musi­ikki­ti­eteil­i­jä Remo Gia­zot­to (1910–1998). Sitä soite­taan edelleen laa­jalti, kos­ka sil­lä on käyt­töar­voa viihde­musi­ikki­na. Tälle hypo­teet­tiselle Mozartin sin­fo­nialle sen sijaan kävisi toden­näköis­es­ti samoin kuin vaikka­pa Hayd­nin pianoson­aateille, joi­ta sak­salainen Win­fried Michel väären­si 1990-luvul­la use­ampiakin: heti hui­jauk­sen pal­jas­tut­tua kiin­nos­tus niihin kuoli käytän­nössä kokonaan.

    Mozartin sin­fo­ni­at ovat siinä mielessä vähän ongel­malli­nen esimerk­ki, että hän vaikut­ti aikana, jol­loin klassi­nen musi­ik­ki ja pop­u­laarimusi­ik­ki eivät vielä olleet eriy­tyneet toi­sis­taan. Sin­fo­nia oli kaava­mainen sävellysmuo­to siinä mis­sä jokin Suo­mi-iskelmä on kaava­mainen muo­to, eikä itsen­sä tois­tamista pidet­ty epäon­nis­tu­mise­na vaan sitä pikem­minkin osat­ti­in odot­taa. Tämän osoit­taa epä­suo­rasti juuri se, että Mozart sai sävel­let­tyä niinkin mon­ta kuin 41 sin­fo­ni­aa (ja hänen aikalaisen­sa Haydn peräti 106). Mozartia 15 vuot­ta nuorem­pi Beethoven sävel­si enää 9, mut­ta niistä olisi jo paljon vaikeam­paa säveltää tietokoneel­la keskiar­voa, kos­ka ne ovat keskenään niin eri­laisia, että tulos voisi olla kuuntelukelvoton.

    Tekoä­lyn avul­la tul­laat tuot­ta­maan niin musi­ikkia kuin kuvataidet­takin. Onko se tap­pio kult­tuurille vai suuri voit­to – olet­taen, siis että tuo­tos on ihmisen tekemää taidet­ta parempaa? 

    Eli vas­taus tähän on, että kysymys on merk­i­tyk­setön, kos­ka kult­tuuris­sa val­lal­la ole­vien arvos­tusten mukaan sitä joka tapauk­ses­sa ei tul­la pitämään ihmisen tekemää taidet­ta parempana.

    Entä kenen teos tämä sin­fo­nia olisi? Tekoä­ly­ohjel­moi­jan, joka toteut­ti pro­jek­tin vai Mozartin, jon­ka musi­ik­ki oli ope­tu­saineis­tona tekoä­ly­ohjel­malle ja joka loi sen tyylin, jota ohjel­ma kopioi? 

    Jo vuon­na 1967 Turun yliopis­ton IBM 1130 ‑tietokoneel­la tehti­in tan­go “Kesän muis­tatko sen”, joka oli samal­la taval­la keskiar­vo Toi­vo Kär­jen säveltämistä tan­go­ista. Se julka­isti­in sekä levyl­lä että painet­tuna nuot­ti­na, ja säveltäjäk­si merkit­ti­in tietokone itse ohjel­moi­ji­neen (ja sovit­ta­jak­si Toi­vo Kär­ki). En sit­ten tiedä, miten tek­i­jänoikeustu­lot tarkkaan ottaen jaettiin.

  3. Taiteen arvot­ta­mi­nen, kun joskus ei pystytä erot­ta­maan alku­peräistä väären­nök­ses­tä, on aina askar­rut­tanut yksinker­taista mieltäni. Arvoon vaikut­taa niin itse taide­teos kuin se kult­tuuri­nen ympäristökin, jos­sa se koetaan. Mitään yksioikoista totu­ut­ta ei liene edes ole­mas­sa, vaan kaik­ki on kovin suh­teel­lista. Ehkä taide on niin kos­ket­tavaa juuri tämän vaikeasti hah­mot­tuvan mon­i­naisu­u­den takia?

    Min­ul­la on toki taiteessa omat miel­tymyk­seni eivätkä ne aina osu yksi­in sen enem­pää taide-eli­itin kuin kansan suurten riv­ienkään näke­mys­ten kanssa. Mitä “kehit­tyneem­mäk­si”, kuten Tom­mi Uschanov kir­joit­ti, ajan arvoste­tu­in taide muut­tuu, sen etäisem­mäk­si sen näköjään itsel­leni koen.

  4. Vas­taus riip­puu siitä kuvit­teletko taiteen “hyvyy­den” ole­van mis­sä määrin objek­ti­ivista (Tapio edel­lä) vai sosi­aalis­es­ti kon­struoitua (Tom­mi edel­lä). Uskon että merkit­täviltä osin jälkim­mäistä, jol­loin tekoä­ly ei herkästi syr­jäytä ihmisiä täysin (voi syr­jäyt­tää joskus). 

    Ymmärtääk­seni tekoä­ly on jo nyt jos­sain muo­dos­sa apuna musi­ikin teossa. Ehkä syr­jäyt­tämi­nen voisi aluk­si tapah­tua siten että tekoä­ly säveltäisi musi­ikin ja sitä myytäisi­in jonkun fan­i­tus­ta herät­tävän ihmisen naa­mal­la. Vähän niin kuin nytkin useimpi­en hit­tiartistien biisit ovat muu­ta­man hit­tisäveltäjägu­run tekeleitä.

    Tek­i­jänoikeusasi­at menevät ylipäätään sitä han­kalam­mik­si mitä enem­män imma­te­ri­aal­i­tuot­tei­ta jatku­vasti syy­de­tään markki­noille. Pitäisi säätää todel­la korkea kyn­nys sille minkä tulk­i­taan loukkaa­van tek­i­jänoikeut­ta. On niin vähän sel­l­aisia aidosti orig­i­naale­ja tuot­tei­ta jot­ka itse eivät ammen­taisi suur­ta osaa edeltäjiltään. Kult­tuurin tuotan­to on myös teknolo­gian myötä kas­vanut räjähdys­mäis­es­ti ja on vaikea nähdä mitään julk­ishyödyl­listä syytä sub­ven­toi­da tätä mas­si­ivista tuotan­toa yli­vahvoil­la tekijänoikeuksilla.

    1. Rogue: Tek­i­jänoikeusasi­at menevät ylipäätään sitä han­kalam­mik­si mitä enem­män imma­te­ri­aal­i­tuot­tei­ta jatku­vasti syy­de­tään markki­noille. Pitäisi säätää todel­la korkea kyn­nys sille minkä tulk­i­taan loukkaa­van tek­i­jänoikeut­ta. On niin vähän sel­l­aisia aidosti orig­i­naale­ja tuot­tei­ta jot­ka itse eivät ammen­taisi suur­ta osaa edeltäjiltään. 

      Asia on juuri näin kuten Rogue kir­joit­taa. Lisäk­si on ihan vali­di argu­ment­ti, että orig­i­naalit, kaikkein “ikon­isim­mat” kult­tuuriyk­siköt ovat siinä ase­mas­saan juuri sik­si että Yes­ter­day, James Bond, Avi­gnon­in Naiset jne ovat irtau­tuneet tek­i­jöistään yhteisek­si omaisu­udek­si. Niiden nykyi­nen taloudelli­nen ja kult­tuurilli­nen arvo kumpuaa enem­män muual­ta kuin niiden tek­i­jän (sinän­sä kohtuu kiis­tat­tomista) ansiokku­ud­es­ta — eli juuri siitä, että niistä on tul­lut yhteistä kuva- ja hah­mo- ja ään­i­maail­maamme joi­ta kaik­ki lainaamme ja joista keskustelemme. Eivätkä ne tietenkään syn­tyneet tyhjiössä.

      Mitä tekoä­lyn luomisvoimaan tulee, huo­maut­taisin että on täysin sub­jek­ti­ivis­es­ti bit­ti­avaru­udessa kvant­tiväreilevä vii­va, mikä algo­rit­mi on “tekoä­lyä” ja mikä “vain” algo­rit­mi. Olisi hyvin häi­lyvää ja type­r­ää yrit­tää normeer­a­ta tätä eroa tek­i­jänoikeussäädök­si­in. Käytän­nössä kaik­ki nykyään tuotet­tu, saati kuun­nel­tu musi­ik­ki kiertää tietokoneen pros­es­sorin kaut­ta, eikä tiukan tulkin­nan mukaan olisi siis täs­mälleen kuun­nel­lun laise­na ole­mas­sa ilman koodar­i­joukon aidosti orig­i­naale­ja panok­sen­pala­sia. Siitä vain säädök­siä vään­tämään että kaik­ki saa­vat reilun osansa?

      Ihmiskun­ta hyö­ty­isi suuresti siitä, että tek­i­jänoikeudet oli­si­vat nyky­istä paljon sup­peam­min määritel­tyjä ja selvästi lyhyem­män aikaa voimas­sa. Ei päin vastoin.

  5. Teoskyn­nyk­sen ylit­tämiseen tarvi­taan tek­i­jäk­si ihmisen luo­va ja taiteelli­nen työ, kone ei kel­paa. Eli teok­sel­la ei ole tek­i­jänoikeu­den­suo­jaa, vaan se on ns. Pub­lic Domain. Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta sitä, etteikö teosta voisi hyö­dyn­tää kau­pal­lis­es­ti tietyis­sä rajois­sa. Hyö­dyn­tämi­nen onnis­tuu, mut­ta sitä ei voi kukaan tehdä yksi­noikeudel­la. Se ei tarkoi­ta myöskään sitä etteikö teok­ses­ta voisi tul­la hyvinkin vuo­sisadan se paras hit­ti. Hyvinkin voisi tulla.

    1. HK: Teoskyn­nyk­sen ylit­tämiseen tarvi­taan tek­i­jäk­si ihmisen luo­va ja taiteelli­nen työ, kone ei kel­paa. Eli teok­sel­la ei ole tek­i­jänoikeu­den­suo­jaa, vaan se on ns. Pub­lic Domain. 

      Jos näin on, ihmisen luo­valle ja taiteel­liselle työlle pitää määritel­lä kri­teer­it. Esimerkik­si mon­et ammat­ti­val­oku­vaa­jat ovat väit­täneet, että heil­lä on tek­i­jänoikeudet ottami­in­sa, täysin tavanomaisi­in luokkaku­vi­in. Olisi mie­lenki­in­toista tietää, onko näitä vaa­timuk­sia oikeudessa ratkot­tu, ja mikä on ollut tulos.

      Jos pelkkä alan ammat­ti­laisu­us riit­tää täyt­tämään luo­van ja taiteel­lisen työn min­imikri­teeristön, kan­nat­taa alan ammat­ti­lais­ten heti rek­isteröiryä AI-taiteilijaksi.

      “Mil­tei ajat­telin tänään” esit­tää yllä hyvän ana­lyysin asi­as­ta vähän tois­es­ta näkökulmasta.

      1. Tapio: Jos näin on, ihmisen luo­valle ja taiteel­liselle työlle pitää määritel­läkri­teer­it. Esimerkik­si mon­et ammat­ti­val­oku­vaa­jat ovat väit­täneet, että heil­lä on tek­i­jänoikeudet ottami­in­sa, täysin tavanomaisi­in luokkakuviin.Olisi mie­lenki­in­toista tietää, onko näitä vaa­timuk­sia oikeudessa ratkot­tu, ja mikä on ollut tulos.

        Jos pelkkä alan ammat­ti­laisu­us riit­tää täyt­tämään luo­van ja taiteel­lisen työn minimikriteeristön,kannattaa alan ammat­ti­lais­ten heti rek­isteröiryä AI-taiteilijaksi.

        “Mil­tei ajat­telin tänään” esit­tää yllä hyvän ana­lyysin asi­as­ta vähän tois­es­ta näkökulmasta.

        Teoskyn­nys ylit­tyy kun teos omaperäi­nen ja voidaan olet­taa, että kukaan toinen tek­i­jä ei olisi pää­tynyt samaa lop­putu­lok­seen, määritelmä on hyvä. Kaikil­la val­oku­vaa­jil­la on ole­mas­sa lähioikeus val­oku­vi­in­sa (riip­pumat­ta siitä ylit­tyykö teoskyn­nys), vain ja ain­oas­taan hei­dän päätet­tävis­sään on miten val­oku­vaa voi käyt­tää. Jos val­oku­va on taiteelli­nen se myös ylit­tää teoskyn­nyk­sen, se on saa myös varsi­naisen tek­i­jänoikeu­den suo­jan (jol­loin suo­ja-aika on pidempi).

        Ammat­ti­laisu­us ei ole kri­teeri, kuka tahansa voi tehdä teok­sia, jois­sa teoskyn­nys ylit­tyy. Tek­i­jänoikeudel­la ei ole laadullisia vaatei­ta, se ei vaa­di koulu­tus­ta, se ei vaa­di myöskään taloudel­lista investoin­tia. Viisi vuo­ti­aan lapsen piirus­tus naut­tii tek­i­jänoikeud­es­ta, karhun tekemä maalaus ei. Musi­ik­in­teo­ri­aa taita­mat­toman säveltäjän (Irwing Berlin) tekemä teos naut­tii tek­i­jänoikeut­ta, valaan laulu ei, eikä tietokoneen tekemä hittibiisi.

      2. HK: Teoskyn­nys ylit­tyy kun teos omaperäi­nen ja voidaan olet­taa, että kukaan toinen tek­i­jä ei olisi pää­tynyt samaa lop­putu­lok­seen, määritelmä on hyvä. Kaikil­la val­oku­vaa­jil­la on ole­mas­sa lähioikeus val­oku­vi­in­sa (riip­pumat­ta siitä ylit­tyykö teoskyn­nys), vain ja ain­oas­taan hei­dän päätet­tävis­sään on miten val­oku­vaa voi käyt­tää. Jos val­oku­va on taiteelli­nen se myös ylit­tää teoskyn­nyk­sen, se on saa myös varsi­naisen tek­i­jänoikeu­den suo­jan (jol­loin suo­ja-aika on pidempi).

        Ammat­ti­laisu­us ei ole kri­teeri, kuka tahansa voi tehdä teok­sia, jois­sa teoskyn­nys ylit­tyy. Tek­i­jänoikeudel­la ei ole laadullisia vaatei­ta, se ei vaa­di koulu­tus­ta, se ei vaa­di myöskään taloudel­lista investoin­tia. Viisi vuo­ti­aan lapsen piirus­tus naut­tii tek­i­jänoikeud­es­ta, karhun tekemä maalaus ei. Musi­ik­in­teo­ri­aa taita­mat­toman säveltäjän (Irwing Berlin) tekemä teos naut­tii tek­i­jänoikeut­ta, valaan laulu ei, eikä tietokoneen tekemä hittibiisi.

        Kiitok­sia selkeästä vas­tauk­ses­ta! Olin sekoit­tanut tek­i­jänoikeu­den ja lähioikeu­den. Jälkim­mäi­nen oli itse asi­as­sa min­ulle uusi käsite.

        Kos­ka myös AI-taiteen syn­nyt­tämiseen, tulostamiseen ja jakelu­un tarvi­taan taval­lisim­min yksi tai use­ampi ihmi­nen ja/tai yri­tys, voisi kuvitel­la, että heille syn­tyy mainit­se­masi lähioikeus AI-teoksiinsa.

      3. HK: Teoskyn­nys ylit­tyy kun teos omaperäi­nen ja voidaan olet­taa, että kukaan toinen tek­i­jä ei olisi pää­tynyt samaa lop­putu­lok­seen, määritelmä on hyvä.

        Tämä määritelmä ei tosin yksi­tyisko­hdis­saan esimerkik­si min­ulle aukea, kos­ka miten tuo omaperäisyys siis voidaan nyt tark­istaa? Onko sen arvioita­va jonkun raadin toimes­ta vai miten se menee? Jos AI gen­eroi min­un napin painal­luk­sel­lani omaperäisen teok­sen johon ei olisi kukaan muu aiem­min pää­tynyt, onko min­ul­la nyt siis teoskyn­nys ylitetty?

      4. Huopa: Tämä määritelmä ei tosin yksi­tyisko­hdis­saan esimerkik­si min­ulle aukea, kos­ka miten tuo omaperäisyys siis voidaan nyt tark­istaa? Onko sen arvioita­va jonkun raadin toimes­ta vai miten se menee? 

        Asia ratkaistaan tapausko­htais­es­ti oikeudessa, jos se sinne viedään. Jos ei, niin sit­ten sitä ei ratkaise kukaan.

        Sinän­sä pidän kyl­lä hie­man omi­tuise­na tuo­ta väitet­tyä ehtoa “voidaan olet­taa, että kukaan toinen tek­i­jä ei olisi pää­tynyt samaan lop­putu­lok­seen”. Oktaavis­sa on vain 12 säveltä (8 jos rajoitu­taan pianon valkoisi­in kos­ket­timi­in), ja niitä on mah­dol­lista yhdis­tel­lä vain niin ja niin monel­la taval­la, joista useim­mat on jo käytet­ty. Varsinkin kun har­mo­nia vielä tois­taa itseään: maail­mas­sa on aika mon­ta laulua, joiden soin­tukulku on esimerkik­si I – IV – I – V – I tai I – vi – IV – V.

  6. Asia on pitkälti juuri niin kuin HK sanoi, eikä mielestäni tähän tarvi­ta mitään lisäsään­te­lyä. Tek­i­jänoikeussuo­jaa naut­tii vain ihmis­tek­i­jän itsenäi­nen ja omaperäi­nen henkisen työn tulos. Tietoko­neo­hjel­mat saa­vat suo­jaa kir­jal­lisi­na teoksi­na, mut­ta suo­ja ei ulo­tu ohjel­man tulosteeseen (out­put). Niin kut­su­tuis­sa tekoä­lyratkaisu­is­sa tämä on vielä välil­lisem­pää: kehit­täjä ohjel­moi tietoko­neo­hjel­man, jol­la tietys­tä datas­ta tuote­taan jonkin­lainen malli, jota puolestaan voidaan käyt­tää esim. juuri musi­ikin luomiseen.

    Kuitenkin:
    * Paljon yleisem­pää lie­nee, että ihmi­nen pysyy jonkin­laises­sa, toden­näköis­es­ti luo­vas­sa roolis­sa sävel­lyk­sen tuot­tamises­sa, eli tekoä­lyratkaisu on pikem­minkin työkalu. Täl­löin suo­ja syn­tyy edelleen hel­posti ihmistekijälle.
    * Mikäli lop­ullises­sa sävel­lyk­sessä esi­in­tyy tun­nis­tet­tavia ja teoskyn­nyk­sen ylit­täviä osia muiden muusikoiden työstä, muut tek­i­jänoikeu­den­halti­jat saat­ta­vat saa­da osaltaan oikeu­den määrätä täl­lais­es­ta johdannaisteoksesta.
    * Sävel­lyk­sen ääni­tyk­seen syn­tyy edelleen tek­i­jänoikeuslain mukainen lähioikeus tuottajalle.

    1. Lakimies: * Paljon yleisem­pää lie­nee, että ihmi­nen pysyy jonkin­laises­sa, toden­näköis­es­ti luo­vas­sa roolis­sa sävel­lyk­sen tuot­tamises­sa, eli tekoä­lyratkaisu on pikem­minkin työkalu. Täl­löin suo­ja syn­tyy edelleen hel­posti ihmistekijälle.
      * …
      * Sävel­lyk­sen ääni­tyk­seen syn­tyy edelleen tek­i­jänoikeuslain mukainen lähioikeus tuottajalle.

      AI on nimeno­maan työkalu, kuten kam­era. Taiteessa AI:tä käyt­tävän ihmisen kan­nat­taa siis pro­filoitua AI-taiteil­i­jak­si, jol­loin hän on voi väit­tää, että kos­ka hän on taiteil­i­ja, hänen työn­sä on taidetta.

    2. Lakimies: Tek­i­jänoikeussuo­jaa naut­tii vain ihmis­tek­i­jän itsenäi­nen ja omaperäi­nen henkisen työn tulos. Tietoko­neo­hjel­mat saa­vat suo­jaa kir­jal­lisi­na teoksi­na, mut­ta suo­ja ei ulo­tu ohjel­man tulosteeseen (out­put).

      Miten voidaan ylipäätän­sä varmis­tua siitä mitä kood­ia on tietoko­neo­hjel­man takana? Ohjel­man lähdekood­i­han ei lähtöko­htais­es­ti ole julk­ista mate­ri­aalia ja voi olla että sitä ei ole edes ole­mas­sa (koo­di hukkunut jon­nekin, mut­ta binäärit ovat edelleen ole­mas­sa). Jos kir­joi­tan itse ohjel­man joka näyt­tää täysin samal­ta ja toimii täysin samoin kuin jokin kau­palli­nen tek­i­jänoikeussuo­jat­tu ohjel­ma, tämän pitäisi olla lail­lista, mut­ta käytän­nössähän minkään­laista var­muut­ta siitä onko ohjel­ma oikeasti itse kir­joit­ta­mani vai ei ei voi koskaan saada.

      Entä jos kopi­oin tek­i­jänoikeussuo­jatun ohjel­man lähdekood­in ja muut­te­len sitä sieltä täältä niin että ohjel­man toim­inta ei muu­tu mihinkään, mut­ta lähdekoo­di muut­tuu? Kuin­ka paljon muu­tok­sia min­un pitää tehdä että ohjel­ma ei enää ole alku­peräisen tek­i­jänoikeu­den piiris­sä? Olen aika var­ma, että voin algo­rit­mis­es­ti muun­taa annetun kood­in­pätkän niin, että sitä ei kukaan enää tun­nistaisi alku­peräisek­si, mut­ta toimii silti täs­mälleen samoin kuin alkuperäinen.

  7. Ongel­mana on mitä sille tekoä­lylle annetaan kri­teerik­si yhdis­tel­lä niitä sille syötet­tyjä teok­sia? Kuvataiteessa ehkä myyn­ti­hin­ta jol­loin tekoä­ly oppisi raa­pus­ta­maan oikean allekir­joituk­sen taulun reunaan

  8. Olisiko sin­fo­nia tämän jäl­keen muut­tunut huonom­mak­si musiikiksi? 

    Aika selvää on, että näin on. Taiteelle ei ole ole­mas­sa mitään objek­ti­ivista mit­taa mikä määrää sen parem­muu­den. (Toki voisimme pitää taiteen kulu­tuk­sen määrää sen laadun mit­ta­ri­na mut­ta tämän esit­tämi­nen lie­nee lähel­lä jumalan­pilkkaa). Täy­del­lisiä kopi­oitakaan ei pide­tä lähellekään alku­peräisen veroisi­na (siis olet­taen että se tiede­tään kopioksi).

    Entä kenen teos tämä sin­fo­nia olisi?

    Tämä kysymys läh­tee vähän vääristä pre­mis­seistä. Tek­i­jänoikeuk­sia ei ole luo­tu sitä varten, että luo­van työn tek­i­jä saisi omis­tu­soikeu­den teok­si­in­sa, vaan kos­ka suuri yleisö on ollut huolis­saan luo­van työn saatavu­ud­es­ta, on luo­tu jär­jestelmä mil­lä pyritään luo­maan kan­nustei­ta luo­van työn tekemiseen. Maail­mas­sa mis­sä tekoä­ly tekee Mozartia parem­pia Mozartin sin­fo­nioi­ta, ei ilmeis­es­ti ole enää pulaa luo­van työn tuloksista[1], joten sil­loin ei ole enää myöskään mitään syytä ylläpitää tekijänoikeusjärjestelmää.

    [1] No, rehellisyy­den nimis­sä, luo­vas­ta työstä taitaa olla jo nyt yli­tar­jon­taa ainakin siinä mielessä että kukaan ei ehdi kaikkea tuotet­tua mate­ri­aalia naut­ti­maan, joten noi­ta kan­nustei­ta voitaisi­in vähen­tää. Ja samal­la taval­la rhellisyy­den nimis­sä on todet­ta­va, että ylläe­sit­tämäni ide­al­isti­nen näke­mys siitä mik­si tek­i­jänoikeusjär­jestelmä on ole­mas­sa ei tosi­asial­lis­es­ti pidä paikkansa, vaan se on ole­mas­sa vain joidenkin taho­jen rentseekingin mahdollistamiseksi.

  9. Kan­nat­taa tutus­tua https://deepart.io sivus­toon. Siel­lä toteutetaan kuvataiteessa jo tätä. Voit itse vali­ta tyylin omista kuvista ja toteut­taa siitä oman. Tämä on eri­a­sia kuin mon­et nyt jo ole­mas­sa ole­vat kuvien päälle tyyliä muokkaa­vat asi­at. Käsit­televät myös videoita.

    Wikipedia https://en.m.wikipedia.org/wiki/DeepArt

  10. Entäs vocaloid­it kuten Miku Hat­sune joka näkyy “myyvän kuin häkä”?:
    https://www.youtube.com/watch?v=Gzve2hpLeqc (1,3 milj. näyttökertaa)
    Jos olen oikein ymmärtänyt hänen äänen­sä koos­t­uu aito­jen ihmisen äänes­pala­sista, Miku Hat­sunen ääni perus­tuu jap. ään­inäyt­telijä Saki Fuji­tan ääneen
    ja esim. Miri­am vokaloidin alku­peä on laula­ja Miri­am Stokley. 

    Ehkä he ovat anta­neet vapaaseen käyt­töön mut­ta entäs jos tule­vaisu­udessa 100 vuo­den takaa joku pan­naan myymään laulaen uusia tuot­tei­ta tai puolue­pro­pa­gan­daa? Onko omaisil­la oikeut­ta ääneen?

    1. MrrKAT:
      Entäs vocaloid­it kuten Miku Hat­sune joka näkyy “myyvän kuin häkä”?:
      https://www.youtube.com/watch?v=Gzve2hpLeqc(1,3 milj. näyttökertaa)
      Jos olen oikein ymmärtänyt hänen äänen­sä koos­t­uu aito­jen ihmisen äänes­pala­sista, Miku Hat­sunen ääni perus­tuu jap. ään­inäyt­telijä Saki Fuji­tan ääneen
      ja esim. Miri­amvokaloidin alku­peä on laula­ja Miri­am Stokley.

      Ehkä he ovat anta­neet vapaaseen käyt­töön mut­ta entäs jos tule­vaisu­udessa 100 vuo­den takaa joku pan­naan myymään laulaen uusia tuot­tei­ta tai puolue­pro­pa­gan­daa? Onko omaisil­la oikeut­ta ääneen?

      Hat­sunen laulun melo­dia on toden­näköis­es­ti jonkun säveltäjän tekemä, jol­loin säveltäjä naut­tii tek­i­jänoikeu­den­suo­jaa. Samoin sanoit­ta­ja. Ellei niitä sit­ten ole tehty koneella.
      Hat­sunen esi­tys (ääni­tys) kuu­luu lähioikeu­den piiri­in eli tuotantoyhtiölle.
      Hat­sunen graafinen “ole­mus” on voi hyvinkin sisältää teoskyn­nyk­sen ylit­tämisen eli se on suo­jat­tu tekijänoikeudella.
      Näin voi olla myöskin koreografialla.
      Graafisen ole­muk­sen toteu­tus ja kore­ografi­an toteu­tus saat­taa sisältää lähioikeudel­lisia suojauksia. 

      Mut­ta sit­ten vielä ker­ran siihen varsi­naiseen kysymyk­seen. Voihan olla että myös tekoä­ly tule­vaisu­udessa tuot­taa tämän kaltaisia teok­sia ja toteu­tuk­sia, joi­ta kulut­ta­jat halu­a­vat nähdä, kuul­la ja kokea. Kuten aikaisem­min todet­tu täl­laiset teok­set eivät saa tek­i­jänoikeussuo­jaa, mut­ta se ei estä teok­sen hyö­dyn­tämistä. Maail­ma muut­tuu ja niin muut­tuvat myös kuun­teli­ja­tot­tumuk­set. Voimme kai tode­ta, että har­va tämän päivän pop-iskelmä kestää taiteel­lisen ver­tailun 80-luvun suo­ma­laisen rock­musi­ikin ikivihreisi­in, puhu­mat­takaan siihen Mozartin säveltaiteeseen. 

      Ja edelleen on hyvä huomioi­da, että äänite saa sen 70 vuo­den lähioikeu­den joka tapauk­ses­sa, julka­isua­janko­hdas­ta lask­ien. Joka antaa suo­jaa tuotan­toy­htiölle ja esit­täville taiteilijoille.

      Ehkä tule­vaisu­udessa kuulemme teköä­lyn säveltämiä, sanoit­tamia, sovit­tamia teok­sia, ilman tek­i­jänoikeu­den suo­jaa. Ja onhan se levy-yhtiöille myös helpom­paa kun e tarvitse hakea NCB:ltä lisenssiä käyt­tää teosta.

  11. Jokaiselle tek­i­jänoikeuk­sia enem­män ihme­telleelle (varsinkin niiden vas­tus­tamisen näkökul­mas­ta) on tul­lut aikaa sit­ten selväk­si että tek­i­jänoikeudet eivät yleen­säkään käy ollenkaan jär­keen kun alkaa pohti­maan erikoisia rajatapauksia.

    Entäs tekoä­ly joka “inter­poloi” use­an oikean ole­mas­saol­e­van teok­sen välil­lä tuot­taen teok­sen joka on jonkin­lainen noiden teosten eri­lail­la pain­otet­tu keskiar­vo? Kuin­ka mon­ta teosta läh­teek­si pitää ottaa että teos kat­so­taan uudek­si teok­sek­si eikä vain lähde­teosten muun­nel­mak­si? Jos algo­rit­min para­me­tre­ja muute­taan jatku­vasti niin, että teos menee lähem­mäk­si jotain noista ole­mas­saole­vista teok­sista, kuin­ka lähelle saa men­nä että teos kat­so­taan vielä uudek­si teokseksi?

    Entä jos joku tekee tietoko­neo­hjel­man, joka tuot­taa lyhyessä ajas­sa val­ta­van määrän mah­dol­lisia (jol­lain logi­ikalla järkeväk­si kat­sot­tu­ja) soin­tukulku­ja? Rikkooko joku joka vahin­gos­sa pää­tyy saman­laiseen soin­tukulku­un ihmisvoimin säveltäessään tuon ohjel­man kir­joit­ta­jan tekijänoikeuksia?

    Entä kuin­ka lyhyt pätkä esim. tek­stiä voi olla tek­i­jänoikeussuo­jat­tu? Runothan ovat, mut­ta taas voidaan vaikka­pa kir­joit­taa tietoko­neo­hjel­ma joka gen­eroi val­ta­van määrän (san­o­taan vaik­ka sato­ja mil­jarde­ja) eri suomenkielisiä runo­ja jot­ka ovat mak­simis­saan vaikka­pa 20 sanaa pitk­iä. Onko tuon ohjel­man kir­joit­ta­jal­la tek­i­jänoikeus noi­hin kaikki­in runoi­hin? Voiko kukaan muu enää koskaan kir­joit­taa alle 20 merkkistä runoa rikko­mat­ta noi­ta tekijänoikeuksia?

    Entä val­okiv­en tek­i­jänoikeus? Jos näen hienon kuvan, menen samaan paikkaan, lavas­tan saman tilanteen ja nap­paan samal­la kam­era-setupil­la täs­mälleen saman­laisen kuvan itse, rikkooko se tek­i­jänoikeuk­sia? Jos rikkoo, niin mik­si? Minähän otin kuvan itse. Jos ei, niin, mik­si? Kuva­han on käytän­nössä “man­u­aa­li­nen kopio” alku­peräis­es­tä? Mik­si se olisi eri asia kuin tietokoneel­la dig­i­taalis­es­ti tuotet­tu kopio?

    Entä pik­seligrafi­ik­ka? Vaikka­pa 12x12 4‑bittisessä kuvas­sa on niin vähän infor­maa­tio­ta, että on täysin mah­dol­lista että joku pää­tyy täs­mälleen samaan kuvaan kuin joku muukin täysin sat­tumal­ta. Miten voidaan todis­taa että tämä oli uusi kuva eikä kopio van­has­ta? Käykö dig­i­taalises­sa maail­mas­sa yleen­säkään jär­keen erot­telu “kopi­on” ja “alku­peräis­tuo­tok­sen” välil­lä (mikä on tek­i­jänoikeuslais­sa aikalail­la oletet­tuna) kun kopi­on ja uuden tuo­tok­sen, joka vain näyt­tää saman­laiselta, välil­lä on vain hyvin häi­lyvä raja?

    1. anon:
      1.Jokaiselle tek­i­jänoikeuk­sia enem­män ihme­telleelle (varsinkin niiden vas­tus­tamisen näkökul­mas­ta) on tul­lut aikaa sit­ten selväk­si että tek­i­jänoikeudet eivät yleen­säkään käy ollenkaan jär­keen kun alkaa pohti­maan erikoisia rajatapauksia.

      2. Entäs tekoä­ly joka “inter­poloi” use­an oikean ole­mas­saol­e­van teok­sen välil­lä tuot­taen teok­sen joka on jonkin­lainen noiden teosten eri­lail­la pain­otet­tu keskiar­vo? Kuin­ka mon­ta teosta läh­teek­si pitää ottaa että teos kat­so­taan uudek­si teok­sek­si eikä vain lähde­teosten muun­nel­mak­si? Jos algo­rit­min para­me­tre­ja muute­taan jatku­vasti niin, että teos menee lähem­mäk­si jotain noista ole­mas­saole­vista teok­sista, kuin­ka lähelle saa men­nä että teos kat­so­taan vielä uudek­si teokseksi?

      3. Entä jos joku tekee tietoko­neo­hjel­man, joka tuot­taa lyhyessä ajas­sa val­ta­van määrän mah­dol­lisia (jol­lain logi­ikalla järkeväk­si kat­sot­tu­ja) soin­tukulku­ja? Rikkooko joku joka vahin­gos­sa pää­tyy saman­laiseen soin­tukulku­un ihmisvoimin säveltäessään tuon ohjel­man kir­joit­ta­jan tekijänoikeuksia?

      4. Entä kuin­ka lyhyt pätkä esim. tek­stiä voi olla tek­i­jänoikeussuo­jat­tu? Runothan ovat, mut­ta taas voidaan vaikka­pa kir­joit­taa tietoko­neo­hjel­ma joka gen­eroi val­ta­van määrän (san­o­taan vaik­ka sato­ja mil­jarde­ja) eri suomenkielisiä runo­ja jot­ka ovat mak­simis­saan vaikka­pa 20 sanaa pitk­iä. Onko tuon ohjel­man kir­joit­ta­jal­la tek­i­jänoikeus noi­hin kaikki­in runoi­hin? Voiko kukaan muu enää koskaan kir­joit­taa alle 20 merkkistä runoa rikko­mat­ta noi­ta tekijänoikeuksia?

      5. Entä val­okiv­en tek­i­jänoikeus? Jos näen hienon kuvan, menen samaan paikkaan, lavas­tan saman tilanteen ja nap­paan samal­la kam­era-setupil­la täs­mälleen saman­laisen kuvan itse, rikkooko se tek­i­jänoikeuk­sia? Jos rikkoo, niin mik­si? Minähän otin kuvan itse. Jos ei, niin, mik­si? Kuva­han on käytän­nössä “man­u­aa­li­nen kopio” alku­peräis­es­tä? Mik­si se olisi eri asia kuin tietokoneel­la dig­i­taalis­es­ti tuotet­tu kopio?

      6. Entä pik­seligrafi­ik­ka? Vaikka­pa 12×12 4‑bittisessä kuvas­sa on niin vähän infor­maa­tio­ta, että on täysin mah­dol­lista että joku pää­tyy täs­mälleen samaan kuvaan kuin joku muukin täysin sat­tumal­ta. Miten voidaan todis­taa että tämä oli uusi kuva eikä kopio van­has­ta? Käykö dig­i­taalises­sa maail­mas­sa yleen­säkään jär­keen erot­telu “kopi­on” ja “alku­peräis­tuo­tok­sen” välil­lä (mikä on tek­i­jänoikeuslais­sa aikalail­la oletet­tuna) kun kopi­on ja uuden tuo­tok­sen, joka vain näyt­tää saman­laiselta, välil­lä on vain hyvin häi­lyvä raja?

      1. Tek­i­jänoikeus on varsin abstrak­ti aihe, ja siinähän se kauneus piilee. Jokaisel­la tek­i­jänoikeu­den omis­ta­jal­la on yksi­no­mainen oikeus myös vapaut­taa teos yleiseen käyt­töön, näistä yleisin lie­nee Cre­ative Com­mons — lisenssit.

      2. Ei ole ole­mas­sa mitään selkeää sään­töä, voi olla että alku­peräiset teok­set saa­vat oikeu­den muun­nelus­ta uud­es­ta teok­ses­ta, tai sit­ten eivät, asian päätetään lop­ullis­es­ti oikeudessa tai sopi­mal­la. Tämä esimerk­ki ei ihan anna vas­taus­ta tähän kysymyk­seen, mut­ta kuvaa hyvin tek­i­jänoikeus maail­man monimutkaisuutta.
      https://www.youtube.com/watch?v=2Mfve0oxbPA

      3 ja 4. Ohjel­man kir­joit­ta­jal­la on oikeudet ohjel­maan, ei sen luomi­in teoksiin. 

      5. Ei riko, kohde ei ole tek­i­jänoikeussuo­jat­tu, mut­ta val­oku­va on. 

      6. Tässä lie­nee kysymys nimeno­maan todis­tusvoimas­ta, voiko kuvan alku­peräi­nen tek­i­jä todis­taa että hänen tek­i­jänoikeut­taan on rikot­tu. Lie­nee aika vaikeaa perustella…

  12. Tähän Soin­in­vaaran maalaa­maan pirunk­u­vaan on help­po ja yksinker­tainen vas­taus: Pitää kysyä tekoä­lyltä itseltään, onko hänel­lä mielestään tekeleeseen­sä tekijänoikeudet.

    Mikäli tekoä­ly ei kykene vas­taus­ta anta­maan, tekeleeseen tulee suh­tau­tua kuten kau­ni­iseen tähti­taivaaseen tai luon­non­maise­maan. Tietenkin olet­taen, että se on kau­nis sel­l­aisel­la skaalal­la, jol­la esimerkik­si Mozartin tuotan­toa on ollut tapana arvioi­da. Jos se on taas klisheistä hissimusi­ikkia, niin sit­ten sitä voidaan soit­taa vaikka­pa his­seis­sä tai ylei­sis­sä käymälöis­sä kuten ostoskeskuk­sis­sa jouluisin.

    Soin­in­vaara on hurah­ta­maisil­laan mod­erni­in taikauskoon: Pul­ka­lla kuuhun ja lin­eaar­i­al­ge­bral­la taivaaseen.

    Sitähän tuo koneop­pimi­nen nimeno­maan on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.