Korkeakoulut painottavat valinnoissa pitkää matematiikkaa, koska se on hyvä lahjakkuustesti

Helsin­gin Sanomis­sa matem­ati­ikan opet­ta­ja valit­ti, että kun korkeak­oului­hin ale­taan ottaa oppi­lai­ta lähin­nä yliop­pi­las­todis­tuk­sen perus­teel­la ja kun siinä pitkän matem­ati­ikan arvosanoista saa paljon pis­teitä, liian moni val­it­see pitkän matematiikan.

Tästä on kak­si ilmeistä haittaa.

  • Pitkän matem­ati­ikan lin­joille tulee ihmisiä, joil­la ei ole riit­tävää matemaat­tista lahjakkuutta/motivaatiota oppia vaikeam­paa matem­ati­ikkaa. Opet­ta­jan aika menee näi­den hyysäämiseen, eikä kukaan opi sen jäl­keen matem­ati­ikkaa kunnolla.
  • Lukion yleis­sivistävyys heikke­nee, kun muille reaa­likurs­seille ei riitä opiske­li­joi­ta ja tunteja.

Minus­takin tässä on ongel­ma. Kan­nat­taa ensin analysoi­da, mik­si pitkän matem­ati­ikan arvosanaa pain­ote­taan valin­nois­sa, vaik­ka juristi esimerkik­si ei tarvitse dif­fer­en­ti­aaliy­htälöi­den ratkaisemista missään.

Lau­datur pitkässä matem­ati­ikas­sa ennus­taa hyvää men­estys­tä opin­nois­sa, vaik­ka matem­ati­ikan taito­ja ei oikeas­t­aan tarvit­taisikaan. Se, että on oppin­ut ratkaise­maan dif­fer­en­ti­aaliy­htälöitä, osoit­taa sekä kykyä abstrak­ti­in ajat­telu­un että itsekuria. Vaik­ka matemaat­tisia taito­ja ei tarvit­taisikaan, matemaat­ti­nen lah­jakku­us on hyvä ennus­ta­ja. Kun korkeak­oulu pain­ot­taa valin­nois­sa pitkää matem­ati­ikkaa, se saa parem­pia opiske­li­joi­ta kuin jos ei painottaisi.

Jos lau­datur pitkässä matem­ati­ikas­sa onkin itse asi­as­sa vain lah­jakku­ustesti, voisiko sen kor­va­ta oikeal­la lah­jakku­ustestil­lä? Palikkat­este­jä pide­tään epäoikeu­den­mukaisi­na, kos­ka toiset men­estyvät ja toiset eivät, eikä men­estymistä voi paika­ta ahkeru­udel­la. Mut­ta ver­rat­tuna lah­jakku­ustestin naamioimiseen pitkän matem­ati­ikan yliop­pi­lasko­keek­si, tämä on aika har­mi­ton vai­h­toe­hto. Ei tarvit­sisi opiskel­la kolmea vuot­ta asioi­ta, joi­ta ei tule tarvit­se­maan eikä tarvit­sisi yksi­u­lot­teis­taa lukion opin­to­ja vähem­män yleissivistäviksi.

Vaik­ka shak­in­pelu­u­taito var­maankin olisi myös hyvä lah­jakku­ustesti, kenellekään ei juo­lah­taisi mie­lenkään vali­ta oppi­lai­ta shakki­taito­jen perus­teel­la niin, että kaik­ki pakotet­taisi­in keskit­tymään lukios­sa shakin pelaamiseen.

Sinän­sä ”turhan” matem­ati­ikan opiskelu paran­taa kykyä abstrak­ti­in ajat­telu­un, eikä se sik­si ole turhaa, vaik­ka opetel­tua asi­aa ei tarvit­sisikaan.  Mut­ta se voisi olla käytän­nöl­lisem­pää. Jos saisin päät­tää lukion matem­ati­ikas­sa opiskeltavista asioi­ta, pain­ot­taisin toden­näköisyys­lasken­taa ja tilas­tol­lista päät­te­lyä. Niiden ymmärtämis­es­tä on hyö­tyä kaikille.

 

Ikuiset asuntolainat tekevät ruotsalaisista vauraita

Viime aikoina mon­ta suo­ma­laista yri­tys­tä on myy­ty ulko­maille, usein Ruot­si­in, mut­ta viime aikoina myös Nor­jaan, jonne on pää­tynyt DNA, Härk­istä valmis­ta­va Ver­so Food ja Kotip­iz­za. Olen kir­joit­tanut aiem­min, että Suomes­sa verot­ta­ja on kat­sonut viisaak­si, että jos men­estyvän yri­tyk­sen perus­ta­ja halu­aa tulout­taa yri­tyk­ses­tä merkit­tävästi rahaa itselleen, yri­tys pitää myy­dä, kos­ka myyn­tivoit­toa verote­taan olen­nais­es­ti kevyem­min kuin voiton tulouttamista.

Kun halu­aa myy­dä yri­tyk­sen­sä, se pitää myy­dä ulko­maille, kos­ka suo­ma­laisil­la ei ole rahaa ostaa. Suo­ma­laisil­la koti­talouk­sil­la on sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta aivan olen­nais­es­ti vähem­män kuin vaikka­pa ruotsalaisilla.

Näin meistä tulee tytäryhtiötalous.

Yksi syy siihen, että suo­ma­laisil­la koti­talouk­sil­la ei juuri ole sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta, johtuu siitä, että meil­lä koti­talouk­sien var­al­lisu­us on sidot­tuna asun­toon. Ruot­salaisetkin sijoit­ta­vat asun­toon, mut­ta eivät mak­sa pois asun­to­lainaansa. Niin heil­lä on enem­män rahaa sijoit­taa kaik­keen muuhun, esimerkik­si suo­ma­laisi­in kasvuyrityksiin.

Ruot­sis­sakin pitää asun­to­lainaa nyky­isin lyhen­tää, mut­ta ei sen jäl­keen, kun siitä on lyhen­net­ty 30 %. Lop­pu 70 % voi jäädä käytän­nössä ikuisek­si. Pankin tilanne on tur­vat­tu – asun­non arvo riit­tää vaku­udek­si – ja koti­talouk­sille jää enem­män rahaa joko kulu­tuk­seen tai sijoituk­si­in. Tämä käytän­tö tekee Ruot­sista pitkän päälle vau­raam­man – siis sekä se, että rahaa käytetään kulu­tuk­seen, että sen käyt­tämi­nen mui­hin sijoituk­si­in. Tämä ei ole tietenkään ain­oa syy ruot­salais­ten suurem­paan vau­rauteen, mut­ta osa selitystä.

Keskus­pankin har­joit­ta­ma rahapoli­it­ti­nen elvy­tys on men­nyt aivan piparik­si, kos­ka kukaan ei halua ottaa velkaa. Jos joku halu­aakin, siihen liit­tyy kohtu­ullisen suuria riske­jä, kun velkaa joil­lakin on aivan liikaa vakuuk­si­in näh­den, joten hänelle sitä lainaa taas ei voi­da antaa.

Rahapoli­it­ti­nen elvy­tys toimii paljon parem­min, kun velkaa on melkein kaikil­la ja niiden vakuute­na asuntokanta.

Koti­tal­iuk­sien kohtu­ullisen kokoinen sijoi­tus­var­al­lisu­us tekee elämästä huo­let­tomam­paa. Lyhyt työt­tömyys­jak­so ei tuhoa talout­ta, kos­ka on omia puskure­i­ta. Kun sijoituk­set pikkuhil­jaa myös tuot­ta­vat jotain, toimii tämä hei­dän kohdal­laan perus­tu­lon tavoin lisäten elämän valintamahdollisuuksia.

Meil­läkin pitäisi hyväksyä aivan olen­nais­es­ti pidem­mät laina-ajat asun­noille. Se on hyvä tapa paran­taa koti­talouk­sien taloudel­lista tilannetta.

= = =

Lopuk­si vielä sana­nen köy­hien hui­jaamis­es­ta Lotol­la. Jos köy­hät lopet­taisi­vat lot­toamisen ja pani­si­vat viikoit­tain saman sum­man osak­er­a­has­toi­hin, he vauras­tu­isi­vat var­muudel­la kakki.

Kuolema ja tilastollinen kuolema

HS ker­too tänään, kuin­ka liiken­nekuolemien määrä Helsingis­sä on rom­ah­tanut, kun Helsin­ki on muut­tanut keskus­tan katu­ja käve­lykaduik­si ja alen­tanut nopeusra­joituk­sia.  Liiken­netur­val­lisu­u­den paran­t­a­mi­nen on perus­tunut toisin sanoen autoil­i­joiden oikeuk­sien rajoittamiseen.

Todet­takoon, että jutus­sa on grafi­ik­ka liiken­neon­net­to­muuk­sis­sa kuolleista, mut­ta se kos­kee vain 2000-lukua, vaik­ka suuri pudo­tus tapah­tui ennen tätä.

Twi­it­tasin uutis­es­ta ja ker­roin, että kaikkia näitä toimia yhdis­tää se, että kokoomus on niitä vastustanut.

Mon­en mielestä kokoomus on ollut oike­as­sa. Liiken­nekuolemat ovat hin­ta, joka kan­nat­taa mak­saa autoilun vapaudesta.

Se pani miet­timään, mik­si tilas­tolli­nen kuole­ma on niin vähäpätöi­nen asia kasvol­liseen kuole­maan verrattuna.

Kuvitelka­amme, että meil­lä oli­si­vat nämä autoil­i­joiden oikeudet ja niiden hin­tana uhrat­taisi­in jumalille rit­u­aali­teuras­tuk­se­na joka toinen lauan­tai-ilta tele­vi­siouutis­ten jäl­keen yksi arval­la valit­tu kansalaisen lot­toar­von­nan sijas­ta. Arvon­ta tehtäisi­in maanan­taina ja lehdis­tö pää­sisi haas­tat­tele­maan seu­raavaa mes­tat­tavaa ja tämän läheisiä etukä­teen. Tätä tuskin jatket­taisi­in kauan, vaan todet­taisi­in, etteivät autoil­i­joiden vapaudet ole näin arvokkai­ta. Edes kokoomus ei olisi toista mieltä.

Mitä eroa siinä on ver­rat­tuna siihen, että joka toinen viikko yksi helsinkiläi­nen kuolee, kos­ka autoilun vapaus on niin tärkeä?

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 21.5.2019

Pöy­dältä

Kalvikin­tien suunnitteluperiaatteet

Kalvikin­tielle suun­nitel­laan pikaratikkaa (Jok­eri 2) ja sen mukana selkeää tiivistämistä bule­var­di-tyyp­pisek­si ratikkakaduk­si. Muun muas­sa Vuosaari-seu­ra vas­tus­taa. Vähän on sel­l­ainen tunne, että ei väk­isin. Pikaratikka­hankkei­ta on vireil­lä run­saasti ja muual­la niitä kovasti halu­taan. Jok­eri 2 voi odot­taa jon­nekin vuosikym­menten taa, jos sitä todel­la ei halu­ta. Muual­la ratikkaa halu­taan kovasti. Sitä en osaa sanoa, voisiko Jok­eri 2:n päät­tärin lait­taa Mellunmäkeen.

Tapani­lan ala-asteen asemakaava

Koulu on myy­ty asukasy­hdis­tyk­selle yhteis­ti­lak­si. Koulun tont­ti on jaet­tu kah­tia ja toinen osa on kaavoitet­tu neljälle omakoti­talolle Tästä asukkaat eivät pidä.

Uudet asi­at

Kaar­lenkadul­ta pure­taan asun­to­la ja raken­netaan asuintaloja

Lis­tatek­sti ei ker­ro, kenen asun­to­las­ta on ollut kyse

Raide­jok­erin katu- ym. piirustuksia

Kalasa­ta­mas­sa kor­jataan vas­tate­htyä kaavaa

Jostain löy­tyi 450 ker­rosneliötä lisää raken­nu­soikeut­ta. On otet­tu tavak­si muut­taa kaavaa, kun talot on suun­nitel­tu valmiiksi.

Vuokraus­pe­rustei­ta

Raken­nu­soikeu­den arvok­si Koske­las­sa on määritel­ty ”vyöhyke­mallin” perus­teel­la 588 € ja Vallilas­sa jol­lakin muul­la perus­teel­la 686 €. Tämän kai pitäisi olla suun­nilleen asun­to­jen myyn­tiar­von ja raken­nuskus­tan­nusten ero­tus. Näille ton­teille ei kuitenkaan tule omistusasuntoja.

Varikkoaluet­ta metrovarikon vier­essä laa­jen­netaan kahdel­la poikkeamisluvalla.

Pon­si­vas­tauk­sia lukuisi­in pon­si­in koskien Kansalais­tori-Kaisaniemen­puis­to ‑fil­lar­itun­nelia.

 

 

 

 

Kallis asuminen on kaupungin menestyksen vääjäämätön seuraus

Vietin tämän päivän Dipolis­sa kuun­tele­mas­sa luen­to­ja kestävästä kaupungis­tu­mis­es­ta. Kuul­tu sai min­ut vaku­ut­tuneek­si, että on eet­ti­nen velvol­lisuuteni kir­joit­taa, mitä ajat­te­len asumisen koho­vas­ta hin­nas­ta, vaik­ka tästä asi­as­ta oikeas­t­aan kan­nat­taa pitää suun­sa kiin­ni, ellei halua lausua suosit­tu­ja epätotuuksia.

Asumisen korkea hin­ta on väistämätön, kos­ka se tas­apain­ot­taa kaupunkien kasvun asun­tokan­nan mukaiseksi.

Meneil­lään on kaikkial­la maail­mas­sa nopea muut­to suuri­in ja men­estyvi­in kaupunkei­hin. Tämä väestön pakkau­tu­mi­nen niihin olisi vielä paljon nopeam­paa, jos talois­sa olisi pyörät. Kun ei ole, muut­to karah­taa kiin­ni asun­top­u­laan ja asun­top­u­la tarkoit­taa, että asun­noista tulee men­estyvis­sä kaupungeis­sa kalli­ita. Kir­jas­saan Tri­umf of the city Edward Glaeser sanoo, että asumisen hin­ta halu­tuis­sa kaupungeis­sa nousee niin suurek­si, että samas­ta työstä tulot asumiskus­tan­nuk­sil­la vähen­net­tynä ovat pienem­mät kuin vähem­män suo­sio­tuis­sa kaupungeis­sa. Jos näin ei olisi, vähem­män suosi­tu­il­ta alueil­ta pyrit­täisi­in muut­ta­maan suosi­tu­ille alueille. Asumisen hin­ta tas­apain­ot­taa muut­toli­ik­keen sen kokoisek­si että se mah­tuu tar­jol­la ole­vaan asun­tokan­taan. Jos asumisen hin­taa alen­netaan, mut­ta­jia tulee lisää ja hin­ta nousee uudestaan.

Tämän seu­rauk­se­na asumisen hin­ta on nous­sut men­estyvis­sä kaupungeis­sa huo­mat­tavasti tulo­ja nopeam­min. Helsingis­sä, Turus­sa ja Tam­pereel­la nousu on ollut kuudessa vuodessa liki 20 % suh­teessa tuloi­hin. Tämä on kuitenkin pien­tä oikeisi­in suurkaupunkei­hin ver­rat­tuna. Niis­sä asumisen hin­ta on jopa kaksinkertaistunut.

On paljon esimerkke­jä kaupungeista, jot­ka ovat ratkaisseet asumisen esimerkil­lis­es­ti. Asun­not ovat edullisia ja niitä riit­tää kaikille. Niitä on Suomes­sakin kymmenittäin.Näitä kaupunke­ja yhdis­tää laske­va asukasluku.

Osaamis­in­ten­si­ivis­ten alo­jen keskit­tymi­nen on väistämätöntä

Luovien korkean osaamisen työ­paikko­jen keskit­tymi­nen on ilmiö, jolle ei mitään voi. Se on eden­nyt myös erit­täin pitkälle. Itse olen seu­ran­nut indikaat­to­ri­na 25–34 vuo­ti­aiden aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den sijoit­tumista maas­sa. Heistä puo­let asuu Helsin­gin seudul­la ja 75 % viiden tärkeim­män yliopis­toseu­tukun­nan alueel­la. Lop­ut 67 seu­tukun­taa jaka­vat keskenään 25 %.

Mei­dän ongel­mamme on se, että paljon koulute­tu­ista nuoris­tamme suun­taa oikeisi­in suurkaupunkei­hin pitkin maail­maa, joten edes kepu­lais­ten ei kan­na­ta haaveil­la yliopis­tokaupunkien kasvun suitsimisesta.

Estetään asumisen hin­nan­nousu säännöstelyllä?

Jos muut­topainet­ta ei tas­apain­ote­ta asumisen hin­nal­la, se tas­apain­ote­taan jonoil­la. Ams­ter­damis­sa sosi­aaliseen asun­to­tuotan­toon on 15 vuo­den jono. Tukhol­mas­sa se on samaa luokkaa. Jos kaik­ki asum­i­nen olisi hin­tasään­nöstel­tyä eikä mitään pimeitä markki­noi­ta olisi, kaupun­ki taan­tu­isi. Ei tulisi mitään siitä, että uuden työn­tek­i­jän rekry­toimi­nen kestää yli kymme­nen vuot­ta. Jos se työvoima, jota kaupungis­sa eri­tyis­es­ti tarvi­taan, ei pysty ohit­ta­maan jonos­sa, on se sama kuin jos kaupun­gin kasvu kiellettäisiin.

Lisäk­si, jos asum­i­nen ei saisi mak­saa enem­pää, olisi myös vaikeaa löytää rahaa asun­tokan­nan kas­vat­tamiseen. Tähän kysymyk­seen palaan lopussa.

Niis­säkin kaupungeis­sa, jot­ka ovat panos­ta­neet sosi­aaliseen asun­to­tuotan­toon, on sen rin­nal­la vapaiden markki­noiden asun­tokan­ta. On pakko olla.

Sosi­aa­li­nen ja markki­nae­htoinen rinnan?

Euroop­palai­sis­sa teol­lisu­uskaupungeis­sa on per­in­teis­es­ti ollut halpo­ja vuokra-asun­to­ja teol­lisu­ustyöläisille omis­sa kaupungi­nosis­saan. Ne ovat olleet yhteiskun­nan tuki teol­lisu­udelle. Por­var­it ovat asuneet muualla.

On hyvin suosit­tua ajatel­la, että helpotamme asum­isti­lan­net­ta edes joidenkin kohdal­la rak­en­ta­mal­la kohtu­uhin­taisia asun­to­ja. Aja­tus on houkut­tel­e­va, mut­ta ei eri­tyisen tasa-arvoinen, kos­ka se saa samas­sa ase­mas­sa ole­vat henkilöt keskenään täysin eri­ar­voiseen ase­maan. Toinen saa hal­van asun­non ja toinen joutuu raadol­lisille markki­noille. Tästä poli­ti­ikas­ta kär­sivät eri­tyis­es­ti ne pieni­palkkaiset, jot­ka eivät onnis­tu ARA-asun­toa saa­maan, kos­ka hei­dän asumisku­lun­sa vas­taavasti kasvavat.

ARA-poli­tik­ka koki vaka­van kolauk­sen, kun ay-liik­keen omis­ta­ma VVO ja lähin­nä eläkey­htiöi­den omis­ta­ma Sato pani­vat sosi­aalisen asun­tokan­tansa lihoiksi.

Viime aikoina kas­va­va ARA-kan­ta on Helsingis­sä men­nyt enem­män kuin kokon­aan ulko­maalais­peräiselle väestölle, sil­lä syn­type­r­äi­sistä suo­ma­lai­sista näis­sä asun­nois­sa asuu aiem­paa harvem­pi. (Tämä tieto on peräisin kyseisessä sem­i­naaris­sa esi­in­tyneen Timo Kauppisen/THL kalvoista.) Tämän poli­ti­ikan seu­rauk­se­na ulko­maalaisväestö eris­tetään omi­in taloi­hin­sa ja omi­in kaupunginosiinsa.

Pien­i­t­u­loisia pitää raadol­lisil­la asun­tomarkki­noil­la avus­taa, mut­ta asum­is­tu­ki sopii tähän paljon parem­min kuin sama tuki seinien kaut­ta annet­tuna. Se kohdis­tuu huo­mat­tavasti parem­min tarpeen mukaan, se kohtelee kaikkia samas­sa ase­mas­sa asu­via samal­la taval­la ja kun­nioit­taa itse kunkin halua hakeu­tua asumaan sinne minne halu­aa. Ja sok­e­ri­na poh­jal­la. ARA-poli­ti­ik­ka edis­tää seg­re­gaa­tio­ta voimakkaam­min kuin yksi­tyiset vuokra­markki­nat yhdis­tet­tynä asum­is­tu­keen. Eikä tämä koske vain ulkomaalaisväestöä.

Asumisen korkean hin­nat tuot­ta­mat tulot on ohjat­ta­va asun­to­tuotan­non nopeuttamiseen.

Nyt suu­tu­tan sit­ten loputkin.

Emme voi mitään sille, että men­estyvis­sä kaupungeis­sa asum­i­nen on kallista. Yhden meno on kuitenkin toisen tulo. Kallis asum­i­nen syn­nyt­tää suuren tulovir­ran jon­nekin. Asumisen korkean hin­nat aiheut­tamia tulo­ja ei saa päästää vääri­in taskui­hin. Sen ei pidä men­nä Kojamolle eikä Satolle, ei raken­nus­li­ikkeille eikä ansiot­tom­i­na voit­toina min­un­laisille, jot­ka ovat onnis­tuneet osta­maan asun­non oikea-aikaises­ti. Eikä myöskään asuntosijoittajille

Asun­to­tuotan­non pul­lonkaula on toisaal­ta rak­en­tamiska­p­a­siteetin puute ja toisaal­ta pula sopivista ton­teista. Asun­to­tuotan­non pul­lonkaulo­ja pitää avar­taa. En puu­tu tässä siihen, kos­ka se ei kuu­lu osaamisalueisiini.

Toinen ongel­ma on puute kaavoite­tu­ista ja raken­nuskelpoi­sista ton­teista.  Se ei johdu siitä, että kaupungeil­la ei olisi varaa ostaa mustet­ta kaavoit­ta­jan kynään vaan siitä, ettei niil­lä ole varaa kaupun­gin kasvun tuot­tami­in investoin­tei­hin. Vuosi­na 2005–2015 asukaslu­vun kasvu tuot­ti Helsin­gin kaupungille inve­ston­ti­tarpei­ta noin 30 000 euroa uut­ta asukas­ta kohden. Kun yksi uusi asukas vei keskimäärin 40 k‑m2, tarkoit­taa tämä, että kaupun­gin pitäisi saa­da raken­nus­maas­ta 750 €/k‑m2, jot­ta kasvu rahoit­taisi itsen­sä. Mitä ilmeisem­min tuo 30 000 euroa/ asukas on sit­tem­min kas­vanut, kos­ka edullis­es­ti raken­net­ta­va tont­ti­maa on loppunut.

Kaupun­gin ei pitäisi antaa tont­ti­maas­ta mitään alen­nuk­sia, kos­ka ne eivät siir­ry asukkaille vaan jäävät raken­nus­li­ikkei­den kas­saan. Raken­nusle­hden mukaan raken­nus­li­ik­keet ovat tehneet kovaa katet­ta – yli 1000 €/k‑m2 eri puo­lil­la Helsinkiä. Tämä tarkoit­taa, että kaupun­ki (ja VR) on antanut tont­te­ja aivan liian halvalla.

On san­ot­tu, että jos ton­tit ovat liian kalli­ita, rak­en­t­a­mi­nen tyre­htyy. Sik­si ne pitääkin huu­tokau­pa­ta. Huu­tokaup­pahin­ta on hin­ta, jol­la tont­ti menee kaupaksi.

Täysi hin­ta pitäisi saa­da siis kaikesta. Sik­si lopet­taisin älyt­tömät Hitas-arpa­jaiset enkä rak­en­taisi myöskään sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, vaan tuk­isin pien­i­t­u­loisia asumistuella.

Kos­ka en halua rahan val­u­van myöskään Kojamolle enkä muille pörssiy­htiöille, panisin pystyy kaupun­gin oman vapaara­hoit­teisen asun­to­tuotan­non, jon­ka vuokrata­so olisi lähel­lä markki­navuokraa. Näin syn­nytet­täisi­in pitkäaikaisia vuokra-asun­to­ja ja tur­val­lisia asun­to­ja. Köy­hiä, työt­tömiä ja maa­han­muut­ta­jia ei tarvit­sisi asut­taa eril­lisi­in taloi­hin, vaan näis­sä kaupun­gin vapaa rahan vuokra-asun­nois­sa voisi asua ketä vain.

Kun nyt olen astunut kaikille muille varpaille, astun vielä omil­leni. Ostin vai­moni kanssa asun­non Kata­janokalta vuon­na 1997 ja myimme sen viime vuon­na kolminker­taisel­la hin­nal­la. Hin­nan nousus­ta ei ollut min­ulle mitään hyö­tyä, kos­ka uuden asun­non hin­ta oli nous­sut yhtä paljon.

( Juhana Var­tia­nen, ei tästä ei voi per­iä myyn­tivoiton veroa, kos­ka sil­loin asu­isin yhä Kata­janokalla. Vero pitää per­iä sit­ten, kun myyn­ti­hin­taa ei käytetä uuden ostamiseen. Mut­ta sil­loin se myös pitäisi per­iä. Nythän sen saa viedä verot­ta mukanaan Floridaan.)

Mut­ta me, jot­ka ymmär­simme ostaa asun­non ajois­sa, emme joudu mak­samaan asumisen kallis­tu­mis­es­ta. Ymmär­rän nuorem­pi­en ikälu­okkien katkeru­u­den. Pitäisi per­iä huo­mat­tavasti korkeam­paa kiin­teistöveroa, ei raken­nuk­ses­ta vaan ton­tista. Sil­loin tämä menisi sosi­aalis­es­ti oikeudenmukaisemmin.

Kaupungille täl­lainen asun­topoli­ti­ik­ka tuot­taisi huo­mat­ta­vat tulot, jot­ka pitäisi käyt­tää asun­to­tuotan­non huo­mat­tavaan nopeut­tamiseen. Asun­to­tuotan­non huo­mat­ta­va nopeut­ta­mi­nen on ain­oa toimi­va tie.

6 Asum­istuen sijas­ta korkeampia palkkoja

Ilman sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ja asum­is­tukea pääkaupunkiseudul­la ei voisi elää kau­pan kas­san tuloil­la. Ei siinä kuitenkaan niin kävisi, ettei alueel­la olisi kaup­po­ja. Kau­pan myyjille pitäisi mak­saa korkeam­paa palkkaa. Jos näin tehtäisi­in, alim­mat palkat nousi­si­vat Helsingis­sä huo­mat­tavasti ja paljon työ­paikko­ja ja tuotan­toa siir­ty­isi muut­to­tap­pioalueille, mikä voisi tehdä hyvää alueel­liselle tas­apain­olle. Täl­lainen muu­tos olisi kuitenkin hyvin mon­isyi­nen enkä sik­si ehdo­ta kuin tämän tutkimista. Tämä olisi kuitenkin keino tasoit­taa asumisen hin­nan­nousua tuke­mal­la muun Suomen kehitystä.

Työt­tömiä ei kuitenkaan pidä karkot­taa muut­to­tap­piokun­ti­in, kos­ka sieltä he nyt ainakaan eivät työtä löytäisi.

 

= = =

Ai niin. Kos­ka keskusta­laiset tietysti taas mar­mat­ta­vat, että asum­is­tu­ki on tulon­si­ir­to Helsingille, niin sovi­taan, että asum­is­tuki­menot, siis ne kaik­ki, siir­retään kun­nan menoik­si. Sil­loinn kun­ta saisi myös joidenkin rajoi­tusten puittgeis­sa päät­tää asum­istuen säännöistä.

=  = =

Sit­ten on vielä kysymys seg­re­gaa­tion tor­jun­nas­ta ja asunaluei­den hin­to­jen eriy­tymis­es­tä. Niistä joskus toiste.

 

 

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 14.5.2019

Alueen varaami­nen YIT:lle ja Sato-asun­not oy:lle Jok­eriko­rt­telin toteu­tusedel­ly­tys­ten jatko­selvit­tämistä varten.

Pöy­dältä

Nämähän pitäisi aina kil­pailut­taa, mut­ta kil­pailut­tamises­sa on se vika, että sil­loin kaupungilla pitäisi olla hal­lus­saan kaik­ki viisaus siitä, miten aluet­ta kehitetään. Tässä oli kuitenkin kut­sut­tu yri­tyk­siä tekemään han­ke­selvi­tys­tä ja jol­lain kri­teer­il­lä YIT:n hake­mus valit­ti­in. Sopimuk­ses­sa koroste­taan, että nyt varataan alue vain selvit­tämistä varten. Varsi­nainen toteu­tus voi men­nä myös jollekin toiselle.

Han­ke sinän­sä on hyvä. Ennen ajatelti­in, että metroase­maa varten on määräala, eikä sen pääl­lä voi olla mitään. Sama kos­ki kaup­paa. Nyt nämä toimin­nat sijoite­taan talon alak­er­taan. Hyvä niin. Tästä suun­nitel­mas­ta on tul­lut kah­den­laista palautet­ta. Noin korkea rak­en­t­a­mi­nen ei sovi alueelle ja toisaal­ta, mik­si noin mata­laa. Elämme aikaa, jol­loin Helsingis­sä ale­taan hyväksyä ylöspäin rakentaminen.

Nordea tiivistää ja laa­jen­taa Alek­sis Kivenkadulla

Mod­erni toimis­to­ta­lo on peräti kym­menker­roksi­nen kuitenkin niin, että kore­am­mat osat ovat kort­telin keskel­lä ja kadulle näkyvä räys­täsko­rkeus on kuu­den ker­roksen korkeudel­la. Uut­ta toimis­tok­er­rosalaa tulee 9 400 k‑m2 ja työ­paikko­ja 600. Kaavoitushyödys­tä kilah­taa kaupun­gin kas­saan korvaus.

Saukonkana­van var­rel­la juuri hyväksyt­tyä kaavaa tiivistetään.

Raken­nu­soikeus nousee 10 000k‑m2 ja assukkai­ta tulee noin 260 aiem­min suun­nitel­tua enem­män. Näin vähäisil­lä asioil­la ei val­tu­us­toa tai kaupung­in­hal­li­tus­ta vai­va­ta, vaan lau­takun­ta hyväksyy kaava­muu­tok­sen. Kaupun­gin omis­ta­man tont­ti­maan arvo nousee vaivaiset 10 miljoon­aa euroa.

Jonkin pienen kun­nan val­tu­us­to jär­jestäisi val­tu­us­tosem­i­naarin kaavas­ta, joka tuo kun­taan 260 uut­ta asukas­ta ja kun­nan kas­saan kymme­nen miljoonaa.

 

Puheenvuoroni asuntopolitiikasta kaupunginvaltuustossa

Val­tu­us­to käsit­teli Kotikaupunk­i­na Helsin­ki 2016 ‑ohjel­man seu­ran­tara­port­tia. Keskustelu kään­tyi käsit­telemään kysymys­tä ARA-tuotan­non roolista. Osa sanoi, että asun­top­u­laa voidaan helpot­taa vain asun­to­ja rak­en­ta­mal­la ja osa taas, että olen­naista on rak­en­taa kohtu­uhin­taista asum­ista, kos­ka asun­not eivät lisää rak­en­ta­mal­la halpene. 

Arvoisa puheen­jo­hta­ta!

Toisin kuin tääl­lä on san­ot­tu, asun­to­tuotan­non lisäämi­nen on johtanut asun­to­jen halpen­e­miseen. Ei vielä Helsingis­sä, mut­ta osas­sa Espoo­ta, suures­sa osas­sa Van­taa­ta ja eri­tyis­es­ti kehyskun­nis­sa.  Tämä menee aivan oppikir­jan mukaises­ti. Asun­to­tuotan­non lisäämi­nen alen­taa hin­to­ja ensim­mäisek­si vähem­män halu­tu­il­la alueil­la. On näitä halpo­ja aluei­ta Helsingis­säkin, mitä voidaan pitää hyvänä tai sit­ten ei.

Se, että asum­i­nen on niin kallista Helsingis­sä, on tietysti entisen kaupun­gin­su­un­nit­telu­lau­takun­nan vika. Olemme tehneet kaupungista liian hyvä paikan asua ja sik­si se on niin halut­tu ja kallis. Tym­peää kaupunkia rak­en­ta­mal­la olisimme saa­neet siitä halvemman.

Kun asun­not ovat Helsingis­sä niin kalli­ita, mei­dän eet­ti­nen velvol­lisu­utemme on rak­en­taa Helsinki­in lisää asun­to­ja ja paljon. Siihen on nyt myös tilaisu­us, kuin rak­en­t­a­mi­nen koko maas­sa hidas­tuu. Vapau­tuu siis kap­a­siteet­tia, joka on käytet­tävä asun­to­tuotan­non lisäämisen Helsingis­sä.  Mei­dän on olta­va valmi­it muut­ta­maan kaupun­gin strate­gias­sa sovit­tua rahankäyt­töä ja hyväksyt­tävä suurem­pi velka­an­tu­mi­nen. Ei voi olla niin, että sidomme käyt­täy­tymisen neljäk­si vuodek­si eteen­päin emmekä muu­ta sitä, vaik­ka maail­ma ympäril­lä muuttuu.

(Sai illal­la viestin val­tu­us­ton puheen­jo­hta­jal­ta, Otso Kivekkäältä, jon­ka mukaan kaupun­ki on lyhen­tänyt lain­o­jaan niin paljon, että strate­gias­sa sovit­tu velka­kat­to jous­taa sadoil­la miljoonil­la euroil­la. Huoleni oli siis aiheeton.) 

Tääl­lä on toiv­ot­tu, että kaupunkia raken­net­taisi­in rohkeam­min ylöspäin. Tiivistää voi kyl­lä ilman torne­jakin, mut­ta edel­lisen kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan aikana lau­takun­ta lisäsi huo­mat­tavasti raken­nu­soikeut­ta virkami­esten esit­tämään kaavoihin ja rak­en­si myös rohkeasti ylöspäin. Siltä osin kuin nämä ympäristöään korkeam­mat raken­nuk­set ovat jo valmis­tuneet, ne eivät ole mitenkään huonon­nuk­sia kaupunkikuvaan.

Minä kuu­lun niihin, joiden mielestä asum­is­tu­ki on parem­pi tapa aut­taa pien­i­t­u­loisia asumises­sa kuin se, että raken­netaan pien­i­t­u­loisille eril­lisiä pien­i­t­u­lois­t­en talo­ja. Asum­is­tu­ki kohden­tuu huo­mat­tavasti parem­min tarpeen mukaan. ARA-poli­ti­ikan kaut­ta jaet­tavas­ta vuokrasäästöstä neljännes kohdis­tuu medi­aan­i­t­u­loa suu­rit­u­loisem­mille koti­talouk­sille, kun taas asum­is­tu­ki kohdis­tuu pien­i­t­u­loisille ja vain heille. Se kohtelee kaikkia samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la taval­la, kun taas ARA-asun­not saami­nen on lähin­nä arpa­peliä eikä se sik­si kohtele kaikkia samal­la tavalla.

Kaiken kukku­rak­si ARA-asun­nois­sa seg­re­gaa­tio on suurem­paa kuin vapaiden markki­noiden vuokra-asun­nois­sa. ARA-asun­to altistaa köy­hän asukkaan asumaan toden­näköisem­min pien­i­t­u­loisel­la alueel­la kuin asum­i­nen kovan rahan vuokra-asun­nos­sa. Yhteä syynä tähän nurinkuriseen tilanteeseen on se, että ARA-asukkaat Kata­janokalla ja Jätkäsaa­res­sa ovat varakkaampia kuin Itä-Helsin­gin ARA-asun­nois­sa. Hyväo­saisil­la on teräväm­mät kyynärpäät.

Hitas-asun­not ovat arpa­peliä aivan kir­jaimel­lis­es­ti. Joskus 1980-luvul­la olin Hitas-poli­ti­ikan innokas tuk­i­ja. Se oli aivan toisen­lai­sis­sa olois­sa luo­ton sään­nöste­lyn aikana, kun Helsingistä uhkasi tul­la kaupun­ki, jonne päästäk­seen piti olla joko hyvin köy­hä tai hyvin rikas. En näe täl­laises­sa sadan tuhan­nen euron etu­u­den arpomises­sa mitään puolustettavaa.

Nos­taako asum­is­tu­ki vuokrata­soa? Kaik­ki tavat rai­va­ta asun­tokan­nas­sa tilaa pien­i­t­u­loisille nos­taa muiden mak­samia hin­to­ja ja vuokria. Näin tekee myös se, että osa asun­noista varataan ARA-asun­noik­si. Sekin nos­taa muiden mak­samia vuokria. Ikävim­min tämä osuu niihin pieni­palkkaisi­in, jot­ka juuri ja juuri eivät saa ARA-asuntoa.

Paa­vo Arhin­mä­ki yrit­ti vaku­ut­taa meille, etteivät ARA-asukkaat saa mitään tukea asumiseen­sa. Ain­oa tuki hänen mielestään on vain 20 pros­ent­tia alem­pi ton­tin hin­ta. Tosi­a­sia nyt kuitenkin pitäisi tun­nus­taa. Jätkäsaa­res­sa tuo ton­tin hin­ta on noin 600 euroa kun kovan rahan ton­teista mak­se­taan 1500 euroa.

Sama kos­kee Hitas-tont­te­ja. Val­tu­utet­tu Ranta­la sanoi, että Hitas-ton­teista saa vain 20 pros­entin alen­nuk­sen vuokras­ta. Tuon vuokran perus­teena ole­va ton­tin hin­ta on kuitenkin yleen­sä huo­mat­tavasti markki­nahin­taa alem­pi. Eilen kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa Kru­unuvuoren­ran­nas­sa markki­nahin­naksi määritelti­in tar­jouskil­pailus­sa 1165 €/k‑m2, mut­ta viereisen Hitas-ton­tin arvok­si viereisel­lä ton­til­la määrät­ti­in run­saat 744 €/k‑m2.

Tehdään­pä pieni aja­tuskoe tästä Arhin­mäen väit­teestä, ettei ARA-asun­toon liity mitään tukea. Entä jos päät­täisimme, että jokaisel­la val­tu­ute­tul­la on oikeus yhteen ARA-asun­toon joko itselleen tai lähisuku­laiselleen. Paa­vo Arhin­mä­ki voisi koko val­tu­us­ton puoles­ta vas­ta­ta vihaisille kaupunki­laisille, etteivät val­tu­ute­tut näin saa mitään tukea kaupungilta. Men­estys­tä vain tähän tehtävään!

Vielä seg­re­gaa­tios­ta. Ei ole aivan yksinker­taista tor­jua asuinaluei­den eriy­tymistä, kos­ka keinomme rajoit­tuvat uus­tuotan­toon ja val­taosa seg­re­gaa­tios­ta tapah­tuu van­has­sa asuntokannassa.

Paras tapa tor­jua slum­mi­u­tu­mista on pitää huol­ta siitä, että meil­lä ei ole fyy­sisiltä omi­naisuuk­sil­taan huono­ja kaupungi­nosia eikä mis­sään huono­ja koulu­ja. Voimme peri­aat­teessa asut­taa pien­i­t­u­loisia kalli­iden osoit­tei­den alueille, mut­ta meil­lä ei ole mitään keino­ja pakot­taa hyvä­tu­loisia huonoi­hin osoit­teisi­in. On siis väl­tet­tävä, että emme syn­nytä huono­ja osoitteita.

Helsingissä on jo 406,80 euron perustulo

Veron tai tuen nimi harhaut­taa hel­posti ajat­tele­maan sen vaiku­tus­ta aivan toisin. 

Jos Suomes­sa mak­set­taisi­in arvon­lisäveroa vuokras­ta, kaik­ki vaati­si­vat sen pois­tamista, kos­ka se nos­taa vuokria, mut­ta jos joku esit­täisi, että vuokrat­u­losta tehtäisi­in verova­paa tulo, sitä pidet­täisi­in riis­tokap­i­tal­is­mien suosimise­na. Kuitenkin vuokranan­ta­ja mak­saa nyt tuloveroa aivan samo­jen peri­aat­tei­den mukaan kuin hän mak­saisi vuokras­ta arvon­lisäveroa, pros­ent­te­ja siitä sum­mas­ta, joka ylit­tää hoito­vastik­keen. Hoito­vastik­keen kaik­ista osista nimit­täin mak­se­taan jo arvon­lisäveroa. On aika mon­imutkaista sanoa, kenen mak­set­tavak­si mikin vero menee, mut­ta mitä ilmeisem­min vuokras­ta perit­tävä arvon­lisävero ja vuokrat­u­losta perit­tävä pääo­mat­ulovero kohden­tu­isi­vat samal­la taval­la. Ei se voi nimestä olla kiinni.

Samal­la taval­la Helsingis­sä mak­set­ta­va asum­is­tu­ki on käytän­nössä melkein sama asia kuin vastik­kee­ton perus­tu­lo. Se ei edel­lytä työ­markki­noiden käytet­tävis­sä oloa kuten ei aito perustulokaan. 

Mietitään asi­aa ensin yksinäisen henkilön kannal­ta. Yksinäisel­lä henkilöl­lä on se käytän­nössä asun­non vuokras­ta riip­puma­ton tulon­si­ir­to, jon­ka edel­ly­tyk­senä on, että asuu jos­sain. Useim­mat täyt­tävät tämän ehdon. Korkein hyväksyt­tävä vuokra on 508 euroa kuus­sa, jos­ta kor­vataan 80 %, ellei ole liikaa tulo­ja. Tätä alem­pia vuokria ei ole kuin suku­lais­ten väli­sis­sä vuokra­suhteis­sa ja jois­sakin kom­muuneis­sa ja alivuokralaisas­un­nois­sa, joten jok­seenkin kaikille asum­is­tu­ki on 406,80, jota siis kuitenkin tulot vähentävät. 

Oike­as­sa perus­tu­los­sa perus­tu­lo verote­taan pois, mut­ta asum­is­tukea vähen­netään suo­raan, jos tulot kas­va­vat. Erol­la ei ole käytän­nön merk­i­tys­tä. Perus­tu­lo­ma­lleis­sa vero on yleen­sä 40 % tai vähän yli, asum­istuen yhteenso­vi­tus on 33,6% eivätkä pienet tulot vaiku­ta siihen lainkaan

Kaik­ki eivät kuitenkaan saa asum­is­tukea, kos­ka asu­vat velat­tomas­sa omis­tusasun­nos­sa. Asum­is­tu­ki on siis perus­tu­lo yhdis­tet­tynä oman asun­non asun­to­tu­lon vero­tuk­seen! Asun­to­tu­lon vero­tus on tässä tapauk­ses­sa aika jyrkkä, 80 %. Omaan asun­toonkin kyl­lä saa asum­is­tukea. Menoik­si hyväksytään yhtiö­vastike ja lainan korot ja jostain min­ulle käsit­tämät­tömästä syys­tä myös yhtiölainan lyhen­nys rahoi­tus­vastik­keen kaut­ta, mut­ta ei sen­tään oman asun­to­lainan lyhentämistä.

Asum­is­tuke­na mak­set­ta­va perus­tu­lo on per­heko­htainen etu­us, jota pariskun­ta saa aina vähem­män kuin saisi­vat eril­lään asuen ja niin, että puoli­son tulot vaikut­ta­vat perustuloon. 

Kaupunkiympäristölautakunta 7.5.2019

En mene kok­ouk­seen, vaan Mikko Särelä menee, joten taas vähän kursorisemmin

Pöy­dältä

Tont­ti Kata­janokan lai­turil­ta Var­malle tun­tem­at­toman pörssiy­htiön pääkont­to­ria varten 

Tämä on tätä kiusal­lista kun­tien välistä kil­pailua. Päätök­sen­tek­i­jän kannal­ta ongel­mallista on, että tämä sopimus sisältää vaa­timuk­sen, että sito­va sopimus tämän tun­tem­at­toman pörssiy­htiön kanssa on, mut­ta meille ei ker­ro­ta, mikä yhtiö on kyseessä.

Nykyti­laan ver­rat­tuna alue para­nee olen­nais­es­ti, mut­ta voisi­han noin arvokkaal­la ton­til­la olla jotain muu­takin. Autoli­ikenne Kata­janokan sum­pus­sa lisääntyy.

Tont­tien varaami­nen asuntotuotantoon

En tiedä, mik­si tämä pyy­det­ti­in pöy­dälle. Aika paljon menee tont­te­ja edelleen ilman hintakilpailua.

Lausun­to Uuden­maan maakuntakaavasta

Paljon on tul­lut pos­tia siitä, että Helsin­gin lausun­non pitäisi olla eri­lainen. Lähet­täi­sivät lausun­non suo­raan maakun­tali­itolle. Tämä maakun­takaa­va nykyisel­lään tun­tuu aika turhal­ta lisuk­keelta, kos­ka sen ohjaus­vaiku­tus on huono eikä sen valmis­telu­un ole riit­tävästi voimavaro­ja niin, että ohjaus­vaiku­tus voisi edes olla parempi.

Oskalan aloite asun­to­tuotan­non nos­tamis­es­ta 10 000 asuntoon

Hyviä syitä, mik­si ei voi­da, mut­ta pitäisi kuitenkin voi­da. Yksi niistä on esil­lä seu­raavas­sa kohdassa

Kallvikin­tien suunnitteluperiaatteet

Pöy­dällepanon aikana tuli kaupungi­nosay­hdis­tyk­seltä kir­je, etteivät halua niin paljon asun­to­ja. Vuosaari maineikkaana met­sälähiönä vaaran­tuu. Minä luulin, että met­sälähiö on haukkumasana.

Ei voi tehdä pikaratikkaa, jos sen varaan ei voi­da rak­en­taa asun­to­ja. Mut­ta toisaal­ta ei väk­isin. Jos asialle on Vuosaa­res­sa laa­jaa vas­tus­tus­ta, Helsingis­sä on pikaratikka­su­un­nitelmia enem­män kuin voidaan toteut­taa, joten voidaan hyvin siirtää rahat muualle.

Kylpylähotel­li Hiet­sun uimaran­nan viereen

Tämä nousee tuhkas­ta kuin Feenix-lin­tu. Asial­la on puolen­sa ja puolensa.

Alueen varaami­nen YIT:lle Jok­eriko­rt­telin toteu­tusedel­ly­tys­ten selvittämiseksi 

Itäkeskuk­sen metroase­man ja tule­van jok­erin päät­tärin päälle on näköjään suun­nitel­tu 30 000 k‑m2 rak­en­tamista, jos­ta 19 000k‑m2 asum­ista, siis läh­es 500 asukas­ta. Miten minä en ole tien­nyt koko han­kkeesta? Sinän­sä fik­sua lait­taa talo ter­mi­naalin päälle.

Tont­tien laatu- ja hin­tak­il­pailu Kru­unuvuoren rannassa

Kohteessa toteutet­ti­in ensin laatuk­il­pailu, jol­loin jatkoon pääsi neljä hak­i­jaa ja näi­den välil­lä hin­tak­il­pailu. Kak­si ton­teista oli omis­tusasun­toko­htei­ta, jot­ka myy­dään eniten tar­jon­neelle hin­taan 1 165 euroa, ja kak­si Hitas- tai ASO-tont­tia, jot­ka vuokrataan pitäen pääo­ma-arvona 744 euroa. On makua­sia kumpaa pitää kalli­im­pana. En löytänyt mis­tään main­in­taan ker­rosneliömääristä. Ton­tin vuokra on ilmeis­es­ti 3,2 % pääo­ma-arvos­ta kulut­ta­jahin­tain­dek­si­in sidot­tuna. Autopaikka­ton­tit annetaan käytän­nössä ilmaisek­si, eli voimakkaasti subventoituina.

Bud­jetin toteutusennuste.

Tulot ylit­ty­i­sivät 4,2 M€:lla, kos­ka maankäyt­tö­sopimuk­sis­sa on kerät­ty suun­nitel­tua enem­män kor­vaus­ta kaavoitushyödy­istä ja menot 7,8 miljoon­al­la, kos­ka tal­ven lumisateet eivät pysyneet budjetissa.

Työ­pa­jankatu 12 toimis­to­taloon 6 000 k‑m2 lisää raken­nu­soikeut­ta Kalasatamassa

Tämä säälit­tävän mata­la seit­senker­roksi­nen talo jää tämänkin jäl­keen täysin Redin tornien var­joon. Val­tu­us­toa täl­laisil­la lil­lukan­var­sil­la ei vai­va­ta, vaan lau­takun­ta päät­tä kaavas­ta itsenäis­es­ti. Taas kilisee rahaa viras­ton kas­saan maankäyttösopimuksesta.

Tapani­lan ala-asteen ase­makaa­van muuttaminen

Van­ha koulu­raken­nus suo­jel­laan. Kaa­va ei ker­ro mihin tarkoituk­seen se tulee. Asukkaat mieliv­ät siitä asukasti­laa. Toinen puoli ton­tista kaavoite­taan neljälle pien­talol­la, mitä asukkaat vas­tus­ta­vat. Kun en mene kok­ouk­seen, en pere­hdy tähän sen syväl­lisem­min – ellei tämä sit­ten jää pöydälle.

Atte Kale­van toivo­muspon­si taloudel­li­sista kan­nus­timista katutöi­den nopeuttamiseksi

Muis­tan esit­täneeni samaa joskus viime vuosi­tuhan­nel­la. Sil­loin se kumot­ti­in sil­lä perus­teel­la, että urakoit­si­jat piru­ut­taan nopeut­ta­vat töitään ja tämä tulee kaupungille kalli­ik­si. Nyt vas­tauk­ses­sa san­o­taan, että vähän tähyän suun­taan on men­ty, mut­ta edelleenkään ei klyl­lä mak­se­ta siitä, että alit­taa aikataulun.

Lausun­to talousarvioaloit­teesta koskien Yliopis­ton metroase­man pohjoista sisäänkäyntiä. 

Lausun­to on perin myön­teinen, mut­ta ker­ro­taan, ettei määrära­haa tähän ole. En kai tek­isi talousarvioaloitet­ta, jos määrära­ha jo olisi. Myös Liiken­nelaitok­sen lau­takun­ta on suh­tau­tunut myön­teis­es­ti, mut­ta puhuu vuodes­ta 2026.

Oikaisu­vaa­timus Hitas-asun­non epäämisestä

Kansalainen, jol­la on jo use­ampi Hitas-asun­to, on voit­tanut Hitas-arpa­jai­sis­sa. Kos­ka uut­ta Hitas-asun­toa ei enää voi ostaa, jos omis­taa Hitas-asun­non, häneltä on evät­ty voit­toar­van lunas­tus. Se on hänestä epistä ja niin­pä hän valit­ti asi­as­ta. Ei esitetä oikaistavak­si. Ei näköjään tiedä, miten määräys­tä kier­retään, enkä ajatel­lut neuvoa.

 

Mahtuuko Kemin jättimäinen sellutehdas Suomeen?

Suomen met­sänielu­jen osu­us ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nas­sa on kovin kiis­tanalainen asia. Yhdet puhu­vat nieluista ja toiset hiilen varastoinnista.

Bios­fääris­sä olev­as­ta hiilestä noin ¼ ilmake­hässä ja 3/4 sitoutuneena kasvil­lisu­u­teen. Vaik­ka kasvien nielu kas­vaisikin polt­ta­mal­la puo­let kasvil­lisu­ud­es­ta ilmake­hään, ilmas­to ei kiit­täisi, kos­ka sil­loin ilmake­hän hiilid­iok­sidimäärä yli kaksinker­tais­tu­isi. Sik­si on ajatelta­va yhtä aikaa met­siä varan­tona ja nieluna.

Suomen met­sis­sä on todel­la vähän puu­ta. Päivän Hesarin mukaan sitä on hehtaaria kohden noin kol­mannes siitä mitä Sak­sas­sa, minkä seu­rauk­se­na Sak­san met­sis­sä on puu­ta selvästi enem­män kuin Suomen met­sis­sä, vaik­ka met­säpin­ta-alaa on on paljon vähemmän.

Osit­tain tämä johtuu tietysti pohjois­es­ta sijain­nista, mut­ta suurelta osin malt­ta­mat­tomas­ta ahneud­es­ta. Viiden pros­entin (!) tuot­to­vaa­timus saa kaata­maan met­sän keskenkasvuise­na. Siitä ilmas­to ei kiitä. Jos diskont­toko­rko olisi maltil­lisem­pi, toimit­taisi­in ilmas­ton kannal­ta vastuullisemmin.

Malt­tam­a­ton ja ilmas­to­vas­tu­ulli­nen met­sän­hoito. Molem­mis­sa nielu on yhtä suuri, mut­ta jälkim­mäisesstä met­sien keskimääräi­nen hiili­varan­to suurempi.

En ole met­sän­hoidon asiantun­ti­ja, mut­ta luulen, että jos yhtään ajateltaisi­in ilmas­toa, luovut­taisi­in tästä met­sänis­tu­tus — ala­har­ven­nus — aukko­hakkuu ‑ide­olo­gias­ta. Ala­har­ven­nuk­sen aikaan istutet­taisi­in uut­ta met­sää ja kun pääte­hakku­un aika koit­taisi, nuoret puut oli­si­vat valmi­ina odot­ta­mas­sa. Mut­tä tämä siis amatöörin mietteenä.

Vielä kymme­nen vuot­ta sit­ten olisi kir­joit­tanut, että met­sis­sä pitää kas­vat­taa ennen kaikkea tukkipu­u­ta, kos­ka se on arvokkaam­paa ja kos­ka se ei palaudu ilmake­hään yhtä nopeasti.  Nyt sel­lu alkaa olla paljon aiem­paa kiin­nos­tavam­paa, kos­ka siitä voi tehdä mitä vain. Oma ennus­teeni on, että 20 vuo­den kulut­tua met­sistä tehdään ennen kaikkea kankai­ta, kos­ka puuvil­lan vil­je­ly tyssää vesip­u­laan ja kos­ka öljy­po­h­jaiset mate­ri­aalit ovat öljypohjaisia.

Se ainakin on selvä, ettei met­siä kan­na­ta polt­taa. Eri­tyis­es­ti niitä ei kan­na­ta polt­taa auto­jen moot­tor­eis­sa, kos­ka sil­loin menetetään läm­pöar­vos­ta huo­mat­ta­va osa. Jos polte­taan, niin sit­ten edes CHP-laitok­ses­sa.  Mielu­um­min ei sielläkään.

Jos Kemin laitos toteu­tuu, niin kuin nyt näyt­täisi toteu­tu­van, eräitä mui­ta laitok­sia ei voi toteut­taa. Kiinalai­somis­teinen Kemi­jär­ven hake taitaa nyt jäädä. En jak­sa sur­ra sitä suuresti, kos­ka en halua Suomes­ta tytäry­htiö­talout­ta enkä puun haaskaamista liiken­teen polt­toaineik­si. Samal­la puun suun­nitel­tua käyt­töä kaupunkien läm­mit­tämiseen pitäisi alkaa jarrutella.

Jos alet­taisi­in tehdä laa­ja-alais­es­ti met­sistä biodieseliä (tai etano­lia), tehdas pitäisi rak­en­taa edes suureen kaupunki­in, joka läm­mitet­täisi­in laitok­sen hukkaläm­möl­lä. Muu on ener­gian haaskaus­ta. Siis mielu­um­min Oulu­un, joka nyt läm­mitetään ilmas­tovi­hamielisel­lä turpeella.

Tehtäköön siis se Kemin tehdas, mut­ta samal­la Suomes­sa pitäisi syn­nyt­tää mas­si­ivi­nen tutkimushanke sell­upo­h­jais­ten mate­ri­aalien kehittämiseksi.

Har­mi, että tehdas­ta suun­nitel­laan Kemi­in, kos­ka pros­essin hukkaläm­pö tulee men­emään suurelta osin harakoille. Kemis­sä on näköjään sup­pea kaukoläm­pöverkko, johon läm­pö tuote­taan suurelta osin turpeel­la. Se nyt onnek­si siis lop­puu, mut­ta kyse on niin pien­estä yksiköstä, ettei se pysty otta­maan vas­taan sel­l­ute­htaan hukkaläm­möstä kuin pienen siivun.