Korkeakoulut painottavat valinnoissa pitkää matematiikkaa, koska se on hyvä lahjakkuustesti

Hel­sin­gin Sano­mis­sa mate­ma­tii­kan opet­ta­ja valit­ti, että kun kor­kea­kou­lui­hin ale­taan ottaa oppi­lai­ta lähin­nä yli­op­pi­las­to­dis­tuk­sen perus­teel­la ja kun sii­nä pit­kän mate­ma­tii­kan arvo­sa­nois­ta saa pal­jon pis­tei­tä, lii­an moni valit­see pit­kän matematiikan.

Täs­tä on kak­si ilmeis­tä haittaa.

  • Pit­kän mate­ma­tii­kan lin­joil­le tulee ihmi­siä, joil­la ei ole riit­tä­vää mate­maat­tis­ta lahjakkuutta/motivaatiota oppia vai­keam­paa mate­ma­tiik­kaa. Opet­ta­jan aika menee näi­den hyy­sää­mi­seen, eikä kukaan opi sen jäl­keen mate­ma­tiik­kaa kunnolla.
  • Lukion yleis­si­vis­tä­vyys heik­ke­nee, kun muil­le reaa­li­kurs­seil­le ei rii­tä opis­ke­li­joi­ta ja tunteja.

Minus­ta­kin täs­sä on ongel­ma. Kan­nat­taa ensin ana­ly­soi­da, mik­si pit­kän mate­ma­tii­kan arvo­sa­naa pai­no­te­taan valin­nois­sa, vaik­ka juris­ti esi­mer­kik­si ei tar­vit­se dif­fe­ren­ti­aa­liyh­tä­löi­den rat­kai­se­mis­ta missään.

Lau­da­tur pit­käs­sä mate­ma­tii­kas­sa ennus­taa hyvää menes­tys­tä opin­nois­sa, vaik­ka mate­ma­tii­kan tai­to­ja ei oikeas­taan tar­vit­tai­si­kaan. Se, että on oppi­nut rat­kai­se­maan dif­fe­ren­ti­aa­liyh­tä­löi­tä, osoit­taa sekä kykyä abstrak­tiin ajat­te­luun että itse­ku­ria. Vaik­ka mate­maat­ti­sia tai­to­ja ei tar­vit­tai­si­kaan, mate­maat­ti­nen lah­jak­kuus on hyvä ennus­ta­ja. Kun kor­kea­kou­lu pai­not­taa valin­nois­sa pit­kää mate­ma­tiik­kaa, se saa parem­pia opis­ke­li­joi­ta kuin jos ei painottaisi.

Jos lau­da­tur pit­käs­sä mate­ma­tii­kas­sa onkin itse asias­sa vain lah­jak­kuus­tes­ti, voi­si­ko sen kor­va­ta oikeal­la lah­jak­kuus­tes­til­lä? Palik­ka­tes­te­jä pide­tään epä­oi­keu­den­mu­kai­si­na, kos­ka toi­set menes­ty­vät ja toi­set eivät, eikä menes­ty­mis­tä voi pai­ka­ta ahke­ruu­del­la. Mut­ta ver­rat­tu­na lah­jak­kuus­tes­tin naa­mioi­mi­seen pit­kän mate­ma­tii­kan yli­op­pi­las­ko­keek­si, tämä on aika har­mi­ton vaih­toeh­to. Ei tar­vit­si­si opis­kel­la kol­mea vuot­ta asioi­ta, joi­ta ei tule tar­vit­se­maan eikä tar­vit­si­si yksiu­lot­teis­taa lukion opin­to­ja vähem­män yleissivistäviksi.

Vaik­ka sha­kin­pe­luu­tai­to var­maan­kin oli­si myös hyvä lah­jak­kuus­tes­ti, kenel­le­kään ei juo­lah­tai­si mie­len­kään vali­ta oppi­lai­ta shak­ki­tai­to­jen perus­teel­la niin, että kaik­ki pako­tet­tai­siin kes­kit­ty­mään lukios­sa sha­kin pelaamiseen.

Sinän­sä ”tur­han” mate­ma­tii­kan opis­ke­lu paran­taa kykyä abstrak­tiin ajat­te­luun, eikä se sik­si ole tur­haa, vaik­ka ope­tel­tua asi­aa ei tar­vit­si­si­kaan.  Mut­ta se voi­si olla käy­tän­nöl­li­sem­pää. Jos sai­sin päät­tää lukion mate­ma­tii­kas­sa opis­kel­ta­vis­ta asioi­ta, pai­not­tai­sin toden­nä­köi­syys­las­ken­taa ja tilas­tol­lis­ta päät­te­lyä. Nii­den ymmär­tä­mi­ses­tä on hyö­tyä kaikille.