Puheenvuoroni asuntopolitiikasta kaupunginvaltuustossa

Val­tu­us­to käsit­teli Kotikaupunk­i­na Helsin­ki 2016 ‑ohjel­man seu­ran­tara­port­tia. Keskustelu kään­tyi käsit­telemään kysymys­tä ARA-tuotan­non roolista. Osa sanoi, että asun­top­u­laa voidaan helpot­taa vain asun­to­ja rak­en­ta­mal­la ja osa taas, että olen­naista on rak­en­taa kohtu­uhin­taista asum­ista, kos­ka asun­not eivät lisää rak­en­ta­mal­la halpene. 

Arvoisa puheen­jo­hta­ta!

Toisin kuin tääl­lä on san­ot­tu, asun­to­tuotan­non lisäämi­nen on johtanut asun­to­jen halpen­e­miseen. Ei vielä Helsingis­sä, mut­ta osas­sa Espoo­ta, suures­sa osas­sa Van­taa­ta ja eri­tyis­es­ti kehyskun­nis­sa.  Tämä menee aivan oppikir­jan mukaises­ti. Asun­to­tuotan­non lisäämi­nen alen­taa hin­to­ja ensim­mäisek­si vähem­män halu­tu­il­la alueil­la. On näitä halpo­ja aluei­ta Helsingis­säkin, mitä voidaan pitää hyvänä tai sit­ten ei.

Se, että asum­i­nen on niin kallista Helsingis­sä, on tietysti entisen kaupun­gin­su­un­nit­telu­lau­takun­nan vika. Olemme tehneet kaupungista liian hyvä paikan asua ja sik­si se on niin halut­tu ja kallis. Tym­peää kaupunkia rak­en­ta­mal­la olisimme saa­neet siitä halvemman.

Kun asun­not ovat Helsingis­sä niin kalli­ita, mei­dän eet­ti­nen velvol­lisu­utemme on rak­en­taa Helsinki­in lisää asun­to­ja ja paljon. Siihen on nyt myös tilaisu­us, kuin rak­en­t­a­mi­nen koko maas­sa hidas­tuu. Vapau­tuu siis kap­a­siteet­tia, joka on käytet­tävä asun­to­tuotan­non lisäämisen Helsingis­sä.  Mei­dän on olta­va valmi­it muut­ta­maan kaupun­gin strate­gias­sa sovit­tua rahankäyt­töä ja hyväksyt­tävä suurem­pi velka­an­tu­mi­nen. Ei voi olla niin, että sidomme käyt­täy­tymisen neljäk­si vuodek­si eteen­päin emmekä muu­ta sitä, vaik­ka maail­ma ympäril­lä muuttuu.

(Sai illal­la viestin val­tu­us­ton puheen­jo­hta­jal­ta, Otso Kivekkäältä, jon­ka mukaan kaupun­ki on lyhen­tänyt lain­o­jaan niin paljon, että strate­gias­sa sovit­tu velka­kat­to jous­taa sadoil­la miljoonil­la euroil­la. Huoleni oli siis aiheeton.) 

Tääl­lä on toiv­ot­tu, että kaupunkia raken­net­taisi­in rohkeam­min ylöspäin. Tiivistää voi kyl­lä ilman torne­jakin, mut­ta edel­lisen kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan aikana lau­takun­ta lisäsi huo­mat­tavasti raken­nu­soikeut­ta virkami­esten esit­tämään kaavoihin ja rak­en­si myös rohkeasti ylöspäin. Siltä osin kuin nämä ympäristöään korkeam­mat raken­nuk­set ovat jo valmis­tuneet, ne eivät ole mitenkään huonon­nuk­sia kaupunkikuvaan.

Minä kuu­lun niihin, joiden mielestä asum­is­tu­ki on parem­pi tapa aut­taa pien­i­t­u­loisia asumises­sa kuin se, että raken­netaan pien­i­t­u­loisille eril­lisiä pien­i­t­u­lois­t­en talo­ja. Asum­is­tu­ki kohden­tuu huo­mat­tavasti parem­min tarpeen mukaan. ARA-poli­ti­ikan kaut­ta jaet­tavas­ta vuokrasäästöstä neljännes kohdis­tuu medi­aan­i­t­u­loa suu­rit­u­loisem­mille koti­talouk­sille, kun taas asum­is­tu­ki kohdis­tuu pien­i­t­u­loisille ja vain heille. Se kohtelee kaikkia samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la taval­la, kun taas ARA-asun­not saami­nen on lähin­nä arpa­peliä eikä se sik­si kohtele kaikkia samal­la tavalla.

Kaiken kukku­rak­si ARA-asun­nois­sa seg­re­gaa­tio on suurem­paa kuin vapaiden markki­noiden vuokra-asun­nois­sa. ARA-asun­to altistaa köy­hän asukkaan asumaan toden­näköisem­min pien­i­t­u­loisel­la alueel­la kuin asum­i­nen kovan rahan vuokra-asun­nos­sa. Yhteä syynä tähän nurinkuriseen tilanteeseen on se, että ARA-asukkaat Kata­janokalla ja Jätkäsaa­res­sa ovat varakkaampia kuin Itä-Helsin­gin ARA-asun­nois­sa. Hyväo­saisil­la on teräväm­mät kyynärpäät.

Hitas-asun­not ovat arpa­peliä aivan kir­jaimel­lis­es­ti. Joskus 1980-luvul­la olin Hitas-poli­ti­ikan innokas tuk­i­ja. Se oli aivan toisen­lai­sis­sa olois­sa luo­ton sään­nöste­lyn aikana, kun Helsingistä uhkasi tul­la kaupun­ki, jonne päästäk­seen piti olla joko hyvin köy­hä tai hyvin rikas. En näe täl­laises­sa sadan tuhan­nen euron etu­u­den arpomises­sa mitään puolustettavaa.

Nos­taako asum­is­tu­ki vuokrata­soa? Kaik­ki tavat rai­va­ta asun­tokan­nas­sa tilaa pien­i­t­u­loisille nos­taa muiden mak­samia hin­to­ja ja vuokria. Näin tekee myös se, että osa asun­noista varataan ARA-asun­noik­si. Sekin nos­taa muiden mak­samia vuokria. Ikävim­min tämä osuu niihin pieni­palkkaisi­in, jot­ka juuri ja juuri eivät saa ARA-asuntoa.

Paa­vo Arhin­mä­ki yrit­ti vaku­ut­taa meille, etteivät ARA-asukkaat saa mitään tukea asumiseen­sa. Ain­oa tuki hänen mielestään on vain 20 pros­ent­tia alem­pi ton­tin hin­ta. Tosi­a­sia nyt kuitenkin pitäisi tun­nus­taa. Jätkäsaa­res­sa tuo ton­tin hin­ta on noin 600 euroa kun kovan rahan ton­teista mak­se­taan 1500 euroa.

Sama kos­kee Hitas-tont­te­ja. Val­tu­utet­tu Ranta­la sanoi, että Hitas-ton­teista saa vain 20 pros­entin alen­nuk­sen vuokras­ta. Tuon vuokran perus­teena ole­va ton­tin hin­ta on kuitenkin yleen­sä huo­mat­tavasti markki­nahin­taa alem­pi. Eilen kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa Kru­unuvuoren­ran­nas­sa markki­nahin­naksi määritelti­in tar­jouskil­pailus­sa 1165 €/k‑m2, mut­ta viereisen Hitas-ton­tin arvok­si viereisel­lä ton­til­la määrät­ti­in run­saat 744 €/k‑m2.

Tehdään­pä pieni aja­tuskoe tästä Arhin­mäen väit­teestä, ettei ARA-asun­toon liity mitään tukea. Entä jos päät­täisimme, että jokaisel­la val­tu­ute­tul­la on oikeus yhteen ARA-asun­toon joko itselleen tai lähisuku­laiselleen. Paa­vo Arhin­mä­ki voisi koko val­tu­us­ton puoles­ta vas­ta­ta vihaisille kaupunki­laisille, etteivät val­tu­ute­tut näin saa mitään tukea kaupungilta. Men­estys­tä vain tähän tehtävään!

Vielä seg­re­gaa­tios­ta. Ei ole aivan yksinker­taista tor­jua asuinaluei­den eriy­tymistä, kos­ka keinomme rajoit­tuvat uus­tuotan­toon ja val­taosa seg­re­gaa­tios­ta tapah­tuu van­has­sa asuntokannassa.

Paras tapa tor­jua slum­mi­u­tu­mista on pitää huol­ta siitä, että meil­lä ei ole fyy­sisiltä omi­naisuuk­sil­taan huono­ja kaupungi­nosia eikä mis­sään huono­ja koulu­ja. Voimme peri­aat­teessa asut­taa pien­i­t­u­loisia kalli­iden osoit­tei­den alueille, mut­ta meil­lä ei ole mitään keino­ja pakot­taa hyvä­tu­loisia huonoi­hin osoit­teisi­in. On siis väl­tet­tävä, että emme syn­nytä huono­ja osoitteita.

29 vastausta artikkeliin “Puheenvuoroni asuntopolitiikasta kaupunginvaltuustossa”

  1. Helsin­gin halu­tut ja kalli­it alueet ovat ajal­ta ennen sotia, joten turha yrit­tää nos­taa omaa hän­tää kaupunkisu­un­nit­telus­sa. Suurem­pi kiitos kuu­luu Alek­san­teri I:lle joka ajoi ruot­salaiset pois ja siitä sit­ten alkoi vähitellen panos­t­a­mi­nen Helsinki­in, joka lop­pui sit­ten täysin sotien jäl­keen mod­ernismin ja auton tuhotes­sa kaupunkia. Yksikään uusi, tei­dän suun­nit­tele­ma, alue ei ole itsessään arvostet­tu esimerkik­si arkkite­htu­urin takia, vaan hyö­tyy van­ho­jen kaupungi­nosien läheisyy­destä. Kauem­mak­si raken­netaan rumaa ja ihmisiä varas­to­tavarana pitävää roskaa, joten siel­lä ihmisetkin käyt­täy­tyvät niin etteivät kun­nioi­ta ympäristöään. 

    Jos vas­taus väitet­tyyn asun­top­u­laan, jota ei ole, on se että raken­netaan jotain demarei­den miljoonao­hjel­maa veron­mak­sajien tuel­la, niin saadaan vain aikaan kaikkien halvek­simia aluei­ta jos­sa ihmiset koit­ta­vat ottaa itsen­sä hil­jaa hengiltä masen­tuneena ja katk­er­ana, mut­ta roskaa­vat ja hajot­ta­vat paikko­ja sen aikaa kun pystyvät ole­maan jalkeil­la ja pois­sa putkasta. 

    Ja ei sitä asun­top­u­laa oikeasti ole. Pitäisi vaan ker­toa lan­tasaap­paille, että asun­non saa tavalli­nenkin pääkaupunkiseudul­ta ihan mis­tä vaan, mut­ta ei läheltä Helsin­gin keskus­taa, jos­ta kiitos kuu­luu vain ja pelkästäään Venäjän tsaareille.

    1. JS:
      Helsin­gin halu­tut ja kalli­it alueet ovat ajal­ta ennen sotia, joten turha yrit­tää nos­taa omaa hän­tää kaupunkisu­un­nit­telus­sa. Suurem­pi kiitos kuu­luu Alek­san­teri I:lle joka ajoi ruot­salaiset pois ja siitä sit­ten alkoi vähitellen panos­t­a­mi­nen Helsinki­in, joka lop­pui sit­ten täysin sotien jäl­keen mod­ernismin ja auton tuhotes­sa kaupunkia. Yksikään uusi, tei­dän suun­nit­tele­ma, alue ei ole itsessään arvostet­tu esimerkik­si arkkite­htu­urin takia, vaan hyö­tyy van­ho­jen kaupungi­nosien läheisyy­destä. Kauem­mak­si raken­netaan rumaa ja ihmisiä varas­to­tavarana pitävää roskaa, joten siel­lä ihmisetkin käyt­täy­tyvät niin etteivät kun­nioi­ta ympäristöään. 

      Jut­tusi on kaupunkisu­un­nit­telun osalta osin tot­takin, mut­ta ei Alek­san­teri I “ajanut ruot­salaisia pois”. Suomen sodas­sa venäläiset ajoi­vat maas­ta fin­s­ka armén ‑nimel­lä tun­netun ruot­salaisen sota­joukon, joka koos­t­ui läh­es täysin Suomes­ta värvä­ty­istä soti­laista ja upseereista. (Tuon ajan Ruotsin armei­jat oli­vat län­siarmei­ja, eteläarmei­ja ja Suomen armei­ja.) Venäjän armei­jaa pakoon ei läht­enyt mainit­tavaa määrää virkamiehiä tai säätyläisiä, sil­lä Ruotsin hal­li­tus käs­ki näitä pysymään virka­paikoil­laan. Sodan jäl­keenkin Suomea hal­lit­si­vat olen­nais­es­ti ottaen samat virkamiehet kuin ennenkin, eikä mitään kansan­si­ir­tymiä tapah­tunut. Kyse oli tyylipuh­taan 1700-luku­lais­es­ta val­loituk­ses­ta. Eli ei täältä ajet­tu “ruot­salaisia pois” vaan suo­ma­lai­sista koot­tu Suomen armeija.

      Siitä, että Suomes­ta tuli autonomi­nen val­tio, joka tarvit­si oman pääkaupun­gin, saamme kiit­tää G.M. Arm­fel­tia, Ehren­strömiä ja Carl Man­ner­heimia. He rak­en­si­vat sodan jäl­keen tämän maan ylim­män hallinnon ja loi­vat autono­mi­an perus­tan. Ilman hei­dän aloit­teel­lisu­ut­taan ja taitoaan saavut­taa keis­arin luot­ta­mus ei meil­lä olisi nyt Suomea.

  2. “Jätkäsaa­res­sa tuo ton­tin hin­ta on noin 600 euroa kun kovan rahan ton­teista mak­se­taan 1500 euroa.”

    Per raken­nu­soikeus-m2, vai miten?

  3. Asun­topoli­ti­ik­ka ei saa olla noin staat­tista kuin puheessasi esität. Pitää ottaa huomioon myös ajan kulu­mi­nen, mikä yksilön kohdal­la tarkoit­taa vanhenemista.
    — Kuriosi­teet­ti­na tähän naisen elämän­vai­heet parin sadan vuo­den takaa: lap­si, tyt­tö, neito, akka, ämmä.

    Huo­masin tuos­sa keskustel­lessani nuorem­man sukupol­ven edus­ta­jan kanssa, että pitää ostaa keskus­tas­ta asun­to päästäk­seen “piirei­hin”. Mak­soi mitä mak­soi. Tarkoi­tuskaan ei ole aset­tua asumaan keskustaan.

    Asun­non omis­t­a­mi­nen keskus­tas­sa, ja mitä nuorem­pana, sitä parem­pi, nos­taa merkit­tävästi sosi­aal­ista sta­tus­ta par­i­u­tu­mis­markki­noil­la. Sit­ten, kun kump­pani on saatu, hakeudu­taan lap­siper­heelle sopi­vaan ympäristöön.

    Ensim­mäisenä toimen­piteenä tulee mieleen, että asun­non vai­h­t­a­mi­nen pitää olla help­poa. Sen vai­h­t­a­mi­nen pitäisi olla yhtä help­poa kuin tila­ta tak­si ja ajaa uuteen kotiin.

  4. “Olemme tehneet kaupungista liian hyvä paikan asua ja sik­si se on niin halut­tu ja kallis.”

    Voisiko syylli­nen olla myös val­tion ns. keskittämispolitiikka?

    1. Voisiko syylli­nen olla myös val­tion ns. keskittämispolitiikka?

      Ei voi olla. Miten val­tio pysty­isi keskit­tämään ihmisiä asumaan kalli­isi­in asun­toi­hin Kallios­sa sen sijaan että nämä asu­isi­vat halvois­sa asun­nois­sa Vuosaaressa?

      1. “halvois­sa asun­nois­sa Vuosaaressa?”

        Hal­pa lie­nee suh­teelli­nen käsite tässä vai­heessa? Vuosaa­res­sa näyt­tää ole­van paljon tar­jol­la jopa alle €150k ker­rostaloa­sun­to­ja. Sit­ten luk­i­ja huo­maa näi­den iän, ovat 1960-luvul­la raken­net­tu­ja. Suurin osa uudem­mista onkin sit­ten jo yli €200k. En ole raken­nusinsinööri tai betoni­ti­etäjä, mut­ta olen ymmärtänyt että asun­non ost­a­mi­nen noin van­has­ta betoniker­rostalosta on merkit­tävä ris­ki. Kyl­lä var­masti moni on lukenut artikkelei­ta että nämä yleis­es­ti suun­nitelti­in ja raken­net­ti­in noin 60 vuo­den käyt­töikää silmäl­lä pitäen. Tämä mak­simi­ai­ka alkaa olla saavutet­tu, suuri kysymys­merk­ki lie­nee että pystyykö tai kan­nat­taako näitä teko­hen­git­tää paljon pidem­mälle, kuten itsekin kir­joititte vuon­na 2009 (https://www.soininvaara.fi/2009/09/19/purkaa-vai-korjata/). Se on kuitenkin melko var­maa etteivät menot lakkaa asun­to­lainan ja yhtiö­vastik­keen hoita­miseen, pahim­mil­laan asun­to pure­taan ennen kuin alku­peräi­nen laina on edes hoidettu.

        Jopa vuokra-asum­i­nen saat­taisi olla taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavam­paa kuin 1960-luvun ker­rostaloa­sun­non ost­a­mi­nen Vuosaares­ta. Tai vai­h­toe­htois­es­ti ajatel­la sijoi­tus­ta ton­tin ostamise­na ja muuten vain pitkäaikaise­na vuokraamise­na, nämä talot tuskin ovat pystyssä enää 50 vuo­den kulut­tua. Tosin nykytren­deil­lä meren­pin­takin peit­tänee suuren osan Helsinkiä 50 vuodessa, toisin sanoen “In the long run we are all dead” eli ei var­maan min­un tai muidenkaan kan­na­ta tätä liikaa miettiä.

      2. Osmo Soin­in­vaara: Ei voi olla. Miten val­tio pysty­isi keskit­tämään ihmisiä asumaan kalli­isi­in asun­toi­hin Kallios­sa sen sijaan että nämä asu­isi­vat halvois­sa asun­nois­sa Vuosaaressa? 

        Kaupunki/kaupungit/valtio kuitenkin vas­taa­vat julkises­ta liiken­teestä ja se on täysin surkeaa melkein kaikil­la reit­il­lä joiden alku tai lop­pupiste ei ole Helsin­gin keskus­tas­sa tai siitä säteit­täin kulke­via väyliä pitkin. Jos halu­at kulkea Vuosaares­ta mihinkään muualle kuin metron varten, niin se on todel­la han­kalaa ja hidas muuten kuin oma­l­la autol­la, mikä tekee siitä kovasti huonon asuin­paikan monille, joka näkyy kyl­lä hin­nois­sa. Seg­re­gaa­tiotek­i­jät vielä päälle. Keskus­ta aluei­den täysin ylivoimainen liiken­nesaavutet­tavu­us lie­nee suuri selit­tävä tek­i­jä niiden haluttavuudelle.

        Tietoista keskit­tämistä tai ei, mut­ta kyl­lä tuo ei-keskus­taan/keskus­tas­ta suun­tau­tu­van julkisen liiken­teen huo­nous on seu­raus­ta asioista jot­ka ovat Suomes­sa 100%:sesti julkisen sek­torin piiris­sä. Kaupunki­rakenne, kaavoitus jne. Infrain­vestoin­nit muiden kuin keskus­tan saavutet­tavu­u­den suh­teen ovat olleet melkein nol­las­sa viimeiset 100v. Parhail­laan raken­netaan ensim­mäistä poikit­taista raidelin­jaa ja vuosi on 2019.

      3. Sepi: Kaupunki/kaupungit/valtio kuitenkin vas­taa­vat julkises­ta liiken­teestä ja se on täysin surkeaa melkein kaikil­la reit­il­lä joiden alku tai lop­pupiste ei ole Helsin­gin keskus­tas­sa tai siitä säteit­täin kulke­via väyliä pitkin. Jos halu­at kulkea Vuosaares­ta mihinkään muualle kuin metron varten, niin se on todel­la han­kalaa ja hidas muuten kuin oma­l­la autol­la, mikä tekee siitä kovasti huonon asuin­paikan monille, joka näkyy kyl­lä hin­nois­sa. Seg­re­gaa­tiotek­i­jät vielä päälle. Keskus­ta aluei­den täysin ylivoimainen liiken­nesaavutet­tavu­us lie­nee suuri selit­tävä tek­i­jä niiden haluttavuudelle.

        Eli oleel­lista on saavutet­tavu­us joukkoli­iken­teel­lä. Tämä on suo­raan oppikir­jas­ta. Ja juuri tähän pyritään esimerkik­si Hämeen­tiel­lä, mut­ta­mal­la se joukkoli­iken­nekaduk­si ja häätämäl­lä yksi­ty­isautoilu Sörnäis­ten rantatielle. Yksit­täi­sistä mut­ta sitäkin äänekkääm­mistä vasta­lau­seista huolimatta.

        Ihmiset halu­a­vat asua kaupungis­sa, joka on käveltävä, rul­lalau­tail­ta­va, pyöräiltävä ym ja jos­sa joukkoli­ikenne toimii. Nämä ovat kaik­ki luon­tev­asti yhteen sovitet­tavia tavoit­tei­ta. Ihmiset eivät halua asua autokaupungis­sa. Kos­ka autokaupun­ki pois­sul­kee edel­lä lis­tatut tavoit­teet. Yksi­ty­isautoilun ja ihmisen luon­taisen liikku­misen mit­takaa­vat eivät sovi yhteen.

        Kan­nat­taa muis­taa, että Suo­mi on Euroopan harvim­min asut­tu maa, joka het­kel­lis­es­ti ja paikallis­es­ti hyö­tyy ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Ja että Helsin­ki on sen keskikokoinen pääosin melko har­vaan raken­net­tu pääkaupun­ki. Tiivis­tet­tävää riit­tää ja hyvä niin, sil­lä toimi­va joukkoli­ikenne tarvit­see joukko­ja. Äärim­mäi­nen esimerk­ki löy­tyy vaikka­pa rajusti kas­vavas­ta Sin­ga­pores­ta, jos­sa noin 100-ase­mainen pääosin automaat­ti­nen metro­verkos­to palvelee tehokkaasti koko noin 5 miljoon­aa asukas­ta alueel­la, joka on pienem­pi kuin Helsin­ki, Espoo ja Van­taa yhteensä.

  5. Nimeno­maan tulisi rak­en­taa vuokrauskelpoista asun­tokan­taa suo­raan omis­tusasun­noik­si joista kaupun­ki voi omis­taa osan ja jät­tää kaik­ki han­keko­htais­es­ti tuet­tu asum­i­nen, kuten hitas, kokon­aan väli­in. Kaupun­ki rak­en­taa kaupun­gin vuokra-asun­to­ja, kaupun­gin aso­ja, kaupun­gin hitak­sia ja kaupun­gin omis­tusasun­to­ja ja sen lisäk­si hoitaa ja välit­tää mui­ta kaupun­gin omis­tuk­ses­sa ole­via asun­to­ja. Tässä on paljon puuhaa ja tarvi­taan run­saasti ahk­e­ria toim­i­henkilöitä ja kun­nan lapi­omiehiä eri siiloihin.

    Asun­not­tomien ja eri­ty­is­ryh­mien tarpeet ovat erik­seen. Ehkäpä sosi­aalisen asumisen tärkeä muo­to olisi sel­l­ais­ten esteet­tömien asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen, jois­sa vielä omin voimin pär­jäävät ikäih­miset voisi­vat asua vail­la ympärivuorokautisia palvelu­ja keskite­tyssä koti­hoi­dos­sa. Myös opiske­li­ja-asum­ista on syytä tukea kos­ka tuki ei muo­dos­tu pysyväk­si ja kohdis­tuu tärkeään ja epä­var­maan elämänvaiheeseen.

    Kevääl­lä kaupun­gin virka­henkilöt puo­lus­ti­vat kaupun­gin asun­topoli­ti­ikkaa Hesarin kir­joituk­ses­sa, mis­tä muis­ti­ni mukaan kävi ilmi, että kaupun­ki vas­taa suurim­mas­ta osas­ta alueen­sa tont­tien tar­jon­nas­ta ja että yli puo­let ton­teista varataan eri­tyiskäyt­töön ja vähem­mistö tulee vapaille markki­noille. Eri­tyiskäytön hin­noit­telu perus­tuu kuitenkin vapaiden markki­noiden hin­tata­soon, mikä tässä tapauk­ses­sa uusien tont­tien osalta poh­jau­tuu siis mar­gin­aaliseen tar­jon­taan. Kaupun­ki hal­lit­see sekä kaavoitus­ta että tont­tien tar­jon­taa sekä lisäk­si rak­en­tamista omin voimin tai ilman kil­pailua luovutet­tu­jen tont­tien kaut­ta. Mieliku­vis­sa ei siis asun­toasi­ain vas­tu­u­ta kan­na­ta siirtää gryn­dereille tai vuokrakeinot­telijoille eikä näille kan­na­ta siirtää myöskään tont­te­ja erityisehdoin.

    Sen sijaan on selvä, että asun­to­jen kysyn­tä pysyy pääkaupunkiseudul­la korkeal­la tasol­la ja että kaavoitus­ta hidas­ta­vat val­i­tus­pros­es­sit, jot­ka hidas­ti­vat ranto­jen rak­en­tamista Vuosaaren sata­man val­i­tusten vuok­si ja jar­rut­ta­vat nyt Malmin rak­en­tamista lennokki­har­ras­ta­jien yhteiskun­nal­lisen akti­ivi­su­u­den suun­tau­tu­misen vuok­si. Mut­ta kun Malmia kat­soo, niin on oltu kaavoituk­ses­sakin lyhyt­näköisiä. Aluet­ta kehitet­ti­in jonk­in­moi­sek­si keskuk­sek­si, mut­ta ker­rostaloille ei annet­tu ker­roksia ilmeis­es­ti tah­toen säi­lyt­tää Malmin-Tapani­lan kauppalamaisuus.

  6. Asum­istuen kan­nat­ta­mi­nen olisi saanut lisää pont­ta, jos olisit ehdot­tanut, että kun­ta mak­saa tues­ta vähin­tään puo­let. Kelan kus­tan­ta­mana se on kun­nille aika kätevä ratkaisu.

    1. Asum­istuen kan­nat­ta­mi­nen olisi saanut lisää pont­ta, jos olisit ehdot­tanut, että kun­ta mak­saa tues­ta vähin­tään puo­let. Kelan kus­tan­ta­mana se on kun­nille aika kätevä ratkaisu.

      Helsinkiläisenä kan­nat­taisin voimakkaasti sitä, että kukin kun­ta mak­sakoon asum­istuen kokon­aan. Helsinkiläis­ten osu­us val­tion vero­tu­loista on pienem­pi kuin helsinkiläis­ten osu­us asumistuesta.

      1. Osmo Soin­in­vaara: Helsinkiläisenä kan­nat­taisin voimakkaasti sitä, että kukin kun­ta mak­sakoon asum­istuen kokon­aan. Helsinkiläis­ten osu­us val­tion vero­tu­loista on pienem­pi kuin helsinkiläis­ten osu­us asumistuesta. 

        Onko meil­lä kuvitel­ma, että jos asum­is­tu­ki siir­ty­isi kun­tien harteille, niin kun­nat saisi­vat vas­taa­van määrän rahaa val­ti­ol­ta tai val­tion­veron ja kun­nal­lisveron suhdet­ta säädet­täisi­in vastaavasti?

  7. >“ei ole mitään keino­ja pakot­taa hyvä­tu­loisia huonoi­hin osoitteisiin.”

    Ehkä on yksi kon­sti saa­da hyvä ja huono­tu­loiset samaan osoit­teeseen: laite­taan samaan osoit­teeseen pimeitä “kel­larikoppe­ja” ja val­oisia kat­tolukaale­ja. Tämä toteu­tuu väk­isin, kun tehdään riit­tävän korkei­ta talo­ja. Olin hil­jan suures­sa kaupungis­sa, jos­sa oli näin ja kas ainakin samoil­la seuduil­la kaduil­la näyt­ti ole­van erit­täin äver­iäitä ja köy­hiä sekaisin. Ehkä kysymys on että kuin­ka kovasti seg­re­gaa­tio­ta halu­taan vält­tää. Meil­lä se tun­tuu ole­van puhei­den tasol­la hyvin tärkeä asia, mut­ta toimen­pitei­den tasol­la on monia korkeam­malle pri­or­isoitu­ja asioi­ta, kuten että ei halu­ta rak­en­taa ankei­ta ja pieniä huoneis­to­ja eikä korkei­ta talo­ja. PS tuos­sa suures­sa kaupungis­sa korkei­den talo­jen välis­sä oli pimeitä katukuilu­ja. Aistin­varaisi­in havain­toi­hin perustuen pimeis­sä katukuiluis­sa oli paljon enem­män ihmisiä kuin Helsin­gin matal­ien talo­jen ympäröimis­sä viihty­i­sis­sä katukuiluissa.

    1. Ros­mo: Aistin­varaisi­in havain­toi­hin perustuen pimeis­sä katukuiluis­sa oli paljon enem­män ihmisiä kuin Helsin­gin matal­ien talo­jen ympäröimis­sä viihty­i­sis­sä katukuiluissa.

      Kadul­la liikku­vien ihmis­ten lukumäärään vaikut­taa paljon alueen asukasti­heys, mut­ta myös liikku­mis­muo­to. Jos liiku­taan autol­la ja auto­tal­li on asuin­talon kel­laris­sa, ei kadul­la tarvitse liikkua kävellen ollenkaan. Ulko­maises­sa “suures­sa kaupungis­sa” äver­iääl­lä alueel­la liikku­vat ei-äver­iäät ihmiset voivat hyvinkin olla töis­sä alueel­la (esim. palvelushenkilökun­taa) eivätkä alueen asukkaita.
      Helsin­gin “matal­ien talo­jen” ympäröimät katukuilut eivät suurim­man osan ajas­ta ole eri­tyisen val­oisia eivätkä myöskään kovin viihty­isiä. Ehkä johtuu pohjoi­sista eri­ty­isolo­suhteista, että kapeille kaduille ei sovi katupui­ta ja katukalus­tei­ta, kun talvel­la pitää mah­tua auraa­maan. Kan­takaupungis­sa on jonkin ver­ran kivi­jal­ka­li­ikkeitä, mut­ta harvem­min nekään ovat kovin akti­ivis­es­ti mukana katu­ti­las­sa toisin kuin esim. Etelä- tai Kes­ki-Euroopas­sa. Onnek­si sen­tään suo­ma­laista ver­sio­ta rav­in­tolan tai kahvi­lan katuteras­sista on hie­man saatu muutet­tua euroop­palaiseen suuntaan…
      Kan­takaupun­gin asuinko­rt­teleis­sa voisi hyvin kokeil­la Euroopan van­ho­jen kaupunkien kapeil­la kaduil­la käytet­tyä ratkaisua, että aje­taan autoil­la vain yhtä kaistaa yhteen suun­taan, näin saadaan jalankulk­i­joille enem­män tilaa.

      1. Ville: Kan­takaupun­gin asuinko­rt­teleis­sa voisi hyvin kokeil­la Euroopan van­ho­jen kaupunkien kapeil­la kaduil­la käytet­tyä ratkaisua, että aje­taan autoil­la vain yhtä kaistaa yhteen suun­taan, näin saadaan jalankulk­i­joille enem­män tilaa.

        Toinen keski­aikaiseen kaavaan perus­tu­vien kaupunkien ratkaisu on — mut­ta sitä tuskin saadaan tääl­lä men­emään läpi — että pois­tet­taisi­in kadun­var­si­paikoi­tus, jol­loin saataisi­in kadun reunoille tilaa viihty­isyyt­tä lisääville elementeille…

      2. Ville: Kadul­la liikku­vien ihmis­ten lukumäärään vaikut­taa paljon alueen asukasti­heys, mut­ta myös liikkumismuoto. 

        Tuo liikku­jan nopeus vaikut­taa aika paljon siihen kuin­ka vilkkaal­ta liikenne tuntuu.

        Samaa ilmiötä tutkiske­lin ker­ran kat­sel­lessani lähiön ikku­nas­ta kadulle. Kat­ua näkyi siihen pis­teeseen yhteen­sä noin kilo­metrin ver­ran ja auto­ja meni noin kak­si minuutissa.
        — Auto­ja oli siis näkyvis­sä keskimäärin noin kak­si yhtä aikaa. Kun nopeus on noin 40 km/h auto­jen väli­ai­ka oli 45 sekuntia.

        Jos jokaises­sa autossa kul­ki yksi ihmi­nen ja sama ihmis­määrä olisi kävel­lyt ikku­nan ohi (nopeudel­la 4 km/h), olisi tuol­la kilo­metrin matkalla näkynyt keskimäärin parisen kym­men­tä henkilöä, mikä tun­tuu jo aika vilkkaal­ta kävelykadulta.
        — henkilöi­den väli­ai­ka edelleen 45 sekun­tia ja nopeus 4 km/h mikä tekee yhden käveli­jän noin 50 metrin välein.

        Kuriosi­teet­ti­na vielä lasken tähän kuin­ka usein tuon ikku­nan ohi vilah­taa 200 paikkainen lentokone nopeudel­la 800 km/h, jos liiken­nesuorite on sama:
        — henkilöi­den väli­ai­ka edelleen sama 45 sekuntia,
        — siis 200 henkilölle varataan aikaa 200 * 45 = kak­si ja puoli tuntia.
        == Ikku­nan ohi vilah­taa yksi lentokone kah­den ja puolen tun­nin välein ja se käyt­tää tuo­hon kilo­metrin matkaan aikaa 4,5 sekuntia.

      3. Ok. Lähin­nä puo­lus­telin korkeam­paa rak­en­tamista. Helsin­gin “kaupungin­isät” ovat varsinkin ennen­van­haan tor­pan­neet ehdo­tuk­set korkeam­mas­ta rak­en­tamis­es­ta sil­lä argu­men­til­la, että tulok­se­na korkeas­ta rak­en­tamis­es­ta tulee pimeitä ja ahdis­tavia katukuilu­ja, jos­sa ihmiset eivät viihdy. Olen erim­ieltä: ihmisiä näyt­tää läh­es poikkeuk­set­ta ole­van syvis­sä katukuiluis­sa enem­män kuin matalissa.

  8. Vähä­varais­ten asum­ista pääkaupunkiseudul­la ja muual­la ei tue­ta pelkästään asum­istuel­la vaan myös työ­markki­nat­uel­la ja toimeen­tu­lotuel­la. Nuo kaik­ki kun lopet­tataisi­in, niin voisitte lopet­taa vähä­varais­ten asum­isien tonkimisen.

  9. Kun­tien tehtävä on kaavoit­taa maa­ta. Kun­tien tehtävä ei ole pela­ta kiin­teistöbis­nek­sessä, har­ras­taa maakeinot­telua eikä tukea asumista.

  10. Nyt sivu­u­tat täysin ne vas­ta-argu­men­tit, jot­ka hänelle on mon­een ker­taan ker­rot­tu: (1) ARA-vuokra-asun­to on ain­oa hallinta­muo­to, jos­sa asum­i­nen on tur­vat­tu, mikäli ei ole mah­dol­lisuuk­sia omis­tusasun­toon. Se on myös ain­oa, jos­sa asukas­val­in­taan ei vaiku­ta räikeä rasis­mi. Mikäli vuokra­suhde voidaan päät­tää mieli­v­al­tais­es­ti kos­ka vain tai vuokraa nos­taa kohtu­ut­tomasti, asuinalueelle ei kan­na­ta juur­tua, mikä heiken­tää alueen arvos­tus­ta ”läpikulku­paikkana”. (2) Mikäli asun­topoli­ti­ik­ka perus­tu­isi vain asum­is­tu­keen, se ajaisi köy­hät, eri­tyis­es­ti lap­siper­heet, yhä kauem­mak­si, kulke­maan pitk­iä ja kalli­ita matko­ja, (3) Mikäli nuo medi­aan­i­t­u­lon ylit­tävät eivät saisi asua ARA-asun­nois­sa, he eivät asu­isi yksi­ty­i­sis­sä vuokra-asun­nois­sa vaan omis­tusasun­nois­sa, joi­ta tue­taan ruhti­naal­lis­es­ti — sitä enem­män mitä varakkaampi olet. (4) Sosi­aal­ista sekoit­tamista ei tulisi sekoit­taa asuinaluei­den eri­lais­tu­miseen. Jos ARA-asun­to­ja ei raken­net­taisi hyville paikoille, ne keskit­ty­i­sivät huonoille, joiden sta­tus, poli­it­ti­nen vaiku­tus­val­ta ja sukupolvi­nen syr­jäy­tymi­nen kärjistyisivät.

    1. Kim­mo Lap­in­tie:
      Nyt sivu­u­tat täysin ne vas­ta-argu­men­tit, jot­ka hänelle on mon­een ker­taan ker­rot­tu: (1) ARA-vuokra-asun­to on ain­oa hallinta­muo­to, jos­sa asum­i­nen on tur­vat­tu, mikäli ei ole mah­dol­lisuuk­sia omis­tusasun­toon. Se on myös ain­oa, jos­sa asukas­val­in­taan ei vaiku­ta räikeä rasis­mi. Mikäli vuokra­suhde voidaan päät­tää mieli­v­al­tais­es­ti kos­ka vain tai vuokraa nos­taa kohtu­ut­tomasti, asuinalueelle ei kan­na­ta juur­tua, mikä heiken­tää alueen arvos­tus­ta ”läpikulku­paikkana”. (2) Mikäli asun­topoli­ti­ik­ka perus­tu­isi vain asum­is­tu­keen, se ajaisi köy­hät, eri­tyis­es­ti lap­siper­heet, yhä kauem­mak­si, kulke­maan pitk­iä ja kalli­ita matko­ja, (3) Mikäli nuo medi­aan­i­t­u­lon ylit­tävät eivät saisi asua ARA-asun­nois­sa, he eivät asu­isi yksi­ty­i­sis­sä vuokra-asun­nois­sa vaan omis­tusasun­nois­sa, joi­ta tue­taan ruhti­naal­lis­es­ti – sitä enem­män mitä varakkaampi olet. (4) Sosi­aal­ista sekoit­tamista ei tulisi sekoit­taa asuinaluei­den eri­lais­tu­miseen. Jos ARA-asun­to­ja ei raken­net­taisi hyville paikoille, ne keskit­ty­i­sivät huonoille, joiden sta­tus, poli­it­ti­nen vaiku­tus­val­ta ja sukupolvi­nen syr­jäy­tymi­nen kärjistyisivät.

      Juuri näin.
      Mua häm­mästyt­tää se, mik­si näitä ara:n ja hitak­sen ongelmia ei vain korjata?
      Halu­taan pitää rikkinäisenä sys­teeme­jä niin pitkään, että julki­nen mielipi­de ajaa ne lopetettavaksi.
      Jos tont­te­ja vuokrataan ja myy­dään “vääräl­lä” hin­nal­la, niin mik­si asi­aa ei korjata?
      Ode, jos fil­lar­ista menee kumi puh­ki, niin ei kai koko liiken­nemuo­toa pidä tuomi­ta huonoksi?

      Teo­ri­as­sa ja pitkäl­lä aikavälil­lä voidaan kuvitel­la, että puh­das ja pelkkä asum­is­tu­ki riit­tää asumisen hin­nan kompensointiin.
      Mut­ta todel­lisu­udessa ja lyhyel­lä välil­lä eivät.

      http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/sq/783b5dd8-7c39-41b7-9dd7-3a02035f2dbe
      Se, että pk-seudun ja kehyskun­tien per­ife­ri­oiden hin­ta las­kee vaik­ka 1%:n vuodessa ei ratkaise asumisen hin­nan ongel­maa mitenkään.

      Mun mielestä pitäs alkaa rum­mut­ta­maan isol­la äänel­lä rehellisyyt­tä tähän asiaan:

      1) Poli­itikot ja puolueet voisi­vat jokainen ker­toa selkeästi, halu­taanko asumisen hin­taa saa­da alaspäin?

      2) Jos halu­taan, niin mitä asialle ihan oikeasti tehdään.

      Tietysti pelkkä asun­to­jen raken­nut­tamisen lisäämi­nen kaupun­gin toimes­ta auttaa.
      Mut­ta ei kovin paljoa, kun halvim­matkin uudet asun­not mak­sa­vat tuplas­ti sen mitä van­hat asunnot.
      Eli pitäisi oikeasti ryhtyä rak­en­ta­maan edullisesti.
      Jos muual­la Suomes­sa pystytään rak­en­ta­maan asuinker­rostalo­ja alle 3k€/m2, niin jos siihen laite­taan ton­ni ton­tin hin­taa, niin kaupun­ki voisi raken­nut­taa ja myy­dä asun­to­ja 4k€/m2-hinnalla. Mik­si näin ei tehdä? Eikä halu­ta tehdä?

      1. toke:
        Mun mielestä pitäs alkaa rum­mut­ta­maan isol­la äänel­lä rehellisyyt­tä tähän asiaan:

        1) Poli­itikot ja puolueet voisi­vat jokainen ker­toa selkeästi, halu­taanko asumisen hin­taa saa­da alaspäin?

        2) Jos halu­taan, niin mitä asialle ihan oikeasti tehdään.

        Tietysti pelkkä asun­to­jen raken­nut­tamisen lisäämi­nen kaupun­gin toimes­ta auttaa.
        Mut­ta ei kovin paljoa, kun halvim­matkin uudet asun­not mak­sa­vat tuplas­ti sen mitä van­hat asunnot.
        Eli pitäisi oikeasti ryhtyä rak­en­ta­maan edullisesti.
        Jos muual­la Suomes­sa pystytään rak­en­ta­maan asuinker­rostalo­ja alle 3k€/m2, niin jos siihen laite­taan ton­ni ton­tin hin­taa, niin kaupun­ki voisi raken­nut­taa ja myy­dä asun­to­ja 4k€/m2-hinnalla. Mik­si näin ei tehdä? Eikä halu­ta tehdä? 

        Itse olen kyyni­nen ja sitä mieltä että todel­lisu­udessa hin­to­ja ei halu­ta alaspäin, käytän­nössä jokainen velkaisen tai velat­toman asun­non alueel­la omis­ta­va hyö­tyy suun­nat­tomasti siitä että asun­to­jen hin­nat kohoa­vat nopeam­min kuin inflaa­tio. Tot­takai voidaan aina sanoa ja kir­joit­taa vaik­ka mitä kau­ni­ita ideoita asun­to­tuotan­nos­ta, mut­ta todel­lisu­udessa pitää seu­ra­ta poli­itikko­jen teko­ja ja arvioi­da moti­ive­ja. Kun­nal­lispoli­itikko­jen omis­ta­mat samas­sa kunnassa/kaupungissa tulisi lis­ta­ta sidon­naisuuksi­na kaupungi­nosa-tasol­la, näistä voisi löy­tyä mie­lenki­in­toisia kor­re­laa­tioi­ta kaiken­laiseen äänestyskäyttäytymiseen.

        Vieläkin haas­taisin väitet­tä että Helsingistä olisi muka raken­nuskelpoinen maa käymässä vähi­in. Miten tämä on mah­dol­lista jos väestön­ti­heys (henkilöä/km^2) on vain 60% Tukhol­man väestöntiheydestä?
        Kaiken­laista met­sää ja pel­toa on joka paikas­sa, mut­ta kun lukee HS:n artikkelei­ta Helsin­gin kas­vamis­es­ta ja rak­en­tamis­es­ta viimeistään kom­ment­tio­sio­ta lukies­sa huo­maa että jopa yli 50% HS:n luk­i­joista vas­tus­taa tiivistämistä ja suo­raan san­ot­tuna kaupun­gin kasvua, pääl­limäi­nen argu­ment­ti tun­tuu ole­van jonkin­lainen men­neen puis­tom­aisen (met­säi­nen on kuvaavampi sana, puis­tom­ainen vain kuu­lostaa parem­mal­ta) kaupun­gin ihan­noin­ti ja yleinen NIM­BY­i­ly. Kum­masti nos­tal­gisu­us on tässä yhtey­dessä läh­es yleis­es­ti hyväksyt­tyä, mut­ta sit­ten mon­es­sa muus­sa asi­as­sa nos­tal­gisu­us miel­letään sairaak­si läh­es mie­len­ter­veyshäir­iök­si luokiteltavak­si toiminnaksi.

        Se on kuitenkin hienoa että Helsinki­in on saatu luo­tua ja ylläpi­de­tään utopi­aa tar­joa­mal­la ihmisille mah­dol­lisu­us asua omakoti­talos­sa ja kävel­lä metroon ~ 10 min­uutis­sa. Kuka tahansa neu­traali arvioi­ja ymmärtää ettei tämä ole tehokas­ta julkisen liiken­teen käyt­töä, mut­ta tästä syys­tä Helsin­ki ei olekkaan tun­net­tu tehokkaas­ta kaupunki­rak­en­teesta vaan sitä kir­jal­lisu­udessa tyyp­pil­lis­es­ti käytetään esimerkkinä Urban Sprawl (kaupunki­rak­en­teen hajautuminen)-ilmiöstä ja poikkeaakin hyvin voimakkaasti kes­ki-euroop­palai­sista tiheistä kaupungeista.

      2. toke:

        Mun mielestä pitäs alkaa rum­mut­ta­maan isol­la äänel­lä rehellisyyt­tä tähän asiaan:

        1) Poli­itikot ja puolueet voisi­vat jokainen ker­toa selkeästi, halu­taanko asumisen hin­taa saa­da alaspäin?

        2) Jos halu­taan, niin mitä asialle ihan oikeasti tehdään.

        Aamen. En muuten ole yhden asian puoluei­den kan­nal­la, mut­ta jos jostain pamah­taisi pystyyn puolue (tai edes ehdokas), joka lupaa ajaa vain ja ain­oas­taan asumisen hin­taa alas kaupungeis­sa ja esit­täisi jopa jotain fik­sun oloisia ratkaisu­vai­h­toe­hto­ja sille niin meikäläisen ääni menisi sinne. Nyt mon­et poli­itikot puhu­vat siitä, mut­ta joko eivät oikeasti edes yritä ja asumisen hin­ta jatkaa nousuaan tai sit­ten hei­dän parhaatkin ideansa eivät pysty kuin leikkaa­maan kasvus­ta vähän pois.

      3. toke:
        1) Poli­itikot ja puolueet voisi­vat jokainen ker­toa selkeästi, halu­taanko asumisen hin­taa saa­da alaspäin?

        2) Jos halu­taan, niin mitä asialle ihan oikeasti tehdään.

        .
        .
        .

        niin kaupun­ki voisi raken­nut­taa ja myy­dä asun­to­ja 4k€/m2-hinnalla. Mik­si näin ei tehdä?

        Niin eli sinä et siis halua asumisen hin­taa yhtään alaspäin nykyis­es­tä, kos­ka eihän hin­nat tuol­la keinol­la laske. 

        Reilut ali­hin­nathan tarkoit­taisi­vat sitä, että asun­to­ja halu­aisi ostaa ainakin 10x-100x määrä ihmisiä mitä niitä olisi myytävänä. Ne sit­ten var­maan arvot­taisi­in kun jaos­sa olisi kym­me­nien tuhan­sien euro­jen voittoja. 

        Toki näi­hin arpa­jaisi­in ei voi osal­lis­tua, jos on per­sauki­nen eli sen ver­an­pitää olla var­al­lisu­ut­ta että olisi tapeek­si varaa rahoit­taa asun­to. Myös kaupun­gin into investoi­da kasvu­un toden­näköis­es­ti tip­puisi, jos ton­tin hin­ta lahjoitet­taisi­in pois.

  11. Asumises­sa kytkey­tyy yhteen mon­ta asi­aa, kuten taloudelli­nen, eet­ti­nen ja ekologi­nen näkökul­ma, jot­ka ovat hel­posti ris­tiri­idas­sa keskenään. Se, mikä olisi ekol­o­gis­es­ti paras­ta, vähen­tää hel­posti hyv­in­voin­tia ja tasa-arvoa taloudel­lisin mittarein. Taloudel­lisin mittarein on hyvä, että asum­i­nen keskit­tyy ja raken­netaan paljon, mut­ta ainakin tähän asti lisään­tynyt taloudelli­nen hyv­in­voin­ti on kas­va­neen kulu­tuk­sen kaut­ta aiheut­tanut suurem­man rasituk­sen ympäristölle. Myös toim­imi­nen eet­tis­es­ti oikein on usein ris­tiri­idas­sa taloudel­lis­ten ja ekol­o­gis­ten mit­tarien kanssa — tästä voisi ottaa esimerkik­si mm. demarien kehu­man “iloisen veron­mak­sa­jan” Super­cellin, jol­la on eet­tis­es­ti kyseenalainen liike­toim­inta­malli ja joka aiheut­taa suuren hiil­i­jalan­jäl­jen tarvit­tavien serverikeskusten ja tietoli­iken­teen vuok­si. Suomes­sa intoil­laan yleisem­minkin erinäi­sistä serverikeskuk­sista ja tuotan­to­laitok­sista, vaik­ka nämä eivät todel­lakaan mitään ympäristöteko­ja ole… Mut­ta ehkä on niin, että Suomes­sa nämä asi­at osa­taan hoitaa parem­min kuin osat­taisi­in jos­sain muual­la, joten olemme oikeal­la tiellä… 😉

  12. Mikäli kohtu­uhin­tainen asum­i­nen ei ole verora­hoil­la tuet­tua asum­ista, voisi­vatko kaik­ki mak­saa vuokraa Helsin­gin kaupun­gin asun­to­jen vuokrata­son mukaan vapail­la markki­noil­la ja Helsin­gin kaupun­ki mak­saisi lop­pu­laskun. Näin kaikil­la olisi mah­dol­lisu­us kohtu­uhin­taiseen, edulliseen asumiseen.

    Jos tue­tun elinikäisen meren­ran­ta-per­hea­sun­non vuokra on 1.400 €/kk ja markki­nahin­tainen 2.800 €/v, niin ero on kuukaudessa 1.400 € ja vuodessa 16.800 € ja 10 vuodessa sum­ma on jo 168.000 €. Jos on saanut asun­non 25 vuo­ti­aana, niin 85 vuo­ti­aana sum­ma on jo 1 miljoona euroa. Asun­toon on voin­ut saa­da lisäk­si myös asum­is­tukea ja toimeen­tu­lo­tukea pienen­tämään itse mak­set­tavaa 1.400 €/kk. Tuos­ta piilotues­ta ei ole koskaan mak­set­tu vero­ja. Markki­nahin­taisen vuokran mak­sa­ja mak­saa palka­s­taan ensin verot, ja sit­ten lop­ul­la vuokraa.

    Ulkopaikkakun­ta­lais­ten osu­us Helsingis­sä sijait­se­vis­sa työ­paikois­sa on 40 prosenttia;
    Helsinki­in pen­delöi muual­ta reilut 154.000 työl­listä. Näistä moni saat­taisi muut­taa Helsinki­in veron­mak­sa­jak­si, jos edulli­nen, kaupun­gin asun­non hin­tainen vuokrata­so kos­ket­taisi kaikkia.
    Ilmas­totekona esim. Helsingis­sä on mah­dol­lis­tet­ta­va ihmis­ten valin­nan­mah­dol­lisu­us asun­non sijain­nista (ei arpa­jais­tu­los). Olisi pyrit­tävä siihen, että työ­matkan voisi tehdä kävellen, pyöräillen, ratikalla, junal­la, metrol­la tai bussilla.

    Tuu­laS.

  13. Osmo Soin­in­vaara:

    “Voimme peri­aat­teessa asut­taa pien­i­t­u­loisia kalli­iden osoit­tei­den alueille, mut­ta meil­lä ei ole mitään keino­ja pakot­taa hyvä­tu­loisia huonoi­hin osoit­teisi­in. On siis väl­tet­tävä, että emme syn­nytä huono­ja osoitteita.”

    Tämä kos­kee myös koko Suomen aluet­ta. Meille on syn­tymässä huono­jen osoit­tei­den kun­tia ja maakun­tia. Pörssiy­htiön työvä­ki asuu Kou­volas­sa, Enos­sa ja Män­tässä ja hei­dän lapsen­sa käyvät koulua siel­lä. Pörssiy­htiön tuoteke­hi­tysinsinöörit, johto­por­ras ja lakiosas­to ym. asu­vat Helsin­gin seudul­la ja hei­dän lapsen­sa tietenkin käyvät koulua siellä.

    Pystymme kyl­lä tuo­maan ihmisiä maakun­tien seu­tukaupungeista ja maaseudul­ta yliopis­tokaupunkei­hin ja pääkaupunkiseudulle, mut­ta emme pysty houkut­tele­maan koulutet­tu­ja muut­ta­maan näille syr­jäisem­mille seuduille. Seg­re­gaa­tio­ta tämäkin.

    Sama pätee jo Euroopan tasol­la: Idän ja Kaakon köy­histä EU-maista muut­taa suuri osa kyn­nelle kykenevistä parem­pi­en palkko­jen perässä Län­teen. Mitä tehdään jäl­keen jääneille?

    USA:ssa on pitkä his­to­ria inti­aanireser­vaateista, joista jokainen yrit­teliäämpi on jo sukupolvien ajan muut­tanut pois. Tulok­set eivät ole houkuttelevia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.