Helsingin Sanomissa matematiikan opettaja valitti, että kun korkeakouluihin aletaan ottaa oppilaita lähinnä ylioppilastodistuksen perusteella ja kun siinä pitkän matematiikan arvosanoista saa paljon pisteitä, liian moni valitsee pitkän matematiikan.
Tästä on kaksi ilmeistä haittaa.
- Pitkän matematiikan linjoille tulee ihmisiä, joilla ei ole riittävää matemaattista lahjakkuutta/motivaatiota oppia vaikeampaa matematiikkaa. Opettajan aika menee näiden hyysäämiseen, eikä kukaan opi sen jälkeen matematiikkaa kunnolla.
- Lukion yleissivistävyys heikkenee, kun muille reaalikursseille ei riitä opiskelijoita ja tunteja.
Minustakin tässä on ongelma. Kannattaa ensin analysoida, miksi pitkän matematiikan arvosanaa painotetaan valinnoissa, vaikka juristi esimerkiksi ei tarvitse differentiaaliyhtälöiden ratkaisemista missään.
Laudatur pitkässä matematiikassa ennustaa hyvää menestystä opinnoissa, vaikka matematiikan taitoja ei oikeastaan tarvittaisikaan. Se, että on oppinut ratkaisemaan differentiaaliyhtälöitä, osoittaa sekä kykyä abstraktiin ajatteluun että itsekuria. Vaikka matemaattisia taitoja ei tarvittaisikaan, matemaattinen lahjakkuus on hyvä ennustaja. Kun korkeakoulu painottaa valinnoissa pitkää matematiikkaa, se saa parempia opiskelijoita kuin jos ei painottaisi.
Jos laudatur pitkässä matematiikassa onkin itse asiassa vain lahjakkuustesti, voisiko sen korvata oikealla lahjakkuustestillä? Palikkatestejä pidetään epäoikeudenmukaisina, koska toiset menestyvät ja toiset eivät, eikä menestymistä voi paikata ahkeruudella. Mutta verrattuna lahjakkuustestin naamioimiseen pitkän matematiikan ylioppilaskokeeksi, tämä on aika harmiton vaihtoehto. Ei tarvitsisi opiskella kolmea vuotta asioita, joita ei tule tarvitsemaan eikä tarvitsisi yksiulotteistaa lukion opintoja vähemmän yleissivistäviksi.
Vaikka shakinpeluutaito varmaankin olisi myös hyvä lahjakkuustesti, kenellekään ei juolahtaisi mielenkään valita oppilaita shakkitaitojen perusteella niin, että kaikki pakotettaisiin keskittymään lukiossa shakin pelaamiseen.
Sinänsä ”turhan” matematiikan opiskelu parantaa kykyä abstraktiin ajatteluun, eikä se siksi ole turhaa, vaikka opeteltua asiaa ei tarvitsisikaan. Mutta se voisi olla käytännöllisempää. Jos saisin päättää lukion matematiikassa opiskeltavista asioita, painottaisin todennäköisyyslaskentaa ja tilastollista päättelyä. Niiden ymmärtämisestä on hyötyä kaikille.