Korkeakoulut painottavat valinnoissa pitkää matematiikkaa, koska se on hyvä lahjakkuustesti

Helsin­gin Sanomis­sa matem­ati­ikan opet­ta­ja valit­ti, että kun korkeak­oului­hin ale­taan ottaa oppi­lai­ta lähin­nä yliop­pi­las­todis­tuk­sen perus­teel­la ja kun siinä pitkän matem­ati­ikan arvosanoista saa paljon pis­teitä, liian moni val­it­see pitkän matematiikan.

Tästä on kak­si ilmeistä haittaa.

  • Pitkän matem­ati­ikan lin­joille tulee ihmisiä, joil­la ei ole riit­tävää matemaat­tista lahjakkuutta/motivaatiota oppia vaikeam­paa matem­ati­ikkaa. Opet­ta­jan aika menee näi­den hyysäämiseen, eikä kukaan opi sen jäl­keen matem­ati­ikkaa kunnolla.
  • Lukion yleis­sivistävyys heikke­nee, kun muille reaa­likurs­seille ei riitä opiske­li­joi­ta ja tunteja.

Minus­takin tässä on ongel­ma. Kan­nat­taa ensin analysoi­da, mik­si pitkän matem­ati­ikan arvosanaa pain­ote­taan valin­nois­sa, vaik­ka juristi esimerkik­si ei tarvitse dif­fer­en­ti­aaliy­htälöi­den ratkaisemista missään.

Lau­datur pitkässä matem­ati­ikas­sa ennus­taa hyvää men­estys­tä opin­nois­sa, vaik­ka matem­ati­ikan taito­ja ei oikeas­t­aan tarvit­taisikaan. Se, että on oppin­ut ratkaise­maan dif­fer­en­ti­aaliy­htälöitä, osoit­taa sekä kykyä abstrak­ti­in ajat­telu­un että itsekuria. Vaik­ka matemaat­tisia taito­ja ei tarvit­taisikaan, matemaat­ti­nen lah­jakku­us on hyvä ennus­ta­ja. Kun korkeak­oulu pain­ot­taa valin­nois­sa pitkää matem­ati­ikkaa, se saa parem­pia opiske­li­joi­ta kuin jos ei painottaisi.

Jos lau­datur pitkässä matem­ati­ikas­sa onkin itse asi­as­sa vain lah­jakku­ustesti, voisiko sen kor­va­ta oikeal­la lah­jakku­ustestil­lä? Palikkat­este­jä pide­tään epäoikeu­den­mukaisi­na, kos­ka toiset men­estyvät ja toiset eivät, eikä men­estymistä voi paika­ta ahkeru­udel­la. Mut­ta ver­rat­tuna lah­jakku­ustestin naamioimiseen pitkän matem­ati­ikan yliop­pi­lasko­keek­si, tämä on aika har­mi­ton vai­h­toe­hto. Ei tarvit­sisi opiskel­la kolmea vuot­ta asioi­ta, joi­ta ei tule tarvit­se­maan eikä tarvit­sisi yksi­u­lot­teis­taa lukion opin­to­ja vähem­män yleissivistäviksi.

Vaik­ka shak­in­pelu­u­taito var­maankin olisi myös hyvä lah­jakku­ustesti, kenellekään ei juo­lah­taisi mie­lenkään vali­ta oppi­lai­ta shakki­taito­jen perus­teel­la niin, että kaik­ki pakotet­taisi­in keskit­tymään lukios­sa shakin pelaamiseen.

Sinän­sä ”turhan” matem­ati­ikan opiskelu paran­taa kykyä abstrak­ti­in ajat­telu­un, eikä se sik­si ole turhaa, vaik­ka opetel­tua asi­aa ei tarvit­sisikaan.  Mut­ta se voisi olla käytän­nöl­lisem­pää. Jos saisin päät­tää lukion matem­ati­ikas­sa opiskeltavista asioi­ta, pain­ot­taisin toden­näköisyys­lasken­taa ja tilas­tol­lista päät­te­lyä. Niiden ymmärtämis­es­tä on hyö­tyä kaikille.