Puheenvuoroni asuntopolitiikasta kaupunginvaltuustossa

Val­tu­us­to käsit­teli Kotikaupunk­i­na Helsin­ki 2016 ‑ohjel­man seu­ran­tara­port­tia. Keskustelu kään­tyi käsit­telemään kysymys­tä ARA-tuotan­non roolista. Osa sanoi, että asun­top­u­laa voidaan helpot­taa vain asun­to­ja rak­en­ta­mal­la ja osa taas, että olen­naista on rak­en­taa kohtu­uhin­taista asum­ista, kos­ka asun­not eivät lisää rak­en­ta­mal­la halpene. 

Arvoisa puheen­jo­hta­ta!

Toisin kuin tääl­lä on san­ot­tu, asun­to­tuotan­non lisäämi­nen on johtanut asun­to­jen halpen­e­miseen. Ei vielä Helsingis­sä, mut­ta osas­sa Espoo­ta, suures­sa osas­sa Van­taa­ta ja eri­tyis­es­ti kehyskun­nis­sa.  Tämä menee aivan oppikir­jan mukaises­ti. Asun­to­tuotan­non lisäämi­nen alen­taa hin­to­ja ensim­mäisek­si vähem­män halu­tu­il­la alueil­la. On näitä halpo­ja aluei­ta Helsingis­säkin, mitä voidaan pitää hyvänä tai sit­ten ei.

Se, että asum­i­nen on niin kallista Helsingis­sä, on tietysti entisen kaupun­gin­su­un­nit­telu­lau­takun­nan vika. Olemme tehneet kaupungista liian hyvä paikan asua ja sik­si se on niin halut­tu ja kallis. Tym­peää kaupunkia rak­en­ta­mal­la olisimme saa­neet siitä halvemman.

Kun asun­not ovat Helsingis­sä niin kalli­ita, mei­dän eet­ti­nen velvol­lisu­utemme on rak­en­taa Helsinki­in lisää asun­to­ja ja paljon. Siihen on nyt myös tilaisu­us, kuin rak­en­t­a­mi­nen koko maas­sa hidas­tuu. Vapau­tuu siis kap­a­siteet­tia, joka on käytet­tävä asun­to­tuotan­non lisäämisen Helsingis­sä.  Mei­dän on olta­va valmi­it muut­ta­maan kaupun­gin strate­gias­sa sovit­tua rahankäyt­töä ja hyväksyt­tävä suurem­pi velka­an­tu­mi­nen. Ei voi olla niin, että sidomme käyt­täy­tymisen neljäk­si vuodek­si eteen­päin emmekä muu­ta sitä, vaik­ka maail­ma ympäril­lä muuttuu.

(Sai illal­la viestin val­tu­us­ton puheen­jo­hta­jal­ta, Otso Kivekkäältä, jon­ka mukaan kaupun­ki on lyhen­tänyt lain­o­jaan niin paljon, että strate­gias­sa sovit­tu velka­kat­to jous­taa sadoil­la miljoonil­la euroil­la. Huoleni oli siis aiheeton.) 

Tääl­lä on toiv­ot­tu, että kaupunkia raken­net­taisi­in rohkeam­min ylöspäin. Tiivistää voi kyl­lä ilman torne­jakin, mut­ta edel­lisen kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan aikana lau­takun­ta lisäsi huo­mat­tavasti raken­nu­soikeut­ta virkami­esten esit­tämään kaavoihin ja rak­en­si myös rohkeasti ylöspäin. Siltä osin kuin nämä ympäristöään korkeam­mat raken­nuk­set ovat jo valmis­tuneet, ne eivät ole mitenkään huonon­nuk­sia kaupunkikuvaan.

Minä kuu­lun niihin, joiden mielestä asum­is­tu­ki on parem­pi tapa aut­taa pien­i­t­u­loisia asumises­sa kuin se, että raken­netaan pien­i­t­u­loisille eril­lisiä pien­i­t­u­lois­t­en talo­ja. Asum­is­tu­ki kohden­tuu huo­mat­tavasti parem­min tarpeen mukaan. ARA-poli­ti­ikan kaut­ta jaet­tavas­ta vuokrasäästöstä neljännes kohdis­tuu medi­aan­i­t­u­loa suu­rit­u­loisem­mille koti­talouk­sille, kun taas asum­is­tu­ki kohdis­tuu pien­i­t­u­loisille ja vain heille. Se kohtelee kaikkia samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la taval­la, kun taas ARA-asun­not saami­nen on lähin­nä arpa­peliä eikä se sik­si kohtele kaikkia samal­la tavalla.

Kaiken kukku­rak­si ARA-asun­nois­sa seg­re­gaa­tio on suurem­paa kuin vapaiden markki­noiden vuokra-asun­nois­sa. ARA-asun­to altistaa köy­hän asukkaan asumaan toden­näköisem­min pien­i­t­u­loisel­la alueel­la kuin asum­i­nen kovan rahan vuokra-asun­nos­sa. Yhteä syynä tähän nurinkuriseen tilanteeseen on se, että ARA-asukkaat Kata­janokalla ja Jätkäsaa­res­sa ovat varakkaampia kuin Itä-Helsin­gin ARA-asun­nois­sa. Hyväo­saisil­la on teräväm­mät kyynärpäät.

Hitas-asun­not ovat arpa­peliä aivan kir­jaimel­lis­es­ti. Joskus 1980-luvul­la olin Hitas-poli­ti­ikan innokas tuk­i­ja. Se oli aivan toisen­lai­sis­sa olois­sa luo­ton sään­nöste­lyn aikana, kun Helsingistä uhkasi tul­la kaupun­ki, jonne päästäk­seen piti olla joko hyvin köy­hä tai hyvin rikas. En näe täl­laises­sa sadan tuhan­nen euron etu­u­den arpomises­sa mitään puolustettavaa.

Nos­taako asum­is­tu­ki vuokrata­soa? Kaik­ki tavat rai­va­ta asun­tokan­nas­sa tilaa pien­i­t­u­loisille nos­taa muiden mak­samia hin­to­ja ja vuokria. Näin tekee myös se, että osa asun­noista varataan ARA-asun­noik­si. Sekin nos­taa muiden mak­samia vuokria. Ikävim­min tämä osuu niihin pieni­palkkaisi­in, jot­ka juuri ja juuri eivät saa ARA-asuntoa.

Paa­vo Arhin­mä­ki yrit­ti vaku­ut­taa meille, etteivät ARA-asukkaat saa mitään tukea asumiseen­sa. Ain­oa tuki hänen mielestään on vain 20 pros­ent­tia alem­pi ton­tin hin­ta. Tosi­a­sia nyt kuitenkin pitäisi tun­nus­taa. Jätkäsaa­res­sa tuo ton­tin hin­ta on noin 600 euroa kun kovan rahan ton­teista mak­se­taan 1500 euroa.

Sama kos­kee Hitas-tont­te­ja. Val­tu­utet­tu Ranta­la sanoi, että Hitas-ton­teista saa vain 20 pros­entin alen­nuk­sen vuokras­ta. Tuon vuokran perus­teena ole­va ton­tin hin­ta on kuitenkin yleen­sä huo­mat­tavasti markki­nahin­taa alem­pi. Eilen kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa Kru­unuvuoren­ran­nas­sa markki­nahin­naksi määritelti­in tar­jouskil­pailus­sa 1165 €/k‑m2, mut­ta viereisen Hitas-ton­tin arvok­si viereisel­lä ton­til­la määrät­ti­in run­saat 744 €/k‑m2.

Tehdään­pä pieni aja­tuskoe tästä Arhin­mäen väit­teestä, ettei ARA-asun­toon liity mitään tukea. Entä jos päät­täisimme, että jokaisel­la val­tu­ute­tul­la on oikeus yhteen ARA-asun­toon joko itselleen tai lähisuku­laiselleen. Paa­vo Arhin­mä­ki voisi koko val­tu­us­ton puoles­ta vas­ta­ta vihaisille kaupunki­laisille, etteivät val­tu­ute­tut näin saa mitään tukea kaupungilta. Men­estys­tä vain tähän tehtävään!

Vielä seg­re­gaa­tios­ta. Ei ole aivan yksinker­taista tor­jua asuinaluei­den eriy­tymistä, kos­ka keinomme rajoit­tuvat uus­tuotan­toon ja val­taosa seg­re­gaa­tios­ta tapah­tuu van­has­sa asuntokannassa.

Paras tapa tor­jua slum­mi­u­tu­mista on pitää huol­ta siitä, että meil­lä ei ole fyy­sisiltä omi­naisuuk­sil­taan huono­ja kaupungi­nosia eikä mis­sään huono­ja koulu­ja. Voimme peri­aat­teessa asut­taa pien­i­t­u­loisia kalli­iden osoit­tei­den alueille, mut­ta meil­lä ei ole mitään keino­ja pakot­taa hyvä­tu­loisia huonoi­hin osoit­teisi­in. On siis väl­tet­tävä, että emme syn­nytä huono­ja osoitteita.