Valtuusto käsitteli Kotikaupunkina Helsinki 2016 -ohjelman seurantaraporttia. Keskustelu kääntyi käsittelemään kysymystä ARA-tuotannon roolista. Osa sanoi, että asuntopulaa voidaan helpottaa vain asuntoja rakentamalla ja osa taas, että olennaista on rakentaa kohtuuhintaista asumista, koska asunnot eivät lisää rakentamalla halpene.
Arvoisa puheenjohtata!
Toisin kuin täällä on sanottu, asuntotuotannon lisääminen on johtanut asuntojen halpenemiseen. Ei vielä Helsingissä, mutta osassa Espoota, suuressa osassa Vantaata ja erityisesti kehyskunnissa. Tämä menee aivan oppikirjan mukaisesti. Asuntotuotannon lisääminen alentaa hintoja ensimmäiseksi vähemmän halutuilla alueilla. On näitä halpoja alueita Helsingissäkin, mitä voidaan pitää hyvänä tai sitten ei.
Se, että asuminen on niin kallista Helsingissä, on tietysti entisen kaupunginsuunnittelulautakunnan vika. Olemme tehneet kaupungista liian hyvä paikan asua ja siksi se on niin haluttu ja kallis. Tympeää kaupunkia rakentamalla olisimme saaneet siitä halvemman.
Kun asunnot ovat Helsingissä niin kalliita, meidän eettinen velvollisuutemme on rakentaa Helsinkiin lisää asuntoja ja paljon. Siihen on nyt myös tilaisuus, kuin rakentaminen koko maassa hidastuu. Vapautuu siis kapasiteettia, joka on käytettävä asuntotuotannon lisäämisen Helsingissä. Meidän on oltava valmiit muuttamaan kaupungin strategiassa sovittua rahankäyttöä ja hyväksyttävä suurempi velkaantuminen. Ei voi olla niin, että sidomme käyttäytymisen neljäksi vuodeksi eteenpäin emmekä muuta sitä, vaikka maailma ympärillä muuttuu.
(Sai illalla viestin valtuuston puheenjohtajalta, Otso Kivekkäältä, jonka mukaan kaupunki on lyhentänyt lainojaan niin paljon, että strategiassa sovittu velkakatto joustaa sadoilla miljoonilla euroilla. Huoleni oli siis aiheeton.)
Täällä on toivottu, että kaupunkia rakennettaisiin rohkeammin ylöspäin. Tiivistää voi kyllä ilman tornejakin, mutta edellisen kaupunkisuunnittelulautakunnan aikana lautakunta lisäsi huomattavasti rakennusoikeutta virkamiesten esittämään kaavoihin ja rakensi myös rohkeasti ylöspäin. Siltä osin kuin nämä ympäristöään korkeammat rakennukset ovat jo valmistuneet, ne eivät ole mitenkään huononnuksia kaupunkikuvaan.
Minä kuulun niihin, joiden mielestä asumistuki on parempi tapa auttaa pienituloisia asumisessa kuin se, että rakennetaan pienituloisille erillisiä pienituloisten taloja. Asumistuki kohdentuu huomattavasti paremmin tarpeen mukaan. ARA-politiikan kautta jaettavasta vuokrasäästöstä neljännes kohdistuu mediaanituloa suurituloisemmille kotitalouksille, kun taas asumistuki kohdistuu pienituloisille ja vain heille. Se kohtelee kaikkia samassa asemassa olevia samalla tavalla, kun taas ARA-asunnot saaminen on lähinnä arpapeliä eikä se siksi kohtele kaikkia samalla tavalla.
Kaiken kukkuraksi ARA-asunnoissa segregaatio on suurempaa kuin vapaiden markkinoiden vuokra-asunnoissa. ARA-asunto altistaa köyhän asukkaan asumaan todennäköisemmin pienituloisella alueella kuin asuminen kovan rahan vuokra-asunnossa. Yhteä syynä tähän nurinkuriseen tilanteeseen on se, että ARA-asukkaat Katajanokalla ja Jätkäsaaressa ovat varakkaampia kuin Itä-Helsingin ARA-asunnoissa. Hyväosaisilla on terävämmät kyynärpäät.
Hitas-asunnot ovat arpapeliä aivan kirjaimellisesti. Joskus 1980-luvulla olin Hitas-politiikan innokas tukija. Se oli aivan toisenlaisissa oloissa luoton säännöstelyn aikana, kun Helsingistä uhkasi tulla kaupunki, jonne päästäkseen piti olla joko hyvin köyhä tai hyvin rikas. En näe tällaisessa sadan tuhannen euron etuuden arpomisessa mitään puolustettavaa.
Nostaako asumistuki vuokratasoa? Kaikki tavat raivata asuntokannassa tilaa pienituloisille nostaa muiden maksamia hintoja ja vuokria. Näin tekee myös se, että osa asunnoista varataan ARA-asunnoiksi. Sekin nostaa muiden maksamia vuokria. Ikävimmin tämä osuu niihin pienipalkkaisiin, jotka juuri ja juuri eivät saa ARA-asuntoa.
Paavo Arhinmäki yritti vakuuttaa meille, etteivät ARA-asukkaat saa mitään tukea asumiseensa. Ainoa tuki hänen mielestään on vain 20 prosenttia alempi tontin hinta. Tosiasia nyt kuitenkin pitäisi tunnustaa. Jätkäsaaressa tuo tontin hinta on noin 600 euroa kun kovan rahan tonteista maksetaan 1500 euroa.
Sama koskee Hitas-tontteja. Valtuutettu Rantala sanoi, että Hitas-tonteista saa vain 20 prosentin alennuksen vuokrasta. Tuon vuokran perusteena oleva tontin hinta on kuitenkin yleensä huomattavasti markkinahintaa alempi. Eilen kaupunkiympäristölautakunnassa Kruunuvuorenrannassa markkinahinnaksi määriteltiin tarjouskilpailussa 1165 €/k-m2, mutta viereisen Hitas-tontin arvoksi viereisellä tontilla määrättiin runsaat 744 €/k-m2.
Tehdäänpä pieni ajatuskoe tästä Arhinmäen väitteestä, ettei ARA-asuntoon liity mitään tukea. Entä jos päättäisimme, että jokaisella valtuutetulla on oikeus yhteen ARA-asuntoon joko itselleen tai lähisukulaiselleen. Paavo Arhinmäki voisi koko valtuuston puolesta vastata vihaisille kaupunkilaisille, etteivät valtuutetut näin saa mitään tukea kaupungilta. Menestystä vain tähän tehtävään!
Vielä segregaatiosta. Ei ole aivan yksinkertaista torjua asuinalueiden eriytymistä, koska keinomme rajoittuvat uustuotantoon ja valtaosa segregaatiosta tapahtuu vanhassa asuntokannassa.
Paras tapa torjua slummiutumista on pitää huolta siitä, että meillä ei ole fyysisiltä ominaisuuksiltaan huonoja kaupunginosia eikä missään huonoja kouluja. Voimme periaatteessa asuttaa pienituloisia kalliiden osoitteiden alueille, mutta meillä ei ole mitään keinoja pakottaa hyvätuloisia huonoihin osoitteisiin. On siis vältettävä, että emme synnytä huonoja osoitteita.