Veron tai tuen nimi harhauttaa helposti ajattelemaan sen vaikutusta aivan toisin.
Jos Suomessa maksettaisiin arvonlisäveroa vuokrasta, kaikki vaatisivat sen poistamista, koska se nostaa vuokria, mutta jos joku esittäisi, että vuokratulosta tehtäisiin verovapaa tulo, sitä pidettäisiin riistokapitalismien suosimisena. Kuitenkin vuokranantaja maksaa nyt tuloveroa aivan samojen periaatteiden mukaan kuin hän maksaisi vuokrasta arvonlisäveroa, prosentteja siitä summasta, joka ylittää hoitovastikkeen. Hoitovastikkeen kaikista osista nimittäin maksetaan jo arvonlisäveroa. On aika monimutkaista sanoa, kenen maksettavaksi mikin vero menee, mutta mitä ilmeisemmin vuokrasta perittävä arvonlisävero ja vuokratulosta perittävä pääomatulovero kohdentuisivat samalla tavalla. Ei se voi nimestä olla kiinni.
Samalla tavalla Helsingissä maksettava asumistuki on käytännössä melkein sama asia kuin vastikkeeton perustulo. Se ei edellytä työmarkkinoiden käytettävissä oloa kuten ei aito perustulokaan.
Mietitään asiaa ensin yksinäisen henkilön kannalta. Yksinäisellä henkilöllä on se käytännössä asunnon vuokrasta riippumaton tulonsiirto, jonka edellytyksenä on, että asuu jossain. Useimmat täyttävät tämän ehdon. Korkein hyväksyttävä vuokra on 508 euroa kuussa, josta korvataan 80 %, ellei ole liikaa tuloja. Tätä alempia vuokria ei ole kuin sukulaisten välisissä vuokrasuhteissa ja joissakin kommuuneissa ja alivuokralaisasunnoissa, joten jokseenkin kaikille asumistuki on 406,80, jota siis kuitenkin tulot vähentävät.
Oikeassa perustulossa perustulo verotetaan pois, mutta asumistukea vähennetään suoraan, jos tulot kasvavat. Erolla ei ole käytännön merkitystä. Perustulomalleissa vero on yleensä 40 % tai vähän yli, asumistuen yhteensovitus on 33,6% eivätkä pienet tulot vaikuta siihen lainkaan
Kaikki eivät kuitenkaan saa asumistukea, koska asuvat velattomassa omistusasunnossa. Asumistuki on siis perustulo yhdistettynä oman asunnon asuntotulon verotukseen! Asuntotulon verotus on tässä tapauksessa aika jyrkkä, 80 %. Omaan asuntoonkin kyllä saa asumistukea. Menoiksi hyväksytään yhtiövastike ja lainan korot ja jostain minulle käsittämättömästä syystä myös yhtiölainan lyhennys rahoitusvastikkeen kautta, mutta ei sentään oman asuntolainan lyhentämistä.
Asumistukena maksettava perustulo on perhekohtainen etuus, jota pariskunta saa aina vähemmän kuin saisivat erillään asuen ja niin, että puolison tulot vaikuttavat perustuloon.
No niin. Helsinki maksaa perustuloa tuon noin 400 euroa. Paljonko sitä maksaa Iisalmi?
Asumistuen perusmäärä vuokralaiselle EI ole perustulo, sillä kyseinen summa ei koske kuin vuokralaisia, ja näistäkin se koskee vain yksin asuvia. Esimerkiksi takuueläkeläispariskunnan tulot ylittävät nykyään asumistuen tulorajat velattomissa ja vähävelkaisissa omakotitaloissa, minkä johdosta asumistuen määräksi tulee heille automaattisesti 0 €/kk. Sen sijaan perustulomalleissa tapauksessa tällaisten ihmisten tulot pääsääntöisesti nousisivat. Perustulon suurimmat hyötyjät olisivat nykyiseen nähden juuri muilla tavoin kuin vuokralla asuvat. Jos esimerkiksi joku päättäisi vuokralla asumisen sijaan laittaa tavaransa pienvarastoon säilöön, ja jättäisi maksamatta mistään asunnosta, voisi säätyvät rahat käyttää elämiseen – toisin kuin asumistukimallissa, jossa tukea saa vain, jos pitää koko ajan asuntoa, maksaen siitä.
[Ps. Soininvaara kirjoitti:
”Hoitovastikkeen kaikista osista nimittäin maksetaan jo arvonlisäveroa. ”
Tuo väite ”kaikista osista” ei toki pidä paikkaansa. Hoitovastikkeella maksettavista pankkimenoista ei makseta nykyään pääsääntöisesti arvonlisäveroa. Vain pieni osa taloyhtiöiden käyttämistä ja maksamista pankkipalveluista on sellaisia, joista peritään arvonlisäveroa. Lisäksi myöskään esimerkiksi taloyhtiöiden maksamat kiinteistöverot, hulevesimaksut ja yleensä myöskään mahdolliset tontinvuokrat eivät ole arvonlisäveron perimisen piirissä.]
Toisaalta tällä asuntotulon ”verolla” taitaa olla euromääräinen katto.
Kovin on huono ja vajaa tämä ”perustulo”, kun se ei kannusta muuttamaan edullisempien elinkustannusten alueille (pois Helsingistä), ei kannusta edullisempaan ryhmäasumiseen (esim. soluasuntoihin) eikä poista tarvetta hakea lisätukia (kuten toimeentulotukea tai työttömyyskorvausta).
Nettovuokratuloon ei tietenkään tule soveltaa arvonlisäveroa koska kyse ei ole arvonlisästä vaan lisäarvosta, joka kuuluu pääomatuloverotuksen piiriin.
Pääkaupunkiseudulla verot tuskin vaikuttavat vuokratasoon, koska ylikysyntätilanteessa vuokrat kerätään maksajien kantokyvyn mukaan.
Tähän kantokykyyn vaikuttaa mm. asumistuki mutta olen kannalla, että asumistuen nimen tulisi olla ruokakuntatuki ja että tuki on luonteeltaan kaavaillun perustulon mukainen (kts. blogini Uusi Suomi 10.2. ”Asumistuki on jo perustulo”).
Kun tuen nimi on asumistuki, sitä kovasti puolustetaan päinvastoin kuin perustuloa, vaikka molemmat ovat vastikkeettomia tukia, jotka lankeavat efektiivisesti pienituloisille tulojen suhteessa.
Samankaltaista sanamagiaa liittyy termiin ympäristötuki. EU on moittinut Suomen maatalouden ympäristötuen jakoa ilmeisesti siksi, että tukea jaetaan maatalouden sosiaalitukena, vaikkei niin saa sanoa. Tänä aamuna Ykkösaamussa MTK:n edustaja lipsautti, että ”nyt me sitten annamme siihen vastineen, tai viranomaiset antavat”. Ehkä on parempi, että MTK antaa, ettei aina ota.
Jotenkin saman sukuinen asia liittyi Apulehden haastatteluun, missä Terho Pursiainen kertoi olleensa palkattuna lääninhallituksen osastopäällikön virkaan puoluemandaatilla tehtävänään ajaa enemmistökommunistien asiaa Kymenlaaksossa Taisto Sinisalon stalinisteja vastaan. Verovarojen isänmaallista käyttöä sekin. Ja sekin ansio oikeutti eläkkeeseen.
Jos vuokra tulisi ALVin piiriin, niin se koskisi toki bruttovuokraa samoin kuin se koskee bruttomyyntiä kaikessa muussakin.
Asumistuki ei ole vastikkeeton tuki, koska sitä saa vain vastikkeena vuokrasopimusta tai vastikelaskua tai normia vastaan. Pelkät pienet tulot eivät riitä sen saamiseen. Tässä on yksi tilasto asiaan liittyen: https://hakemusviidakko.files.wordpress.com/2018/09/kaikki-tuet.png?w=705&h=397
Huomiota herättävä yksityiskohta tuossa on se, että perustoimeentulotukea saavista ruokakunnista 28 800 ei saa ollenkaan asumistukea – siitä huolimatta, että perustoimeentulotuen hakijoilta edellytetään asumistuen hakeminen. Parikymmentä tuhatta ruokakuntaa saa siis Suomessa perustoimeentulotukea, mutta ei ole oikeutettu asumistukeen. Koska toimeentulotuki on alihaettu etuus, asumistuesta sivussa olevia pienituloisia lienee enemmänkin. Varsinaisen perustulon tapauksessa nämä saisivat todennäköisesti perustuloa, mutta asumistukea he eivät saa.
Totesin että asumistuen saa pienituloinen, jos on ja asuu. Tämä lienee tilanne yli neljänsadantuhannen asumistuen saajan kohdalla ja heidän kannaltaan kyse on perustulosta. Tämä perustulo ei jostain syystä tavoita noin kahtakymmentä tuhatta toimeentulotuen saajaa, jotka ilmeisesti ovat vailla pysyvää osoitetta tai eivät maksa asumisestaan. Uskon, että tässä joukossa on paljon vaihtelua mutta en arvaile tiedon puutteessa.
Perussanomani on, että kun itse kannatan perustuloa, niin miten sitä voi vastustaa, jos samalla kannattaa asumistukea. Perustulo olisi hieman kattavampi, kuten nuo kaksikymmentä tuhatta toimeentulotuensaajaa todistavat
Pelkkä asuminen ei riitä. Edellä viitatun tilaston mukaan noin 18 % perustoimeentulotuen saaja ei saa asumistukea. Tällaisia pienituloisia lienee selvästi enemmän kuin 20 000, koska vain osa heistä hakee ja saa toimeentulotuen. Joukossa on niitä, jotka eivät maksa asumisestaan. Mutta joukossa on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat asumistuen väliinputoajia ja joiden asumismenoja ei huomioida asumismenoiksi asumistuessa joko lainkaan, tai joiden asumismenoista vain niin pieni osa huomioidaan asumismenona asumistuessa, etteivät nämä voi saada asumistukea.
Esimerkiksi jos rahaton eläkepariskunta, jonka ainoana tulona on takuueläkkeen suuruinen eläketulo molemmille, asuu vuokra-asunnon sijaan omakotitalossa, jossa asuntovelkaa on jäljellä vaikkapa 40 000 €, ja asuntovelan lyhennys korkoineen 500 €/kk, josta 50 €/kk korkomenoja ja muut asumismenot ovat keskimäärin 400 €/kk (sisältäen veden ja käyttösähkön), pariskunta ei voi saada asumistukea, koska molempien saama 784,52 €/kk ylittää tulorajat. Toimeentulotukeen pariskunta voi saada, jos kummallakaan ei ole rahaa eikä sijoitusomaisuutta, koska asumismenojen jälkeen käteen jäävät tulot ovat niin pienet. Mahdollisesti ainakin jommalla kummalla on lisäksi vielä lääke- ja terveydenhoitomenojakin.
Monenlaisia muitakin väliinputoamistilanteita on. Asumistuki voidaan pääsääntöisesti myöntää vain asumiskäyttöön tehtyyn rakennukseen. Kuten Kelan nettisivuilla todetaan, ”Toimeentulotuessa asunnon ei välttämättä tarvitse täyttää yleisen asumistuen tulkintaa asunnon asumiskelpoisuudesta.” Kelan sivuilla siis tuodaan esiin se, että asumismenojen kelpaamiseen liittyvät tulkinnat ovat erilaiset asumistuessa kuin toimeentulotuessa. Toimeentulotukea hakevan henkilön asumismenot voidaan huomioida, kunhan tämän asumassa tilassa täyttyy tietyt minimikriteerit, kuten että siellä on jonkinlainen ruoanlaittomahdollisuus, vessa ja peseytymistilat – vaikkei asumistilaa olisi hyväksytty virallisesti asumiskäyttöön. Esimerkiksi liiketilassa asuvan asumismenot voidaan huomioida toimeentulotuessa, vaikka asumistukea liiketilassa asuva ei voi saada.
Sähkölaskun kanssa voi tulla kuitenkin ongelmia, ellei sähköstä laskuteta vuokrasopimukseen erikseen kirjattavaa kuukausittaista vakiomäärää, koska toimeentulotukea myönnettäessä ei nykyään saa hyväksyä sellaista sähkölaskua perusteeksi sähkömenoille, josta toimeentulotuen saajan oma osuus sähkön kulutuksesta ei ole eriteltävissä. Kelan nettisivuilla on tällainen esimerkki:
”Erkki asuu liikehuoneiston yhteydessä olevassa vuokra-asunnossa. Erkki esittää Kelalle vuokrasopimuksen ja selvityksen siitä, että asunnossa on liiketilasta erillinen keittiö, vessa ja peseytymistilat. Erkin vuokra voidaan hyväksyä menona toimeentulotuen laskelmalla. Erkki esittää lisäksi koko liikehuoneisto koskevan sähkölaskun. Koska sähkölaskusta ei ole eriteltävissä, mikä on Erkin osuus sähkön kulutuksesta, ei sähkölaskua voida hyväksyä menona.”
Tästä tulee mieleen toinen merkillisyys, joka mielestäni korottaa asuntojen hintoja. Uusien asuntojen taloyhtiölaina, jota tyypillisesti on noin 180 000 € 300 000 € asunnosta. Sen kun sijoittaja ostaa ja vuokraa, saa hän vähentää rahoitusvastikkeen, (180 000 € vuosien mittaan) vuokratuloista. Siinä valtaisa asuntotuki.
Jossain kohdassa se asunnonhinta pitää vähentää. Jos vastike rahastoidaan niin sijoittaja voi lisätä rahoitusvastikkeen hankintamenoon ja vähentää kun myy asunnoneteenpäin. Tai jos ei rahastoitu niin silloin ei saa vähennystä eteenpäin myydessä, mutta saa tuon käytännössa pääomakulun vähennettyä samantien
Nettovaikutus jotakuinkin sama, pääomansitoutumisaika erilainen
Sijoittajalle on rahanarvoista päästä vähentämään tuo kustannus aiemmin. Myöhemmin rahat saadessa menettää niiden tuoton siltä ajalta. Lisäksi, jos asunnon kauppahinta (siis kauppa- eikä velaton hinta) kasvaa yli 2,5 kertaiseksi ja asuntoa pitää yli 10 vuotta, voi käyttää myydessä hankintameno-olettamaa, jolloin tuloutetuista rahoitusvastikkeista saa veroetua jo ilman rahan aika-arvon huomioimista.
Sittenhän tässä on vielä se aivan kummallinen seikka, että alle 2 vuotta omistusasunnossa asuva ei saa tuloutettuja rahoitusvastikkeita vähentää missään vaiheessa.
Niin, ennen näitä taloyhtiölainoja vähennys tapahtui, kun myi sijoitusasunnon. Nyt jos yhtiölainoitettu asunto menee perintönä vaikkapa lapsille, on verohyöty melkoinen. Ei tätä lainamuotoa varmaankaan tarkoitettu sijoittajille, vaan oman asunnon ostajille. Nyt alhaiset myyntihinnat hämäävät ja velattommia hintoja voidaan voittaa ylös. Toinen ongelma näissä on riskin siirtäminen sijoittajana asunto-osakeyhtiö ole eli muille omistajille.
Riski muille toteutuu vain, jos myyntihinta menee negatiiviseksi. Jos sijoittaja lopettaa lainavastikkeiden maksamisen asuntoyhtiölle, yhtiö voi ottaa osakkeen haltuunsa ja myydä sen. Ainoastaan, jos myyntihinta tällaisessa tapauksessa on nolla, koituu touhusta tappiota muille omistajille.
Kun asumistuki menee suoraan vuokranantajalle, niin jäähän vastaava määrä rahaa kulutukseen. Eli hyötyvätkän kauppiaatkin asumistuesta.
Soininvaara kirjoitti:
”Omaan asuntoonkin kyllä saa asumistukea. Menoiksi hyväksytään yhtiövastike ja lainan korot ja jostain minulle käsittämättömästä syystä myös yhtiölainan lyhennys rahoitusvastikkeen kautta, mutta ei sentään oman asuntolainan lyhentämistä.”
Asumistukilain 9 § ei mene ihan noin. Lainojen koroista huomioidaan asumistuessa menoksi 73 %. Yhtiövastike ja rahoitusvastikkeet hyväksytään 30 %:n rajaan asti paikkakuntakohtaisista enimmäisasumismenoista, ja jos raja ylittyy, yli menevältä osin vastikkeista hyväksytään 73 %. Helsingissä enimmäisasumismenon raja yksinasuvalle on 516 €/kk, eli jos vastike on enemmän kuin 154,80 €/kk, asumistuen raja-arvo tulee vastaan ja lopusta vastikkeesta huomioidaan enintään 73 %. Pienissä kunnissa vastaava vastikeraja on 104,70 €/kk. Käytännössä rahoitusvastikkeet huomioidaan yleensä asumistuessa 73 prosenttisesti, eli vastaavalla osuudella kuin lainojen korotkin.
Osa taloyhtiöistä kerää rahat remontteihinsa hyvissä ajoin pitämällä normaalia vastiketta jatkuvasti isompana ja kerryttäen varoja kassaansa ennen remontteja, osa taas pitää tavalliseen käyttövastikkeen pienenä ja kerää remontteihin rahat erillisillä rahoitusvastikkeilla remontin toteuttamisen jälkeen. Jos asumistuessa huomioitaisiin hoitovastikkeet eri tavalla kuin rahoitusvastikkeet, remontit teetettäisiin ehkä useammin rahat taloyhtiön kassaan hoitovastikkeiden sisällä keräten, ja vähemmän taloyhtiölainoilla, joista seuraa erillisiä rahoitusvastikkeita.