Omikronia ei saada pysäytetyksi, kannattaako edes hidastaa?

Jos halu­aisi varmis­taa, ettei tule leimatuk­si väärässä olleek­si, ei kan­nat­taisi kir­joit­taa koronas­ta juuri nyt mitään, vaan odot­taa mitä tapah­tuu ja ryhtyä sit­ten jälkivi­isaak­si. Minus­ta taas päätök­sen­teko ja vai­h­toe­hto­jen pohtimi­nen on kiehtov­in­ta sil­loin, kun epä­var­muus on suur­in­ta. Sik­si halu­an kir­joit­taa ajatuk­sis­tani juuri nyt, vaik­ka tule­vaisu­us tulee var­maankin osoit­ta­maan mon­et ole­tuk­sis­tani vääriksi.

Halu­an aluk­si korostaa, että vaik­ka tässä kir­joi­tan, että olisin toimin­ut toisin, nyt kan­nat­taa jatkaa kolme viikkoa val­i­t­ul­la lin­jal­la eikä vai­h­taa sitä enää uudestaan.

Käsi­tyk­seni perus­tuu siihen, että omikron-vari­ant­ti selvästi enem­män kuin kaksinker­tais­tuu viikos­sa nyt Uudel­la­maal­la, eikä kauan mene, kun se ottaa otteeseen­sa muunkin Suomen. Näin se on tehnyt muuallakin.

Jat­ka lukemista “Omikro­nia ei saa­da pysäyte­tyk­si, kan­nat­taako edes hidastaa?”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (9) Ekologinen rakennemuutos

Pent­ti Linkolan mukaan vain taloudel­lisen kasvun ja väestön kasvun lopet­ta­mi­nen voivat pelas­taa maail­man. Aika huonos­ti ovat asi­at sil­loin, sil­lä on todel­la epäre­al­is­tista, että köy­hät maat tyy­ty­i­sivät ole­maan köy­hiä ja että he kuitenkin köy­hinäkin pysty­i­sivät alen­ta­maan syntyvyyttä.

Tarvi­taan muu­tos taloudel­lisen kasvun suun­nas­sa ja kulu­tuk­sen rak­en­teessa, joka vie kulu­tus­ta tavaroista bit­tei­hin ja palvelui­hin sekä määrästä laatu­un. Uusi ekol­o­gis­es­ti vas­tu­ullisem­pi kulu­tusko­ri ei olisi vält­tämät­tä huonom­pi – ei sa ainakaan niin paljon huonom­pi olisi kuin se kori, joka olisi saatu vain kulu­tus­ta leikkaamalla.

Nyt vero­tus toimii väärin, kun mate­ri­aalia ja ener­giaa verotyetaan kevyesti ja ihmistyötä raskaasti. Näin suosi­taan rihka­maa laatu­tuot­tei­ta vas­taan ja tavaroi­ta palvelu­ja vas­taan. Pitäisi tehdä toisin päin, verot­taa paljon enem­män fos­si­ilista ener­giaa ja raa­ka-ainei­den käyt­töä ja paljon vähem­män työtä. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (9) Ekologi­nen rakennemuutos”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (8) Reunaehtona tuloerojen kohtuullisuus

2020-luvun yhtreiskun­tapoli­ti­ik­ka (8) Reunae­htona tulo­ero­jen kohtuullisuus

Olemme siir­tyneet kir­jan osaan 3, jos­sa pohdi­taan, mitä pitäisi tehdä.

Tarvi­taan

    • Ekologi­nen rakennemuutos
    • Työ­markkinare­for­mi ja sitä täy­den­tävät tulonsiirrot
    • Lep­pois­t­a­mi­nen mah­dol­lisek­si kaikille reiluil­la säännöillä
    • Ker­takus­tan­nus­tuot­tei­den järkevä hinnoittelu

Opti­maalisen strate­gian luomisen tiel­lä on kak­si han­kalu­ut­ta. Toinen on kaikkea opti­moin­tia hait­taa­va polkuriippuvuus.

Rajoit­ta­vana reunae­htona on tulo­ero­jen pitämi­nen kohtu­ullisi­na. Jos tätä rajoitet­ta ei olisi, opti­maalisen talousjär­jestelmän luomi­nen olisi helppoa.

Rau­nae­htona tulo­ero­jen kohtuullisuus

”Mitä tasaisem­pi on tulon­jako, sitä vähem­män on sosi­aal­isia ongelmia, psyykkisiä sairauk­sia, huumei­den käyt­töä, lap­sikuolleisu­ut­ta, koulupu­dokkai­ta, teini­raskauk­sia, henkirikok­sia ja vanke­ja. Vähem­män on jopa las­ten kokemia kon­flik­te­ja, kuten tap­pelu­ja, kiusaamista ja epäys­täväl­listä käytöstä. Pienet tulo­erot paran­ta­vat eli­na­jan odotet­ta, koulu­tus­ta­soa, las­ten hyv­in­voin­tia, ihmis­ten välistä luot­ta­mus­ta, sosi­aal­ista liikku­vu­ut­ta, inno­vati­ivi­su­ut­ta ja jopa jät­tei­den kier­rä­tys­tä.” (s.204) Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (8) Reunae­htona tulo­ero­jen kohtuullisuus”

Käsitykseni koronatilanteesta eri aikoina ja juuri nyt 23.12.2021

Olen vai­h­tanut käsi­tys­täni pan­demi­as­ta mon­ta ker­taa ja tulen vai­h­ta­maan jatkos­sakin, kun uut­ta tietoa tulee.

Maalisku­us­sa 2020

Yleinen käsi­tys pan­demi­an ensim­mäis­inä viikkoina oli, että ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia pysäyt­tää sitä, joten on vain hyväksyt­tävä, että melkein kaik­ki tule­vat siihen sairas­tu­maan niin kuin melkein kaik­ki sairas­tu­vat syys­flun­ssaan (minä esimerkik­si juuri nyt). Rokotet­ta odotet­ti­in vas­ta vuosien kulut­tua (yleen­sä rokot­teen kehit­tämi­nen vie 10 vuot­ta). Niin pitkään ei ollut mah­dol­lista pitää yhteiskun­taa täyssulussa.

Angela Merkel ennusti, että 70 % sak­salai­sista tulee saa­maan tartunnan.

Huhtiku­us­sa 2020

Tilan­neku­va muut­tui nopeasti. Rokote olikin tulos­sa olen­nais­es­ti nopeam­min, tau­ti oli huo­mat­tavasti vähem­män tart­tu­va kuin oli luul­tu ja se oli sairas­tuneille paljon pahempi kuin oli kuvitel­tu. Kak­ki nämä kolme syytä peruste­liv­at sitä, että jäädään odot­ta­maan rokotet­ta ja yritetään sin­nitel­lä siihen saak­ka enem­män tai vähem­män eristyk­sis­sä. Jat­ka lukemista “Käsi­tyk­seni koronati­lanteesta eri aikoina ja juuri nyt 23.12.2021”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (7)  Tekeekö raha onnelliseksi?

Kun kansan­tu­lon kasvu on otet­tu niin yleis­es­ti kaiken päämääräk­si, kan­nat­taa kysyä, tekeekö raha onnelliseksi?

Se, että Lor­di Keynes ennusti vuon­na 2030, että aikamme ihmiset tek­i­sivät töitä vain kolme tun­tia päivässä, joh­tui siitä, ettei hän osan­nut kuvitel­la kaikkia niitä mieliku­vi­tuk­sel­lisia tuot­tei­ta, joi­ta nyt on saatavil­la. Hän ei osan­nut ennus­taa mukavu­ustalouden nousua.

Mut­ta onko mukavu­ustalouden tuot­ta­ma ilo niin suur­ta, että sen eteen kan­nat­taa uhra­ta vapaa-aika, kun ihan muka­va elin­ta­so olisi saavutet­tavis­sa puol­ta vähem­mäl­lä työnteolla?

Sivu 193: ”Kir­jas­saan Hap­pi­ness: Lessons from a New Sci­ence Richard Layard esit­tää todis­tei­ta, ettei taloudelli­nen kasvu lisää ihmis­ten onnel­lisu­ut­ta rikkaissa mais­sa. Hänen mukaansa kansakun­nan nousu äärim­mäis­es­tä köy­hyy­destä tekee ihmi­sistä onnel­lisem­pia, mut­ta kun on tul­tu riit­tävän rikkaik­si, keskimääräi­nen onnel­lisu­us ei enää nouse, vaik­ka brut­tokansan­tuote nousee. Suo­mi saavut­ti tuon riit­tävän tason joskus 1970-luvul­la. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (7)  Tekeekö raha onnelliseksi?”

2020-luvun yhteiskuntapolitikka (6) Miksi menestys keskittyy kaupunkeihin?

Vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa uskot­ti­in – minäkin uskoin – että Inter­net tulisi tekemään tarpeet­tomak­si toim­into­jen keskit­tymisen suuri­in kaupunkei­hin, kos­ka tietoa on saatavil­la asuin­paikkakun­nas­ta riip­pumat­ta ja asiantun­ti­jatyötä pystyy tekemän etänä.

Niin ei ole käynyt tai ei ole ainakaan käynyt vielä. Päin­vas­toin suurimpi­en kaupunkien kasvu on vain kiihtynyt. Yhdys­val­lois­sa etä­työ­sopimuk­sia on alet­tu purkaa (lähde the Econ­o­mist) kos­ka etä­työhön eristäy­tyneet ovat jääneet muista jäl­keen tuot­tavu­udessa ja osaamises­sa. Tieto lev­iää myös kahvi­tauoil­la ja lounastunneilla.

Ennus­tan, että jos nyt osa jää etätöi­hin ja osa ei, etätöi­hin jäävien ammatill­i­nen ura osoit­tau­tuu paljon vaatimattomammaksi.

Kaik­ki suuret kaupun­git eivät kas­va, vaan osaamiseen keskit­tyneet kaupun­git kas­va­vat. Suuret teol­lisu­uskaupun­git ovat päin­vas­toin surkas­tuneet, niin Suomes­sa kuin eri­tyis­es­ti van­hem­mis­sa teol­lisu­us­mais­sa. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­tik­ka (6) Mik­si men­estys keskit­tyy kaupunkeihin?”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (5) Markkinavirheet hyvinvointivajeen keskeinen syy

Tämä keskustelu on tarkoitet­tu lähin­nä kir­jan lukeneille. Sik­si refer­oin kir­jaa hyvin pin­ta­puolis­es­ti. Jos sin­ul­la ei ole kir­jaa vielä, voit aina toivoa sitä joululahjaksi.

(Sivut 152–176)

Määrit­te­len aluk­si ihanteel­lisen talousjär­jestelmän sel­l­aisek­si, joka toimii kaik­il­ta näköko­hdil­ta virheet­tömästi. Sel­l­aista ei ole eikä tule, mut­ta itä lähem­mäs voi aina pyrk­iä. Yri­tyk­set tavoitel­la ihan­ney­hteiskun­taa ovat päät­tyneet läh­es poikkeuk­set­ta huonosti.

Huonos­ta tal­lousjär­jestelmästä ker­too, että työn automa­ti­soin­tia vas­taan on niin voimakas lud­di­it­tien aja­tus­maail­maa hei­jas­ta­va vas­tus­tus. Ideaalises­sa talousjär­jestelmässä kaik­ki hyö­ty­i­sivät siitä, että elin­ta­son eteen tehtävää työtä voidaan vähen­tää. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (5) Markki­navirheet hyv­in­voin­ti­va­jeen keskeinen syy”

2020-luvun yhteiskuntapolitikka (4) Osaamisvinouma

On suosit­tua sanoa, että rak­en­teelli­nen työt­tömyys johtuu kohtaan­to-ongel­mas­ta. Se on kovin epämääräi­nen ter­mi. Merkit­tävä tek­i­jä kohtaan­to-ongel­mas­sa on osaamisvi­nouma. Työelämässä tarvi­taan korkeaa osaamista enem­män kuin sitä on tar­jol­la ja mata­laa vähemmän.

Mik­si koulute­tut työl­listyvät paremmin?

Se ei johdu pelkästään siitä, että nämä ovat oppi­neet koulu­tuk­ses­sa jotain, jota työssä tarvi­taan. Asi­aan vaikut­taa myös sig­naloin­timerk­i­tys – ovat osoit­ta­neet pystyvän­sä suorit­ta­maan tutkin­non —  koulu­tus­in­flaa­tio ja ter­veys. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­tik­ka (4) Osaamisvinouma”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (3) Meritokratian voittajat

Var­al­lisu­userot ovat kään­tyneet kasvu­un jok­seenkin kaikkial­la, myös Suomes­sa. Tulo­erot eivät ole Suomes­sa kas­va­neet, tois­taisek­si, mut­ta on syytä olet­taa, että samat lainalaisu­udet, jot­ka kas­vat­ta­vat niitä muual­la, tart­tuvat myös Suomeen.

Piket­tyl­lä on oma (sinän­sä kiis­tet­ty) mallinsa siitä, mik­si pääo­mat kasautu­vat. Sen rin­nal­la on toinen eri­ar­voisu­ut­ta lisäävä tren­di, koulute­tun eli­itin kas­va­vat tulot.

On oikeas­t­aan uusi ilmiö, että kog­ni­ti­iviset kyvyt ovat ruumi­il­lisia tärkeämpiä. Aiem­min vah­va ja rius­ka Kalle oli parem­masa ase­mas­sa kuin nopeasti oppi­va, mut­ta hin­telä Pekka. Nyt osat ovat vai­h­tuneet vieläpä niin, että Pekka on suh­teessa paljon parem­mas­sa ase­mas­sa kuin Kalle aiem­min, kos­ka hänen työn­sä tulok­sia voidaan monistaa. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (3) Mer­i­tokra­t­ian voittajat”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (2) Meritokratian rumemmat kasvot

Tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa on tarkoi­tus keskustel­la uud­es­ta kirjastani.

Olemme siir­tyneet kir­jan osaan 2, Mikä vie kehi­tys­tä vikaan?

Uhraan kokon­aisen postauk­sen tähän yhteen lyhy­een luku­un mer­i­tokra­ti­as­ta, kos­ka se on kir­jan kannal­ta keskeinen.

Michel Young loi ter­min mer­i­tokra­tia kir­jas­saan Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Kir­ja oli tarkoitet­tu varoituk­sek­si mer­i­tokraat­tisen yhteiskun­nan eri­ar­voisu­ud­es­ta, joka tulisi hänen mukaansa ole­maan vielä luokkay­hteiskun­taakin pahempi. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (2) Mer­i­tokra­t­ian rumem­mat kasvot”