Vuosituhannen vaihteessa uskottiin – minäkin uskoin – että Internet tulisi tekemään tarpeettomaksi toimintojen keskittymisen suuriin kaupunkeihin, koska tietoa on saatavilla asuinpaikkakunnasta riippumatta ja asiantuntijatyötä pystyy tekemän etänä.
Niin ei ole käynyt tai ei ole ainakaan käynyt vielä. Päinvastoin suurimpien kaupunkien kasvu on vain kiihtynyt. Yhdysvalloissa etätyösopimuksia on alettu purkaa (lähde the Economist) koska etätyöhön eristäytyneet ovat jääneet muista jälkeen tuottavuudessa ja osaamisessa. Tieto leviää myös kahvitauoilla ja lounastunneilla.
Ennustan, että jos nyt osa jää etätöihin ja osa ei, etätöihin jäävien ammatillinen ura osoittautuu paljon vaatimattomammaksi.
Kaikki suuret kaupungit eivät kasva, vaan osaamiseen keskittyneet kaupungit kasvavat. Suuret teollisuuskaupungit ovat päinvastoin surkastuneet, niin Suomessa kuin erityisesti vanhemmissa teollisuusmaissa.
Osaajat ovat keskittyneet rajusti
Akateemisiesti koulutetuista – siis valmistuneista – 25–34 vuotiaista aikuisista yli puolet asuu Helsingin seudulla ja lopuista yli puolet neljän muun yliopistokaupungin seutukunnissa.
Helsingin seudun osuus nuorista akateemisesti on selävsti suurempi kun seudun korkeakoulujen osuus valmistuneista (1/3), eli maakuntayliopistoissa valmistuneistakin huomattava osa muuttaa Helsinkiin. Vain Tampereella on merkittävää pitovoimaa kaupungista valmistuneisiin.
Vetävätkö työpaikat osaajia menestyviin kaupunkeihin vai vetävätkö osaajat työpaikkoja. Ilmeisesti sekä että. Nuoret akateemisesti koulutetut ovat asenteiltaan huomattavan urbaaneja. Sillä on suurta merkitystä. Lääkäri saisi vuoren varman työpaikan maalta, mutta lääkäri eikä hänen puolisonsa halua muuttaa untaan, jossa ei ole juuri muita akateemisia.
Edward Glasier kirjoittaa kirjassaan Triumpf of the City, että asuntojen hinta tasapainottaa muuttoliikkeen niin, että halutuilla alueilla samasta työstä saa huonompaa nettopalkkaa asumismenojen jälkeen kuin vähemän suosituilla alueilla. Jos insinööri haluaa asua kaupungin ruutukaava-alueella 180 neliön omakotialueella, hänen palkkansa riittää tähän paljon paremmin Porissa kuin Helsingissä – siis jos hänellä on työpaikka.
Pula osaajista ehkäisee talouden toipumista syrjäalueilla
Osaajien keskittyminen tarkoittaa, että niitä on syrjäseuduilla vähän. Kun Suomen talous alkoi elpyä 10 vuoden pysähdyksen jälkeen 2018 kasvu tyrehtyi syrjäalueilla osaajapulaan. Osaajat olivat muuttaneet muiden perässä kaupunkeihin tai eläköityneet.
Miksi luova alan työpaikat hyötyvät toistensa läheisyydestä
Tieto kulkee yrityksestä toiseen, kun nämä sijaitsevat fyysisesti lähellä toisiaan. Työntekijät tuntevat toisiaan ristiin ja ne vaihtavat toiseen saman alan yritykseen, mutta eivät tietenkään kovin kauas.
Innovatiiviset yritykset viihtyvät siksi suurissa kaupungeissa. Suomessa ei vain ole yhtään suurta kaupunkia, on vain yksi keskisuuri ja suuri määrä pieniä.
Miksi kaupunkien keskustat ovat taas suosiossa?
Yksinkertaisesti, ne eivät ole enää epäterveellisiä asua ja kun vapaa-ajan kulutus on siirtynyt palvelujen kulutukseksi, kannattaa asua lähellä palveluja. Internet on lisännyt kaupunkien toimivuutta.
Muuttoliikkeen hinta
Suomessa on riittävästi asuntoja väestöllemme, mutta suuri osa niistä sijitsee vbäärissä paikoissa. Yhden henkilön muutto kasvukeskukseen maksaa noin 200 000 euroa investointeina asuntoihin, infraan ja palveluihin – tai ei yksi välttämättä maksa mitään. mutta 10 000 hengen muuttaminen maksaa pari miljardia. Arvio on erittäin epävarma.
Toisaalta maaseutu tulee kalliiksi kaupunkilaisille, koska kaikkialla teollisuusmaissa kaupungit subventoivat elämistä maalla. Koska Suomi on ylivoimaisesti Euroopan maaseutuvaltaisin valtio, maaseudun tai yleisesti aluepolitiikan hinta kaupunkilaisille on täällä korkea. Jos kysytte, miksi meillä on niin korkeat verot, kun julkiset palvelut eivät kuitenkaan ole niin hyviä, niin tämän vuoksi. Hylkysyrjien ymmärrettävä katkeruus lisää aluepoliittisia jännitteitä.
Kun sanot että maaseutu tulee kalliiksi kaupunkilaisille, otatko huomioon vaihtoehtokustannukset? Jos n. 1,5 miljoonaa maalla asuvaa ei viikon päästä enää asuisikaan maalla, rikastuisiko vai köyhtyisikö Suomi?
Jos yhden muuttajan hinta on 200 000, tämä tarkoittaisi 300 miljardin investointia. Tosin en ihan ymmärrä miten 200 000 saa sekä palvelut, infrat että asunnot hankittua kasvukeskuksista, kun pelkkä asunto nykyään kustantaa tuota luokkaa. Tai tarkoitit varmaan itseasiassa varmastikin että se maksaa 200 000 muuton kohteena olevalle kaupungille?
Voi toki myös miettiä mitä muutos tarkoittaisi esimerkiksi metsäteollisuudelle.
Ehkä on kuitenkin kannattaa asuttaa ne mummot ja papat (joka on yleisin ikäryhmä hukkasyrjissä) omissa nykyisissä taloissaan maalla kunnes heistä aika jättää, sen sijaan että heidät muutettaisiin kaupunkeihin. Nuoret ja kyvykkääthän ovat jo suuressa mittakaavassa kaupunkeihin muuttaneetkin.
Lisäksi isoin syy maaseudun ja kaupunkien väliselle subventiolle on se, että hyvinvointivaltio subventoi ikäryhmiä. Kun karrikoidusti sanoen maaseudulla asuvat vanhukset ja kaupungeissa työikäiset, tarkoittaa se siis että kaupungit subventoivat maaseutua. Joka näkee tässä ongelman joka tulisi korjata, ei ehkä kannata hyvinvointivaltiota kovinkaan fundamentaalisti, sillä tällöin käytännössä ikäryhmien väliset tulonsiirrot pitäisi käytännössä poistaa (ainakin vanhuksien osalta). Tällöin vanhuuden hoivasta maksaisivat ne joilla on siihen varaa.
Ja näin sivuhuomiona toisesta näkökulmasta, ilman epäilystäkään kaupungit ovat tulleet kalliiksi maaseudulle. Työn ja tulojen murros ja sen myötä tapahtunut nuorten muuttaminen kaupunkeihin on käytännössä vienyt useilta alueilta koko tulevaisuuden.
Sen sanominen, että meillä verot ovat korkeita, koska maalla asuu subvention tarpeessa olevia suihteessa enemmän kuin vaikkapa Ruotsissa, ei ole kannanotto oikeastaan mitenkään, pelkkä toteamus. Vähän samanlainen kuin se, että kylmässä Suyomessa asuntojen lämmittämiseen kuluu enemmän energiaa kuin Italiassa.
Tuossa 200 000 eurossa on mukana asunto. Keskimäärin asunnoissa asuu kaksi. Helsingille muuttajista koituu noin 30 000 euron kustannukset, Espoosta ja Vantaasta en tiedä. Siellä muualla myös vapautu asunto, eiväktä ne kaikki täysin arvottomia ole.
O.S:” maaseudun tai yleisesti aluepolitiikan hinta kaupunkilaisille on täällä korkea.”
Tästä on miekkailtu aikaisemminkin. O. S. ei mahdu sisällyttämään analyysinsä sitä, että reuna-alueiden kunnat peruskouluttavat osaajat kaupunkeja varten. Olenko oikean tiedon lähteillä, että kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosentti vuonna 2017 on 25,23 % ?
Reuna-alueilla tuotetaan pääosa teollisesta , sekä alkutuotannosta. Tämän arvonnousun varaan rakentuvat kaupunkien/valtion hallinnolliset työpaikat , palveluiden tuottaminen, rahoitusbusiness , vienti- ja tuontikauppa.…
Tiedän O.S:n käämien punottavan edellisestä aivan “kybällä”, mutta näin asia vain karuudessan on.
Vuonna 2017 Suomen bruttokansantuote jakaantui toimialoittain seuraavasti: alkutuotanto 2,8 % jalostus 28,2 % palvelut 69,1 %. Alkutuotannon tuottavuus on vain 2,8 % koko BKT:sta, mikä osoittaa tuotannonalan riiston alaisen aseman.
Tässä todellisuudessa on aivan oikein tehdä alueiden välistä epätasa-arvoa korjaavaa politiikkaa. Kysymys toista mieltä oleville. Väitättekö , että syrjälueilla elävät eivät tee töitä tosissaan vaan laiskottelevat ?
Tasa-arvoa hakeva yhteiskuntapolitiikka on toiminut heikosti. Reuna-alueiden muuttotappio ja elintaso putoavat edelleen. Sen vuoksi tarvitaan lisää tasaavia toimia.
Esim. Kurvisen ja keskusta aikaansaama korkeakoulutuksen aloituspaikkojen lisäys on erinomainen elvyttävä liike kansantaloudelle.
Eemilin näkemys siitä että reuna-alueiden kunnat peruskouluttavat osaajat kaupunkeja varten ei ole enään edes Suomessa todellisuutta. Se oli varmaan todellisuutta vielä 1970-luvulla ja viimeistään 1980-luvulla. Suurin osa pääkaupunkiseudun ja Tampereen seudun sekä myös Turun seudun uusista asukkaista on ulkomaalaisia. Oulun seutu on tässä kohtaa poikkeus. Ulkomaalaisilla tarkoitetaan myös EU/ETA maiden kansalaisia. Esimerkiksi Helsingissä suurin ulkomaalainen väestö on Viron kansalaiset, Venäjän kansalaiset sekä muut entisen Neuvostoliiton alueen kansalaiset. Neljäntenä Helsingissä ulkomaalaisista on Kiinan ja Intian kansalaisia. Tähän ei ole laskettu mukaan turvapaikanhakijat ja pakolaiset joten en ottanut somalialaisia tai irakilaisia vertailuun joiden sija on entisen Neuvostoliiton alueiden ja Kiinan kansalaisten välissä.
Joo, ei täällä syrjässä enää isoja massoja peruskouluteta, kun liian monta sukupolvea on jo menetetty kaupungeille. Jotain kuitenkin. Helsinki on siis saanut rusinat pullasta jo pitkään, muu Suomi kasvattaa ja kouluttaa osaajat omaan piikkiin, ja suuret kaupungit nappaavat niistä valmiit työntekijät nettomaksajiksi. Merkittävä osa vielä palaa synnyinseuduilleen eläkepäivilleen niin niistäkään tarvi maksaa kuin pieni osa valtionosuuksien kautta.
Sitten valitetaan että syrjäseutujen syytä korkeat verot ja huononevat julkiset palvelut.
No, onnen päivät ovat koittaneet tosiaan kun merkittävä osa Suomesta on henkitoreissaan. Nyt voidaan nauttia tehokkaasta Suomesta ja siitä että osaajat on haettava ulkomailta tai kasvatettava itse kaupungeissa.
Kuinka alkutuotanto voisi olla mitenkään riiston kohteena kun sille maksetaan erittäin suuria maataloustukia niin EU tukia ja kansallisia tukija? Kyllä suurin tekijä maataloustuotannon vähentämisessä on ollut maatalouden koneellistuminen joka alkoi Suomessa yleistyä 1960-ja 1970-luvun taiteessa. Kun traktori korvasi hevosen oli muutos väistämätöntä. Ei siinä paljonkaan voi tehdä kun maataloudesta vapautunut henkilötyövoima päättikin muuttaa kaupunkeihin ja loput Ruotsiin. Tämä kehitys ei ollut vain Suomessa tapahtunut ilmiö samanlainen kehitys tapahtui itse asiassa samaan aikaan ‚1970-luvulla, hyvin samanlaisessa maassa kuin Suomi eli Irlannissa.
Epäilen kovasti ettei Kurvisen ja keskusta aikaansaama korkeakoulutuksen aloituspaikkojen lisäys ole mitenkään iso elvyttävä tekijä kansantaloudelle. Kun tälläkin hetkellä työvoimapula on koko maassa ajankohtainen asia ja samalla työvoimaa on saatavilla esimerkiksi Aasian kehittyivistä maista on monelle yritykselle potentiaalista rekrytoida työvoimaa Aasian kehittyivistä maista kuin odottaa 10 vuotta että osaavaa työvoimaa olisi tarpeeksi saatavilla myös kotimaasta. Tämä kehitys on ollut Yhdysvalloissa jo valtavirtaa 2000-luvun alusta alkaen. Jopa amerikkalaiset isot teknologia yritykset rekrytoivat osaavaa työvoimaa Aasiasta kun vastaavaa ei ole saatavilla Yhdysvalloissa tarpeeksi. Tässä kilpailussa ei ole mukana vain Yhdysvallat. Kanada ja Uusi-Seelanti on kilpailussa mukana siinä missä Australia. Suomi on mukana Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa ulkomaalaisista osaajista. Myös Viro on mukana tässä kisassa.
“O. S. ei mahdu sisällyttämään analyysinsä sitä, että reuna-alueiden kunnat peruskouluttavat osaajat kaupunkeja varten. ”
Reuna-alueilla on ilmeisen tärkeä merkitys kaupungeille.
Toisaalta dikotomista kaupunki/maaseutu- jakoa ei enää ole olemassa kuin joidenkin ihmisten mielikuvissa. Maaseutualueiden toisistaan eriytyvä kehitys 1990-luvulla huomioitiin myös alueiden luokittelussa: taajamien tai kaupunkien läheinen maaseutu, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä totesi vuonna 2000, ettei maaseutua voida enää pitää rakenteellisesti tai toiminnallisesti yhtenäisenä aluekokonaisuutena. Vuonna 2014 työryhmä kirjoitti, että Suomen maaseutualueet ovat monimuotoisia, eikä maaseudulle ole yhtä yksiselitteistä määritelmää. Maisemalliset ja elinkeinolliset piirteet vaihtelevat suuresti maantieteellisesti pienilläkin alueilla. Kaupunki-maaseutu ‑luokitus perustuu paikkatietoaineistoihin ja siinä erotellaan sisempi ja ulompi kaupunkialue, kaupunkia ympäröivää vaikutus- ja rakentamispainealuetta kuvaava kaupungin kehysalue, maaseudun paikalliskeskus, kaupungin läheinen maaseutu, ydinmaaseutu sekä harvaan asuttu maaseutu. Maaseutuun lukeutuvat aluetyypit kattavat 95 prosenttia Suomesta ja niillä asuu 1,66 miljoonaa asukasta eli 31 prosenttia väestöstä.
“Vuonna 2017 Suomen bruttokansantuote jakaantui toimialoittain seuraavasti: alkutuotanto 2,8 % jalostus 28,2 % palvelut 69,1 %. Alkutuotannon tuottavuus on vain 2,8 % koko BKT:sta, mikä osoittaa tuotannonalan riiston alaisen aseman.”
Olisiko mahdollista avata tätä logiikkaa, eli millä tavalla alkutuotannon tuottavuudesta voidaan johtaa päätelmä, joka osoittaa sen riistonalaisen aseman?
Uudenmaan maakunnan reuna-alueet ovat olleet tärkeä merkitys pääkaupunkiseudulle silloin kun kyseessä on asunnon ja työpaikan sijainnista. Jos työpaikka on Helsingissä on asunnon sijainti erittäin tärkeässä roolissa. Juuri tämän takia pääkaupunkiseudun kehityskunnat kuten Kirkkonummi, Järvenpää ja Sipoo vetävät enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi Tuusula ja Mäntsälä . Hyvinkää ja Porvoo vetävät myös väkeä mutta esimerkiksi viime vuonna enemmän ihmisiä muutti Pääkaupunkiseudulta Kirkkonummelle, Järvenpäähän ja Sipooseen.
“Olisiko mahdollista avata tätä logiikkaa, eli millä tavalla alkutuotannon tuottavuudesta voidaan johtaa päätelmä, joka osoittaa sen riistonalaisen aseman?”
Alkutuotannon tuotoksista maksetaan liian vähän suhteessa tehtyyn työmäärään ja investointeihin. Sama tilanne kaivosteollisuudessa, raaka-aineet arvotetaan massatuotteeksi eikä siihen panostetut työtunnit, työn vaarallisuus , laiteinvestoinnit , ympäristöhaitat ym. realisoidu hinnassa.
Maatalouden tuotteet arvotetaan pelkäksi bulkiksi, huolimatta korkeasta jalostusasteesta. Tuotteen “jalostus” koostuu ympäristönormien mukaisesta viljelystä, tuotantohygienisistä seikoista (kasvinsuojelu, eläinten kohtelu), tuottamisessa kestävän kehityksen noudattamisesta.
Näiden toteuttaminen ei näy tuotteiden hinnassa ja tätä vajetta yritetään paikata ylityötunneilla(ilman palkanlisää) ja investoimalla lisäpinta-alaan. Tätä gappia yritetään leikata maataloustukien (ympäristötuki, Luonnonhaittakorvaus, EU:n suora tulotuki), mutta kuten alkutuotannon jälkeenjäämisestä huomataan tämä ei riitä.
Täälläkin on usein esitetty mallia, jossa maataloutta ei tueta lainkaan. Maasta revittäisiin kaikki irti ryöstöviljelyllä. Investoitaisiin isoihin koneisiin ja pinta-aloihin. Ilman lannoite- ja kasvinsuojelurajoituksia saataisiin sadot nousemaan . Kate ei nousisi kovinkaan merkittävästi kalliiden investointien vuoksi.
Sadon maksimointi heikentäisi ajan mittaan pellon kasvukuntoa , ympäristö ja eliöstö köyhtyisivät rajoittamattomasta kasvinsuojelusta. Nykyinen viljelymalli on edellä kuvattua maapallolle parempi.
Eemille huomautus siihen että muissa EU maissa olisi suuremmat maataloustuet kuin Suomessa. Näin ei ole koska lähes kaikissa EU maissa on pelkästään EU tuet. Jopa Itä-ja Etelä-Euroopan maissa on pienemmät kansalliset tuet Suomessa. Kansallista ja EU tukea yhteensä maksaa kyllä enemmän Suomi omalle maataloudelle. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa ei ole ollenkaan kansallista maataloustukia. Ne saavat vain EU tukea. Ainostaan Norja on poikkeus Pohjoismaista jossa on suuret maataloustuet. Jos otetaan muut OECD maat huomioon kyllä silloin maatalouden tuki on muissa maissa suurimmat mutta ne maat ovat Euroopan maanosan ulkopuolella. Kuten Japani, Etelä-Korea, Australia, Kanada, Yhdysvallat jne.
Eu:n suotuisimmilla maatalousalueilla on vähän tarvetta kansalliselle tuelle, koska Eu logiikalla niille maksetaan suurimmat hehtaarikohtaiset tuet.
Koska Ranskan hehtaarikohtainen viitesato on kolminkertainen Suomeen verrattuna, Eu:n hehtaarituki ranskalaisviljelijälle on kolme kertaa suurempi.
Suhteessa maataloustuotannon määrään maataloustuki on Suoessa ylivoimaisesti suurinta koko EU:ssa. Se on yli 100 % maataloustulosta, eli maatalouden tuotto on ilman tukia negatiivinen. Tämä anomalia tosin taitaa johtua siitä, että verojn välttämiseksi maataloustulo on määritelty kovin pieneksi.
“Näin ei ole koska lähes kaikissa EU maissa on pelkästään EU tuet. Jopa Itä-ja Etelä-Euroopan maissa on pienemmät kansalliset tuet Suomessa.”
Kuten jos todistin Suomen kansalliset tuet ovat marginaalisen pieniä, asumituetkin ovat aivan eri sfääreissä.
Itäeuroopan maat tulivat Unioniin jälkijunassa, jonka vuoksi tukisummatkin ovat pienempiä. Lisäksi tuen määrät vertautuvat hehtaarituotoksiin, jonka vuoksi myös Suomessa maksetaan pienempiä EU tukia. Suurimmat tuensaajat ovat Espanja ja Ranska.
Sinunn mukaasi 43200 maatilaa saa kansallista uka 320 miljoonaa eli runsaat 7000 €/tila. Asumistukea tuskin kukaan saa noin paljon.
Maataloustuet osuutena maatalouden tuottamasta arvonlisästä, prosenttia (pyöristys 5‑lukuun)
Suomi 195% (siis 195%)
Latvia 90%
Slovakia 90%
Tsekki 75%
Luxembourg 70%
Viro 60%
Ruotsi, Irlanti Bulgaria, Puola 55%
Unkari, Saksa 50%
Muut EU 5% — 45%
EU keskiarvo 30%
Norja 70%
Sveitsi 65%
Että näin
Tämä on valitettavasti tilanne nyt kun Helsingissä ei ole teollisuutta niin paljon kuin siellä on joskus ennen ollut ja voisi olla. Toisaalta Vantaalla ja Keravalla ja Sipoossa on ihan elintarvike- ja kulutustavarateollisuutta koko maan tarpeeseen ja vientiinkin ja Espoossa ja Kirkkonummella on elektronisia laitteita ym valmistavaa teollisuutta ja kaikissa pk-seudun kaupungeissa on valtavasti insinööri- ja suunnittelualan työpaikkoja. Jos jotain valtion virastoja siirrettäisiin muuanne niin ei se muuttaisi sitä tilannetta mihinkään.
Reuna-alueet todella “peruskouluttaa” väkeä kasvukeskuksiin, ja todellakin vain peruskouluttaa ei mitään muuta. Asian voi nähdä niinkin että reuna-alueet työntävät ylijäämäväestönsä jota ei pysty työllistämään, opiskelemaan ja töihin kaupunkeihin, osa valitettavasti ei löydä niistäkään töitä.
Helsingissä toimi esimerkiksi sellasia yrityksiä kuin Wolt ja Supercell, jotka ovat viime aikoina tuoneet valuuttatuloja Suomeen ihan mukavasti.Luulen, että Helsingin osuus valuuttatuoista on suurempi kuin osuus asukkaista, sillä onhan tämä myös aika suuri matkailukeskittymä.
Eemille kommenttina tuohon maataloustukeen että itse laskin yhteen kansallisen tuen ja EU tuen yhteen jonka seurauksena Suomessa on korkeampi maataloustuki kuin muissa EU maissa. Koska siihen päälle lasketaan kansallinen tuki. Muissa EU maissa ei ole kansallista tukea erikseen paitsi ehkä on en ole varma että olisi Romaniassa ja Bulgariassa. Muissa Pohjoismaissa (paitsi Norjassa) ei ole ollut kansallista tukea 1970-luvulta alkaen. Ruotsissa kansallinen tuki lakkautettiin jo 1970-luvun puolivälissä ja samoin Tanskassa. Norja on tässä kohtaa poikkeus. Juuri tämän takia Suomessa on vielä kansallinen tuki sekä EU tuki.
Soininvaara: “Helsingissä toimi esimerkiksi sellasia yrityksiä kuin Wolt ja Supercell,..”
Woltin valuuttatulot johtuivat yrityksen myynnistä eli oli kertasuoritus. Supercellin lasken kuuluvan insinööri- ja suunnittelualan yrityksiin jos sen nyt pitää johonkin kategoriaan sijoittaa, olkoot että toimii kuluttajamarkkinoilla.
Eemil: “Reuna-alueilla tuotetaan pääosa teollisesta , sekä alkutuotannosta. Tämän arvonnousun varaan rakentuvat kaupunkien/valtion hallinnolliset työpaikat , palveluiden tuottaminen, rahoitusbusiness , vienti- ja tuontikauppa.…”
Kyllä. Suurissa kaupungeissa ei enää ole teollisuustuotantoa tai ainakin se on painunut marginaaliin. Helsingissä esim Planmeca ja ABB:n Pitäjänmäen tuotanto ovat hyttysen kusta Itämeressä kaiken paperinpyörittelyn rinnalla, siinä kun jo jossain Vaasan kokoisessa pitäjässä Wärtsilän ja muiden teollisuusyrityksen tuotanto on erittäin merkittävää alueen talouden kannalta.
Toinen asia on, että ne reuna-alueet, jossa tuotetaan Helsingin hallinnoimia ja suunnittelemia hyödykkeitä, alkavat enenevissä määrin olla jossain muualla kuin Suomessa. Suomi on kaukana markkinoista, Suomessa duunari on verrattain kallis ja laiska. Itä-Eurooppa ja Aasia vievät Suomen periferioita teollisuustuotannossa jo nyt 6–0 ja melko vaikea nähdä, että asetelma muuttuisi, kunhan vahvistuu. Omalla työuralla on tullut vierestä todistettua jo aika monta suomalaisen yrityksen saitin sulkemista Suomessa ja investointia ulkomaille. Voi sieltä maakunnista tarkasteltuna tuntua epäisänmaalliselta, mutta bisnestä se vain on. Jos paperinpyörittelijä haluaa pärjätä ja täydet bonarit, ei ole varaa tunteilla, vaan pitää luottaa numeroihin taulukossa.
Niin että ei muuta kuin onnea ja menestystä vaan sinne maakuntiin jatkossa, mutta kyllähän se vähän vaikuttaa siltä, että sellunkeiton ja tukiaisten lisäksi teille ei pitkällä aikavälillä paljoa muuta jää. Ja jossain vaiheessa käy niin, että kriittiset massat heilahtavat ja tukiaisetkin lakkaavat, saatte pärjätä omillallanne.
Tilastokeskus, aluetilinpito, tulot ja tuotanto alueittain, vuosittain 2000–2020
Tuorein vuosi 2019
Tuotos perushintaan
Toimiala: jalostus (sisältää kaivotoiminnan, louhinnan ja teollisuuden mutta ei rakentamista)
Yksityinen sektori
Koko maa: 179,2 Mrd
Seutukunta Helsinki: 44,8 Mrd (25%)
Helsingin seutukunnan (1,5 milj) Suomen teollisuudesta on aika lähellä asukasmäärää vastaavaa osuutta.
Kun mukaan otetaan sitten palveluita (joita Supecellit, Pöyryt, Outotecit ja muut myyvät), onkin tilanne se että Helsingin seutukunta vastaa noin kolmasosasta Suomen yksityisen sektorin tuotannosta.
Kunnat saavat käsittääkseni valtionosuuksia mm. koululaisten määrän mukaan.
Näyttää olevan valtionosuus yhdestä 13–15 vuotiaasta 12 981 € vuodessa lisättynä syrjäseutu yms lisillä, nuoremmilla 7 ‑12 vuotiailla 7573€ / lapsi + syrjäseutulisät, sekä vielä nuoremmilla 8500…9500€ vuodessa lasta kohden. Summien peruste on nimenomana päivähoito ja koulutustarve.
Yhden oppilaan keskimääräinen kustannus on noin 9000€ vuodessa eli valtionsouudet kattavat melko hyvän osuuden peruskoulun kuluista.
Lukion kustannukista valtio maksaa erikseen 42% kuluista, lisäkis tietenkin valtionosuudet ikäluokkien mukaan.
Lisäksi huomioitava kelan eli valtion maksamat lapsilisät ja vanhempainpäivärahat jne
Valtio maksaa siis käytännössä lähes kokonaan varhaiskasvatuksen, peruskoulutuksen ja lukiostakin suuren osan.
Suurkaupungistumiselle oli jo ennen koronaa Lontoossa tulossa rajat vastaan. Lueskelin Lontoossa käydessäni kesällä 2017 paikallislehteä, jossa kirjoitettiin asuntojen hintojen karanneen Lontoon suurkaupunkialueella niin korkeaksi, että edes korkeasti koulutetuilla hyvin palkatuilla ihmisillä ei ole varaa perustaa perheitä siellä. Tästä syystä he muuttavat muihin Etelä-Englannin kaupunkeihin, kuten Oxfordiin, Cambridgeen, Milton Keynesiin, pikkukaupunkeihin ympäröiviin kreivikuntiin tai jopa Bristoliin asti. Mikäli korkeasti koulutetuilla osaajillakin on vaikeuksia ostaa Lontoosta perheasuntoja, niin miten mahtaa olla pienipalkkaisten palveluammateissa toimivien laita? Onko heillä varaa vuokriin? Lontoon väestönkasvu onkin kuulemma ollut (ennen koronaa) maahanmuuton varassa, koska monet maahanmuuttajat ovat valmiita asumaan kurjasti, koska asuminen Lontoossa on heille väliaikainen ratkaisu. Kantaväestö muuttaa pois valtavan kalliin asumisen takia.
Konttorilla työskentelyssä, kahvitauoilla ja lounailla käymisessä työkavereiden kanssa on etunsa. Mutta toisaalta nykyään tiimit ovat usein kansanvälisiä ja muuttuvia. Kokoukset ja yhteydenpito on joka tapauksessa ollut tähänkin asti paljolti virtuaalista. Sitä paitsi työkalut virtuaaliseen yhteistyöhön ovat tähän asti olleet varsin alkeellisia. Prosessoritehon ja kaistanleveyden kasvaessa on edellytyksiä luoda parempia työkaluja yhteistyöhön. Konttoritilat ja työmatkat ovat työnantajille toisaalta myös kustannuskysymys.
Asunnot ovat niin haluttuja jas siksi niin kalliita ettei kukaan voi siellä asua on vähän sukua ajatukselle, että siellä on sellainen väentungos, ettei kukaan voi siellä olla.
Mutta kyllä, Lontoon asema luovuuden keskuksena on kärsinyt siitä, että asuminen on niin kallista, että vain perityn omaisuuden turvin voi siellä asua.
Tuo Lontoon asuntojen hintojen nousu näkyy myös jopa Cronwallissa asti joka on aivan Englannin etelä kärki Englannin kanaalin eteläisemmässä päässä. Esimerkiksi St. Ivesissä joka on aivan Englannin etelä kärjessä on asuntojen hinnat jo Lontoon tasolla. Tämä on johtanut siihen että paikalliset asukailla Cronwallissa ei ole varaa asua enää rannikko seudulla. Tämänkin kertoo että Lontoon imu on ikävällä tavalla nostanut hintoja myös alueella joka on taloudellisesti taantuvaa aluetta.
Lontoon kalleus johtuu osittain siitä, että se on spekulatiivisten asuntosijoittajien suosiossa.
Kalleudesta johtuu, että muut osaamiskeskittymät saavat osaavaa työvoimaa ja kasvavat nopeammin kuin Lontoo. Lontoon ruuhkaisuus ja kalleus hyödyttävät Oxfordia ja Cambridgea.
“Asunnot ovat niin haluttuja jas siksi niin kalliita ettei kukaan voi siellä asua on vähän sukua ajatukselle, että siellä on sellainen väentungos, ettei kukaan voi siellä olla.”
Siis väitteenihän ei ollut, että Lontoon on tästä syystä kurja vaan, että sen kasvulle alkaa tulla rajat vastaan. Henkilöiden, jotka eivät jo omista siellä asuntoa, on vaikeaa ostaa sieltä asuntoa. Siellä on vähän tilaa rakentaa uusia asuntoja.
Nuo pikkukaupungit kuten mainitsemasi Cambridge, Milton Keynes sekä Bristol ovat Lontoon seudun kehityskuntia kuten on esimerkiksi Järvenpää, Tuusula, Kirkkonummi ja Sipoo pääkaupunkiseudun kehityskuntia. Bristol ei ole mitenkään yllättävä valinta koska se hyvin lähellä myös Heathrowin lentoasemaa. Kun tarkistelee lontoolaisten vapaa-ajan asuntojen sijaintia niin ne kaikki ovat Etelä-Englannin rannikolla Cronwallista Kentiin asti.
Helsinkiläiset valittavat kun kaupungit joutuvat subventoimaan köyhempää maaseutua, mutta sitten helsinkiläiset valittavat myös ja vastustavat Helsingin lisärakentamista ja tiivistämistä, jos maaseudulta ihmiset yrittävät muuttaa Helsinkiin ja tarvitsisi rakentaa lisää asuntoja.
Sanoisin että ne jotka valittavat lisärakentamista ovat pääasiassa eläkeläisiä jotka pyörivät vain tutuissa maisemissa eikä joudu liikkumaan ruuhka-aikaan.
Maaseutu ei ole enää niin köyhää kuin ennenvanhaan. Ne jotka ovat onnistuneet hankkimaan sieltä töitä ja pärjäävät siinä ovat ylensä varakkaampia kuin saman ammattiryhmän tai koulutuksen saaneet helsinkiläiset. Myös maaseudun eläkeläiset ovat suht varakkaita. Ainakin niissä talouksissa joissa kumpikin puoliso elää suht terveinä omistamissaan taloissa ole mitään köyhyyteen viittaavaa nähtävillä. Köyhät elläkeläiset asuvat kaupungeissa, usein yksin ja vuokralla.
Mun mielestäni aluepolitiikka eli haja-asutuksen tukeminen on jo ohittanut sen tason mitä voi pitää optimaalisena. Mitään subventioita esim autoilukustannuksiin ei tarvita enää. Toisaalta ei tarvita mitään hirmukorotuksia polttoaineiden hintoihinkaan, maailmanmarkkinat ovat korottaneet pelkästään tänä vuonna niitä jo n 50 senttiä joten se sinänsä pistää ihmisiä miettimään autoiluaan ja missä kannattaa asua.
Tottakai — koska asuntotuotannon rajoittaminen rajoittaa tarjontaa ja nostaa asunnon jo omistavien omaisuuden arvoa.
Tätä voisi korjata sillä, että korotettaisiin kiinteistöveroprosenttia, jolloin asuntopulan aiheuttama ansioton arvonnousu menisi edes vähän isommalla prosentilla yhteiseen hyvään, eikä vaan niihin sattumalta ekana apajille tulleiden lompakkoon.
Nimim. 00180 postinumeroalueella sijoitusasunto ja arvonnousu on tosiaan ollut ihan tuntuvaa. Huvittavasti edes vuokratasojen laskeminen ei tunnu laskevan halutuimpien alueiden asuntojen arvoja.
Helsingin lisärakentaminen ja tiivistäminen ei johdu maaseudun muuttopaineesta vaan siitä että Helsingissä on vähemmän käytössä vapaita tontteja kuin on esimerkiksi Vantaalla ja Espoossa joissa on tällä hetkellä enemmän vapaita tontteja enemmän kuin Helsingissä . Pääkaupunkiseudun sisällä kilpaillaan erittäin paljon asukkaista ja tukijoita on myös ulkomailta pääkaupunkiseudulle enemmän kuin muihinkin kasvu keskuksiin. Juuri tämän takia Helsingin on vastattava kysyntään koska muuten Helsinki jää muista pääkaupunkiseudun kaupungeista jälkeen. Pääkaupunkiseudun kehityskunnat ovat myös mukana uusien asukkaiden haalimisessa
Mutta tuleeko mielestäsi siis se korkea hintalappu (kaupunkilaisille) nimenomaan siitä että nämä tulonsiirtoja saavat asuvat suurin joukoin maalla? Vai että ylipäätään meillä on paljon tulonsiirtoja saavia? En saa ihan pointista kiinni.
Eläkeläinen on eläkeläinen missä tahansa, mutta koululainen tulee kalliiksi siellä, missä oppilaita on vähän ja he tarvitsevat koulukyytejä sen sijaan, että kävelisivät kouluun, postin jakelu on kallista ja niin edelleen. Muissa EU-maissa ei tarvitse maksaa kansallista tukea maataloudelle, tieverkon ylläpoito tulee Suomessa paljon kalliimmaksi kuin muualla ja niin edelleen. Näitä laskuja ei tarvitse maksaa esimerkiksi Tanskassa.
Muissa EU-maissa unionin tuet ovat suurempia kuin Suomessa. Vuonna 2021 maa- ja puutarhatalouden kansallisiin tukiin on käytettävissä valtion talousarviossa yhteensä 332,0 miljoonaa euroa. Määrärahasta 4,0 miljoonaa euroa on varattu tukien täytäntöönpanoon liittyvien, ennakoidun tukimenekin ylittävien, tukien ja tukitasojen muutostarpeisiin, jolloin se osuus jää yleensä käyttämättä. Kansallisilla tuilla täydennetään EU:n tukijärjestelmiä (EU:n suorat tuet, luonnonhaittakorvaukset, ympäristökorvaukset ja eläinten hyvinvointikorvaukset) ja turvataan maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä ja kannattavuutta sekä maaseudun elinvoimaisuuden säilymistä.
Siis valtiontalouden kannalta todella marginaalinen rahasumma. Toisin on valtion maksamien asumistukien suuruusluokka. Asumistuet kustantavat 2 mrd euroa ja kohdistuvat suurimmalta osin Uudellemaalle.
O.S:n ja urbaaniuskovaisten olisi syytä uudistaa ajatteluaan siten , että puututtaisiin alueiden eriarvoistumisen juurisyihin eikä korjattaisi niitä subventioilla.
Tuntuu siltä , että keskustan edustama ajattelu on liian syvällistä. Se ei avaudu vain pinnan raaputtajille.
miltei ajattelin tänään (hauskin nimimerkki koskaan)
” yleiselle agraarikansanliikkeelle (kepu) silti vaikea pala”
Keskustan äänestäjissä on enää pieni osa maanviljelijöitä. Eniten heitä on perussuomalaisissa ja kokoomuksessa. Ökyviljelijät ovat kokoomuslaisia. Keskusta vaihtoi nimensä jo vuonna 1988 eli yli 30 vuotta sitten. Joten olisiko miltei aika ajatella oikean nimen sisäistämistä ?
Uudenmaan osuus asumistuista on pienempi kuin Uudenmaan osuus valtion verotuloista. Jos siis asumistuki muutettaisiin kuntien maksamaksi, Uusimaa voittaisi tässä. 332 miljoonaa jaettuna 44700 maatilalle on 7400 tilaa kohden ja valtaosa siitä menee. Se on tiwetysti pikkuraha tässä kaikessa tukipolitiikassa.
Niidenkin, jotka edelleen haihattelevat että Internet ja paikkariippumaton työ aikaansaavat jonkinlaisen maaseudun uusnousun, kannattaisi tunnustaa tosiasiat. Ensinnäkään, kuten Osmo kirjoittaa, mistään tälläisestä ei ole juurikaan merkkejä. Ei vaikka pandemiakin on koetellut.
Ja toisekseen, mikäli tämä maakansan märkä uni jostain syystä kuitenkin tapahtuisi, niin lopputulos olisi luultavasti yleiselle agraarikansanliikkeelle (kepu) silti vaikea pala: vain kiinnostavimmat ja jotenkin muodikkaimmat paikat saisivat osansa, koska paikkariippumattomuuden armoton logiikka antaisi jopa muuttoliikkeessä maaseudun suuntaan mahdollisuuden valita parhaat päältä. Punkaharju, Mustio ja niin edelleen — ja lopputuloksena Karstulat ja Kaavit kokisivat entistäkin suurempaa toivottomuutta kun viiteryhmäkin erkanee.
Realismia lienee että vain osa-aika-asuminen juuri näissä yksittäisissä mielenkiintoisemmissa maalaiskolkissa lisääntyy ja yleisen eläväisyyden pilkahdukset vetävät puoleensa väkeä ja vahvistavat valikoitumista — hieman perinteisen kausiluontoisuuden ylikin. Eli Hanko, saariston rengastie ja Punkaharju myös talvella sekä Levin, Rukan ja Ylläksen seudut myös kesällä. Muutamia muitakin kenties, mutta ei kovin montaa.
Puhumattakaan Lombardiasta, Nizzasta, Espanjan aurinkorannikosta ja niin edelleen. Jos työ oikeasti m,uuttuisi paikkariippumattomaksi, moni tekisi sitä ainakin osa vuodesta ulkomailta käsin.
Työ on monilla jo täysin paikkariippumatonta, mutta julkisen sektorin pakottama regulaatio haraa vastaan. Eikä tämä ole vain Suomen regulaatiota, vaan käytännössä jokaisessa maassa on oma vastaava regulaationsa.
Työeläkevakuutukset, vahinkovakuutukset, pakolliset työterveyspalvelut, jne. ovat asioita joita on lähes mahdotonta järjestää “oikein” rajojen yli edes EU:n sisällä — puhumattakaan EU maiden ulkopuolella toimimisesta. Päälle kun lisää vielä verosopimukset jotka ovat vaikeita tulkita ja tukevat huonosti reippureissusta duunin tekemistä, niin palkkaavilla yrityksillä ei käytännössä ole mahdollisuuksia tehdä 100%:sen laillisesti etätyösopimuksia hajanaisesti eri maissa asuvien ihmisten kanssa.
Itse unelmoin siitä, että EU saa jossain vaiheessa aikaan jonkun “EU-sosiaali- / terveys / vakuutusturvan” johon useiden maiden välillä asuva voi liittyä samalla asuinmaan systeemeistä eroten.
Olisi todella tärkeää vapauttaa ihminen valtion kahleista — nyt lakikirjat ja pykälät kuristavat ihmisiltä paljon mahdollisuuksia pois.
Mutta jotain aivan perustavanlaatuista on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä myös kaupungeissa. Esimerkkikaupunkini on Savossa, ja 20 000 asukkaan kaupungissa oli vielä 70-luvun alussa 4 oppikoulua, keskussairaala, valtionhallinnosta virkamiehet, tuomioistuin jne. Akateeminen lääkäriperhe sai hyvin seuraa muista akateemisista. (Toisaalta selvää oli myös, että lapset koulutettiin Helsingin yliopistossa, jossa itsekin oli opiskeltu). Syynä pikkukaupunkien näivettymiseen on myös se, että valtio hyväpalkkaisine, korkeaa osaamista vaativine töineen on vetäytynyt näiltä alueilta.
Isoja kysymyksiä. Nyt on ollut paljon puhetta, että koodaus kokisi kovan automaatioaallon ja työvoiman tarve romahtaisi. Googlatkaa “copilot ” ja katsokaa tuo video : https://www.youtube.com/watch?v=fZSFNUT6iY8&t=204s
Korkeakoulutetut saattavat kyllä saada ison jäävesisangon niskaansa seuraavan 10 vuoden aikana. Soininvaarallekihan se joku konsultti oli sanonut, että työt muuttuvat tulevaisuudessa vaikeammiksi, mitä Soininvaara epäili. Niin epäilee kyllä moni muukin. Moni korkeakoulutettu tekee vain toistotyötä, minkä koneet tekevät kohta paremmin, kuten tuo video osoittaa. Moni ennen vaikea työ muuttuu todella helpoksi.
Onko sitten korkeakoulutettujen automaatiolla millaisia vaikutuksia kaupunkeihin? Väheneekö kaupungistumisen tarve vai onko niille korkeakoulutetuille, joille on vielä kysynytää, entistä tärkeämpää olla kaupungeissa, on hyvä kysymys.
Edellisessä tekstissä puhuit markkinavirheistä. No, onko tämä kehitys optimaalista? Miten niin?
Mielestäni Suomen kehitystä haittaa pääkaupunkiseudun dominointi. Sille ei ole maan sisällä kilpailua eikä edes vaaraa sellaisesta, koska kokoero toiseksi suurimpaan kaupunkiseutuun on liian iso. Eli pääkaupunkiseudun kunnallispolitiikassa voi sekoilla loputtomiin, koska ei ole pelkoa, että kilpaileva kaupunkiseutu pääsee edelle. Tilannetta vääristää lisää pääkaupunkiseudulla olevat 28 000 valtion työpaikkaa (Kuntalehti heinäkuu 2018), joista pelkät kunnallisverotulot ovat varovaisestikin arvioiden yli 200 miljoonaa euroa vuodessa (olettaen, että suurin osa myös asuu pääkaupunkiseudulla).
Ruotsissa asia on toisin: siellä on kolme isoa kaupunkiseutua, joten Tukholma ei voi hillua kukkona tunkiolla. Suomessakin tilanne olisi parempi, jos olisi edes kaksi samassa sarjassa painivaa kaupunkiseutua.
No miten on Norjassa ja Tanskassa? Täsmälleen sama tilanne kuin Suomella. Entä Viro, Latvia, Itävalta ja Unkari? Tai Irlanti? Yleensä pienillä mailla pääkaupunkiseutu on suhteellisen iso eli 1–2 miljonaa, ja muut keskukset keskikokoa, 200–300.000 asukaan luokkaa. Meneekö niillä huonosti? Mikä olisi Tanska ilman Kööpenhaminaa tai Irlanti ilman Dublinia tai Unkari ilman Budapestia? Suomen ongelma on että kaupungistuminen laahaa jäljessä.
Suomen sija YK:n Y talous- ja sosiaaliviraston vertailussa kaupungistumisessa on korkeampi kuin Itävallassa. Vaikka Wienin väkiluku on sama kuin koko pääkaupunkiseudun yhteensä (Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen yhteensä) on Itävallan 2.suurinmman kaupunkikeskuksen Grazin väkiluku pienempi kuin Espoon. Vantaan väkiluku on hiukan pienempi kuin Grazin. Suomi on jäänyt Pohjoismaista jälkeen mutta Keski-Euroopan pienten maiden vertailussa olemme hyvää kärkitasoa .
Kyllä Tukholma dominoi Ruotsissa kaupunkien välistä kilpailua. Etelä-Ruotsin kaupunkien tilanne on aivan toinen koska etenkin Kööpenhaminan asema on myös vetovoima tekijä Malmölle ja Göteborgille. Moni malmöläinen käy töissä Kööpenhaminassa ja moni kööpenhaminalainen asuu Malmössä. Tukholma ei kilpaile Göteborgin tai Malmön kanssa vaan Kööpenhaminan, Oslon Helsingin kanssa. Samoin pääkaupunkiseutu kilpailee Tukholman, Kööpenhaminan ja Oslon kanssa. Miten valtion työpaikat voivat vääristää pääkaupunkiseudun taloudellista tilannetta kun Helsinki on pääkaupunki ? Yleensä pääkaupunkiseudulla on myös keskittyy hallinto. Esimerkiksi Washington DC:n suuralue on tällä hetkellä Yhdysvaltain itärannikon toisista suurin talousalue kun liittovaltion työpaikat ovat muodostuneet sen ympäristöön.
Settebello
“Mielestäni Suomen kehitystä haittaa pääkaupunkiseudun dominointi. Sille ei ole maan sisällä kilpailua eikä edes vaaraa sellaisesta, koska kokoero toiseksi suurimpaan kaupunkiseutuun on liian iso. ”
Paradoksaalisesti keskustalaisten aluepolitiikka varmistaa, että tämä tulee säilymään jatkossakin näin.
Kun aluepoliittiset rahat ripotellaan pitkin maakuntia, ne eivät saa missään aikaan kriittistä massaa, jonka ansiosta kyseinen seutukunta kohoaisi pks tasolle. Keskustalaisten tavoitteena on yleensä vieläpä pilkkoa rahat mahdollisimman pieniin palasiin ja jakaa mahdollisuuksien mukaan kaikkein surkeimpiin (=kuoleviin) kuntiin, eli kuntiin, jossa ne tuottavat mahdollisimman vähän. Turvetuotannon tuki on erittäin hyvä esimerkki tästä. Voisiko enää taloudellisesti turhempaan tukeen rahojansa upottaa? Minkälaista tulevaisuuden kasvua 70 miljoonaa tuottaa sijoitettuna turveteollisuuteen?
Aluepolitiikassa pitäisi tehdä selvä valinta, nostaa Tampere pääkaupunkiseudun kilpailijaksi ja suunnata sinne fyrkkaa. Loput rahat pitäisi jakaa elinvoimaisille seutukunnille ja mahdollisuuksien kuolevat peräkylien tekohengitys pitäisi lopettaa ASAP. Liikenneinvestoinneissakin pitäisi panostaa parhaimmille paikoille, mutta paraatiesimerkkejä täysin päinvastaisesti ovat Haminan ohitustie ja Kemin moottoritie sekä rautatieinvestoinnit reiteille, joilla ei matkusta kukaan. Tämä ei kyllä pelkästää kepulaisten helmasynti, yleisesti ottaen puolueet paukuttelevat sitä enemmän henkseleitä, mitä turhempaan paikkaan he saavat raideinvestoinnit tehtyä.
“Koska Suomi on ylivoimaisesti Euroopan maavaltaisin valtio, maaseudun tai yleisesti aluepolitiikan hinta kaupunkilaisille on täällä korkea. Jos kysytte, miksi meillä on niin korkeat verot, kun julkiset palvelut eivät kuitenkaan ole niin hyviä, niin tämän vuoksi.”
Ehkä minulle vieras käsite “maavaltaisuus” on määritelty kirjassa.
Jos väite aluepolitiikan olevan syy korkeaan verotukseen ja kehnoihin palveluihin ei ole provo, niin olisi mielenkiintoista nähdä väitteen vahvistava koejärjestely jossa muut häiriötekijät olisi poistettu.
Vai onko tämä meillä vuosittaista sitkeää epäuskoa aiheuttava tulos maailman onnellisimmasta kansasta ylivoimaisen maavaltaisuuden syytä? Ei se onnellisuus kai ainakaan ole korkeiden verojen ja huonojen palveluiden ansiota.
“Hylkysyrjien ymmärrettävä katkeruus”
Olet johdonmukaisesti osoittanut Hylkysyrjien katkeruuden olevan täysin aiheetonta ja perusteetonta mm ylimitoitetun aluepolitiikan ja kaupungeista periferiaan rahan lapioimisen vuoksi. Niin miksi se katkeruus kuitenkin on ymmärrettävää? Koska tarina jossa pääkaupunkiseutu elättää muun Suomen on mennyt niin hyvin läpi?
Korjasin kirjoitusvirheen. Maaseutuvaltaisin
En tiedä onko se kaikilla mittareilla maaseutuvaltaisin, kuvittelisin että jotkut Balkanin maat olisivat maaseutuvaltaisempia ja Norjakin on hajautettu ehkä enemmän kuin Suomi, mutta isossa kontekstissä Osmon kritiikki kohdistuu varmaan siihen että koska ilmasto on kylmä ja kasvu heikompaa kuin etelämpänä, niin onko nimenomaan maataloustuotannon oltava niin tuettua vai tultaisiinko toimeen vähemmällä maataloustuotannolla?
Jo 1960-luvulla huomattiin että on voivuorta ja muuta ylituotantoa niin paljon että oli pakko päästä eroon joten määrättiin että pientiloille joilla ei ollut varmaa jatkajaa ja joilal ei ollut varaa investoida kaliisiin koneisiin tarjottiin mahdollisuus laittaa pellot ns pakettiin. Ja niin tapahtuikin. 2000-luvun alussa Suomen elintarviketuotannosta aika iso osa myytiin Venäjälle, mutta nyt ei Venäjä pakotteiden takia osta enää, niin mihin ylituotanto työnnetään? Osaako joku vastata, ja onko se syy miksi maataloustukiaiset ovat nousseet?
O.S:“Uudenmaan osuus asumistuista on pienempi kuin Uudenmaan osuus valtion verotuloista. Jos siis asumistuki muutettaisiin kuntien maksamaksi, Uusimaa voittaisi tässä. 332 miljoonaa jaettuna 44700 maatilalle on 7400 tilaa kohden ja valtaosa siitä menee”
Hyvä huomautus mittakaavasta. Pelkäsin jo alunperin asuntotuen ja ruuantuotannon tukien vertailua. Ajatuksena on suhteuttaa rahamääriä ja tuoda esille sitä, että yhteiskuntamme tukee eri sektoreita huomattavasti. Aina kuitenkin maatalouden tuet nostetaan tikun nokkaan . Ne koetaan maanviljelijöiden tukena, vaikka ne ovat ruuan kuluttajan tukia. Samoin kuten olen yrittänyt valottaa koko viljelyjärjestelmään liittyviä tukia.
Asumista tukevat eurot eivät tuota ruokaa vaan ne mahdollistavat työn tekemisen (koti =tukikohta) yhteiskunnan hyväksi. Ja aivan samoin kuten maataloudenkin tuet (välikäsille ja konefirmoille), osa asuntotuista sataa rakennusyritysten katelaariin.
Melko härskiä yrittää selittää maataloustukia ruuan kuluttajan tuiksi, kun niillä maksaisi puolen Suomen vuotuiset elintarvikeostokset.
Maataloustuet ovat peltoa perineiden miesten puuhastelutukia, jotka valuvat peltovuokrien kautta suurelta osin pelloilla puuhastelevien miesten kaupungissa asuvien sisarrusten taskuihin. Sen parin prosentin, joka Helsingissäkin vaaleista toiseen äänestää kepua, koska heidän vapaaherran/rouvan elämänsä on riippuvainen tuosta hyvinvointia haaskaavasta tukihimmelistä.
Suomen maatalouden voisi tukineen lopettaa eilen, eikä se näkyisi ruuan hinnassa 450M asukkaan sisämarkkinoilla mitenkään.
O.S:“Sinunn mukaasi 43200 maatilaa saa kansallista uka 320 miljoonaa eli runsaat 7000 €/tila. Asumistukea tuskin kukaan saa noin paljon.”
Ruuan tuotannon kansallinen tuki: Pohjoisen tuen tavoitteena on ylläpitää alueen tuotantoa, kehittää tuotantorakennetta, varmistaa tuotteiden markkinoille pääsy ja lisäksi edistää ympäristön suojelua ja maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämistä. Tukea voidaan maksaa Suomen EU-liittymissopimuksen artiklan 142 ja siihen pohjautuvien komission päätösten mukaisesti. Pohjoista tukea maksetaan C‑tukialueella Keski- ja Pohjois-Suomessa (Lappeenranta — Tampere — Pori linjan pohjoispuolella). Vuonna 2021 pohjoiseen tukeen käytetään noin 303 miljoonaa euroa eli hieman noin 93 % kansallisen tuen koko määrärahasta.
On nyt sisäistettävä, että ruuantuotannon tuet eivät kohdistu asumiseen. Ne ovat ruuan tuottamiseen liittyviä elinkeinotukia.
Asumistuet ovat 2 mrd euroa ja maatalouden tuet ovat 2 mrd euroa. Osa maatalouden tuista tulee EU:lta . Ne ovat samoja euroja, jotka olemme maksaneet jäsenmaksuna Unionille. Olisiko järkevää kieltäytyä ottamasta takaisin maksamiamme rahoja ja antaa ne vaikkapa eteläisille jäsenvaltioille.
Kansalliset asumistuet (2 mrd euroa) ovat Suomen valtion (ei EU:n) maksamia tukia.
Siinä mielessä Eemil on oikeassa että asumistuki on liian runsasta sen hyötyihin nähden. Ennen saivat asumistukea vain kaikkein köyhimmät ja esim opiskelijat 1980-luvulla vain pari sataa markkaa kuussa joka kattoi vain n puolet soluasunnon huoneen vuokrasta. Runsas asumistuki on kiihdyttänyt asuntosijoittamista mikä on nostanut asuntojen hintoja ja ohjannut ihmisiä pysymään vuokra-asunnoissa, vaikka omaan säästäminen olisi järkevämpää. Tästä on seurannut sitten muista sosiaalisia ongelmia kuten ns miniyksiöloukut.
Suomelle tarjottiin EU:lta rahaa mm rautateiden rakentamiseen mutta ei ole älynnyt ottaa vastaan. Esim Pisara-tunnelirata joka olisi parantanut Helsingin kantakaupungin raideyhteyksiä olisi EU maksanut suuren osan, jotain 10–20% luokaa mutta hanke hyllytettiin. Jos EU tarjoaa vastaisuudessa mitä tahansa tukiaisia liikenteen, energiahuollon tai ympäristönsuojelun parantamiseksi ne kannattaa ottaa vastaan.
Tarkentaisin vain R.Silfverbergille siitä ettei Ruotsille annettu poikkeusta EU jäsenyyteen koska Ruotsi ei hakenut poikkeusta ‚paitsi nuuskaan myynnin jatkuvuuteen, mutta euro jäsenyys ei ollut vuoden 1994 neuvotteluissa mitenkään ajankohtainen koska eurosta ei ollut vielä päätetty. Myöhemmin Ruotsi jäi euron ulkopuolelle tosin Ruotsi on mukana euroalueen pankkiunionissa. Ainoat valtiot joka jäivät kokonaan euro vaihtoehdon ulkopuolelle omalla järjestetyllä oli tuolloin Tanska ja Britannia. Tosin Tanska on mukana euroalueen pankkiunionissa.
Ruotsi luikerteli ulos eurosta sillä, että sen talous ei ollut eurokunnossa vaan valuutan arvo oli pantu heittelemään liikaa.
Yhden kerran Suomen EU jäsenyyden aikana on vain liittymissopimuksen kerran kyseenalaistettu Artikla 142 ja siihen pohjautuva maksu ja sen muuten teki Ruotsi eikä Etelä-Euroopan maat. Miksi Ruotsi? Juuri sen takia koska Ruotsi ja Suomi liittyivät yhtä aikaa Euroopan unioniin vuonna 1995. Ruotsi ei neuvotellut mitää lisätukea omalle maataloudelle. Tuo artikla 142 on pysyvä tuki muoto paitsi että Ruotsi 15 vuotta sitten tulkitsi sen väliaikaiseksi. EU komissio teki Suomelle myönteisen päätöksen että 142 tuki on pysyvä. Yksikään Suomen hallituksista vuodesta 1995 ei ole koskaan kyseenalaistanut tuota 142 artiklaa. Tuo C‑tukialue on myöhemmin neuvoteltu sopimus . Sen neuvotteli itse asiassa Lipposen hallituksen maatalousministeri Kalevi Hemilä. Osmo Soininvaara voi muistaa monesko Lipposen hallitus se oli joka ajoi C‑tukialue tuen. Sen tiedän ettei Ahon hallitus sitä koskaan saanut liittymissopimukseen
Suomelle ja Ruotsille annettiin kummallekin yksi merkittävä poikkeus muihin EU-jäseniin verattuna kun liittyivät jäseniksi.
Tarjolla oli omat maataloustuet EU tukien lisäksi, ja oman rahayksikön säilyttäminen. Ruotsi valitsi oman rahayksikön, Suomi maataloustukiaiset. Molempia ei voinut saada.
Ruotsin peltoviljelyala on käytännössä kokonaan etelämpänä kuin eteläisinkään Suomi. Siksi Eu neuvottelutavoitteissa oli eroa.
Artiklan 142 pohjoinen alue tarkoittaa noin Tampere ‑Lappeenranta linjan yläpuolista Suomea.
Koko eteläisin Suomi on EUn tulkinnan mukaan aluetta jossa talvi on ollut vain tilapäinen haittatekijä, johon maamme on nyt jo ennättänyt sopeutua Eu jäsenyytemme aikana. Eikä ole ainoa asia jossa Eu-politiikka kävelee yli luonnontieteen ja fysiikan lait.
Tosin eteläisimmässäkin Suomessa tuetaan sokerijuurikkaan viljelyä. Se todella sieppaa minua, koska sokerin viljely sopii Suomeen yhtä huonosti kuin vbanaaninviljely. Se tarvitsee erityistä tukea vain koska viljelyssä ei ole mitään järkeä. Muistelen, että Suomen suurin sokerijuurikkaan viljelijä on itsekin arvostellut sen tukemista, vaikka ottasakinm tuet vastaan, koska niin on säädetty.
O.S:” Tämä anomalia tosin taitaa johtua siitä, että verojn välttämiseksi maataloustulo on määritelty kovin pieneksi.”
Tuossa on vinha perä ja onko alkutuotannon tuottavuusongelma peräisin tuosta rakenteesta ? Maataloustuloa ei noin vain määritellä pieneksi. Verovähennykset pohjautuvat investointeihin.
Ongelma juontaa juurensa tuottajahinnoista. Kauppa ja teollisuus maksavat Suomessa maatalouden tuotteista vähemmän kuin Euroopan teollistuneissa maissa maksetaan. Nyt kylläkin katovuonna hinnat ovat lähentyneet toisiaan.
Rakenne on kuluttajille oiva. Edes katovuonna ei puhuta ruokakorin hinnannoususta eikä ruuan saatavuuden ongelmista. Ja sehän käännetään julkisessa keskustelussa ylituotannoksi, hyvinä vuosina tuotetaan näin paljon ylijäämää. Ts. käänteisenä, pitäisikö nyt kauppojen hyllyjen olla vajaita ? Ruokaa tuotaisiin aikaisempaa enemmän ulkomailta.
Takaisin alkuun. Pitäisikö vähennysoikeuksia leikata ? Kasvaisiko verotettavan tulon mukana alkutuotannon tuottavuus ? Varmaankin , mutta kasvaisiko maatalousyrittäjän viivan alle kertyvä tulo ? Tällainen muutos vaatisi jalostuksen ja kaupan tilittämiin tuottajahintoihin oleellisen korotuksen.
Mistä rahat tähän korottamiseen ? Ei nyt ainakaan kuluttajalta , sillä 2 mrd:n maataloustuet hoitavat tuottajan palkan.
Verotettavasta maataloustulosta vähennetään yrityksen pääomatuloina 8% ja kun EU:n suurin maataloustuki suhteessa tuotannon määrään n pumpannut pelltojen hinat pilviin, vähennettävää riittää.
Ennen EU jäsenyyttä elintarvikkeiden tuontia säädeltiiin Suomessa korkeilla tulleilla joten jopa katovuonna ulkomaan tuonti ei ollut taloudellisesti kannattavaa. Koko asetelma muuttui yhden vuoden aikana 1995 kerta heitolla. Siirtymäkautta ei tullut. Syy miksi Keski-Euroopan vähittäiskauppa on paremmassa asemassa kilpailu asemassa kuin Suomessa johtuu paljolti siitä että se ostaa myös suoraan tuottajilta suoraan tiloilta elintarvikkeita ilman että tukku ottaa välistä. Tässä on Keski-Euroopan vähittäiskaupan salaisuus. Se että kuinka paljon eri kaupan aloja on lukumääräisesti olemassa ei ole oleellinen tekijä. Oleellinen tekijä on se että vähittäiskauppa ostaa monessa yhteydessä Keski-Euroopassa suoraan tuottajilta. Tuottajat ovat myös paljon järjestäytyneitä Keski-Euroopassa kuin Suomessa. Tanska ja Etelä-Ruotsi tekevät tässä kohtaa poikkeuksena Pohjoismaissa. Norjasta en tiedä mikä siellä on tilanne.
Tämä keskustelu on mennyt aivan sivupoluila enkä ole tähän itse mitenkään syyllinen.
Perusjuoni oli, että kaikkialla kaupungeissa (isoissa kaupungeissa) asuvat joutuvat subventoimaan maaseudulla asuvia eikä Suomi poikkea tässä eikä maaseudulla asuvien saaman subvention määräsllä mitenkään. Suomi poikkraa muista Euroopan maista sillä, että meillä maaseudulla (ja syrjäisissä pikkukaupungeissa) asuvia on suhteessa paljon enemmän kuin muualla ja siksi tästä kaupunkilaisille koituva lasku on suurempi kun muualla, esimerkiksi Ruotsissa.
Tämän argumentin kannalta on aivan toisarvoista keskustelu siitä, pitääkö kaupunkilaisten subventoida maalla asuvia.
Hyvä että täsmensit. Subventointi ei ole mitenkään oleellinen kysymys vaan oleellinen tekijä on mitä subventoidaan, kuinka paljon ja missä päin maata ihmiset asuvat. Ruotsissa on tilanne siinä mielessä edullinen koska Ruotsin väestö on keskittynyt Tukholmasta etelään. Norrbotten ja Ruotsin Lappi on lähes tulkoon tyhjä.
O.S:“asuvat joutuvat subventoimaan maaseudulla asuvia ”
Mutta kun asia ei ole noin, vaan kaupungit maksavat takaisin maaseudulta tulleita rahoja.
Tätä on Soininvaaran mahdotonta tunnustaa.
Josko seuraavanlainen kertomus avaisi O:S:lle , mistä on kysymys.
Pyöräilyseura Korveen Akilles valmentaa 30 junioripyöräilijää. Harjoitellaan 5 krt/vko, tehdään leirejä ulkomailla, osallistutaan kilpailuihin ja leivotaan tuhansia mokkaruutuja talkoilla.
30 joukosta tulee puolenkymmentä todellistä huippua aikuisten seurajoukkueisiin. Ammattilaistalli pyörittää toimintaansa saaden huimia sponsorituloja vetovoimaisen joukkueen avulla. Se palkkaa valmentajat, fysiot, terapeutit jne. Markkina toimii ja jauhaa tuloja menestyksen myötä.
Junioriseura hakee kasvattajaseuraosuutta. Ei sille kuulu mitään, koska huippuseura vetää puoleensa kyvykkyyksiä, jotka yhdessä vetävät suuret sponssitulot. Jos nyt jotakin pitää pakon edessä (liiton säännöt) antaa, niin se on junioriseuran avustusta, jolle ei ole mitään perustetta.
Eemil: Pyöräilyesimerkkisi ei toimi, koska pyöräily on Suomessa aivan marginaalista toimintaa. Talous on sitä, mitä ihmiset tekevät. Pyöräily on osa siitä, mutta kovin pieni. Koska ihmiset muodostavat talouden, merkittävin osa taloudesta tapahtuu siellä, missä ihmiset ovat — siis kaupungeissa. Näin urheilussakin, muiden lajien parissa on paljon enemmän harrastajia ja toimintaa kuin pyöräilyssä.
Toki alkutuotanto, jota maaseudulla tehdään, on välttämätöntä, eikä kaupunkielämää voisi olla ilman sitä, mutta talous on rakentunut siten, että nk. arvonlisäys tapahtuu muualla kuin maaseudun alkutuotannossa, mihin pyöräilyesimerkkisi itse asiassa viittaakin. Tämä voi tietenkin maistua katkeralta ja onhan se toki näin, että maaseutua ei pitäisi ajaa kohtuuttomaan ahdinkoonkaan. Nähdäkseni blogisti kyllä tämän ymmärtää, mitä et jostain syystä huomaa.
Jaakko k:“Pyöräilyesimerkkisi ei toimi, koska pyöräily on Suomessa aivan marginaalista toimintaa”
Voi teitä insinöörejä 🙂
http://www.sjt.fi/viljelyohjeet/naatin-korjuu-ja-kasittely
O.S. on pyöräilyharrastuksessaan todennäköisesti voimaantunut sokerijuurikkaasta:
https://www.puunjalostusinsinoorit.fi/biometsateollisuus/innovaatiot/9‑sivutuotteet-ja-selluloosan-jatkojalosteet/9.2‑ksylitoli/
https://yle.fi/uutiset/3–12073584
https://www.kaleva.fi/biomuovista-mukeja-ja-autonosia/2027577
Sokerijuurikkaasta on moneksi…
Eemille toteamuksena että sokerijuurikasta ja sokeri ruokoa olisi parempi viljellä kehitysmaissa jossa ilmasto on siihen paljon otollisempi. Mikäli todella haluamme edistää kehitysmaiden taloudellista asemaa on markkinoiden avattava maataloudesta ensimmäisenä. Kehitysmaiden maatalous ei pysty yksinkertaisesti kilpailemaan Euroopan tuotannon kanssa tällä hetkellä ja syynä on korkeat suojatullit. WTO on myös antanut langettavan tuomion Euroopan maille siitä että korkea sokerijuurikkaan suojatulli vääristää kilpailua. Tämä koskee myös Suomea koska Suomi on WTO:n jäsenvaltio ja teollisuusmaiden ryhmässä muiden Euroopan maiden kanssa.
O.S:“EU:n suurin maataloustuki suhteessa tuotannon määrään”
Tuo ei nyt minulle avaudu. Miten mittaat tuon suhteen ?
Pellon hinnan nousuun on myös muita syitä. Niissä on sormensa pelissä myös vihreällä puolueella. Ympäristöaktivistit ovat saaneet aikaan kiristykset lannanlevitysaloihin. Siksi karjatilojen on hankittava lisää peltoalaa. Humuspitoisten peltojen raivauskielto ja turvepeltojen viljelykielto vie samaan suuntaan ja pellon hinta nousee kilpailun seurauksena.
Tämähän tietenkin sopii kokoomukselle ja suurimmalle osasta suomalaisia. Vapaa kilpailu on terveen kehityksen merkki ja maatalouden tulo kasvaa.
Paras indikaatori sille on maataloustuen suhde maataloustuloon. Suomessa nyt jo 195 % kun yksikään muu EU-maa ei poääse yli 100 %_n ja EU keskiarvo on 30 %.
Soininvaara kirjoitti:
“Paras indikaatori sille on maataloustuen suhde maataloustuloon. Suomessa nyt jo 195 % kun yksikään muu EU-maa ei poääse yli 100 %_n ja EU keskiarvo on 30 %.”
Tuo kuulostaa tosi oudolta indikaattorilta. Mitä se mittaa? Maataloustulo jo itsessään on yhteismitaton indikaattori eri maiden välillä, koska maataloustulo tarkoittaa eri maissa niin eri asiaa. Jos on vaikka maatalousyrittäjä, jolla on 100 kausityöntekijää vuodessa, maataloustuki koskee koko tilaa, mutta maataloustuki kuvaa yrittäjän maataloustoiminnasta saaman palkan ja pääomatulon summaa. Arvonnousua ei huomioida tuloksi. Suomessa maataloustukia kasvattaa ja maataloustuloa kutistaa suomalainen energiaverotukesn toteutustapa (korkea energiaverotus, jonka takia sitten yritystoimintaan maksetaan myös energiatukia, jotta verotus olisi yrityksille mielekkäämmällä tasolla). Maataloustuloa toki kutistaa myös mm. Suomen kaupallinen keskittyneisyys. Suomen elintarvikemyynti on yli 90 prosenttisesti kolmen ketjun käsissä, joilla on ollut kyky painaa tuottajahinnat alas, ja jotka ovat ottaneet myös elintarvikkeiden elintarvikkeiden varastointia paljon omiin käsiinsä, mikä laskee myöskin maataloustuloa verrattuna maihin, joissa maatilojen osa arvoketjussa on laajempi. Suomessa kauppasektorin kate elintarvikesektorilla on keskimäärin isompi kuin muualla euroopassa, johtuen mm. oligopolisista markkinoista sekä siitä, että naapurimaana on Viro, johon liittyvä vaihtoehto painaa osaltaan myös maataloustuotteiden hintoja etenkin eteläisessä Suomessa.
Maataloustulo todennäköisesti kasvaisi Suomessa, jos Itämeren laivaliikenteen tukia alennettaisiin niin, että kuljetushinnat kohoaisivat lähemmäs tuetonta markkinahintaa. Nykyisin Suomen valtio maksaa puolet mm. väylien auki pitämisestä tukena laivoille, polttoaine on laivoilla verotonta siinä, missä Suomen sisäiset maakuljetukset ovat korkeasti polttoaineverorasitettuja, ja valtiot maksavat mm. laivojen työntekijöiden eläkemaksut ja muun sosiaaliturvan. Lopputulos on se, että on halvempaa tuoda Virosta Helsinkiin elintarvikkeita kuin kuskata niitä vaikkapa rekalla Kainuusta, jolloin voidakseen kilpailla Viron tuonnin kanssa, Kainuun maatilatjoutuvat tyytymään hyvin alhaiseen maataloustuloon.
Laivaliikenteen isot tuet vääristävät kilpailua paitsi hotelli- ja ravintola-alalla, myös mm. maatalouden osalta.
Jos maatalous olisi vapaan kilpailun ulkopuolella olisimme Suomessa jo ajat sitten kollektivisoineet maatalouden osuustoiminta mallin mukaisesti. Niin kauan kuin maatalous on yksityisten tilojen harjoittamaa liiketoimintaa on sen hyväksyttävä vapaa kilpailu.
Jaakko K:“nk. arvonlisäys tapahtuu muualla kuin maaseudun alkutuotannossa, mihin pyöräilyesimerkkisi itse asiassa viittaakin. ”
No, hieman tavoitit ydinasiaa. Villakoiran ydin on kuitenkin siinä, että alkutuotannolle ja sille junioriseuralle maksetaan liian vähän tehdystä pioneerityöstä.
Arvoketjun ylin taso kerää mansikat. Ja katkeruutta herättää alkutuotannolle esitetyt lisävaateet entisten lisäksi, korvauksesta ei puhuta mitään. Kaupantekijäisiksi saa vielä syyllistämisen ja halveksunnan.
Eemil jos alkutuotanto olisi edelleen samanlainen kuin täällä Pohjantähden alla on kuvattu johon näköjäät monessa yhteydessä kaipaat olisimme Suomena siinä asemassa mitä tällä hetkellä ovat moni Itä-Euroopan valtio. Isäntä renki asetelma ei enään ole alkutuotannon ydin eikä ole torppari ja tilan omistaja. On vain hyväksyttävä että maatalous on bisnestä. Sitä se on ollut itse asiassa siitä alkaen kun maatalous koneellistui. Muissa Euroopan maissa tämä kehitys on juuri tämän kehityksen takia edistänyt maatalouden jatkuvuutta.
Tässä on mukavsti rakentavan keskustelun aineksia, jota on ilo seurata. Olen alkanut viime aikoina seurata MT lehteä kirjaston nettipalvelusta (ilmaiseksi!) ja lukenut monta myönteistä ja positiivista juttua maaseudun ihmisistä ja elämästä siellä. Vaikka olenkin ns. cityvihreä fillarikommunisti(alunperin kyllä maalta kotoisin) niin mailman(ja tilanne-)kuvani on laajentunut huomattavasti tämän lehden ansiosta. Kunhan vielä vähän moderoisivat sitä tekstiviestipalstaa, siellä julkaistaan aika törkyistä kielenkäyttöä yleensä vihreyttä ja vihreitä kohtaan ihan henkilökohtaisuuksin mennen. Tai ehkä se on tarpeellinen varoventtiili.…
Eli minulta ei ainakaan syyllistämistä ja halveksuntaa heru maaseudun eläjille, pikemminkin päinvastoin…
Vähittäiskauppaketjuilla on liian vähän kilpailua. Ketjut eivät maksa tuottajille tarpeeksi, ei edes SOK joka on MTK-vetoinen.
Vielä 15 vuotta sitten toimi esim pk-seudulla SOK, Kesko, Tradeka, Spar, Sesto, Lidl ja joitakin irrallisia tyyliin Minimani. Ne kilpailivat tosissan.
Enää on SOK, Kesko ja Lidl. Kilpailu on duopolisoitunut.
Lisäksi elintarviketeollisuuskin on pitkälti MTK-omisteista, eli Valio, Atria ja HK. Tuottajienhan pisäisi saada osinkoa ja muita etuja itse tuottajahintojen lisäksi vai eivätkö saa? Osaako joku avata problematiikkaa?
Lisäksi ihmetteelen sitä että pk-seudunkin kaupat kehtaavat mainostaa “lähituotettuja” elintarvikkeita . Mitä niillä tarkoitetaan, kehäkolmosen varrella tuotettujako? Mun puolesta voisi koko maataloustuotanto Hki-Espoo-Vantaa lopettaa, antaa niiden jotka tosissaan viljelevät kauempana suurkaupungista edustaa “lähituotettua” olisivat ainakin puhtaampia, mutta kaupunkiviljelijöille joille koko viljely on lähinnä harrastus ovat maataloustukiaiset tietenkin tervetulleita kun pitää ostaa uusi auto tai lomamatka Thaimaahan.
Tradeka on kyllä edelleen toimnnassa tosin ei vähittäiskauppana. Sesto sulauti osaksi Tradekaa vuonna 2005. S‑ryhmä osti Sparin vuonna 2005.Kyllä nämä fuusiot on tehty Kilpailuviraston hyväksynnällä. Tosin uusi kilpailu laki on paljon tiukempi kuin joten fuusioita on vaikeampi toteuttaa mikäli ne uhkaavat muostovaa duopolin. Suomessa ei ole ihan duopolia vähittäiskaupassa koska kolmantena on LIDL joka kasvattaa markkinaosuutta koko ajan. Todennäköisesti tulevaisuudessa 4 vähittäiskauppa on tulossa ja se on Tokmanni joka laajentaa toimintaa.
Villakoiran ydin on siinä, että elintason nousu perustuu juuri sille, että alkutuotanto on tehostunut, jolloin resursseja on vapautunut muuhun. Jos suurin osa tuloistamme menisi alkutuotannon tuotteisiin, kuten esimerkiksi ruokaan, elämämme olisi aika vaatimatonta ja kehittymätöntä. Joidenkin mielestä se voisi olla hyväkin asia, mutta ehkä kaikista saavutuksista ei kuitenkaan kannata luopua. Mikä on reilua tulon/varallisuudenjakoa ja mikä ei, on loppujen lopuksi aika vaikea kysymys vastata, ainakaan lyhyesti. Kirjoitin kyllä, että maaseutua ei pidä ajaa kohtuuttomaan ahdinkoon. En tarkoittanut sillä sitä, että maaseudun voi ajaa ahdinkoon, kunhan se ei ole kohtuutonta. Olisiko mahdollista kuitenkin se, että kaikki tällä keskustelupalstallakaan eivät syyllistä ja halveksu maaseutua/alkutuotantoa? Onko maaseudulla pelkkiä vihollisia kaikkialla?
O.S:“Paras indikaatori sille on maataloustuen suhde maataloustuloon. Suomessa nyt jo 195 % kun yksikään muu EU-maa ei poääse yli 100 %_n ja EU keskiarvo on 30 %.”
Miten paljon tuota suhdetta selittää Suomessa maksetut muita EU-länsimaita huonommat tuottajahinnat ?
Tilasto vuodelta ‑19 kertoo kuitenkin aivan muuta. Olisiko muutamassa vuodessa tilanne muuttunut noin paljon ?
http://capreform.eu/measuring-farmers-dependence-on-public-payments/
Suomi näyttäisi olevan EU-28 maiden keskiarvon huitteilla (28/30 %) . Total subsidies tilastossa Suomi on EU-28 maiden alapuolella. Olemme Ruotsin ja Tanskan alapuolella, vaikka täällä joku todisti toisin.
Total subsidies on ilmeisesti maaseudun ja tuotannon kehittämistukia, joiden maahan takaisin saaminen olisi äärimmäisen tärkeä. Olemme maksaneet ne jäsenmaksussa. Muut maat ovat takaisinhauissakin meitä nohevampia.
Luenko minä väärää tilastoa, kun täällä viestit ovat tasan päinvastaisia ?
Voisiko O.S: linkata oikean tilaston ?
Eemililtä jäi kokonaan ohi maataloustuki vertailussa että Ruotsissa ja Tanskassa ei ole kansallista tukea ja ne saavat vain EU tukea. Suomi saa molempia EU ja kansallisia tukia. Neuvottelu kysymys ei muuta.
No eihän tuo pidä paikkaansa . kts seur linkki
/jordbruksverket.se/stod/lantbruk-skogsbruk-och-tradgard/sam-ansokan-och-allmant-om-jordbrukarstoden/utbetalningsplan-for-jordbrukarstoden#h‑Nationelltstod
Ruotsi maksaa kansallista tukea mm. perunan‑, marja- ja vihannesviljelylle, porsastuotannolle ja vuohenviljelylle, tuki lihotussikojen, maidon ja munien tuotantoon.
Eemil mikäli luit kyseisen linkin tarkkaan niin siinä luki selvästi että kyseinen maataloustuki on EU:ssa yhteisesti päätetty maataloustuki. Se on ilmoitettu euroissa joka tilitetään Ruotsin kruunuissa valuuttakurssin muutoksen mukaisesti ja tämäkin tuki maksetaan valikoidusti aloille jotka ovat määritelty tuessa erikseen. Kyseessä ei ole siis suora maataloustuki vaan Ruotsin EU osuus jonka Ruotsi saa osana EU:n CAP tukea. Ruotsissa on siis vain yksi maataloustuki toisin kuin Suomessa jossa on sekä EU tuki erikseen että kansallinen tuki erikseen. Tuon Ruotsin maataloustuen nimi on vain kansallinen tuki vaikka se on CAP tuki
Kun lasketaan maaseudun tai kaupunkien hintaa, niin kumman piikkiin euron aiheuttamat tappiot laitetaan? Maaseudulla
EU-jäsenyyttä enimmäkseen vastustettiin. Jos ennen kansanäänestystä 1994 olisi selvästi sanottu, että kyllä tarkoittaa markasta luopumusta, niin Ei EU:lle olisi todennäköisesti voittanut.
Kun nyt eurolle laaditaan yhä uusia tukipaketteja ja eurosta aiheutuu koko ajan hyvinvointitappioita, niin laitetaanko nämä kaupunkien piikkiin?
Maaseudulla
EU-jäsenyyttä vastustettiin ihan muista syistä kuin euro. Tuolloin vastustuksen pääkohde oli Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka CAP. Mutta sekin olisi mennyt läpi vaikka Suomi olisi sanonut Ei koska Euroopan talousalueen jäsenenä johon Suomi oli liittynyt vuoden 1994 alussa oli myös Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka CAP uitettu sisään. Esimerkiksi Norja ja Islanti noudattavat Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa juuri Euroopan talousalueen jäsenyyden puitteissa.
Eurosta ei oltu edes päätetty
vuonna 1994 muiden Euroopan unionin jäsenmaiden keskuudessa otetaanko euro käyttöön vai ei. Sitä olisi mahdotonta edes vastustaa vuonna 1994 kun mitään virallista päätöstä ei oltu tehty. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Suomi olisi kyllä voinut järjestää erillisen kansanäänestyksen eurosta myöhemmin kuten tehtiin Tanskassa ja Ruotsissa vuonna 1998 jolloin euro luotiin tilivaluuttana. Ongelmat alkoivat vasta sen jälkeen kun Kreikka liityi euroon myöhemmin vuonna 2000 tiedoilla Kreikan talouden todellisesta jotka olivat manipuloitu.
Yhteisvaluutan ja Euroopan rahaliiton EMUn voimaantulosta päätettiin jo kun EY jäsenmaat solmivat Maastrichtin sopimuksen v 1992. Kaikki vanhat jäsenamaat sitoutuivat ottamaan käyttöön yhteisvaluutan. Tanska jostain syystä kieltäytyi mutta sitoi kruununsa kiinteällä kurssilla siihen.
Euron arvoksi määärättiin sama kuin mikä oli laskennallisella ECU ‑nimisellä valuutalla (aikaisemmalta nimeltään kultafrangi) johon monet EY:n jäsenmaat + joukko EFTA-maita sitoivat omat valuuttansa ja Suomikin yritti 1990-luvun alussa, mutta epäonnistui.
Käsittääkseni Common Agricultural Policy ja Common Fisheries Policy ovat esimerkikkejä EU:n säännöistä, jotka eivät koske maita, jotka ovat vain ETA:n mutteivät EU:n jäseniä.