2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (8) Reunaehtona tuloerojen kohtuullisuus

2020-luvun yhtreiskuntapolitiikka (8) Reunaehtona tuloerojen kohtuullisuus

Olemme siirtyneet kirjan osaan 3, jossa pohditaan, mitä pitäisi tehdä.

Tarvitaan

• • Ekologinen rakennemuutos
  • Työmarkkinareformi ja sitä täydentävät tulonsiirrot
  • Leppoistaminen mahdolliseksi kaikille reiluilla säännöillä
  • Kertakustannustuotteiden järkevä hinnoittelu

Optimaalisen strategian luomisen tiellä on kaksi hankaluutta. Toinen on kaikkea optimointia haittaava polkuriippuvuus.

Rajoittavana reunaehtona on tuloerojen pitäminen kohtuullisina. Jos tätä rajoitetta ei olisi, optimaalisen talousjärjestelmän luominen olisi helppoa.

Raunaehtona tuloerojen kohtuullisuus

”Mitä tasaisempi on tulonjako, sitä vähemmän on sosiaalisia ongelmia, psyykkisiä sairauksia, huumeiden käyttöä, lapsikuolleisuutta, koulupudokkaita, teiniraskauksia, henkirikoksia ja vankeja. Vähemmän on jopa lasten kokemia konflikteja, kuten tappeluja, kiusaamista ja epäystävällistä käytöstä. Pienet tuloerot parantavat elinajan odotetta, koulutustasoa, lasten hyvinvointia, ihmisten välistä luottamusta, sosiaalista liikkuvuutta, innovatiivisuutta ja jopa jätteiden kierrätystä.” (s.204)

Tuloeroja puolustetaan kahdella argumentilla:

• Tulojen tasaaminen on varkautta. Rikkaat ovat suuret tulonsa ansainneet
• Tuloeroja tarvitaan ylläpitämään taloudellista kasvua

Tuloerot ja talouskasvu

Havainnot eivät oikein tue sitä, että suuret tuloerot lisäisivät talouskasvua. Itse asiassa suurten tuloerojen maat ovat pääsääntöisesti köyhiä.

”Suuret tuloerot heikentävät taloutta kahta kautta. Ensiksikin yhteiskunnallisen luottamuksen rapautuminen ja väestöryhmien välinen vihanpito eivät tuota mitään hyvää. Toiseksi kansakunta haaskaa lahjakkuusreservejään, kun sosiaaliluokkien etäisyys hidastaa sosiaalista liikkuvuutta.” (s.207)

Täysin tasainen tulonjako kuitenkin tuhoaisi talouskasvun, koska se veisi kaikki taloudelliset kannusteet. Vuonna 2017 kansainvälinen valuuttarahasto arvioi, että talouskasvun kannalta optimaalinen Gini-kerroin olisi noin 0,27. Tätä pienemmät ja tätä suuremmat tuloerot hidastaisivat talouskasvua. Tällaiset tutkimukset ovat metodologisesti niin haastavia, että tuloksella on lähinnä viihdearvoa, mutta todettakoon kuitenkin, että tällä vuosituhannella Gini-kerroin on ollut Suomessa jokseenkin tasan 0,27.

Tuloerojen oikeutuksesta

Kukaan ei voi väittää, että hänen korkeat tulonsa ovat yksin hänen aikaansaannostaan. Kaikkien suomalaisten on kiittäminen aiempia sukupolvia korkeasta elintasostamme.

Jos oletamme, että omistamme kaikki yhtä paljon aiempien sukupolvien aikaansaannoksista (en nyt tarkoita sukujen omaisuutta omaisuutta vaan teknologista osaamista) osinko tästä kaikesta pitäisi jakaa tasan kaikkien kesken ja vain häviävän pieni osa kansantulosta nykyiseen tapaan tuotannontekijätulojen mukaisesti. Näin ajatellen oikeudenmukainen tulonjako olisi hyvin tasainen, tasaisempi kuin tarkoituksenmukainen tulonjako eli tuloerot, jotka ovat perusteltuja pitämään taloutta toiminnassa.

Jos tarkoituksenmukaiset tuloerot ovat suurempia kuin oikeudenmukaiset, olemassa olevia tuloeroja voidaan perustella vain tarkoituksenmukaisuudella, ei oikeudenmukaisuudella. Satojen miljoonien eurojen omaisuustuloja peritystä omaisuudesta on vaikea perustella tarkoituksenmukaisuudella.

Toimiva kilpailu ja eettisesti perusteltu siirpiirteisyys

Kysymys kilpailu ankaruudesta on ristiriitainen asia. Vanhan patruunatalouden puutteelliset kilpailuolosuhteet mahdollistivat helpon voitonteon, mutta tekivät mahdolliseksi myös eettisyydelle tilaa antavan suurpiirteisyyden.

Länsimaisen kuluttajan budjetti ei kaatuisi siihen, että puuvillapaita maksa 50 senttiä enemmän, mikä tekisi mahdolliseksi olennaisesti paremmat työolot, mutta  mutta paikalliselta tehtaalta se veisi koko katteen.

Onko siis kilpailu liiankin kovaa?

Se voi olla selitys tarpeettoman kovalle työtahdille, johon työntekijä ei omilla päätöksillään sortuisi, jos saisi itse määrätä työtahtinsa ja saisi palkan sen mukaan.