2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (2) Meritokratian rumemmat kasvot

Tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa on tarkoi­tus keskustel­la uud­es­ta kirjastani.

Olemme siir­tyneet kir­jan osaan 2, Mikä vie kehi­tys­tä vikaan?

Uhraan kokon­aisen postauk­sen tähän yhteen lyhy­een luku­un mer­i­tokra­ti­as­ta, kos­ka se on kir­jan kannal­ta keskeinen.

Michel Young loi ter­min mer­i­tokra­tia kir­jas­saan Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Kir­ja oli tarkoitet­tu varoituk­sek­si mer­i­tokraat­tisen yhteiskun­nan eri­ar­voisu­ud­es­ta, joka tulisi hänen mukaansa ole­maan vielä luokkay­hteiskun­taakin pahempi.

Youngille lah­jakku­us oli älykkyyt­tä ja hän uskoi älykkyy­den suo­ravi­ivaiseen geneet­tiseen periytymiseen

Youn­gin mukaan mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa ylälu­ok­ka poimii alalu­okas­ta kaik­ki lah­jakku­udet ja sysää omat mus­tat lam­paansa alalu­okkaan. Lop­putu­lok­se­na on yhteiskun­ta, jos­sa ylälu­okalla on kaik­ki edut puolel­laan ja alalu­okalla kaik­ki vit­sauk­set. Dema­ri­na hän piti eri­tyisen pahana sitä, ettei alalu­okalla tulisi ole­maan edes kyvykkäitä johtajia.

Aluk­si lapset jaet­ti­in älykkyys­testin perus­teel­la eri­laisille koulupoluille: fik­suim­mat yliopis­toi­hin, keski­ta­son väki ammat­tik­oului­hin ja tyh­mim­mät ilman eri­tyisem­pää koulu­tus­ta hant­ti­hom­mi­in. Myöhem­min älykkyys­testeistä saatet­ti­in luop­ua, kos­ka fik­su­jen lap­sista tuli automaat­tis­es­ti fik­su­ja – siis hänen mukaansa.

Lop­ul­ta tämä eri­ar­voisu­us kaa­tui pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen vuon­na 2033. Yhdys­val­lat näyt­tää ole­van vähän etuajassa.

Onko Suomes­sa merkke­jä Youn­gin dystopiasta?

Riip­puu vähän mit­taus­tavas­ta, onko aka­teemisen koulu­tuk­sen periy­tyvyys lisään­tynyt paljon vai vähän. Kun asi­aa mitataan oikeaop­pis­es­ti järjestysasteikol­la, periy­tyvyys on nous­sut vähän (sivu 106), mut­ta on kuitenkin noussut.

Joka tapauk­ses­sa se on hyvin periy­tyvää. Lisäk­si puoliso val­i­taan nyky­isin yleenä samal­ta koulu­tus­ta­sol­ta niin, että aka­teemisil­la aikuisil­la on yleen­sä aka­teem­i­nen puoliso, mikä merk­it­see aka­teemisen eli­itin tehokas­ta irtau­tu­mista muista.

Monia Youn­gin dystopi­an piirteitä Suomes­ta löy­tyy, mut­ta surkeus ei ole toteu­tunut niin synkkänä kuin Young ennusti tai ei ainakaan niin nopeasti.

On kuitenkin yhä enem­män huonos­ti voivia lap­sia, joiden van­hem­mat eivät kuu­lu mer­i­tokraat­tisen kil­pailun voittajiin.

Piket­tyn mukaan län­si­maid­en vasem­mistop­uolueet ovat muut­tuneet työväen puolueista edus­ta­maan sosi­aal­ista pääo­maa, kun oikeistop­uolueet edus­ta­vat pääo­maa. Tänä on tot­ta Suomes­sakin. Kat­sokaa, ketkä johta­vat Vasem­mis­toli­it­toa, vihreistä puhumattakaan.

 

 

31 vastausta artikkeliin “2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (2) Meritokratian rumemmat kasvot”

  1. Omia huomioi­ta: vietin lap­suuteni pienessä kaupungis­sa, omat van­hempani oli­vat aka­teemisia, samoin mon­et tut­tavaper­heet, mut­ta osal­la lääkäreistä ja dip­pains­seistä oli esim. sairaan­hoita­javaimo, joka oli kotirou­va. Havain­to­jeni mukaan täl­lais­ten per­hei­den lapset, ainakin pojat, jostain syys­tä pär­jä­sivät vähän huonom­min koulus­sa kuin niiden per­hei­den, jois­sa äitikin oli aka­teem­i­nen, usein oppik­oulun opet­ta­ja. Näin siis (jo) vuosikym­meniä sitten.
    Mieheni suvus­sa on vas­ta hänen ja hänen serkku­jen­sa ikälu­okas­sa ollut aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja naisia. Heil­lä ei ole ollut ehkä rooli­malle­ja vai mis­tä johtuu, mut­ta hei­dän puolison­sa ovat joko mata­lam­min koulutet­tu­ja tai puolisoa ei ole ollenkaan. Mielestäni täl­lainen mer­i­tokra­tia puoli­son valin­nas­sa toteu­tuu ehkä enem­män Hgin yliopis­ton ja pk-seudun korkeak­oulu­jen piiris­sä, ja edel­lyt­tää ehkä sitä, että malle­ja tähän on saatu jo kotoa.

    1. Kyl­lä vas­taa­van­lainen mer­i­tokraat­ti­nen per­heen val­in­ta tapah­tuu myös korkeasti koulute­tuis­sa työ­paikoil­la esimerkik­si liike-elämän piiris­sä. Puh­taasti yliopis­tol­lisen aka­teemisen alan työ­paikat ovat myös mata­la­palkkaisia työ­paikko­ja kuin esimerkik­si liike-elämän työ­paikat. Esimerkik­si pankissa työsken­televät korkeasti koulute­tut henkilöt ovat paljon parem­mas­sa taloudel­lises­sa ase­mas­sa työ­paikan suh­teessa kuin moni yliopis­ton suorit­tanut perusk­oulun tai lukion opet­ta­ja. Silti molem­mat työ­paikat ovat meritokraattisia.

  2. Puoli­son val­in­taa “omas­ta sosi­aalilu­okas­ta” edesaut­taa se, etteivät eri sosi­aalilu­okkien nuoret tapaa herkästi toisi­aan. Aika moni opiske­li­ja löytää parisuh­teen­sa opiske­li­ja­jär­jestö­jen tapah­tu­mista, eikä yliopis­ton ja ammat­tik­oulun opiske­li­joiden vapaa-ajan sekat­a­pah­tu­mia pahem­min jär­jestetä. Lisäk­si ammat­tik­oulua käy­dään nuorem­pana kuin yliopis­toa, joten opiske­li­joiden yhteistapah­tu­mat eivät lienisi samal­la taval­la luontevia.

    Oikeas­t­aan eri koulu­tusastei­den nuo­ria tör­mäyt­tävät tänä päivänä tehokkaim­min toisaal­ta eräät uskon­nol­liset yhteisöt (kuten van­hoil­lislesta­di­o­laiset) joille on tärkeää, että nuoret löytäi­sivät rakkaansa omas­ta piiristä. Seku­laar­il­la puolel­la yli 20-vuo­ti­ai­ta tör­mäyt­tävät lähin­nä työ­paikat (jois­sa ollaan paljolti oman koulu­tus­lu­okan piiris­sä) ja baar­it sekä festarit.

    1. Kyl­lä moni van­hoil­lislesta­di­o­lainen on korkeastik­oulutet­tu tosin heil­lä on mui­ta esteitä elämässä kuten tele­vi­sion kat­selun kiel­to, musi­ik­ki ja tanssi kiel­to sekä tyt­tö­jen ja poikien yhteis­ten urheilu har­ras­tusten kiel­to. Kuitenkin lesta­di­o­lais­ten kesku­udessa on paljon hyvin toimeen tule­via ihmisiä. Täl­lä het­kel­lä jotkut maa­han­muut­ta­ja yhteisöt muo­dosta­vat tiivi­in yhteistyön jon­ka sisäl­lä on huonom­pi taloudelli­nen ja sosi­aa­li­nen tilanne kuin muun väestön kesku­udessa. On toki muis­tut­ta­va että maa­han­muut­ta­jia on mon­een lähtöön joten en tässä kohtaa tarkoi­ta kaikkia Suomes­sa asu­via ulkomaalaisia.

    2. “Oikeas­t­aan eri koulu­tusastei­den nuo­ria tör­mäyt­tävät tänä päivänä tehokkaim­min toisaal­ta eräät uskon­nol­liset yhteisöt (kuten van­hoil­lislesta­di­o­laiset) joille on tärkeää, että nuoret löytäi­sivät rakkaansa omas­ta piiristä. Seku­laar­il­la puolel­la yli 20-vuo­ti­ai­ta tör­mäyt­tävät lähin­nä työ­paikat (jois­sa ollaan paljolti oman koulu­tus­lu­okan piiris­sä) ja baar­it sekä festarit.”

      Rav­in­to­lat ja fes­tar­itkin ovat mer­i­tokra­tis­es­ti eriy­tyneitä. Korkeam­man hin­tata­son baar­it ja tapah­tu­mat seulo­vat kävi­jöik­si koulute­tumpaa, varakkaam­paa ja hyvä­tu­loisem­paa väkeä, ja sit­ten on keski­t­u­lois­t­en rav­in­toloi­ta ja tapah­tu­mia ja pien­i­t­u­lois­t­en rav­in­toloi­ta ja tapah­tu­mia. Perusk­oulu­un asti kaik­ki ovat suun­nilleen samal­la viival­la — joskin yksi­tyisk­oului­hin menevät erot­tuvat jo sitä ennen — ja toisen asteen alka­es­sa lapset eriytetään mer­i­tokra­tis­es­ti eri kouluihin. 

      Tasa-arvoisin paik­ka kohtaamisi­in aikuisil­la täl­lä het­kel­lä lie­nee Pris­ma, City­mar­ket tai rautatiease­ma, jot­ka keräävät väkeä läh­es tulota­sos­ta riip­pumat­ta. Tosin junas­sakin on busi­ness-luok­ka toisi­naan erik­seen, ja ne, joil­la on varaa mak­saa kul­je­tuk­ses­ta, voivat nykyään ostaa ruokaos­tok­sen­sa koti­in­toim­i­tuk­sel­la, joten super­mar­ket­tienkin ase­ma kohtaami­s­paikkana saat­taa olla vähenemässä.

      1. Suomes­sa ei kyl­lä ole niin paljon yksi­tyisk­oulu­ja joi­hin korkeastik­oulute­tut kansalaiset pistävät lapsen­sa. Tämä yksi­tyisk­oulu­jen ase­ma on Bri­tan­ni­as­sa todel­li­nen ongel­ma kun mon­es­sa yhtey­dessä saa­vat val­tion­tukea mut­ta eivät nou­da­ta val­tion ope­tus­su­u­nitel­maa. Koko yksi­tyisk­oulu jär­jestelmä on jäänne aatelispar­la­mentin ajoil­ta Bri­tan­ni­as­sa. Yksi merikokra­ti­aa tasoit­ta­va tek­i­jä Suomes­sa on edelleen se että tääl­lä on asevelvol­lisu­us joka kos­kee kaikkia yhteiskun­talu­okkia. Bri­tan­ni­as­sa kun asevelvol­lisu­us lakkautet­ti­in 1960-luvul­la ja pääasi­as­sa täl­lä het­kel­lä Bri­tann­ian armei­jas­sa on enem­män maa­han­muut­tataus­taisia. Asevelvol­lisu­us ja perusk­oulu on täl­lä Suomes­sa merikraat­tisen yhteiskun­nan ain­oa tas­a­puolis­ta­va tekijä.

      2. Niinkuin Rahul jo tote­si niin yksi­tyisk­oulu­ja ei Suomes­sa juuri ole. Stein­erk­oulu­ja pidet­ti­in ennen jonkin­laisi­na eli­it­tik­ouluina mut­ta nyky­isin niitä ylläpitävät enem­män ns vaihtoehtoihmiset. 

        Ihmisiä eri yhteiskun­talu­ok­ista voi kyl­lä tava­ta hel­posti ainakin isois­sa kaupungeis­sa. Maaseudul­la on vaikeam­paa kos­ka siel­lä on nai­sista pulaa ja miehet jäävät yksin.

        Metoo ‑liike on tehnyt vaikeam­mak­si läh­estyä vieras­ta naista. Naiset halu­a­vat olla rauhas­sa ja valikoi­da miehiä. Kun ei ole taloudel­lista houkutin­ta perus­taa per­he niin se jätetään perus­ta­mat­ta. Yhteiskun­ta mak­saa asum­is­tukea kalliseenkin vuokra-asun­toon ja sinkku­jen armei­ja alkaa olla aika iso tek­i­jä jo poli­it­tis­es­ti. Ei ihme että asenne-erot ovat alka­neet jyrken­tyä citysinkku­jen ja kehyskun­ta­per­heel­lis­ten välille. Ennen se sinkku­us oli siir­tymä­vai­he, nyky­isin pysyvä.

        Armei­jas­ta Rahul mainit­si että se tasoit­taa. Osit­tain kyl­lä ja osit­tain ei. Siel­lä jae­taan niihin jot­ka pää­sevät RUK:iin ja niihin jot­ka eivät pääse. Upseerin nat­sat nähdään meri­it­tinä työn­haus­sa, muut soti­lasar­vot ovat yhden­teke­viä. RUKi­in ei pääse suorit­ta­mal­la pelkkä palikkat­esti virheet­tömästi vaan se vaatii paineen­si­etokykyä ja näyt­töä johtamis­taidoista. Osit­tain ymmär­rän sota- tai kri­isi­ti­lantei­ta ajatellen että reservin upseereil­la on olta­va kaik­ki tarvit­ta­vat taidot mut­ta se että leimataan luuserik­si koko lop­puiäk­si jos asevelvol­lisu­us ei ole 19–20 vuo­ti­aana men­nyt odotusten mukaan on epäreilua. Pitäisikö Suomes­sa olla jokin “jälkiruk­ki” ‑sys­tee­mi että voi myöhem­min yrit­tää paran­nel­la natsojaan? 

        Uusin palikkat­esti minkä val­tio­val­ta on keksinyt erot­taak­seen mer­i­toituneet muista on pitkän matem­ati­ikan yliop­pi­laskoe. Se oli Sip­ilän hal­li­tuk­sen keksin­tö, ymmär­rän toisaal­ta että Suo­mi on teol­lisu­us­maa ja insinööre­jä tarvi­taan suh­teessa paljon mut­ta että pitkän matem­ati­ikan kokeen arvosanal­la voi ohit­taa muut hak­i­jat yliopis­to­jen human­isi­tisi­in tiedekun­ti­in niin en ymmär­rä ja se eri­ar­vois­taa ennen pitkää.

      3. Itse en näk­isi asi­aa ihan noin suo­ravi­ivais­es­ti. Reservi­upseerik­oulun käymi­nen on meri­it­ti, mut­ta vain nuore­na. Jos on nelikymp­pinen vän­rik­ki, on soti­lasar­vos­ta syytä olla hil­jaa, kos­ka ylen­tämät­tä jäämi­nen ei ker­ro hirveän hyvää, vaik­ka voi johtua vain huonos­ta tuuris­takin. Sen sijaan pari, kolme ylen­nys­tä reservis­sä ker­to­vat, että henkilö on osoit­tanut myös varus­mies­palveluk­sen jäl­keen yhteistyökykyä, vas­tu­unkan­toa ja paineen­si­etokykyä. Tässä suh­teessa esimerkik­si vääpelin arvo on kovem­pi meri­it­ti kuin vän­rikin. (Toki vas­taavasti kapteenin arvo on kovem­paa val­u­ut­taa kuin vääpelin arvo.)

        Jos halu­at miehistöstä ali­upseerik­si tai ali­upseerista upseerik­si, tämä onnis­tuu. Reserviläis­ten val­takun­nal­liselle ali­upseerikurssille valit­ti­in juuri kuun alus­sa 30 akti­ivisek­si osoit­tau­tunut­ta miehistön jäsen­tä, jot­ka nykyisessä tai aeu­raavas­sa sodan ajan sijoituk­ses­saan tarvit­se­vat ali­upseerik­oulu­tuk­sen. Kurssi on yleen­sä jär­jestet­ty joka toinen vuosi. Ali­upseerista upseerik­si pätevöit­täviä soti­lasjo­htamisen kursse­ja jär­jestetään RUK:ssa yksi vuodessa. Niis­sä koulute­taan vas­taavasti niitä, joiden sodan ajan sijoi­tus sisältää vaa­timuk­sen reserviupseerikoulutuksesta.

  3. Ter­ve mer­i­tokra­tia on kansan­val­tainen, vakaa, tehokas ja kannustava.

    Se on ren­ki demokra­tia isän­tänään: kansa päät­tää, mikä on ansio ja mikä ei.

    Se val­jas­taa sat­tuman: onnekku­ud­es­ta ei palki­ta, epäonnes­ta ei sakoteta.

    Se ei hukkaa lahjo­ja: yksilön mah­dol­lisu­udet tun­nis­te­taan taus­tas­ta riippumatta.

    Se kan­nus­taa jokaista: jokainen saa enem­män yrit­tämäl­lä enemmän.

    Suomen jär­jestelmässä on pieniä puut­tei­ta jokaises­sa näistä.

  4. “Youn­gin mukaan mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa ylälu­ok­ka poimii alalu­okas­ta kaik­ki lah­jakku­udet ja sysää omat mus­tat lam­paansa alalu­okkaan. Lop­putu­lok­se­na on yhteiskun­ta, jos­sa ylälu­okalla on kaik­ki edut puolel­laan ja alalu­okalla kaik­ki vitsaukset.”

    Tuo että mer­i­toituneet työn­tävät omat mus­taat lam­paat eli lapsen­sa jot­ka eivät tee kuten van­hem­mat käs­kee, alalu­okkaan pitää ihan paikkansa. Eikä lapsen tarvitse olla edes mikään huumei­den väärinkäyt­täjä vaan riit­tää että ei sisäistä samo­ja arvo­ja kuin omat van­hem­mat tai ei ole saman­lainen pyrkyri, tai taustal­la voivat olla sairaudet tms. Tätä on esi­in­tynyt kauan jo yrit­täjien maail­mas­sa mut­ta alka­nut lev­itä mui­hin koulutet­tu­jen hyvin toimeen­tule­vien per­hei­den piirei­hin. Myös se tunne että omat van­hem­mat eivät arvos­ta ollenkaan lisää syrjäytymisvaaraa.

    Eli luokkaretken tekem­i­nen alaspäin ei ole harv­inaista enää mut­ta siitä ei kir­joite­ta kos­ka ne jot­ka ovat joutu­tuneet sen koke­maan eivät halua esi­in­tyä julkisuudessa.

    Lisäk­si se ajat­talu­ta­pa että puoliso pitää etsiä saman koulu­tus­ta­son ihmi­sistä johtaa vain siihen että per­heet jun­naa­vat samoissa kuplis­sa eivätkä osaa koh­da­ta vaikeuk­sia jos niitä sat­tuu. Ei ole ole­mas­sa mitään vaku­u­tus­ta joka estäisi tip­pumas­ta alaluokkaan.

    1. Michel Young oli itse työväen­lu­okan kas­vat­ti ja näin ollen egal­i­taris­min kiivas kan­nat­ta­ja koko elämän­sä asti vaik­ka hän otti kuitenkin vas­toin Egal­i­taris­min peri­aat­tei­ta vas­taan paronin arvon 1978 eli hänestä tuli elinikäi­nen pääri. Michel Youn­gin val­in­ta oli hiukan kyseen­laista kun Bri­tann­ian kuningatar korot­ti Michel Youn­gin aatelis­toon vaik­ka Michel Young oli itse tasaval­ta­lainen. Michel Youn­gin kaltainen henkilö ei sovi ver­tailuk­si suo­ma­laiseen yhteiskun­taan juuri sen takia kos­ka Suomes­sa ei ole aatelis­ar­vo­ja joi­ta hal­lit­si­ja jakaa elinikäk­si joista nau­ti­tut edut ovat hyvin kyseenalaisia. Mon­es­sa yhtey­dessä sosi­aalidemokraatit ovat Suomes­sa toim­i­neet oikein kun kiel­tyvyät Val­tioneu­vos ‑tit­teleistä. Poikkeuk­se­na tosin K.-A. Fager­holm . Brit­tiläi­nen luokkay­hteiskun­ta on mon­es­sa yhtey­dessä myös työväen­puolueen edus­ta­jille etuoikeutet­tu kun saa­vat aatelis­ar­von kuten Michel Youngille kävi.

    2. Täl­lä ker­taa nimettömänä:
      ” Lisäk­si se ajat­talu­ta­pa että puoliso pitää etsiä saman koulu­tus­ta­son ihmi­sistä johtaa vain siihen että per­heet jun­naa­vat samoissa kuplissa”

      Höp­sistä. Ei se ole mikään muual­ta annet­tu, haitalli­nen ajat­te­lu­ta­pa, vaan ihmis­ten omista miel­tymyk­sistä nou­se­va lopputulema. 

      Kokeile itse yliopis­ton käyneenä tre­f­fail­la amik­sia. Ei ne nyt vaan oikein ole henkises­ti samal­la tasol­la, että kel­paisi­vat (var­maan molem­min­puo­li­nen aja­tus). Ajatuk­set, tavat, keskustelu­nai­heet ja odotuk­set ovat ihan eri­laisia noin niin kuin keskimäärin. 

      Kyl­lä amik­sen käyneel­lä ja luki­o­laisel­la on aika selvä ero kaikessa, ja se ero on yliopis­tok­oulute­tun silmis­sä luki­o­lais­ten hyväksi. 

      Sitä­pait­si eivät ne amik­set muutenkaan tai­da fiin­im­mästä porukas­ta perus­taa, pitävät kermaper­seinä. He arvosta­vat sitä, että mies ras­saa itse auton jar­rut kun­toon (jne). Itseä ei voisi vähempää kiin­nos­taa, kun rahat riit­tävät niin uuteen & kor­jaamoku­lui­hin, niin ei tarvitse. 

      Olen aikoinani tapail­lut kaiken­laisia naisia ja omien koke­musten perus­teel­la toden­nut, ettei nämä puh­taasti amis­po­h­jaiset oikein tun­nu sovel­tuvan min­ulle. Ei se ole ajat­telumalli, joka kangis­taa, vaan amik­set ja luki­o­laiset / korkeam­min koulute­tut ovat kak­si eri porukkaa (tyyp­il­lis­es­ti amid+AMK sujahtaa
      siihen korkeam­min koulutet­tuun sakkiin).

  5. En ymmär­rä, onko tämä joku ongel­ma. Mik­si korkeasti koulute­tun, fik­sun ja sivistyneen pitäisi kelpu­ut­taa puolisok­seen joku puo­li­ap­ina tai rajoit­tunut syys­tä tai toisesta.

    1. Suomes­sa ei ole pakkoavi­o­li­it­to­ja mut­ta jos korkean sosi­aalisen statuk­sen omaa­vat kansalaiset menevät avioon vain oman luokansa kanssa on vaarana se että sivistys olisi samanalaista elit­ismiä kuin joidenkin mielestä on esim teat­teris­sa käymi­nen vain sen takia kos­ka teat­teri on taide­muo­tona haas­teel­lisem­paa kuin spaget­ti westernit.

    2. Toiv­ot­tavasti et “fik­sul­la ja sivistyneel­lä” tarkoi­ta itseäsi.. ja jos tarkoi­tat, et ole.

      1. Tiedän hyvin monia taval­lisia kansalaisia joiden näkökul­mas­ta teat­ter­i­taide, oop­pera ja balet­ti ovat elit­is­tisiä taide­muo­to­ja suh­teessa pop­u­laarikult­tuurii ei niinkään hin­tata­son takia vaan sisällön

    3. Tarkoit­taako se että jos jol­lakin on alem­pi koulu­tus että on puo­li­ap­ina tai rajoit­tunut? Entä jos hänel­lä on mui­ta omi­naisuuk­sia kuten taiteeelli­nen lah­jakku­us, käytän­nön­läheisyys, lapsirakas,…

  6. Olen siinä käsi­tyk­sessä, että vahvim­min periy­tyvät koulu­tuk­set van­hem­mil­ta lap­sille ovat Suomes­sa (koulu­tuk­set­to­muu­den lisäk­si) DI ja lääketi­eteen lisen­si­aat­ti. Miksi?

    Kumpaakin yhdis­tää se, että koulu­tuk­seen hakeu­tu­mi­nen vaatii pitkäjän­teistä ja sys­temaat­tista työtä jo perusk­oulus­sa ja lukios­sa. Oppi­sisäl­löt omak­su­taan kumu­lati­ivis­es­ti: matem­ati­ikas­sa ja fysi­ikas­sa uusi tieto rak­en­tuu aiem­min opitun päälle, ja ker­ran kyy­dis­tä pudot­tuaan vaa­di­taan työtä ja ker­taus­ta asioiden kir­im­iseen. Jos peru­sope­tus ja 2. aste eivät ole oikein sujuneet tai kiin­nos­tus koulua kohtaan on jos­sain vai­heessa lop­punut, on parikymp­pisenä näi­hin koulu­tuk­si­in hakeu­tu­mi­nen kova tie. 

    Toden­näköis­es­ti aka­teemiset van­hem­mat jak­sa­vat kan­nus­taa ja opas­taa lap­si­aan sekä tar­jo­ta ammat­in­val­in­taan ohjaavia virikkeitä. Siinä mis­sä talvi­urheilus­ta innos­tunei­den van­hempi­en lapset pää­tyvät pien­estä pitäen hiih­to­ladulle tai ammat­tinäyt­telijöi­den lapset kas­va­vat kult­tuurin keskel­lä taiteen alan ammatteihin. 

    Vaik­ka 2020-luvun Suo­mi on tasa-arvoinen ja kult­tuureil­taan suh­teel­lisen yht­enäi­nen, löy­tyy mer­i­tokra­ti­as­ta kiin­nos­tavia sävyjä. Olen yrit­tänyt koo­ta ympäril­leni tut­tava­pi­irin, joka koos­t­uu eri-ikäi­sistä, eri­taus­tai­sista ja eri­lai­sista ihmi­sistä. Varsin mie­lenki­in­toisia keskustelu­ja on syn­tynyt aiheesta: mis­tä tun­nistaa 40-vuo­ti­aan ihmisen, joka on men­estynyt elämässään?

    Joidenkin mielestä täl­laisen ihmisen tun­nistaa ennen muu­ta isos­ta per­heestä, omakoti­talosta kehyskun­nas­sa ja vak­i­tuis­es­ta työ­paikas­ta. Lapse­ton tai sinkku ihmi­nen ei voi olla menestynyt.

    Toisen mielestä men­estyjä tien­aa yli 150 000 euroa vuodessa, asuu hienos­sa omis­tusasun­nos­sa ja ajaa uudel­la sak­salaisautol­la. “Pätkä­työ­mais­tereille” ja vuokra-asu­jille nau­reskel­laan salaa. 

    Kol­man­nen mielestä men­estyjä on sivistynyt; hänel­lä on kult­tuuripääo­maa ja laa­ja sosi­aa­li­nen verkos­to. Men­estyjän tun­nistaa ennem­min suorite­tus­ta koulu­tus­ta­sos­ta kuin eri­tyisen hyvä­palkkaises­ta työstä. 

    Mer­i­tokra­t­ian käsitet­tä saat­taakin haas­taa se, että eri­lai­sis­sa per­heis­sä ja kasvuym­päristöis­sä kas­va­neet ihmiset pitävätkin eri­laisia asioi­ta tavoit­telemisen arvoisina.

    1. Juuri näin. Iso osa ei pidä taloudel­lista men­estys­tä edes kovin tavoit­telemisen arvoise­na ver­rat­tuna men­estymiseen monil­la muil­la elämän sektoreilla.

  7. Voiko alem­man sosi­aalilu­okan (vassari)kodista nous­ta (taloudelliseen)menestykseen?
    Kun tässäkin kom­men­toin­nis­sa ylem­pänä käytetään ylem­män sosi­aalilu­okan edus­ta­jas­ta ter­miä “pyrkyri”, ja eri­laises­sa vasem­mis­ton retori­ikas­sa koros­tuu edelleen n.s. her­rav­i­ha ja usko­mus että ylälu­ok­ka vain riistää. Nouse siinä sit­ten van­hemp­iesi vihaamaan/halvelsimaan säätyyn.

    1. Ainakin ennen van­haan on ollut mah­dol­lista. Moni tun­net­tu kaup­pias, raken­nus­li­ik­keen omis­ta­ja tai korkea virkamies on nous­sut tyhjästä, työläis- tai maaseudun pienvil­jeli­jäkodista, kansak­oulupo­h­jal­ta ja opiskellen pitkää lin­jaa jos on tarvin­nut opiskella.
      Se oli tietysti mah­dol­lista kun kotoa muutet­ti­in pois jo 15-vuo­ti­aana eikä tarvin­nut kuun­nel­la van­hempi­en saarnaa.
      Entäs päämin­is­ter­imme sit­ten, nous­sut duu­nar­iper­heestä val­takun­nan johtoon ja nopeasti, ehkä hän­tä sik­si juuri arvostel­laan niin paljon kos­ka hänel­lä ei ole por­vari- tai virkamies­per­heen tyt­tären kas­va­tus­ta ja ain­oa ansio­työ ennen kokopäiväisek­si poli­tikok­si ryhtymistä on kau­pan kas­sa. Sik­si kai hän­tä pide­tään jonkin­laise­na kauhukakarana ?

    2. Voi­ko alem­man sosi­aa­li­luo­kan (vassari)kodista nous­ta (taloudelliseen)menestykseen?
      Kun täs­sä­kin kom­men­toin­nis­sa ylem­pä­nä käy­te­tään ylem­män sosi­aa­li­luo­kan edus­ta­jas­ta ter­miä “pyr­ky­ri”, ja eri­lai­ses­sa vasem­mis­ton reto­rii­kas­sa koros­tuu edel­leen n.s. her­ra­vi­ha ja usko­mus että ylä­luok­ka vain riis­tää. Nouse sii­nä sit­ten van­hem­pie­si vihaamaan/halvelsimaan säätyyn. 

      Työväen­li­ike on arvostanut ja edis­tänyt työväestön pyrkimys­tä koulut­tau­tu­maan ja näyt­tämään sitä(kin) kaut­ta “her­roille” työväen­lu­okan voimaa ja käymään luokkatais­telua koulu­tuk­sel­la han­ki­tu­il­la tiedoil­la ja resurs­seil­la. Esimerkik­si työläis­taus­tais­ten juristien hyö­ty vasem­mis­tolle ja työväen­li­ik­keelle on ollut näkyvä asia, ajatel­laan vaikka­pa Väinö Tan­ner­ia tai Tar­ja Halosta.

      Uskoisin alalu­okkaisen halut­to­muu­den koulut­tau­tua liit­tyvän enem­män näköalat­to­muu­teen tai kyynisyyteen.

      1. On aivan mielipuolista kuvitel­la, että kansas­ta yli 50% voidaan korkeakouluttaa.

        Jos sitä yritetään, pitää “korkeak­oulu­tuk­sen” rima laskea niin alas, ettei se enää tarkoi­ta yhtään mitään tai ole mil­lään globaalil­la mit­tar­il­la korkeakoulutusta.

        Tämä sama itseasi­as­sa näkyy kaikkial­la Euroopas­sa. Korkeak­oulu­tuk­sen taso on syöksykier­teessä — kan­di­daatin tutk­in­to­jen ja “mais­terin” tutk­in­to­jen taso on aivan järkyt­tävä ja moni nykyi­nen mais­teri vas­taa tiedoil­taan, taidoil­taan ja kyvy­iltään 80-luvun kandia.
        -
        Gaussin käyrä nyt vaan on lahjo­ma­ton. Jos yrität työn­tää niitä B-/C- kir­joit­ta­jia yhtään vaa­ti­vam­mas­ta yliopis­to-ohjelmista läpi, niin eihän siitä mitään tule. Tai vai­h­toe­htois­es­ti se yliopis­to­tutkin­non läpäisyn rima pitää lait­taa usko­mat­toman alas.

  8. Muu­tamia huomioita… 

    Ehkä oleel­lista olisi kat­soa ihmisiä eikä “luokkia” tai ryh­miä. Useim­mat ihmiset kuitenkin vaelta­vat yhteiskun­nas­sa eri tilanteis­sa elämänkaaren­sa aikana. Ja ehkä olisi juuri tärkein­tä myös pitää tämä sosi­aa­li­nen myl­ly käyn­nis­sä, niin että kukaan ei olisi sen parem­min tuomit­tu kuin tur­vat­tu ole­maan mis­sään posi­tios­sa pysyvästi. 

    Usein tilas­toin­nis­sa on ongelmia. Ne ylläpitävät käsi­tys­tä luok­ista, kos­ka niitä har­voin tehdään henkilöi­dent­tis­es­ti. Etenkin ns. “suu­rit­u­lois­t­en” kohdal­la usein on niin, että elämän aikana onnistaa ker­ran, mut­ta jos tulot keskiar­vois­taa koko elämän ajalle, niin tilanne näyt­tää toiselta. Pienem­pit­u­losten kohdal­la täl­laista virheel­listä infor­maa­tio­ta ei ehkä syn­ny tulo­jen osalta, mut­ta voi syn­tyä jos­sain muus­sa asi­as­sa. Otanie­mi on vuodes­ta toiseen Suomen käh­es köy­hin ja heikoim­min toimeen­tule­va postinu­meroalue. Ehkä se ei ole koko totu­us siel­lä ole­vista ihmisistä.

    Per­hei­den vaiku­tus on iso ja sitä pitää tasa­ta sil­lä että koko koulu­jär­jestelmä on mah­dol­lisim­man “luoka­ton”. Ei ole mieltä kieltää van­hempia opas­tas­mas­ta lap­si­aan parem­paan elämään, mut­ta pitää huole­htia siitä, kaikil­la on mah­dol­lisu­us sel­l­aiseen pyrk­iä. Suomes­sa tilanne on vielä varsin hyvä, mut­ta seg­re­gaa­tio koulumaail­mas­sa on nousussa.

    Mer­i­tokra­tia on kyl­lä ongel­ma siinä mielessä, että val­taeli­it­ti, oli se sit­ten minkä väristä tahansa voi irtaan­tua muus­ta osas­ta kansaa. Se on onkin ongel­ma tänään ja näkyy yhteiskun­nan kär­jistymisenä niin, että vasem­mis­ton val­taelit­tiä vas­taan nousee oikeal­ta tavalli­nen kansa kun per­in­teis­es­ti on ollut niin, että oikeal­la ole­vaa eli­it­tiä on vas­tustet­tu vasem­mal­la. Yhteiskun­nan sosi­aa­li­nen kier­to uhkaa pysähtyä ja sen aikaansaa­ma eliv­oima ja resilienssi kadota. 

    Viime kädessä asia on kiin­ni meistä jokaises­ta itses­tämme. Vaik­ka ehkä per­heitä peruste­taankin oletet­tu­jen tai tavoiteltavien sosi­aalilu­okkien perus­teel­la, meil­lä jokaisel­la voi ja pitää olla kyky ymmärtäen keskustel­la kenen tahansa ihmisen kanssa siitä, miten yhteisiä asioi­ta hoide­taan. On myös oma val­in­ta kuin­ka paljon antaa näkyä käyt­täy­tymisessä mihin posi­tioon itsen­sä aset­taa. Täl­lähän usein viestii muille siitä, kuin­ka halukas on kanssakäymistä muiden ihmis­ten kanssa har­ras­ta­maan. Koen erit­täin suure­na henkilöko­htaise­na lah­jana sen, että elämän aikana on ollut mah­dol­lista elää kaiken­lai­sis­sa ympäristöis­sä. Se ei silti takaa, että osaisin aina koh­da­ta ihmisiä oikein. Hyvä jos edes toisinaan.

    1. Mer­i­tokra­tia on kyl­lä ongel­ma siinä mielessä, että val­taeli­it­ti, oli se sit­ten minkä väristä tahansa voi irtaan­tua muus­ta osas­ta kansaa. Se on onkin ongel­ma tänään ja näkyy yhteiskun­nan kär­jistymisenä niin, että vasem­mis­ton val­taelit­tiä vas­taan nousee oikeal­ta tavalli­nen kansa kun per­in­teis­es­ti on ollut niin, että oikeal­la ole­vaa eli­it­tiä on vas­tustet­tu vasem­mal­la. Yhteiskun­nan sosi­aa­li­nen kier­to uhkaa pysähtyä ja sen aikaansaa­ma eliv­oima ja resilienssi kadota. 

      Niin, onhan se vähän omi­tu­ista, että kansan­val­taises­sa maas­sa vaikut­taa syn­tyneen sul­jet­tu, itseään täy­den­tävä poli­it­ti­nen “rälssi”, jon­ka sisäl­lä pyörii oma mer­i­tokraat­ti­nen jär­jestelmä omil­la sään­nöil­lään. Eturiv­in poli­itikok­si kasve­taan puolueelle uskol­lisel­la työl­lä nuoriso- ja opiske­li­ja­jär­jestöis­sä, joista koneis­to nos­taa sopivim­mat kaiken­lais­ten avus­ta­ja yms. roolien kaut­ta kohti vaa­ti­vampia tehtäviä. Samaan aikaan rin­nal­la pyörii suuri lob­baus- ja viestin­tä­toimis­to­jen, aja­tus­pa­jo­jen ja “kansalaisjär­jestö­jen” verkos­to, jonne uudet kel­lokkaat voivat siir­tyä “mer­i­toi­tu­maan”, ja eduskun­ta­pu­dokkaat naut­ti­maan suo­jatyö­paikas­ta tai toipumaan seu­raavia vaale­ja varten.

      Lop­putu­lok­se­na näyt­tää ole­van se, että monel­la poli­itikol­la on toki eri­no­mainen ymmär­rys poli­it­tisen jär­jestelmän ja hallinnon toimin­nas­ta ja siitä miten siinä ede­tään mak­si­moiden omaa hyö­tyä. Vaan kuin­ka monel­la on enää hajua siitä, miten taval­liset ihmiset elävät ja toimi­vat tai mis­sä olo­suhteis­sa talouselämä oikeasti joutuu toimimaan?

      1. Tuo suo­jatyö­paik­ka ei ole kyl­lä kaikille kansane­dus­ta­jile mitenkään automaat­tis­es­ti taat­tu vaik­ka ovat pudon­neet eduskun­nas­ta tai luop­uneet kansane­dus­ta­jan tehtävistä. Min­is­ter­it voivat siir­tyä esim EU insti­tuu­tioiden palveluk­seen helpom­min kuin rivikansane­dus­ta­jat. Tuol­laista rälssiä kuten nim­imerkk Ksee lob­baus- ja viestin­tä­toimis­to­jen, aja­tus­pa­jo­jen ja kansalaisjär­jestö­jen suo­jatyö­paikko­ja ei ole kyl­lä kaikille kansane­dus­ta­jille tai min­is­tereille taat­tu senkin jäl­keen kun ovat jät­täneet poli­ti­ikan teon. Suomes­sa on paljon maakun­tien kansane­dus­ta­jia jot­ka eivät ole päässeet noiden lob­baus- ja viestin­tä­toimis­to­jen, aja­tus­pa­jo­jen ja kansalaisjär­jestö­jen palveluk­seen vaik­ka ovatkin tehneet pitkän uran kansane­dus­ta­jana. Osmo Soin­in­vaara ei ole esim yhdenkään lob­baus- ja viestin­tä­toimis­ton, aja­tus­pa­jan tai kansalaisjär­jestö­jen täyspäiväisessä palveluk­ses­sa vaik­ka Osmo on ollut ministerinä.

  9. “Piket­tyn mukaan län­si­maid­en vasem­mistop­uolueet ovat muut­tuneet työväen puolueista edus­ta­maan sosi­aal­ista pääo­maa, kun oikeistop­uolueet edus­ta­vat pääomaa. ”

    Tuo on aika osu­vasti sanottu.

    Kyse on nimeno­maan sosi­aalis­es­ta pääo­mas­ta, jota käytetään erot­tau­tu­misen väli­neenä. Rob Hen­der­son kir­joit­taa esseessään luk­sususko­muk­sista. Kyse on usko­muk­sista, joiden mukaan toim­imi­nen johtaa tuhoon kaikkein herkim­min sosi­aalis­es­ti haavoit­tuvim­mas­sa ase­mas­sa. Ehjä ydin­per­he, huumeista erossa pysymi­nen, sosi­aa­li­nen koheesio yhteiskun­nas­sa jne. ovat eri­tyisen tärkeitä alim­mis­sa sosioekonomi­sis­sa luokissa. Rikkail­la on enem­män varaa sekoilla.

  10. Mer­i­tokra­tia ei ole mikään oikotie onneen, kuten jotkut halu­a­vat ajatella.

    Ensin­näkin mer­i­tokra­t­ian suurin ongel­ma on sama kuin kaikissa muis­sakin kan­nustin­palkkio­jär­jestelmis­sä: Sitä saat mitä tilaat. Eli jos toim­i­tusjo­hta­jaa kan­nuste­taan myymään kaik­ki omaisu­us ja vuokraa­maan se muil­ta takaisin osavu­osi­t­u­lok­sen pönkit­tämisek­si niin mer­i­tokra­tia toimii, vaikkei toimikkaan. Kyse on kan­nus­timista ja val­i­tu­ista tavoitel­luista ‘meri­iteistä’, eli vaik­ka hyvä osavuosituloksesta.

    Keski­a­jan feo­dal­is­mi kuninkaineen ja hei­dän ala­maisi­neen voitaisi­in sekin maala­ta erään­laisek­si mer­i­tokra­t­ian ilmen­tymäk­si. Kyl­lähän Kuninkaal­la on selvä meri­it­ti siitä kun on pystynyt nouse­maan val­taan ja pysymään val­las­sa. Samoin tämä kuningas sit­ten palk­it­si alem­pia loorde­ja ja maa­her­ro­jaan hei­dän meriiteistään.

    Samoin ei ole myöskään mikään älyl­listä kol­mois­volt­tia vas­taa­va suori­tus perustel­la mik­si nepo­tis­mi tai ammatin tai ase­man periy­tymi­nen van­hem­mal­ta lapselle ei olisi mer­i­tokraat­tista. Se on ihan määrit­te­lykysymys halu­aako van­hempi­en ansioi­ta pitää las­ten meri­it­teinä. Kyl­lähän meil­lä tääl­läkin lapset perivät van­hempansa (eikö ker­tynyt omaisu­us ja var­al­lisu­us ole sit­ten meri­it­ti?) eli meri­it­te­jä voi per­iä jo nyt, ja tätä samaa voidaan perustel­la osit­tain jo myös geeneillä.

    Kuitenkin raa’al­la mer­i­tokra­tial­la voitaisi­in myös perustel­la mik­sei lap­sien pitäisi per­iä van­hempiaan, eihän hei­dän työn­sä ja omaisuuten­sa ole lap­sien­sa ansio­ta. Tätä ei kuitenkaan kukaan tosis­saan ehdot­tele, toden­näköisem­min lähin­nä sen vuok­si etteivät täl­laiset ehdo­tuk­set ole poli­it­tis­es­ti elinkelpoisia etur­i­s­tiri­ito­jen vuoksi.

    Sit­ten asi­as­sa on vielä vähän filosofisem­pi ulot­tuvu­us. Puh­taas­sa (mitä lie todel­lisu­udessa tarkoit­taakaan) mer­i­tokra­ti­as­sa olisi help­poa perustel­la mik­si sil­tarum­mus­sa asustel­e­va on siel­lä ihan omaa syytään ja ansio­taan, ja näin­hän se ajat­telumalli tun­tuu Yhdys­val­lois­sa toimi­van. Jos uskoo että jokainen saa mer­i­tokra­t­ian peri­aat­tei­den mukaan kykyn­sä ja panok­sen­sa mukaises­ti, niin jokainen huono-osainen­han on sitä ihan omas­ta syys­tään. Yhdys­val­lois­sa näyt­tää siltä että on men­nyt paljon puh­taam­mi­nen mer­i­tokra­t­ian tulkin­nan hengessä, ja tämän jos hyväksyy niin on ehkä help­po ymmärtää mik­si yhteiskun­ta natisee liitoksistaan.

    Kyl­lähän myös yhdessä ääripäässä nat­sisak­sakin taisi perustel­la leben­sraum-tavoit­teitaan mer­i­tokra­ti­aa hivelevin perustein: Kyvykkäämpi arjalainen mahtikansa ansait­see kaiken maan minkä se ottaa tai kyke­nee otta­maan slaaveil­ta. Vahvim­man oikeus on kat­sos sekin erään­laista mer­i­tokra­ti­aa, mut­ta jälleen ker­ran kyseessähän on ihan puh­taasti siitä mikä halu­taan määritel­lä meri­itik­si ja mikä ei.

    Paras kieltämät­tä olisi että demokraat­tisin keinoin yhteiskun­ta ja hei­dän val­it­se­mansa edus­ta­jat päät­tävät mikä on meri­it­ti, eikä luovute­ta tätä päätän­tä­val­taa joi­hinkin ylikansal­lisi­in sopimuk­si­in tai muutenkaan ikuis­es­ti muut­tumat­tomi­in lakei­hin. Valitet­tavasti meri­it­te­jä kuitenkin halu­taan suo­ja­ta eri­laisin absoluu­tioin jot­ka oli­si­vat kaiken­laisen yhteiskun­nan vaiku­tuk­sen ja lakien tavoit­ta­mat­tomis­sa. EU on hyvä esimerk­ki täl­lais­es­ta ylikansal­lis­es­ta byrokraat­tis­es­ta mono­li­itista joka muut­tuu ja on jo muut­tunut erään­laisek­si absoluu­tiok­si jo pelkästään sen vuok­si että sitä on ihan teknis­es­ti han­kala muut­taa ja näin meri­itin määrit­te­ly karkaa jo pohjim­mil­taan demokraat­tisen kon­trol­lin ulkopuolelle.

    1. Eiköhön mer­i­tokra­t­ian, kuten demokra­t­ian, aris­tokra­t­ian jne. logi­ik­ka ole niin, että tilan­net­ta tarkastel­laan lähin­nä yksilön mah­dol­lisuuk­sien, vapauk­sien ja vas­tu­iden jne. näkökul­mas­ta. Demokra­tia on malli, jos­sa yksilöt ovat keskeinen toim­i­ja, samoin mer­i­tokra­tia tarkoit­taa sitä, että yksilön omat meri­itit ratkai­se­vat ase­man. Toki kaikkia kra­tioi­ta voidaan vääristää, mer­i­tokra­ti­aa kuten kuvailit, tai demokra­ti­aa, samoin keinoin, jos vain vai­h­taa demokra­t­ian mer­i­tokra­t­ian tilalle, niin nuo vääristymät ilmaan­tu­vat myös demokratiaan. 

      Syn­tyy tietenkin luokkia, joil­la enem­män val­taa. Edus­tuk­sel­lises­sa demokra­ti­as­sa sel­l­aisia ovat ne, joille val­ta on äänestämäl­lä annet­tu, mer­i­tokra­ti­as­sa ne, joiden ansioi­ta muut pitävät paremp­ina kuin joidenkin tois­t­en ansioi­ta. Mer­i­tokra­ti­as­sa niinkuin demokra­ti­as­sakin, kaikil­la ihmisil­lä on val­taa alus­sa nol­la, mut­ta eri­lais­ten kri­tee­rien myötä toisille ihmisille ker­tyy sitä enem­män kuin toisille..Perityt ansiot eivät juuri siir­ry sukupolvelta toiselle vaik­ka jotain täl­laista on kyl­lä nähtävis­sä niin demokra­ti­as­sa kuin mer­i­tokra­ti­as­sakin. On syytä olla varuil­laan molem­mis­sa tapauk­sis­sa eikä lähtöko­htais­es­ti olet­taa periy­tymisen olleen se primääri keino. Ja jos on ollut, niin sit­ten kyseessä on sys­teemin vääristymä kum­mas­sakin tapauksessa. 

      On tärkeää keskustel­la siitä, miten määrit­telemme nämä käsit­teet. Niistä on mah­do­ton­ta keskustel­la jos käsit­tei­den merk­i­tys on eri­lainen eri ihmisillä. 

      En siis pyri tässä ole­maan oike­as­sa vaan vain nos­tan esille sen, miten itse näi­den arvos­tus­rak­en­tei­den syn­nyn ja voimat ymmärrän. 

      Keskustelu jatkukoon.

      1. Aris­tokra­t­ian ero mer­i­tokra­ti­aan on se että aris­tokra­ti­aan syn­nytään ja merikokra­ti­aan pyritään koulu­tuk­sen kaut­ta. Aris­tokraat­tien lapset voivat olla yhä huono­ja esim koulus­sa kuin työväen­lu­okan lapset mut­ta mais­sa kuten Bri­tan­ni­as­sa kuitenkin korkeak­oului­hin kuten yliopis­toon ja lukioon (yksi­tyisk­oulu) pääsee sisään kaik­ki aris­tokraat­tien lapset vaik­ka hei­dän koulumeri­it­ti ei ollut kovinkaan kehut­ta­va. Bri­tan­ni­as­sa on ollut aris­tokraat­tipäämin­is­tere­itä joiden koulu­tus on jäänyt kesken mut­ta pää­sivät kuitenkin yliopis­toon kos­ka oli­vat osa aris­tokra­ti­aa. Pohjo­is­mais­sa ei ole enää periy­tyvää aris­tokra­ti­aa kuten on jos­sain määrin vielä Bri­tan­ni­as­sa jon­ka koulu­jär­jestelmä on raken­net­tu edelleen yksi­tyisk­oulu­jen ja kun­nal­lis­ten koulu­jen väliseen jakoon. Jär­jestelmässä sinän­sä ei ole mitään vikaa vain se vinou­tu­ma on se että yksi­tyisk­oulu­jen ei tarvitse nou­dat­taa Bri­tan­ni­as­sa sitä ope­tus­sun­nitel­maa mitä kun­nal­liset koulut nou­dat­ta­vat mut­ta yksi­tyisk­oulut saa­vat Bri­tan­ni­as­sa kuitenkin val­tion­a­pua vaik­ka niis­sä on korkeat lukukausi­mak­sut. Tämänkin val­tion­a­pu on Bri­tan­ni­as­sa poli­it­ti­nen kiista läh­es joka vaalien aikana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.