Minun ihannekaupunkini koostuu tiiviistä asuinalueista. Riittävän tiiviistä siten, että lähellä toisiaan asuu niin paljon ihmisiä, että saadaan aikaan hyvä palvelutaso ja yhdyskunta, jossa kävely on normaali tapa liikkua. Asuinalue on riittävän iso, kun se pystyy pitämään yllä koulua ja kunnollista kauppaa. Pienet sadan omakotitalon eristetyt lämpäreet eivät minusta ole hyvää kaupunkia. Jatka lukemista “Tiivis mutta harva”
Täydellinen ja monopolistinen kilpailu
Oletetaan, että pystyt valmistamaan jotain tuotetta hintaan P. Niin kauan kuin markkinahinta Pm >P, sinun kannattaa valmistaa tuotetta ja panna erotus Pm‑P taskuusi. Lisätuotanto toisaalta alentaa markkinahintaa, mutta sinun kannattaa edelleen jatkaa valmistusta, kunnes Pm laskee tasolle P, jonka jälkeen et tienaa mitään. Näin täydellisessä kilpailussa, jossa se,mitä sinä teet, ei vaikuta hintaan mitään, koska olet niin pieni vaikuttaja markkinoilla.
Monopolistisessa kilpailussa oletat, että hinta riippuu siitä paljonko itse tuotat mitä teet. Jos vaihtoehtonasi on tuottaa sata kappaletta niin, että jokainen kappale tuottaa voittoa 50 euroa eli yhteensä 5000 euroa tai 120 kappaletta niin, että jokainen tuottaa voittoa 40 euroa eli yhteensä 4800 euroa, kannattaa tuottaa mieluummin vähemmän, vaikka ne viimeiset kaksikymmentäkin olisivat olleet sinänsä kannattavia (tuottaneet voittoa 40 euroa kappaleelta) Tämän takia monopolistinen kilpailu johtaa tehottomuuteen.
Minusta näyttä siltä, että rakennuttajat vähentävät Helsingissä rakentamista, vaikka lepäämään laitetut hankkeet olisivat itsessään olleet kannattavia. Jos ne näin käyttäytyvät, kilpailutilanne on monopolistinen. Tähän julkisen vallan tulee puuttua. Alalle on saatava lisää toimijoita, vaikka sitten puhtaita keinottelijoita, jotka tyytyvät pienempään voittoon kuin nykyiset rakennuttajat.
Yksinkertaisinta kuitenkin olisi, että kaupungin oma rakennuttajaorganisaatio ATT ryhtyisi kartellinmurtajaksi. Siltä on nyt kielletty tuottamasta kovan rahan omistusasuntoja. Tämä kielto tulee purkaa.
Vielä yksinkertaisempaa olisi laittaa tontinluovutusehtoihin ehto siitä milloin rakennuksen on oltava valmis ja liitettävä tähän ehtoon asianmukaiset sanktiot.
Slarvia argumentointia
Poliittisessa keskustelussa minua raivostuttaa, että yhä yleisemmäksi on tullut puhua asioita, jotka kuulostavat hyviltä ja luottaa siihen, ettei kuulija tunne asiaa riittävästi eikä lehdistö saata poliitikkoa tilille pehmeiden puhumisesta.
Tämän aamun satoa:
Jutta Urpilainen arvostelee hallitusta siitä, ettei se budjetissaan osoittanut rahaa perusterveydenhoitoon. Kuulostaa hyvältä, sillä perusterveydenhoito on kriisissä, mutta silti se oli potaskaa ja Urpilaisen luulisi sen tietävän.
Kunnat päättävät terveydenhoidosta, ei valtio. Valtio antaa kunnille rahaa, ei kohdistettuna johonkin erityiseen kohteeseen vaan yleisesti menojen kattamiseen siten kun kunnissa katsotaan aiheelliseksi tehdä. Valtion yrittää erilaisten väestötietojen perusteella laskemaan kunnan menojen määrän. Jos on paljon vanhuksia, maksetaan enemmän, mutta rahat eivät ole korvamerkittyjä eikä niitä edes voi korvamerkitä.
Valtio voi tietysti helpottaa kuntien taloutta antamalla lisää rahaa, mutta on terveydenhuollon kannalta aivan sama, lisätäänkö sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia vain kirjastotoimen valtionosuuksia, koska ne tulevat kunnalle erittelemättöminä samasta tuutista.
Terveydenhuollon tulevaisuus ratkaistaan kunnallisvaaleissa. Ne ovat lokakuun 26. päivä.
Timo Kalli taas kehui veronalennuksia ja sitä, kuinka valtion budjetti on niin elvyttävä ja silti ylijäämäinen. Kyllä on tehty hyvä budjetti! Yleisen terminologian mukaan valtiontalous elvyttää, kun se on alijäämäinen kun taas ylijäämäinen budjetti merkitsee jarruttamista. Yhtä hyvin Kalli olisi voinut kehua, kuinka budjetti on yhtäaikaa sekä yli- että alijäämäinen.
Tonttikilpailusta
Käytännön esimerkki tonttikilpailusta Helsingissä.
Helsinki pyysi tarjouksia Eiranrannan tonttien rakentamisesta. Kyse oli säätelemättömästä ja hyvin arvokkaasta kerrostalorakentamisesta meren rannassa. (Tämä liittyi ymmärtääkseni viimeisenä osana monimutkaiseen poliittiseen sopimukseen, jota minäkin olin tekemässä joskus 20 vuotta sitten ja jonka keskeisenä osana oli Viikin puhdistamon rakentaminen, mutta se on oma tarinansa)
Tarjouksia tuli odotettu määrä odotetuilta rakennuttajilta. Ilmeisesti käsitys alueen hintatasosta oli hyvin vakiintunut, koska tarjoukset olivat hintatasoltaan melko lähellä toisiaan. Kilpailu johti siihen, että kukin noista vanhoista ja vakiintuneista rakennuttajista sai suunnilleen yhtä suuren osan alueesta rakennettavakseen, melkein. Yksi täysin uudelta taholta tullut tarjous ylitti roimasti kakki muut. Jos se olisi hyväksytty, yksi vanhoista olisi tietysti jäänyt ilman omaa osuuttaan. Jatka lukemista “Tonttikilpailusta”
Rakennetaan vain asemien ympärille
Muistin virkistämiseksi julkaisen oheisen kirjoituksen uudestaan.
Kolumni Suomen Kuvalehdessä 7/2008
Helsingin seudulla olisi täysin mahdollista päättää, että rakentaminen on sallittua vain asemien ympäristössä. Rakennusmaa ei loppuisi, radat pystyttäisiin rahoittamaan. Ongelmaksi muodostuisi vain ne maanomistajat, joiden mailla rakentaminen kiellettäisiin.
Yhdyskuntarakenne hajoaa nopeammin kuin koskaan, vaikka jokseenkin kaikki puhuvat ehyen kaupunkirakenteen puolesta Ongelma on polttavin Helsingin seudulla, mutta koskee myös muita kasvavia kaupunkeja. Nyt käsittelen kuitenkin vain Helsingin seutua, jossa raideliikenteellä on merkittävä rooli. Jatka lukemista “Rakennetaan vain asemien ympärille”
Hesarin asuntotoimittajalle asuntojen koosta
Ville Seuri hyökkää Hesarin kolumnissaan Helsingin tavoitetta vastaan nostaa asuntojen uusien keskikoko 75 neliöön. Anteeksi nyt, mutta Seurin perustelut ovat kummallisia.
1) Hänen keskeinen väitteensä on, että lapsiperheet muuttavat lähikuntiin, koska haluavat mieluummin asua lähikunnissa ja haluavat omaa pihaa ja luonnonläheistä ympäristöä. Tämä väite on helposti tarkistettavissa. Jos perheasunnot kaukana ovat halutumpia kuin perheasunnot lähempänä, silloin niiden hinnan on oltava kaukana suurempi kuin lähellä. Eihän kukaan maksaisi Helsingissä olevasta perheasunnosta enempää kuin millä sen saa lähikunnista, jos kerran oikeasti haluaa asua lähikunnassa. Nopea vilkaisu hintatietoihin soittaa, että Seuri on väärässä. Toki jotkut haluavat asia mieluummin lähikunnissa, mutta suhteellista niukkuutta näyttää vallitsevat perheasunoista Helsingissä. Jatka lukemista “Hesarin asuntotoimittajalle asuntojen koosta”
Pääministeri on puhunut
Pääministeri Vanhanen piti merkittävän kaupunkipoliittisen puheen Espoon 550-vuotisjuhlilla. Sen ideologinen ydin on tässä:
Olen tunnetusti hajautetun yhdyskuntarakenteen — hajakeskitetyn mallin kannattaja.
Kaupan kehityksen hän linjasi näin:
Pidän luonnollisena sitä, että Espoo on saanut rakentaa kaupan suuryksikköjä alueelleen. On parempi, että palvelut löytyvät omasta kaupunginosasta tai edes naapurikaupunginosasta kuin vain metropolialueen keskuksesta. Jatka lukemista “Pääministeri on puhunut”
Kaikki paitsi ampuminen on turhaa?
Joitakin kesiä sitten poljin aurinkoisena ja tyynenä sunnuntaiaamuna Vantaanjoen viertä. Sää oli mitä mainioin. Kaikki olisi täydellistä, mutta hiljaisuus ja linnunlaulu peittyivät taajaan kaiken peittäviin pamauksiin. Pari kolme ampumaurheilijaa oli päättänyt pilata sunnuntaiaamun kymmeniltä tuhansilta kaupunkilaisilta. Jatka lukemista “Kaikki paitsi ampuminen on turhaa?”
Tuottavuusohjelma toimii typerästi
Valtion tuottavuusohjelma pyrkii tiukasti vähentämään valtion palveluksessa olevaa henkilöstömäärää. Päämäärä on ymmärrettävä. Kun työvoiman määrä kaiken kaikkiaan pienenee, tulee valtion palkkalistoissa olevien määränkin pienentyä.
Vaikeudet tulevat vastaan käytännön tasolla. Koska VM ei pysty panemaan hallinnonaloja paremmuusjärjestykseen, kaikkien on vähennettävä henkilöstöään juustohöylän tavoin. Tämä ei voi olla optimaalista budjetointia, mutta vielä hölmömpää, että rajoitus koskee myös täysin ulkopuolisella rahoituksella tehtyä toimintaa. Jatka lukemista “Tuottavuusohjelma toimii typerästi”
Manaus salamavaloille!
Katselin Olympialaisten päättäjäisten hienoa valoshowta. Katsomossakin oltiin ihastuineita, koska salamavalot välähtelivät yhtenään. Salamavalot! Sunnuntaikuvaajien kyvyttömyys ymmärtää, mitä salamavalolla voi kuvata ja mitä ei, on siis yleismaailmallinen ilmiö.
1) Salavalolla ei voi ottaa kuvaa valosta. Olen nähnyt salamavaloa käytettävän ikkunamaalausten kuvaamiseen ja jopa siihen, että joku haluaa kuvan valkokankaalle heijastetusta power-poinesityksestä.
2) Salamavalo ei yllä kymmenien metrien päähän. Jatka lukemista “Manaus salamavaloille!”