Kävimme katsomassa Unescon maailmanperintökohdetta, Bruno Tautin suunnittelemaa sosiaalisen asuntotuotannon aluetta Hufeisensiedlungia (hevosenkenkä). Nimi tulee siitä, että alueen keskeinen korteli koostui hevosenkengän muotoisesta talosta, jonka keskellä on lammen ympärille rakentunut puisto. Aluetehokkuudeltaan tämä lähinnä kolmikerroksisia taloista koostuva alue vastasi suunnilleen Siltamäkeä, mutta Siltamäki ei ole maailmanperintökohde. Ei tule sen kalliimmaksi suunnitella alueet hyvin kuin huonosti; miksi emme siis suunnittelisi hyvin? Tässä maisemassa jotenkin sielu lepäsi. Jos haluaa asua lähiössä, tällaisessa! Jatka lukemista “Terveisiä Berliinistä 5: värit”
Jos lentoliikenne menetettäisiin
Lentoliikenteen keskeyttänyt Islannin tulivuorenpurkaus voi kestää yli vuoden. Lentoliikennettä se ei pysäytä kuin korkeintaan viikoiksi. Kun jää tulivuoren yläpuolella sulaa, lentoliikenteelle vaarallisia partikkeleita ei enää muodostu. Lentoliikenteen tauosta voi tulla paljon pidempi, jos vieressä sijaitseva suurempi ja syvemmän jään alla oleva tulivuori seuraa naapurinsa esimerkkiä. Sillä olisi tosin muitakin seurauksia Euroopalle.
Mutta leikitään kuitenkin ajatuksella, että lentoliikenne pysähtyisi vuodeksi. Mitä sitten tekisimme?
Kiroaisimme, että emme ole olleet aktiivisempia Rail Baltican suhteen. Nopein maa yhteys Suomesta Keski-Eurooppaan olisi rautatieyhteys Tallinnasta Berliiniin, jos rata vain olisi. Varmaan jokin Tallinnasta Varsovaan kuitenkin järjestyisi kilpailemaan Ruotsin kautta kiertämisen kanssa, siis vaikka bussi Via Balticaa pitkin.
Siis lähinnä kuitenkin Ruotsin kautta laivalla ja junalla. En tiedä, riittäisikö Ruotsin rautateiden kapasiteetti hoitamaan Tukholman ja Kööpenhaminan välistä liikennettä, koska sitähän eivät käyttäisi vain suomalaiset vaan myös tukholmalaiset ja pohjoisruotsalaiset. Tanskassa on onneksi se silta. Laivat eivät taitaisi riittää. Helsinki-Tukholma laivoja varmaan siirrettäisiin Turun ja Tukholman tai peräti Naantalin ja Kapellskärin välille, koska näin sama laiva voisi tehdä vuorokaudessa kaksi matkaa. Verotekninen ajan ja polttoaineen haaskauspysähdys Ahvenanmaalla jätettäisiin väliin.
Suomen sisällä rautateiden kapasiteetti menisi aika koville, mutta tekemällä joulun ruuhkaliikenteestä pysyvä tilanteesta ehkä selvittäisiin. Tavarajunat siivottaisiin henkilöjunien tieltä kulkemaan yöaikaan.
Lapin matkailu kärsisi lähes kuolettavan takaiskun, mutta muuten kotimaan matkailu lisääntyisi, kun kaukolomat jäisivät väliin.
Oulun asema tärkeänä kasvukeskuksena heikkenisi olennaisesti.
EU siirtyisi päätöksenteossaan paljolti videoneuvotteluihin. Niistä ei toivottavasti luovuttaisi, vaikka lentoliikenne joskus palaisi.
Biokaasun oikea kohde on sähköntuotannossa
Biokaasuväki on harmistunut siitä, että valtiovarainministeriö aikoo ulottaa käyttövoimaveron verottomalla biokaasulla kulkeville autoille. Minusta pääosin valtiovarainministeriö on oikeassa, joskin pientä joustavuutta voisi harkita pienimuotoisen toiminnan osalta.
Jos me haluamme oikeasti hidastaa ilmastonmuutosta uusiutuvilla energialähteillä, meidän on pyrittävä tekemään tämäkin rationaalisesti pitäen päämääränä mahdollisimman suurta vähennystä kasvihuonekaasuissa. Usein jotkin muut edut syrjäyttävät tämän päämäärän. Ne muut edut ovat yleensä jonkin väestöryhmän taloudellisia etuja, jotka halutaan viherpestä. Varoittava esimerkki tästä oli Bushin maissietanoliohjelma, jossa suunnitelmana oli syöttää 200 miljoona ihmisen tarvitsema vilja autoille ilman, että tämä sanottavasti vähensi kasvihuonepäästöjä. Todellinen motivaatio oli tukea maanviljelijöitä nostamalla viljan hintaa, mikä onnistuikin yli odotusten. Jatka lukemista “Biokaasun oikea kohde on sähköntuotannossa”
Pitäisikö verkossa kirjoittaa vain omalla nimellä?
Tässä vastaukseni HS-Raadin kysymykseen.
2) Ei
- Jos kysymyksellä tarkoitetaan, tulisiko nimimerkillä kirjoittaminen estää kokonaan , ei tulisi estää kokonaan vaan vain osittain.
Pakollista omalla nimellä kirjoittamista pitäisi kuitenkin lisätä. Helsingin Sanomat voisi nostaa oman keskustelupalstansa tasoa huomattavasti siirtymällä samaan menettelyyn kuin on paperilehden yleisönosastoissa. Nimimerkillä saa kirjoittaa vain perustelluista syistä. Tai sitten moderoijien pitäisi nostaa rimaa. Joidenkin sanomisen oikeus loukkaa toisten oikeutta seurata kiinnostavaa keskustelua. Siksi sanomisen oikeudelle riittäisi tuo Suomi 24-palsta eikä kaikesta nettikeskustelusta pidä tehdä samanlaista. Jatka lukemista “Pitäisikö verkossa kirjoittaa vain omalla nimellä?”
Terveisiä Berliinistä 4: “Meillä tämä ei olisi mahdollista”
Jouduimme monesta mielenkiintoisesta kohteesta toteamaan, ettei tuo olisi mahdollista Suomessa. Kolmikerroksiset talot yleensä ja townhouset erityisesti ovat Helsingissä esteettömyyssyistä mahdottomia. Välillä oli uutta ja vanhaa yhdistelty tavalla, joka saisi museoviranomaisilta ehdottoman kiellon. Kuva kertoo joen rannan elävöittämisestä liittämällä vanhaan rakennukseen lasilaatikko, jossa huippumuotitalot esittelevät muutaman kerran vuodessa töitään. Ei olisi tainnut mennä meillä läpi.

Jatka lukemista “Terveisiä Berliinistä 4: “Meillä tämä ei olisi mahdollista””
Terveisiä Berliinistä (3): hajahuomioita
Hajautunut rakenne
Berliini on muodostunut joskus kauan sittten suuresta joukosta itsenäisiä kuntia. Tältä ajalta on peräisin sen sekoittunut kaupunkirakenne. Kaupungilla ei ole yhtä selkeää keskustaa, vaan lukuisia erityyppisio ja omaleimaisia keskusta-alueita. Tämä on johtanut myös kaupunkirakenteeseen, jossa asuminen ja työpaikat ovat sekaisin. Se vähentää liikenteen määrää, sillä moni tulee töihin kävellen. Tämä Matti Vanhasen uudellemalle kaavailema himmelimalli siis toimii, kun asukkaita on pienellä alueelle yli kolme miljoonaa. Jatka lukemista “Terveisiä Berliinistä (3): hajahuomioita”
Terveisiä Berliinistä (2): Pysäköintipolitiikalla on väliä
Rainer Nagel kertoi myös olleensa aiemmin kaupunkisuunnittelijana Hampurissa. Siellä oli tiukka pysäköintinormi. Jokaista asuntoa kohden piti asuntotyypistä riippuen olla pysäköintipaikkoja 1 tai 1,5 ja toimistorakennuksissa yksi pysäköintipaikka viittäkymmentä toimistoneliötä kohden. Jos omalle tontille ei mahtunut, velvollisuudesta pääsi eroon maksamalla 22000 euroa puuttuvista paikoista rahastoon, joka ymmärtääkseni rakensi pysäköintipaikkoja sitten muualle. Jatka lukemista “Terveisiä Berliinistä (2): Pysäköintipolitiikalla on väliä”
Terveisiä Berliinistä (1) Minimiasukasmäärä
Kaupunkisuunnitelulautakunta on kolmen päivän mastkalla tutustumassa Berliinin kaupunkisuunnitteluun. Laitain joitain mielenkiintoisia havaintoja tänne tipottain.
Isäntämme, kaupunkisuunnittelujohtaja Rainer Nagelin mukaan kaupunkikorttelissa pitää olla noin 600 asuntoa eli 1500 asukasta, jotta se pitäisi yllä korttelikohtaisia palveluja. Pienempiin kortteleihin ei synny kauppoja eikä kahviloita (Töölö). Jos palvelut eivät ole korttelikohtaisia, tarvitaan 10 000 asukasta ennen kuin palvelut alkavat kannattaa. Pienemmät asuinalueet jäävät urbaaneilta palveluiltaan vajaiksi (Helsingin lähiöt).
Tuo 1500 asukasta korttelissa on aika kova vaatimus. Kerrosneliöitä piätisi olla noin 60 000. os korttelissa on julkisivua 500 metriä ja jos runkosyvyys on 12 metriä, kerroksia pitäisi olla kymmenen. Tosin myös korttelin sisään voi rakentaa jas pitääkin tällaisessa mallissa rakentaa.
Mutta itse havainto on mielenkiintoinen. Noin se taitaa suunnilleen mennä.
Hotellin mukana menetetyt miljoonat
Kokoomuksen Lasse Männistö jyrisee Helsingin Sanomissa, että Helsinki menettää 35 miljoonaa euroa, kun se ei kaavoittanut ja myynyt hotellitonttia Katajanokalla. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja harmitteli, että keskustelu meni kiistelyksi hotellin sopivuudesta kaupunkikuvaan, kun olisi pitänyt puhua rahasta.
Puhutaan nyt sitten rahasta. Jatka lukemista “Hotellin mukana menetetyt miljoonat”
Sisäänpääsy korkeakouluihin
Hyvällä korkeakoulujen sisäänpääsyjärjestelmällä pitäisi olla ainakin seuraavia ominaisuuksia
1) Se ei saisi olla liian kallis menetettyinä vuosina tai tehtynä turhana työnä. Nykyjärjestelmää on arvosteltu siitä, että se tuottaa suuria kansantaloudellisia kustannuksia tahdon vastaisina välivuosina. Joitakin sisäänpääsykokeita taas on arvoteltu siitä, että tuhansien opiskelijoiden pitää päntätä kuukausikaupalla jotakin varsain hyödytöntä nippelitietoa.
2) Sen pitäisi ottaa huomioon opiskelijoiden suhteelliset preferenssit: Opiskelijoiden tulisi mahdollisimman hyvin valikoitua aloille, jotka vastaavat heidän toiveitaan.
3) Kullekin alalle pitäisi valikoida niitä, joilla on parhaat menestymisen edellytykset alalla. Esimerkiksi siis lääkäreiksi sellaisia, joista tulee hyviä lääkäreitä. Jatka lukemista “Sisäänpääsy korkeakouluihin”