Kokoomuksen Lasse Männistö jyrisee Helsingin Sanomissa, että Helsinki menettää 35 miljoonaa euroa, kun se ei kaavoittanut ja myynyt hotellitonttia Katajanokalla. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja harmitteli, että keskustelu meni kiistelyksi hotellin sopivuudesta kaupunkikuvaan, kun olisi pitänyt puhua rahasta.
Puhutaan nyt sitten rahasta. Männistön laskelman mukaan menetttiin 20 miljoonaa, kun ei myyty tonttia 20 miljoonalla ja 15 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana kiinteistöveroina. Kun laskelma on tehty 20 vuodelle, se pitää ensin jakaa 20:llä. Saadaan 1,75 miljoonaa vuodessa eli kolme euroa henlsinkiläistä kohden vuodessa olisi tullut hyvitystä maisemasta. Espoolaisten kärsimyksiä ei lasketa.
Mutta ei sitä näinkään voi laskea, koska laskelma sisälsi tulot tontin myynnistä. Maan myynnissä on se vika, että sitten ei enää omista sitä maata. Omaisuuden realisointia ei voi laskea tuloksi. Minä olisin pikemminkin laskenut alihinnan tappion puolelle. En tiedä, mistä tuo 20 miljoonaa euroa on tempaistu, mutta aika vaatimattomalta se tuntuu. Se on vähemmän kuin mitä Nokia maksoi Lepakon tontista, joka nyt sentään on vähän syrjemmällä.
Laskelmasta puuttuvat myös ne kustannukset, joita kaupungille olisi aiheutunut tie- ja katujärjestelyistä. Ne eivät tuolla aikalla ole aivan ilmaisia.
Lisäksi on mahdollista, että lisääntyvä hotellihuoneiden tarjonta laskee hotellien käyttöastetta ja hintoja, mistä seuraa paineita palkkakulujen leikkaamiseen ja tuoton tippuessa kiinteistöjen arvokin voi laskea, mistä seuraa, että verotuotot koko kantakaupungin hotellibisneksestä putoavat. Verotuottojen maksimoinnin kannalta kilpailua ehkä kannattaa rajoittaa.
Mites kiinteistövero unohtui, kai sitä olisi muutama euro vuodessa kertynyt?
Laskelmassa oli kiinteistövero olennaisena tekijänä mukana.
Eihän tuo päätös kai tarkoita, että tonttia ei ikinä tulla myymään?
Tulo- ja menoarvio
Olisiko kunnan ja valtion menoista päättäville tahoille helpompaa hahmottaa päätöstensä vaikutusta kokonaisuuteen, jos taloushallinnossa otettaisiin käyttöön tuloslaskelman lisäksi TASE.
Monen kunnan edulliset omana työnä toteutetut palvelut näkyisivät aivan eri perspektiivissä, jos kustannuksiin laskettaisiin mukaan myös työn teettämisestä syntyvä eläkevelka. Eläkevelka vastaavasti kirjataan taseeseen velaksi.
Taswe on kyllä käytössä, mutta osataanko sitä käyttää, on eri asia.
Joskus tuloja oli myös lainanotto, mutyta näistä ajoista on päästy
Ammattitaitoiset talousihmiset osaavat miettiä vaihtoehtoja sekä arvioida ja verrata niiden taloudellisia seuraamuksia.
Aivan varmasti hotellitontille löytyy yhtä rahakkaita tai jopa tuottoisampia vaihtoehtoja seuraavan kymmenen vuoden aikana. Joten kokoomuslaisten valitus on täydellistä sontaa, johon kukaan talouden todellinen ammattilainen ei sorru.
Mitä ovat sitten nämä kokoomuslaiset. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rauteva on upseeri, joka konsultoi yrityksiä. Mutta minä en häneltä ostaisi edes käytettyä autoa.
Lasse Männistö, höpöhöpö laskelmien laatija, on KTM Helsingin kauppakorkeakoulusta. Todennäköisesti markkinointilinjalta valmistunut, koska ei tajua talouden perusasioita. Sen verran on kaveri kuitenkin ilmeisesti laskennan peruskurssin luennoilla käynyt, että on osannut luvut paperille kyhätä.
Voi surkeuden surkeus millaisia kunnallispoliitikkoja meillä Helsingissä on. On valitettavaa, ettei päteviä ihmisiä kiinnosta politiikka.
Mutta kyllä hesarin toimittajankin olisi pitänyt ymmärtää, että kykypuolueen huippupoliitikot ovat nyt aivan metsässä. Laskelmien vilauttaminen todellisella asiantuntijalla olisi paljastanut välittömästi kokoomuslaisten hölmöyden.
Nyt puhutaan kokoomuslaisten sekoilusta 35 miljoonan euron laskelman kanssa. Mutta piakkoin kaupunginvaltuusto saa käsiteltäväkseen sata kertaa suuremman energiapaketin.
Jos meidän kokoomuslaiset poliitikot eivät osaa hahmottaa oikein edes hotellihanketta, niin miten he sitten osaisivat hahmottaa tulevaa energiaratkaisua? Ei mitenkään.
Seppo S:n käsitykset Rautavasta ja Männistöstä olivat sitä luokkaa, että jouduin harkitsemaan niiden julkaisemits. Haluan sanoa, että pidän molempia pätevinä poliitikkoina, vaikka usein olemmekin eri mieltä. Männistö kelpaisi lyhyen mutta intensiivisen uudelleenkoulutusvaiheen jälkeen jopa vihreiden ryhmään.
Kauppakorkeakoulussa opetetaan diskonttausta.
Männistö on ilmeisesti aivan oikein diskontannut tulevat kiinteistöverot tähän päivään. Lisäksi kiinteistövero nousee mitä ilmeisemmin nopeammin kuin korko alentaa nykyarvoa.
Mutta onneksi Helsingillä on varaa.
Suositaan tontille Helsingin kaupungin varoilla rakennettavaa designmuseota. Muistaakseni paikkaan on joskus tätä esitetty.
Onneksi rikkaalla Helsingillä on varaa lahjoittaa taiteilijaeliitille
1) Tontti 20.000.000€
2) Rakennus 30.000.000€
3) Menetetyt yksityiset kiinteistöverotulot, jotka voidaan laskea ikuisuuskaavalla 1.500.000€/0.05% eli PV=earnings/rate of intterest
=30.000.000€
Paikalle kannattaisi tietenkin rakentaa ydinvoimala.
Ydinvoimalan kiinteistöveroprosentti on 2.5%.
5.000.000.000€ investointi toisi Helsingin kaupungille ihan kivat vuotuiset kiinteistöverotuotot. Tällä idealla kuitataan helposti propellien aiheuttavat tulonmenetykset Helsingin budjetissa.
Onnittelut, onneksi Helsinki kaupunki kylpee rahassa!
Osmo, oliko tuon tontin hinta nyt sitten kuitenkin 20 miljoonaa euroa. Mielestäni niissä kaupunginhallituksen papereissa, jotka netistä löytyy puhutaan 15 miljoonasta eurosta.
Tontin rakennusoikeus oli n. 13000 kerrosneliömetriä, eli jos alueen rakennusoikeuden hinta nykyiselläänkin on 2000€/k‑m2 luokkaa, niin halvalla olisi mennyt. Jos taas lama on tiputtanut rakennusoikeuden hintaa, niin vaikeaa arvioida.
Ja kantakaupungissahan tuo 2000€/k‑m2 on selkeästi liian pieni, kun ottaa huomioon esim. asunnoista saatavan hinnan.
Mielenkiintoista sinänsä, että en ole kuullut Lasse Männistön valittavan siitä, että kaupunki olisi voinut saada satoja miljoonia enemmän rahaa Jätkäsaaren ja Hernesaaren tiiviimmästä kaavoituksesta…Taitaa mennä luvuissa kokoluokat täydellisesti sekaisin.
Tyhjälle tontille voidaan laskea vaihtoehtotuotto, siis tulovirta siitä jos se olisi rakennettu. Sanotaan nyt sitten vaikka se 1,75Me. Männistön laskelmiin sisältyvä oletus että se on seuraavat 20 vuotta tyhjillään on kuitenkin outo, onko meillä oikeasti hirveä pula halukkaista gryndaajista ihan ydinkeskustassa?
Noin yleisesti ottaen pitäisin tuollaista vaihtoehtokirjanpitoa ihan hyvänä ajatuksena, voisi piristää päätöksentekoa. Ja muuten, kallein tyhjä kaavoittamaton tontti Helsingissä lienee edelleenkin Kisahallin parkkipaikka. Haluaisin myös nähdä arvon ratapihalle tai Kehä I ja Lahdentien liittymälle, kummatkin noin 40–50 hehtaaria.
Hei mutta joo. Pientä säätöä turvavyöhykkeen laajuuteen, niin Katajanokkalaiset saisivat jäädä asumuksiinsa ja valtuusto itse saliinsa. Laitoksesta saataisiin kaukolämpö koko kaupunkiin ja ylimääräisellä lauhteella Eteläsatama pysyisi sulana ja vesi suorastaan mukavassa uimalämpötilassa iankaikkisesta iankaikkiseen. Laivat pois ja hiekkaranta tilalle. Talvisina pakkasöinä höyrypilveen voisi heijastaa muhkean valoshown. Tätä wau-kokonaisuutta ei pystyisi ryssimään edes kotimainen sisäänpäinlämpiävä päiväkotiarkkitehti ja lisäksi tulisi pelastettua talous ja energiahuolto.
Kiitos Odelle ja muille kommenteista laskelmaani kohtaan. Halusin tarkentaa vielä muutamia asioita
1. En, eikä kokoomuksen valtuustoryhmä, ehdottanut päätöksentekoa pelkästään talousargumenttiin nojaten. On kuitenkin erikoista, ettei vaikutusta kaupungin taloudelle (tai talouteen laajemmin) oltu mitenkään arvioitu.
2. Laskelma perustuu hyvin konservatiivisiin arvioihin kaupungin saamista kassavirroista ja halusin osoittaa millainen vaikutus päätöksellä vähintäänkin nykyrahassa mitattuna olisi. Myös aikajänne oli tarkoituksella vain 20 vuotta. On varmasti totta, että 20m on alakanttiin menevä arvio tontin mahdollisesta myyntihinnasta. Myös tontin vuokraaminen olisi ollut varmasti mahdollista (tontin myynnistä ei oltu päättämässä) ja tällöin tulevien vuokratuottojen nykyarvo olisi voinut hyvin ylittää 20m euroa.
3. Oden tarjouksesta huolimatta pysyn vankasti Kokoomuksessa, kiitos vain. Kokoomus huomioi talouden usein päätöksenteossa ja linjauksissaan systemaattisemmin kuin muut puolueet.
Sepolle vielä tiedoksi, että pääaine kauppiksessa oli rahoitus.
Lasse oot varmaan kuitenkin siitä samaa mieltä, että oikein tehtynä laskelmassa pitäs ottaa huomioon vaihtoehtoiskustannus, eikä kokonaiskustannusta.
Eli tehdä joku valistunut arvaus, että miten paljon nopeammassa/tuottavammassa käytössä tontti olisi, jos tuolle hotellille annettaisiin lupa.
Jos tontti tämän päätöksen seurauksena on vaikka tyhjillään ylimääräiset kaksi vuotta on kaupunki menettänyt kahden vuoden vuokrat eikä suinkaan kaikkia tulevaisuuden vuokria.
Siitä on tietysti kanssasi samaa mieltä, että tällaisissa päätöksissä pitäisi aina ottaa huomioon myös sen kustannukset kaupunkilaisille.
(Ja siitä oon Osmon kanssa eri mieltä, etteikö muiden kuin helsinkiläisten kokemia menetyksiä maiseman “tuhoutumisesta” pitäisi ottaa huomioon.)
Lasse Männistö sanoo:
Oden tarjouksesta huolimatta pysyn vankasti Kokoomuksessa, kiitos vain.
Niin.. kukapa nyt hallinnosta lähtisi vapaaehtoisesti puisto-osaston alaisuuteen rikkaruohoja kitkemään?
Artturi:
“Eli tehdä joku valistunut arvaus, että miten paljon nopeammassa/tuottavammassa käytössä tontti olisi, jos tuolle hotellille annettaisiin lupa.”
Vaikka onkin arvokas tontti, niin tuo on vain yksi tontti 250 000 helsingin asunnosta. Jos tuosta jää maavuokria saamatta, niin ei se ole iso asia. Helsingin kiinteistöveron tuotto on kuitenkin vain jotain 150 miljoonaa. Eli vajaat 10% koko kiinteistökannan maavuokrasta.
Olen useita kertoja, Oden kanssa yhdessä rintamassa, vaatinut lautakunnassa uusien alueiden kaavoituksen tehostamista. Viimeisimmäksi (helikopterikentän vuoksi) palautuneen Hernesaaren kaavan tiimoilta vaadimme alueen pohjoisosaan tehokkaampaa kaavoitusta. Mikon kanssa siis hyvinkin samaa mieltä. Jätkäsaaren osalta vasta ensimmäinen kaava on lainvoimainen, mutta suunnittelu tosin jo ennen omaa lautakunta-aikaani varsin pitkällä.
Skattan hotellin kustannuksista vielä sen verran, että toki aina on syytä tarkastella vaihtoehtoiskustannuksia ja tätä mietin myös itse pitkään. Kuitenkin KSV:ssä on usein viitattu siihen, että kyseinen paikka on varmasti ainakin viisi vuotta ilman tuottavaa käyttöä ja todennäköisemmin ehkä kymmenen. Toisaalta tällä hetkellä ei ole mitään vaihtoehtoista tuloja tuottavaa suuntaa ja vasemmiston esittäessä jopa paikan säilyttämistä rakentamattomana näen, että vaihtoehtoisen tuoton huomioon ottaminen ei ollut 20 vuoden aikajänteellä näillä tiedoilla olennaista. Lisäksi, kuten jo todettua, arviot tulopuolesta olivat aika konservatiivisiin lähtöolettamiin perustuen laskettu.
Kovin sekavilta Männistön laskelmat tuntuvat. Valtuustossa oli kaiketi esillä lähinnä ehdotetun hotellirakennuksen sopivuus ympäristöön; siis ei se, mitä talous‑, työllisyys- yms. vaikutuksia sillä olisi. Jos olisi ollut esillä valtuuston mielestä sopiva taloratkaisu, niin sillä olisi ollut jossain määrin Männistön laskemia vaikutuksia aivan samalla tavoin kuin nyt hylätyllä ehdotuksella. Toisaalta Männistön laskentaperusteet vaikuttavat kuitenkin kovin yksioikoisilta.
Tuo Osmon 3 euroa helsinkiläistä kohden on pelkkä retorinen temppu. Laske mieluummin vaikka montako vanhusta sillä 1,75 miljoonalla vuodessa saataisiin hoidettua.
Onnittelut! Oden ensimmäinen nappiin osunut talousartikkeli. Tässä on kaikki tarpeellinen, eikä mitään ylimääräistä.
Mikko Särelälle. Rakennusoikeutta ei varsinaisesti myydä. Lain mukaan kunta voi periä kaavasta aiheutuvasta hyödystä maanomistajalta kehittämiskorvausta, jonka tulisi perustua ainakin osittain kunnallistekniikan kustannuksiin (=kunnan kaavasta aiheutumiin kustannuksiin) alueella.
Kyseisellä paikalla käsittääkseni maanomistaja oli Helsingin kaupunki, joten kaavan hyöty täysimääräisesti tulee kaupungille, joka voi myydä tai vuokrata tontin haluamallaan hinnalla yrittäjälle. Kehittämiskorvauksen suuruus tuskin kuitenkaan on 2000 €/k‑m2, kiinnostaisi kyllä tietää. Muutenkin olen sitä mieltä, että Helsingin (ja kaikkien muidenkin kuntien) tulisi julkaista periaatteet joiden mukaan tontteja ostetaan, myydään, vuokrataan ja miten kehittämiskorvaus määräytyy sekä periaatteita siitä millaista yrittämistä halutaan tukea. Pitäisikö esim. pienille ostareille myöntää lainaa jotta ne voisivat nykyaikaistaa ja laajentaa toimintaansa? Pitäisikö tonttikokoja pienentää? Pitäisikö rakennusprojektien ja kaava-alueiden kokoa pienentää, joka mahdollistaisi pienempien rakennusyrityksien osallistumisen toteutukseen ja lisäisi rakennusalan kilpailua? Tällaisiin kysymyksiin olisi kiva saada vastauksia.
Mutta olen kyllä sitä mieltä, että vaikka hotelli tuolla paikalla on hyvä ajatus, niin kyllä Helsingin parhaalle paikalle PITÄÄ saada siihen sopiva rakennus. Ei minusta rahan takia voida pilata maamme tai ainakin Uudenmaan kuuluisinta postikorttinäkymää. Suoraan sanottuna alue pitäisi suojella. Mutta Enson konttorin voisi purkaa. Oli se kaikkivaltiaan gurun suunnittelma tai ei.
“Espoolaisten kärsimyksiä ei lasketa.”…
Rakennetaan lasikuutio eli ei, Espoolaisten peruskärsimykset ovat valtavat. Koitetaan nyt kuitenkin kestää.
No eikö tähän keskusteluun voi heittää sellaisen spekulaation, että hotellin tontti olisi aivan varmasti mennyt jälleenmyyntiin sen jälkeen kun Helsingin kaupunki olisi tontin jollekin taholle myynyt.
Ja eikös kunnallispolitiikassa “kuumia” tontteja ole tapana mankeloida ja nostaa tontin arvoa jälleenmyynneillä niin kaun, kuin ostajia markkinoilta ilmaantuu.
35 ilman sairaanhoidon kustannuksia. Eli ei kovin montaa.
Paikka on hyvä hotellille, mutta pidän nyt tehtyä ratkaisua erinomaisena. Esitetty hotellikin oli kaunis, paikka vain väärä. 😉
Koska paikalla jo on hotellirakennus, niin eikö sitä ole mahdollsita saada hotellikäyttöön? Enso Gutzeitin pääkonttori on tiettävästi piirretty hotelliksi, jonka maestro lähetti kisaan rahapulassa.
Kuitenkin parasta, mitä tuolle kuutiolle voisi tehdä, on purkaminen ja siirto johonkin piiloon paraatipaikalta. 😀 Onko Keiläniemessä vielä tilaa?
Radio Jerevan kysyy: miten sitä vihreää uudelleenkoulutusta saa?
Jos Hitas-rakennutus onnistuu 3000 euroa/neliö ja kantakaupungin ym. omatonttiset asunnot menevät kaupaksi yli 8000 euroa/neliö, niin tontillisen rakennusoikeuden hinnaksi tulee yli 5000 euroa/neliö. Onko suuruusluokka oikein?
13 000 kerrosneliöllä tämä tekisi 65 miljoonaa euroa. Tietysti herää kysymys, pitäisikö kaavoittaa enemmän rakennusoikeutta. Päälle tulevat hyödyt tuleville asukkaille (ja rakentajille, mutta se hyöty on ehkä pois muusta rakentamisesta).
Männistö, minusta se että laskee hyödyt alakanttiin ja vastavuoroisesti ehkä ajan yläkanttiin eivät ole ihan vertailukelpoisia asioita, aika on kuitenkin kerroin. Mutta samapa tuo,- siitä lienee kaikki yksimielisiä että maan seisottaminen tyhjän panttina maksaa rahaa. Ja Männistö tai Ode voisi kysyä että mikä siinä kaavoituksessa kestää 5 — 10 vuotta? Jos kyse on resursseista niin niitä saa kyllä miljoonalla parilla vuodessa. Minulle on ylipäänsä alkanut muodostua sellainen kuva että suurin hidaste kaupunkisuunnittelussa ei ole niinkään nimbyt, valitukset, päätöksenteko, jne. vaan ihan vaan suunnittelijoiden puute. Eikö tuohon voisi taikoa rahaa vaikka kaavoitusmaksuilla, kokonaistaloudellisesti aliresursoinnissa tuskin on mitään järkeä?
“Mutta ei sitä näinkään voi laskea, koska laskelma sisälsi tulot tontin myynnistä. Maan myynnissä on se vika, että sitten ei enää omista sitä maata. Omaisuuden realisointia ei voi laskea tuloksi. Minä olisin pikemminkin laskenut alihinnan tappion puolelle. ”
Osmo on täysin oikeassa. Olettaisi, että rahoituksesta valmistunut KTM pystyisi tekemään hieman tasokkaampia laskelmia, tuo nykyinen on kyllä suorastaan aivan järkyttävä. Männistö ei tunnu tajuavan ettei omaisuuden realisointi ole mitään tuloa kaupungille. Jos omistan 100 euron kultaketkun ja myyn sen 100 eurolla eteenpäin en saa siinä tuloja 100 euroa, vaan muunnan omaisuuserän likvidiin muotoon ja saan saman verran rahaa kun esineen arvo on ollut toisessa muodossa. Pitäisikö Lassen harkita paluuta koulun penkille?