Olisiko Etelä-Euroopassa voinut käydä toisin?

Ter­veisiä Berli­in­istä, jos­sa val­tio­varain­valiokun­nan edus­tusjoukkua on tutus­tu­mas­sa sak­salaiseen talousa­jat­telu­un . Eilen iäsän­tänämme oli talous­tutkimus­laitos DIW Berlin, Deutsches Insti­tut für Wirtschaftsforschung.

Kuulimme taas saman tari­nan eurosta. Sen pitikin johtaa pääo­mavir­taan pohjois­es­ta etelään, tuot­taa siel­lä kan­nat­tavia investoin­te­ja ja näin kuroa umpeen eroa Euroopan rikkaiden  ja köy­hien maid­en välis­sä. Rahavir­ta kyl­lä syn­tyi, mut­ta se ei toimin­ut kuten piti. Tuotan­nol­lisia investoin­te­ja ei tehty, vaan rahat haaskau­tu­i­v­at kulu­tus­menoi­hin ja asun­toku­plan synnyttämiseen.

Jälkivi­isaana voi kysyä, miten muuten olisi voin­ut käy­dä.  Ajatel­laan, että euroa ei olisi tehty, mut­ta eteläeu­roop­palaiset maat oli­si­vat ryhty­eet itsenäis­ten pankkien­sa avul­la paina­maan hillit­tömästä rahaa kohen­taak­seen maansa talout­ta. Tästä olisi ollut help­po sanoa, että huonos­ti käy. Mut­ta miten se olisi poiken­nut siitä rahavir­ras­ta, joka vahvoil­ta mail­ta nyt on saatu?

========

Takaisin toiseen keskustelu­un. Isän­tämme muuten sanoi­vat, että Sak­sas­sa pitäisi nos­taa palkko­ja tas­apain­on palaut­tamisek­si euroalueelle.

Niinistön suosio romahti

Hesarin uudessa gallupis­sa huomionar­vois­in­ta ei ole Haav­is­ton ja Väyry­sen selvä irtiot­to muista. Merkit­tävin on Niin­istön kan­natuk­sen raju pudotus.
Viimek­si 43 % nyt 39%. Paljon?
Hesari on muu­tanut tulostustapaa. Aiem­mat luvut oli­vat kaik­ista äänestäneistä, nyt vain kan­tansa ilmais­seista. Kan­taansa ker­tomat­to­mia oli 31 pros­ent­tia, joten van­hal­la taval­la las­ket­tuna Niin­istön kan­na­tus on laskenut 27 pros­ent­ti­in! Tai uudel­la taval­la yli 50 pros­en­tista 39 pros­ent­ti­in ja nopeasti.

Mielipidetutkimukset ohjaavat äänestäjiä – onko se väärin?

Eduskun­nas­sa per­jan­taina kokenut demarikansane­dus­ta­ja har­mit­teli sitä, että maas­sa julka­istaan pres­i­dentin­vaali­gallup­pe­ja, jot­ka ohjaa­vat äänestäjien käyt­täy­tymistä. Har­mi joh­tui mitä ilmeisim­min siitä, että Paa­vo Lip­po­nen on pudon­nut imus­ta. Kan­na­tus­ta on vaikea nos­taa, kun huono kan­na­tus tiede­tään. Jat­ka lukemista “Mielipi­de­tutkimuk­set ohjaa­vat äänestäjiä – onko se väärin?”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 17.1.2012

En pääse kok­ouk­seen eduskun­taki­irei­den takia, joten olen lukenut lis­tan vähän kursorisesti.

Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton toim­inta­su­un­nitel­ma 2012–2014
Tämä menee var­maankin pöy­dälle. 5000 asun­toa sito­vana tavoitteena.

Punavuoren ja Ullan­lin­nan suojelukaava
Viimeisiä puu­talo­ja suo­jel­laan. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 17.1.2012”

Onko kuntien välinen kilpailu hyväksi?

Joulun alla jäi kesken keskustelu siitä, onko kun­tien väli­nen kil­pailu hyväk­si ja jos on, mil­lainen kil­pailu. Asia on äärim­mäisen keskeinen uud­is­tet­taes­sa kun­taraken­net­ta kaupunkiseuduilla.

On hyvä, että kun­nat kil­pail­e­vat tavas­ta jär­jestä palvelu­ja ja pitää yhteyt­tä kun­ta­laisi­in. Täl­laista kil­pailua tulee pitää yllä. Se on voimakas argu­ment­ti suuria kun­tali­itok­sia vas­taan. Jat­ka lukemista “Onko kun­tien väli­nen kil­pailu hyväksi?”

Pitäisikö Helsinkiin rakentaa Guggenheim-museo?

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

3) En ota kan­taa, vielä

Kyse on isos­ta ratkais­us­ta, jos­ta pitää tietää enemmän.

Mitä saamme raho­jemme vasti­neek­si? Pelkän brändin, vai voim­meko luot­taa siihen, että seinien sisään tulee myös hyviä näyt­te­lyjä. Taloa ei tul­la kat­so­maan. Vain merkit­tävät näyt­te­lyt tuo­vat yleisöä.
Suo­ma­laiset taiteli­jat ovat oikeutetusti nyreis­sään. Olisi melkoinen piristys­ruiske koti­maiselle taiteelle, jos samat rahat annet­taisi­in sille. En tiedä, olisiko tämän merk­i­tys jopa Guggen­heimia suurem­pi, vaik­ka taiteli­jat näin väittävätkin.

Kata­janok­ka on hyvä paik­ka muse­olle, mut­ta toisaal­ta paik­ka on arkkite­htonis­es­ti erit­täin herkkä. Guggen­heim halu­aisi näyt­tävän raken­nuk­sen. Tässä on ris­tiri­idan siemen, mut­ta se on ratkaistavis­sa. Olisi se ollut hyvä paik­ka hotellillekin, mut­ta liian räikeä arkkite­htu­uri ratkaisi kiel­teisen kannan.

Kenen rahoitet­tavak­si tämä kuu­luu? Kyse on enem­män investoin­nista Suomen matkailu­un kuin kult­tuuri­in. Jos olisi kyse vain kult­tuurista, tuolle rahal­la olisi parem­paakin käyt­töä. Suomen ase­man kohen­e­m­i­nen matkailumaana tuot­taa hyö­tyä koko maalle, sekä val­ti­olle, yri­tyk­sille että monille kun­nille. Ei ole oikein, jos helsinkiläiset yksin joutu­vat rahoit­ta­maan tämän ja muut osa­puo­let odot­ta­vat vain raho­jen vir­taamista itselleen.

Keskuskir­jas­ton toteu­tu­mista tämä ei saa vaaran­taa. Jat­ka lukemista “Pitäisikö Helsinki­in rak­en­taa Guggenheim-museo?”

Pelkuruus tekee konservatiivin

Tämän sosio­bi­ol­o­gisen havain­non rin­nal­la Tatu Van­hasen tutkimuk­set kalpenevat. Ylen uutiset tiesi aamul­la ker­toa, että kon­ser­vati­iviseen ajat­telu ja oikeis­ton äänestämi­nen selit­tyy pelku­ru­udel­la. Pelkotilo­ja aiheut­ta­va liian suuri man­telitu­make saa pelkäämään kaikkea vieras­ta ja muuten uhkaavaa – vierai­ta kult­tuure­ja ja uskon­to­ja, post­mod­er­nia taidet­ta, uusia ruokia ja yleen­sä kaikkea uut­ta ja outoa sekä muu­tos­ta noin ylipään­sä. Lop­putu­lok­se­na poti­laal­la on ris­ki tur­vau­tua kon­ser­vati­ivisia arvo­ja edus­tavien ehdokkaiden äänestämiseen. Jat­ka lukemista “Pelku­ru­us tekee konservatiivin”

Euro on liian kallis

Tiedot Suomen kaup­pataseen vajauk­ses­ta ovat huolestut­tavia. Vaikeuk­si­in joutuneil­la euro­mail­la ensin vai­h­to­tase on men­nyt vah­vasti miinuk­selle ja muu­ta­ma vuosi tämän jäl­keen julki­nen talous on sukeltanut. Kun yhteis­val­u­ut­taa siir­ryt­ti­in, ajatelti­in, ettei kansal­lisil­la vai­h­to­ta­seil­la olisi enää merk­i­tys­tä. Jokainen koti­talous ja yri­tys on vas­tu­us­sa omas­ta taloud­estaan eikä kansan­talouden aggre­gaat­tisu­ureil­la ei ole merk­i­tys­tä. Jäl­keen­päin ajatellen aja­tus oli ihan hölmö, mut­ta jäl­keen­päin on aina help­po olla viisas.

Vai­h­to­taseen ali­jäämä tarkoit­taa, että kansan­talous velka­an­tuu net­tomääräis­es­ti. Jos kansan­taloudessa kovin moni yksikkö velka­an­tuu, ennen pitkään velka­an­tu­jat alka­vat rajoit­taa velka­an­tu­mis­taan eli säästää meno­jaan. Ne säästyvät menot ovat – tai siis oli­vat – tois­t­en tulo­ja. Velat eivät kansan­taloud­es­ta katoa, vaan se siir­tyvät toiselta toiselle. Var­ma häviäjä tässä on julki­nen talous, sil­lä kun taloudelli­nen akti­ivi­su­us las­kee, vero­tu­lot vähenevät ja työt­tömyysko­r­vauk­set kas­va­vat. Jat­ka lukemista “Euro on liian kallis”