Tämän sosiobiologisen havainnon rinnalla Tatu Vanhasen tutkimukset kalpenevat. Ylen uutiset tiesi aamulla kertoa, että konservatiiviseen ajattelu ja oikeiston äänestäminen selittyy pelkuruudella. Pelkotiloja aiheuttava liian suuri mantelitumake saa pelkäämään kaikkea vierasta ja muuten uhkaavaa – vieraita kulttuureja ja uskontoja, postmodernia taidetta, uusia ruokia ja yleensä kaikkea uutta ja outoa sekä muutosta noin ylipäänsä. Lopputuloksena potilaalla on riski turvautua konservatiivisia arvoja edustavien ehdokkaiden äänestämiseen.
Nyt kun lääketieteellinen syy on selvinnyt, jäämme odottamaan parantavaa hoitoa, joka ei paranna vain häiriintynyttä äänestyskäyttäytymistä vaan laajemmin potilaan elämän laatua. Onhan elämä paljon helpompi, kun ei tarvitse koko ajan pelätä maailman muuttumista ja outoja asioita ympärillään.
Hyvä provo. Riskinottokyky ja avaramielisyys lisäävät yleensä yksilön menestystä, toki riskien oton kasvaessa, joten homma voi mennä reisillekin.
Toisaalta analogia on epäreilu. Naiset ovat varovaisempia kuin miehet, jotka ovat biologisesti uhkarohkeampia kuin naiset.
Provo 2: Ovat naiset siis pelkureita jotka tarvitsevat lääkitystä?
Pelkojen lieventämiseen auttaa kallonkutistaja. Ehkä tulevaisuudessa myös ihan kirjaimellisestikin.
Pysy kuule Osmo vaan asialinjalla, sopii sulle paljon paremmin.
Tähänhän se Lipponenkin koittaa iskeä mainoksissaan tarjoamalla turvaa tulevaisuudelta.
Kyllähän tuossa täytyy olla totuutta, koska ihmiset äänestävät itseltään vaikka ruuan pöydästä pelkkiin mainospuheisiin retkahdettuaan. Republikaanien äärilaita, putinismi Venäjällä ja Unkarissa, persut ja moni muu tekee ensin itselleen vihollisen ja tarjoaa sitten kansalle turvaa siltä. Ihmeellistä kyllä, kuviteltu ja kuvitettu vihollinen toimii politiikassa paremmin kuin todellinen.
Sammakon voi laittaa vesikattilaan levylle. Levy päälle. Sammakko ei hyppää kattilasta, vaan kypsyy paikkaansa.
Onko sammakko rohkea vai pelokas, radikaali vai konservatiivi? Vihreä se ainakin on.
Luulisi lääketehtaiden tarttuvan tilaisuuteen. Markkinapotentiaali on lähes astronominen!
Ei muuta kuin ”vihreä pilleri” nesteen kanssa ja kansa ilman pelkoa äänestää vihreitä. On varmaan hyvä juttu?
Se selittääkin sen, että maastamme puuttuu liberaali puolue.
miksi ilmastonmuutosta pitää pelätä
Ääni tälle. Tässä vuosin aikana yksikään Soininvaaran sarkastinen, ironinen ym. koepalloinen lohkaisu ei ole onnistunut. Ilman selittelyjä.
Onneksi ihmisten ja Osmonkin elinikä on rajallinen, koska muuten mantelitumake kasvaisi äärettömästi ja räjäyttäisi pään, koska kaikista tulee vanhetessaan enemmän tai vähemmän konservatiivisia arvoja kannattavia.
Harva mies tekee eläessään mitään niin vaarallista kuin nainen joka synnyttää. Ei kannata antaa modernin lääketieteen hämärtää tätä tosiasiaa.
Toivottavasti YLEn uusi rahoitusmalli lisää painetta tuottaa asiallista tiedeuutisointia.
Tai pelkäämään vaikka Siuntion liittämistä Lohjaan? Sielläpäin on ainakin muutoksen pelkoa ihan omissa vihreissäsi.
Vihdoin löytyi se neurologinen poikkeama, joka selittää joidenkin ihmisten taipumuksen ihastua radikaaleihin, utooppisiin yhteiskunnallisiin visioihin vailla normaalia riskinarviointia.
Paavo Lipponen 1998 eduskunnassa jaksoi pilkata kaikkia, jotka maalasivat mörköjä seinälle euron suhteen. Nyt Lipponen sanoo pöö ja ettei ole mitään syytä pelätä. Viimeksi kun Lipponen sanoi jotain sellaista, veronmaksajille tuli potentiaalisesti kymmenien miljardien lasku. Meidän on syytä pelätä Lipposta ja hänen kaltaisiaan paljon enemmän, ja jos joillakin on kehittymätön mantelitumake, heitä pitää sitten valistaa kahta kauheammin.
No mutta tämähän selittää. Olenkin ihmetellyt miten raavaat miehet pelkäävät mustaa miestä kuin pikkulapset vaatekaapin mörköjä.
Nuorten miesten onnettomuudeksi heidän elämäänsä kuuluu liian usein tolkuton riskinotto, liikenne, huumeet ja muu hörhöily. Nuoret naiset useimmiten välttyvät tältä fysiologiansa ansiosta. Epäreilua, todella epäreilua.
Naisetkin on saatava,vaikka farmakologian keinoin, irti konservativismista ja mukaan kaikenlaisiin älyttömyyksiin.
Jopa maailmamme paranee kertaheitolla.
Tämän tiedekatsauksen toimitti tutkitusti eduskunnan oikeistolaisin kansanedustaja, joka pelkää mm. ilmastonmuutosta :-).
Tuo voi kyllä olla sukua ”Ylen uutiselle”: jos vanhetessa kyky omaksua uusia asioita ja havainnoida ympäristöä heikkenee, on luonnollista pelätä ja vastustaa kaikkea uutta. Kun aistit heikkenevät, on turvallista, ettei ympäristössä mikään muutu. Kyse on oikeastaan itsesuojeluvaistosta, ei vain arvovalinnasta.
Minusta taas näyttää siltä, että liian pieni tumake ei jaksa pitää silmiä auki, vaan kaikkea ei-suomalaista ihannoidaan kritiikittömästi.
Toinen pointti voisi olla sellainen, että miltä näyttävät maahanmuuttajien tumakkeet. Heidänhän annetaan pidättäytyä omissa vanhoissa tavoissaan ilman, että vaadittaisiin minkäänlaista sopeutumista uuteen kulttuuriin.
Sama suuri tumake. Yhdelle ryhmälle sallittu, toiselle ei. Kummalle lääkitys?
Aika huono, Osmo.
Mitä jos se pieni tumake on sittenkin se viallinen, joka aiheuttaa sen, että lammas menee halaamaan sutta. Itsesuojeluvaisto ilmeisesti heikkenee liian pienen tumakkeen myötä.
Miten niin hämärtää? Moderni lääketiede on tehnyt synnyttämisestä turvallista täysin kiistatta.
Ode,
En nähnyt kirjoituksessa hymiöitä tai muita pehmennyksiä, joten ilmeisesti olit tosissasi kun kirjoitit tämän avauksen.
Olen aina arvostanut sinua asiallisena keskustelijana, mutta nyt kyllä menit hiukan alta riman.
Suomessa on toki muotia kaikenlainen konservatiivien halveksinta ja pilkkaaminen julkisessa keskustelussa (kun koko valtamedia innolla hehkuttaa liberaaliuttaan ja pistää esimerkiksi yhtäläisyysmerkit länsimaisen poliittisen konservatiivisuuden ja ääri-islamin uskonnollisen konservatiivisuuden väliin).
Muuttuuko muuten mantelitumakkeen koko iän myötä?
Ilmeisesti, koska tämä viisaus on varsin yleisesti hyväksytty:
“If you’re not a liberal at twenty you have no heart, if you’re not a conservative at forty you have no brain.”
Näin on lausunut ainakin suuri valtiomies Winston Churchill (joskin ajatuksen alkuperäisestä isästä lienee kiistaa…)
Mitä isommat mantelit, sitä pienemmät…
Mul on ihan sika pieni manteli.
Kyseessä on aika vanha tutkimus. Syksyllä 2008 kirjoitin Tiede-lehden silloisesta uutisesta:
”Amerikkalaisten aivotutkijoiden mukaan pelottava ääni ja kuva saavat konservatiivin hikoilemaan ja räpsyt-tämään silmiään enemmän kuin liberaalisti ajattelevan. Ilmankos Akun Pravda säikyttää joitakuita.
Liberaalit ovat myös valmiimpia reagoimaan uusiin olosuhteisiin ja tunnistamaan poikkeavia tilanteita”
newyorkista:
Osasta ihmisiä tulee vanhemmiten konservatiivisempia.
Ja kun sekin osa aloittaa sen henkisen matkansa jatkuvasti vapaamielisemmistä mielipiteistä, niin lopputulemana on, että yhteiskunnallinen mielipidejakauma siirtyy jatkuvasti vapaamielisempään suuntaan.
Mikä on oikee määrä pelkoa? Eiks vois olla mahdollista että konservatiivit pelkää just oikeen määrän ja muut liian vähän?
Erikoinen väite. Mihin tämä perustuu?
Sanopa muuta. Aina siitä lähtien, kun joku pienimantelitumakkeinen päätti kävellä vain kahdella jalalla lajitoverien pilkasta ja kivien viskomisesta huolimatta, kaikki uudistukset ja muutokset ovat menneet aina vain huonompaan suuntaan.
No, nyt selvis , kaikki Helsingin vihreät on pelkureita, sitä minä olen aina epäillytkin.
Koska,
Helsingin vihreät ja kokoomus ovat kuin pee ja paita.
Sitten Vihreät pelkää (lue: inhoo) vielä: lihaa ja ilmastonmuutosta, disel-autoja , televisiottomia, kunnan duunareita, Soinia, Heteroja yms.
HEH! Tais olla tarkoitettu vitsiksi. 😀
Tossa jutussa oli johtopäätökissä sana ”saattaa”, aika äkkiä se näyttääkin putoavan pois ja johtopäätös muuttuukin suoranaiseksi väitteeksi. 😀
Ennen eduskuntavaaleja Osmo Soininvaara rankattiin yhdeksi oikeistolaisimmista ehdokkaista.
Nyt siis tiedämme syyn.
Suomalaisella medialla on pakkomielle näitä epidemiologisia nollatutkimuksia kohtaan. Montakos ehtolausetta uutisesta löytyikään?
Uutisessa eikä varmasti tutkimuksessakaan puhuttu ”liian suuresta” mantelitumakkeesta kuten kirjoittaja kirjoittaa. Mikähän on syynä ”liian” sanan käytölle? Pyrkimys leimata konservatiivisuus viaksi? Veikkaisin ennemmin että ko. ominaisuus josta puhutaan, on varovaisuus, harkitsevaisuus ja tietynlainen ”pitkämielisyys” – ollaan valmiita ottamaan uutta vastaan kun se koetaan toimivaksi, hyödylliseksi. Näistä piirteistähän sana konservatiivisuus (säilyttämiseen pyrkivä) johtuu.
Parhaiten tuon pelon näkee juuri nyt siinä, miten ihmiset yrittävät puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Kaikki tietävät, ettei siihen ole enää varaa, mutta kukaan ei oikeasti uskalla sanoa sitä ääneen. 😉
Tarvitaan uutta, rohkeaa ajattelua, miten asioita hoidetaan tulevaisuudessa. 🙂 Jos mitään ei tehdä, eikä sosiaalimenoja ajeta alas hallitusti, olemme kohta samassa jamassa kuin Uusi Seelanti.
Epäilemättä rattijuopot ovat ilmeisesti kaikki liberaaleja 😉
Oliko tämä se sama tutkimus, jossa huomattiin että liveraalit osoittavart vähemmän inhon tunnetta? Toiminee kautta lijan, konservatiivit inhoavat liberaaleja enemmän myös pedofiileja ja raiskaajia.
Minun mantelitumakkeeni pelkää impivaaralaisia korvessa kasvaneita poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka eivät tajua että heitä kusetetaan jatkuvasti. Minunko pitäisi kantaa huolta jopa Italian valtion veloista, samaan aikaan, kun Italiassa yksityinen nettovarallisuus on 175 prosenttia kansantuotteesta ja valtion jättimäinen velka tähän suhteutettuna on vain 121 prosenttia. Belgiasalaiset voisivat maksaa valtion velan kahteen kertaan ja hollantilaiset melkein kolmeen kertaan.
Kyllä tässä länsi-suomalaisen tumakkeet ja eturauhaset turpoaa, kun impivaaralaisilla on kaamea eurooppakiima.
Onkohan nuo persut pelkureita ketkä haluaa repiä alas eun ja euron ja tieten tahtoen aiheuttaa taloudellista kaaosta, uskoen että voivat saada paremman maan kunhan noi on poissa.
Tietäen myös että menee monelta työt ja kodit, melko varmasti niiltä itseltäänkin.
Ei se ihan pelolta vaikuta, sen sijaan ne jotka krampinomaisesti haluavat pelastaa kuolemantuomitun euron pelkäävät oikein urakalla.
Hamilo, ihan oikeesti, Lipposta voi ja saa haukkua, mutta henkilökohtaisesti olen aina arvostanut hänen tapaansa vähätellä pelkoja. Ihmiset on ihan tarpeeksi hysteerisiä ilman että päättäjät vielä rupeaa lietsomaan paniikkia. Eikös siitä sitäpaitsi ole käyttäytymistaloustieteissä näyttöä että ihmiset keskimäärin ottaa vähemmän riskejä kuin olisi optimaalista?
Tarkoitat varmaan mantelitumakkeen lobotoimista persuiksi identifioiduilta, Osmo?
Miten pelkopilleria voidaan markkinoida?
Soininvaarassa on yhtä aikaa piristävää ja rasittavaa, että hän jaksaa aina vain availla näitä matopurkkeja, joista jokainen löytää omalle habitukselleen (mantelitumakkeelleen) sopivan madon. 😀
Perustunee omiin kokeisiisi?
Muutoin on urbaani legenda.
Tämähän on hienoa, eipä ole kauaakaan siitä, kun juuri Uusi Seelanti oli oikeistokonservatiivien ihannemaa! 🙂
Ja aiheessa pysyäkseni, itse luotan monoamiinioksidaasin niukkuuteen. 😉
Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että konservatiivit USA:ssa näkevät paljon liberaaleja enemmän painajaisia.
Haavistolle pikaisesti tätä rohkaisuhoitoa! – sikatilojen kuvaamisen tuomitseminen ja viraniomaisiin luottaminen kuvastaa, että 80-luvun radigaalista on hyvää vauhtia tulossa 90-luvun konservatiivi. – Minulta ainakin meni äänestyshalut!
Vielä kun joku selittäisi miten siihen on aikaisemmin ollut varaa kun maa on ollut selvästi köyhempi.
Eikö se nyt ole selvä, että evolutiivisesti kummallakin on paikkansa. Konservatiivit pystyvät mainiosti elelemään yhteiskunnan parasiitteina, kun nämä pienitumakkeiset henkensä kaupalla vievät yhteiskuntaa eteenpäin (ja myönnetään, konservatiivit estävät samalla täydellisen sukupuuton jonkun älyttömän manian seurauksena)
Äänestin Perussuomalaisia:
1. Kannatan perustuloa.
2. Kustannustehokasta ympäristönsuojelua.
3. En usko piruun enkä Jumalaan.
4. Poliittisen päätöksenteon tulisi perustua vankkaan asiantuntemukseen ja tieteelliseen näyttöön.
5. Myös tabuaiheista on voitava keskustella ilman leimakirveitä.
6. Pyrin aktiivisesti tutustumaan ilmiöihin ja ristiriitaisiin aiheisiin eri näkökulmista.
7. Mielestäni seksuaalinen suuntautuminen on yksityisasia ja tasavertaiset oikeudet kuuluvat kaikille, mikäli ne eivät loukkaa toisen oikeutta.
8. Uskon, että ihminen on biologinen eläin kehittyneemmin moraalisin velvollisuuksin.
9. Lähtökohdat ovat erilaisia, mutta kaikki ovat samanarvoisia.
10. Minulla on ystävä-/tuttavapiirissä ihmisiä eri kulttuureista ja ”roduista”.
11. Inhoan tosiasioiden kieltämistä poliittisen korrektiuden nimissä ja uskonnollissävytteistä poliittista kiihkoilua myös vihervasemmistolaisessa aatemaailmassa.
12. Ode kirjoittaa asioista laajemmassa perspektiivissä kuin yksikään toinen politiikko, siksi moni persu viihtyy täällä. Miksi Perussuomalaisiin kohdistuu niin paljon vihapuhetta? En ymmärrä…
Sinisilmäisyys on vakava poliittinen synti, siinä missä taantumuksellisuuskin. Viis konservatismista, viis liberalismista – realismi toimii paremmin.
Sammakkojuttu kiinnosti joskus sen verran paljon, että ajattelin panna sammakon kattilaan. Tämän oli jo sen verran moni tehnyt, että ei tarvinnut. Tarina on soopaa, jota konservatiivit esittävät pelotellakseeen muita muutoksilla. Jos sammakko pääsee hyppämään, niin se hyppää veden lämpötilan noustessa. Jos joku on kiinnostunut ja tuo sammakoita, niin voin hoitaa lieden ja kattilan.
Samaa minakin haluaisin kuulla taman ’ei vain ole varaa’-manran tilalle. Miksi tarkalleen ottaen ei ole varaa? Miksi Suomessa/EU:ssa/maailmassa ei osata enaa saada aikaan hyvinvointiyhteiskuntaa tukevaa kehitysta, vaan pelkastaan sita rikki repivaa?
Toisessa ketjussa joku kyseli, etta mika muka oli paremmin kultaisella 80-luvulla. No ulkomuistista heittaen ainakin nama:
– terveydenhuolto oli maksutonta
– oli varaa palkata opettajia avoimiin virkoihin, ei vain patkasijaisia, jotka irtisanotaan kesiksi. Opettajia ei myoskaan tarvinnut lomauttaa harva se vuosi.
– esimerkiksi koulukirjat olivat uusia joka vuosi ja ne sai maksutta. Nykyaan ne kierratetaan kunnes kuluvat puhki, tai ostetaan itse. Kierratys on fiksua, mutta jostainhan tuohonkin rahaa riitti ennen.
Suomi oli 80-luvulla reilusti koyhempi maa kuin nyt ja vasta toipui massiivisen maastamuuton aiheuttamasta resurssipulasta. Kylla minua ihan aidosti kiinnostaa, miten silloin pystyttiin yllapitamaan jopa nykyistakin kattavampaa julkissektoria pienemmilla verokertymilla kuin nykyaan. En haikaile menneeseen, mutta tyhja hokeminen ’ei ole enaa varaa’ ei anna mitaan vastauksia. Globalisaatiolla ei voi selittaa laheskaan kaikkea, silla kummasti esimerkiksi Ruotsilla on yha varaa hyvinvointivaltioon.
Konservatismi ei tarkoita kielteistä asennetta asioiden parantamiseen tai uusien innovaatioiden kehittelyyn. Mikäpä olisi parempi innovatiivisuuden, edistyksen ja elämänlaadun jatkuvan parantumisen symboli kuin lääketieteen ja terveysenhuollon kehitys. Ja se jos mikä noudattaa selkeästi kirjattua konservatiivista periaatetta: kaikki on lähtökohtaisesti tehotonta ja vaarallista. Lääkekehitysyhtiön on osoitettava molekyylinsä ensin riittävän haitattomaksi eläimillä, sitten terveillä koehenkilöillä ja lopulta potilailla, jotta se voi alkaa osoittaa sitä tehokkaaksi. Sitten se voi saada myyntiluvan ja senkin jälkeen sen turvallisuutta ja tehoa seurataan.
Katsokaa se video eduskunnasta vuodelta 2008. Lipponen leimasi kaiken kritiikin pelotteluksi. Aholla on siinä aika hyvä pointti äänestyksen jälkeen. http://m.youtube.com/#/watch?desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DPwEbyUactDE&v=PwEbyUactDE&gl=US
Luulen, että tuo kehitys 20v sosialisti 30v konservatiivi johtuu parista yksinkertaisesta lähestymistavan muutoksesta.
Ensinnäkin parikymppinen ajattelee yhteiskuntaideologioita arvokysymyksinä. Hän näkee suuria erimielisyyksiä perustavissa preferensseissä siellä, missä vähän vanhempi kokee erimielisyyksien koskevan välineitä. Keski-ikäinen tietää, että ihmiset arvostavat kuitenkin lopulta suhteellisen samanlaisia asioita.
Jos parikymppinen ylipäätään arvokeskustelultaan jaksaa miettiä, toimisiko hänen yhteiskuntautopiansa todellisuudessa, hän on taipuvainen arvioimaan poliittisia argumentteja niiden sisäisestä johdonmukaisuudesta käsin. Älykkäät parikymppiset eroavat tässä huomattavasti edukseen edellä mainituista arvotunteilijoista.
Vanhempana arviointi muuttuu monella kokemusperäisemmäksi. Paperilla koherentti yhteiskuntaoppi kun ei aina toimi käytännössä, ja yhteiskuntakritiikki jotakin sellaista instituutiota kohtaan, jota ei voi oikein johdonmukaisesti älyllisesti puolustaa, ei enää tunnu houkuttelevalta, jos instituutio kuitenkin elävässä elämässä tuntuu toimivan.
Se Churchillin parikymppinen liberaali/sosialisti on kuin molekyylibiologi, jonka mielestä lääke A toimii, koska on osoitettu mekanismi, jolla se voisi toimia ja B ei toimi, koska kukaan ei ole keksinyt mekanismia jolla se voisi toimia.
Se 30+ konservatiivi taas on kuin epidemiologi, joka toteaa että lääke A ei vaikuta mitenkään, niin lupaavaa kuin sen kehittäminen olikin, ja lääke B taas näyttää tehoavan, vaikkei kukaan tiedä miksi.
Liberaali lääkäri antaa lääkettä A, konservatiivi lääkettä B. Liberaalin lääkärin potilas kuolee, konservatiivin jää henkiin.
Hys hys! Ihmiset haluaa olla tietämättömiä, ja suuttuu äärettömästi, kun niille yrittää puhua järkeä. Katsopa vaikka wikipedian englanninkielinen artikkeli aiheesta, jossa vedetään mukaan jotain kyseenalaisia kirjoituksia 1800-luvun lopusta. Keskusteluosiossa sanotaan myös, ettei wiki edes halua kertoa totuutta. Joo, huomattu on… Sitten esimerkkinä pari muuta asiaa, jota ihmiset ei halua tietää, ja inttää niin perkeleesti vastaan:
– Nykyään elävät ihmiset ovat pieni osa kaikkina aikoina eläneistä ihmisistä.
– Kommunikaatiossa ”ruumiinkieli” ei kommunikoi enemmän kuin puhe.
Millä lailla tämän tieteellisen havainnon tuominen esille auttaa eteenpäin vihreiden politiikkaa, selventää sen päämääriä tai tekee sitä houkuttelevammaksi äänestäjille?
Miksi politiikassa puhutaan aina vaan niistä muista, keksitään tieteellisiä ja vähemmän tieteellisiä yleistyksiä poliittisista vastustajista sen sijaan että puhuttaisiin siitä mitä itsellä on antaa asioiden kehittämiseen.
Ilmeisesti äänestäjien katsotaan kaikissa puoleissa olevan niin loputtoman tyhmiä ja itsetunnottomia että nämä haluavat vain etsiä itselleen kauniita ja viksuja samaistumiskohteita eikä suinkaan edustajia päättämään vaikeista ja tylsistä yhteiskunnallisista uudistuksista.
Aikamoisia tosikoita täällä keskustelee.
Kyllä ryssän ja sosialistien pelko on ihan terve ilmiö. Vihreiden pelkoon soveltuu vanhan kiinalaisen sotapäällikön viisaus: ”Jos näet papin tavoittelevan valtaa,tartu aseisiin”.
Sarkasmi ja muut vastaavat vaativat lukijalta sekä kyvyn että halun ymmärtää sanoma kirjoittajan tarkoittamalla tavalla. Varsinkin tuo jälkimmäinen voi olla ongelmallinen verkossa.
Kysy vaikka Halla-aholta.
Tämä kuoliaaksi lainattu letkautus lähtee huolettomasta oletuksesta, että ihminen ei voisi olla samaan aikaan konservatiivi ja liberaali. Jos otamme kolmijaon konservatismi-liberalismi-sosialismi, jota yleisesti on käytetty modernien länsimaisten poliittisten ideologioiden jaottelussa, on mahdollista edustaa jopa kaikkia kolmea samaan aikaan. Tämän osoitti jo aikoinaan Leszek Kołakowski -vainaa mainiossa pikku esseessään ”How to be a Conservative-Liberal-Socialist”, jonka lukee muutamassa minuutissa. Itse miellän olevani juuri Kołakowskin antaman määritelmän mukainen konservatiivi-liberaali-sosialisti, enkä Suomen kaltaisessa maassa varmasti ole läheskään ainoa.
Vain ismien dogmaattiset äärimuodot ovat keskenään yhteensopimattomia. Mutta jos ne eivät kuole liiallista radikaaliuttaan pois, myös ismit maltillistuvat vanhetessaan aivan kuten ihmisyksilöt maltillistuvat vanhetessaan Hamilon yllä kuvaamalla tavalla. Ja tämä koskee sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia ismejä.
Lisäksi, kuten vaikkapa kirjani Suuri kaalihuijaus lukeneet tietävät, on tilanteita, joissa uutta pelkäävä ja umpimielinen konservatiivisuus ilmenee puoluepoliittisen vasemmiston kannatuksena yhtä lailla kuin se toisissa tilanteissa taas ilmenee puoluepoliittisen oikeiston kannatuksena. Käsittelen kirjassa (s. 46-50) yhtä tutkimuksellisesti osoitettua tapausesimerkkiä, mutta muitakin olisi mahdollista nimetä.
Mitä muuta olisi ollut odotettavissa?
Mutta Hesarin juttu taitaa olla hanurista, sillä tänä aamuna radiossa professori Pentti Huovinen esitteli samaa tutkimusta ja kertoi, että mantelitumakkeen koko korreloi sosiaalisuuden ja verkostoituneisuuden suhteen – ei mitään pelokkuutta tai konservatiivisuutta!
Juttu ei tällä kertaa ollut Hesarin aikaansannoksia, vaan radiouutisten ykkösuutinen sunnuntaiaamuna.
Onhan se hienoa, että keksitään omat määritelmät vaikkapa nyt konservatiivisuudelle – mutta kyllä se oikeasti tarkoittaa säilyttämistä, poliittinen konservatismi erityisesti yhteiskuntajärjestelmän säilyttämistä – eipä siinä innovaatioita kehitellä.
Ja dynaaminen konservatismi oli aikoinaan räjähtävää säilyketeollisuutta 😉
Silti säilöntää!
Miksi Osmolle annettaisiin lupa vitsailla, jos sellaista lupaa ei ole Jussillakaan? Vielä pitää kehitellä vitsiä, että pääsisi lööppeihin.
Konservatiivisen ja liberaalin ajattelun eroja on viime aikoina tutkittu paljonkin mutta aina jaksaa ihmetyttää, että koskaan ei uutisoida, että liberaaleilla on suorastaan naiivi suhtautuminen kaikkeen uuteen ja erilaiseen.
Kovin kummallista. Näin siis lähinnä mediassa yleensä, ei niinkään itse tutkimuksissa tai edes tuossa Ylen jutussa. Tuon tutkimuksen havainnon, että konservatiivit suhtautuvat uhkiin aggressiivisemmin kuin liberaalit voisin itse tulkita niin, että liberaalit reagoivat uhkiin sovitellen ja hyväksyen.
Yksittäisten kysymysten osalta on tietenkin olennaista, että onko uhka olemassa ja jos on, voiko sen ratkaista paremmin aggressivisella vastustamisella vai sovittelemalla. Viime vuosien maahanmuuttokeskustelu on hyvä ajatusleikin kohde tässä.
Mielestäni neutraaleimmin asiaa on lähestynyt Jonathan Haidt selvittäessään konservatiivien ja liberaalien moraalieroja ja tuossakin tutkimuksessa viitattiin samankaltaisiin havaintoihin esim. konservatiivien suhtautumisesta asiohin jotka he kokevat inhottavina.
Kyllä toi Oden analyysi on aika pätevä. Etenkin jos sen linkittää laajempaan kontekstiin. Mainitun jo lähes vuosi sitten julkaistun tutkimuksen keskeisenä tuloksenahan oli, että konservatiiveilla on suurempi amygdala, liberaaleilla suurempi anterior cingulate cortex (ACC). On syytä muistaa, että suurempi amygdala on myös yhdistetty seksuaaliseen virittymiseen ja sosiaalisen verkoston laajuuteen. Jos mietitään mediassa pyöriteltyä amerikkalaista keskivertorepublikaanipoliitikkoa, tulos ei liene yllätys. Ja löytyyhän meilt kotimaan politiikastki iha osuva esimerkki… Tutkimuksen toinen havainto on ensi silmäyksellä hankalampi. ACC:n aktiviteetti on nimittäin myös yhdistetty pakko-oireisiin, kontrollifriikkiyteen ja epäonnistumisen pelkoon. Ristiriitaisuus on kuitenkin vain näennäistä. Aivotutkimuksessa koko tai massan tiiviys ei kerro funktiosta mitään, ja usein onkin niin, että isommassa rakenteessa aktiviteetti on vähäisempää. Toisin sanoen, koon ja aktiviteetin määrä korreloivat negatiivisesti. Näin ollen ACC:täkin koskevat havainnot tukevat kokonaiskuvaa konservatiivin anatomiasta.
Jostain syystä aloin juuri ymmärtää katolilaista kirkkoa ja lestadiolaisia (ja miksei kristillisdemokraattejakin) paremmin.
Ode:
Niin varmasti, ainakin minun sarkastmi/ironia-detektorini on tunnetusti huono 🙂 (jolla puolustan edellistä kommenttiani).
Mutta vakavasti ottaen, kyllä perinteinen eurooppalainen poliittinen konservatiivisuus on Suomessa hätää kärsimässä. Ei ole enää konservatiivista puoluetta (kokoomus oli joskus sellainen), ja mikä pahinta nyt media konservatiisuuskammossaan yrittää samaistaa konservatiivisuuden, ahdasmielisyyden ja perussuomalaisuuden. Perussuomalaiset ei ole perinteinen eurooppalainen konservatiivipuolue, vaan populistipuolue jolla on vasemmistolainen talouspolitiikka yhdistettynä joihinkin konservatiivisiin arvoihin.
Perinteisiä konservatiivejä on vielä jonkin verran kokoomuksessa ja keskustapuolueessa (ja oikeistodemareissa).
Ei tällaisiin ”tutkimuksiin” kannata tarttua. Usein tällaiset tutkimustulokset on poimittu artikkelin diskussio osasta, jossa usein vähän spekuloidaan.
Sen sijaan Tatu Vanhasen ja englantilaisten kumppanien tutkimukset ovat mielestäni aika pitkälle oikeilla jäljillä siinä, että myös biologia vaikuttaa. Vanhanenhan muuten teki pääosin uransa lähinnä demokratiatutkijana ja Vanhanen’s democracy index on edelleen maailmanlaajuisesti käytössä (Googlella tuli yli 5000 osumaa). Lienee kansainvälisesti tunnetuin suomalainen yhteiskuntatietelijä Westermarckin jälkeen.
http://www.prio.no/CSCW/Datasets/Governance/Vanhanens-index-of-democracy/
Ymmärtääkseni suurin osa koskaan eläneistä ihmisistä on elossa juuri nyt.
Konservatiivit vs. liberaalit -jakoa on tutkittu enemmänkin rapakon takana ja aika selviä löydöksiä on tullut äänestäjien persoonallisuusprofiileissa. Tämän muistan lukeneeni jo viime vuosikymmenen puolella:
Jost et al (2003) ”Political conservatism as motivated social cognition”
Analyzing political conservatism as motivated social cognition integrates theories of personality (authoritarianism, dogmatism–intolerance of ambiguity), epistemic and existential needs (for closure, regulatory focus, terror management), and ideological rationalization (social dominance, system justifi- cation). A meta-analysis (88 samples, 12 countries, 22,818 cases) confirms that several psychological variables predict political conservatism: death anxiety (weighted mean r = .50); system instability (.47); dogmatism–intolerance of ambiguity (.34); openness to experience (–.32); uncertainty tolerance (–.27); needs for order, structure, and closure (.26); integrative complexity (–.20); fear of threat and loss (.18); and self-esteem (–.09). The core ideology of conservatism stresses resistance to change and justification of inequality and is motivated by needs that vary situationally and dispositionally to manage uncertainty and threat.
Huonomminkin asia voisi olla. Jos olisit perussuomalainen niin kirjoituksesi olisi jo lööpeissä ja Ville Niinistö joutuisi irtisanoutumaan ”näkemyksistäsi” kymmenissä haastatteluissa seuraavat pari viikkoa.
Ettekö lainkaan huomanneet rinnastusta Tatu Vanhasen ”tutkimuksiin”?
Markon pointti on osaksi erittäin kohdallaan, mutta rinnastus kertoo sen olennaisen tavan, jolla mennään pieleen.
En tahdo erikseen puolustaa ”libeaalia” näkemystä, enkä etenkään sosialismia, mutta juuri tämä rinnastus kertoo miksi konservatismi on haitallista, kun se menee liiallisuuksiin.
Konservatiivisuus voidaan eräästä näkökulmasta kiteyttää näin: konservatiivi on ihminen, jonka mielestä mitään ei pitäisi toimeenpanna ensimmäistä kertaa. Se, mitä Marko sanoo vasemmistoliberaaleista tms, pitää toki paikkansa, mutta konservatiivit pääsääntöisesti vastustavat ihan kaikkea pelkästään vastustamisen vuoksi.
Miksi Suomessa ei ole pilvenpiirtäjiä? Miksi Suomessa kannabis ei ole laillista? Miksi Suomessa homot eivät saa adoptoida? Miksi Suomessa ei ole perustuloa? Miksi Suomessa on niin paljon maataloustukia? Jne jne.
Osmo, sinäkin olet varmaan kuullut sanonnan:
”Joka ei ole nuorena radikaali, on sydämetön, ja joka ei ole vanhana konservatiivi, on tyhmä”
Kumpaan luotat enemmän: vanhaan viisauteen vai uuteen tutkimustulokseen ?
Sehän onkin hauskaa huumoria herjata perussuomalaisten kannattajia.
Pelko on terve kehitysbiologinen ominaisuus ihmisessä. Vihreät politiikot saavat puolestani kävellä leijonan kitaan, mutta jättäkööt suomen kansan tuhoamisen.
Tän päivän ongelma on monessa asiassa, että eräiden mielestä on tärkeätä tehdä muutoksia vain muutoksen vuoksi. Onpahan ainakin muutosjohtajille ja koordinaattoreille on töitä, vaikka entistä harvempi tekeekin oikeasti tuottavaa työtä, ja tuottava porras menettää motivaationsa kyttäilyyn ja arvostuksen puutteeseen.
Suomessa oli 80-luvulla täystyöllisyys ja pitkälle kontrolloitu homogeeninen sosialistinen yhteiskunta. 80-luku porskutettiin myös pitkälti velkarahalla ja maailmantalouden halvalla öljyllä.
Ruotsi pärjää, koska voi edelleen omalla valuutallaan ylläpitää suurta julkista sektoria ja jopa ”suojatyöpaikkoja” niille ihmisille, jotka ehkä olisivat muuten työttömiä. Lisäksi Ruotsalaisten on helppo käydä rikkaan Norjan puolella töissä, ja Norja ostaa muutenkin paljon alihankintaa Ruotsista. Ruotsin keskuspankki on talouskriisissä pönkittänyt maan omaa taloutta. Suomen keskuspankki on syytänyt rahaa PIGS-maihin.
Minä näen Euroopan ja USA:n päättäjät protektionistisina konservatiiveina, joille Suomi on pieni syrjäinen suurvaltapolitiikan pelinappula. Vallan keskittäminen Brysseliin ei ole liberaalia vaan konservatiivista, pelokasta suurvaltapolitiikkaa.
Vihreät ovat kokonaisuutena hieman naivi skandinaavis-feministinen idealistinen puolue, joka myötäilee hallituksessa EU-konservatiiveja. Yritetään hieman jotain samaa mitä Ruotsin kansankodissa, mutta siihen ei ole Suomessa oikeasti resursseja ja kansan tukea. Aito liberaali puolue Vihreät ei missään tapauksessa ole.
Poliitikon ei koskaan pitäisi (varsinkaan blogeissa) vaihdella eri tyylilajien välillä, käyttää liiottelua, ironiaa, sarkasmia tai sitaatteja jotka voidaan lauseyhteydestä irrotettuna lööpittää heidän omiksi kommenteikseen.
Haavisto saa parhaiten lisäkannatusta perussuomalaishenkisillä mielipiteillä. Jämäkkä mielipide esimerkiksi suomalaisten eriarvoistumista koskien voisi tuoda sympatiaäänivyöryn, nuorten tyttöjen itsemurhalukujen valossa Suomessa kaikilla ei mene hyvin. Mielenterveysongelmat köyhyyden kera tulisi hoitaa minimiin ennen muuta. Epäkannustava ja vajaakykyisiä sorsiva sosiaalipolitiikka jumittaa heikot pohjamutiin.
Höpönkukkua. Maapallolla on elänyt maatalouden keksimisestä tähän päivään mennessä liki 100 miljardia ihmistä. Toki 7 prosenttia on iso luku, mutta ei kyllä lähellekään ”suurin osa”.
http://en.wikipedia.org/wiki/World_population_estimates
Miljardin raja ylitettiin 1800-luvulla ja kahden miljardin 1920-luvulla. Muutamaa hassua miljoonaa lukuunottamatta, niistä kahdesta miljardista silloin elossaolleesta ei ole ketään jäljellä. Eikä ollut silloin ketään niistä miljardista vuoden 1800- tienoilla eläneestä. Jos mennään 100 vuoden hyppäyksin (erittäin konservatiivinen arvio; todellinen ihmisten määrä lienee 2-4 kertainen) taaksepäin, niin 7 miljardiin takuulla jo eläneeseen ja kuolleeseen ihmiseen päästään 200-luvulle tultaessa.
Jo vain on mahdollista olla konservatiivi-liberaali-sosialisti – erityisesti kun sen tekee itse määritellen ja asioita taitavasti sekoittaen – kuten Kolakowski.
Edustaa voi tietysti mitä vaan…
Niin surullista kuin se onkin, asia on juuri näin.
Iän karttuessa ihmisen kyky ja halukkuus omaksua uutta ja sietää muutosta laskee aika vauhdilla. Perus arkijaksaminen ja suden tiedon sekä muutoksen prosessointi vaatii entistä enemmän energiaa ja on luonnollista, että ihminen toivoo että maailma ei muuttuisi niin kovaa vauhtia. Ei siis pelkästään politiikassa vaan kaikessa. Ei taida löytyä ikäpolvea maailmassa joka ei olisi julistanut nuorempaa sukupolveaan ja heidän uusia kujeita rappiolliseksi ja turmiolliseksi jne. Vanhuuden myötä arvostaa arjen ennustettavuutta, jos pelkkä liikkuminenkin on vaivalloista niin ei halua tehdä ”hukkareissuja” eikä odottamattomia yllätyksiä.
Sitä en vain ymmärrä että miten tämä hyvin luonnollinen kehitys kohti ympäristön muutoksen vierastamista vanhuuden myötä julistetaan jotenkin automaattisen hyveelliseksi. Koko liberaali agenda leimataan joksikin nuoruuden hairahdukseksi, josta ”kasvetaan” pois sitten kun ikää ja kokemusta karttuu vähän lisää.
Ja jos pitää valita vanhan viisauden ja uuden tutkimustuloksen välillä noin yleensä niin eikös tieteen tehtävä ole nimenomaan kumota ja haastaa niitä ”vanhoja viisauksia”?
On täällä ollut osa kommenteistakin hassuttelua, kuten varmaan tuo tutkimuskin
Täällä taitaa olla aika erilaisia määritelmiä konservatiivisuudesta, liberaalisuudesta, liberalismista ja konservativismista…
Yleensä keskusteluissa konservatiivisuus tunnutaan miellettävän paluuna vanhaan ja ”vanhojen” arvojen ihannointina. Koti, uskonto ja isänmaa ovat tärkeitä, ja 80-luvulla kaikki oli paremmin. Homoliitot ovat kauhistus, ja kasvissyöjät kuolevat näivetystautiin.
Liberaalit taas suvaitsevat ja ymmärtävät kaikkea ja kaikkia.
Jos tällä akselilla katsotaan, olen itse vastaesimerkki Churchillin kommenttiin. Parikymppisenä olin konservatiivi arvoiltani, myöhemmät ajat ovat tehneet minusta liberaalin.
Jos taas katsotaan tuota Hamilon määritelmää, niin empiirikko on aina konservatiivi. Se tuntuu taas minusta hiukan vieraalta määritelmältä, koska empiirikkona tiedän, että nimenomaan empiirikko pääsee rikkomaan vallitsevia käsityksiä ja tappelemaan konservatiivien kanssa.
Kyllä se on ihan ok kunhan politiikko ei edusta perussuomalaisia, jolloin kommentti irroitetaan asiayhteydestä ja vaaditaan julkista anteeksipyyntöä.
En sinällään ole eri mieltä, mutta kuitenkin nettomaahanmuutto Suomeen 80-luvulla oli yhteensä muistaakseni noin 100.000. Enimmäkseen kyseessä olivat paluumuuttajat Ruotsista.
Voisiko joku kertoa mikä on lähde tuolle mahtavalle tulokselle/väitteelle ja minkälainen on tutkimusaineisto sen pohjana?
Siinä on linkki YLE:n uutiseen. Yle on vastuussa omista lähteistään.
Nyt on sukupuolisuutta pohtivan murrosikäisen vanhemmille tarjolla niin radikaaleja vaihtoehtoja kansankunnan johtotähdeksi, että melkeinpä vapaamielinenkin toivoo Suomen kansan vähän perinteisempien arvojen pärjäävän.
Miten tuo rinnastus Tatu Vanhaseen pitäisi tulkita? Tatu Vanhanen hatunnosto siitä, että hän on julkaissut myös tutkimusmateriaalinsa, joten halukkaat voivat toistaa Vanhasen testit.
Jos Tatu Vanhasen tutkimuksia voisi arvioida vain asteikolla totta vai tarua, niin minä valitsen ruksin totta.
Täällä näitä lähteitä:
http://blogs.discovermagazine.com/intersection/2011/09/07/your-brain-on-politics-the-cognitive-neuroscience-of-liberals-and-conservatives/
Ihan asiallista toistettua tutkimusta.
Suomalaisten ikääntymisen vaikutus vaalitulokseen?
Iäkkäämmät vieastavat muutioksia ja arvostavat pyshtyneisyyttä ja konsensusta. Eläkkeet ovat tärkeämpi asia kuin maailman tila vaikka 2030, kotimaan asiat siis korostuvat. ”perinteisiä” arvoja kannatetaan todennäköisemmin.
Ikäihmiset äänestävät nuorempia ikäluokkia aktiivisemmin. Pitkään mukana olleilla ehdokkailla on vakituiset kannattajajoukkonsa, jotka eivät hevin vaihda suosikkiaan.
Niinistön voiton voi estää vain merkittävä töpeksiminen, sen verran suuri määrä iäkkäitä kannatajia on jo mukana edellisistä presidentin vaaleista.
Loppupeleissä normaaleissa vaaleissa liikkuvat äänestäjät, erityisesti 30 – 50 vuotiaat naiset, ratkaisevat voittajan. Hei äänestävät enemmän ehdokasta kuin puoletta ja ovat ennenkin vaihtaneet puolekannatustaan – sdp, kok, kepu ja vihreät ovat tasaväkisiä vaihtoehtoja.
Taktisessa äänestämisessä se ehdokas, jota vähiten vastustetaan menestyy. Soini ja Väyrynen saavat ihmiset aprikoimaan kuka muu olisi mahdollinen ei-Niinistö toiella kierroksella.
Lipposen piti olla varma kakkonen, mutta ilmeisesti ay-liikkeenkin otse on lipsunut.
Väyrysen kannatuksen painolastina on putoaminen eduskunnasta, Lipponen ei vieraan vallan konsultoinniltaan ole myöskään vaivautunut mittauttauttamaan kannatustaan. Perinteisiä omia äänestäjiä on siis muita vähemmän.
2012 presidentinvaaleissa ikähmisten äänien saaminen ratkaisee voittajan ja myös kakkosen.
Selvä, siis pidät Tatu Vanhasen tutkimuksia laadukkaina?!
Laumassa ja lintuparvessa arin yksilö ratkaisee lauman hengissäpysymisen. Ihminen on laumaeläin.
80-lukulaiseen hyvinvointivaltioon olisi mennen tullen varaa, erityisesti jos puhutaan alkuvuosikymmenestä. Kukaan ei taida oikeastaan muistaa, että 80-luvun jälkeen valtio on lappanut melkoisen määrän lisätehtäviä kunnille, semmoisia tehtäviä, joita ei kultaisella 80-luvulla oltu kuultukaan.
Kaiken lisäksi jos terveydenhuoltokin rullattaisiin 80-luvulle, ei tarvitsisi pelätä kulujen räjähtämistä käsiin. Kyllä, terkkarilla käynti olisi ilmaista, mutta suuret säästöt tulisivatkin niistä erittäin kalliiksi käyvistä erikoissairaanhoidoista, josta ei ollut 30 v sitten minkäänlaista tietoa.
Opintorahaakaan ei olisi, olisi vain opintolaina. Äitiyslomastakin leikattaisiin varmaankin puolet ja isyysloma kokonaan pois. Muistaakseni nykymuotoinen ansiosidonnainenkin säädettiin joskus 80-luvulla.
Ruotsin paluumuuttajien ero näihin nykyisiin maahamuuttajiin on se, että heillä oli omaisuutta, kielitaitoa, koulutusta ja samankaltainen yhteiskuntatausta. Ei tarvittu vuosien kieli- ja integraatiokoulutusta ja tukia, jotta saatiin yhteiskuntaan lisää muutama siivooja, postinkantaja ja bussikuski. Ei noissa ammateissa mitään vikaa ole, mutta yhteiskunta tekee tuossa aikamoista tappiota.
Eniten kai meille tulee maahanmuuttajia Virosta. Kyllä ne ovat ihan hyvin koulutettuja ja Suomen kielen oppivat nopeasti.
Kyllä, konservatismi on säilyttämistä tai etymologialtaan jopa entistämistä. Mutta ei jonkin yhteiskunnan tilan säilömistä pakastearkussa, vaan hyvin toimivien instituutioiden säilyttämistä niitä vaalimalla.
Konservatiiveja samastetaan milloin pysähtyneisyyteen ja milloin natsismiin, mutta jos nyt ajattelee vaikka sellaista tyyppiä kuin Konrad Adenauer, jonka iskulause oli ”Keine Experimente, ei nyt oikein voi sanoa ettei kyse olisi ollut 1) konservatiivista, 2) antiteesistä natsismille ja 3) ihmeelliseksi luonnehditusta dynaamisesta muutoksesta parempaan taloudessa. Sellainen pysähtyneistönatsi.
Heh. Pakinatyylinen huumorikokeilu ei tainnut ihan heti lukijakuntaan upota.
Sarkasmi, ironia ja huumori eivät aina netissä välity, niitä kun suomalaiset eivät oikein ymmärrä muutenkaan.
Oivalsin toki heti, että Soininvaara kirjoittaa tällä kertaa pilke silmäkulmassa. Periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki hänen kirjoituksensa on otettava haudanvakavasti aivan samoin kuin Halla-ahon kaikki pienetkin fb-töräykset.
Monille nuorille sarkasmi, ironia ja huumori ovat koko nettikeskustelun ydin. Mitä tulee ymmärtämiseen, monet tuntuvat tahallaan haluavan ymmärtää väärin, jos se palvelee heidän agendaansa.
Viimeksi keskiviikon hesarissa politiikan toimituksen esimies kirjoitti kuinka Halla-Aho vaati sotilasdiktatuuria Kreikkaan. Ja seuraavan päivän aamulehdessä muistettiin mainita kuinka Halla-Aho toivotti hyvää joulua kaikille valkoihoisille heteroille.
Tuollaiset asiayhteydestä irroitetut tahalliset mustamaalaukset saavat minut, vielä toistaiseksi vihreiden äänestäjän, vain halveksimaan mediaa.
Oikeuslaitosta olen halveksinut jo vuosia. Toivottavasti Vihreät Tuija Braxin johdolla kiirehtivät tuomitsemaan Helsingin käräjäoikeuden Elisa-päätöksen. En tosin pidätä hengitystäni.
Sisälukutaitoni petti, kun luulin, että yritit olla ironinen. Tuota se konservatismi nyt kuitenkin käytännössä esimerkiksi sosiaalipolitiikassa tarkoittaa. Jos innovaatioilla ja asioiden parantamisella ei tarkoiteta esimerkiksi köyhien potkimista päähän.
Noin muutenkin olen vähän yllättynyt kommentoijien sisälukutaidon puutteesta. Jos tunnettu natsi, siniristilippua olkapäällään kantava ja demokratiaan halveksuvasti suhtautuva herra Hullu-Uho sanoo, että ”Niin, yksi ratkaisu voisi olla kaikkien muslimien potkiminen tästä maasta”, tai vaihtoehtoisesti ituhippinä ja rauhanlähettiläänäkin tunnettu herra Oiniinvaari toteaa, että ”Niin, yksi ratkaisu voisi olla kaikkien muslimien potkiminen tästä maasta”, niin onhan se nyt aivan päivänselvää normaalille sisälukutaitoiselle ihmiselle, että jälkimmäisen ei ironista heittoaan tarvitse selitellä, kun taas ensimmäiseltä joudutaan kysymään, että mitä nyt oikein mahdat asiasta olla oikeasti mieltä.
http://blog.psico.edu.uy/cibpsi/files/2011/04/brains.pdf
Lienee se, mihin viitataan. Hilpeyttä minussa herätti kolmas kirjoittaja. Loistava heppu, Sopiii mainiosti tähän.
Kuinka ollakaan kyvyssä ottaa taloudellinen tai henkilökohtaista turvallisuutta koskeva riski (esim. sotilaana) konservatiivien äänestäjät kuitenkin peittoavat progressoidit selvästi.
En keksi, miten halu muiden ihmisten rahojen jakamisesta erilaisille toiseutta ja uhriutta edustaville ryhmille toimisi merkkinä mistään erityisestä riskinottokyvystä tai pelottomuudesta.
Mikäli oikein muistan, eräässä globaalissa kulttuuritutkimuksessa todettiin että epävarmuuden välttämisaste kasvaa kulttuurissa, mitä kauempana päiväntasaajasta ollaan. Syynä se, että talvesta ei säily hengissä, jos asioita ei ole hoidettu varman päälle. Huolehdittu siitä, että syötävää riittää vielä loppukevääseen asti. Epävarmuuden välttäminen on konservatiivisuutta, toimitaan varman päälle. Muistuu mieleen wanha tarina heinäsirkasta ja muurahaisista. Olisi kiva uskoa että nykyaikana tällä niin ei ole väliä. Toisaalla kuivuus, toisaalla tulvat, hassut talvet ja ruoalla keinottelu sekä se että meitä on jo 7 miljardia, pistää miettimään – konservatiivisesti – että olisiko meilläkin syytä varautua (tässäkin mielessä) huonoihin aikoihin. Jos sadot epäonnistuvat tänä vuonna laajemmin kuin monin paikoin Maassa viime vuosina, voi tulla heinäsirkoilla nälkä. Epävarmoina aikoina konservatiivisuudesta on etunsa. Siksi luulen että konservatiiviset ajatukset ovat saaneet suosiota viime aikoina – ajat ovat hyvinkin monessa mielessä epävarmat. Ja täällä pohjoisessa tiedetään mitä se voi tarkoittaa. Varmaan samoin myös esimerkiksi Somaliassa. Heillä onneksi ei ole pakkasia, muutenhan siellä ei olisi enää ketään hengissä.
On siis löytynyt syy vihreiden ydinvoimapelkoon.
Kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoonhan käytetään radioaktiivista jodia, joka kertyy kilpirauhaseen ja säteily sitten tuhoaa kilpirauhasta. Liian suureen mantelitumakkeeseen voitaisiin varmaan vastaavasti käyttää PET-kuvantamisissakin käytettyä radioaktiivista glukoosia, jotta entistä useampi pääsisi nauttimaan pienen mantelitumakkeen tuomista eduista murehtimisen sijaan.
Konservatiivisuus ei ole predikaatti vaan mittari, varmaan vielä moniuloitteinen sellainen. Eri ihmiset ovat eri asteisesti konservatiivisia eri asioiden suhteen. Tämä siis pätee sille ”konservatiivisuudelle”, joka yllä Osmon päätekstissä esitetään ”pelkuruuden” kanssa korreloituneeksi.
Käytännössä poliittinen konservatiivisuus ei ole tarkalleen samanlaista. Konrad Adenauer tai vaikka Paasiki tms olivat poliittisesti konservatiiveja sen mukaisesti, mitä konservatismilla silloin tarkoitettiin. Konservatiivit nykypäivänä käyttävät tätä määrettä silloin, kun he haluavat esittää muille, että ei konservatismi oikeasti ole sitä, mitä se sitten kuitenkin käytännössä on.
Tai siis, kokoomushan on Suomessa ”konservatiivipuolue”, mutta minä en puhu nyt siitä. Itseidentifioitu konservatiivi on samanlainen kuin itseidentifioitu oikeistolainen. Normaali, maltillinen ja asiallinen ihminen nyt vaan ei käytä itsestään termiä, joka on näin ladattu, ellei ole ääri- sellainen.
Kiitos linkistä ”Ylpeys ja ennakkoluulo”. Eihän se ollutkaan niin hölmö tutkimus miltä se referoituna vaikutti. Tutkijoiden omat johtopäätökset olivat ihan maltillisia. He olivat tietoisia tulostensa rajoitteista.
Aivojen tai psykologian osuudesta ihmisen poliittisiin mielipiteisiin vain on vaikea keskustella ilman, että syntyy vaikutelmaa: ”Olet eri mieltä kanssani, koska sinulla on vikaa päässä.”
Lisäongelmaa syntyy poliittisten termien epämääräisyydestä. Liberaalit ja konservatiivit ryhmittyvät Suomessa luullakseni hieman toisin kuin Englannissa. Olisi mielenkiintoista tietää olisiko vastaavia korrelaatiota suomalaisessa aineistossa.
Mitä tai ketä jakolinja konservatismi-liberalismi oikein palvelee? Eikö olisi järkevämpää käsitellä asioita ja ilmiöitä ihan omana itsenään, riippumatta siitä, miten ne sijoittuvat edellisellä akselilla? Ei kai mikään ajatus ole kelvoton sen takia, että se on uudistushenkinen tai vanhoillinen?
Ihminen kaipaa lapsenomaisia jakolinjoja hyvän ja pahan, oikean ja väärän, persujen ja vihreiden välille, mikä on osittain ihan ymmärrettävää. Aivojen on helpompi käsitellä dataa, kun sen pystyy niputtamaan tietylle sektorille.
Joku raja tässäkin pitäisi olla. Usein tuntuu siltä, että on tärkeämpää nimetä asioita kuin käydä keskustelua varsinaisesta asiasta.
Niin, konservatiivisuus on attribuutti, ominaisuus.
Referoitu tutkimus ei selitä, kuinka päin kausaliteetti menee: johtuuko konservatiivisuus tietystä aivojen rakenteesta vai johtuuko ko. aivojen rakenne henkilön konservatiivisuudesta.
Tiedetään, että aivojen rakenteeseen vaikuttaa se, mitä niillä tehdään.
Se ei taida olla ihan näin spesifi. Toisaalta amygdala on kohtuullisen helpossa paikassa, joten ihan operatiivisella hoidolla voisimme päästä mittavaan liberaalisuuden kasvuun, jopa väestötasolla.
Ei konservatiivisuus ole laadullinen, vaan määrällinen ominaisuus. Mainitussa tutkimuksessa on selvästi viitteitä siitä, että konservatiivisuudessa on asteita, ja nämä aste-erot näkyvät myös tuloksissa. Se voi peräti olla moniulotteinen, so. ihminen on eriasteisesti konservatiivinen eri asioiden suhteen, ja näillä konservatiivisuuksilla eri asioiden suhteen lienee jonkinlainen korrelaatio.
Toistan, että tämä on vain jossain määrin sama asia kuin se konservatiivisuus, jota mainitussa tutkimuksessa tutkittiin. Kun ihminen ilmoittaa olevansa konservatiivi, tämä on (ainakin tutkimuksen mukaan) luotettavahko indikaattori siitä, että hän oikeasti on melko konservatiivinen.
Minusta tässä on problemaattista lähinnä se, onko konservatiivisuuden ja näiden aivoilmiöiden välillä todellakin yhtä vahva, tai peräti vahvempi, yhteys kuin itse ilmoitetulla ”olen konservatiivi”-määreellä. En tiedä miten on, enkä käy arvailemaan, mutta ihminen ei sano ”olen konservatiivi”, ellei ole ainakin jossain määrin änkyrä, provosoimishaluinen, jne.
Tatu Vanhasen tutkimukset eivät voi olla totta, koska totuus tekee kipeää! Tämä tutkimus on totta, koska en pidä konservatiiveista; Logiikka on yhtäpitävä väittämän 1+2=4 kanssa. Tiede on alisteista ”hyvälle” tahdolle, aivan kuten tiede oli alisteista pimeänä keskiaikana kirkon ”erehtymättömille” opetuksille.
Tiedettä ja totuutta päähän potkiva liberaali on pahimman luokan takapajuinen konservatiivi ja sinisilmäisyydessään vaarallinen. En voi sietää älyllistä epärehellisyyttä, ei voinut edesmennyt Juho Kusti Paasikivikään: ”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.”
Kokemukseni mukaan sarkasmin ja ironian osalta on kyllä aivan päinvastoin. Jos jotkut niin nimenomaan suomalaiset ymmärtävät ja ennen kaikkea viljelevät sarkasmia ja ironiaa huomattavasti enemmän kuin monet muut. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa puhujan tarkoittama merkitys tietenkin välittyy helpommin kuin nettikeskustelussa, kuten tässäkin viestiketjussa on käynyt ilmi.
Tässä viestiketjussa on käynyt selväksi lähinnä sellainen itsestäänselvyys, että kuivan asiatekstin kontekstissa ei saa lähteä sotkemaan mukaan deadpan-huumoria vaan, mikäli huumoria tuollaisessa kontekstissa esitetään, joko se tulee merkitä selvästi tunnistettavalla tyylilajilla tai kontekstin vaihtuminen täytyy muilla keinoin osoittaa.
Oletettavasti lisensiaatti Soininvaaralla ei esimerkiksi tieteellisessä tuotannossaan tai opinnäytetöissään ole tosiasiaväitteitä, jotka tunnistaa huumoriksi vain sekä tuntemalla tekijän henkilökohtaisesti että tietämällä tämän perusteella hänen tahallaan tässä tarkoituksessa livauttaneen mukaan uskomansa paikaansapitämättömyyden.
Samaten kirjanpidossa, tieteessä, teknisissä asiakirjoissa sekä muissa tärkeissä ja faktisesti paikkaansapitävissä dokumenteissa, pitäydyään kuitenkin toivottavasti jatkossakin kuivissa tosiasioissa ilman huumoria.
Tämä blogi tahtoo vähän lukeutua tuohon sarjaan.
Tilanne on muuttumassa parempaan suuntaan tämän pitkän uuskielen kauden jälkeen. Oikeistolaisuuden rehabilitoinnin aloitti jo 2003 eduskuntavaaleissa ”aito oikeistolainen” Jan Vapaavuori, jonka asuntopolitiikkaa monet vasemmistolaiset ovat kuvailleet edistyksellisimmäksi vuosikausiin. Konservatiiviksi itseään kutsuu Wille Rydman, joka on harvoja poikkeuksia lukuunottamatta melkein kaikissa asianysymyksissä klassinen liberaali ja hyvin kaukana jostain kristillisdemokraattisesta hihhuloinnista.
Toisto ei auta, sekavaa on silti.
Toki konservatiivisuus on moniulotteista, mutta indikaattorisi on luotettava vain siinä tapauksessa, että ko. henkilö tietää, mitä konservatiivisuus on – ja tutkimusten mukaan ihmiset eivät juurikaan tiedä ideologioista – tämä näyttää koskevan myös arvoisaa nimimerkkiä.
Hamilo kuvailee konservatiivisuutta eräänlaisena varovaisuusperiaatteena. Tässä on vinha perä, vaikka se ei ehkä silti ole paras kuvaus konservatismista käytännössä esiintyvänä poliittisena suuntauksena.
Konservatiivit ovat ensinnäkin olleet historian valossa melko valikoivia sen suhteen, mihin varovaisuutta tulee soveltaa. Ensisijaista näyttää olleen, ettei ainakaan vakiintuneisiin yhteiskuntasuhteisiin ja hierarkoihin hevin kajota, puhuttiin sitten säätyyn, porvariluokkaan, rotuun tai sukupuoleen perustuvasta vallan epätasapainosta. Fyysisestä turvallisuudesta ja terveydestä kun puhutaan, varovaisuusperiaatteen noudattaminen esimerkiksi työturvallisuuden tapauksessa ei tainnut olla niinkään konservatiivien kuin työväenliikkeen vuosikymmenten kamppailun tulos.
Onneksi konservatiivisuus on erittäin joustava aate, ja konservatiiveja läpi aikojen ei yhdistä niinkään yksittäiset asiakysymykset kuin perusasenne tietynsuuntaiseen muutokseen. Säätyjen hävittäminen on hyväksytty aikoja sitten (epäilemättä esim. Burken harmiksi), samoin vapaa ammatinharjoittaminen, yhtäläinen äänioikeus ja rotuerottelun poisto. Seuraavaksi odotankin Hamilolta painavaa puolustuspuhetta vakiintuneelle ja hyväksi havaitulle suomalaiselle hyvinvointivaltiolle ja työmarkkinajärjestelmälle.
Vai? Miksi konservatismin skaala rajoittuisi vain siihen, kuinka paljon vastustetaan muutosta nykyoloihin? Mielestäni yhtä tyypillinen, jopa tavallisempi puheenparsi konservatiiville on tavoite palata enemmän tai vähemmän ajassa taaksepäin, saada takaisin jotain ”hyväksi havaittua tai ”mikä on viety pois”, oli se sitten joku (monesti kuviteltu) kansan yhtenäisyys, perusarvojen kunnioitus, toimiva tai vaikkapa Hamilon lempilapsi ”klassinen liberalismi”. Jos konservatismi pitäisi käsittää tällä skaalalla (kuten mielestäni pitäisi) ääripäät olisivatkin varmaan esim. työmarkkinajärjestödemari–radikaalifasisti. 😉
Tästä syystä konservatismi käytännössä voi olla hyvinkin radikaalia, ”vastavallankumouksellista” liikehdintää, niin kuin se historiallisesti on ajoittain ollutkin. Mitä vähemmän ihannoitu asioiden ”hyväksi havaittu järjestys” muistuttaa ympäröivää maailmaa, sitä äärimmäisemmät konservatiivin tavoitteet ovat. Ja jos ”utooppisvasemmistolainen” vastapuoli ei kaihda radikaaleja keinoja, ei niin tee konservatiivikaan.
Minun käsitykseni mukaan poliittiset konservatiivit ovat pikemminkin ylimääräisen kehitysoptimistisia kuin pysyvyyden kannattajia. Konservatiivit kannattavat liberaalia kapitalismia, joka repii alas kaiken perinteisen.
Muutos ei ole yleisesti hyvä tai huono asia, se riippuu siitä mikä muuttuu ja millä tavalla.
En näe kehitystä yksinomaan positiivisena sen paremmin kuin negatiivisenakaan. Siinä on positiivisia ilmiöitä ja myös negatiivisia. Kun määreet muuttuvat kansallisella tasolla, muutos yksinään on omiaan herättämään hämmennystä ja väärinymmärryksiä. Tähän asti on ollut selvää, että jos joku oikeasti kehtaa myöntää olevansa ”oikeistolainen”, niin hän on jonkinlainen sosiaalidarwinisti, xenofobi, autoritaari jne.
Se, että määrettä alkavat itsestään käyttää muutkin, tekee termistä toki enemmän kansainvälistä käyttötapaa vastaavan, mutta synnyttää myös väärinkäsityksiä.
Historiallisen näkökulman korostaminen on tietenkin ihan validia sellaisessa keskustelussa, jossa sekaannuksen vaaraa ei ole. Mutta rehabilitointi tarkoittaa että ”konservatiivisuus”-lipun alle uivat kyllä jenkkityyliin kaikki ne, joilla tuota konservatiivisuutta on edes jossain suhteessa , ja se sekoittaa pakan pahastikin.
Olen aika selkeästi vastustanut sekä oikeistolaisuuden että konservatismin rehabilitointia termeinä, koska ei ole mitään mieltä että esimerkiksi omat talouspoliittiset näkemykseni ja sosiaalikonservatiivinen Nyrkki&Hella-yhteiskuntafilosofia sekoitetaan, kun ne ovat suunnilleen mahdollisimman kaukana toisistaan. Olen edelleen hyvin skeptinen, ja näen tämän rehabilitoinnin, esimerkiksi Rydmanin kohdalla yrityksenä pelata kaksilla korteilla.
Vai onko mielekästä, että ihmisten mielestä vaikka Päivi Räsänen ja Tuomas Enbuske nähdään jotenkin poliittisesti samanmielisinä?
Ehkä niillä jotka äänestävät muita kuin konservatiiveja on liian pieni mantelitumake ja he alkavat tehdä mitä sattuu uhkarohkeaa.
Mitäkähän muuten konservatiivinen talouspoltiikka on josta Yle puhuu?
Onko se vaikkapa uusliberalismia ?
Vai sosialidemokraattista ”palkat määrätään neuvotteluissa” -politiikkaa ?
Ainakin monet vihreät ovat aina peloissaan, kun on jotain uutta. Geenimuuntelu, ydinvoima jne, niin johan housut tutisee konservatiivisilla vellihousuilla. Böö
Jos konservatiivisuudella tarkoitettaisiin poliittisessa keskustelussa varovaisuusperiaatetta, sitä, että yhteiskunta on orgaaninen kokonaisuus, jota ei voikaan kokonaan suunnitella, sitä, että useimmat toimenpiteet joilla yhteiskuntaa yritetään korjata, yleensä epäonnistuvat, yleistä antiutopismia jne, niin minäkin olisin konservatiivi!
Mutta poliittinen konservatismi ei toimi näin. Se toimii ihan muulla tavalla. Poliittinen konservatismi nykypäivänä tarkoittaa omien inho- yms tunnereaktioiden ottamista legitiimeiksi perusteluiksi milloin millekin poliittiselle ohjelmalle. ”pakko sen on olla näin, kun näin on, ja tältä tuntuu”. TÄmä on uimassa suomalaiseen politiikkaan, tai ehkä se on olut täällä koko ajan.
Tiedemies:
Onpas epätieteellinen analyysi itseään Tiedemieheksi määritelleeltä keskustelijalta.
Suomessa tietysti konservatismi on sellaisen median vainon ryöpytyksessä, että yllä oleva ei niin kovasti hämmästytä.
I call ’em like I see ’em.
Mitenkähän tuo eroaa kunnon liberaaleista tai vasemmistolaisista?
Ovatko esimerksi homoaviliitot, feminismi, vasemmiston vaalima ”oikeudenmukainen verotus”, liito-oravien suojelu, ydinvoiman vastustaminen vaikka on huolissaan CO2-päästöistä tai Lappia myöten pakollisen ruotsinopiskelun kannattaminen jotenkin enemmän faktoihin perustuvia näkökantoja?
Ehkä tuon voisi sanoa pikemminkin niin että se varovaisuusperiaate nykykonservatismin käytännössä on kovin valikoiva. Esimerkiksi sellaiseen instituutioon kuin avioliitto ei saa koskea, mutta sosiaaliturvaan kyllä saa tehdä vaikka mitä kohteliaasti sanottuna luovia kiristyksiä.
Huono näkö on usein korjattavissa.
Viestejä jo 128 tähän kevyeen postaukseen. Tässä viimein linkki alkuperäiseen artikkeliin sekä laajempaan populaariin katsaukseen.
http://www.physorg.com/news/2012-01-biology-politics-liberals-good-bad.html
Lainaus: ”The study is in a forthcoming edition of the journal Philosophical Transactions of the Royal Society B and was authored by Dodd, Hibbing and Smith, as well as UNL’s Amanda Balzer, Carly Jacobs and Michael Gruszczynski.”
Eikö tämä ole itsestäänselvää? Aivan kaikki normiarjesta poikkeava on ollut historian alkuhämäristä asti aina ja joka kerta potentiaalinen uhka. Jos ja kun ei ole varmuutta siitä, mitä oudossa tilanteessa tulee tapahtumaan, useimmiten ei ole kannattanut jäädä paikalle hengaamaan…
Kokemattomilla, siis lapsilla ja nuorilla, luonnollisestikaan itsesuojeluvaisto ei ole vielä täysin kehittynyt vaikka yksilökohtaisia eroja varmasti onkin.
Konservatiivisuus on siis enemmän normi kuin poikkeus – siis täysikasvuiselle. Mutta ”vanhoillinenkin” voi toki tietoisesti opetella evaluoimaan riskejä ja siksi myös sietämään niitä ”normaalia” paremmin.
Geenit kyllä ohjaavat, mutta eivät ne sido käsiämme.
Useimmiten tällainen yksilö luullakseni havaitsee (joko ilokseen tai surukseen, persoonallisuustyypistä riippuen?), että maailma ei sittenkään ole niin julma eivätkä muut niin pahansuopia kuin mitä on ehkä vuosia tai vuosikymmeniä harhaisesti kuvitellut. Joskus, ehkä useinkin, hän huomaa, että itse asiassa suurin osa jengistä on ihan ok tyyppejä jotka haluavat sitä samaa mitä itsekin: turvaa, turvaa ja vielä kerran turvaa.
Laajentuneella mantelitumakkeella, eikä millään muullakaan fysiologisella ”virheellä”, tulla koskaan selittämään tätä seikkaa pois. Mutta kyllä siitä ja muista vastaavista ”vammoista” hyviä verukkeita saa kun oikein kovasti tahtoo ja yrittää.
Sellaista on medikalisaatio.