Tiedot Suomen kauppataseen vajauksesta ovat huolestuttavia. Vaikeuksiin joutuneilla euromailla ensin vaihtotase on mennyt vahvasti miinukselle ja muutama vuosi tämän jälkeen julkinen talous on sukeltanut. Kun yhteisvaluuttaa siirryttiin, ajateltiin, ettei kansallisilla vaihtotaseilla olisi enää merkitystä. Jokainen kotitalous ja yritys on vastuussa omasta taloudestaan eikä kansantalouden aggregaattisuureilla ei ole merkitystä. Jälkeenpäin ajatellen ajatus oli ihan hölmö, mutta jälkeenpäin on aina helppo olla viisas.
Vaihtotaseen alijäämä tarkoittaa, että kansantalous velkaantuu nettomääräisesti. Jos kansantaloudessa kovin moni yksikkö velkaantuu, ennen pitkään velkaantujat alkavat rajoittaa velkaantumistaan eli säästää menojaan. Ne säästyvät menot ovat – tai siis olivat – toisten tuloja. Velat eivät kansantaloudesta katoa, vaan se siirtyvät toiselta toiselle. Varma häviäjä tässä on julkinen talous, sillä kun taloudellinen aktiivisuus laskee, verotulot vähenevät ja työttömyyskorvaukset kasvavat.
Joillakin nyt korviaan myöten suossa olevilla mailla julkinen talous meni 2000-luvun alussa ihan mukavasti. Yksityisen talouden kupla tuotti myös paljon verotuloja, jotka kuplan puhkeaminen vei.
Jos meidän vaihtotaseemme pysyy alijäämäisenä, taloutemme joutuu ennen pitkää kysyntälamaan. Silloin on valtiotaloudessa tasapainottamista – varsinkin kun noissa oloissa verojen korottaminen ja menojen karsiminen ei tasapainota julkista taloutta vaan syventää lamaa.
Mekin kärsimme siitä, että euro on dollariin nähden yliarvostettu. Voidaan sanoa, että syksyn tuporatkaisun palkankorotukset olivat liian suuria. Mutta jos Euroopassa kaikki ryhtyvät harjoittamaan kilpaa deflatorista politiikkaa, se vie Euroopan varmaan taantumaan. Meidän palkankorotuksemme eivät olleet liian suuria vaan Saksan liian pieniä. Ja keskuspankki pönkittää järjettömästi Euron yliarvostusta.
sanos muuta!
Mutta se toinen vaihtoehto on vielä kalliimpi! 🙁 Toisaalta siirtyminen DM:an pakottaisi laittamaan Suomen talouden kuntoon. 🙂 Muita vaihtoehtoja ei kaiketi ole? 😉
Ei muuta ku painetaan lisää, niin eipähän enää oo kallis.
En ymmärrä, miksi varsinainen teksti oli jäänyt pois, vaikka otsikko oli tallentunut. Olin kuitenkin jopa editoinut tekstiä blogitilassa.
Paras valuutta on Suomelle kahtiajakoinen:
1) Itä-Suomelle ml. Helsinki euro, ja
2) Länsi-Suomelle skandinaavinen kruunu.
muuta!
Hyvä havainto. ING ja Nomura ovat arvioineet että Suomen devalvaatiopaine on -7,5% ja 6,7% verrattuna euron nykytasoon, eli samaa luokkaa kuin Hollannilla.
Heikommilla euromailla devalvaatiopaine on vieläkin suurempi, molemmat pankit arvioivat -50% devalvaatiopaineen Portugalille. Tätä on lähes mahdotonta korjata sisäisen devalvaation kautta.
Vahvan euron politiikka on tullut tiensä päähän. Onneksi euron keinotekoinen vahvuus on alkanutkin purkautua, ja kurssi on tippunut käsittämättömän vahvasta 1,40 tasosta USD:ta vastaan nykyiseen 1,27 tasoon puolessa vuodessa. Jos tämä devalvaatiokehitys jatkuu, euroalue voi vielä toipua.
Lähde:
http://neuvottelu.blogspot.com/2011/12/eurosta-korivaluutta-paivitys-ingn.html
Laitoin jokin aika sitten yhteen ketjuun vertailun Suomen ja Ruotsin kauppataseista aikavälillä. Nyt vasta tähän todellisuuteen siis herätäänkö?
En viitsi uudelleen sitä laittaa, mutta täytyy sanoa, että olemme kehitysmaa verrattuna Ruotsiin.
Mikä Suomessa muuttui?
Nokia ei tee rahaa eikä vie IPR oikeuksia. Samalla muu ICT ja elektroniikkateollisuus on vaikeuksissa.
Risteilylaivoja ja jäänmurtajia ei viedä.
Samaan aikaan tuontitavarat kiinnostavat.
Joistakin Euro on liian heikko. Japanin jenin tilanne on ihan hyvä – tasapaino lienee euro = dollari = 100 jeniä.
Suomessa julkisen sektorin palkat mutta ei tuottavuus ovat nousseet aivan tolkuttomasti. Samoin eläkkeet. Tuottavuutta ei vain ole nostettu kun veroja saatiin kasaan toistaiseksi liiankin helposti.
Jatkossa on tehtävä asioita eri tavalla, säästettävä ja leikattava ja myös investoitava infrastruktuuriin ja uuteen teollisuuteen. Hallituksella ei ole helppoja ratkaisuja.
Kannattaako Saksaa syyttää liian alhaisista palkankorotuksista? Teoriassa voidaan ajatella että Berliinissä olisi pitänyt nostaa palkkoja (ja kustannustasoa) jotta autettaisiin heikkoon jamaan ajautuneita muita eurotalouksia. Euron kalleus ei kuitenkaan ole seuraussta EKP:n rahapolitiikasta vaan siitä että epäluottamus dollaria kohtaan on vielä suurempi kuin euroa kohtaan.
Yritetään nyt vielä kerran.
Kun meillä on yhteinen kelluva valuutta, yhden maan sisäinen devalvaatio pitää Euroopan kilpailukyvyn suunnilleen ennallaan, koska asia kapitalisoituu Euron arvoon. Itse asiassa Euroopan kilpailukyky heikkenee, koska jos markkinavoimat olettavat käytännön olevan pysyvää, tulevakin deflaatio kapitalisoituu euron arvoon (tai vaikka ei ihan deflaatio, Yhdysvaltoja pienempi inflaatio)
Jos yksi euro maa hankkii sisäisellä devalvaatiolla etuja itselleen, se on siis muilta euromailta pois. Tämä kilpailu palkanalennuksilla tulee johtamaan aivan suohon, ellei asiaa aleta säätelemään. Ei vain oliivi vyöhnykkeen rillumarei -politiikka vaadi suitsimista, Saksan politiikka vaatii sitä myös.
Näyttää siltä, että virheet havaitaan liian myöhään , päätökset vain paikkaavat akuutteja tilanteita eikä tulevaisuuteen kiinnitetä mitään huomiota
Näin syöksyillään vain ongelmasta toiseen
Tämä on vähän laajempikin ongelma, ei se koske vain poliitista hallintoa ja EU:ta vaan myös muuta yhteiskuntaa myös
Tuottaja rikastuu, kuluttaja köyhtyy. Sääli vain, että tässä maassa suurista rahoista ja teollisuuden suunnasta päättävät isoisät, jotka eivät viitsi katsoa missä maailmassa lapsenlapset elävät.
Euron hyöty tulee sen vakaudesta ja yhtenäisyydestä. Ei ole euron periaatteiden mukaista suunnitella sen kurssiin muutoksia silloin, kun eletään yli varojen, ja tulee tarve korjausliikkeisiin.
Euroon menoon kuului kai myös sen periaatteen omaksuminen, että valtioiden tulee tarvittaessa kyetä kiristämään omaa budjettiaan ja koko kansan vyötä, sillä entinen valuutan arvolla pelailuun perustuva inflaatio-/palkankorotus-/devalvoitumiskierre ei ole yhteiseen vakaaseen euroon kuuluva ase.
Jos oletetaan, että Suomen talouselämän veronmaksukuky on pysyvästi heikentynyt, oikea ratkaisu on pienentää myös valtion kuluja. Poliitikoille tämä on valitettavasti aina niin kuvulias toimenpide, että kaikki muut kikat yritetään käydä ensin läpi.
Valtioiden budjetit tapaavat aina lihoa suhteessa veronkantokykyyn. Ei tästä voi syyttää markkinoiden taantumaa. Ei julkinen talous muiden tekemisten vuoksi sukella. Valtion pitää osata varautua taantumiin. Hallitukset ovat kasvattaneet valtion menot liian korkealle ja ottaneet syömävelkaa ja muuta velkaa liikaa ihan itse. Myös tilanteen paikkailuun luvatut miljardit syövät omalta taloudelta uskottavutta.
Oikea tapa korjata tilanne Suomen valitsemassa yhteisvaluuttajärjestelmässä on laittaa suu säkkiä myöten, toteuttaa sisäinen devalvaatio ja korjata budjetti kansantalouden kestokykyä vastaavaksi. Myös muut kansantaloutta tervehdyttävät keinot (esim. kannusteloukkujen eliminointi) ovat luonnollisesti aina tervetulleita.
Elo yhteisvaluutassa on itse asiassa paljon helpompaa ja selkeämpää, kuin elo jatkuvasti muuttuvien valuttojen mallissa. Nyt meillä on vain uuden järjestelmän kasvukipuja. Maan tulee totutella uusiin yhteisvaluuttajärjestelmään sopiviin tapoihin reagoida taantumiin.
Juho
Kun valuutta kelluu, sitä ei voi devalvoida. Sen sijaan keskuspankin pitää valita, millaista rahapolitiikkaa se harjoittaa. Joko sellaista, joka edistää valuutan realistista arvoa tai sellaista, joka edistää sen yli tai aliarvostamista. Nyt EKP tukee politiikallaan euron yliarvostusta.
Niin siis Saksan euro on aliarvostetu suhteessa ihan kaikkien muiden euroon, ml. Suomi. Kuva:
http://3.bp.blogspot.com/-brLZQGXcFOc/Tu4shRPAKgI/AAAAAAAASwc/GIWT4jUq2rs/s1600/Germany+and+Finland+REER.png
Eurolla piti päästä eroon kilpadevalvaatioaista, sitten keksittiin sisäinen devalvaatio, joka on ihan samaa naapurin kintuille kusemista. Se ulkoinen arvo liityy myös tähän, inflaatio-odotukset näkyy valuutan arvossa.
Olisiko mahdollista saada Euroopan täysipäinen poliittinen oikeisto?
Suosittelen lämpimästi Edward Hughin blogausta josta tuo kuva on otettu, http://fistfulofeuros.net/afoe/is-finland-really-a-closet-member-of-the-eurozone-periphery/
Ei menojen karsiminen välttämättä syvennä lamaa. Valtio (ja kunnat) on täynnä ihmisiä, joiden työ on tarpeetonta puuhastelua. Antaa heille potkut.
Toki voimme ajatella, että kulutus vähenee, kun puuhastelijat eivät enään kuluta. Tämä on totta, mutta jos tarkoituksena on todella luoda kulutusta velkarahalla, on varmasti oikeudenmukaisempaa vain suoraan ottaa velkaa ja jakaa sitä ”kansalaispalkkana”. Minkä ihmeen takia talouden aktivointi pitäisi tapahtua maksamalla kovaa palkaa ihmisille, jotka leikkivät työntekoa?
Toinen vastaväite on, että valtionhallinto ei ole pöhöttynyt. Testatakseni tätä suuntasin pikavisiitille opetus- ja kulttuuriministeriön sivuille. Pelkästään vilkaisu etusivulle kertoo, että olemme saapuneet tyhjäntoimittamisen kovaan ytimeen.
Etusivulla ensimmäisenä uutisena joku ylijohtaja Riitta Kaivosoja kertoo, että ”sukupuolten tasa-arvoa täytyy pitää aktiivisesti esillä”. Googlaamalla saamme selville mitä se tarkoittaa käytännössä: Hän oli puhujana 8.12.2011 ”Sukupuolisilmälaseilla hyviin tuloksiin -seminaarissa”. Lisäksi Riitta on viettänyt aikaansa ”Pohjoinen ulottuvuus ja kulttuuri -konferenssissa”. Toinen uutinen kertoo, että ”Leo Pekkala on nimitetty Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen johtajan virkaan”.
I rest my case.
Jos euron arvo putoaa dollarin tasolle, bensa maksaa 1.8 euroa. Jos se putoaa 2000-luvun alkupulen tasoille, niin hinta ylittää 2 euroa. Ei sekään hyvää kansantaloudelle tee.
Osmo, Suomen kauppataseen alijäämää on edeltänyt aika pitkä ylijäämien kausi. Nettoviennin positiivisuus eli ylijäämä periaatteessa kompensoituu pääomavirroilla, eli investoinneilla ulkomaille (tai lainan takaisinmakusna) ja negatiivisuus eli alijäämä taas velkaantumisena tai pääoman myymisenä ulkomaille.
Kauppatase oli vielä syyskuussa ylijäämäinen. Kuluneen vuoden summa on vain hienoisesti alijäämäinen, vähemmän kuin edellisen vuoden oli ylijäämäinen.
Koska ulkomaankaupassa tehdään suhteellisen pitkiä sopimuksia, joissa varaudutaan jollakin aikäjänteellä valuuttakurssimuutoksiin erilaisilla valuutanvaihtosopimuksilla, kurssimuutosten vaikutuksessa on aikamoinen viive. Syksyn mittaan Euro on heikentynyt liki 20 prosenttia dollaria vastaan.
Osmo, muista kuitenkin makrotalouden perusasiat. Nettoviennin (kauppaylijäämän ja sitä kautta vaihtotaseylijäämän) pieneneminen tästä eteenpäin seuraavan 10-15 vuoden aikana on sekä Suomessa että Ruotsissa luonnollinen ja taloudellisesti mielekäs trendi. Sitä(kin) kantaa väestörakenteen muutos. Sekä Suomessa että Ruotsissa on viimeisen 15 vuoden aikana ollut suurten aktiivisten ikäluokkien ryhmä työelämässä. Näiden eläkesäästäminen on näkynyt makrotaloudellisena säästöylijäämänä (joka on siis sama ilmiö kuin positiivinen nettovienti). Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, he alkavat purkaa säästöjään. Siksi me ennustamme myös Ruotsillekin pikku hiljaa pienenevää nettovientiä. Ruotsissa se tietysti tapahtuu kruunun vähittäisen vahvistumisen kautta, Suomessa mekanismit ovat vähän toisenlaiset. Tämän hitaan ison trendin päälle tuli nyt finanssikriisi, joka romahdutti Suomen vientiä kerralla alemmas. Mutta ne valtavat ulkomaankaupan ylijäämät joita Suomessa ja Ruotsissa vallitsivat 1994-2000 tuskin tulevat takaisin eikä tietysti tarvitsekaan tulla.
Kiitos Juhana kommentista sieltä Ruotsin puolelt6a. Piristävää kuulla aina silloin tällöin faktaakin talouspoliittisessa keskustelussa, vaikka se vähän rajoittaakin innovatiivista spekulaatiota…
Meillä on tietysti puskuria kansantaloudessa, koska pitkään oli ylijäämää. Tämä Euromaiden deflaatiokilpailu ei kuitenkaan helpota asiaa. Jos kansainvälinen talous olisi kunnossa, tämä menisi hallitusti, mutta kun ei ole.
Ja se eläkesäästäminen. Se on mukana siinä meidän julkisen talouden ylijäämässä. Ei sitä voi toiseen kertaan laskea – siis sekä vaurautumiseksi eläkkeisiin että selitykseksi sille, miksi valtion ja kuntien talous voikinolla alijäämäinen. Ilman sitä olisikin aika paljon kumulatiivista alijäämää.
En siis väitä, että Juhana tai muut talousoppineet laskisivat, vaan kommentoin poliittista keskustelua.
Tosin tämä nerokas rakenteellisten alijäämien kielto estää purkamasta eläkerahastoja, ellei valtion talous ole vastaavasti ylijäämäinen. Eläkerahastot lasketaan mukaan julkiseen talouteen, eivätkä nekään saa olla alijäämäisiä.
Euron viimeaikainen halpeneminen voi tuoda pientä helpotusta, mutta ei ratkaise huolestuttavaa ongelmaa.
Myös USA yrittää kehittää vientiään ja sitä kautta työllisyyttään. FED varmaan tekee vastaiskun EKP:n uudelle helmikuussa jatkuvalle ultrahalvan rahan jako-ohjelmalle. Vastaisku on QE3 paketti tai jotain muuta vastaavaa. Se tullee pitämään dollarin ja euron suhteen USA:n kannalta kohtuullisessa tasossa.
Ja myös Japanin ja muidenkin maiden keskuspankit jatkanevat velkakirjojen ostoja ja muita temppuja ilmeisesti siihen asti kunnes touhu kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Jos euro on mielestäsi liian kallis niin minkälaisiin toimiin mielestäsi tulisi ryhtyä? Onko muita mahdollisuuksia sen kurssin laskemiseksi kuin töpeksiä taloudenhoidossa tai laittaa setelikoneet pyörimään?
Ongelmanahan tuossa on se, että niin kauan kun Euroopassa hoidetaan asiat edes kohtuullisella tasolla tulee euron kurssi pysymään korkealla, sillä mm. yhdysvalloilla on omat ongelmansa.
Eli setelirahoitusta vain peliin? Vaikkapa niin että euromaat lisäävät rahan määrää vaikkapa 1500 miljardia joista 500 laitetaan vakuusrahastoon 500 jaetaan euromaille velkojen maksuun bruttokansantuotteen muikaisin osuuksin ja 500 laitetaan elvytykseen painottaen kestävän kehityksen vaatimuksia.
> Kun valuutta kelluu, sitä ei voi devalvoida. Sen sijaan keskuspankin pitää valita, millaista rahapolitiikkaa se harjoittaa. Joko sellaista, joka edistää valuutan realistista arvoa tai sellaista, joka edistää sen yli tai aliarvostamista. Nyt EKP tukee politiikallaan euron yliarvostusta.
Tulkintani euroalueen ja EU:n nykytilasta on se, että (sovitulta) vakaan valuutan politiikan tieltä onkin siirrytty jonkin verran valuutan arvolla tapahtuvaan politiikan tekoon. Selvästi myös poliitikot painostavat EKP:tä toimimaan valitsemallaan tavalla, ikäänkuin EKP:n alkuperäinen ohjeistus ei olisi oikea ja riittävä.
Poliittisia tarpeita tulee lähinnä euroalueen yhtenäisyyden puolustamisesta ja varmaankin myös liittovaltiokehityksen varmistamisesta. Jo Kreikankin lähtö eurosta olisi poliittisten tarpeiden näkökulmasta niin ikävä viesti, että sitä halutaan välttää. Samoin velkojen leikkaus tuntuu olevan yllättävänkin vaikeaa. Välttely voi sisältää hyvän rahan pumppaamista huonon perään. Euroa halutaan kai myös puolustaa vahvana (yliarvostettuna) valuuttana, ei vain vakaana, kuten oli tarkoitus.
Koska eri eurovaltioiden taloudelliset tilanteet voivat poiketa toisistaan, ei ole sopivaa muutosta euron arvolle. On luontevaa antaa euron kellua (ja vaikkapa devalvoitua/revalvoitua itsekseen), mutta pitää se mahdollisimman stabiilina. Ja euromaiden tulee kyetä sisäisiin korjauksiin, koska yksittäisten maiden tarpeita valuutan arvon muutoksiin ei voi hoitaa antamalla yhteiselle EKP:lle ohjauskomentoja.
> kilpailu palkanalennuksilla
Tuo taitaa olla sen verran kovaa peliä (sekä kansalaisille että poliitikoille), että tuskin mihinkään kilpailukierteeseen päädytään. Ehkä ”välttämättömät korjaukset” riittävät, eikä kierrettä synny.
Toiseen suuntaan, eli palkankorotusten suuntaan tie on helppo, ja liiankin helppo. Ehkä kypsyessään eurotaloudet oppivat pitämään korotukset kurissa, niin ei tarvitse edes mennä palkanalennuksiin (paitsi silloin kun kansantalous oikeasti putoaa pysyvästi aikaisemmalta tasoltaan).
Maat jotka kykenevät sisäiseen devalvaatioon voivat ehkä haalia hieman etua yrityksilleen, mutta jos maa rikastuu, kai kulutus lisääntyy normaaliin tapaan, ja myös kiinnostus palkankorotuksiin palaa. Ehkä helpoin tie on pysytellä mahdolisimman vakaalla polulla.
Jos euron heikkeneminen vahvistaa euroalueen taloutta, niin silloinhan euro taas vahvistuu. Äh, ei kun siis, mitä?!
Ja kun euro vahvistuu niin dollaria aletaan vaihtaa vauhdilla runsaasti euroon, jolloin euron kurssi dollariin nähden entisestään vahvistuu. Aikansa. Kunnes seuraavassa talouden heilahdusvaiheessa sitten taas mennään toisinpäin ja niin edelleen. Ihme touhua.
Laatu, ensinnäkin EKP:n alkuperäinen ohjeistus ei ikäänkuin ole pielessä, se on pielessä. Tavoitteena on vain ja ainoastaan korkeintaan 2% inflaatio, mitään alarajaa ei ole, ja tuo tavoite on liian alhainen koska se haittaa hinta- ja palkkaerojen sopeutumista. Tavoitteena ei ole hintavakauden lisäksi esimerkiksi työllisyys, valuutan ulkoinen arvo, tai finanssisektorin vakaus. Teoriassa useat tavoitteet ovat ristiriitaisia, käytännössä kaikki muut keskuspankit operoivat yhdistetyillä tavoitteilla.
Lisäksi valtiojohtoinen palkkakilpailu on ihan täyttä totta, myös Suomessa tätä harjoitetaan. Euroalueen kilpailukyvylle tästä ei ole mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Jos amerikkalainen on valmis välillisesti maksamaan sata taalaa euroduunarin työstä, niin se on ihan yhdentekevää paljonko se sata taalaa on euroina.
Ode:
Olet toistuvasti arvostellut jyrkästi EKP:n politiikkaa, mutta ainakaan minulle ei ole valjennut, mitä sinun mielestäsi EKP:n pitäisi tehdä?
Ohjauskorkoa Draghi on jo laskenut ja tulee varmasti laskemaan lähitulevaisuudessa lisää. Keväällä tehty ohjauskoron nosto oli toki jälkikäteen arvioituna suuri virhe, mutta jälkiviisaus on helppoa.
Mutta mitä EKP:n siis pitäisi nyt tehdä? Setelipainokoneetko vaan käyntiin perussopimuksista välittämättä?
Koko Euron luominen nykyisenkaltaisilla mekanismeilla oli tietysti valtaisa virhe, mutta kun Euroopan poliitikot meidät tähän soppaan saattaneet, on vähän kohtuutonta syyllistää EKP:tä poliitikkojen virheistä.
Euroa ei olisi koskaan pystytty saamaan läpi, jos olisi oltu rehellisiä ja kerrottu, että valuutta-alue vaatii toimiakseen myös tulonsiirtounionin ja yhteisvastuun, keskuspankin joka on oikeasti ”Lender of Last Resort” ja joka voi käyttää setelirahoitusta.
Uuden johtajan alla EKP on alkanut tehdä minusta vähän järkevämpää politiikkaa. Rahoittaahan se jo valtioiden luottoja, tosin rahapumpun kautta niin, että EKP lainaa pankeille lähes nollakorolla ja pankin riistokorolla Italialle. Voisi sen toki tehdä toisinkin.
Lypsävän lehmän tappamista ei pidetä yleensä kovin hyvänä strategiana. Asiakkaan yleinen etu on myyjänkin etu, ristiriitaa näillä eduilla on tasan vain kaupan kohteena olevan tuotteen hinnoittelun kohdalla.
Yleisemmin tämä tarkoittaa sitä, että rationaalisesti toimiva toimija ei toivo köyhtymistä kenellekään muulle kuin kilpailijalleen. Köyhän vaurastuminen on siis myös rikkaiden etu, puhuttiin sitten yksilöistä tai yrityksistä.
Jos toisessa vaakakupissa on viennin voimakas lisääntyminen, niin polttoaineiden hinnan nouseminen on aika pieni asia. Se johtaa polttoaineiden käytön vähenemiseen, vähentäminen alkaa todennäköisesti tehottomimmasta päästä.
Kuljetusten kallistumisesta puhutaan paljon, mutta kuinka iso osa kaupan hyllyssä olevan leivän hinnasta on dieseliä? Vientiteollisuus ottaa vähän takkiinsa ulkomaankuljetusten (erit. lentokuljetukset) kallistumisesta, mutta samainen poppoo hyötyy valuuttakurssieroista huomattavasti.
Yksittäisen kuluttajan kannalta valuutan heikkeneminen kyllä heikentää tietyissä asioissa ostovoimaa. Ulkomaanmatkailu kallistuu, liikkuminen kallistuu, kiinalaiset taulutelkkarit kallistuvat. Nämä eivät ehkä kuitenkaan ole ihan pelkästään huonoja asioita nekään.
Ja öljyn hinnassa voi huomata myös sen, että euroalue on iso öljyn kuluttaja. Jos kuluttajan maksukyky alkaa hiipua, tuotteen hinta laskee. Öljyn hintahan määräytyy huutokaupalla, se on niin kaukana tuotantokustannusten yläpuolella. Tämä näkyy ihan tilastoissakin; öljyn hinta tuntuu välillä määräytyvän pikemmin euroissa kuin taaloissa.
Katsokaapa muuten öljyn dollarihintaa. Minusta siinä on sisällä dollarin ja euron hinnanvaihtelu – ei ainoana selittäjänä mutta kuitenkin. Jos siis euro halpenisi, halpenisi myös öljy ainakin osan muutoksesta.
Ja USA hyötyy siitä. Me uppoamme käsi kädessä muiden kanssa, koska USA:lla ei ole varaa antaa taalan vahvistua kovin paljon. Ja koska Eurooppa on Kiinan suurin kauppakumppani, kiinalaisetkaan eivät halua päästää valuuttaansa vahvistumaan euroon nähden. Sveitsiläisiltä voi kysyä, onko vahva valuutta kivaa. (Tosin siellä oli luovuutta; joissakin vientiyrityksissä pidennettiin työviikkoa vahvan valuutan varjolla.)
Valtioiden välinen devalvaatiokilpailu voi siirtyä myös valuutta-alueiden väliseksi. Hauskimmillaan tästä voisi saada sellaisen kivan valuuttapelin, jossa kaikki pelaavat misääriä. Kohta voi olla hyvä hetki investoida setelipainoihin…
Sveitsin keskuspankki pani katon frangin vahvistumiselle ja ilmoitti ostavansa ”painotuoreilla” frangeilla ulkomaanvaluuttaa niin paljon, että kurssi ei nouse liikaa.
Palkansaajan näkökulmasta euro ei ole liian kallis. Päinvastoin, euro saisi vahvistua lisää, jolloin palkansaajan ostovoima paranisi.
Itse näkisin, että euro on liian kallis ”alueellisesti”. Esim. Suomessa pitäisi olla halvempi valuutta (tai alemmat palkat) karjalassa, kainuussa ja lapissa, jotta nämä alueet voisivat saada työllistäviä työpaikkoja.
Pääkaupunkiseudulla taas valuutta saisi olla vahva ja palkat korkeat.
Eihän tämä nyt tietysti ihan vielä ole mahdollista…
”Vaihtotaseen alijäämä tarkoittaa, että kansantalous velkaantuu nettomääräisesti. Jos kansantaloudessa kovin moni yksikkö velkaantuu, ennen pitkään velkaantujat alkavat rajoittaa velkaantumistaan eli säästää menojaan. Ne säästyvät menot ovat – tai siis olivat – toisten tuloja. Velat eivät kansantaloudesta katoa vaan se siirtyvät toiselta toiselle.”
Tämä on hyvä pointti. Juhana Vartiaiselle varsinkin sanoisin että Ruotsin systeemissä kruunu varmistaa että, suurin osa mahdollisten alijäämien rahoitustuotoista pysyy Ruotsissa ruotsin kansalaisilla ja ruotsalaisyrityksillä, jotka ovat luonnollisia kruunusijoittajia.
Suomessa suomalaiset yhtiöt, yksityishenkilöt ja eläkesijoittajat eivät ole näin sidoksissa, vaan sijoitukset yhä todennäköisemmin tukevat muita euroalueen maita.
Ruotsi veti vuoden 2008 kriisissä välistä myös Suomelta: kun kruunun annettiin heikentyä 11-12,00 kurssiin euroa vastaan, moni suomalaisyritys katseli iloissaa ruotsalaisen tuotantonsa kannattavuutta ja kohdisti kutistamisen Suomeen.
Nyt tilanne on toivottavasti toinen: kruunun on vaikeampi antaa taktisesti heikentyä euroa vastaan, vaikka hyvin se onnistuu nytkin dollaria vastaan.
Toivottavasti euro tippuu kohti 1,1 kurssia dollaria vastaan ja kruunu vahvistuu 8,0 kurssiin. En olisi kyllä yllättynyt vaikka kruunu heikkenisikin, niin kävi 2008-2009. Suomi ei tällaisia taktikointeja voi tehdä, otamme annettuna sen mitä euroalue meille tarjoilee, hyvässä ja pahassa.
Ensimmäisestä en ole samaa mieltä. Julkisen sektorin tehokkuutta on pääsääntöisesti liian vaikea mitata, jotta voisimme tietää, onko tullut muutosta ja jos on tullut, onko se oikean suuntaista. 😀 Mm. sen takia erilaiset julkisen sektorin vaatiluokitukset ovat vain palkka-automaatteja, eivät kannustimia.
Julkisella sektorilla koulutettujen palkat ovat jäljessä avointa sektoria, joten tuota eroa on nyt kurottu umpeen. Sama automaatti ei ole kuitenkaan pudottanut kouluttamattomien, pienipalkkaisten palkkoja, kuten olisi pitänyt. Joten koko palkkasumma on kasvanut, ei pysynyt samana tai jopa laskenut, kuten olisi tapahtunut,jos luokitukset olisivat toimineet oikein.
Yhteiskunnan menoista yli 70% on sosiaali- ja terveysmenoja, joten kaikki tietävät, mistä ne leikkaukset on tehtävä. 😉 Nykymuotoiseen hyvinvointiyhteiskuntaan meillä ei ole varaa. Toivottavasti pystymme purkamaan ongelman hallitusti, niin ettei käy kuten Uudessa Seelannissa kävi.
Infrastruktuuri ja turvallisuus ovat tärkeimmät yhteisesti hoidettavat asiat. Koulutus ja terveydenhuolto sen jälkeen ja mielellään näkisin jotain sosiaalipuolenkin rahoitusta verovaroista. Mutta se ei tule onnistumaan, jos infraa, turvallisuutta ja koulutusta ole saatu kuntoon. Tulevaisuuden kannalta moottoritie Tampereelta Ouluun vain on tärkeämpi kuin vanhustenhulto. Tuon päätöksen tekeminen on kovin vaikeaa.
@Lopultakin järkevää talouspoliittista puhetta eurosta.Poliitikot riemuitsivat,kun euron myötä ”päästiin markan devalvoinneista”. Mutta devalvointihan juuri mittaa kansallisen valuutan todellista arvoa, euron arvoa on pidetty keinotekoisen korkeana dollariin nähden ja nyt on ”pää tullut vetävän käteen”.
Sisäinen devalvaatio on Suomessa käytössä harmaan talouden ja pimeän vierastyövoiman käytön muodossa. Venäläiset, baltialaiset ja puolalaiset tekevät urakoita alle sopimustaksojen ja verotta.
Miljardiluokan laivatilaus meni Saksan Papenburgiin, kun Turussa liian ahkeraan ratsattiin ja siivottiin listoilta näitä “devalvaatiotyöntekijöitä”.
Osaamisen puolesta laivatilaus olisi tullut Suomeen, mistä kertoo se, että Meyer hankkii Suomesta näihin loistoristeilijöihin mm. energiatehokkaat ilmastoinnit. http://www.koja.fi/?id=16
Saksassa harmaan talouden osuus on luultavasti euromääräisesti euromaiden korkein (n.15%). Pärjätäkseen näissä kisoissa Suomen pitäisi päästä samalle harmaan talouden tasolle kuin kilpailijat, ja siihen Suomessa on ollut pakko pyrkiäkin.
Bensan hinta saadaan kansantaloudelle järkeväksi poistamalla siitä turhat, taloudellemme vahingolliset verot. Meillä menee vielä niin hyvin, että voimme ylläpitää bensaveron kaltaisia hölmöilyjä. 😀
Paljon on varmasti ilmaa, mutta ei silti tuomita koko valtionhallintoa ja kuntatyöntekijöiden joukkoa. Väittäisin, että suuri enemmistö tekee edelleen huipputyötä. Suureen organisaatioon kehittyy jostain syytä lähes aina pomokerros, joka puhuu omiaan, elää omassa todellisuudessaan ja kirjoittaa alaisten vihaamia ja pomojen rakastamia strategioita. Enemmistö työntekijöistä tekee tuottavaa ja tärkeää työtä, mutta muutama tyhjäntoimittaja pilaa muiden maineen.
Ja niin, niiden muutaman tyhjäntoimittajan siirtäminen tuottavaan työhön tai kortistoon varmasti olisi moraalisesti oikein, mutta tuskinpa sillä euron ja kansantalouden ongelmia ratkaistaan.
Amerikkalainen taloustieteilijä Robert Shiller ehdotti nk. makrolainan käyttöönottoa. Makrolainoissa lainan takaisinmaksu on sidottu maan BKT:n kehitykseen. Miksei makrolainoja voitaisi käyttää euromaiden suhdanne-erojen tasoittamiseen?
Palkat voivat nousta enintään tuottavuuden nousun verran.
Kuntien ongelma on eläköitymistahti, jos kaikkien eläkkeelle siirtyvien tilalle palkataan uusi ihminen niin kohta kaikki ovat kunnan hommissa. Asioita on tehtävä eri tavalla kuin ennen.
Kunta-alan kilpailukyky työvoimasta on hoidettu rautaisella irtisanomissuojalla ja eläkkeellä. Tuskin sieltä työvoimapaloa tapahtuu, jos kaikkia kuntapalkkoja pudotetaan 20%. Samalla tuloerot pienenevät.
Devalvaatio palkitaan korkojen nousulla, jota ei haluta. Tässä tilanteessa EKP voi hieman painaa rahaa ilman korkojen nousua.
tpyluoma kirjoitti: ”valtiojohtoinen palkkakilpailu on ihan täyttä totta, myös Suomessa tätä harjoitetaan”
Hinta-, palkka ja kulukuri on valtioille eduksi (talouskilpailussa toisten yhteisvaluuttavaltioiden kanssa). Mutta Suomi ei näytä olevan kovin tehokas tässä. Nytkin junailtiin yleinen pakankorotus. Palkankorotukset näyttävät siis Suomessakin olevan se helpoin ratkaisu poliitikoille (ja työmarkkinaosapuolille), vaikka palkkakilpailu tai -kuri olisi tässä tilanteessa kai tuonut kilpailuetua.
Nämä kirjoitukset ovat kuin ikuiseen talouskasvuun vannoutuneiden, kasinotalouden spekulanttien kynistä lähtöisin. Kestävän kehityksen näkökulma puuttuu kokonaan. Eikö ylivelkaantumisesta aiheutuvassa länsimaailman lamassa voida nähdä myös myönteistä alkua uudelle kestävän kehityksen taloudelle. USA ja Eurooppa ovat rahoittaneet kerskakulutuksensa lähinnä Kiinan markkinakommunistien ja Arabimaiden öljypohattojen varoilla. Kiinassa on vajaa satamiljoonaa ihmistä, joita voidaan pitää länsimaiden keskiloukkaan kuuluvina. Loput lähes miljardi elää köyhyysrajalla ja tekee muutaman euron päiväpalkalla töitä mm. eurooppalaisten yhtiöiden hikipajoissa. Kun ahneet eurooppalaiset ja amerikkalaiset keskittyisivät velkojensa maksamiseen alentamalla kerskakulutustaan, niin Kiinakin olisi pakotettu käyttämään varansa omien kansalaistensa hyvinvoinnin parantamiseen.
Presidenttiehdokkaista Paavo Väyrynen on ainoana ottanut keskeisiksi vaaliteemoikseen kestävän kehityksen ja ihmiskuntapolitiikan.
Mitäs logiikkaa tämä on?
Sisäinen devalvaatio (joka on ns. oxymoron, valuutan ulkoisen arvon heikentämistä sisäisesti) merkitsee kustannusten leikkaamista, miten se voi heikentää kilpailykykyä?
Ja Suomen nykyinen alijäämä on suunnilleen kahden risteilyaluksen verran, mikä ei ole ihme, kun laivoja ei tehty. Nyt tilauksia on ja laivoja tehdään…
Ja hetki sitten itkettiin euron heikentymistä, nyt se taas onkin liian vahva!
Ja Suomen kilpalukyky on aina heikko. Aina, jos EK:lta kysytään.
Saksan talouskuri on johtanut siihen, että Saksalla on taas tarvetta siirtotyöläisille. Insinöörejä houkutellaan muuttamaan sinne tienaamaan hyvin, asumaan väljästi ja maksamaan paljon veroja.
Osaamisesta olen hieman eri mieltä. Kyllä Papenburgissa ja Triestessä pätevää väkeä löytyy ja jopa Ranskasta. Lisäksi laivojen rakentaminen on kaikkialla melko vahvasti tuettua, joten se miten valtion vientitakuut ja vientirahoitusjärjestelmät vaikuttavat.
Suurin ongelma on kuitengin työvoiman tarpeen suuri vaihtelevuus. Jos työttömälle on edukkaampaa istua Turun kapakassa juomassa kaljaa, kuin lähteä Paimioon pariksi viikoksi kantamaan roskia ulos laivasta juuri ennen luovutusta, niin tulee jatkossakin olemaan laivanrakennus hiljaista. Ja jos Suomesta ei saa hommaan tekijöitä, niin sitten ne hankitaan vaikka Puolasta. Toinen vaihtoehto on tietenkin olla tekemättä laivoja.
Työvoiman määrä voitaisiin tasapainottaa suurilla telakoilla, ja pitkillä sarjoilla, mutta sellaisia ei Suomeen tule. Esim Etelä-Korea pelkää menettävänsä moiset projektit Vietnamiin.
Jos laivoja täällä aiotaan tehdä, niin pitää pystyä luomaan joustava ja asiantunteva telakka, muilla markkinoilla halpa työvoima vie.
Yksi mahdollisuus on myös automatisoida koko tuotanto. Jos hitsareita ei tarvita, niiden hinnalla ei ole väliä.
Tällä torjuttiin ns Hollannin tautia.
Valuutan arvo nousi ulkoisten syiden vuoksi, jolloin kansalaiset alkoivat ostaa halvempia naapurimaiden tuotteita.
Omat kaupat ja palvelut jäivät ilman asiakkaita.
Ruotsissa on sama ongelma, rahaa tulee sijoituksina liikaa, vaikka maa ei ole Sveitsi.
Rajakauppa Haaparannassa on mittari miten eurolla menee, nykyisin Ruotsi ei ole mikään halpaostosmaa kuten 2007.
Sveitsin päätös tuli kalliiksi parille innovatiiviselle riskiä ottaneelle pankille. Inflaatio ja korkojen nousu ei rankais Sveitsiä, koska syy ei ollut maan oma.
USA kustantaa heikolla valuutallaan sotiaan. Siksi euro on vielä dollariin verrattuna kallis. Jeniin verratessa euro on jo heikentynyt.
Luultavasti edelleen joku lyö vetoa euroa vastaan.
Vielä lyhyt tiivistelmä, ei euro ole liian kallis, vaan verotus on liian kovaa. Saa olla melkoinen mielenhäiriö, että Suomessa teettäisi jotain. Suomessa voi palkata yhden, Romaniassa kaksi ja Intiassa viisi samalla rahalla. Ja tuottavuus on suunnilleen sama. Saa ainakin mulle olla ihan s**t*n*n hyvät perusteet, miksi Suomeen kannattaisi palkata ketään.
Lisäksi Intialaisella kaverilla on oikeasti ostovoimaa, kunhan ei osta Applen tuotteita. Esim. autonkuljettaja tai kodinhoitaja ovat ihan mahdollisuuksien rajoissa. Toisin kuin Suomalaiselle hyvin toimeen tulevalle.
Mielummin mitä antaisin tulosiirron suoraan köyhälle, kuin sitä kyykyttävälle virkamiehelle.
Ihan oikeasti, viisinkertaistaako verotus työvoimakustannukset Suomessa?
Ettei vain nuo valuuttakurssit olisi jotenkin mukana kuvassa?
Mitäs laivoja Paimiosta luovutetaan? Hytitkin tehdään Piikkiössä.
Ja laivatilauksia on taas saatu, niin että suomalaisen työn kilpailukykyä arvostelleet voivat tarkistaa kantansa.
Ei se sitä viisinkertaista joku 2-3x on oma veikkaus. Raahaan mukana virkamiehen ja työttömän. Sen 2x virheen voin pistää valuutta kursseihin. Ja lisäksi tuo 1/5 oli kaunisteltu.
Mutta lopputos on, että en voi suositella kenenkään palkkaamista Suomeen.
Julkisen sektorin työpaikata eivät ainoastaan syö rahojamme, vaan ne myöskin tehtailevat yrittämisen esteitä; sääntelyä, tarkastuksia, luvanhakuja, kaavoituspakkoja, nopeusvalvontakameroita, vihapuheoikeudenkäyntejä… Joten talousromahdus on tervetullut vapauttaja kansalaisille.
Mutta kysymys on se, että mihin palkataan. Olis kiva palkata työntekijöitä Suomeen, mutta ei vaan onnistu järkiperusteilla. Tai siis Suomeen voidaan palkata, mutta pitää olla OIKEASTI pätevämpi kaveri. Tuo 3-5x tuottavuus/ tunti on vaan paljon.
En käsitä,että OS tuomitsee Saksan sisäisen devalvaation vääräksi muita kohtaan. Minusta jokaisen valtion pitää hoitaa asiat omien etujensa mukaisesti, ellei olla liittovaltiossa tahi sovittu toisin.Jokaisella maalla on vielä mahdollisuus tehdä jotain vastaavaa. Mehän onnistuimme raamisopimuksella hyvin, eikä valtio tartte kuin 400 milliä lisää velkaa. Sillai pärjätään hyvin.
Olen ymmärtänyt, että esim kuntien porukoissa on vaan noin kymmenes sitä pomo porukkaa. Kai sielläkin turhia on, muttei paljon. Valtion puolelta ei mitään käsitystä. Voisiko esim OS kertoa suhdelukuja eri maista, siis valtion palkollisia/asukas. No, meillähän on lunta ja pakkasta jne, mutta kuitenkin.
Osmo siis kannattaa sitä, että EKP tavalla tai toisella paisuttaisi vielä nykyistä agressiivisemmin tasettaan velkakirjojen ostoilla ja muilla tempuilla.
Ja sitähän on tulossa lisää helmikuussa, kun EKP aikoo seuraavan kerran jakaa pankeille kolmen vuoden lainoja yhden prosentin korolla. Vakuudeksi kelpaavat euroalueen valtioiden velkakirjat ja muut eurovaltioiden takaamat paperit.
Ensimmäisellä kierroksella 523 pankkia lainasi EKP:ltä yhteensä 489 miljardia euroa. Ja veikkaan, että helmikuun jaon lainasumma ylittää 1000 miljardia. Ja tuskin suomalaiset pankit toista kertaa malttavat olla pois, kun ilmaista rahaa jaetaan.
Tietenkin tämän lisäksi EKP osteskelee jälkimarkkinoilta myös suoraan euroalueen valtioiden velkakirjoja. Ja kysymys onkin, että pitäisikö EKP:n tehdä ostoja suuremmalla volyymilla?
EKP:n kyseiset toimet lisäävät likviditeettiä markkinoilla, nostavat inflaatio-odotuksia ja heikentävät euroa.
Kummallista markkinataloutta on vain se, että Kreikan valtio ei saa markkinoilta lainaa, mutta konkurssikypsän maan takauksilla pankit saavat lainaa yhden prosentin korolla.
Järjestely tietää sitä, että EKP vetää magneetin lailla hoteisiinsa euroalueen valtioiden velkakirjoja, koska niille EKP on luonut uuden arvokkaan ominaisuuden eli sen, että niitä vakuutena käyttäen pankit saavat erikoishalpaa kolmen vuoden lainaa.
Vielä jokin aika sitten Suomen hallituksen edustajat paasasivat sijoittajavastuusta. Mutta nyt EKP on ottanut käyttöön ohjelman, joka palkitsee sijoittajia velkakirjoihin liitetyllä uudella arvokkaalla lisäetuudella. Mentiinkin täysin päinvastaiseen suuntaan.
Mitenköhän tässä taas näin kävi? Ja ovatko meidän poliitikot vielä tätä edes ymmärtäneet? Uskaltaisikohan edes joku poliitikko tunnustaa tilanteen tosiasiat kansalaisille, joita on taas vedetty nokkelasti höplästä? EKP:n kautta kun on kiva tehdä tällaisia temppuja, koska niistä poliitikot eivät (muka) joudu vastuuseen.
Jos asiaa tarkastellaan euroalueen talouden elvyttämisen kannalta, niin EKP:n uusi massiivinen lainajako-ohjelma on suorastaan nerokas. Ohjelma sopii euroalueelle paljon paremmin kuin FED:n velkakirjojen ostoohjelmien (QE1 ja QE2) kaltaiset ohjelmat.
EKP:n ohjelma iskee neljä kärpästä samalla iskulla. Se hoitaa lisää likviditettiä markkinoille ja siten virkistää taloutta. Se heikentää euroa ja siten kasvattaa euroalueen kilpailukykyä. Lisäksi ohjelma hoitaa euroalueen valtioiden velkakriisiä ja samalla myös pankkikriisiä.
EKP:n ohjelma tarjoaa pankeille lainaa kolmeksi vuodeksi yhden prosentin korolla, jos vakuutena on euroalueen valtion velkakirja tai velkakirja, jonka euroalueen valtio on taannut.
Ohjelma luo uudella ominaisuudella uutta lisäarvoa euroalueen valtioiden velkakirjoille. Siten se nostaa näiden velkakirjojen arvoa. Sitä kautta korkopaineet helpottuvat.
EKP:n ohjelma antaa täsmäpankkitukea juuri niille sijoittajapankeille, jotka ovat sijoittaneet euroalueen valtioiden velkakirjoihin. Koska pankkien kiinnostus velkakirjoihin nousee, osansa saavat tietenkin jonkun verran myös muunkinlaiset sijoittajat. Tuki kohdistuu kuitenkin enimmäkseen pankkeihin, koska muut sijoittajat eivät suoraan saa lainaa EKP:ltä.
Eri asia on sitten se, kuinka hyvin on poliittisesti perusteltua antaa vastikkeetonta tukea pankeille ja muille sijoittajille.
Vaihtoehtona olisi ollut se, että valtiot olisivat sijoittaneet suoraan rahaa pankkien omaan pääomaan saaden vastineeksi osakkeita. Mutta sehän olisi ollut sosialisointia eikä mitään oikeistolaista politiikkaa. Ja se olisi lisännyt valtioiden velkaa.
Ilmeisesti asiasta oli puhuttu edellisessä EU:n huippukokouksessa, jossa päätettiin, että ei enää Kreikan tyylisiä leikkauspäätöksiä (no haircuts) Päinvastoin ryhdyttiin sijoittajien ja pankkien paapomiseen EKP:n kautta. Mutta tietenkin julkisuuteen ei asiasta juurikaan hiiskuttu lukuunottamatta Van Rompuyin lipsautusta.
Mutta mitä EKP:n ohjelma on Suomen kannalta? Suomalaiset tietenkin taas ovat maksajina.
Sinänsä hyvä kirjoitus, mutta ihmettelen, kenelle sitä tulevaisuuden yhteiskuntaa oikeastaan rakennetaan. Taloudelle? Eliitille? Tietenkin talouskasvua varten. Mutta kenen eduksi talouskasvu sitten koituu, kun ei ole enää varaa pitää yllä esimerkiksi kaikille avointa terveydenhuoltojärjestelmää, vanhustenhuoltoa, hammashoitoa, koulutusta (kun koko ajan vaaditaan esim. lukukausimaksuja). Mikä ilo on talouskasvusta, joka ei koidu yhteiskunnan hyväksi, vaan yksittäisten onnistujien hyväksi?
Koko talouskasvuideologian kyseenalaistaminen loistaa tästä keskustelusta poissaolollaan, eikä Osmokaan näytä sitä muistavan. Kaikki kynnellekykenevät saisivat lukaista esim. kirjat
– Michael Rowbotham 1997: The Grip of Death (valottaa rahan velkaperusteista syntytapaa ja velkaantumisesta aiheutuvaa julkissektorin rahapulaa varsin perusteellisesti)
– Tim Jackson 2011: Prosperity Without Growth (miksi talouskasvuideologia on ainoa sallittu ja olisiko muita vaihtoehtoja toteuttaa hyvinvointiyhteiskunta)
(lisätietoja esim täältä
http://www.feasta.org/documents/feastareview/glynn.pdf ja
http://www.guardian.co.uk/books/2010/jan/23/properity-without-growth-tim-jackson)
En ole kyllä nähnyt sisäisiä devalvaatioita muualla kuin kriisimaissa. Jos sakut haluavat pitää kiinni hintavakaudesta ja mitoittavat palkankorotuksensa sen mukaan, on ihan typerää syyllistä heitä siitä. Saksan valtio kyllä velkaantuu julmettua vauhtia sekin.
Tuo on ihan sama kuin sanoisi että devalvoinnista on kansakunnalle hyötyä, se on käytännössä kansallinen palkan alennus. Voi siitä joskus ollakin. Mutta kun se Odenkin pointti nimenomaan on se että varsinkin Euro-alueen sisällä tämä on nollasummapeliä ja siten epätervettä kilpailua, eli haittaa koko Euroopan taloutta. Koitetaan nyt selittää tämä vaikka näin päin:
Oletetaan että eurooppalaisen änkyräoikeiston, johon myös Suomen kokoomus valitettavasti tuntuu kuuluvan, toiveiden mukaan säästämme itsemme onneen. Ja tämä tehdään niin että kaikkia palkkoja euro-alueella alennetaan 20%. Tämä ei vaikuta juuri mitenkään euro-alueen kilpailukykyyn esimerkiksi Yhdysvaltoja, Kiinaa, Ruotsia tai ylipäänsä mitään muutakaan maata kohtaan, koska euron arvo suhteessa taalaan, yuaniin, kruunuun, jne. vahvistuu vastaavasti. Se mitä tästä tosin seuraa on että kaikkien valtion, yrityisten ja yksityisten euromääräisten velkojen nimellisarvo kasvoi juuri 25% suhteessa tuloihin.
Euroaikoina kaikkein eniten köyhien tulot nousivat Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa. Niissä oli myös voimakasta (velalle) rakennettua talouskasvua.
Eli kyllä talouskasvu näkyy köyhimpienkin kukkarossa, vai monellako köyhällä lapsiperheellä perheellä oli 80-luvulla käytössään 40-tuumaisia taulutelevisioita? Ja jos taas materiaalinen elintaso ei ole se juttu, niin mikä on? Kukaan ei ole nähnyt kymmeniin vuosiin todellista puutetta, vaan puutetta ainoastaan hienoista kulutustavaroista (sisäfilepihvi, iPhone, 50-tuumanen TV, viihdekanavapaketti, uusi tilava perheauto)
Ymmärrys ei auta, jos ei tiedä. Kaikissa selvityksissä on hallinnon osuus kuntien työntekijöistä noin 4 prosenttia. Ja siinä on mukana rakennusvalvonnat, terveysvalvonta etc.
tpyyluoma,
Minusta euron idea on nimenomaan vakaus. On hyvä jos euromaat eivät kilpaile toistensa kanssa rajusti sisäisen devalvaation avulla (oletan etteivät ryhdykään tähän ralliin). Toisaalta on selvä, että esimerkiksi Kiinalla on EU:hun nähden kilpailuetua siitä, että siellä työntekijät tyytyvät pienempään palkkaan. Tämä pätisi euroalueen sisälläkin, mutta tuskin siis tulee kovin suosituksi politiikaksi.
Hyvä kansallinen kuri ja moraali sen sijaan voi jyrätä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ymmärrystä ja konsensusta siitä, missä järkevät palkankorotusten (tai jäädytysten) rajat menevät. Valtio näyttää budjettikurillaan esimerkkiä.
Kommentoin OS:n kirjoitusta myös siksi, että en pidä myöskään euron ulkoisella arvolla kikkailua toimivana euroalueen politiikkana. Euroalue koostuu erilaisista maista erilaisin tarpein, ja siksi euron vakaus on vakaampi/riidattomampi strategia kuin sen arvolla pelailu.
Euroalueen palkkojen lasku vaikuttaisi varmasti myös kilpailukykyyn. Yhtälö on monimutkainen ja muutos sinänsä toisi sekaannusta, mutta yksi mahdollisuus olisi vaikkapa se, että yrityksille jäisi varaa pudottaa tuotteidensa hintoja, ottaa entistä suurempi osuus alansa maailmanmarkkinoista, sitten nostaa hintoja vähän, maksaa enemmän palkkaa jne.
1947 – 1952 syntyneet todella suuret ikäluokat ovat siirtymässä juuri näinä vuosina (2009 – 2017) eläkkeelle. Jossain se näkyy, kun eläkkeitä maksetaan. Palkasta maksetaan 24% eläkemaksuja, nousupaineita on pari prosenttia.
Asiantuntijatyön hinnassa Suomi ja Kiina ovat oheiskuluineen saman hintaista, Intiassa asiantuntijatyövoima on jotain 20% halvempaa, mutta siellä softafirmat ovat verovapaita. Painotan tässä kaikkia oheiskuluja, kun tehdään samanlainen himmeli.
Tämä menee sikäli ohi maalin, että Amaem kritisoi väitettä, että hyvinvointiyhteiskuntaan ei olisi enää varaa koska talouskasvu on tärkeämpää ja turvattava.
Ehkä lainarahalla saatiin taulu-TV:t kaikille, mutta kyllä tämä näyttäisi huono-osaisille loppupeleissä aika kalliiksi tulevan. Välillä tuntuu, että vaikkapa opettajista ja sairaanhoitajista joudutaan luopumaan, jotta pomot saisivat hienommat autot ja kansa lisää leluja. Prioriteetti siinäkin.
Mielestäni yksi euron perusongelma on EKP:n liian tiukka inflaatiotavoite. Korkeampi 3-4 prosentin inflaatio antaisi matalan tuottavuuden euromaille enemmän pelivaraa sopeuttaa omaa palkkatason kehitys vastaamaan kilpailukykyä.
En kiistä, etteikö elintaso olisi noussut kohisten länsimaissa viimeisen vuosisadan aikana (ja joillain onnekkailla myös kehitysmaissa). Halusin kysyä, että mitä iloa köyhällekään on taulutelkkarista, jos yhteiskunnalla ei huomenna ole varaa kustantaa yhteisiä palveluita ja yhä useampi tipahtaa matkasta – jos ja kun esimerkiksi koulutuksesta tulee maksullista, sairaanhoitokulut nousevat jatkuvasti, sosiaalitukia karsitaan, vanhukset vaaditaan perheidensä hoidettaviksi kun ei ole varaa enää kunnallisesti pyörittää jne.
On myös erittäin kiistanalaista, mikä osa hyvinvoinnin ja elintason kasvusta johtuu talouskasvusta sinällään ja mikä osa halvasta energiasta eli öljystä, teknologian räjähdysmäisestä kehityksestä ja elämisestä velalla eli tulevien sukupolvien kustannuksella.
Teknologian räjähdysmäinen kehitys alentaa teknisten laitteiden suhteellisia hintoja. On harhaanjohtavaa hehkuttaa, että pienituloisilla on varaa nykyään telkkariin ja tietokoneeseen, koska pienituloisilla oli varaa esimerkiksi pesukoneeseen 1960-luvulla, ja se oli sen ajan uusinta uutta. Eli pitäisi vertailla saman aikakauden tuotteita ja palveluja ja niiden saatavuutta eri tuloluokille. 1960-luvulla keskituloinen perhe tuli toimeen yhden palkansaajan tuloilla ja pystyi pitämään jopa palkattua kotiapulaista. Moniko keskituloinen pystyy tähän nykyään? Eli viekö talouskasvu sittenkään pelkästään vauraampaan suuntaan?
Juho Laatu,
Eivät kiinalaiset työntekijät vapaaehtoisesti tyydy nykyiseen palkkatasoonsa. Työntekijöiden tyytymättömyys onkin näkynyt jatkuvasti kasvavana mellakointina työpaikoilla (osa kasvusta lienee illuusiota, joka johtuu tiedonkulun paranemisesta). Kiinassa puuttuvat monet ihmisoikeudet, joihin myös todellinen järjestäytymisvapaus kuuluu.
Kiinan alhaisesta palkkatasosta hyötyy erityisesti valtaapitävä eliitti, joka on kasvattanut Kiinan painoarvoa maailmalla luomalla maastaan viennin suurvallan. Tämä ei tarkoita, että kiinalaisilla menisi niin hyvin, kuin keskiarvolukemat antavat ymmärtää – eliitti saa epäilemättä kutsun entistä tärkeämpiin neuvottelupöytiin.
Ihan sama koskee Euroopan unionia ja vaateita sisäisestä devalvaatiosta. Saksan sisäistä devalvaatiota on kehuttu täysin kritiikittömästi lähes kaikkialla (esim. Helsingin Sanomat). Se, että Saksalla menee hyvin, ei taaskaan tarkoita, että tavallisilla saksalaisilla menisi mitenkään erikoisesti. Saksan kilpailukyvystä hyötyvät lähinnä eliitti ja se osa koulutetusta kansanosasta, joka hyötyy hyvin palkattujen työsuhteiden lukumäärällisestä kasvusta. Sen sijaan tavallisilla saksalaisilla, heillä jotka kantavat sisäisen kilpailukyvyn taakan, menee jopa kehnommin kuin ennen.
Sisäistä devalvaatiota huutavat myös Suomessa kaikkein kovimmin he, joilla on akateeminen koulutus alalle, joista perinteisesti on löytynyt hyväpalkkaista työtä. Intressinä on omien työmahdollisuuksien paraneminen (tai pelko niiden hupenemisesta) siten, että joku muu luopuu omasta toimeentulostaan heidän puolesta.
Minä kannatan myös maltillista sisäistä devalvaatiota. Voin olla vastaankin, jos osoitetaan, että se on jopa haitallista. Se olisi kuitenkin paljon paljon helpompaa, jos siihen osallistuisivat kaikki tai edes suurin osa. Ongelma on vaatimus, että vain osan kansasta pitää devalvoida, kun muilla bileet jatkuvat.
Jotta ei menisi ihan off-topiciksi, Osmolta asiallinen kirjoitus. Hyvä huomio myös tuo, kuinka eläkevaroja toisinaan otetaan huomioon ikään kuin kahteen kertaan.
tpyyluoma:
Koitapa vähän rauhoitella noita heittojasi lähemmäs reaalimaailmaa. Kuka ja missä ajaa politiikkaa jossa koko euro-alueen palkkoja alennetaan ollenkaan? Valtioiden pöhöttyneitä budjetteja pitää tietysti tarkastella kriittisesti, mutta tiedät itsekin aivan hyvin, että kukaan ei aja yleiseurooppalaisia 20% palkanalennuksia.
Hassu tuntuma kun nuorinta ikäluokkaa ei ole koskaan koulutettu nykyistä paremmin eikä ikinä ole ollut enempää terveydenhuoltohenkilöstöä kuin nyt.
Minkähänlainen se mystinen hyvinvointivaltio-eldorado, joka saatiin ilmeisesti jonkinsortin häivähdys joskus 80-luvulla?
(itsemurhia silloin tehtiin palttiarallaa tuplasti nykyiseen mutta mitäs pienistä)
Esimerkiksi kiinteistöistä ja liikkumisesta maksetaan todennäköisesti enemmän kuin 1960-luvulla. 1960-luvulla Suomessa oli vielä kyliä, joihin ei ollut autolla ajettavaa tietä (ja luonnollisesti autojakin oli paljon vähemmän), ja asuttiin nykystandardeihin nähden varsin alkeellisesti. Nykyiseen liikenneinfraan ja liikennöimiseen on uponnut ja uppoaa rahaa koko ajan enemmän. Lisänä on vielä tietoliikenne, joka oli 1960-luvulla paljon vähäisempää.
Kiinteistöjen kohdalla suuri merkitys on maan arvon nousulla. On helppo ymmärtää että nykyisen Helsingin keskustan neliöt ovat arvokkaampia kuin aiemman pikkukaupunki-Helsingin keskustassa. Jos sijainti on kauempana keskustasta, se edellyttää entistä enemmän liikennettä ja liikenneinfraa, mikä sekin maksaa. Elintason noususta merkittävä osa on teissä ym. infrassa ja kiinteistöjen arvonnousussa. Isommat työssäkäyntialueet lisäävät työmahdollisuuksia ja kansantuotetta, mutta yksilötasolla käy helposti niin, että elintaso paranee tietyillä osa-aluilla, joita ei voi itse valita. Voi hyvin olla, että painotuksia ei ole ihan demokraattisesti valittu.
Erinomainen kirjoitus tuo linkittämäsi.
Kun valuutan ulkoista arvoa ei voida muuttaa, voidaan kilpailukyky säilyttää nostamalla vientituotteiden jalostusastetta. Valitettavasti nykyisenä Nokian kukoistuksen jälkeisenä aikana ollaan menossa väärään suuntaan.
Lisäksi pitää huolehtia, ettei omin toimin luoda kustannuksia kohottavia tekijöitä. Kuitenkin asumisen hinta pk-seudulla alkaa jo hidastaa alueen talouskasvua, eikä muutosta ole näköpiirissä.
Lisäksi meillä on laukeamassa maailman pahimpiin kuuluva eläköitymispommi, jolle ei ole työvoiman tarjonnan kannalta tehty oikeastaan mitään. Eläkeikää ei saada nostettua ja edes järkevä keskustelu työperäisen maahanmuuton kehittämisestä on muuttunut mahdottomaksi sen jälkeen, kun maahanmuuttokriitikot kaappasivat aiheen itselleen.
Jos vaihtotaseen vaje on tilapäinen, niin meillä ei ole hätää. Se voi kuitenkin olla ensimmäinen merkki kriisin leviämisestä myös europeriferian tähän osaan. Ei kannata tuudittautua siihen harhaluuloon, jonka mukaan nykyinen talouskriisi olisi vain katolisten maiden kyvyttömyyttä huolehtia asioistaan.
amaem:
Pienituloisilla ei ollut vielä 1960-luvulla varaa yleisesti pesukoneisiin. Vuonna 1970 pesukone oli vasta 61 prosentilla kotitalouksista.
Kotiapulaista pystyi pitämään 1960-luvulla akateeminen perhe, mutta silloin akateemiset eivät olleet keskituloisia. Mediaanituloilla ei 1960-luvullakaan maksettu apulaisten palkkoja.
Shakeem,
Minäkin katson, että valtion pitäisi opetella toteuttamaan jonkinlainen sisäinen devalvaatio hallitusti ja oikeudenmukaisesti. Normaalioloissa tällaisia temppuja ei tarvita. Tiukka kuri budjetissa ja palkoissa riittää. Mutta jos on edetty tilanteeseen, jossa kansantalouden kulutus ylittää pysyvästi sen tuoton, jotain pitää osata tehdä. Tällaisessa tilanteessa on turha haikailla muinaisien devalvaatiomahdollisuuksien perään, tai toivoa uutta nousukautta, joka saattaisi hyvällä säkällä kuitata nyt surutta otettavan syömävelan.
Uudet pelisäännöt (yhteisvaluutta) vaatii siis myös uudet toimintatavat. Valitettavasti taitaa olla niin, että Suomi, euromaat ja EU etsivät tällaisia ratkaisuja nyt aika arpomalla, ilman että asioita olisi mietitty ennakkoon, kokeillen kaikkia eteen tulevia keinoja, erityisesti velkaan ja tuhlailun jatkamiseen perustuvia.
Suomen nykyiset palkankorotusaikeetkin kuulostavat lähes vastuuttomilta tilanteessa, jossa velkaa ja vastuita otetaan lisää hurjalla tahdilla. Eli jos vaikka ensin opeteltaisiin nollalinjan edut, niin päästäisiin jo pitkälle.
Säästöt voisi muuten aloittaa vaikka joistain puolueita lähellä olevista kohdista. Esimerkin voima voisi viedä ryhditäytymisprosessia eteenpäin, ja kansa voisi kokea kohtuullisuusvaatimukset oikeutetumpina.
Pekka, no joo, yksinkertaistan ja samalla tulee kärjistettyä. Mutta mitä muuta tälle germaanihenkisellä oikeistoilla on tarjota kuin leikkauksia tai jäädytyksiä niin julkiseen kulutukseen kuin myös palkkatasoon? En minä talouskuria periaattessa vastusta, päinvastoin, mutta kun en näe vaan mitään syytä uskoa että tuo toimisi tai olisi edes realistista.
Tässä puhutaan nyt ristiin rastiin. Sinun mielestäsi siis entisenlaiseen hyvinvointivaltioon on varaa edelleen? Hyvä. Näin minustakin, mutta sitten ei välttämättä kaikkeen muuhun.
Nyt kun talouskasvu hiipuu kehittyneissä maissa ilmeisesti pysyvästi lähelle nollaa, sijoitusten tuottotasot jäävät pieniksi. Samalla sijoituksiin liittyy kasvava menetysriski. Tämä johtaa siihen, että koko sijoitustoiminnan logiikka saattaa muuttua.
Miksi tehdä enää sijoituksia, jos siitä ei mitään hyödy ja päinvastoin voi menettää rahansa? Parempi olla ottamatta mitään riskejä ja pitää rahat jossain turvallisessa paikassa (Ostaisinko kultaa?).
Miksi pankki lainaisi toisille pankeille, kun se voi tallettaa rahat EKP:n tilille. Ja näinhän ne nyt tekevät. Ja sen vuoksi rahaa tarvitsevat pankit puolestaan joutuvat lainaamaan rahaa EKP:ltä, kun eivät sitä muualta saa.
Tätä asiaa on pohdiskellut ison sijoitusrahaston PIMCO:n pomo Bill Gross tuoreessa analyysissään.
Maailmanlaajuinen talouskasvu on ollut pitkään velkavetoista, mutta velkaantuminen uhkaa nyt kääntyä laskuun. Jos ei kannata ottaa riskejä, niin ei kannata käyttää riskejä lisääviä velkavipuja. Velkoja maksetaan pois. Mutta sehän tietää talouden alamäkeä.
Juuri tätä kehitystä EKP, FED, ja muut keskuspankit nyt yrittävät estää massiivisilla poikkeustoimilla. FED pumppaa rahaa markkinoille velkakirjaostoilla ja EKP houkuttelee pankkeja ottamaan kolmen vuoden halpakorkoisia lainoja. Näin velkaantumistahdin hiipumista yritetään korvata paisuttamalla keskuspankkien taseita.
Mihin tämä johtaa? Jos keskuspankit onnistuvat, ollaan mahdollisesti inflaatiokierteessä. Jos velkamäärät alkavat keskuspankkien toimista huolimatta kääntymään alaspäin, saattaa koko systeemi tavalla tai toisella romahtaa.
Joten todennäköistä on, että näemme lähiaikoina vielä uusia keskuspankkien massiivisia toimenpiteitä. Niillä tämä peli ratkaistaan suuntaan tai toiseen.
Suomessa yrittäjäksi voi ryhtyä täyttämällä yhden ainoan lomakkeen ja maksamalla 60 euroa. Odottelu kestää muutaman viikon ja sekin menee lähinnä sen selvittämiseen, loukkaako yritykselle ehdotettu nimi jo olemassaolevien yritysten immateriaalioikeuksia.
Monessa muussa maassa jo pelkkä yrityksen perustaminen vie useita vuosia ja vaatii kymmenien monimutkaisten paperien täyttämistä, henkilösuhteita, pärstäkerrointa, oikean puolueen jäsenkirjaa, isoja lahjuksia ja suojelurahoja. Yrityksen jokapäiväisestä pyörittämisestä sitten puhumattakaan.
Suomalaisena yrittäjänä minua hävettävät suomalaiset yrittäjät, jotka kehtaavat valittaa toimintaympäristöstä, jollaiseen päästessään lähes minkä tahansa muun maailman maan yrittäjät itkisivät ilosta. Joskus tuntuu siltä, että keskimääräinen suomalainen yrittäjä on pelkkä vetistelevä prinsessa, jonka kaikki aika menee uikuttamiseen ja ruikuttamiseen omasta päästä keksitystä yrittäjyysvastaisuudesta jossain nettifoorumeilla – sen sijaan että yrittäjä sulkisi välillä selaimensa, tekisi töitä ja koettaisi saada yrityksensä menestymään tällä perinteisellä, epäseksikkäällä ja jossain määrin aliarvostetulla tavalla.
Ja nopeusvalvontakamera on yrittämisen este? Jaa-a. Kyllä myös esimerkiksi rikoslakiin sisältyvä murhan kielto ja tämän kiellon tehokas valvonta on samalla tavalla yrittämisen este – estäähän se yrittäjää eliminoimasta kilpailijoitaan esimerkiksi muovipommeilla, mikä monessa muussa maassa (lähin löytyy tuosta itärajan takaa) on yrittäjyyden normaalia arkipäivää. Muita yrittämisen esteitä Suomessa ovat mm. rikoslain useat muut luvut, laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa, kuluttajansuojalaki jne. Kumottaviksi vain kaikki?
tpyyluoma:
Saksan demarit ja vihreät ovat sitten germaanihenkistä oikeistoa 🙂
Nämä sinun ja Oden paheksumat Saksan maltilliset (ja jopa negatiiviset) palkankorotukset ja muut teollisuuden kustannusten laskut tehtiin nimittäin pääosin edellisen punaviherhallituksen aikaan.
Tuottavuus, tuottavuus, tuottavuus… ja vaikuttavuus.
Euron liiallisen vahvuuden sijaan voidaan myös päätellä, että Kiinan valuutta on liian halpa ja siellä valmistetut tuotteet siksi keinotekoisen halpoja.
Polkumyynnillä saadaan maan kuin maan talous tuhottua, siksi WTO:n vapaa-kauppa ei sellaista suosi.
Euro – dollari suhde on monimutkaisempi. USA yrittää maksattaa soitaan painamalla rahaa ja elvyttämällä vientiään.
Jos ja kun kansallinen tuottavuus laskee, silloin palkankorotukset ovat inflaatiota.
En edelleenkään keksi mitään hyvää 70-luvun Suomen devalvointikierteestä – silloin meillä oli vain puu ja paperi merkittävää vaihdettavan valuutan vientiteollisuutta, jolloin devalvaatiolla saatiin yhdelle alalle täsmäelvytystä kun valuutav vaihtoa pystyttiin rajoittamaan. Samalla koko teollisuus kärsi pääomapulasta.
Onhan se toki yrittämisen estämistä jos yrittäjäksi ryhtyessä ei vapaudu velvollisuudesta noudattaa lakeja ja maksaa veroja! 😉
Muita julkisen sektorin asettamia ”esteitä” en kylläkään yrittäjänä ole havainnut.
Devalvaatiokierrekin on parempi vaihtoehto kuin missä Kreikka ja Portugali ovat tässä tilanteessa. Emme voi perustaa talouspolitiikka sille skenaariolle että kaikki menee jatkossakin hyvin.
Pekka, no demareilta nyt voi ottaa mitä tahansa. 🙂 Mutta joo.
Uschanov, liikuttavimpia hetkiä television edessä on kun herra yrittäjä kertoo kuinka kateelliset ihmiset ja valtiovalta vainoaa, ja joka terveytensä, tulonsa, nuoruuteensa, parisuhteensa, perheensä ja vuorokausirytminsä hukaten painaa pitkää päivää. Ja tämän jälkeen kysyy että miksei nuoria kannusteta yrittämään, opeteta yrittäjäasennetta, kerrottuaan ensin seikkaperäisesti miksi kukaan ei toivoisi moista kohtaloa pahimmalle vihamiehelläkään, itsestä tai omista lapsista puhumattakaan.
Kun vertaa Suomen ja Ruotsin kauppataseiden kehitysta viimeiselta 10 vuodelta, ne ovat kuin toistensa peilikuvia.
Osa tasta saattaa menna vahvan euron piikkiin, mutta tarkastellessa SEK/Euro valuuttakurssia viimeiselta 10 vuodelta, se on pysynyt suhteellisen tasaisena (lukuunottamatta 2008 kriisia ja sen jalkimaininkeja).
Tuomme maahan kiinalaista elektroniikkaa enemman kuin 10 vuotta sitten, mutta niin tuovat ruotsalaisetkin – ero Suomen ja Ruotsin kauppataseissa ei voi siis johtua liian halvasta yuanista tai kiinalaisten matalista palkoista.
Voisiko syyt loytya muusta kun euron hinnasta?
Onko Suomen vientiteollisuudella oikeat kauppatavarat tulevaisuutta silmallapitaen? Kuinka monta megaristeilijaa maailma tarvitsee? Mita me tuotamme, jota uudet kehittyvat taloudet tarvitsevat/haluavat? Mita potentiaalisia lahitulevaisuuden vientituotteita Suomella on, joissa voimme pitaa kotimaisen omistuspohjan ja kehittya markkinajohtajiksi?
Ilmeisesti et ole lukenut”rehellisen” yrittäjän kommentteja aiemmissa säikeissä.
Valtioko sen tekee?
Ja miten se ylipäänsä tehdään?
Yleensä sillä on tarkoitettu palkkojen alentamista, mikä ei liene valtion päätettävissä ja joka tapauksessa se olisi markkinatalouden periaatteiden vastaista – ja kuitenkin oikeiston suosimaa.
Ai niin, markkinatalouden periaatteet… tosiaan: paljon rahaa yrityksille, mielellään heti!
Miksi EKP työntää rahaa markkinoille pankkien kautta, eikä toimi samalla tavalla kuin FED?
Selitys löytyy varmaan Saksasta ja Ranskasta. Kun EKP toimii pankkien kautta, niin osan EKP:n tukirahoista saavat saksalaiset ja ranskalaiset huonossa kunnossa olevat pankit, jotka ovat sijoittaneet Etelä-Euroopan maiden velkakirjoihin.
Nyt, kun on löydetty saksalaisillekin kelpaava malli rahan painamiseen, niin ei tarvita enää inhottavia sisäisiä devalvaatioita. Ei muuta kuin lisää rahaa markkinoille ja inflaatio hoitaa loput.
Valitettavaa vaan, että Suomen hallitus ei ole pitänyt puoliaan ja siksi suomalaisten kokonaissaldo jää tässä pelissä negatiiviseksi.
Enpä! 😉
Omia kokemuksia ei tietysti pitäisi yleistää, mutta minusta yrittäjänä toimiminen Suomessa ei ole ollenkaan hullumpaa jos vain asiakkaita riittää. Ja jos ei riitä niin kannattaa katsoa ensiksi peiliin…
Raimo K kirjoitti sisäisestä devalvaatiosta: ”Valtioko sen tekee?
Ja miten se ylipäänsä tehdään?
Yleensä sillä on tarkoitettu palkkojen alentamista, mikä ei liene valtion päätettävissä”
Valtion laajuisissa kurinpitotoimissa valtio toimii joka tapauksessa vähintään koordinaattorina ja isännän äänenä. Kai valtiolla yhä korkein valta on, joten tuo onnistuu ainakin periaatteessa.
Tapoja on monia. Minun suosikkini on ollut ehkä sellainen, jossa valtio varaa itselleen oikeuden säätää palkkoja. Menetelmä olisi reilu kaikkia kohtaan, jos kaikkien ryhmien ansioita (palkkoja, palkkioita jne.) leikattaisiin saman verran.
Tällaiset muutokset järjestelmään vaatisivat konsensusta ja aktiivista otetta. Mutta jos palkkoja toisella tavalla alentavaan devalvaatio-/inflaatio-/palkankorotuskierteeseen ei haluta takaisin, jokin toinen malli pitää kehittää. Nyt euroalue on luottanut kai jatkuvaan kasvuun ja siihen, että muutaman prosentin alijäämät kuittautuvat sillä. Ja taantuman iskiessä ollaan kovin pihalla tilanteesta.
Näin sanoo teoria, mutta kun kyse on yritysjohtajalle siitä, saako hän miljoonan tällä tilivuodella (ja mahdollisesti myös seuraavalla) pikavoittoja hakemalla vaiko saman verran koko uransa aikana toimimalla kokonaisuuden suhteen vastuullisesti, vastaus lienee siltä osin selvä.
Teknologinen kehitys on tosiasia, jota ei saa sekoittaa talouskasvuun. 80-luvulla ei yksinkertaisesti ollut teknologiaa 40-tuumaisen taulutelevision valmistamiseen. Televisiovalmistajalle olisi silloin voinut antaa koko maailman rahat, eikä tuollaista televisiota olisi siltikään sen vuosikymmenen puolella saanut käsiinsä. Sen arvo oli tällaisen talousteoreettisen ajattelun perusteella sillä hetkellä ääretön.
Ihan vastaavastihan voi fattan nykyasiakas naureskella, miten Bill Gates oli 90- ja 2000-luvuilla köyhimys, kun ei 50 miljardin omaisuudellaan voinut ostaa älypuhelinta, vaikka hän itse voi heti avustuksen tilille saatuaan kävellä lähimpään kauppaan ostamaan sellaisen.
Talouskasvusta muistaakseni noin 80% johtuu suoraan teknologian kehittymisestä.
Niinpä.
Eli eikö ole päivänselvää, että tämän päivän fattan asiakkaan olot ovat loistavasti paremmat kuin 80-luvun fattan asiakkaan? 80-luvulla fattasta ei varmasti saanut rahoja edes kunnolliseen kuvaputkitelkkariin, koska ne olivat kalliita.
Mutta jos on vasemmalleen kallellaan, voi tietenkin jupista jostain muista kuin materiaalisista arvoista. En vain ymmärrä miksi kumminkin heti sen perään vaaditaan lisää fyrkkaa köyhille? Eiks se ole vähän omituista kun materiaalisuus ei ole olennaista, mutta silti köyhille pitäisi saada nyt heti lisää materiaa?
Vai miten muuten ajattelit talouskasvun hyödyttävät muitakin kuin niitä onnistujia, paitsi jakamalla kasvun tuottamaa materiaa eri tavoin (niinkuin tuolla yllä käytännössä vaadit)?
Seppo S
Salaliittoteoriat ovat tietysti mielenkiintoisia, mutta todellisuudessa EKP ei voi suoraan rahoittaa jäsenvaltioita (setelirahoitus), koska se on eksplisiittisesti kielletty Euroopan unionin perussopimuksissa: Lissabonin sopimuksen ”Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU)” artikla 123.
Perussopimusten muuttaminen on aikaa vievää ja epävarmaa (kansanäänestyksiä) ja vaatii luonnollisesti jäsenvaltioiden yksimielisyyttä.
Minua hämmästyttää kuinka kevyesti poliitikotkin (myös tämän palstan isäntä) suhtautuvat perustuslain veroisiin sopimuksiin ja jaksavat populistisesti syyllistää EKP:tä (ja erityisesti yhtä jäsenmaata, Saksaa) asiasta joka on yksiselitteisesti kirjattu Lissabonissa.
Linkki TFEU-sopimukseen:
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2008:115:0047:0199:en:PDF
Tässä se raja meneekin yrityksen, ei yksilön kohdalla. Jos yritysjohtajat alkavat yleisemminkin käyttäytyä yrityksen pitkän aikavälin etua vaurioittaen vaaliessaan omaa etuaan, niin silloin ne yritykset menestyvät, jotka eivät tarjoa tällaisia kannustimia.
Jos erittäin suurilla palkkioilla saadaan erittäin hyviä yritysjohtajia, niin silloin ne palkkiot kannattaa maksaa. Jos erittäin suurilla palkkioilla saadaan huonoja johtajia, palkkioita maksamattomat yritykset menestyvät paremmin. Ongelma hoitaa itsensä pois päiväjärjestyksestä.
Huonoilla palkkiojärjestelyillä on saatu suuri määrä onnettomuutta aikaan. Nyt voisi kuitenkin olla hyvä huomata, että tämä koskee aivan erityisesti ja ensisijaisesti rahoitussektoria. Varsinaista tuotannollista toimintaa tekevissä yrityksissä on aika vaikea nähdä palkkiojärjestelmien laajemmin aiheuttamia ongelmia. Yleensä ongelmat ovat olleet toisten omistajien päänsärky.
Voisin kuvitella, että ylläolevan kommentin taustalla on eräs F-alkuinen infrastruktuuripalveluita tarjoava valtio-omisteinen pulju. Sen osalta tilanne on tietysti se, että se voi vapaasti pumpata asiakkaansa kuiviin, koska se on monopoliasemassa. Kyse ei ole vapaassa markkinaympäristössä toimivasta yrityksestä. Aivan samalla tavalla valtiokin voi verottaa talouden kurimukseen niin halutessaan.
Mielelläni kyllä kuulen, jos löytyy vapaassa ympäristössä toimivia yrityksiä, jotka ovat johtajien palkkioiden takia näännyttäneet asiakkaansa nälkään.
Kvartaalikapitalismia ei nyt niin kauan olla vielä harjoitettu, mutta kyllähän tietyt pienemmät yritykset alkavat jo osata pätevämmin toimia. Isommat vain kontrolloivat markkinoita.
Politiikalla, suhteilla ja markkinoinnilla voi pelata aika pitkään ja vielä senkin jälkeen, kun tuotteella ei pärjätä, kokonaisuutta ei välttämättä tarvitse parantaa kuin kivunsietorajan taakse.
Näin tapahtuu vasta pitkällä aikavälillä ellei kilpailulle tule lisää esteitä, kuten vaikkapa kiristyvät IPR-lait..
Lyhyellä aikavälillä myopatia ja hyvä veli-järjestelmän/luokkasympatian aiheuttama taittovirhe auttaa piilottamaan ongelmien syitä. Sitä paitsi potkuistahan saa helposti myöskin rahaa!
Nokia..?
Nälkään eivät näänny edes siitä kovasti nykyään valittavat muusikot.
Paljon haittaa ja kiusaa voidaan kuitenkin näennäisessä monopoli- tai kartelliasemassa asiakkaalle tuottaa.
No, noin päin minäkin kuvittelen syy-seuraussuhteen menevän. Ja silloin ei kai teknologisesta kehityksestä johtuvia asioita voi suoraan pistää talouskasvun piikkiin, kuten alunperin teit.
Yritätkö nyt tosissaan väittää, etteikö materialla olisi ei-materiaalisia ulottuvuuksia, jotka liittyvät oikeuksiin, hyvinvointiin, arvostukseen, tasa-arvoon, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, ..?
Oikeistodemarille:
Julkisen hallinnon työpaikat ovat nelinkertaistuneet sitten 60-luvun!
Kaikille pitäsi olla jo selvää, että tällä sektorilla ei juurikaan tehdä tuottavaa työtä.
Siitä syystä tämä sektori on kiireesti sanitoitava taloutemme (= varsinkin vientimme)kantokykyä vastaavalle tasolle.
Toisaalta kaikille pitäsi jo olla sekin selvää, että nykykriisi on uudenlainen, syvälle rakeisiimme ulottuva.
Emme siis enää selviä vanhoilla lääkkeillä.
Ainoan todellisen ratkaisun pidemmällä tähtäyksellä tarjoaakin vain PK-sektorimme kilpailukykyinen, vientivetoinen talouskasvu.
Oikeisto, yms. demarien kannattaisi jo tunnustaa tosiasiat, ja unohtaa kalmanhajuiset marxilaiset ajatuksensa.
On jo aika lopettaa populistihuijaus ja tunnustaa rehellisesti: Nykyisen kokoiselle julkiselle sektorille ei enää ole tiedossa maksajia!
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka yrittää maksaa ei-tuottavien palkat
Hei haloo!
Sairaalat, koulut, yliopistot, teiden auraus, satamien yllåpito ja kaikki muu. Turhgaa ja tuottamatonta?!
No kyllä ”rehellinen” yrittäjä mielellään ottaisi tuottavan siivun näistä tuottamattomista…
Ja onhan niitä yksityistetty.
Ymmärsin että kyse on julkisesta hallinnosta, ei julkisesta sektorista. Julkinen hallinto on itsessään valtava, esimerkiksi EVA:n mukaan:
Jopa tämä 18.6% arvio hallinnon kustannuksista tuntuu alimitoitetulta ihan jo niiden juttujen perusteella mitä tutuilta asiantuntija-ammatin työnkuvasta julkisella sektorilla on kuullut. Hallinto- ja byrokratiatyön osuus kasvaa jatkuvasti substanssin kustannuksella.
Olisi pikkuhiljaa myönnettävä että massiivinen julkinen sektori oli 70-luvun alun vaikeissa olosuhteissa tehty hätäratkaisu suurten ikäluokkien syrjäytymisen estämiseksi, ja sellaisena tilapäinen merkityksessä työuran pituinen.
Sinnepäinkään nykyisen kokoista julkista sektoria ei tarvita samantasoisen elämänlaadun säilyttämiseksi, jos elämänlaatuna ei pidetä mahdollisuutta leppoisaan lisäarvoa luomattomaan ja laitostavaan suojatyöpaikkaan.
Minusta Syltyn pointti oli siinä, että teknologian kehitys on sitä talouskasvua. Se, että nykyisillä ihmisillä on isoja taulutelkkareita pienien putkitelkkareiden (tai ei minkään) sijaan, tarkoittaa parempaa materiaalista hyvinvointia. Mitä talouskasvun pitäisi tarkoittaa jos ei juuri sitä, että ihmisillä on parempi materiaalinen hyvinvointi?
Ei kai talouskasvu voi sisältää sellaisia nollasumma-asioita kuin vaikkapa taloudellisen hyvinvoinnin tuoma status yhteiskunnassa. Tällaisten asioiden kohdallahan yhden aseman paraneminen tarkoittaa aina jonkun toisen aseman huononemista.
Epäilemättä PK-sektori on tärkeä hyvinvointimme kannalta. Ja julkisella puolella on jossain määrin saneerattavaa. Mutta on niitä loisia myös yksityisellä sektorilla.
Seppo Korppoon kannattaisi kiinnittää huomiota esimerkiksi finanssisektoriin. Tekevätkö kaikki pankiirit yhteiskunnan kannalta tuottavaa työtä? Vai onko osa rahanpyörittäjistä turhanpäiväisiä keinottelijoita ja kuormasta syöjiä.
Kaupan sektorilla on heikon kilpailun vuoksi löysää. Se aiheuttaa kuluttajille ja sitä kautta yhteiskunnallemme turhia lisäkuluja.
Fortum saa voittoja, jos vain vettä sataa. Vanhat ydinvoimalat tuottavat valtavaa kassavirtaa täysin riippumatta johtajien kyvyistä. Ja sitten nykyiset johtajat kuitaavat kohtuuttomat palkkiot.
Kun laitetaan julkista puolta kuntoon, niin tehostetaan samalla myös yksityistä sektoria.
Julkinen sektori mm. kouluttaa ne työntekijät, jotka työnantajat saavat käyttöönsä voidakseen rikastua. Mutta tuosta jälkimmäisestä olen täysin samaa mieltä. Julkinen talous oli viime vuonna 59 % BKT:stä, mikä oli toiseksi korkein. Tanska edellä ja muut perässä. Hyvinä vuosina tuo on ollut luokkaa 50 %.
Pekalle sanoisin, että kyllähän EKP on viime aikoina melko aktiivisesti ostanut Italian ja Espanjan velkakirjoja. Mutta EKP on tehnyt ostot jälkimarkkinoilla. Sopimuksia on tulkittu niin, että lähinnä vain suorat ostot maiden järjestämissä huutokaupoissa on kielletty.
Joten EKP voisi aivan hyvin vaikkapa tuplata velkakirjojen ostot jälkimarkkinoilla, mutta sen sijaan se on lähtenyt työntämään rahaa markkinoille pankkien kautta.
Miksi? Siksi, että sillä tavalla se antaa pankkitukea saksalaisille ja ranskalaisille pankeille. Ja Merkel ja Sarkozy ovat tyytyväisiä, koska kansa luulee, ettei veronmaksajien varoja tarvitse uhrata pankkien pelastamiseen.
Mutta viime kädessä myös EKP:n riskitkin kaatuvat veonmaksajien niskaan. Mutta poliiitikot pääsevät näin helpommalla, kun voivat syyttää EKP:n toilailuja. Poliitikot ovat hiljaa siitä, että linjaukset on tehty EU:n kokouksissa.
Myös suomalaiset veronmaksajat saavat Suomen Pankin taseiden kautta osansa EKP:n megariskeistä, vaikka suomalaiset pankit eivät suoraan hyödy EKP:n toimista. Suomen hallitus ei vaan ole tätä halunnut kertoa kansalaisille.
Paljon olisi varaa yksityistää ja leikata, tuostakin listasta säilyttäisin ehkä suurimmaksi osaksi sairaalat, koulut ja yliopistot. Mihin Suomessa esimerkiksi tarvitaan allaolevan linkin putiikkeja:
http://www.laaninhallitus.fi/
Tämän päivän Hesarin pääkirjoitussivulla oli Sakari Puiston kirjoitus paluusta kultakantaan, silloinhan ei voisi enää valittaa, että Euro on liian kallis, tai että Kiinan valuutta on aliarvostettu.
Onko Suomessa viime aikoina aiemmin käyty julkista keskustelua Fiat-rahan hylkäämisestä?
Jenkeissähän tätä kyllä on tapahtunut, ajatus paluusta kulta- tai hopeakantaan on varsin yleinen ainakin republikaanien keskuudessa (Cato instituutti, presidenttiehdokas Ron Paul tulevat minulla ensimmäisenä mieleen)
Noihin EKP:n laittomuuksiin tai laillisuuksiin ei voi kuin sanoa, että mitä enemmän pitävät kiinni säännöksistä, sitä nopeammin säännösten voimassa olo ainakin tietyissä jäsenmaissa loppuu euron romahtaessa. Tällaista se on, kun lakeja tehdään toiveajattelulla. Kultaa enemmän suosittelisin muuten iridiumia rahan arvon mittariksi. Kulta kun on niin tavallista ja jotenkin poissa muodista. Kultasormi, kultaranne, kultainen muisto, kultaiset vuodet, kullitetut ranteet, kultakanta…auts.
Julkisen hallinon tarpeellisuus on helppo mitata. Muutetaan _kaikki_ sen palvelut maksullisiksi ja jaetaan tulonsiirrot suoraan rahana (kansalaispalkka), ei ilmaisina palveluina.
Jos julkishallinto pitää tehokkaat koulut, päivähoidon jne. niin olkoon. Muuten yksityiset valtaavat markkinat.
Sitten tähän, että köyhällä ei ole varaa. Mielummin sitten vaikka terveydenhoitotili, johon on pakko pistää prosentti palkasta kunnes siellä on sanotaan vaikka 100 000e. Jos se menee miinukselle, niin se ei estäisi, vaan silloin ensisijaisesti käytettäisiin kuolleiden terveystilien rahat, jos se ei riitä, niin verorahoista. Mutta tavoite, olisi, että jokainen edes näkisi kustannukset.
Nyt köyhällä on kuitenkin varaa palkata valtiolle kaveri kyykyttämään sitä.
Eisiin prosentti vaan X prosenttia.
Lisäksi kaikki prosentti avustukset pitä’ä lopettaa. Esim. Asumistuki.
Voihan se olla niin… ja kun julkisen sektorin osuus työvoimasta on noin 25%, tuo 18.6% tästä on 4.65% eli aika lähellä sitä, mitä olen aikaisemmin todennut hallinnon osuudeksi.
Siitä vaan sitten yksityistämään – ehkä oikeuslaitoksen voisi yksityistää ensiksi, sehän kohtelee usein niin kaltoin ´rehellistä´ yrittäjää.
Ehkä voitaisiin myös ottaa takaisin vanha käytäntö, jonka mukaan julkiset virat annettiin eniten tarjoaville, nämä rahastivat sitten kansalta, mitä katsoivat tarvitsevansa ja tilittivät kruunulle, mitä jäi.
OS Kirjoitti:
Hei haloo!
Sairaalat, koulut, yliopistot, teiden auraus, satamien yllåpito ja kaikki muu. Turhgaa ja tuottamatonta?!
Yleensä olen arvostanut OSn rehellisiä reaktioita, joskus hänen ideologiaansa nähden vastakkaisiinkin näkemyksiin.
Nyt olen kuitenkin pettynyt: OS laittoi tiedemiehen kauniin viitan naulaan ja puki päälleen hävettävän ruman populisti-poliitikon kauhtanan.
Minulle 1 + 1 = 2. Tässä tapauksessa OS tarjoaa populistista viitosta!
Tietenkin Suomi tarvitsee kaikki suorittavan portaan sairaanhoitajat, opettajat, auraajat, satamat, yms. Ne ovat arvoresursseja, joiden palkkoja pitäisi nostaa!
Suorittavan portaan yläpuolella on kuitenkin käsitämättömän laaja, usein polittisten suojapaikkojen paljolti tarpeeton byriokratia.
Tästä on nyt kysymys!
Lienee turhaa odottaa OSn ”rehellistä” kommettia tästä?
Suomi-laivan moottori on nyt pysähtynyt ja joka paikassa on vuotoja!
Nyt on aika lähteä koneremonttiin, ja loput miehet pumppuinin…
Kuitenkin OS näyttää ehdottavan juhlien jatkamista, toisten piikkiin tietenkin!
Seppo Korppoo,
Edustaa yrittäjiä, joiden piikki on menossa kiinni
Jos puhutaan hallinnon työpaikoista, pitää käyttää hallinnon työpaikkojen määriä eikä sadoista tuhansista työpaikoista, jolloin täytyy tarkoittaa sairaaloita, opettajia ja niin edelleen.
Tohtori Henrikki Lahti kirjoitti taannoin seuraavaa:
”Suomessa työvoimaksi voinee arvioida noin 3 miljoonaa. Tästä julkisen sektorin palveluksessa on noin kolmannes, liki kolmannes on laajan työttömyyden piirissä – kun rehellisesti lasketaan kaikki järjestelyt – ja vain runsas kolmannes tekee tuottavaa työtä yksityisellä sektorilla, jonka periaatteessa pitäisi tuottaa koko talouden käytettävissä olevat tulot.
Kun aikanaan 90-luvun alussa mm. Sampon pääjohtaja Jouko Leskinen esitti ”kauhuskenaarion” siitä, että Suomessa huoltosuhde lähestyy kestämätöntä kolmen rajaa, nyt ollaan matkalla kohti lukua viisi eli yksi ihminen tuottavassa työssä joutuu elättämään neljää muuta.”
Vuonna 2011 suurimmat irtisanojat olivat pörssiyhtiöitä (mm. Nokia ja UPM-Kymmene), ja sama tahti jatkuu…
Nyt ei Suomessa kannattaisi irvistellä kateellisina sille, että Saksan keknoteollisuus on niin kilpailykysyistä tai siitä, että kiinalaiset ovat epäreiluja kun tekevät silmittömästi töitä ja säästävät.
Ja tästä kaikesta sitten johtuu se, että euro on liian kallis.
Ei pikku Suomi tälle voi mitään!
Sen sijaan pitää kiireesti panna omat asiat kuntoon:
1) Julkinen sektori pienennettävä kilpailukykyiselle tasolle
2) PK-sektori rajuun, vientivetoiseen kasvuun
Kaikki muu onkin sitten kansan harhaanjohtamista ja
populismia.
Olen myös huolestunut siitä järjenvastaisesta, tälläkin palstalla esiin tulevasta asenteesta, että kaikki mielipiteet olisivat muka saman arvoisia.
Kyllä se kuitenkin on niin, että 1+1 = 2.
Seppo Korppoo
Huutavan ääni populismin korvessa?
Pakko on olla huutavan populistin kanssa samaa mieltä, että kaikki mielipiteet eivät ole saman arvoisia. Eivät, vaikka niitä olisi paljonkin.
Jos osaa laskea 1+1, osoittaa vain sen, että eräillä yrittäjillä koulutustaso edelleen on se perinteinen: pari kierrosta kiertokoulua ja nekin väärään suuntaan.
Ja eikö olekin erikoista, että kansainväliset sijoittajat yrittävät kaikin keinoin saada haltuun juuri noita tuottamattomia julkisen sektorin tehtäviä – ja tekevät niillä hirveitä voittoja, veronmaksajien rahoilla.
En ymmärrä tätä ajattelua, että yksityisen sektorin työ on tuottavaa ja julkisen sektorin ei. Jos virasto ulkoistaa esim. siivouspalvelunsa yksityiselle sektorille, niin muuttuko tämä työ yhdessä yössä tuottamattomasta tuottavaksi?
Lisäksi voisi myöskin kysyä vaikkapa Korppoolta, että onko sitten myös yksityisen sektorin hallinto täysin tuottamatonta työtä?
Välillä tulee mieleen, että kummasta on kyse: ei vain osata nähdä kuinka rajoittunut ja turmiollinen oma mielipide on, vai siitä että fanatismi (kuten nyt vaikka yksityistämisen kanssa) voittaa havainnot.
Kirjoitat että oikein korostetusti _kaikki_ hallinnon palvelut maksullisiksi ja hoidetaan homma tulonsiirtoina. Esimerkkeinä sitten koulut ja sairaalat (ei siis edes puhetta mistään byrokraateista).
Eli tuomioistuin käsittelee syytteen sinuun kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä vasta kun olet sille maksanut? Kunhan nyt ensin tietysti olet maksanut poliisille siitä että juttu on ensinkään tutkittu. Palokunta sammuttaa vain ne talot, joista asukas vinguttaa visaa. Valitettavasti voin kertoa, että maahan tapahtuvan hyökkäyksen sattuessa ilmapuolustuksemme ei vielä osaa erotella suojattavia kohteita maksuluokan mukaan, joten pommitukselta pitää suojata joko myös ne inhottavat vapaamatkustajat tai ei ketään.
Jostakin löytyy optimipiste ulkoistamiselle ja se voi hyvinkin olla sellainen, että ulkoistaa pitää enemmän kuin nyt. Mutta aivan selvää on, että on tilanteita joissa on määrättömästi parempi hoitaa asia julkisen sektorin toimesta. Ja vielä isompi joukko tilanteita joissa se luultavasti on fiksumpaa. Tämän rajan löytäminen on tarpeellinen prosessi, mutta tuollaiset ideologiset heitot tuovat mieleen lähinnä lahkolaisen fanaattisuuden, jossa toistellaan Friedmania Jahven sijaan…
Juuri niin! Olet ymmärtänyt yksityistämisideologian aivan oikein. Ja kyllä se sitten yrittäjälle tuottaakin.
KKK kirjoitti: ”En ymmärrä tätä ajattelua, että yksityisen sektorin työ on tuottavaa ja julkisen sektorin ei.”
Tästä on juuri kysymys. Se menee yksinkertaistaen näin:
Jos elämme markkinataloudessa, niin sitten on toimittava sen sääntöjen mukaan.
Tästä seuraa se, että jos jotain tehdään verovaroilla, niin se ei ole tuotavaa työtä.
Tuottava työ tehdään kivenkovassa ja armotomassa kilpailussa: Paras tuote menee kaupaksi, ja siitä sitten saadaan ne veroeurot.
Jos tässä ei pärjää, niin edessä on konkurssi ja velkavankeus.
Jos puolestaan eletään marxilaisessa sosialismissa, silloin kaikki on toisin. Esimerkkejä löytyy Pohjois-Koreasta ja Kuubasta.
Neuvostoliittokin yritti, kalmanhajuisin seurauksin.
Jos tätä ei halua uskoa tai ymmärtää, niin on parempi tehdä marxilaisia kokeita rotilla, ei suomalaisilla.
Suomalailla näitä kokeita haluavat tehdä ne, joilla on kaapissaan piilossa marxin luuranko, usein jopa hämäysmielessä vihreäksi tai Ruotsin väreihin maalatuna.
Olisi tälle palstalle kunniaksi, jos OSkin lausuisi tästä jotakin.
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka taistelee rystyset veressä jokaisesta vienti-kaupasta
”Kaikissa selvityksissä on hallinnon osuus kuntien työntekijöistä noin 4 prosenttia”
”Jos puhutaan hallinnon työpaikoista, pitää käyttää hallinnon työpaikkojen määriä eikä sadoista tuhansista työpaikoista, jolloin täytyy tarkoittaa sairaaloita, opettajia ja niin edelleen.”
Tässä jää kyllä huomioimatta se aika, jonka opettaja, lääkäri tai sairaanhoitaja käyttävät siihen, että istuvat lomakkeen tai tietokoneen ääressä ja naputtelevat sinne tilastointiraportteja tai tekevät moniammatillista monikulttuuriyhteistyösuunnittelua.
Hallinnon ja ns. varsinaisen työn raja on veteen piirretty viiva; osa tästä viivan kieppeillä tapahtuvasta puuhastelusta on varmasti jollain tasolla hyödyllistäkin. Mutta joka tapauksessa pelkästään laskemalla hallinto-nimisen organisaation työntekijöiden nuppiluku ja budjetti ja vertaamalla sitä koko budjettiin ei saada koko totuutta.
Väitätkö sitten, että katujen rakentaminen ei tuota ihmisille hyvinvointia. Vaikka kaikki hyötyvät katujen olemassaolosta, minkään yksityisen tahon ei kannata niiden rakentamista rahoittaa, koska yksityinen hyöty ei ylitä kustannuksia. Tämän vuoksi katujen rakentaminen rahoitetaan julkisesti. Sama koskee esim. lääketieteellistä tutkimusta. Myös kaikki yksityisellä sektorilla tehty työ ei lisää yhteiskunnan kokonaishyvinvointia millään tavalla. Otetaan esim. lehdenmyyjä. Hyvä lehdenmyyä hyödyttää valtavasti omaa firmaansa, mutta ei koko kansantaloutta, koska lehden tilaaminen on pois ostajan muusta kulutuksesta.
KKK:lle,
Markkinataloudessa vapaalla suomalaisella miehellä ja naisella on oikeus odottaa riittäviä ja tehokkaita palveluja vastineeksi maksetuille veroille.
Nämä palvelut syntyvät nk. tuotamattomia töitä tekemällä, jotka usein ovat hyvinkin tärkeitä ja arvostettavia.
Verot eivät kuitenkaan saa olla liian korkeita kilpailijamaihin verrattuna.
Liian korkeat verot nimittäin tekevät tuottavan työn kannattamattomaksi, mikä puolestaan tappaa vapaan yrittäjyyden, ja johtaa ajan mittaan maan velkoihin ja konkurssitilaan (vrt. Kreikka).
On tärkeää pitää mielessä, että valtion pitää olla vapaitten kansalaistensa palvelija, eikä päinvastoin.
Seppo
Jo aloituskirjoituksessasi:”eivät meidän palkankorotukset olleet liian isoja, mutta Saksan olivat liian pieniä”. Olipa hauskasti sanottu. Tästäkin näemme, miten monella tavalla asian voi esittää, unohtamatta myönteistä sävyä. Vain verbaalisti kyvykäs kaveri kykenee tähän. Joka päivä voi oppia jotain. Kiitos
Hyviä määritelmiä. Arvuuttelen ja yritän tsuumata tarkoitustasi. Ammuit ehkä terveyden-ja vanhustenhuoltoa kohti. Entä jos poraudutaan syihin, mitä mahtaa löytyä? Olisiko lääkärit menettäneet valtansa poliitikoille(lue talousasiantuntijoille)? Puuttuuko lääkärikoulutuksesta kokonaan johtajakoulutus? Ovatko lääkärimme tietopäätteen tuijottajia? Onko lääkäreillämme liian vähän aikaa asiakkaalle, ja puuttuuko heiltä koulutettu sihteeriapu?
Tässä aluksi pureskeltavaa, ja mitä tulee yrittäjien koulutustasoon, niin eiköhän tosiyrittäjä pidä huolta siitä, että hänen ammattituntemuksensa riittää omalle alalleen. Kauan ei markkinoilla vilpillä ja osaamattomuudella pärjää, se kai on fakta?
Mutta täsmäkoulutus olisi tietenkin hyvä. Insinööri siistijänä on ehkä haaskausta?
En tästä asiasta ole mitenkään eri mieltä. Miellän termit tuottava ja tuottamaton vain erilailla kuin sinä.
Voi hyvänen aika. Maksaahan jokainen yrittäjä yhteiskunnalle veroa ja mitä paremmin yritys toimii, sitä enemmän yhteiskunta saa hyvää, siis verotuloja. Tämän lisäksi yritys työllistää muita ihmisiä, jotka myös puolestaan maksavat tuloveroa yhteiskunnalle.
Tämä ihan pienenä lisänä ajatteluusi hyvä ystävä.
Kerropa ystäväiseni, miten Sinä miellät tuottavan ja tuottamattoman. Tämä vain siksi, ettei tulisi väärinkäsityksiä. Siis, mitä tarkoittaa tuottaa ja toisaalta ei tuota?
Ole hyvä.
Mutta maksaa myös ne yrittäjät veroja, joiden tuotteen kuluttamisesta tuon lehden tilaaminen on pois. Oli myyntipuhe kuinka hyvä tahansa, se ei lisää minun käytössäni olevia tuloja yhtään. Oletetaan että taitava puhelinmyyjä saa minut vaihtamaan puhelinliittymää toisen yhtiön samanhintaiseen. Yhteiskunnan käytössä olevat verorahat eivät tämän myyntityön seurauksena kokonaisuutena lisäänny yhtään.
Tuottavaksi työksi lasken kaikki sellaiset työt, jotka lisäävät yhteiskunnan yhteenlaskettua hyvinvointia.
KKlle vielä:
Tuossa edellä koetin jo valottaa tätä tärkeää tuottava / ei-tuottava työ -käsitettä seuraavalla:
”Tohtori Henrikki Lahti kirjoitti taannoin seuraavaa: …. ja vain runsas kolmannes tekee tuottavaa työtä yksityisellä sektorilla, jonka periaatteessa pitäisi tuottaa koko talouden käytettävissä olevat tulot.”
Kyllähän me kaikki haluamme lisätä hyvinvointiamme. Oleellista on kuitenkin se, että mistä siihen ne rahat oikein saadaan!
Verovaroilla maksettu, ei-tuottava työ vain pyörittää hyvinvointi-systeemissä jo olevaa rahaa, jonka määrä hiljalleen kutistuu inflaation vaikutuksesta.
Tuottava työ on sillä tavällä arvokasta, että se ylläpitää ja kasvattaa hyvinvointiimme tulevaa rahaa.
Hyvinvointimme kannalta tupla-arvokasta tuottavaa työtä tehdään vientitoiminnassa. Siitä saadaan nimittäin lisäksi valuuttaa elintärkeän tuonnin ostoon.
On laskettu, että noin puolet hyvinvoinnistamme on peräisin juuri viennistä.
Nämä asiat on melko helppo oivaltaa, kunhan ensin tuulettaa aivoistaan marxilaiset ajatukset.
Näitä ajatuksia meille vieläkin tuputtaa, jo ö-tasoon downgreidattu perus-maxilainen intelligentsiamme.
Seppo Korppoo
Vienti-yrittäjä, 30+ vuoden kokemuksella
Selvähän tämä: verot kerätään kertaalleen ja siellä ne pyörii systeemissä kunnes kutistuvat pois.
Helppoa ja yksinkertaista 1+1 matematiikkaa.
Ja ”rehellisen” yrittäjän tavoitteena on siirtää kaikki palvelu yrityssektorin tuottamaksi, mutta hän ei jostain syystä sano sitä suoraan vaan kehittelee kiertoilmaisuja.
Käytännössä tämä hänen ideologiansa, jonka mukaan kaikki verovaroilla tehty työ on aina tuottamatonta, tarkoittaa esim. sitä, että kun yksityinen lääkäri ottaa potilaan vastaan, se on tuottavaa työtä, mutta kun potilas hakee KELA-korvauksen, se muuttuu samassa tuottamattomaksi.
Ja entäpä maanteiden auraus? 1+1 matematiikalla voidaan heti havaita, että siinä ei ole yksityinen raha takana, siis tuottamatonta työtä, kannattaisi lopettaa moinen tuhlaus!
Seppo Korppoolle kiitokset suorapuheisuudesta. Korppoo antaa mielestäni hyvän kuvan kaikille lukijoille siitä, mikä pitää olla se ajattelun taso, jolla voi pärjätä tuottavan sektorin raadollisessa maailmassa. Erityisen arvokkaaksi Korppoon teon tekee se, että hän ei välitä puheidensa mahdollisista seuraamuksista bisnekselleen.
”Verovaroilla maksettu, ei-tuottava työ vain pyörittää hyvinvointi-systeemissä jo olevaa rahaa, jonka määrä hiljalleen kutistuu inflaation vaikutuksesta.”
Terveydenhuolto voidaan rahoitetaan normaalisti joko julkisista varoista tai vakuutuksesta
Verojen ja vakuutusmaksujen keruu on juuri samaa eli riskien jakamista eli vakuutetut tai veronmaksajat maksavat riskit ja se on tulonsiirto terveiltä sairaille.
Ei työn tuottavuutta tai hyödyllisyyttä voi arvioida sillä perusteella mikä on rahoitustapa
Ei enää koskaan suvaitsevaisuuspuolueelle ääntäni. Tämä lienee tavallisin vastaus. Olen loinen , ei asfalttia pihassa, ei oopperaa, ei Guggenheimia, ei Kiasmaa, ei musiikkitaloa – silti luontokerho
Eiköhän tuo ole hieman kaukaa haettu. Harva väittää, että kaikki julkisen sektorin työ olisi tuottamatonta. Mutta julkisen sektorin tuottavuus kasvaa kyllä heikonpuoleisesti.
Esimerkkinä vaikka se perustapaus, lääkäri. Kaikkihan me olemme sitä mieltä että lääkäreitä tarvitaan ja lääkärin työ on tuottavaa. Mutta onko niin, että jos arvostelet julkisen sektorin toimintaa, niin pyrit epärehellisesti haukkumaan juuri sitä tuottavaa työtä?
Jokunen päivä sitten pitkään lääkärinä toiminut valitteli lehdessä sitä, että hän voi ottaa vastaan vain puolet siitä potilasmäärästä mitä hän käsitteli 1980-luvun alussa. Syynä on voimakkaasti lisääntynyt raportointi – hän käyttää suuren osan ajastaan siihen, että kirjoittaa tietokoneeseen asioita, jotka kerätään muistiin jotain käyttöä varten, tai sitten ei.
Jos tätä nyt sitten arvostelee, niin onko silloin hyvinvoinnin vihollinen? Entä jos vain haluaisi, että lääkäri hoitaa potilaita eikä STAKES-suhdetta (vai mikä sen nimi tässä kuussa onkaan).
Käy läpi esitetyt kommentit hieman huolellisemmin niin huomaat että ei tuo väite niin kaukaa haettu ole.
Meillä matala palkkaisilla eläkeläisillä ei mene tosiaankaan hyvin. kun raha siirtyy yhdeltä toiselle niin se on meiltä pois, pankin johtajan taskuun. Saksa ja keskuspankit ottavar kyllä rahaa vastaan mutta kun on maksun aika ei mitään kuulu.
Terveisin Jorma, Pudasjärveltä
Eläkeläinen