Mielipidetutkimukset ohjaavat äänestäjiä – onko se väärin?

59 vastausta artikkeliin “Mielipidetutkimukset ohjaavat äänestäjiä – onko se väärin?”

1. Mielipi­de­tutkimuk­set eivät ohjaile äänestäjiä. Äänestäjät saa­vat tietoa tois­t­en­sa aikeista, ja käyt­tävät sitä hyväk­si päät­täessään omas­ta äänestämisestään.

   Siir­toääni­vaali on hyvä aja­tus, mut­ta en usko että sille on saatavis­sa tarpeek­si kannatusta.

   Vastaa

2. Medi­an tapa uuti­soi­da mielipi­de­tiedusteluista saat­ta joh­dat­taa äänestäjiä harhaan. Tilas­tol­lis­es­ti merk­i­tyk­set­tömät erot ehdokkaiden kan­natuk­ses­sa saat­ta­vat äänestäjien tak­tikoin­nin takia muo­dos­tua itseän­sä toteu­tavak­si ennus­teek­si. Siir­toääni­vaalin ongel­ma on siinä, että se vaatii aika paljon pere­htymistä äänestäjiltä. Kos­ka äänestäjil­lä ei ole aikaa pere­htyä kaikkien ehdokkaiden ajatuk­si­in perus­teel­lis­es­ti tun­neperäis­ten tek­i­jöi­den vaiku­tus äänestyspäätök­sessä korostuu.

   Vastaa

3. Siir­toääni­vaalis­sa on myös omat ongel­mansa. Ehkä selkein on se, että sar­jalli­nen elim­i­noin­tipros­es­si voi hel­posti pudot­taa jo ensim­mäisil­lä kier­roksil­la ehdokkaan, joka voit­taisi kenet tahansa muun ehdokkaan viimeisel­lä kier­roksel­la (näin tapah­tui esimerkik­si Burling­tonin pormes­tar­in­vaalis­sa 2009). Parem­pia (ja Suomen tyyli­in sopi­vasti mah­dol­lisim­man monille sopi­vaa ehdokas­ta etsiviä) menetelmiä ovat Con­dorcet-menetelmät, jois­sa jo määritelmän mukaan kaik­ki muut ehdokkaat pare­it­tain voit­ta­va ehdokas voit­taa aina.

   Nykyisessä kak­si­vai­heises­sa vaal­i­tavas­samme on ehkä parem­pi, että mielipi­de­tiedustelui­ta tehdään, ja kansalaiset keskit­tävät äänen­sä sille, jon­ka halu­a­vat toiselle kier­rokselle, kuin että kaik­ki äänestäi­sivät ykköss­su­osikki­aan. Näin käytet­tynä vaal­i­ta­pa ei mit­taa kun­nol­la ehdokkaiden todel­lista suo­sio­ta, mut­ta ehkä toimii kokon­aisuute­na parem­min. Muuten­han tässä vaal­i­tavas­sa on esimerkik­si suuri ris­ki, että yhden siiv­en “liiat” ehdokkaat vievät äänet siiv­en “johtaval­ta” ehdokkaal­ta, ja pudot­ta­vat tämän (mah­dol­lisen voit­ta­jan) toiselta kierrokselta.

   Vastaa

4. Hyvä kir­joi­tus!

   Kun siir­toääni­vaali on yhden ehdokkaan valin­nas­sa niin yksinker­tainen ja nykyisen mallin ongel­mat ovat päivän­selviä, mik­si siir­toääni­vaalia ei ole vielä otet­tu käyttöön?

   Vastaa

5. Minkään ehdokkaan äänestämi­nen ei vaiku­ta lop­putu­lok­seen, sil­lä se ei ole yhdestä äänestä kiin­ni. Joten voi samantien äänestää paras­ta ehdokas­ta, ja jät­tää tak­tikoin­ti pois.

   Aus­tralias­sa on siir­toääni­jär­jestelmä, joka sopisi eri­no­mais­es­ti esimerkik­si pormes­tari­vaalei­hin, joi­ta Suomeen tarvittaisiin.

   Vastaa

6. Har­ras­ta­jae­hdokkaiden olisi itse luovuttava.
   Jos ennakko­vaalin alka­es­sa on pudon­nut, niin reilua olisi tun­nus­taa tilanne itse. 

   Vaa­likeskusteluis­sa toisel­la kier­roksel­la lie­nee parem­mat kysymyk­set ja vas­tauk­set. Toiv­otaan toista kier­rosta, juuri asioiden vuok­si. Puu­ta­heinää puhuneel­la pres­i­den­til­lä on kuu­den vuo­den aikana olta­va muis­tu­tus vaalipuheistaan. 

   Kolmi­vai­heinen vaali paran­taisi keskustelua ja väit­te­lyä, sääli puoluei­den esi­vaalien puuttumista. 

   Medi­as­sa irvokkai­ta oli­vat alun neljän “suuren” esi­in­nos­tot ja har­ras­ta­jae­hdokkaiden höpinät — kun ei edes yritetä presidentiksi.

   Vastaa

7. Siir­toääni­vaali voidaan toteut­taa mieli­v­al­taisen monel­la taval­la. Arrown teo­reema takaa, että mikään vaal­i­ta­pa ei elim­i­noi kaikissa tilanteis­sa ongelmia. Pelaami­nen ja kikkailu on aina mah­dol­lista, ja on aina mah­dol­lista, että joku hyvä ehdokas jää ran­nalle. Esimerkik­si juurikin tilanne, jos­sa joku on melkein kaikkien mielestä toisek­si paras, mut­tei juuri kenenkään mielestä paras, putoaa siir­toääni­vaalis­sa ensimmäisenä. 

   Pres­i­dentin­vaalis­sa Pare­to-opti­maal­isu­us eli tehokku­us tarkoit­taisi sel­l­aisen pres­i­dentin val­it­semista, että jos voit­ta­va ehdokas halut­taisi­in vai­h­taa jok­sikin muuk­si, tätä vai­h­toa vas­tus­tavia olisi aina enem­män kuin vai­h­toa kannattavia. 

   Tämä tun­netaan henkilö­vaalis­sa Con­dorcet-kri­teer­inä. Yleisessä tapauk­ses­sa tälle on ole­mas­sa mah­dot­to­muus­tu­los, mut­ta toden­näköisyys syk­liselle tilanteelle on mität­tömän pieni, käytän­nössä nol­la, kun äänestäjiä on vähänkään enem­män (so. enem­män kuin kolme tai neljä).

   Vastaa

8. Olen samaa mieltä, että siir­toääni­vaali on parem­pi kuin nykysys­tee­mi, mut­ta juuri näi­den vaalien kannal­ta on hert­tisen yhden­tekevää, mikä vaal­i­ta­pa on, kos­ka Niin­istöstä tulee joka tapauk­ses­sa pres­i­dent­ti. Ain­oa jän­nät­tävä asia on se, tuleeko toista kier­rosta lainkaan. 

   Ja olen Juho Laadun kanssa samaa mieltä, ettei siir­toääni­vaal­i­ta­pakaan ole täysin var­ma keino saa­da valit­tua sitä ehdokas­ta, joka kaikil­la demokra­t­ian mittareil­la olisi suosi­tu­in. Käsit­tääk­seni Arrow’n mah­dot­to­muus­teo­ria osoit­taa, että on jopa teo­ri­as­sa mah­do­ton­ta luo­da sel­l­aista äänestys­menetelmää, joka aina täyt­täisi pari suht vaa­ti­ma­ton­ta vaa­timus­ta sille, että äänestys­tä voisi pitää “kansan tahtona”.

   Vastaa

9. Heik­ki:
   Minkään ehdokkaan äänestämi­nen ei vaiku­ta lop­putu­lok­seen, sil­lä se ei ole yhdestä äänestä kiin­ni. Joten voi samantien äänestää paras­ta ehdokas­ta, ja jät­tää tak­tikoin­ti pois.

   Minkään ehdokkaan äänestämi­nen ei vaiku­ta lop­putu­lok­seen, joten voi saman tien jät­tää kokon­aan äänestämättä?

   Data on muuten suh­teel­lisen selvää, että ihmiset tak­tikoi­vat pres­i­dentin­vaaleis­sa laajamittaisesti.

   Ja teo­reet­tis­es­ti­han on todis­tet­tu, ettei ole ole­mas­sa äänestysjär­jestelmää, jos­sa ei olisi tilan­net­ta, jos­sa äänestämäl­lä pref­er­enssien­sä vas­tais­es­ti saa parem­min pref­er­ensse­jään vas­taa­van lop­putu­lok­sen (Arrow’n paradoksi).

   Vastaa

10. Siir­toääni­vaali olisi parem­pi kuin nykyi­nen jär­jestelmä, mut­ta taitaisi olla liian vaikeaa “perus suo­ma­laisille” kansan syville riveille. Kun jo nyt suuri osa kansas­ta tuskailee edes yhden ehdokkaan val­it­semises­sa itselleen, miten samat tyyp­it saisi­vat kaik­ki 8 ehdokas­ta paremmuusjärjestykseen?

    Vastaa

11. Kim­mo Grön­lund ehdot­taa blo­gis­saan toista vai­h­toe­htoa, mielenkiintoinen:

    Hyväksymis­vaal­i­ta­pa on tarkoitet­tu vaalei­hin, jois­sa use­an ehdokkaan kesku­ud­es­ta val­i­taan yksi edus­ta­ja. Jokaisel­la äänestäjäl­lä olisi mah­dol­lisu­us äänestää kaikkia niitä ehdokkai­ta, jot­ka on valmis hyväksymään pres­i­den­tik­si. Äänestäjäl­lä olisi siis näis­sä pres­i­dentin­vaaleis­sa korkein­taan kahdek­san ään­tä. Kaik­ki äänet ovat sama­nar­voisia, eli niitä ei äänestys­li­pus­sa laite­ta järjestyk­seen. Eniten hyväksymisääniä saanut ehdokas val­i­taan presidentiksi.

    http://blogit.mtv3.fi/kgb/2012/01/16/tahdeton-kansanvaali/

    Vastaa

12. Osmo

    “Onko täl­lainen gallupo­h­jailu väärin? Jois­sakin mais­sa mielipi­de­tieduste­lut ennen vaale­ja on kiel­let­ty, jot­ta äänestäjiä ei ohjailtaisi.”

    Jos kieltämisen perustelu­na olisi äänestäjien ohjailem­i­nen, niin siinä tapauk­ses­sa pitäisi var­maan miet­tiä myös muiden äänestäji­in vaikut­tavien keino­jen oikeel­lisu­ut­ta. Joka ker­ta kun poli­ti­ikko avaa suun­sa tai läp­pärin­sä on tarkoi­tus ohjail­la äänestäjää. Pitäisikö Osmon blo­gi kieltää vaalien alla, kos­ka tässä(kin) puheen­vuorossa ohjail­laan äänestäjiä?

    Vaik­ka gallupit kiel­let­täisi­in, niin pros­ent­tiluku­ja tihkuisi julk­isu­u­teen joka tapauk­ses­sa. Kan­di­daatin kan­nat­taisi tietyssä tapauk­ses­sa teet­tää mielipi­demit­taus ja julk­istaa se kol­man­nen osa­puolen kaut­ta. Kiel­lon rikkomis­es­ta seu­raisi kaiketi sakko­ran­gais­tus, jon­ka hait­tavaiku­tus olisi kuitenkin saavutet­tua hyö­tyä pienempi. 

    Näis­sä tapauk­sis­sa mielipi­demit­tauk­sil­la olisi myös helpom­pi vaikut­taa yleiseen mielip­i­teeseen, kos­ka mit­tauk­sia olisi paljon vähem­män käytet­tävis­sä ja olisi vaikeampi arvio­da luku­jen toden­peräisyyk­siä. Tämä jos mikä kan­nus­taisi gallupi­en manip­u­loimiseen ja väärinkäyttöön. 

    Mit­taamises­sa ei sinän­sä ole mitään väärää, kos­ka pelisään­nöt ovat kaikkien tiedos­sa ennen pelin alkua, se on vain seik­ka joka täy­tyy ottaa huomioon ja mielel­lään ennen kuin gallu­pe­ja ryhdytään suorittamaan. 

    Hyväksytään se, että gallupit vaikut­ta­vat mielip­iteisi­in ja se, että kiel­lol­la ei toden­näköis­es­ti saavute­ta mitään järkevää. Annetaan olla.

    Vastaa

13. Ein­sten:
    ´snip´
    Hyväksytään se, että gallupit vaikut­ta­vat mielip­iteisi­in ja se, että kiel­lol­la ei toden­näköis­es­ti saavute­ta mitään järkevää. Annetaan olla.

    Eipä ole syytä kri­ti­ikit­tömästi hyväksyä, että gallupit vaikut­ta­vat mielip­iteisi­in — toki ne voivat vaikut­taa käyt­täy­tymiseen, mut­ta ei sekään vaiku­tus ole yksioikoista.
    Niin­istön suosikki­ase­ma ei perus­tu gallup­pei­hin, vaan siihen, että hän on ollut vah­vasti esil­lä kauan aikaa — tun­net­tuudessa ei siis ole ongelmaa.

    Gallu­peil­la saat­taa olla vaiku­tus­ta siihen, että äänestetään niin, että henkilö X saadaan pudotet­tua toiselta kier­rokselta — niin ainakin itse äänestän ja näin äänes­tivät mon­et, kun saati­in Rehn toiselle kier­rokselle — eikä henkilöä X.

    Kun inhokkiäänet eivät ole käytössä, mik­si moinen pitäisi estää?

    Vastaa

14. Noin puo­let suo­ma­lai­sista ei ymmärtäisi hölökäsen pölähtävää siir­toääni­vaaleista. Äänikyn­nyk­sen selit­tämisessä olisi siinäkin omat haasteensa.

    Idols-tyy­li­nen pudo­tuskisa olisi sit­ten jo helpom­pi, se kun on tele­vi­sios­ta tuttu.

    Vastaa

15. Nykyisen pres­i­dentin­vaal­i­ta­van mon­et ongel­mat tun­netaan ja paran­nuskeino­jakin osa­taan tarjota. 

    Se vaan ei muu­ta koko vaalin tarkoituk­sen­mukaisu­u­den vähen­e­mistä pres­i­dentin tehtävien hai­h­tu­misen myötä. Nyt jo olemme tilanteessa, että pres­i­den­til­lä on niin vähän viimekätistä val­taa, että ei ole järkevää pitää kiin­ni “kansan­vaal­ista”.

    Vaalilain­säädän­töön kai­vataan iso jytky, jol­la yhdis­tetään eduskun­nan ja pres­i­dentin toimikaudet samak­si neljäk­si vuodek­si, kun­tavaali mielel­lään vielä siihen samaan, vaik­ka kak­si­ta­soise­na seuduil­la joil­la on siihen tarvet­ta. Ja sit­ten kiel­to osal­lis­tua samal­la ker­taa eduskun­nan ja kun­nan­val­tu­us­ton vaali­in! Tätä Suomen nyky­istä mallia kat­so­taan varsin hi-taas-ti sivistys­val­tiois­sa; siis sitä että Suomes­sa voi olla kansane­dus­ta­ja ja vaik­ka val­tioneu­vos­ton jäsen ja istuskel­la kun­nan­val­tu­us­tossa muina miehinä päät­tämässä sen tason asioista.

    Insti­tuu­tiot selkeästi erilleen ja vaalit yhteen nip­pu­un, pres­i­dentin val­it­sem­i­nen eduskunnalle.

    Vastaa

16. Siir­toääni­vaali olisi parem­pi kuin nykyi­nen jär­jestelmä, mut­ta taitaisi olla liian vaikeaa “perus suo­ma­laisille” kansan syville riveille. Kun jo nyt suuri osa kansas­ta tuskailee edes yhden ehdokkaan val­it­semises­sa itselleen, miten samat tyyp­it saisi­vat kaik­ki 8 ehdokas­ta paremmuusjärjestykseen?

    Siir­toääni­jär­jestelmä ei minus­ta ole kovin hyvä, kun samal­la vaival­la saa paremmankin. 

    Olen­nais­es­ti äänestäjästä halu­taan irti se infor­maa­tio, mihin järjestyk­seen hän lait­taa ehdokkaat pare­it­tain. Jos ote­taan kak­si ehdokas­ta, ne voivat ver­tau­tua kolmel­la taval­la: A parem­pi, yhtä hyviä, B parem­pi. Ja jos meil­lä on 8 kan­di­daat­tia, tarvi­taan 28 vertailua.

    Käytän­nössä tämän infor­maa­tion saa helpohkosti paper­ille, jos äänestys­lip­pu­un prän­tätään jokaisen ehdokkaan nimi ja sen perään kahdek­san (tai seit­semänkin riit­tää) laatikkoa, joista enin­tään yhteen saa lait­taa ruksin. Mitä enem­män vasem­mal­la ruk­si on, sitä enem­män äänestäjä ehdokkaas­ta pitää. Jos ruk­sia ei ole, se olete­taan huonoim­paan kat­e­go­ri­aan. Ja samaan kat­e­go­ri­aan saa lait­taa vaik­ka kaik­ki ehdokkaat, jos haluaa.

    Help­po täyt­tää, help­po käyt­tää, help­po tulki­ta. Ään­ten­laskukin on help­poa siihen asti, että näi­den kaikkien 28 ver­tailun tulok­set las­ke­taan yhteen. Tykkäämiset plus­sana, ei-tykkäämiset miinuk­se­na, tas­apelit nollana.

    Jos tuos­ta joukos­ta löy­tyy joku, joka pariver­tailus­sa hakkaa kaik­ki muut, Con­dorcet-voit­ta­ja on löy­tynyt. Näin ei kuitenkaan aina käy. Voi käy­dä niin, että A voit­taa B:n, B voit­taa C:n ja C voit­taa A:n. Voit­ta­ja on selvästi joku näistä, mut­ta se ei ole mitenkään itses­tään­selvää, kenelle tit­teli kuuluu.

    Sen jäl­keen onkin pohtimi­nen menetelmis­sä. Voidaan esimerkik­si hel­posti laskea kaikille kan­di­daateille hei­dän voit­tamien­sa ver­tailu­jen määrä. Tässä on vain se ongel­ma, että menetelmä tyyp­il­lis­es­ti tuot­taa tas­apelin ongelmatilanteissa.

    Tai sit­ten voidaan ottaa pien­im­män häviäjän menetelmä; val­i­taan se ehdokas, jon­ka huonoin pariver­tailu­tu­los on paras.

    Tai… Menetelmiä on iso nip­pu, kaikil­la niistä omat huonot puolensa.

    Suurin ongel­ma on se, että ei ole ole­mas­sa mitään ilmi­selvää määritelmää sille, kenen pitäisi voit­taa vaalit. Tästä huoli­mat­ta järjestys­tä enem­män huomioi­vat menetelmät ainakin estävät ääriehdokkaiden nousun (kos­ka heitä myös yleen­sä ääri-inho­taan) ja sikäli sopi­vat esimerkik­si pres­i­dentin­vaali­in hyvin.

    Vastaa

17. Tuos­ta tois­es­ta kier­rokses­ta tulee melko pli­isu, jos Niin­istö ja Haav­is­to oli­sisi vas­takkain. Eikö Arhin­mä­ki, Väyry­nen ja Soi­ni olisi paljon parem­pia Niin­istön vastaehdokkaita?

    Vastaa

18. Sauli:
    Noin puo­let suo­ma­lai­sista ei ymmärtäisi hölökäsen pölähtävää siir­toääni­vaaleista. Äänikyn­nyk­sen selit­tämisessä olisi siinäkin omat haasteensa.

    Siir­toääni­vaalien lasken­ta ei ole ihan help­poa, mut­ta äänestämi­nen kuitenkin varsin intuitiivista.

    Kuin­ka moni muuten nykyään osaa eduskun­tavaalien d’Hondtin? Ainakin medi­al­ta menevät ratku­vasti ver­tailu­lu­vut ja äänet sekaisin.

    Vastaa

19. Minus­ta tämä suo­ma­lainen suo­ra henkilö­vaal­i­malli on aika hyvä. Ongelmia äänien “hukkaan­men­e­mis­es­tä” ei syn­ny, jos gallu­pe­ja on riit­tävästi, ne pitävät suurin piirtein paikkansa ja ihmiset siir­tyvät jo ensim­mäisen vaalin kam­pan­joiden aikana parin-kol­men voit­ta­jan taakse, eivätkä hajau­ta ääniän­sä liikaa. Lop­putu­los on taval­laan avoin idols-pudo­tus­malli, jos­sa ehdokkaiden kun­toa ja ajatuk­sia tes­tataan koko kam­pan­jan ajan, eikä lop­putu­los ole enää suuri yllätys.

    Vastaa

20. Kalle K.: …yhdis­tetään eduskun­nan ja pres­i­dentin toimikaudet samak­si neljäk­si vuodek­si, kun­tavaali mielel­lään vielä siihen samaan, vaik­ka kak­si­ta­soise­na seuduil­la joil­la on siihen tarvetta…että Suomes­sa voi olla kansane­dus­ta­ja ja vaik­ka val­tioneu­vos­ton jäsen ja istuskel­la kun­nan­val­tu­us­tossa muina miehinä päät­tämässä sen tason asioista.

    Minä en ymmär­rä joidenkin hirveää hinkua lisätä byrokra­ti­aa. 😀 😀 😀 Meil­lä on jo nyt neli­ta­soinen johtamis­malli maas­sa, jos­sa on vain vähän reilut viisi miljoon­aa asukas­ta! Ei tääl­lä kukaan kaipaa enää yhtään edus­tuk­sel­lista elin­tä, kun nyky­isi­inkään ei tah­do­ta saa­da ihmisiä. 

    Ehkä olen yksin aja­tusteni kanssa, mut­ta minus­ta näin pienessä maas­sa riit­tää vähempikin byrokra­tia. 😉 Yllä­maini­tus­ta on uno­htunut, että Europar­la­men­tis­sakin on muu­ta­ma paik­ka suo­ma­laisille. Val­takun­nal­lisel­la tasol­la pres­i­dent­ti ja kansane­dus­tus­laitos riit­tää. Val­tion alue­hallinto kyke­nee tehtävi­in­sä näin pienessä maas­sa ilman edus­tuk­sel­lista vah­ti­akin. Tosin alue­hallinnon kak­si tasoa tulee yhdis­tää. Nykyjär­jeste­lylle ei ole ole­mas­sa perustei­ta. Kun­nat pilko­taan vielä riit­tävän pieniksi, niin nekin toimi­vat paremmin.

    Vastaa

21. Kah­den kier­roksen vaalis­sa on se kiva puoli, että saadaan aina sel­l­ainen pres­i­dent­ti jota yli puo­let äänestäjistä on kannattanut. 

    Yhden kier­roksen mallis­sa voisi val­i­tuk­si tul­la Hlö X vaik­ka kahdek­san kymmenen­estä olisi äänestänyt jotaku­ta muuta.

    Vastaa

22. Viherinssi: Suurin ongel­ma on se, että ei ole ole­mas­sa mitään ilmi­selvää määritelmää sille, kenen pitäisi voit­taa vaalit.

    Kyl­lä täl­laisi­akin määritelmiä voidaan tehdä. Tässä yksi esimerkki:

    “Paras voit­ta­ja on se, joka voit­taisi minkä tahansa toisen ehdokkaan kah­den­välisessä ver­tailus­sa. Ellei täl­laista ehdokas­ta ole, paras on se, joka tarvit­sisi pien­im­män määrän ylimääräisiä itseään tuke­via äänestäjiä voit­taak­seen minkä tahansa toisen ehdokkaan kah­den­välisessä vertailussa.”

    Ehdokaan yhteiskun­nalli­nen hyvyys on tässä määritelmässä siis sama asia, kuin mah­dol­lisim­man pieni lisätuen tarve enem­mistön tuen saavut­tamisek­si (mui­ta ehdokkai­ta vas­taan) tietyn ehdokkan tul­tua val­i­tuk­si. Tämä hyvyy­den määritelmä tähtää mah­dol­lisim­man laa­jan tuen omaa­van ehdokkaan valintaan.

    Tämä määritelmä on itse asi­as­sa tark­ka erään Con­dorcet-menetelmän määrit­te­ly (=minmax(margins)).

    Vastaa

23. Mik­si ei yksi kier­ros riitä, kuka saa eniten ääniä on voit­ta­ja?? Olisi kaikille selvä peli, eikä paljon kikkailua sal­lisi. Mik­si tämä ei käy?

    Vastaa

24. Mielipi­de­tieduste­lut ovat vain infor­maa­tio­ta. Jos kansalaiset anta­vat niiden ohja­ta omaa käytöstään väärään suun­taan, se on kansalais­ten vika. Tai oikeus. Mikäli ‘gallupit’ kiel­let­täisi­in, alka­isi­vat poli­ti­ikan toimit­ta­jat ja ‑tutk­i­jat tekemään vas­taavia ennustemalle­ja jostain muus­ta infor­maa­tios­ta. Ja taas päästäisi­in syyt­telemään. Seu­raavak­si pitäisi kieltää vedonlyön­ti, uni­ver­saal­isti (mah­do­ton­ta), Face­book, vaal­i­ti­laisu­udet jne. Parem­pi ja hauskem­pi seu­ra­ta vaale­ja sil­loin kun infor­maa­tio­ta on paljon kuin jos koko ajan pimitettäisiin.

    Infor­ma­tion wants to be free, sano.

    Täy­tyy kyl­lä sanoa, että monille poli­ti­ikan toimit­ta­jille on onnen potku että sää muut­tui. Läm­min sade on paha paik­ka, kun on pihal­la kuin lumiukko.

    Vastaa

25. Tot­ta on, että gallupit ohjaa­vat kan­na­tus­ta ja niistä uuti­soin­ti on välil­lä nau­ret­tavaa — pienistä kan­na­tus­muu­tok­sista haetaan iso­ja otsikoi­ta. Mut­ta kyl­lä SDP:ssä on jotain pahasti vinos­sa, jos huonoon men­estyk­seen ale­taan etsiä syytä gallu­peista. Se on yleen­sä lop­un alkua ja ker­too siitä, että ollaan epätoivoisia.

    Äänestin muuten Lipposta.

    Vastaa

26. Sat­tui eteen sivus­to jos­sa on argu­ment­te­ja mik­si presidentin/pormestarinvaaleissa, jois­sa val­i­taan vain yksi läpi­meni­jä, siir­toääni­vaali voi johtaa (ja on johtanut) pöljään lop­putu­lok­seen [1], ja mik­si tämä Suomen pres­i­dentin­vaalien 2‑vaiheinen vaali on itseasi­as­sa siir­toääni­vaalia parem­pi [2].

    [1] http://rangevoting.org/Burlington.html
    [2] http://rangevoting.org/TTRvIRVreasons.html

    Lisäk­si tääl­lä [3] huo­maute­taan että Arrown teo­reema [4] (joka suun­nilleen sanoo että mil­lään tulosten­lasku­taval­la ei päästä eroon ongemista) pätee vain tilanteis­sa jois­sa äänestäjät lait­ta­vat ehdokkai­ta järjestystyk­seen. (Suomenkieli­nen wikipedia [5] jät­tää muuten tuon rajoituk­sen sanomatta.)

    [3] http://skeptoid.com/episodes/4281
    [4] http://en.wikipedia.org/wiki/Arrow%27s_impossibility_theorem
    [5] http://fi.wikipedia.org/wiki/Arrow%27n_paradoksi

    Joten esimerkik­si vaal­i­tava­pa, jos­sa äänestäjät anta­vat ehdokkaille pis­teitä (kuten mäk­i­hyp­py- tai voimis­te­lu­tuo­mar­it jot­ka arvioi­vat suorituk­sen anta­mal­la pis­teitä), ei kuu­lu Arrown teo­ree­man piiri­in. Arrown teo­reema ei sano mitään siitä, kuin­ka hyviä (tai huono­ja) tulok­sia täl­laisel­la vaal­i­taval­la voitaisi­in saada.

    Tämä pistey­tys-äänestys ei kuu­lu Arrown teo­ree­man piiri­in, kos­ka pistey­ty­sessä äänestäjän on mah­dol­lista antaa kahdelle tai use­am­malle ehdokkaalle sama pis­temäärä. Per­in­teinen äänestys taas on erään­läi­nen yksinker­tainen ver­sio Arrown teo­ree­man piiri­in kuu­lu­u­vas­ta järjestys­nu­meroiden antamis­es­ta: siinä äänestet­tävälle ehdokkaalle ikään kuin annetaan järjestys­nu­mero 1, ja muille ehdokkaille ei mitään.

    Vastaa

27. Väärin on se, että media yrit­tää ohjail­la äänestäjiä. Lehdis­tö, radio ja TV tekevät kaikken­sa, jot­tei Soi­ni pää­sisi toiselle kier­rokselle. Gallupit, kolum­nit ja joka iki­nen tuut­ti yrit­tää sam­mut­taa perus­suo­ma­lais­ten kynt­tilät, viis objek­ti­ivi­su­ud­es­ta taik­ka tas­a­puolisu­ud­es­ta. Rasis­mikeskustelu suurelta osin poli­it­ti­nen lyömäkirves, jol­la yritetään tor­pa­ta myös asialli­nen keskustelu. Ei hyvä. Perus­suo­ma­laiset pitävät Haav­is­tos­ta, kos­ka hän ei hys­teerisenä roiku Soinin niskav­il­lois­sa ja on jos­sain määrin kriittinen.

    Vastaa

28. Anony­mous erk­ki:
    Kah­den kier­roksen vaalis­sa on se kiva puoli, että saadaan aina sel­l­ainen pres­i­dent­ti jota yli puo­let äänestäjistä on kannattanut. 

    Yhden kier­roksen mallis­sa voisi val­i­tuk­si tul­la Hlö X vaik­ka kahdek­san kymmenen­estä olisi äänestänyt jotaku­ta muuta.

    Jopas on erikoista logiikkaa 😀

    Vastaa

29. Eikö toisaal­ta voisi ajatel­la, että gallupit ovat hyvä jut­tu? Ehdokkaat, jot­ka ovat hoi­ta­neet asiansa hyvin jo alkume­treiltä, saa­vat gallupi­en tul­lessa mukaan “palkin­nok­si” korkeat kan­na­tus­lu­vut ja Band­wag­on-efek­tin, eli lisää ääniä liikkuvil­ta äänestäjiltä, kun taas hom­mansa heikosti hoi­tanut saa huonot kan­na­tus­lu­vut ja joutuu pär­jäämään ilman liikku­via äänestäjiä.

    Eikö voisi ajatel­la, että mielipi­de­tutkimuk­set pitävät parem­min kil­pailu­asetel­maa yllä ja saa­vat näin ollen jokaisen ehdokkaan zemp­paa­maan viime metreille saak­ka (pait­si Soinin, jota ei kiin­nos­ta pres­i­dent­tiys)? Eikö tämä ole kulut­ta­jan kannal­ta paras vai­h­toe­hto? Lisää kil­pailua, tulok­set näkyville ja ehdokkaat tiukille, sanon minä.

    Vastaa

30. Tuos­sa ylem­pänä esitet­ti­in hyväksymis­vaal­i­ta­paa. Suomenkielisessä Wikipedi­as­sa tätä menet­te­lyä on käytet­ty varsin hyväl­lä men­estyk­sel­lä ns. väl­i­tys­lau­takun­nan vaalis­sa. Lähin­nä sen ongel­mana on aja­tus siitä, että äänestäjän pitää nähdä vähän vaivaa.

    Vastaa

31. Rogue: Jopas on erikoista logiikkaa 

    Erikoista tai ei, mut­ta se on mah­dol­lista — yhden kier­roksen vaalis­sa val­i­tuk­si tulee eniten ääniä saanut, vaik­ka olisi saanut niitä kuin­ka vähän tahansa.

    Vastaa

32. MIVa:
    Mik­si ei yksi kier­ros riitä, kuka saa eniten ääniä on voit­ta­ja?? Olisi kaikille selvä peli, eikä paljon kikkailua sal­lisi. Mik­si tämä ei käy?

    Kos­ka se, että Niin­istö saa suo­ras­sa kil­vas­sa 40% äänistä, voi tarkoit­taa myös sitä, että 60% ottaisi mielu­um­min kenet tahansa muun presidentiksi.
    En edes kauheasti ihmettelisi, jos tilanne olisi ainakin joidenkin ehdokkaiden osalta juuri tällainen.

    Viherinssi: Jos tuos­ta joukos­ta löy­tyy joku, joka pariver­tailus­sa hakkaa kaik­ki muut, Con­dorcet-voit­ta­ja on löy­tynyt. Näin ei kuitenkaan aina käy. Voi käy­dä niin, että A voit­taa B:n, B voit­taa C:n ja C voit­taa A:n. Voit­ta­ja on selvästi joku näistä, mut­ta se ei ole mitenkään itses­tään­selvää, kenelle tit­teli kuuluu.

    Sen jäl­keen onkin pohtimi­nen menetelmis­sä. Voidaan esimerkik­si hel­posti laskea kaikille kan­di­daateille hei­dän voit­tamien­sa ver­tailu­jen määrä. Tässä on vain se ongel­ma, että menetelmä tyyp­il­lis­es­ti tuot­taa tas­apelin ongelmatilanteissa.

    Tai sit­ten voidaan ottaa pien­im­män häviäjän menetelmä; val­i­taan se ehdokas, jon­ka huonoin pariver­tailu­tu­los on paras.

    Tai sit­ten voidaan pistää nämä kaik­ki toiselle kier­rokselle ja jatkaa tätä kunnes voit­ta­ja löytyy.
    Kan­nat­taisi kuitenkin jotenkin huomioi­da myös ään­ten lukumäärä eikä pelkkää ver­tailu­tu­losta. Ken­ties vaik­ka täl­löin noista henkilöistä kak­si eniten ääniä saanut­ta voisi lait­taa toiselle kier­rokselle, että saadaan se >50% mandaatti.

    Vastaa

33. Itse pidän tästä kak­si­vai­heis­es­ta jär­jestelmästä. Toisel­la kier­roksel­la, jol­loin jäl­jel­lä on vain kak­si ehdokas­ta, vaaliväit­te­lyt ovat yleen­sä paljon syväl­lisem­piä kuin ensim­mäisel­lä kier­roksel­la. Ehdokkaat joutu­vat perustele­man näke­myk­senä tarkem­min ja kansal­la on paljon parem­mat mah­dol­lisu­udet ver­tail­la ehdokkaiden ero­ja. Viime vaaleis­sa Tar­ja Halo­nen oli ensim­mäisel­lä kier­roksel­la melko ylivoimainen, mut­ta tois­es­ta kier­rokses­ta tuli melko tasainen. Yksi vai­h­toe­hto olisi vali­ta esim. siir­toään­i­mallil­la kak­si paras­ta ehdokas­ta ja pitää toinen kier­ros näi­den kesken. Taitaa men­nä vaan liian moninutkaiseksi.

    Vastaa

34. Gallup-uuti­soin­nin mie­lenki­in­toinen yksi­tyisko­h­ta on Hesarin ja YLEn uusimpi­en tutkimusten kakkos­si­ja. YLE uuti­soi isoil­la otsikoil­la, että Haav­is­to nousi kakkosek­si, vaik­ka ero oli vain 1 tai 2 kan­nat­ta­jaa yli 1400 otoksesta.

    Hesari ker­toi tänään, että Haav­is­to ja Väyry­nen ovat tasois­sa. Ymmärtääkö Hesarin toim­i­tus virhe­mar­gin­aalin YLEä parem­min vai voisiko epäil­lä, että väärä henkilö (Väyry­nen) sai nyt muu­ta­man kan­nat­ta­jan enemmän 🙂

    Vastaa

35. Sam­po Smolan­der: pätee vain tilanteis­sa jois­sa äänestäjät lait­ta­vat ehdokkai­ta järjestystykseen.

    Tämä ei ole tot­ta. Arrown teo­reema pätee, kun äänestäjil­lä on jokin järjestyspref­er­enssi. Arrown teo­reema sanoo, että tästä järjestyspref­er­enssistä ei voi­da johtaa tietyt ehdot toteut­tavaa parem­muusjärjestys­tä mil­lään vaal­i­taval­la. Se sanoo mm. että yksikäsit­teistä paras­ta vai­h­toe­htoa ei ole yleisessä tapauk­ses­sa. Tot­takai, aina voidaan määritel­lä oikea lop­putu­los oikeak­si. Jokainen vaal­i­ta­pa tuot­taa jonkun tulok­sen, ja jokainen vaal­i­ta­pa myös ilmen­tää jonkun tavan tuot­taa lop­putu­los. Sel­l­aista yleistä mah­dot­to­muus­tu­losta ei tietenkään voi olla, joka sanoisi että vaal­i­taval­la ei ole lop­putu­losta, kos­ka jokaisel­la vaal­i­taval­la ihan määritelmän mukaan sel­l­ainen on.

    Heikom­pi mah­dot­to­muus­tu­los pätee myös Con­dorcetin paradoksin muo­doss­sa, eli että pref­er­enssit voivat yleisessä tapauk­ses­sa men­nä ris­ti­in. Tämä teo­reema on tilas­tol­lis­es­ti ajatellen niin tavat­toman heikko, ettei sitä kan­na­ta edes ottaa huomioon. Con­dorcet-vaal­i­tavas­sa (niitä on mon­ta) voit­ta­ja on sel­l­ainen, joka on “vähiten huono” siinä merk­i­tyk­sessä, että sil­lä val­i­tun ehdokkaan vai­h­tamista kehen tahansa muuhun vas­tustet­taisi­in enem­män kuin kannatettaisiin.

    Vastaa

36. Sam­po Smolan­der mainit­si pistey­tyk­seen perus­tu­vat menetelmät. Näis­sä menetelmis­sä peru­songel­ma on se, että äänestäjät liioit­tel­e­vat strate­gis­es­ti, ja anta­vat ehdokkaille vain mak­si­mi- tai min­imip­is­teitä nos­taak­seen oman äänen­sä painoa.

    Jos äänestäjät anta­vat ehdokkaille vain mak­si­mi- ja min­imip­is­titä, päädytään käytän­nössä tpyy­lu­o­man mainit­se­maan hyväksymis­vaal­i­ta­paan, jos­sa kullekin ehdokkaalle voi antaa joko ykkösen tai nol­lan (hyväksyy tai ei hyväksy).

    Hyväksymis­vaal­i­tavas­sa ongelmia syn­tyy, kun mah­dol­lisia voit­ta­jia on enem­män kuin kak­si. Jos vaikka­pa vasem­mis­tol­la (40%) on yksi ehdokas ja oikeis­tol­la on kak­si (30%+30%), oikeis­ton äänestäjät joutu­vat ongel­malliseen tilanteeseen. Jos he halu­a­vat, että oikeis­to voit­taa, hei­dän tulee hyväksyä molem­mat oikeis­ton ehdokkaat. Joidenkin toisen oikeis­ton ehdokkaan kan­nat­ta­jien kan­nat­taa kuitenkin jät­tää toinen oikeis­ton ehdokas hyväksymät­tä, sil­lä näin oma ehdokas voit­taa. Jos riit­tävän moni tekee näin, vasem­mis­ton ehdokas voit­taa. Kaik­ki strate­giat ovat tässä tilanteessa huono­ja, ja voit­ta­ja määräy­tyy aika satunnaisesti.

    Arrown teo­reema kos­kee vain menetelmiä, jois­sa mitataan ehdokkaiden järjestys­tä. Teo­reema sanoo, että tyyp­il­liset menetelmät eivät voi olla täy­del­lisiä. Sitä teo­reema ei sano, etteivätkö nuo menetelmät voisi olla hyviä, vaik­ka ovatkin aina haavoit­tuvaisia jollekin strategialle.

    Kaikil­la menetelmä­tyypeil­lä on siis omat ongel­mansa. Poli­it­tisi­in (kovaan klpailu­un perus­tu­vi­in) vaalei­hin järjestyk­seen perus­tu­vat menetelmät anta­vat ehkä parhaat työka­lut, eli sopi­van bal­anssin strate­gioiden ja äänestäjien mielip­itei­den mah­dol­lisim­man täy­del­lisen mit­taamisen välillä.

    Suomen kon­sen­su­sori­en­toit­neeseen pres­i­dentin­vaali­in Con­dorcet-menetelmät voisi­vat olla paras ratkaisu. Niis­sä strate­giat ovat mah­dol­lisia sil­loin, kun äänestäjien mielip­i­teet muo­dosta­vat syk­lin (A>B>C>A), tai kun äänestäjät pystyvät muo­dosta­maan täl­laisen syk­lin strate­gis­es­ti. Täl­laisen strate­gian käyt­tö ei ole kuitenkaan help­poa, ja strate­giat sisältävät myös epäon­nis­tu­misen riskin. Sik­si voi olet­taa, että maas­sa, jos­sa ei ole sys­temaat­tisen strate­gisen äänestämisen perin­net­tä, hyvät Con­dorcet-menetelmät voisi­vat olla käytän­nössä strate­giava­pai­ta. Äänestäjät voisi­vat siis rauhas­sa ja riskit­tä aset­taa ehdokkaat (tai rel­e­van­teim­mat ehdokkaat) yksinker­tais­es­ti halu­a­maansa paremmuusjärjestykseen.

    Vastaa

37. Sil­loin kun pres­i­dentin val­it­si­vat val­it­si­jamiehet, he äänes­tivät näem­mä seuraavasti:
    1. kier­ros: äänestetään kaik­ista ehdokkaista. Jos kukaan ehdokas ei saa 50% enem­mistöä, 2. kier­ros: äänestetään uud­estaan kaik­ista ehdokkaista. Jos kukaan ei saa 50% enem­mistöä, 3. kier­ros: äänestetään 2. kier­roksen kah­den parhaan väliltä.

    Eikös tuos­sa voi ajatel­la että 1. kier­ros toi­mi taval­laan “täy­del­lisenä mielipi­de­tutkimuk­se­na” jos­sa nähti­in paljonko kul­lakin ehdokkaal­la olisi kan­na­tus­ta, ja 2. kier­roksel­la sit­ten äänestet­ti­in uudelleen, mut­ta nyt oli mah­dol­lista äänestää tak­tis­es­ti 1. kier­roksen tulosten pohjalta?

    (En sano ettei jo 1. kier­roksel­la olisi voin­ut jotenkin äänestää tak­tis­es­ti, mut­ta menee mutkikkaam­mak­si se.)

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali#Valitsijamiesvaalit_ja_suora_kansanvaali

    Vastaa

38. Sam­po Smolan­der: siir­toääni­vaali voi johtaa (ja on johtanut) pöljään lop­putu­lok­seen [1], ja mik­si tämä Suomen pres­i­dentin­vaalien 2‑vaiheinen vaali on itseasi­as­sa siir­toääni­vaalia parempi

    Muuten, tuos­sa Burling­tonin esimerkki­vaalis­sa Suomen pres­i­dent­ti­vaal­i­ta­pa olisi tuot­tanut saman tulok­sen kuin siir­to­vaal­iäänestys, elleivät äänestäjät olisi ryhtyneet tak­tikoimaan ja sen vuok­si äänestäneet eri tavoin kuin äänes­tivät tuos­sa vaalis­sa ensim­mäisel­lä kierroksella.

    Siinähän ensim­mäisen kier­roksen äänien perus­teel­la Wright ja Kiss oli­si­vat men­neet toiselle kier­rokselle ja siel­lä Kiss olisi voit­tanut samal­la tavoin kuin nyt voit­ti siir­toääni­vaalin viimeisessä laskussa. 

    Itse sanois­in siis, että Suomen pres­i­dent­ti­vaal­i­ta­pa on parem­pi kuin se, että val­i­taan se, joka sai eniten ensim­mäisen kier­roksen ääniä, mut­ta huonom­pi kuin siir­to­vaal­i­ta­pa, joka näköjään taas on huonom­pi kuin nuo vielä kehit­tyneem­mät tavat, joi­ta tässä on ehdotet­tu, esim. se sin­un ehdot­ta­masi pisteytyssysteemi. 

    Näin siis puh­taan matemaat­tiselta kannal­ta. Se, toimisiko tuol­lainen pistey­tyssys­tee­mi sit­ten käytän­nössä, eli osaisi­vatko ihmiset käyt­tää sitä ja jak­saisi­vatko antaa pis­teet kaikille ehdokkaille, on sit­ten toinen kysymys.

    Ran­skan pres­i­dentin­vaalit 2001 on esimerk­ki siitä, mil­loin tämä mei­dänkin käyt­tämämme sys­tee­mi menee pieleen ja siir­toääni­vaali toimisi parem­min. Siel­lä Le Pen pääsi toiselle kier­rokselle sen vuok­si, että vasem­mis­ton äänet oli­vat jakau­tuneet use­alle ehdokkaalle. On mah­dol­lista, että Chirac olisi hävin­nyt vaalit, jos toisel­la kier­roksel­la olisi Le Penin sijaan ollut sosial­istien ehdokas.

    Vastaa

39. Kun äänestys on alka­nut, voisi olla gallup-rauha. Viimek­si jo nähti­in, ettei gallupit olleet lähel­läkään totu­ut­ta edes virhe­mar­gin­aalin kanssa. Medi­as­sa yritetään kikkail­la omaa ehdokas­ta kehi­in. Esim. HS:lle Lip­posen jäl­keen mieleisin olisi Haav­is­to. Täl­lä ker­taa Väyry­nen ei näytä kär­sivän medi­a­pelistä. Hän­tä ei var­maan pide­tä todel­lise­na uhkana Niinistölle.

    Voit­ta­ja ei koskaan ole selvä. Halosellekin povat­ti­in parhaim­mil­laan 80% kan­na­tus­ta, mut­ta tiukak­si veti. Toiselle kier­rokselle olisi mieluis­in­ta saa­da eurokri­it­ti­nen ja euromyön­teinen henkilö. Soinikaan ei ole help­po vas­tus toisel­la kier­roksel­la, jos Niin­istön jär­jestämä euroon liit­tymi­nen pal­jas­tuu katas­trofik­si, Väyry­ses­tä puhumattakaan.

    Toiv­ot­tavasti Sanoman hypetyk­sen vuok­si Arhin­mäen ääniä ei siir­ry Haav­is­tolle. Olisi muka­va nähdä kuin­ka Arhin­mä­ki pöl­lytt­tää Lip­posen omas­sa sar­jas­saan. Sil­läkin on paljon merkitystä.

    Vastaa

40. Tiedemies kir­joit­ti:
    “Arrown teo­reema pätee, kun äänestäjil­lä on jokin järjestyspreferenssi.”

    En nyt ymmär­rä miten sanat pitää tulki­ta että tuo edes tarkoit­taisi eri asi­aa kuin mitä minä sanoin.

    Joka tapauk­ses­sa, Wikipedia sanoo [1] melko selkeästi että jos äänestyk­ses­sa käytetään järjestysasteikkoa [2], Arrown teo­reema pätee, mut­ta jos käytetään väli­mat­ka-asteikkoa [2], niin ei päde.

    [1] http://en.wikipedia.org/wiki/Arrow%27s_impossibility_theorem#Rated_voting_systems_and_other_approaches
    [2] http://fi.wikipedia.org/wiki/Mittaaminen#Mitta-asteikot

    (Järjestysasteikko tarkoit­taa että ehdokkaat laite­taan vain järjestyk­seen, esim. A on parem­pi kuin B, ja B on parem­pi kuin C. Väli­mat­ka-asteikol­la tulee myös ilmi, miten B sijoit­tuu A:n ja C:n välis­sä. Esim. jos ehdokkaille annetaan pis­teitä väliltä 0–10, niin äänestäjä joka pitää A:ta parhaana (A:lle esim. 10 pis­tet­tä) ja C:tä huonoim­pana (C:lle esim. 0 pis­tet­tä) voi mah­dol­lis­es­ti pitää B:tä melkein yhtä hyvänä kuin A (B:lle esim. 8 tai 9 pis­tet­tä), tai melkein yhtä huonona kuin C (B:lle esim 2 tai 1 tai jopa 0 pistettä).)

    Vastaa

41. pap­pa­rainen:
    Väärin on se, että media yrit­tää ohjail­la äänestäjiä. Lehdis­tö, radio ja TV tekevät kaikken­sa, jot­tei Soi­ni pää­sisi toiselle kier­rokselle. Gallupit, kolum­nit ja joka iki­nen tuut­ti yrit­tää sam­mut­taa perus­suo­ma­lais­ten kynt­tilät, viis objek­ti­ivi­su­ud­es­ta taik­ka tas­a­puolisu­ud­es­ta. Rasis­mikeskustelu suurelta osin poli­it­ti­nen lyömäkirves, jol­la yritetään tor­pa­ta myös asialli­nen keskustelu. Ei hyvä. Perus­suo­ma­laiset pitävät Haav­is­tos­ta, kos­ka hän ei hys­teerisenä roiku Soinin niskav­il­lois­sa ja on jos­sain määrin kriittinen.

    Sanan­va­paud­es­ta seu­raa, että medi­al­la saa olla oma lin­jansa. Media saa edis­tää niitä asioi­ta, joi­ta se itse pitää tärkeänä. Jos ei kel­paa, perus­ta oma lehti.

    Vastaa

42. Tämän­päiväi­nen Hesarin uuti­soin­ti tulee väistämät­tä siirtämään ääniä Soinil­ta Väyry­selle sekä vasem­mis­tos­ta ja biaudet­ti­laisil­ta Haav­is­tolle. MOT viimeistään vaali-iltana. Itse käyn äänestämässä aina ensim­mäisenä ennakkoäänestyspäivänä, kos­ka en halua antaa viime het­ken gallupi­en vaikut­taa äänestyspäätökseeni.

    Vastaa

43. Ein­sten:
    Eikö toisaal­ta voisi ajatel­la, että gallupit ovat hyvä jut­tu? Ehdokkaat, jot­ka ovat hoi­ta­neet asiansa hyvin jo alkume­treiltä, saa­vat gallupi­en tul­lessa mukaan “palkin­nok­si” korkeat kan­na­tus­lu­vut ja Bandwagon-efektin

    On jos­sain mielessä hyvä ja toimi­va jut­tu. Toisaal­ta kansan liikah­duk­set eivät aina ole kovin ratio­naal­isia, tiedo­tusvä­linei­den ennakko­su­osikkirum­mu­tik­sil­la voi olla suuri vaiku­tus lop­putu­lok­seen (jopa tahalli­nen), ja pahim­mil­laan joku voisi yrit­tää ohja­ta tulosta “oikeaan” suun­taan väärien gallupi­en avul­la. Tämä tyyli edel­lyt­tää myös äänestäjil­ta jonk­i­nasteista strate­gista äänestämistä ja taitoa käyt­tää strate­giaa tehokkaasti.

    Vastaa

44. Sam­po Smolan­der:
    ´snip´
    Eikös tuos­sa voi ajatel­la että 1. kier­ros toi­mi taval­laan “täy­del­lisenä mielipi­de­tutkimuk­se­na” jos­sa nähti­in paljonko kul­lakin ehdokkaal­la olisi kan­na­tus­ta, ja 2. kier­roksel­la sit­ten äänestet­ti­in uudelleen, mut­ta nyt oli mah­dol­lista äänestää tak­tis­es­ti 1. kier­roksen tulosten pohjalta?
    ´snip´

    Näin voidaan ajatel­la, mut­ta voima­suh­teethan selviävät jo val­it­si­jami­esten lukumääristä — eli kak­si kier­rosta on hyvä vai­h­toe­hto, käh­mintäkier­rosta ei tarvi­ta (eikä mus­tia hevosia).

    Vastaa

45. KKK:
    Toisel­la kier­roksel­la, jol­loin jäl­jel­lä on vain kak­si ehdokas­ta, vaaliväit­te­lyt ovat yleen­sä paljon syväl­lisem­piä kuin ensim­mäisel­lä kierroksella.

    Tämä on ihan hyvä kak­si­vai­heisen vaalin mah­dolli­nen etu. Äänestäjät ehtivät ajatel­la toisen ker­ran ja totutel­la mah­dolisi­in voittajiin.

    Toisaal­ta yksi­vai­heiset kaiken tarvit­ta­van tiedon (ehdokkaiden parem­muusjärjestyk­sen) keräävät menetelmät saa­vat gallu­peis­sa peri­aat­teessa riit­tävän tiedon siitä, mitkä ehdokkaat ovat lähim­pänä voit­toa. Vaalipäivän läh­estyessä media voisi jär­jestää väit­te­ly­itä noiden johta­jien välil­lä. Gallupi­en täy­ty­isi tosin olla luotet­tavia, ja sitähän ne eivät täysin ole.

    Voisi myös jär­jestää viral­lisen ensim­mäisen “gallup-kier­roksen”, ja ehkä jopa pois­taa joitain ehdokkai­ta viimeiseltä kier­rokselta, mut­ta ehkä tuo olisi liian työlästä. Ehkä hyvät, kukaties val­tion jär­jestämät gallupit siitä, kuka on joh­dos­sa, riit­täi­sivät kohdis­ta­maan huomion kärkiehdokkaisi­in vaal­i­tais­ton loppusuoralla.

    Vastaa

46. Tämä ran­skalainen enm­mistö­vaali pres­i­dentin­vaalis­sa on selkeä ja havain­nolli­nen. Jopa minä ymmär­rän sen.

    Vastaa

47. Raimo K: Erikoista tai ei, mut­ta se on mah­dol­lista – yhden kier­roksen vaalis­sa val­i­tuk­si tulee eniten ääniä saanut, vaik­ka olisi saanut niitä kuin­ka vähän tahansa.

    Niin ja kahen kier­roksen vaalis­sa tokalle kier­rokselle menee kaks eniten aania saanut­ta ehdokas­ta, vaik­ka ne olis saanu kuin­ka vahan aania tahansa. Tyyp­pi jolle vas­tasin vait­ti, etta kahen kier­roksen vaalis­sa pres­i­den­tiks saatais aina henki­lo, jota yli puo­let aanes­ta­jista kannattaa.

    Vastaa

48. Oikeis­tode­mari:
    Tämän­päiväi­nen Hesarin uuti­soin­ti tulee väistämät­tä siirtämään ääniä Soinil­ta Väyry­selle sekä vasem­mis­tos­ta ja biaudet­ti­laisil­ta Haav­is­tolle. MOT viimeistään vaali-iltana. Itse käyn äänestämässä aina ensim­mäisenä ennakkoäänestyspäivänä, kos­ka en halua antaa viime het­ken gallupi­en vaikut­taa äänestyspäätökseeni.

    En voi olla muis­telemat­ta Erk­ki Raatikaisen kir­joi­tus­ta Demaris­sa joskus lop­pusyksys­tä 1981. Sosialidemokraateil­la on nyt mah­dol­lisu­us sekä voit­taa että hävitä pres­i­dentin­vaalit. Meil­lä on ehdokas kumpaakin käyt­tö­tarkoi­tus­ta varten.

    Vastaa

49. Jos halu­taan kak­si kier­rosta, niin mikään­hän ei estä käyt­tämästä STV:tä (tai vaik­ka sit­ten jotain Con­dorcet-menetelmää, jos niin halu­taan) ensim­mäisel­lä kier­roksel­la niin, että lopete­taan elimoin­ti siinä vai­heessa, kun ehdokkai­ta on jäl­jel­lä kak­si. Toisel­la kier­roksel­la nämä ehdokkaat voivat sit­ten käy­dä niitä syväl­lisiä keskusteluja.

    En kyl­lä oikein ymmär­rä, mikä erikoinen etu tele­vi­sios­sa tapah­tu­vis­sa “syväl­li­sis­sä” keskusteluis­sa on. Ovathan ne ehkä ajat­televille ihmisille parem­paa viihdet­tä kuin “keskuste­lut”, jois­sa kahdek­san ehdokas­ta yrit­tää saa­da suun­vuoroa. Mut­ta ehdokkaan mielip­iteistä saa kuitenkin parhaan kuvan net­titek­steistä ja siitä, mitä ehdokas on aiem­min tehnyt.

    Vastaa

50. Täy­tyy vielä pala­ta tähän kun nämä hölmöt rajoit­tamis­puheet eivät tun­nu loppuvan.

    Ensim­mäisek­si pitäisi miet­tiä vas­tauk­set kah­teen kysymykseen:
    1) mikä on mielipidekysely?
    2) mitä on julkaiseminen?
    Sen jäl­keen kun näi­hin kah­teen on vas­tat­tu kaikkia tyy­dyt­täväl­lä taval­la, huo­mataan että vaale­ja on men­nyt usei­ta ja rahaa on palanut guggenheimisti.

    Isot medi­at­alot voisi­vat tietysti sopia keskenään julkaise­mat­to­muud­es­ta, mut­ta epäilemät­tä siitäkin joku joskus lipeäisi.

    Viime kädessä kyse on sanan- ja tutkimuksenvapaudesta.

    Järkeväm­pää olisi paran­taa kansalais­ten ymmär­rystä gallup­pi­en tekemis­es­tä ja tulkin­nas­ta. Lisäk­si niis­sä kerät­tyä dataa pitäisi lait­taa julkisek­si. Näin nopeutet­taisi­in aiheeseen liit­tyvää menetelmäkehitystä.

    Vastaa

51. Jaakko Särelä: En kyl­lä oikein ymmär­rä, mikä erikoinen etu tele­vi­sios­sa tapah­tu­vis­sa “syväl­li­sis­sä” keskusteluis­sa on. Ovathan ne ehkä ajat­televille ihmisille parem­paa viihdet­tä kuin “keskuste­lut”, jois­sa kahdek­san ehdokas­ta yrit­tää saa­da suun­vuoroa. Mut­ta ehdokkaan mielip­iteistä saa kuitenkin parhaan kuvan net­titek­steistä ja siitä, mitä ehdokas on aiem­min tehnyt.

    Varsin moni ihmi­nen noi­ta keskustelui­ta kuitenkin seu­raa tele­vi­sios­ta ja tuskin­pa vain viih­teen takia. Kah­den­väli­sis­sä keskusteluis­sa ehdokkaiden on pakko tehdä kat­so­jille selviksi, kuin­ka omat näke­myk­set oikeasti eroa­vat kil­pail­i­joiden näke­myk­sistä. Net­ti­in taas on help­po kir­joit­taa “kaikkea hyvää kaikille” ‑kir­joituk­sia.

    Min­un mielestäni yksi vaal­i­jär­jestelmän keskei­sistä kri­teereistä on hel­posti ymmär­ret­tävyys, mitä nykyi­nen jär­jestelmä on. Se lisää kansalais­ten luot­ta­mus­ta demokraat­tisi­in vaikutusmahdollisuuksiin.

    Vastaa

52. Mitä jos meil­lä olisi äänestyk­sessä on-line ‑menet­te­ly eli aina kun ääni uur­naan kolah­taa, niin sen het­ki­nen tulos päivit­ty­isi kaikkien nähtäväksi.

    Tämä var­masti nos­taisi äänestysak­ti­ivi­su­ut­ta ja lisäisi mie­lenki­in­toa — ja mitään gallu­pei­ta ei enää tarvittaisi.

    Ensi kun­tavaaleis­sa voitaisi­in tätä mallia jo kokeil­la, jos halua on. Nykyi­nen malli pas­sivoi, on-line ‑malli aktivoi!

    Vastaa

53. Evert The NeveR­est:
    Mitä jos meil­lä olisi äänestyk­sessä on-line ‑menet­te­ly eli aina kun ääni uur­naan kolah­taa, niin sen het­ki­nen tulos päivit­ty­isi kaikkien nähtäväksi.

    Kysymys kuu­luukin, että mil­lä perus­teel­la ääni sit­ten annet­taisi­in. Jär­jestelmä olisi aivan susi, jos edes puo­lik­si merkit­tävä vähem­mistö alka­isi peukut­taa samoin perustein kuin lolcateissa.

    Vastaa

54. Evert The NeveR­est:
    Mitä jos meil­lä olisi äänestyk­sessä on-line ‑menet­te­ly eli aina kun ääni uur­naan kolah­taa, niin sen het­ki­nen tulos päivit­ty­isi kaikkien nähtäväksi. 

    Ja hyvästit vaalisalaisuudelle?

    Ja mikäli tarkoitit “on-line-menet­te­lyl­lä” sähköäänestys­tä, kuin­ka varmis­te­taan äänestyskonei­den luotet­tavu­us ja puolueettomuus?

    Vastaa
55. Paluuviite: Taktikointi, puolueuskollisuus, protesti: osa 1 « marjanen

56. Kalle K.:
    Nykyisen pres­i­dentin­vaal­i­ta­van mon­et ongel­mat tun­netaan ja paran­nuskeino­jakin osa­taan tarjota. 

    Se vaan ei muu­ta koko vaalin tarkoituk­sen­mukaisu­u­den vähen­e­mistä pres­i­dentin tehtävien hai­h­tu­misen myötä. Nyt jo olemme tilanteessa, että pres­i­den­til­lä on niin vähän viimekätistä val­taa, että ei ole järkevää pitää kiin­ni “kansan­vaal­ista”.

    Vaalilain­säädän­töön kai­vataan iso jytky, jol­la yhdis­tetään eduskun­nan ja pres­i­dentin toimikaudet samak­si neljäk­si vuodek­si, kun­tavaali mielel­lään vielä siihen samaan, vaik­ka kak­si­ta­soise­na seuduil­la joil­la on siihen tarvet­ta. Ja sit­ten kiel­to osal­lis­tua samal­la ker­taa eduskun­nan ja kun­nan­val­tu­us­ton vaali­in! Tätä Suomen nyky­istä mallia kat­so­taan varsin hi-taas-ti sivistys­val­tiois­sa; siis sitä että Suomes­sa voi olla kansane­dus­ta­ja ja vaik­ka val­tioneu­vos­ton jäsen ja istuskel­la kun­nan­val­tu­us­tossa muina miehinä päät­tämässä sen tason asioista.

    Insti­tuu­tiot selkeästi erilleen ja vaalit yhteen nip­pu­un, pres­i­dentin val­it­sem­i­nen eduskunnalle.

    Muuten olen kanssasi asioista samaa mieltä, pait­si että 4 vuot­ta on liian lyhyt aika.

    Sil­loin (nyt) hallitus/eduskunta voi selit­tää puo­let kaud­es­ta, että kor­jail­laan vielä edel­lisen aikaansaamia ongelmia, ja jälkim­mäisen puoliskon toim­i­mat­to­muut­ta voi taas perustel­la sil­lä, ettei pelas­tus­toimet ole vielä ehti­neet nor­maalil­la taval­la vaikuttamaan…

    6 vuot­ta, ja ehkä ehdot­ta­masi malli voisi hyvinkin toimia.

    ***

    Varsi­nais­es­ta aiheesta olen itse sitä mieltä, että moraalis­es­ti on väärin. Ihmiset äänestävät voit­ta­jia kos­ka saa­vat samal­la samaa tähtipö­lyä vähän itselleenkin. Eniten tämä kos­kee niitä ihmisiä jot­ka eivät saa­neet itse tyttö/poikaystävää, mut­ta jos hen­gasi kaverin kanssa jol­la sel­l­ainen oli, niin se oli vähän niin kuin olisi itsekin jo saanut… pi.. pitää kädestä.

    Toki ihan kaikkea muu­takin toim­intaa voidaan pitää ohjailu­na, mut­ta kyl­lä gallupit ovat keskeisin kuninkaantekijä.

    Jos toinen ehdokas vaikut­taa toista parem­mal­ta puhujalta/esiintyjältä niin useim­miten on juuri niin miltä näyt­tää. Ohjailua? Ei vaan todel­lisu­ut­ta — joka toki on voitu työl­lä ja tuskalla saavut­taa vaikka­pa sit­ten Sarasvuon ja kump­panei­den puhe- ja esiintymiskursseilta.

    Sille emme ken­ties voi koskaan mitään, että ihmiset prefer­oi­vat kauniiden/komeiden ihmis­ten äänestämistä kos­ka siihen mei­dät on ohjel­moitu: täl­laisi­in ihmisi­in me reagoimme ja hei­dän suo­siostamme me kaik­ki tap­pelemme. Pien­tä peli­v­araa aina tietysti on kos­ka kauneus on tun­netusti kat­so­jan silmissä.

    Moraalis­es­ti ei tulisi opet­taa äänestäjiä tak­tikoimaan ja pelaa­maan — poli­ti­ikkaa pitäisi aina tehdä avoimin agen­doin jot­ta poli­ti­ikan suun­taan ylipäätään on mah­dol­lista vaikut­taa — vaan äänestämään henkilöitä niistä peri­aat­teel­li­sista ja moraal­i­sista syistä joi­ta kokee tämän toimes­saan edistävän.

    Vastaa

57. Pait­si, että pres­i­dent­ti hit­toon ja päämin­is­ter­istä (tai voidaan me alkaa kut­sua hän­tä vaik­ka kunkuk­si, kalskah­taa­han se komeam­mal­ta) kansanäänestys.

    Mut­ta muuten jaan Kalle K:n miet­teet. Näil­lä ole­tuk­sil­la, ja tässä vaiheessa.

    Vastaa

58. Kiitok­sia kan­natuk­ses­ta, Mr Stu…! 

    Amerikkalaista mallia seu­rat­en halu­aisit kuitenkin fusioi­da tehtäviä? Minus­ta pres­i­den­tille jää ihan tarpeek­si eril­listä roo­lia eri­tyis­es­ti diplo­ma­t­ian ken­täl­lä, että voi peli­ti­lanteessa olla hyvä kun on eri henkilö val­lan kovas­sa ytimessä par­la­men­taarises­sa vas­tu­us­sa päivän­poli­ti­ikas­ta (PM) ja toinen joka voi val­tion­päämiehenä edus­taa hiukan ajat­tomam­paa otet­ta asioi­hin ja joka säi­lyy paikallaan, vaik­ka hal­li­tus menet­täisi eduskun­nan luottamuksen. 

    Ei kunkku, vaan vaaliruhti­nas. Eduskun­nan tykkäämä.

    Vastaa

59. Kiertää netis­sä, pitääkö paikkaansa?

    Research Insight Fin­land Oy:
    Hal­li­tuk­sen jäsenet Kaupparekisterissä
    Puheenjohtaja:Lehti Eero Heikki(kokoomus kansanedustaja)
    Varsi­nainen jäsen:Mäki Juri Mikael (kok.)
    Varsi­nainen jäsen:Hakanen Jor­ma Antero(kok.)
    Varsi­nainen jäsen:Matsi-Koistinen Ulla Marjatta(kok.)
    Lähde: Kaupparekisteri

    Talous­tutk­i­nus oy:
    Hal­li­tuk­sen jäsenet Kaupparekisterissä
    Puheenjohtaja:Lehti Eero Heikki(kokoomuksen kansanedustaja)
    Varsi­nainen jäsen:Aalto Juha Martti(kok.)
    Varsi­nainen jäsen:Matsi-Koistinen Ulla Marjatta(kok.)
    Varsi­nainen jäsen:Lehti Ulpu Ulla Aili(kok.)

    TNS Gallup Oy:

    Hal­li­tuk­sen jäsenet Kaupparekisterissä
    Puheenjohtaja:Richards Trevor John
    Varsi­nainen jäsen:Mesimäki Rei­jo Sakari( kok.)
    Varsi­nainen jäsen:Segercrantz Göran Mag­nus (kok)

    Vastaa