Kos­ka keskimääräis­ten ja mar­gin­aal­is­ten päästö­jen käsit­teet ja eri pituiset tarkastelu­jak­sot näyt­tävät tuo­ta­van häm­men­nys­tä, esitän leikkimielisen tari­nan. Asian yksinker­tais­tamisek­si esitän kivi­hi­ilen mit­tayk­sikök­si sen läm­pöar­voa kilo­wat­ti­tun­teina. Tässä on vähän oiot­tu mutkia, jot­ta pääa­sia pysy­isi ymmärrettävänä.

Kuvitelka­amme Ekolan­di­an ole­van sähköverkoltaan sul­jet­tu maa, jos­sa sähkönku­lu­tus on tasaiset 10 000 MW ympäri vuo­den, jos­ta 9 000 MW tuote­taan sään­nöstelemät­tömäl­lä vesivoimal­la ja 1 000 MW kivi­hi­ilel­lä. Hiilivoimalan hyö­ty­suhde on 40 %, joten kivi­hi­iltä lapi­oidaan voimalan kitaan 2500 MWh tun­nis­sa. Ekolan­di­an ympäristömin­is­ter­iö ja teknilli­nen korkeak­oulu laske­vat, että yhteen kulutet­tuun kilo­wat­ti­tun­ti­in on men­nyt 0,25 kWh kivi­hi­iltä, mut­ta sähköl­lä talon­sa läm­mit­tävät sekä paikalli­nen rautatiey­htiö laske­vat päästöik­seen pyöreät nol­la, kos­ka he osta­vat pelkkää vesisähköä. Kivi­hi­ilen kulut­ta­jak­si on uhrautunut ulko­mainen kaivosy­htiö, kos­ka se on valmi­ik­si pahis ja kos­ka sen toim­i­tusjo­hta­jal­la on taipumus­ta älyl­liseen rehellisyy­teen. Ekolan­di­an asukkaat eivät viit­si sähköä säästel­lä, kos­ka eihän siitä ole päästöjä. Niin­pä kovin yleinen har­ras­tus on läm­mit­tää uima-altaat paukku­pakkasil­la ja käy­dä talvel­la uimas­sa höyryävän lämpimässä uima-altaas­sa. Jat­ka lukemista “Ekolan­di­an sähköntuotanto”

Olen tien­nyt, että turve­lauhde­voimaa on tuet­tu Suomes­sa pitkään syöt­tö­tar­if­fil­la, mut­ta en voin­ut kuvitel­la, että se on rak­en­teeltaan niin kiero kuin se on. Kaikkien sähkön­tuot­ta­jien pitää mak­saa jokaises­ta turve­lauh­teel­la tuete­tus­ta megawat­ti­tun­nista yksi euro, mut­ta ei tässä kaik­ki. Niiden pitää myös neu­traloi­da kokon­aan päästökau­pan ohjaus­vaiku­tus, joka muuten vähen­täisi turpeen kan­nat­tavu­ut­ta. Jat­ka lukemista “Turpeen syöttötariffi”

Minus­ta on väärä järjestys yrit­tää ensin päät­tää kun­ta­jao­tuk­ses­ta ja sit­ten alkaa pohtia lähidemokra­ti­aa. Ennen kan­nan­ot­toa kun­tien yhdis­tämiseen ihmisil­lä on oikeus tietää, mitä sil­lä tarkoite­taan ja miten päätök­sen­teko uuden suurkun­nan sisäl­lä toimii. Muus­sa järjestyk­sessä ei voi onnis­tua, kos­ka kansalaisil­la on kaik­ki syyt vas­tus­taa. Jat­ka lukemista “Lähidemokra­tia ennen kuntajakoa”

(Kos­ka puhuin kaupung­in­val­tu­us­ton kok­ouk­ses­sa 15.2. ilman papere­i­ta, tämä muistin perus­teel­la kir­joitet­tu refer­aat­ti ei vas­taa tarkalleen sitä mitä puhuin, mut­ta aja­tus on sama.)

Helsin­gin talous ei näytä hyvältä. Edessä näyt­täisi ole­van hyvin ikäviä päätök­siä. Talousti­lanteessamme on kuitenkin eräs erit­täin myön­teinen valopilkku.

Kaikil­la mittareil­la mitat­tuna kaupunkimme tuot­taa palvelu­ja todel­la tehot­tomasti ja kalli­isti, ja hallintomme on hyvin byrokraatista. Tämä on oikein iloinen tieto, kos­ka se tarkoit­taa, että voimme säästää suuria sum­mia kar­si­mat­ta palvelu­ja tai nos­ta­mat­ta mak­su­ja – tai voimme paran­taa palvelu­ja ilman että tarvit­semme lisää rahaa. Jat­ka lukemista “Puhe val­tu­us­tossa talousarvion lähetekeskustelussa”