Kainuun maakuntakokeilun jatko kaatui yhden kunnan, Puolangan veto-oikeuteen. Tilanne kuvastaa kuntien välistä vapaaehtoista yhteistyötä kahdella tavalla. Ensiksikin yksimielisyyden vaatimuksen ongelmallisuus konkretisoitui tässä taas kerran. Toiseksi nyt pitää sitten järjestää sama erillisinä yhteistyöprojekteina.
Kainuussa joudutaan neuvottelemaan uusiksi TUHAT KUUSISATAA sopimusta. Tällaista on nykyaikainen hallintohimmeli.
Onneksi olkoon vain. Suurin osa noista 1600 sopimuksesta vaatii yksimielisyyden.
Jos neuvottelee valmiiksi sopimuksen päivässä, niin valmista tulee jotakuinkin samaan aikaan kuin neuvottelijoitten 5-vuotinen työsuhdeturva umpeutuu.
Äkkiseltään veikkaisin, että 1600 sopimuksen uudelleenneuvotteluun menee noin 100 henkilötyövuotta (eli 100 tuntia per sopimus keskimäärin eli 12 2-tuntista 4-henkistä kokousta)
Aika paljon sopimuksia siihen nähden että Puolangassa asuu n. 3000 ihmistä. Vierailin tuolla pari vuotta sitten, kävin katsomassa mm. Hepoköngästä. Itse kunta tuntui sellaiselta vihoviimeiseltä reservaatilta, jollainen toki entinen kotikuntanikin on. Ei millään pahalla, mutta Lipponen kutsui tuollaisia joskus maailmanlopun kunniksi.
Asun itse kaupunginosassa jossa on n. 10000 asukasta. Viereen on kaavoitettu uutta kaupunginosaa johon tulee n. 20000 asukasta.
Miksei noita sopimuksia voitu alunperin kirjoittaa niin, että yksimielisyyden kaatuessa niitä voidaan pitää allekirjoittaneiden yhteistyösopimuksina?
Tosiaan hyvä osoitus siitä, että vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva hallinto ei toimi. Juhlapuheissa ollaan kovasti hyvää pataa keskenään, mutta kun paska osuu ilmastointilaitteeseen yhteistyö kaatuu heti, jos ei ole mitään tahoa joka pystyisi yhteistyöhön pakottamaan.
Suomen kunnilla on aivan liian paljon itsevaltaa. Kunnan pitäisi olla valtionhallinnon paikallistason toimeenpaneva porras, ei puoli-itsenäinen minivaltio, joka pystyy lyömään kapuloita rattaisiin ilman minkäänlaista vastuuta. Kokonaisuuden kannalta joidenkin kuntien nyt vain olisi parasta vain kärsiä ja kuolla pois, nykymallilla jokainen panee vastaan niin paljon kuin vain ikinä pystyy. Ja lopputuloksena on se, että kaikki kärsivät.
Kuvaavaa kuntien yhdistymishaluille ja motiiveille voinee hakea rakkaasta vanhasta kotikunnastani joka meni yhteen naapurinsa kanssa vajaat 5 vuotta sitten. Tänä aikana yhdistymisten hyötyjen realisoituminen on ollut melkoisen hidasta ja nyt 5 vuoden henkilöstön suoja-ajan päättymisen tienoilla on herännyt uusi idea liittyä yhteen seuraavan pienen naapurikunnan kanssa (ja saada taas koko henkilöstölle seuraava 5 vuoden suoja-aika). No, kyllähän ne kunnat tälläkin tavalla yhdistyvät mutta aikaa & luonnollista eläköitymistä vaaditaan melkoisesti ennenkuin ainakaan palkkakuluista on säästöä odotettavissa.
Kauneinta tässä: Kainuussa on sekä maakuntavaltuustossa että kaikkissa kunnissa Keskusta-enemmistö. Eikö tämän asian voisi sopia Apollonkadulla?
Jos byrokratiaa pitäisi vähentää niin noiden soppareiden määrän vähentäminen olisi hyvä kohde.
Burokratiakulut ovat järjettömät ja kun sisällönkin on oltava kaikille sopivat niin sopimukset ovat varmaan myös sisällöltään järjettömiä.
Mutta ei Osmon kannata olla vahingoniloinen, tuo kertoo vain kaksi asiaa:
1.Päättäjät ovat etääntyneet äänestäjistä ja he voivat rakennella hiekkalaatikoillaan millaisia rakennelmia tahansa kansalisista välittämättä.
2. Ei Kainuu ole poikkeus .Myös Helsinki,Espoo ja Vantaa ja Pääkaupunkiseutu ovat samanlaisia hallintohimmeleitä,joissa soppareita on varmaan enemmän
Ei tietenkään noin. Kuntien pitäisi vain olla sen verran suuria, ettei moisia hallintohimmeleitä tarvita, vaan asiat sumplittaisiin aina yhden kunnan sisällä, ei kymmenen kunnan ryppäässä.
Jos valtio vain jakaa rahat ja toimittaa listan tehtävistä, niin ei siitäkään kyllä mitään tule.
Nähtäväksi jää minkälaisia tuntemuksia tämä herättelee näin kuntaliitoskekusteluiden aikaan.
Paikallisen demokratian kannalta tilanne voi joskus olla melkoisen karmiva. Hyvä esimerkki on Toholammin jätehuolto. Siellä kunta päätti vuonna 1999 liittyä seudulliseen jätehuolto-osakeyhtiöön. Päätettiin hyväksyä jätehuoltoyhtiön osakassopimus, muttei huomattu hyväksyä päätöstä ”kunnan järjestämästä jätehuollosta”, vaikka tosiasiallisesti oli tästä kyse.
Sitten vuonna 2008 oikeusasiamies huomaa, että tilanne on ollut vuosikymmenen verran laiton. Nyt kunnassa aletaan tehdä takautuvaa päätöstä samasta asiasta. Mutta ei: muuttunein voimasuhtein päätetäänkin myöntää jätehuolto kunnassa asuvalle yksityisyrittäjälle, jolla ei ole kilpailijoita lainkaan. Tehdään kasa asia- ja muotovirheitä. Nyt kunnallinen yhtiö valittaa. Helmikuussa 2012 tulee seuraava askel. Kunnanvaltuuston päätös kumotaan KHO:ssa.
Lopputuloksena on tilanne, jossa kunnassa ei ole ollut yli vuosikymmeneen laillista jätehuoltoa. Eikä tule vielä vuosiin.
”Suomen kunnilla on aivan liian paljon itsevaltaa. Kunnan pitäisi olla valtionhallinnon paikallistason toimeenpaneva porras, ei puoli-itsenäinen minivaltio, joka pystyy lyömään kapuloita rattaisiin ilman minkäänlaista vastuuta.”
Monet yhteiskunnan funktiothan toimivat valtion alaisina ja alueelliset yksikötkin ovat valtion yksiköitä
Esim Tielaitos on täysin valtion toimintaa eikä kukaan ola kaivannut paikallista demokratiaa päättämään siltarummuista ja palvelu on pelannut paremmin kuin kunnan johtamassa tienpidossa,kuten joka päivä olemme voineet todeta Helsingissäkin .
Ainoa tulos on ollut, että on Tielaitos, joka vastaa suurimmasta osasta tienpitoa hyvällälaadulla ja tehottomia kunnallisia laitoksia, jotka eivät selviä tehtävistään
Onneksi et sentään puhu TVH:stä. Vuosikaudet se ehti olla Tiehallinto ja nyt jo kaksi vuotta Liikennevirasto.
Mutta en silti sanoisi, että valtakunnallinen katujenhoito olisi optimaalinen ratkaisu. En todellakaan halua, että Kallion asuntokatujen, Hämeenlinnanväylän ja Läyliäisiin vievän metsämaantien hoidosta vastaisi yksi ja sama instanssi.
Kaupungin katujen hoito on täysin eri asia kuin maanteiden. Maantiet ovat aika standarditavaraa, eikä niillä ole yleensä pysäköintiä (eikä tarvetta järjestää sitä). En todellakaan halua, että moottoriteiden mitoittajat pääsevät pitkällä tikullakaan koskemaan Helsingin katuihin. Espoossa jo nähdään mihin se johtaa.
Onhan jo nyt ongelma, että KSV ja Stara eivät koordinoi toimiaan. Asiaa ei ainakaan helpota, jos pitää valtiollisen viranomaisen kanssa toimia.
Nimet vaihtuvat mutta funktioit säilyvät
Sekoitat itsekin hallintohimmelin kiemurat eli KSV eli Kaupunkisuunnitteluvirasto on tilaaja ja Stara on vain urakoitsija eli KSV koordinoi Stara ja muita auraajia.
Ongelma lähtee siitä,että KSV ja Stra eivät ole toisilleen aitoja tilaajia/tuottajia vaan saman yksikön eri osatoja eivätkä sopimukset ole aitoja sopimuksia vaan sisäisen nuhjauksen tuottamia arvottomia papereita eikä niitä edes noudateta
Kun talon sisällä on aina päästävä sopimukseen neuvotteluihin käytetään satoja htv , aivan turhaan heitettyä byrokratiaa
Aikoinaan 80-luvulla Telessä yritimme vastaavaa,mutta muutamassa vuodessa ongelmat havaittiin ja erityisesti byrokraattinen sopimusmenttly lakkasi ja tilaaja-tuottajamalli purettiin .
Kertokaa, miksi näin kävi? Mikä meni Puolangan kohdalta pieleen?
Stara itse asiassa on tuottaja lähinnä rakennusvirastolle, ei KSV:lle. Siinä suhteessa toki meni pieleen, että rakennusvirastosta olisi pitänyt puhua – huolimattomuutta, tunnustan. Ja rakennusviraston ja KSV:n heikko koordinointi se ongelma on.
Valtakunnan tasolla taas vastaavat hommat on kai jaettu Liikenneviraston ja Ely-keskusten välille. Niiden varsinaisesta työnjaosta minulla ei ole mitään kuvaa enkä nyt ehdi ottaa selvää.
Ja Tielaitoksesta puhuminen kannattaa kyllä lopettaa, koska sen funktiot nimenomaan eivät ole säilyneet, samoin kuin ei ole Valtion Rautatiet -virastonkaan. Tielaitos oli oman työnsä tuottaja, mutta erotettiin Tiehallinnoksi ja Tieliikelaitokseksi. Ja jälkimmäinen on nykyään Destia.
Melkoinen hallintohimmeli on liikenteenkin ylläpidosta osattu rakentaa
Liikenneviraston tehtävät
– ylläpitää ja kehittää liikennejärjestelmää yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa;
– vastata valtion tie- ja rataverkosta sekä hallinnoimistamme vesiväylistä ja niihin kohdistuvien toimien yhteensovittamisesta sekä ohjata ja valvoa vesiväylänpitoa koko maassa;
– vastata suurten tiehankkeiden toteuttamisesta sekä ratojen ja vesiväylien suunnittelusta, ylläpidosta ja rakentamisesta;
– vastata Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toiminnallisesta ohjauksesta tienpidon alueella;
– osallistua liikenteen ja maankäytön yhteensovittamiseen;
– huolehtia liikenteen hallinnasta ja sen kehittämisestä valtion liikenneväylillä ja meriliikenteessä;
– turvata talvimerenkulun edellytykset;
– kehittää ja edistää liikenteen palveluja ja niiden markkinoiden toimivuutta;
– edistää väylänpidon tuottavuuden parantamista;
– kehittää julkisen liikenteen toimintaedellytyksiä sekä myöntää merenkulun ja muiden liikennemuotojen edistämiseen tarkoitettuja avustuksia;
– huolehtia merikartoituksen ylläpidosta ja kehittämisestä;
– varautua toimialallaan huolehtimaan liikennejärjestelmän toimivuudesta poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa.
ELY-keskusten tehtävät
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) liikenne- ja infra-struktuurivastuualueet muodostuvat Tiehallinnon entisistä tiepiireistä ja lääninhallitusten liikenneosastoista. Lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskukseen sijoittuu entisen Merenkulkulaitoksen yhteysalusliikenneyksikkö.
Montako sopimusta pitää uusia kun ja jos Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen yhdistyy?
Montako kymmentä (tai sataa) miljoonaa kuluu IT-järjestelmien yhdistämiseen? Taitaa tässäkin olla myyjän markkinat edessä.
Huimia säästöjä luvataan, mutta taitaa tullakin vain kuluja ja konsulteille onnenpäivät.
Ikimuistoinen elämys oli tosiaan se, kun kahden vuorokauden täysaikaisen soittelun ja byroissa käymisten jälkeen tietyömaalle ei vaan löytynyt rakennuttajan valvojaa…
Pajonkohan säästyisi valtion ja kuntien varoja jos lopetettaisiin jatkuva uudistusten nikkarointi?