Koska keskimääräisten ja marginaalisten päästöjen käsitteet ja eri pituiset tarkastelujaksot näyttävät tuotavan hämmennystä, esitän leikkimielisen tarinan. Asian yksinkertaistamiseksi esitän kivihiilen mittayksiköksi sen lämpöarvoa kilowattitunteina. Tässä on vähän oiottu mutkia, jotta pääasia pysyisi ymmärrettävänä.
Kuvitelkaamme Ekolandian olevan sähköverkoltaan suljettu maa, jossa sähkönkulutus on tasaiset 10 000 MW ympäri vuoden, josta 9 000 MW tuotetaan säännöstelemättömällä vesivoimalla ja 1 000 MW kivihiilellä. Hiilivoimalan hyötysuhde on 40 %, joten kivihiiltä lapioidaan voimalan kitaan 2500 MWh tunnissa. Ekolandian ympäristöministeriö ja teknillinen korkeakoulu laskevat, että yhteen kulutettuun kilowattituntiin on mennyt 0,25 kWh kivihiiltä, mutta sähköllä talonsa lämmittävät sekä paikallinen rautatieyhtiö laskevat päästöikseen pyöreät nolla, koska he ostavat pelkkää vesisähköä. Kivihiilen kuluttajaksi on uhrautunut ulkomainen kaivosyhtiö, koska se on valmiiksi pahis ja koska sen toimitusjohtajalla on taipumusta älylliseen rehellisyyteen. Ekolandian asukkaat eivät viitsi sähköä säästellä, koska eihän siitä ole päästöjä. Niinpä kovin yleinen harrastus on lämmittää uima-altaat paukkupakkasilla ja käydä talvella uimassa höyryävän lämpimässä uima-altaassa.
Kun Ekolandian ominaispäästöt ovat kymmenesosa tavanomaisesta kivihiilivoimalan ominaispäästöistä, ympäristöministeriö havaitsee, että on suoranainen ekoteko houkutella maahan ulkomainen alumiinisulatto, jonka sähkön kulutus on 1000 MW. Tämän jälkeen Ekolandian sähkönkulutus onkin 11 000 MW, josta edelleen 9 000 MW tulee sähköstä ja nyt jo 2 000 MW tulee kivihiilestä. Joku väittäisi, että alumiinisulatto pyörii kokonaan kivihiilellä. Ympäristöministeriö ja teknillinen korkeakoulu todistavat, että vaikka ominaispäästöt ovat nousseet, on edelleen ekoteko tuottaa alumiinia juuri Ekolandiassa, koska yhteen kilowattituntiin sähköä menee vain 0,45 kWh kivihiiltä. Muualla se saastuttaisi paljon enemmän.
Ekolandia käynnistää sähköpörssin ja sähkön hinta pomppaa kaikkien hämmästykseksi kivihiilisähkön tasolle, vaikka suurin osa sähköstä tuotetaan edullisesti vesivoimalla. Alumiinitehdas pakkaa kamppeensa. Näin markkinatalous tuhoaa ekologisuutta ja aiheuttaa hiilivuodon. Sähkönkulutus on taas 10 000 MW.
Joku ehdotti, että Ekolandian väki luopuisi lämmitettävistä uima-altaistaan ja tilkitsisi talojensa lämpövuodon, koska näin voitaisiin helposti säästää 1000 MW ja sulkea koko hiilivoimala. Se koettiin turhaksi, koska vesivoimaa ostaneilla taloilla ei ollut mitään tekemistä hiilivoiman kanssa.
Joku valopää ehdottaa, että Ekolandian lauhdevoimala muutetaan vastapainevoimalaksi ja osa sähkölämmityksestä kaukolämmöksi. Tuhannen megawatin hiilivoimalan korvaajaksi riittäisi vastapainevoimala, joka tuottaa 330 MW sähköä ja 670 MW lämpöä perille toimitettuna. Tämä veisi kivihiiltä vain 1100 MWh tunnissa, eli säästöä tulisi 1400 Mh. Hanke kaatuu kuitenkin Ekolandian asukkaiden ympäristötietoisuuteen. Kaikki haluavat lämmittää synnittömästi vesisähköllä eivätkä syntisesti kivihiilestä tehdyllä kaukolämmöllä.
Muutetaanpa oletuksia. Ekolandian sähkönkulutus ei olekaan vakio, vaan noudattaa vuodenaikojen mukaan sinikäyrää niin, että kulutus on alimmillaan 9 000 MW ja korkeimmillaan 11 000MW. Vesivoiman lisäksi tarvitaan teholtaan 2 000 MW kivihiiltä, mutta voimalat ovat suuren osan vuodesta vajaakäytössä ja juhannuksen tienoilla kiinni kokonaan. Konservatiivinen puolue voittaa vaaleissa ja julistaa, että kuka vain saa luvan rakentaa ydinvoimalan ja korvata saastuttavan hiilivoimalan päästöttömällä ydinvoimalla. Yhtään halukasta ei kuitenkaan ilmaannu, koska ei kannata rakentaa kallista ydinvoimalaa olemaan päällä vain osan vuodesta. Paitsi, jos sen alumiinisulaton saa takaisin. Silloin sähkön kulutus onkin minimissään 10 000 MWh ja maksimissaan 12 000 MWh. Väliin mahtuu iso ydinvoimala, peräti 11 000 MWh. Se joutuu olemaan vähän aikaa vuodesta kiinni, mutta pitäähän se joskus huoltaa. Alumiinisulatto ostaa sähkönsä vesivoimaloista, koska se haluaa pitää kiinni maineestaan. Joku väittäisi, että se toimii ydinsähköllä.
Silloin tällöin alumiinisulatossa kuitenkin pannaan toimeen ympäristömielinen työnseisaus ja sähkön kulutus laskee 1 000 MW:lla. Ydinvoimalaa ei tämän takia suljeta, vaan säästö kohdistuu kokonaan hiilivoimaan. Lopulta alumiinisulatto kyllästyy ja muuttaa taas muualle. Ydinvoimala menee konkurssiin, mutta konkurssipesä näkee viisaaksi jatkaa sen toimintaa, vaikka voimala onkin päällä vain osan vuodesta. Konkurssihallinto tekee sopimuksen matkailuviranomaisten kanssa ja sopii, että tehon säätäminen tehdään vesivoimasta ja vapaana kuohuvasta koskesta tehdään turistipyydys.
Pakitetaan lähtötilanteeseen ja muutetaan oletuksia. Ekolandian sähkönkulutus on 9000 MW, mutta asukkaat lämmittävät talonsa trendikkäästi maalämmöllä, joka on siis sähkölämmitystä, mutta jonka hyötysuhde on 3. Edelleen joku valopää ehdottaa kivihiilivoimalan muuttamista vastapainevoimalaksi ja osan maalämmitetyistä taloista muutettavaksi kaukolämmölle. Nyt tarvittaisiin vähän isompi vastapainevoimala, sähköteholtaan 600 MW, jolloin lämpöä tulee 1200 MW ja kivihiiltä pitää lapioida 2000 tunnissa MWh. Hiiltä säästyisi siis 500 MWh tunnissa. Tästä ei tule kuitenkaan mitään. WWF eturintamassa rientää julistamaan, että maalämpö on ekoteko ja saastuttavan kivihiilikaukolämmön käyttö saatanasta.
Jospa ei kuviteltaisi mitään, vaan puhuttaisiin vaihteeksi faktoista:
Suomessa asuu alle 1% maailman väestöstä, eikä sen energiankulutuskaan ole hääppöistä tasoa.
Tästä seuraa, että omilla toimillaan Suomi ei voi käytännössä mitenkään vaikuttaa globaali-ilmaston lämpenemiseen, yms. ympäristö-asioihin.
Toisaalta omilla päätöksillään Suomi voi ratkaisevastikin vaikuttaa oman maansa tilanteeseen.
Suomi voi esimerkisi saada sellaisen saatanallisen ekohysteria-kohtauksen, että tulee maailmanparantamisen nimissä tehneeksi päätöksiä, jotka ajavat maasta talouskasvua ja työllisyyttä antavan teollisuuden.
Tällä tavalla maamme sitten nopeassa tahdissa eko-köyhtyy niin, ettei edes makuuhaavoja estävää mummonkääntöä pystytä kustantamaan.
Toisaalta, jos taloutemme on vahva, voimme merkittävästikin vaikuttaa esimerkiksi Itämeren puhdistamiseen, ja mummotkin ovat iloisia.
Seppo Korppoo
Ympäristötekniikan myyjä, joka tulee sieltä teknillisestä korkeakoulusta
Ekolandeilla on kuitenkin kansallinen vaiettu häpeä, heidän autonsa käyvät dieselillä! Ekolandian Lukusokeiden korkeakoulu ehdottaakin ratkaisuksi:
Sen sijaan että käytettäisiin 1000MWh männynkäpyjä kivihiilen korvaamiseen voimalassa, kuten eräs risupartablogisti on ehdottanut, tehdäänkin siitä 500MWh käpydieselillä. Ensinnäkin kivihiilen korvaaminen männynkävyillä laskee keskipäästöjä vain kymmenesosalla kivihiilen päästöistä, koska 90% sähköstä tehdään päästöttömällä vesivoimalla. Toiseksi, vaikka käpydiesel maksaa kaksi kertaa enemmän kuin normaali diesel, niin se kannattaa ilman tukia mainiosti jos sen saa myydä verovapaasti, koska normidieselin hinnasta 60% on veroja.
Ekolandian Kierrätyspäivälehti ei oikein tiedä mitä asiasta kirjoittaa, koska kysymykselle kannatatteko ydinvoimaa ei ole oikein luontevaa rakoa. Mistä nyt kolumnoida?
Minulle opettava tarina. Ton mukaan mikään muka ekoteko ei ole mitään, ellei hiilivoimaa voi vähentää. Maalämmön käyttö siis syvältä ellei nyt siirrytä suorasta sähkölämmöstä, tahi käytetä omia tuulimyllyjä/aurinkopaneleita laitteen pyörittämiseen.
Mikäli noi luvan saaneet ydinvoimalat joskus toimivat, niin voidaanko jotkut hiilivoimalat panna koipussiin? Vai joko noita vanhoja (Loviisa) lakkautetaan silloin?
Semmoista ympärivuotista hiililauhdetta jonka voi korvata on ehkä noin 1000MW, suuruusluokkaa OL3. Tämän takia yksi jos toinen on ihmetellyt, että miksi niitä ydinvoimaloita on kaupattu kotimaisella tarpeella. Vienti on tietenkin toinen juttu.
Ydinvoimaa tulee Suomeen jonkun verran, saa nyt nähdä kuinka moni niistä voimaloista toteutuu, ja ilmeisesti NordPoolin alueelle tuulivoimaa aika paljon. Kun siirtokapasiteetit on rajallisia niin tässä voi käydä niinkin, että sähköstä tulee ylitarjontaa, ja kaukolämpöä tehdään osan aikaa esimerkiksi merilämpöpumpuilla. Eli tavallaan käytetään kaukolämpöverkkoa akkuna.
Tuolla logiikalla suuren kiinalaisen kaupungin asujaimisto ei myöskään voi päätöksillään vaikutta globaaleihin ympäristöongelmiin käytännössä mitenkään, ja pienempien yhteisöjen asujaimisto ei senkään vertaa. Kukaan ei siis voi ja kenenkään ei pidä tehdä mitään.
Ekosähkön myynti on sähkönpesua. Jos ostat ekosähköä Helsingissä, sitä ei varmasti tule pistorasiasta. Sieltä tulee hiilivoima- tai ydinvoimasähköä, joka on pesty pohjoismaisessa sähköpörssissä.
Itselläni on Kraft ocj Kulturin sähkö, joka on tuotettu vesivoimalla Ruotsissa tai Norjassa. Olen varmaan ainut seudulla, joka hommaa sähkönsä sieltä. Hieman arveluttaa, kun tämä sähkö tulee samoja johtoja pitkin kuin kaikkien muidenkin sähköt.
Lihassa ja makkarassa pitää olla valmistajan leimat. Sähkössä ei.
Puuveneellä ahvenia järvellä jahtaava ekoukko ihmettelee, miksi Ekolandiaan halutaan alumiinitehdas. Rannalla sitten tapaa kolme nuorehkoa Juppilandiasta tullutta miestä. Asiaa ihmetellessä ukon silmät sokaisee juppien Audin aluvanteista tuleva heijastus ja niiden järkevyydestä kysellessä jupit suuttuvat ukolle ja heittävät oluttölkeillään hänet matkoihinsa. Juppilandiassa ihmisarvo kuulemma nousee vanteen koon kasvaessa. Ukolla vanne vain kiristyy ja valittelee kotona eukolleen, että ennen riitti kun annettua kokoaan osasi käyttää hyväkseen.
Korppoon Sepolle terveisiä, että eivät osta enää kohta vanhaa teknologiaa. Viennin kasvuun tarvitaan ihan oikeasti laadukasta tavaraa, ei riitä enää bulkki. Uutta tulisi, jos vanhat eivät torppaisi hyödyllisillä idiooteillaan kaikkea. Missä muualla, kuin Suomessa, näitä pitäisi sitten ensimmäiseksi kokeilla ja kehittää, jos Suomen ei kannata panostaa niihin, kun on niin pieni päästölähde? Mitäs sitten myyt, kun vanha ei kelpaa ja uutta ei ole kehittynyt, kun rahat on pantu vanhaan? Pienen maan kyvyt tuskin riittävät siihen, että jopa samassa firmassa kehitetään sekä vanhaa teknologiaa, että sitten sille puhtaampaa kilpailijaa. Tästä syystä aika monelle firmalle pitäisi jakaa viherpesumitali, kun on tarkoitus sekä hyvistellä mainoksissa uudella vähäpäästöisemmällä ja toisaalta jatkaa myös vanhalla saastutusta ilman mainosmölyä. Firman imago vihertyy, mutta päästöt kasvavat. Poliitikot sitten ensimmäisinä jakamassa ruusuja näille maailmanpelastajille.
Mummokin kääntyy kun sitä kääntää ja vaippa vaihtuu kun sen vaihtaa. Raha ei vaihda vaippaa, vaikka mummo olisikin rahan perään. Aika vaihtaa ajattelua, kun valtiota halutaan ajaa alas ja mummot tulevat kohta omaan syliin?
Loogisena päätelmänä tästäkin olisi se, että katsottaisiin mistä materiaaleista asioita tuotetaan ja onko niille tarvetta. Mummohommat ja muut inhimilliseen toimintaan viittavaat tulisikin sitten hoitaa muuttamalla yhteiskunnan ajattelua ja antamalla mahdollisuuksia pienempään, mutta yhteisöllisempään elämään.
Selvennys nr 1.: Olen yli 20 vuoden ajan ollut mukana kehittämässä ja myymässä huipputasoista ympäristötekniikkaa useisiin maihin. Ja sama jatkuu.
Ja nr. 2.: Parasta ympäristönsuojelua on tehdä jotakin konkreettista, eikä tuhlata kallista aikaansa sellaiseen maailmanparantamiseen, jolla ei ole edes teoreettista onnistumismahdollisuutta.
Seppo Korppoo
Joka toivottaa kaikki tervetulleiksi tekemään todellisia ekotekoja
Ei tarvitse ihmetellä miksi kihiilestä ri missään tavassa pidä luopua koska on niin energiatehokasta.
”Ekolandian ympäristöministeriö ja teknillinen korkeakoulu laskevat, että yhteen kulutettuun kilowattituntiin on mennyt 0,25 kWh kivihiiltä”
nejään kilovattiin sähköä tarvitaan kilovatti kivihiilta. Soinivaara on näköjään keksinyt IKILIKKUJAN
Eetu Jokinen,
Ekolandian ympäristöministeriö on keksinyt ikiliikkuja, olettaessaan, että yksi kilowatti kivihiilisähköä tuottaa siinä sivutta yhdeksän kilowattia vesisähköä. Tämä on fiktiota, missä sillä on vastineensa todellisuudessa.
Sähkö on sellainen tuote, jossa tuotannon ja kulutuksen tulee olla koko ajan tasapainossa. Kaikki sähkö työnnetään yhteiseen verkkoon ja otetaan yhteisestä verkosta.
Kilowattitunneille ei ole verkon kautta erillisiä putkia tietyiltä voimalaitoksilta tietyille kuluttajille eikä kilowattitunteja voi reitittää niin kuin bittejä tietoverkoissa.
Käytännössä järjestelmä ei voi toimia niin, että kaikille kuluttajille määritellään se, onko hänen sähkönsä vesi, tuuli tai kivihiilisähköä.
Entäs sitten, kun tulee kuiva vuosi ja vesivarannot menee vähiin. Silloin osalle vesisähköä tilanneista joka tapauksessa pitää toimittaa kivihiilisähköä tai jopa kaikkein kalleinta kaasuturbiinisähköä.
Vesi ja tuulisähkön markkinointi luo ihmisille väärän mielikuvan sähköntuotannon järjestelmästä. Kyseinen markkinointi on mahdollista vain, koska suurin osa kuluttajista ei välitä mistä heidän sähkönsä tulee. Silloin pienelle osalle kuluttajista voidaan laskennallisesti todistaa, että heidän sähkönsä on vesi- ja tuulisähköä.
Oikeampaa ajattelua on se, että jokainen sähköä kuluttava asiakas on marginaalikuluttaja järjestelmässä.
Järjestelmän pitäisi toimia niin, että kun kuluttaja podottaa säästötoimenpiteillään ottotehoaan sähköverkosta, niin vastaavasti marginaalisin eli kallein voimalaitos puolestaan pudottaa verkkoon tuottamaansa tehoa.
Jos kivihiililaitos on järjestelmässä toimiva kallein voimalaitos, niin vesivoimalaitosten halvempaan tuotantoon kuluttajan tehonpudotus ei vaikuta pätkääkään, vaikka tehoa pudottava kuluttaja olisikin vesisähkön tilaaja.
Siis kaikki kuluttajat ovat marginaalikuluttajia ja jos kivihiilisähkö on marginaalituottaja, niin kaikki kuluttavat kivihiilisähköä. Pienentämällä kulutustaan he voivat pienentää kivihiilisähkön kulutusta riippumatta siitä, minkä sähkön tilaajia he ovat.
Näinhän se menee hinnoittelussakin. Eivät vesisähkön tilaajat saa sähköään vesisähkön tuotantokustannuksilla vaan joutuvat maksamaan kalleimman sähköntuottajan kustannusten mukaan.
Ekoteko on se, että pienentää kulutustaa, ei se, että tilaa vesisähköä. Siksi sähkölaitosten harhaanjohtava mainoskikkailu olisi lailla kiellettävä.
Tietysti sikäli jos ns. ekosähköstä maksaa markkinahintaa enemmän ja sähkölaitos vastaavasti investoi saadut voitot uuden ekokapasiteetin tuottamiseen voidaan ekosähkön ostaminen nähdä ekotekona. Onko tähän olemassa jonkinlaisia sääntöjä?
Mutta siinä olet kyllä aivan oikeassa, että säästäminen on kokonaisuudessa ainoa todellisesti merkittävä tapa pienentää päästöjä.
Kyllä tämä OSn Ecolandia-keskustelu on ollut hyvä siksi, että se paljasti kuinka hyllyvällä pohjalla maan koko ekoajattelu oikeastaan on.
Olisiko jo aika sille, että fundamentalisti-environmentalistien väärin perustein talouttamme pilaavat ajatukset pannaan vaarallisten jätteiden käsitelyyn?
Eikö olisi parempi niin, että päätökset perustuisivat tosiasioihin, eivätkä löysiin uskomuksiin?
Tilalle otettaisiin käytännöllinen ja todellisia tuloksia tuottava eko-ajattelu, joka ja vastaisi maamme kantokykyä ja samalla tukisi taloudellista toimintaa.
Seppo Korppoo
Luonnonystävä, jonka mielestä ympäristö-kokeita pitää tehdä rotilla, eikä suomalaisilla.
Näyttäisi siis siltä että ympäristöpuolueen ykkösprioriteetti pitäisi olla tuon kesän ja talven välisen energiatarpeen eron minimoiminen hinnalla millä hyvänsä.
Passiivitalot tai vanhan asuntokannan agressiivinen ns. retrofitting? Dynaamisempi sähkönhinnoittelu? Ilmaisia villasukkia kansalle?
Ihan hyvää ratalangasta vääntämistä Osmo!
Itse ole seurannut aina kovina pakkaspäivinä – ja pienen kulutuksen kesäpäivinäkin – tuota Fingridin pohjoismaista sähkömarkkinan tilankuvaa.
(http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman_tila/pohjoismainen_voimajarjestelman_tilakuva/)
Mielestäni sen avulla aika hyvin näkee, miten markkinat toimivat. Erityisen kiinnostavaa on katsoa, mihin suuntaan milloinkin siirretään tehoa maasta toiseen. Ja OL3 ja OL4 näyttävät eri tavalla kannattavilta, kun katselee Ruotsin tilannekuvaa.
Niinhän sitä luulisi että raskas energiaintensiivinen teollisuus pitäisi sijoittaa puskuriksi nimenomaan sinne missä kausivaihtelu on suurta ja sekä energian tuotannossa että teollisissa prosesseissa syntyvä hukkalämpö hyödynnettävissä. Ekolandiassa teollisuuden söpöyskomponentti on vaan sikäli vähäinen että raskasta teollisuutta ollaan aktiivisesti häätämässä maasta pois ja sitten ihmetellään kun immateriaalipääoma liukenee olemattomiin.
Ei. Sellainen sääntö on, että ekosähköä ei saa myydä sen tuotantoa enempää. Mutta kyse on viherpesusta.
Jos haluat lisää rahaa sijoittamalla ostaa oikeasti ekosähköä, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Rakenna aurinkovoimala tai rakenna tuulivoimala. Aurinkovoimalan kohdalla sähkön hinnaksi tulee noin 40 snt/kWh, eikä sitä saa koko ajan. Tuulivoima on selvästi halvempaa.
Koska voimalan rakentaminen omakätisesti on etenkin kaupunkiasukkaille hiukan haastavaa, asiaan on olemassa kiertotie. Voit ostaa uuden rakennettavan tuuli- tai aurinkovoimalan osakkeita. Käytännössä Suomessa tämä tarkoittaa tuulivoimalaosuuden hankkimista.
Jotain osviittaa kustannuksista antaa Lumituulen osake, jonka antihinta päättyneessä annissa oli 260 e/500 kWh/a. Osakkeenomistaja saa ostaa voimalan tuottamaa sähköä 500 kWh vuodessa suunnilleen markkinahintaan, jolloin lisähinta on tuossa osakkeessa. Investoinnin kesto lienee noin 20 vuotta (sitten se voimala on kypsä). Vaihtoehtosijoituksen realistinen reaalikorko on ehkä 5 % (koska Lumituuli itse tarjoaa omasta debentuurilainastaan 6 % absoluuttista). Näillä laskettuna osakkeen todellinen kustannus on noin 35 euroa vuodessa, siis 7 snt/kWh.
Laskelma on ehkä hiukan yläkanttiin isomman yrityksen tekemään tuulivoimaan nähden, mutta jos joku tulee myymään ekosähköä alle 5 snt/kWh lisähinnalla, kannattaa olla tarkkana. Todennäköisesti jonkun viherpesukone syytää rahaa omistajalleen…
Miksi pelkkää tuuli- ja aurinkovoimaa? No, vesivoimaa rakennetaan niin paljon kuin suinkin ihan riippumatta kuluttajista, koska se on tuotantokustannuksiltaan erittäin halpa. Ydinvoimaa rakennetaan niin paljon kuin luvat antavat periksi, koska senkin uskotaan olevan tulevaisuudessa halpaa. Biovoimaa taas tuotetaan niin paljon kuin on raaka-ainetta, ei siinäkään tarvita kuluttajan senttejä. (Tässä tosin voin olla vähän turhan jyrkkä; biopuolelta voisi ehkä löytyä taloudellisesti huonoja mutta ekologisesti hyviä hankkeita, jotka toteutuisivat vain kuluttajien avustuksella.)
Ja sitten taas vertailun vuoksi… Jos vaikka haluaisin ostaa likaista marginaalivoimaa ja offsetata sen ostamalla vastaavan määrän päästöoikeuksia (= maksan jollekulle toiselle säästämisestä), niin se ei olisi ihan mahdottoman kallista sekään. Marginaalituotannon päästöt ovat noin 0,8 t/MWh, ja tonnihinta päästökaupassa on alle 20 e/t. Lisähinta olisi noin 1,6 snt/kWh. Murto-osa tuulivoiman hinnasta.
(Ja taas oletettiin, että päästökauppa toimii. Ehkä tuo hintakin kertoo sen, että tuskin toimii… Jos toimisi, ostaisin 50 t päästöoikeuksia vuodessa. Sen jälkeen ostaisin Hummerin ja maalaisin siihen ison vihreän keskisormen.)
Ilmastonmuutos saattaa toki auttaa asiaa. 🙂
Mutta joo, lämmityksen paremmat ratkaisut on tärkeintä, koska suurin oaa energiantuotannon päästöistä liittyy tavalla tai toisella lämmitykseen. Valaistuksellakin on muuten merkitystä. Parempia taloja, lisää kaupunkia.
Osut aika lähelle oikeaa. Jos katsotaan kasvihuonekaasupäästöjä, melkein kaikelle muulle löytyy suhteellisen realistisia ja mahdollisia leikkaustapoja paitsi hiilen polttamisesta syntyville päästöille.
Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi muuten hyvinkin haitalliset metaanipäästöt voidaan saada kuriin maankäytöllisillä menetelmillä tai vaikka polttamalla biokaasua. Päästöt eivät ole osa mitään välttämätöntä prosessia.
Sen sijaan energiantuotannon päästöt ovat osa energiantuotantoprosessia. Hiilivoimalan energia muodostuu siitä, että yhteen hiilimolekyyliin ruuvataan kiinni kaksi happimolekyyliä.
Sama toki koskee maakaasuakin, mutta sitä on saatavissa niin paljon rajallisemmin, että saatavuus rajoittaa päästöjä. Niin luonnollisesti myös öljyn kanssa. Öljyn kohdalla käyttö on paljolti muuta kuin sähköntuotantoa, mutta kohoava hintataso huolehtii sen pois muualta kuin liikenteestä.
Joten tulemme tulevaisuudessa ihan siedettävällä päästötasolla toimeen, jos saamme kiinteiden fossiilisten (kivihiili, öljyhiekka, ruskohiili, turve) käytön lopetettua. Se ”jos” on vain kovin, kovin vaikea tavoite tässä vaiheessa.
Ei se välttämättä syvältä ole, mutta jos käyttökohde olisi kohtuudella kaukolämpöverkon tavoitettavissa, maalämpö on huonompi vaihtoehto, koska sähköllä on enemmän kysyntää kuin lämmöllä.
Haja-asutusalueella tilanne on vähän toinen, mutta tässä neljä vaihtoehtoa talolle, jonka lämmitystarve on 25 MWh/a:
1. Lämmitys suoralla sähkölämmityksellä (hyötysuhde 100 %). Lämpöä tarvitaan voimalan kattilan alla 63 MWh (kokonaishyötysuhde tuotannossa ja siirrossa 40 %).
2. Lämmitys polttimella (hyötysuhde 90 %). Lämpöä tarvitaan 28 MWh, sähköä 0,5 MWh (kiertovesipumppu). Tämä sähkö tarvitsee noin 1 MWh polttoainetta voimalan kattilan alla.
3. Maalämpöjärjestelmä (kerroin 3). Sähköä tarvitaan 8,5 MWh, siis noin 21 MWh lämpöä voimalan kattilassa.
4. Oma mikro-CHP (hyötysuhde sähköön 25 %, hyötysuhde lämpöön 65 %). Polttoainetta kuluu lämpöarvoltaan 38,5 MWh, mistä syntyy tarvittava lämpö sekä 9,5 MWh sähköä. Sähköstä pyöristys menee kiertoveteen, joten voimalan kattilan alla jää polttamatta noin 23 MWh polttoainetta.
Primäärienergian käytössä siis suora sähkölämmitys käyttää 63 MWh/a, lämmitys polttimella 29 MWh/a, maalämpö 21 MWh/a ja mikro-CHP 13 MWh/a.
Päästöissä tilanne voi olla eri. Jos poltin polttaa öljyä ja voimala kivihiiltä, öljylämmitys ja maalämpö ovat ripirinnan. Toisaalta jos mikro-CHP toimii naapurin sikalasta kerätyllä biokaasulla, talon lämmittäminen voi mennä reilusti hiilinielun puolelle (CH4 pois ilmakehästä, sähköä sähköverkkoon).
Kaukolämpö ja mikro-CHP ovat lähellä toisiaan. Kaukolämmössä saadaan voimalassa parempi hyötysuhde, mutta siirtohäviöt ovat isompia, ja välillä voidaan joutua lämmittämään merenelävien eviä.
Pelissä on siis yksi selvä häviäjä (suora sähkölämmitys) ja yksi selvä voittaja (CHP). Maalämpö ja öljylämmitys pyörivät siinä keskivaiheilla. Voittajan kohdalla on kuitenkin se ihan pieni detaljiongelma, että mikro-CHP on enemmän teoriaa kuin käytäntöä. Maailmalta löytyy laitteistoja, mutta jos energiaa ei saa myydä takaisin sähköverkkoon, systeemi on aika viraton.
Mikro-CHP saattaisi olla osa ratkaisua muutenkin. Se tekisi pienten biokaasumäärien talteenoton kannattavaksi ja parantaisi syrjäseutujen huoltovarmuutta sähkön suhteen. Syystä tai toisesta tästä ei Suomessa ole kuitenkaan kovin paljon puhuttu.
Ja toinen iso ongelma Suomessa on se, mitä tehdään suorasähkölämmitetyille taloille. Niissä ei ole vesikiertoista lämmitysjärjestelmää eikä yleensä keskitettyä ilmanvaihtoa. Vaatii pientä pintaremonttia…
Vanhat ydinvoimalatkin tulevat jossain vaiheessa järkevän teknisen käyttöikänsä päähän, mutta kyllä nuo uudet voimalat laittavat hiilivoimaloita koipussiin – tai ainakin vähemmälle käytölle.
Tässä on kuitenkin se pieni koukku, että ne vähemmälle käytölle jäävät lauhdevoimalat eivät välttämättä ole Suomessa. Jos meillä alkaa olla enemmän sähköä, Ruotsi ja Norja vievät mielellään ydin- ja vesivoimaansa Tanskaan, Hollantiin, Saksaan, jne.
Viherinssi.
Muista että meillä on vain yksi yhteinen ilmakehä, joten siinä ei ole mitään vikaa, että Ruotsi ja Norja vievät ylijäämäsähkönsä Keski-Eurooppaan korvaamaan hiilivoimaloita. Meillä ei voimantuotannossa myölskään ole kansallista päästötavoitetta vaan EU:n yhterinen tavoite.
Ekolandiassa onkin verotus, sähkön tuotanto, tms. ylipäänsä yhteiskunta järjestetty niin että se ei suosi raskasta teollisuutta, päinvastoin kuin esimerkiksi Suomessa. On muuten hieman vaikeaa ymmärtää miten joku kolmessa vuorossa ympäri vuoden käyvä tehdas toimii puskurina.
Ihan normaaleja irtikytkettäviä kuormia, löytyy tälläkin hetkellä teollisuudesta tietääkseni noin 1000MW verran. Ei tarvita kolmea vuoroa ympäri vuoden kun lämpimän ajan edullisempi sähkö kompensoi kulutuspiikkien aiheuttamat häiriöt.
Siirtoverkkojen vahvistaminen on ekoteko. Jos siirtoyhteys Saksaan on tarpeeksi vahva, tuleva ydinvoimalla tuotettu sähkömme korvaa saksalaista hiilivoimaa. Saksassa on merkittävä määrä sellaista hiilivoimaa, jota voisi korvata ydinvoimalla ympärivuotisesti.
Ja jos ja kun näin tehdään (tuulivoimankin kannalta muuten ihan hyvä idea), niin uusien ydinvoimaloiden rakentaminen on kannattavaa.
Erikoista olettaa, että jos vesivoimaa olisi käytössä 9000 MW, sitä ei käytettäisi säätötehona, vaan siihen rakennettaisiin hiilivoimala. Käsittääkseni kuitenkin kaikissa vesivoimaa rakentaneissa maissa suositaan nimenomaan vesivoiman käyttöä säätöön, sikäli kun se vain teknisesti mahdollista on.
Eli vaihtoehtoinen kuvitelma:
Ekolandiassa rakennetaan 3000 MW ydinvoimatehoa ja saman verran vesivoimaa siirretään perusvoiman tuotannosta säätötehoksi. Hiilivoimala voidaan sulkea ja sen rakentamista ajaneet tuomita ympäristörikoksesta, ja luotettavuusoletuksista ja hätävaraturbiinien hinnoittelusta riippuen jopa parituhatta MW patoja voidaan räjäyttää koskien ennallistamisen nimissä. Energiantuotannon CO2-päästöt ovat suuruusluokkaa 20g CO2/kWh, eli oleellisesti ottaen vuoden 2050 päästötavoite on jo saavutettu.
Jos energiankulutus kasvaa, rakennetaan lisää atomivoimaa ja siirretään vesivoimaa enenevässä määrin säätövoimaksi. Olettaen, että kulutuksen tasauksesta tulee tekniikan kehittyessä helpompaa, fissiolla pärjättäneen siihen saakka kunnes parempaa on tarjolla. Problem solved.
Meillä nimenomaan on yhteinen ilmakehä, ja sen kannalta on hyvä, jos me viemme ydinvoimaa muualle Eurooppaan. Keskustelussahan usein törmätään siihen, että asioita aletan tarkastella Suomen tuotanto- tai kulutusrakenteen kannalta. Tarkastelu pitäisi tehdä koko sähköverkkoalueella (Eurooppa).
Ja tämä tekee ydinvoiman lisärakentamisesta hiilidioksidipäästöjen kannalta kannattavaa (ensimmäisen kertaluokan vaikutuksiltaan). Se kuitenkin edellyttää sitä, että me viemme pienen oman kysynnän aikana sähköä muualle.
Käytännössähän käy niin, että jos meillä rakennetaan lisää ydinvoimaa, Tanskassa ja Saksassa voidaan vähentää hiilivoiman käyttöä. Joten jos haluamme vaikuttaa oikeasti tähän yhteiseen ilmakehäämme, meistä pitää tulla sähkön viejiä – mikä taas jostain emotionaalisesta syystä on poliittisesti mahdotonta.
Euroopan mittakaavassa (ja sama muuten sitten pätee Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaankin) meillä on tasan kolme vaihtoehtoa saada hiilidioksidipäästöt kuriin:
1. Leikataan kulutusta radikaalisti.
2. Rakennetaan huomattavan paljon lisää ydinvoimaa.
3. Saadaan hiilidioksidin säilöntä (CCS) toimimaan.
Nämä kolme ovat ihan puhtaasti tunnetuista numeroista johdettavia asioita, eivät siis mielipidekysymyksiä. Aurinkovoima, tuulivoima ja biovoima kyllä jeesaavat, mutta gäppi on niille aivan liian suuri.
Ykkönen sattuu talouteen eikä onnistu, jos eivät kaikki teollisuusmaat ole mukana. Ydinvoimaan liittyy suuri joukko tunnettuja ongelmia, ja nyt suunta on päinvastainen. Toisaalta jos ydinvoimaa tehdään lisää, sitä pitäisi globaalisti katsoen tehdä harvaanasuttuihin paikkoihin, jotka ovat geologisesti, poliittisesti ja ilmastollisesti vakaita. (Paikallisesti ajateltuna ehkä toisin.)
Kolmonen olisi käytännössä mukavin, koska silloin ei tarvitsisi muuttaa mitään olennaista. Harmi vain, että toimivaa teknologiaa ei ainakaan vielä ole olemassa, eikä sitä ihan äkkiä tulekaan. Tonnista hiiltä tulee tuollainen 1 800 m3 hiilidioksidia, joka pitäisi saada säilöttyä jotenkin jonnekin.
CCS ei ole teknologisesti epätoivoinen ajatus, vaikka ei siitä tietysti pysyvää ratkaisua saada. Se alkaa olla hämmästyttävästi ydinvoiman kaltainen; monenlaista taloudellista ja teknistä haastetta, ja lopputuote tungetaan mahdollisimman stabiiliin kallioperään.
CCS:ssä on se houkuttelevuus, että kun kaikki maailman fossiiliset ja biovoimalat on varustettu sillä, päästötase voi olla jopa negatiivinen. Tähän menee kuitenkin vielä todella pitkään, jos se toteutuu ikinä.
Jos olisin maailman diktaattori, nostaisin energia-alan tutkimuksen (CCS, fuusio, muut uudet ydinvoimatuotannon tavat, aurinkoenergian eri muodot) samanlaiseksi projektiksi kuin Manhattan tai Apollo olivat. Rahoituksen pitäisi olla biljoonaluokkaa.
Riippuu kovin paljon tehtaasta. Osa tehtaista käy 24/7 jatkuvasti sen vuoksi, että laitteet eivät kestä pysäyttämistä. Toisissa paikoissa taas voidaan tuotantotahtia muuttaa varsin vapaasti, vaikka tuotannon alasajo aiheuttaakin ylimääräisiä korko- ja henkilöstökustannuksia.
Jos sähkön hintavaihtelut ovat suuria, energiaintensiivisen teollisuuden kannattaa keskittyä miettimään sitä, miten niistä otetaan ilo irti. Teollisuus on tässä suhteessa paljon helpompaa ohjattavaa kuin kuluttajat, teollisuutta kiinnostaa vain raha. Ja mitä energiaintensiivisemmästä teollisuudesta puhutaan, sitä suurempi motivaatio on välttää kallista sähköä. Sähköpörssissähän on jatkuvasti olemassa ylössäätöhinta, joka maksetaan sähköstä luopujalle.
Ei silti, kuluttajatkin pitäisi ehdottomasti saada tähän mukaan. Tämä edellyttää vain sitä, että kuluttaja tietää koko ajan, mitä sähköstä maksaa. Pihi kuluttaja ottaa tuntihinnoitellun sähkön ja antaa kämpän lämpötilan laskea pahimpina päivinä. Mitään ihmeellistä ”älykästä sähköverkkoa” tuohon ei tarvita, riittää kun sähkön ko. hetken hinta on netistä saatavissa. Sen jälkeen markkinat huolehtivat ohjelmoitavista kytkimistä erilaisille kulutuskohteilla.
Vesivoimaa käytetään tunti-, päivä- ja viikkotason säätöön. Tuotanto kuitenkin suunnitellaan siten, että kaikki saatavissa oleva sähkö revitään vesivoimasta irti. Vesivoima on ihanteellista säätövoimaa, koska sitä voidaan säätää erittäin nopeasti ja portaattomasti kuluttamatta laitteistoja.
Pitkän aikavälin (vuositason) säätö on kuitenkin tehtävä polttamalla jotain, koska polttoainetta voi varastoida. Yleensä vesivoiman altaat eivät riitä vuositason säätämiseen.
Joten jos Ekolandiassa halutaan olla viksuja, niin esimerkiksi seuraavasti menee:
– niin paljon vesivoimaa kuin irtoaa
– niin paljon Ekolandian öljykaktusta polttavia laitoksia kuin polttoaineen saatavuus mahdollistaa
– Ekolandian ylänkö täyteen tuulimyllyjä
– loput ydinvoimalla
Vesivoiman ja tuulivoiman yhdistelmällä huolehditaan viikkotason vaihtelut sähkönkulutuksessa. Jos jää vielä yli, osa menee perusvoimana.
Kaktuksenpoltolla katetaan vuodenaikojen kulutusvaihtelut (kuukausitaso, vuositaso). Kaktusvoimalat ovat pääosin kiinni kesällä, koska niiden sähköä ja lämpöä ei silloin kaivata, jolloin polttoainetta voidaan säästää talvea varten. Muutama voimala on koko ajan päällä, koska niitä tarvitaan perusvoimaksi. Niiden kaukolämpökin muutetaan kesällä kätevästi kaukokylmäksi pääkaupunki EkoCityn jäähdyttämiseksi.
Ja kun valitettavasti ylläolevakaan ei ihan riitä, jäljelle jäävä tasainen pohjakuorma katetaan Ekolandian kovasti kiistoja herättäneellä ydinvoimalalla.
—
Ekolandiassa sähkön kuluttajahinta määräytyy lähinnä kaktuksenpolton mukaan. Öljykaktus on onneksi niin hyvä polttoaine, että sille on myös maailmanmarkkinoita, mikä hiukan tasaa hintavaihteluita.
Joskus kevätmyrskyjen aikaan tulee sellaisia hetkiä, että vesi- ja tuulivoimaa on liikaakin tarjolla. Silloin sähkön hintataso romahtaa hetkeksi. Nyttemmin kuitenkin Ekolandian Kaktussähkö on oppinut lukemaan sääennusteita tarkemmalla silmällä, jolloin kaktusvoimaloita on osattu ajaa ajoissa alas.
Tyyninä ja kylminä talvijaksoina sähkön hinta on pompannut välillä ylös. Tästä on pääosin selvitty teollisuuden alasajolla, mutta lähes jokatalviset ongelmat ovat myös laukaisseet hyvinkin tunteikkaan keskustelun uusien tekoaltaiden rakentamisesta vesivoiman säätömahdollisuuksien parantamiseksi.
Ekolandiakirjoituksessa on montakin yksityiskohtaa, johon tekisi mieli puuttua, mutta aloitetaan nyt yhdestä, CHP (Yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto)
Laajamittainen yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto on hieno suomalainen innovaatio. Sen suurin ongelma ei kuitenkaan ole mielestäni asukkaiden ”ympäristötietoisuus”, vaan suurten kaupunkien (erityisesti Helsinki) poliitikkojen älyvapaa ajatus muuttaa kaikki CHP-voimalat risuja polttaviksi. Poltettavaa puuta on rajallinen määrä, se kannattaa käyttää lähellä metsiä pienemmissä taajamissa. Pääkaupunkiseudun voimalat voivat ihan hyvällä omallatunnolla polttaa kaasua ja hiiltä käyttöikänsä loppuun asti.
Suomen kannattaa ehdottomasti maksimoida CHP-kaukolämmön käyttö taajamien kerrostaloissa, mutta valitettavasti lisäyspotentiaalia ei paljonkaan ole, koska EU:n uudet rakentamismääräykset pienentävät merkittävästi kaukolämmön käyttömahdollisuuksia (ja kasvattavat rakentamisen hintaa). Toinen haaste kaukolämmölle on kuntien surkea rahatilanne ja kiusaus maksimoida kaukolämmön hinta, joka tekee maalämpöön siirtymisen taloudellisesti kannattavaksi jopa kerrostaloissa.
Suomen asuntojen lämmitys on tällä hetkellä varsin tasapainoinen kokonaisuus. Sähkölämmitys/lämpöpumput pientaloissa ja CHP taajamien kerrostaloissa täydentävät erinomaisesti toisiaan.
Sähkölämmityksen (ja lämpöpumppujen) vastustajat unohtavat useimmiten, että CHP-voimaloiden sähköteho vaihtelee lämpötilan mukaan ja kattaa sähkölämmityksen tarpeen aivan kovimpia pakkasia lukuunottamatta. CHP-sähkön viikkokeskitehoteho vuonna 2010 heinäkuussa oli n 500 MW ja keskitalvella lähes 4000 MW. Vastaavasti CHP-sähköä tuotetaan vuodessa n. 15 TWh ja sähkölämmityssähköä kuluu n. 8 TWh.
Kun tällä palstalla näytään harrastavan pelkästään vaihtojen marginaalilaskentaa, niin edellä mainittuhan todistaa, että sähkölämmitys pyörii ilmaiseksi ja puhtaasti kaupunkien kaukolämmön sivutuotteena 🙂
No vakavammin, pelkkä marginaalilaskenta (tyyliin kaikki sähkö on hiilisähköä) antaa aivan virheellisen todellisuuskuvan.
Viherinssi, kiitos selvennyksestä. Tosiaan, vesivoiman käyttö vuosisäätöön riippuu kyvystä varastoida vettä. Olenko ihan väärässä, kun olen ymmärtänyt, että suurin osa vesivoimaloista ei itse asiassa varastoi juurikaan vettä – että patoja käytetään lähinnä pudotuskorkeuden nostamiseen?
Täällä realolandiassa optimaalinen tavoite taitaisi siis olla, että biomassaperäiset polttoaineet säästettäisiin vuodenaikojen vaihtelun tasaamiseksi. Jos energian varastoinnissa saavutetaan merkittäviä läpimurtoja, biomassan käyttöä vähennettäisiin mahdollisuuksien mukaan.
En malta olla muistuttamatta, että ydinvoiman käyttäminen säädettävänä voimana ei ole tekninen vaan taloudellinen ongelma. Jos päästöverotuksen hinta on riittävän kova ja biomassakin on verolle pantavissa, epäilen, että atominhalkojiakin voitaisiin säätövoimana vallan hyvin käyttää. Ranskassahan näin tehdään jo nyt säännöllisesti, eikä sähkön hinta siellä mitenkään pilviä hivo.
Hyvä Osmo. Virheetöntä tekstiä. Muutama kommentti:
– Ei tarvitse olla vihreä eikä yrittää pelastaa koko maailmaa (kun sen pelastaminen kommentoijien mielestä on mahdotonta kuitenkin) , jos yrittää edistää järkevää energiaratkaisua. Väitän että lapsemme ja lapsenlapsemme olisivat tyytyväisiä 2025, jos talot lämmitettäisiin CHP-kaukolämmöllä. Sähkö maksaa silloin euron/kWh (kesällä 10 senttiä ja talvella 1,5 euroa) ja bensa ja diesel 5 euroa/litra.
– Suomen uudet ydinvoimalat eivät juurikaan osallistu Suomen energiajärjestelmään vaan ne tehdään tuottamaan Norjan ja Ruotsin sähkönkulutuksen perussähköä. Norja ja Ruotsi eivät enää tuhlaa vesivoimaa moiseen vaan ovat myyneet vesivoimansa säätövoimaksi Saksaan tuulivoiman tueksi. Saavat moninkertaisen hinnan verratuna siihen mitä maksavat Suomeen kun ostavat tasaista palkkia eli aina saman määrän läpi vuoden.
– Ydinvoimaa ei kukaan hullu rakenna talvipäivien lämmitystarpeeseen. Pekkarisen Maurille terveisiä: Ei lisäänny edes kolme x 1600 MW:n ydinvoimaloilla omavaraisuus eikä lopu hiililauhde. Jos kulutuksemme on epätasaista, vaihtelu yli 5000 MW, lämmityksen takia, ei tätä kannata ulkoistaa. Maksaa liikaa. Jossain on kuitenkin ne kivihiililauhdevoimalat. Ei ole muuta tapaa vastata epätasaiseen kulutukseen. Voimme vain valita kahdesta: Joko tasaamme kulutusta tai hyväksymme kivihiililauhteen.
Ruotsi tekee itse oman perusvoimansa ydinvoimalla. Siellähän sitä tehdään paljon enemmän kuin meillä. Ja hinta määräytyy yhteispohjoismaisilla markkinoilla. Hinta-alueiden erot alkavat tasaantua sitä myöten, kun siirtoyhteydet paranevat. Yhteyksiä rakennetaan nytkin kuumeisesti.
Jos meille rakennetaan nippu uusia ydinvoimaloita, niiden sähköstä saadaan muutaman välikäden kautta se hinta, jonka saksalaiset siitä maksavat miinus siirtokustannukset ja pari katetta. Ja jos sitä rahaa tulee liian vähän, Fingrid voi pistää pystyyn FinGer-kaapelin Suomesta Saksaan. (Jos tuntuu teknologisesti mahdottomalta, niin kerrottakoon, että norjalaiset myyvät Hollantiin sähköä noin 600 km:n NorNed-kaapelilla jo nyt. Siirtohäviöt ovat noin 4 %.)
Tämä kehitys tulee muuten väistämättä nostamaan sähkön hintaa meilläkin aika paljon. Toistaiseksi Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan siirtoyhteydet ovat olleet huonoja, mikä on rajoittanut sinne myytävän sähkön määrää. Tässä on myös selitys siihen, miksi teollisuus haluaa rakentaa itselleen omaa ydinvoimaa.
Omavaraisuutta ei kannata lähteä rakentamaan ydinvoimalla, mutta kyllä kaikki Suomeen mahdollisesti rakennettava ydinvoima syrjäyttää hiililauhdetta – ei kylläkään Suomessa.
Jos jätetään sana kivihiili pois ja sovelletaan tätä siihen alueeseen, jolla on yhtenäinen sähköverkko (Eurooppa), niin noinhan se on. Pitkän aikavälin vaihtelut on katettava polttamalla jotain.
Euroopassa kuitenkin tehdään valtavasti perusvoimaa fossiilisella lauhteella, joten alueelle rakennettavat ydinvoimalat tulevat korvaamaan dinosaurusten raatoja. Tilanne ei poliittisen realiteetin puitteissa tule tästä muuttumaan vuosikymmeniin.
Päästömielessä ongelmana on kuitenkin kulutetun sähkön kokonaismäärä Euroopassa. Vuodenaikavaihtelut voivat muuttaa sähkön hintaa, mikä kyllä sitten aikanaan hoitaa kulutusvaihtelua kuntoon. Pelkän Suomen tuijottaminen on sikäli huono ajatus, että ilmakehä on yhteinen.
Onko suora sähkölämmitys on hyvä ratkaisu? Helsingissäkin on paljon muulla kuin kaukolämmöllä lämmitettyjä taloja, vaikka putket menevät käytännössä joka paikassa.
Väitän, että asuntojen lämmityspuolella voitaisiin sekä lisätä CHP:n osuutta että parantaa muuta energiatehokkuutta erittäin paljon. Ongelmana vain on se, että näiden muutosten tekeminen olemassaolevaan asuntokantaan on pääosin todella hinnakasta.
Tai ehkä lämmitysrakenne on tasapainoinen kokonaisuus – tasapainoisen surkea.
Vaikka kaikki tämän maan kämpät lämpiäisivät kaukolämmöllä, sille sähkölle olisi kysyntää. Siksi nimenomaan lämpö on sivutuote, jonka saa pienellä panostuksella.
Viherinssille:
Toki olet oikeassa siinä että Ruotsi tekee ison osan perussähköstään ydinvoimalla (noin 40% vuotuisesta sähköstä) muttei ihan riitä. Eli vesivoimaakin siihen käytetään. Mutta Norja on tuhlannut vesivoimaa tasaisen kulutuksen tarpeisiinkin. Norja voi jatkossa myydä monta tuhatta megawattia säätövoimaa Saksaan, kun ostaa meiltä ydinvoimaa.
Huomionarvoinen asia on sekin että sähkön hinnan vaihtelut johtuvat lämmittäjistä, jotka kuitenkin ostavat sähkönsä tasahinnalla läpi vuoden. Mutta teollisuus ja yritykset jotka kuluttavat tasaisesti joutuvat maksamaan pörssisähkön heiluvaa hintaa. Poikkeuksena on tietysti suurteollisuus, jolla on Mankala-osuuksia ydinvoimaloista. Onneksi tämä korjaantuu jatkossa eli lämmittäjät maksavat oikeaa hintaa. Mutta pitäisi myös PKT-yrityksille saada tasahinta, muuten syö liikaa kilpailukykyä.
viherinssi:
Vanhassa suoralla sähkölämmityksellä varustetussa omakotiasutuksessa valtaosa on jo täydentänyt lämmitystä ilmalämpöpumpulla ja pakkashuippuja leikataan tulisijalla. Mikä olisi parempi lämmitysvaihtoehto tuollaisiin asuntoihin?
Uudessa (omakoti)kannassa taas EU:n energiamääräykset tulevat estämään CHP-lämmityksen laajentamisen omakotitaloissa. Asuntojen lämpöhäviöt ovat niin pienet, että kaukolämpö pääomaintensiivisenä ratkaisuna ei ole taloudellisesti mahdollista.
Helsingissä kaukolämmitys kattaa 93% lämmitysenergian tarpeesta. Eipä siinä kovin paljoa laajennusvaraa ole.
Lassi Hietanen:
Pohjoismaisessa sähköverkossa ylivoimaisesti suurin hinnan vaihtelun aiheuttaja on vesitilanne. Seuraavana tulee teollisuuden käyttöaste ja ruotsalaisten osaamattomuus (tai joskus onnistuminen) ydinvoimaloidensa vuosihuolloissa.
Olen ymmärtänyt, että sähköyhtiöt yrittävät päästä sähkön hinnoittelussa oikeudenmukaisempaan tilanteeseen tuntihinnoittelujlla, jolloin se, joka käyuttää sähköä paljon paukkupakkasilla maksaa siitä enemmän. Se ohjaa sähkölämmittäjätkin käyttämään uunilämmitystä kovimpina pakkasina.
Pekka: ”Pohjoismaisessa sähköverkossa ylivoimaisesti suurin hinnan vaihtelun aiheuttaja on vesitilanne. Seuraavana tulee teollisuuden käyttöaste ja ruotsalaisten osaamattomuus (tai joskus onnistuminen) ydinvoimaloidensa vuosihuolloissa”
Toki tämä vaikuttaa hintatasoon mutta nyt puhuttiinkin kesä/talvi-hintaerosta. Suomessa ulkolämpötila vaikuttaa sähkön tarpeeseen yli 5000 MW:n verran. Jos teollisuudella menee todella huonosti niin kulutus voi laskea 1000 MW ja teollisuus-CHP-sähkön tuotanto 500 MW. Erotus siis vain 500 MW. Lähinnä Norjan vesitilanne taas vaikuttaa hintatasoon koko vuoden, aina siellä on vettä säätövoimaksi, muttei aina paljoa tasaiseen perustuotantoon. Mutta tämä muuttuu kun riittävä siirtokapasiteetti valmistuu Saksaan.
Ruotsin ydinvoimaloiden kunnossapitoa on pakko epäillä. Edes ruotsalainen ei voi olla noin tumpelo. Täytyy olla tahallista hinnan vedätystä. Kuten oli kuulemma norjalaisten vesivoimayhtiöiden päästöoikeuksien osto, vaikkei niillä ollut yhtään kattilaa jossa polttaa fossilisia polttoaineita. Vedättivät hintaa.
Lassi Hietanen:
Ei ole olemassa mitään kategorista sääntöä, että hinnat ovat talvella aina korkeammat kuin kesällä. Ulkolämpötila lisää kyllä sähkönkulutusta (tehona 110 MW/aste), mutta se myös lisää sähkön tuotantoa CHP-laitoksissa lähes yhtä paljon.
Huomattavasti kesä/talvi-vaihtelua merkittävämpi on vesitilanne. Katso vaikka Nordpool-spot hintoja. Tänä talvena suomen kuukausikeskiarvo on vähän yli 30 Eur/MWh, vähemmän kuin viime kesänä. Ja nyt on siis hyvä vesivuosi.
Kyllä Ruotsin ydinvoimaloilla on myös erittäin merkittävä vaikutus. Talvella 2009-2010, jolloin oli ennätysmäisiä hintapiikkejä oli huono vesivuosi ja samaan aikaan yli 5000 MW Ruotsin ydinvoimasta poissa verkosta.
Ode voisi puuttua seuraavaan:
VR – vihreän tiedtuspäällikkönsä suulla – kertoo kuinka yhtiö käyttää vain vihreää ekosähköä. Tämä on älyllistä itsepetosta.
Pahinta on, että se vie uskottavautta kaikellta muultakin yhtön tiedostustoiminnalta.
Markku.
Luepa artikkeli huolella. VR sai osansa.
Kyllä huomasin, etä asia oli varsin pitkässä kirjoituksessa mainittu yhdessä sivulauseessa.
Tarkoitin, että voisit VR:n viherpesun ottaa omana otsikkonaan blogiisi. Ja puhua asiasta myös persoonallisesti tiedottajan kanssa. Näitä blogikirjoituksia muuten ei lueta kovin huolella, ja tämä oli köykäisemmästä päästä. Sellainen mukava trilliharjoitus.