(Tämä teksti on julkaistu alunperin Vihreän liiton sivustolla)
Hallituksen edessä on mittavat säästötarpeet. Niin huonosti ei rahaa Suomessa käytetä, että voisi leikata miljardin ilman, että se kehenkään sattuu. Kaikki joutuvat tinkimään jostain itselleen tärkeästä, myös kokoomus.
On aika luopua yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksista. Siis siitä, kun ei halua jonottaa terveyskeskukseen, vaan menee yksityislääkärin vastaanotolle, maksaa satasen ja saa siitä Kelalta pari kymppiä. Näihin menee vuodessa vajaa 200 miljoonaa euroa. Moni terveydenhuollon asiantuntija on sanonut, että yksityisen hoidon korvauksista on vain haittaa. Ne edistävät terveydenhuollon jakautumista varakkaiden yksityishoitoon ja rahvaan kunnalliseen hoitoon, rapauttavat julkista terveydenhuoltoa ja lisäävät terveyseroja.
Korvausten puolesta on esitetty, että ne säästävät veronmaksajien rahaa, koska samoista potilaista kunta joutuisi terveyskeskuksissa maksamaan enemmän. Ei säästä. Siihen on kaksi syytä. Suurin osa yksityissektorin käyttäjistä ei siirry terveyskeskusten potilaiksi parin kympin takia. Merkittävämpää on, että yksityislääkärit ovat huomattavan hanakoita lähettämään potilaitaan jatkotutkimuksiin keskussairaalaan. Tämän maksaa kunta. On vaikea uskoa, että yksityislääkärien potilaat olisivat sairaampia kuin terveyskeskuksia käyttävät työttömät ja eläkeläiset. Yksityislääkärien lähetteet tulevat kunnille kalliiksi.
Hammaslääkäripalveluissa Kela-korvausten poisto tuottaa päänvaivaa. Monissa suurissa kaupungeissa hammaslääkäripalvelut ovat paljolti yksityisten hammaslääkärien varassa. Terveyskeskusten hammashoitoon potilaat eivät mahdu eikä siinä olisi myöskään järkeä, koska yksityisen hammashoidon tiloihin ja laitteisiin on investoitu melkoisesti. Kelakorvausten loputtua kunnat voivat tehdä ostopalvelusopimuksia yksityisten hammaslääkärien kanssa tai tukea yksityistä hoitoa palveluseteleillä, jotka voivat olla samaa suuruusluokkaa kuin nykyiset Kela-korvaukset.
Olisi oikeudenmukaisempaa ja järkevämpää, että kunta maksaa tämän korvauksen. Nyt hammashoidon hyvin järjestäneet kunnat joutuvat maksamaan sen itse ja hoidosta lipsuneet maksattavat sen valtiolla. Yhden maksajan periaate johtaa hammashoidossa muutenkin parempiin ratkaisuihin.
Jotta tällainen yksityisen sairaanhoidon tukemisen poistaminen toteutettaisiin tasapuolisesti, pitäisi samalla poistaa tuet ja verovähennysoikeudet myös työterveyshuollolta ja opiskelijaterveydenhuollolta.
Hei
Mitä mieltä olet Osmo Ruotsin mallista?
Maakäräjät vastaavat rahoituksesta ja tietyiltä osin valtio korvamerkityillä tuilla. Yksityisillä ja julkisilla tuottajilla on yhtenäiset hyväksymiskriteerit ja raha seuraa potilasta eli potilaan hoidosta korvataan saman verran riippumatta käykö potilas yksityisellä vai julkisella puolella.
Kysymys potilaan oman terveydenhuollon preferoinnista on mietityttävä. Tämän olen kai jo kertonut:
Poikani liukastui eräänä iltana saunassa ja jouduttiin viemään sairaalaan ommeltavaksi. Hän huomasi olevansa lääketieteellinen harvinaisuus: selvä Jorvin kirurgisen osaston viikonloppupäivästyspotilas.
“Kaikki joutuvat tinkimään jostain itselleen tärkeästä, myös kokoomus.”
Näin varmaan on. Ei kuitenkaan ole kovin yllättävää kuulla, että olisit valmis tinkimään kokoomukselle tärkeistä Kela-tuista, keskustalle tärkeistä pienkunnista tai jollekin muille puolueille tärkeistä asioista. Sen sijaan olisi paljon mielenkiintoisempaa kuulla mistä erityisesti vihreille tärkeästä kulusta olisit valmis tinkimään näissä talkoissa? Tuulivoiman syöttötariffeista? Joukkoliikenteen tuista? Kehitysavusta?
Todettakoon jo etukäteen, että tinkimiseksi lasketaan vain jo olemassa olevien kulujen karsiminen. Eli esim. jonkin tulevaisuuden uuden lisämenon lykkääminen ei kelpaa.
Lähetteiden osalta tärkeä kysymys olisi kysyä, onko yksityislääkäreillä ammattitaidottomampi tapa lähettää potilaita julkiselle puolelle. Lähetteiden määrä ei sinänsä vielä kerro kovin paljon, kun kyse on erilaisista potilasryhmistä.
Toinen kysymys on se, kuinka iso osa yksityislääkärikäynneistä siirtyisi julkiselle puolelle, jos korvaukset lopetettaisiin.
Oden esittämällä korvausten poistolla on se ehdoton etu, että se vähentää Kela-korvauksia ihan merkittävällä summalla. Takapakkia säästöille voi kuitenkin tulla ainakin seuraavista:
1. Yksityislääkärin käyttäjistä osa siirtyy julkiselle puolelle, jolloin kustannukset nousevat tai palvelutaso heikkenee tuntuvasti.
2. Yksityislääkärin käyttäjät sairastavat hoidettavissa olevia mahdollisesti työkykyä heikentäviä vaivoja pidempään siirtyessään julkiselle puolelle. Tämä voi myös näkyä pitkällä aikavälillä kansanterveyden heikkenemisenä.
Asiat saranoituvat aika paljon siihen, miten yksityiset lääkärit hoitavat hommansa vs. julkisen puolen lääkärit. Potilaat kannattaa hoitaa siellä, missä hommat hoituvat tehokkaammin, mutta mitään laajempaa tutkimusta tästä ei ole näkynyt — ja on vaikea näkyäkin, koska nyt yksityisen puolen potilaat ovat aivan eri sakkia kuin julkisella puolella.
Tasa-arvoargumentti on myös aika varteenotettava. Pelkkä omilla rahoilla maksettavan Kela-korvauksen poistaminen ei kuitenkaan paranna tasa-arvoa. Se vain siirtää epätasa-arvon eri ryhmien väliseksi, koska työterveyshuollon palvelut olisivat kuitenkin korvattavia. Tai jos ne eivät olisi korvattavia, kustannukset siirtyisivät yritysten työllistämiskuluihin, joita ei kai ollut tarkoitus kasvattaa.
Uudistus on sellainen, että se kannattaa tehdä, jos se kannattaa tehdä. Ihan itsestäänselvää se ei taida nykyisen tutkimustiedon valossa olla, kun sitä valoa ei ole.
Kannatetaan. Juuri tällaiset periaatteelliset maksuhelpotusmuruset pitää poistaa niiltä, joilla on varaa maksaa koko hinta. Kokoomuksestakin luulisi löytyvän vielä niitä, jotka ymmärtävät mikä ero on yksityisellä bisneksellä ja julkisilla palveluilla. Eihän tässä oikein voi myöskään puhua mistään ohituskaistasta, koska jonot eivät ole menossa samalle ovelle. Miksi siis Kela maksaisi kummastakin? Siitä, että on varaa ostaa yksityisiä palveluita ei tule erikseen palkita, vaan vain onnitella että kaverilla menee hyvin. Kukaan ei käänny ovelta, jos mitättömät korvaukset poistetaan.
Kun köyhä on liian köyhä saamaan pankista lainaa tai maahanmuuttaja liian köyhä saamaan perusoikeutensa, niin luulisi rikkaan olevan liian rikas hyötymään helpotuksista, jotka ovat suunniteltu niille, joilla ei ole varaa maksaa koko hintaa. Sääli vain, että köyhyyttä on vaikeampi piilottaa kuin rikkautta. Peiliin katsominen voisi helpottaa.
Yksityistä terveysalaa ei tulisi ainakaan silitellä, koska kenen bisnekseen kuuluisi se, että omin toimin vähentäisi asiakkaitaan. Päinvastoin aletaankin hutkia ja tutkia kahta kauheammin. Yksityisiä myös hyödyttää tämä terveyssekoilu eri medioissa ja kaikenlaisten lääkkeiden mainostus, joilla kukaan perusterve ei tee mitään. Sairausten mainostamisella on tehty jo liikaa rahaa ja nyt sitten vielä valtio lappaa rahaa veroparatiiseihin näiden kautta.
Jos väestöä haluaisi tervehdyttää, niin pitäisi toimia ennen sairastumista, eikä maksaa laastaroinnista jälkeenpäin. Vaikkei kokoomushenkiset uskoisikaan, niin yhteiskunnan viritys se tässä pistää ihmiset sairastamaan ja voimaan pahoin. Vain saasteiden aiheuttamat sairaudet kuuluvat kaikille.
Vielä pitäisi saada aikaan se, että yksityiset pitävät huolen omista virheistään, eikä pistäisi julkista puolta korjaamaan niitä. Jos ei onnistu, niin sitten keskittyköön sellaisiin toimenpiteisiin, joissa mahdollisuus töpätä on pieni.
Itse käytän enimmäkseen yksityisiä lääkäreitä, vaikka olenkin pitkäaikaistyötön. Miksikö? Koska en pysty olemaan 3–4 viikkoa nukkumatta lääkärinaikaa odotellessa kun tarvitsen lääkkeitä.
Ensin sanotaan, että yksityiseltä sektorilta ei siirtyisi juurikaan potilaita julkiselle puolelle ja sitten väitetään, että säästöt syntyvät siitä, että lähetteiden määrä laskee.
Siis luopuuko ne potilaat nyt siellä yksityisellä ramppaamisesta vai ei?
““On vaikea uskoa, että yksityislääkärien potilaat olisivat sairaampia kuin terveyskeskuksia käyttävät työttömät ja eläkeläiset. Yksityislääkärien lähetteet tulevat kunnille kalliiksi.””””””””
No ehkä kaikki ovat tasan yhtä sairaita, mutta jos rumasti sanoen, tumpelo-terveyskeskuslääkärit eivät löydä vaivaa, joko ammattitaidon puutteen vuoksi, tai että ovat ottaneet “säästölinjan” koko lähetteiden teossa–niin kyllä se nyt täytyy köyhälläkin olla oikeus laittaa se vaikka viimeinen satanen sinne privaattipuolelle, ja saada lähete sitä kautta- ties kuinka tärkeisiin jatkotutkimuksiin. Löytyy esimerkkejä pilvin pimein, kun tk-lääkäri ei halua, uskalla, kehtaa , osaa ym- ja laittaa sitä lähetettä erilaisiin lisätutkimuksiin. Kyse ei siis ihan aina ole mistään rikkaiden etuoikeudesta, vaan vaihtoehdosta toimimattomalle tk:lle.
Ja kyllähän ne privaatti-lääkärille menevät korvaukset voi köyhältäkin ottaa pois, muttei sitä lähetteen-saanti mahdollisuutta.
Kannaakin ehkä tutkia niitä terveyskeskuslääkäreiden motiiveja olla kirjoittamatta lähetteitä niihin lisätutkimuksiin, ennen keppien käyttöä. Kentällä kun moni asia näkyy pitkän päälle vähän paremmin. Sano. 🙂
Yksityisellä puolella päästään usein paljon kunnallista puolta nopeampaan diagnoosiin ja tätä kautta nopeampaan tervehtymisen alkuun kuin kunnallisella puolella byrokratian ja joustavan päätöksentekokoneiston ansiosta.
Tämä on syynä että esim. oma työnantajani on tehnyt työterveyshuollosta sopimuksen yksityisen lääkäriaseman kanssa. yhtiö maksaa yksityiset tutkimukset ja lääkärin diagnoosiin asti, jonka jälkeen sairaanhoito sitten menee yleistä linjaa. Senjälkeen kun em. päätös tehtiin on poissaoloprosentti laskenut huomattavasti ja sairaspoissaolojen kesto lyhentynyt. Ts. tuottavuus on noussut.
Järjestelmän kustannuksia kela korvaa mainitulla tavalla, mutta saa moninkertaisesti sijoituksensa takaisin kun potilas palaa nopeammin veronmaksajaksi.
Mielestäni ehdottamasi korvauksen poisto olisi mahdollinen, mutta edellämainitun tehokkaan työterveydenhuollon tukeminen tulisi jättää ja sitä tulisi jopa lisätä. Jos varakkaampi eläkeläinen / työtön / kotiäiti joka on työterveyshuollon ulkopuolella haluaisi tervehtyä tehokkaasti annettaisiin hänen hankkia palvelut kuten nykyjäänkin,rahalla.
Periaatteessa on vaikea ymmärtää miksi esim. oman sairastumiseni kohdalla eri tutkimusten väli on 1–2 kk / tutkimus ja lääkärikäynti kun sama asia menee läpi yksityisellä puolella kokonaisuudessaan viikossa.
Onneksi en ole ollut työkyvyttömänä kuten kaverini, jonka piti saada useita kunnallisia lääkärilausuntoja polven vaihtoa varten vaikka homma oli eka kerralla selvä. 6kk sairaslomaa ennenkuin päätös kunnalliselta puolelta tuli. Yksityinen lähete ei kelvannut kuin yksityissairaalaan eikä kaverilla ollut varaa ykstyiseen polveen. Kuka säästi?
Terveyssysteemin tuottavuuden tehostaminen siten että yksityisen puolen diagnoosit kelpaisivat yleiselle puolelle yhdessä esim. ehdottamasi säästön kanssa voisi toimiakin vai kaatuuko tämäkin tietosuojakysymyksiin?
Säätettäisiin kuluja ja parannettaisiin tuottavuutta.
Epäkohtia on varmaan muuallakin joo. Mutta yleensä tällainen “kannatan epäkohdan poistoa JOS kaikki muutkin epäkohdat samalla poistetaan” on solidaariseksi naamioitu penseä tukiargumentti nykymenon jatkumiselle ja epäkohtien poiston ehkäisylle.
Askel kerrallaan se Neil Armstrongkin kuun valloitti. Toisin sanoen: poistetaan ensin yksityishoidon Kela-tuki ja mietitään näitä muita pienempiä epäkohtia sitten toteutuksen jälkeen.
Että sellaista. Tuet pois “rikkailta”. Rahaa valtio kyllä kantaa veroina, mutta palveluiden laatu laskee koko ajan.
Miten on mahdollista että tulonsiirtoja tarvitaan koko ajan lisää ja lisää — ja varsinaisiin palveluihin ei jää enää rahoja. Ei kai se että ihmiset elävät pidempään voi olla peruste siirtää koko ajan enemmän ja enemmän rahaa passiiviväestölle. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion luonne on se, että vapaamatkustajien määrä kasvaa koko ajan ja siksi palveluihin ei enää riitä rahaa.
Jos terveydenhuoltopalveluiden laatu olisi hyvä, ihmiset käyttäisivät nitä.
Tulonsiirtoja tarvitaan koko ajan lisää, koska eläkeläisten määrä kasvaa.
Ode:
Aivan varmasti enemmistö näistä kalliiksi tulevista yksityislääkäreiden lähetteistä on peräisin yksityisen työterveyshuollon lääkäreiltä. Jos yksityislääkäreiden Kela-korvaus poistetaan, pitää samalla poistaa yhteiskunnan tuki yksityisten lääkäriasemien hoitamalle työterveyshuollolle.
On totta että yksityiseltä pääsee jatkotutkimuksiin helpommin. Oman lapseni kohdalla nopea jatkohoitolähete säästi yhteiskunnan rahaa nopean paranemisen muodossa, kun terveyskeskuksessa kuuleman mukaan täsmälleen samasta vaivasta ei saa lähetettä niin millään, jolloin terveyskeskuksessa pitää käydä jatkuvasti. Panee epäilemään että terveyskeskuslääkäreitä ohjeistetaan priorisoimaan eteenpäinlähetettäviä potilaita juuri (lyhyen tähtäimen) säästöperustein, erikoistoimenpiteitä viimeiseen saakka vältellen lääketieteellisten perusteiden kustannuksella.
Työterveyshuollon tukeminen menee ainakin lähinnä perusmaksuihin. Maksan firmani työntekijöistä pelkkiä perusmaksuja (koska sopimus on pakko olla, mutta mitään työterveyshuollon toimenpiteitä ei istumatyössä tarvita) 30 e/vuodessa. Keskimääräinen korvattava kustannus pienillä yrityksillä on 95 e/vuodessa.
Tästä hatusta arvioimalla voidaan siis sanoa, että kun Kela korvaa peräti 300 miljoonalla eurolla vuodessa työterveyshuollon kuluja, tästä kolmasosa on pelkkiä perusmaksuja. Miten olisi, jos tästä luovuttaisiin, hra Mehiläinen?
Työterveyshuollon suhteen olisin valmis tuon yhteisvastuun kannon nimissä valmis antamaan periksi, mutta opiskelijaterveydenhuollosta en olisi valmis tinkimään:
a) Opiskelijaterveydenhuollon asiakkaat siirtyisivät täysimääräisesti kuntien vastuulle, eivät suinkaan pois julkisen tuen piiristä.
b) Opiskelijoiden terveyteen sijoittaminen on sijoittamista kaikkein kalleimmin koulutettujen yksilöiden työkykyyn. Työkykynsä menettävä opiskelija on yhteiskunnalle hirvittävän kallis menetetty sijoitus.
c) Opiskelijat, jotka ovat “väärässä” kunnassa kirjoilla, jäisivät käytännössä kokonaan vaille hoitoa.
On hankala nopeuttaa opintoja, jos samanaikaisesti tehdään hoidon saannista entistä vaikeampaa. Nyt opiskelija saa hoidon YTHS:n asemalla, eikä käynti vie kuin yhden luentotunnin. Terveyskeskuksessa käynti veisi käytännössä, julkisilla kulkien, melkein koko päivän. Tämä tekisi vuosittain aika monta menetettyä opintoviikkoa, kun koko valtakuntaa ajatellaan.
Jos YTHS lopetettaisiin,m opiskelijoiden olisi siirrettävä kirjansa opintokuntaan saadakseen ei kiireellistä hoitoa.
Toivotaan, että tämä jalo ajatus todella toimii. Voisiko asiaa kokeilla ensin jossain kaupungissa, vai olisiko se taas vastoin jotain tasa-arvoa?
Sanoisin OS:lle vain, että kohta hän tulee näkemään, mistä on kysymys. Kun itse tahi läheinen on sairas ja joutuu odottamaan pääsyä lääkärille jonkun aikaa ja vaihtoehtona mennä samana päivänä yksityiselle, niin palataan sitten asiaan. Siis yksityislääkärit lähettävät kunnan piikkiin potilaita keskussairaaloihin liian heppoisin perustein. Tarkoittaako tämä, että yksityisellä puolella on osaamattomia lääkäreitä vai tyhmiä, jotka eivät älyä lähettää potilasta oman yhtiönsä jatkojuttuihin. Eikö kunnalliset lääkärit sitten voi torjua turhia lähetyksiä? Itse asiassa en ymmärrä OS:n ajatusta. Jos jollain potilaalla on ongelmia, niin samathan ne ovat, vaikka aloittaa viikkojen jonotuksen jälkeen terveyskeskuksesta. No, teknisen alan ihmisenä ei kai mun tarvitsekaan ihan kaikkea ymmärtää.
En ole kieltämässä yksityistä terveydenhoitoa vaan esittämässä, että se voisi toimita potilaan omilla rahoilla. Yksityinen terbeydenhuolto on kielletty Kanadassa.
Suomea ollaan ilmeisesti kovaa vauhtia ajamassa tilanteeseen, jossa nettoveronmaksaja ei saa yhteiskunnalta edes yövartijavaltion minimipalveluita (eihän poliisi kerkiä enää yksityistä koskemattomuutta ja omaisuutta turvata…) Samaan aikaan loisijaluokalle taataan sen verran mukavat tulonsiirrot, ettei mitään “paskaduuneja” tarvitse ottaa vastaan vaan rahaa riittää muutenkin keskariin, pleikkariin ja iphoneen.
Julkisen terveydenhuollon nykytilaa kuvaa hyvin se, että Pohjola ilmoitti juuri perustavansa oman sairaalaan — vakuutusyhtiöllä kun ei ole varaa makuuttaa asiakkaitaan täysillä päivärahoilla 6kk jonojen ketjuissa odottamassa työkyvyn katoamista.
kse
Tästä vakuutusyhtiöiden omasta sairaalasta olen kovin katkera. En vakuutusyhtikölle vaan STM:lle. Aikanaan olin poistamassa niin sanottua laastariveroa, jossa vakuutusyhtiöt maksoivat könttäsumman (valtiolle!) siitä, että saivat hoidattaa ilmaiseksi onnettomuuksissa loukkaantuneet potilaat julkisessa terveydenhoidossa. Tästä eteenpäin ne joutuvat maksamaan sairaaloille käyvän maksun (saman jonka kunta joutuu). Tästä piti tulla reilu kilpailutilanne yksityisten ja julkisten sairaaloiden välillä.
STM kuitenkin kielsi julkisia sairaaloita kilpailemasta nopeudella. Siis lupaamalla, että vakuutuspotilaat, jotka tuovat rahat mukanaan, joidettaisiin jonon ohi. Nyt se resurssit sitten kietävät julkiset sairaalat kaukaan ja yksityiset ostavat kirurgit omiin sairaaloihinsa.
Soininvaara pelkää, että yksityisen terveydenhuollon tukeminen lisää terveyseroja. Eli vaarana on että yksityisellä kävijät elävät lääkärinsä ansiosta terveempinä? Se jos mikä säästää verorahoja. Mainio perustelu yksityislääkärin kela-korvauksen puolesta:)
Osmo, laadukas ja edullinen perusterveydenhuolto saadaan aikaiseksi vain yksityisellä sektorilla. Näinhän se toteutetaan muualla EU:ssa. DDR-simulaattoreita on Suomen lisäksi kaiketi Kuuba.
EU:n huonoimmin toimivia järjestelmiä on tunnetusti Iso-Britannia. Siellä on juuri sellainen työnjako, johon pyrit! Kalliit, suuret julkiset terveyskeskukset ja yksityisellä rahalla pyörivät huippusairaalat.
Erikoissairaanhoito taas kannattaa pitää yliopistoilla ja valtion maksamana, koska yksityisellä rahalla pyörivä erikoissairaanhoito on tunnetusti hyvä laatuinen, mutta erittäin kallis.
Suurimmat säästöt saadaan aikaiseksi lopettamalla terveyskeskukset!
Jo yhden ainoan päivän peruspäivärahalla (31,36 e) saa melko tarkalleen sekä yhden kokonaisen sixpackin keskaria että huuto.netistä halvimman toimivan pleikkari kakkosen. Jos edes näihin huokeisiin halpatuotteisiin ei saa olla rahaa, niin köyhät kyllä yksinkertaisesti kuolevat nälkään, jos joutuvat elämään maassa, jonka hintataso yleisesti on Suomen hintataso eikä Makedonian.
Tästä tuli jotenkin mieleen henkilöjuttu, jonka Hesarin kuukausiliite (vai oliko se Nyt-liite) julkaisi kauan sitten Piia-Noora Kaupista. Siinä nuori kokoomusmeppi (vai oliko jo siinä vaiheessa) sanoi, että yhteiskunnan pitäisi maksaa köyhille ainoastaan lankapuhelin, kännykkä on jo ihan turhaa tuhlailevaa luksusta — hetkellä, jolloin matkapuhelinliittymien hinnat olivat Suomessa juuri sukeltamassa lopullisesti lankaliittymien hintojen alle.
Ja tämän näemme tekemällä aikasarja-analyysin esimerkiksi mistä tilastollisista indikaattoreista tai niiden yhdistelmistä? (En suinkaan väitä, ettei mistään. Kysyn vain, että tarkkaan ottaen mistä.)
Niin kuin Pyyluoma sen kiteytti täällä blogissa vuosia sitten: ensin täytyy hoitaa sotaveteraanien asiat kuntoon ja vasta sitten voidaan vaatia pelastusliivien käyttöä vesillä!
Ehdotukseni:
Lakkautetaan sairausmaksun kerääminen kansalaisilta sairaanhoidon ja lääkemenojen kattamiseksi. Säästyneillä rahoilla kansalaiset ottavat sairausvakuutuksen yksityisiltä vakuutuslaitoksilta.
Koska valtio ja Kela ei ole kiinnostuneita osallistumaan kansalaisten sairaanhoidon rahoittamiseen yksityissektorilla, vaikka keräävät palkasta rahat tätä tarkoitusta varten, siirrettäköön tämä toiminta yksityisille vakuutusyhtiöille.
Osmon idea on nähtävästi kerätä sairausvakuutusmaksut entiseen tyyliin mutta sairaudenhoidon korvaukset lopetetaan yksityislääkärillä käynneistä. Säästyneet 300 miljoonaa euroa Osmo kaataisi julkisen terveydenhuollon mustaan aukkoon.
Suomen terveydenhuollon kokonaiskustannukset ovat noin 15 miljardia euroa. 300 miljoonaa tästä on 0.2 prosenttia eli puhutaan lillukanvarsista.
Minusta vihreiden kannattaa kaksi kertaa miettiä ennen kuin ovat poistamassa Kelan korvaukset yksityislääkärillä käynneistä.
Kokoomuksen kannattaa näyttää selkärankansa ja torpedoida ministeri Guzenina-Richardsonin ehdotus, joka ei palvele SAK:n jäsenten etuakaan, jos duunareilta poistetaan työterveyshuolto sairauksien hoidon osalta. Guzenina-Richardson ehkä suunnittelee työterveyshuollon Kela-korvausten säilyttämistä mutta tavalliselta kansalaiselta, jonka työnantaja ei kustanna sairauksien hoitoa, Kela-korvaus poistettaisiin.
Kalle Isokallio näki sosiaaliministerimme ehdotuksen täysin päinvastoin kuin Ode täällä esittää. Eli että 100 euron kulusta tuleekin 1500 euron kulu (esim. nielurisaleikkaus), kun kaikki yksityislääkäreiden potilaat hakeutuvat terveyskeskusten potilaiksi. Jälkiviisaista kukaan ei kehdannut sanoa, että Maria Guzeninan ehdotus lähtee siitä, että rikkaat käyvät edelleen yksityislääkäreillä vaikka se on hieman kalliimpaa ja näin säästyneet rahat käytetään terveyskeskuksissa, joiden potilasmäärät eivät lisäänny, mutta hoito paranee ja jonot lyhenevät.
Todellisuus on varmasti jossain tuolla välimaastossa. Terveyskeskusten potilasmäärät tulevat varmasti lisääntymään, jos yksityinen sairaanhoito kallistuu ja julkisen laatu paranee. Eli jonot terveyskeskuksissa eivät tulisi lyhenemään.
Epäilen myös vahvasti, että terveyskeskustyö ei muutu yhtään houkuttelevammaksi lääkäreille.
Eli kansan kahtiajako niihin joilla on varaa käydä yksityislääkärissä ja niihin joilla ei ole, vain voimistuisi eli pahenisi.
… erikoista on myös se, että jos kansalaisten ikä, syntyvyys, — ja kuolematietoja, on ollut käytössä niin kauan kuin on tilastoja tehty.……että vanhusten määrään ja yleensä terveydenhuoltoon — herätään jo kun talo on tulessa. Kai nyt tämäkin olisi ollut laskettavissa matikan keinoin ja vähän arvaillen.….jo kymmeniä vuosia sitten. Ei kai tilastoissa sellaisia hyppyjä ole tullut ‑etteikö.
Mutta nyt sitten ollaan sormi suussa — eikä ole hoitajia, lääkäreitä, rahaa tai resursseja. Aikoinaan hoitsuja löhti Norjaan.….mielisairaalat ajettiin alas eikä avohoito toimi, kotihoitoon vanhuksille ei riitä aikoja eikä hoitajia, nuorisolle ei mt-terapiaa…ja vanhainkodeista ollaan luettu jo sata tarinaa.
Rahansäästöstä lienee kyse ja jokuhan niitä lankoja vetelee. Vaikka hallitukset ja eduskunta vaihtuu, niin meno jatkuu. Kumma juttu. Onko kyse demokratiasta ja siitä mitä äänestäjät haluavat- vai onko tämä sitä näennäisdemokratiaa, missä vaaleissa on puruluita, mutta loput päätetään sitten kabineteissa tai virkamiesten toimesta. ?
Mutta miksi kasvaa eläkeläisten määrä ? Vain siksi että eläkeikää ei pidennetä sitä mukaa kuin elinikä kasvaa. Ei mikään pakota pitämästä yllä valtavaa passiiviväestöä.
Julkinen puoli on täysin perseestä. Ei se ole halpaa kun työiässä oleva ihmiset istuvat keskellä päivää tuntikausia päivystyksessä, koska julkiselle sektorille on ihan yksi hailee mitä mieltä asiakkaat ovat.
Ja esimerkiksi hammashuolto, onpa _tosi_ toimiva järjestelmä. Kun käy hammaslääkärissä julkisella puolella, kannattaa varata aika samantien seuraava vapaana oleva aika. Tarkastukseen pääsee sitten jonottelun jälkeen vuoden tai kahden päästä eli juurikin silloin, kun pitäisi seuraavan kerran tarkastuksessa käydä.
Näin yksityispuolen lääkäriä pakon edessä käyttävänä, idea ei jostain syystä miellytä juurikaan. Joskus on pakko käyttää yksityistä puolta, koska julkista terveydenhoitoa ei kertakaikkiaan ole tarjolla.
Normaalipalkkaisena, eli hieman alle naisten keskitulon ansaitsevana hirvittää ajatuskin mitä tapahtuu, jos tuki poistetaan. Jäähän sitten tietysti se perinteinen ratkaisu, mikä sekin on itse toteutettava, kun vastuunkantajia ei löydy edes sen vertaa että valtiovalta reilusti tukisi eutanasiaa, kun kerran haluaa hyödyttömistä kuitenkin eroon.
Psykiatriset sairaudet ovat myös sairauksia, vaikka se mielellään halutaankin unohtaa. Eihän nyt kunnon ihmisillä voi terapian tarvetta olla, eihän. Terkuin nimimerkki, aina työkykyinen veronmaksaja, joka pysyy työkykyisenä veronmaksajana käymällä itse maksaen kaksi kertaa viikossa psykiatrilla terapiassa.
—–
“Jos varakkaampi eläkeläinen / työtön / k o t i ä i t i joka on työterveyshuollon ulkopuolella haluaisi tervehtyä tehokkaasti annettaisiin hänen hankkia palvelut kuten nykyjäänkin,rahalla.”
Kotiäiti tekee yhteiskunnallista työtä.On kohtuullista , että hänkin saa jonkilaisen työterveyshuollon.Koitäidit eivät mutuen yleisesti otaten ole varakkaita,
Mitä muuten tehdään vanhempainlomalaisten kanssa? Entä opettajat kesäloman aikana, jotka eivät tislloin saa käyttää kaupungin (HGin) työterveyspalveluita…
Markku
Jos ei tee yhteiskunnallista työtä, onko silti oikeus terveydenhoitoon?
Eikö oikeudenmukaisinta olisi että yhteiskunta olkoot sitten kunta tai Kela maksaa tasan saman summan kaikista lääkärilläkäynneistä. Käytännössä kun vielä saattaa olla että se sama yksityilslääkäri ottaa vastaan terveyskeskuksen tiloissa ja kunta maksaa lähes koko käynnin ja sitten kun se ottaa vastaan viereisessä talossa potilas joutuu maksamaan kaiken ?
Abdirisak kirjoitti tuossa ylempänä Ruotsin mallista. Jos korvaus kaikista lääkärilläkäynneistä olisi tasan yhtäsuuri, voisi yksityisjärjestelmä purkaa jonojakin paljon tehokkaammin kuten nyt hammaslääkärissä on käynyt.
Jos Kela-korvaus poistetaan kokonaan yksityislääkäreiltä on vaarana yhä enemmän luisua Ruotsin mallin sijasta USA:n malliin. Ne, joilla on varaa ottavat yksityisen sairasvakuutuksen ja menevät yksityislääkärille ja kunnan palvelut jäävät vain köyhille. Samalla terveyskeskusten palvelut rapistuvat kun poliittinen paine niiden kehittämiseksi jää puuttumaan.
Toimivassa kilpailumallissa, jossa korvaus on sama missä lääkärillä käy, syntyisi pian tilanne jossa yksityiset lääkäriasemat alkaisivat kilpailla myös niiden pienituloisten korvausosuudesta.
Ruotsin malli on aivan toisenlainen. Siinä maksetaanh lähinnä “väestövastuusta”, jolloin ei ole samaa ylihoidon insentiiviä kuin suomalaisessa järje4ste4lmässä, jossa makswetaan jokaisesta käynnistä ja toimenpiteestä erikseen.
Palvelujen laatu on hyvä ja ihmiset käyttävät niitä (vai mistä ne jonot tulevat?).
Tutkimusten mukaan julkisia palveluja pitävät huonoina ne, jotka eivät käytä niitä. Ne, jotka käyttävät, ovat tyytyväisiä.
Koskee myös terveydenhuoltoa.
Tämä ei ole ihan yksinkertainen kysymys. Onko Ode tai kukaan mukkan asinatuntijaksi luokielttu ajatellut, kuinka edullisesti me saamme kohtalaisen hyvin toimivan terveydenhuollon juuri sen vuoksi, että meillä on kaksikanavainen rahoitus ja terveydenhuolto?
Ns.pienistä Kela-korvauksista voitaisiin luopua jo ihan hallintokustannusten minimoimiseksi. Suuremmista kustannuksista (esim. hampaiden juurihoito) sekä psykiatriseta hoiosta leikkauksista voidaan keskustella.
Esimerkki: M. asuu pieneellä teollisusupaikakunnalla, kärsii kylläkään työkykyään menetämättä ajoittaisesta masennuksesta ja ahdistuksesta. Hoito edellyttää n 6 ‑12 käyntiä psykiatrilla. Eikä hän halua kenenkään paikkakunnalla tästä tietävän* eikä kertoa työnantajalleen. Semminkin, kun yksi syy tähän on liiallinen työmäärä ja myrkyttynet ihmissuhteet työpaikalla.
* kommentti vaitiolovelvollisuuteen: hahhah..
Suurin osa työnantajista sisällyttää työterveyshoitoon myös yleislääkäritasoisen avosairaanhoidon, fysikaalisen hoidon yms. — tästä niitä kustannuksia tulee.
YTHS järjestää vain yliopisto-opiskelijoiden terveydenhollon. Muille opiskelijoille terveydenhuollon järjestää opiskelupaikkakunnan terveyskeskus. Joten YTHS:n lopettaminen tarkoittaisi, että kaikkien opiskelijoiden terveydenhuolto järjestettäisiin samalla tavalla terveyskeskusten toimesta. Heidänkään ei tarvitse siirtää kirjojaan opiskelukuntaan saadakseen kiireellistä tai muutakaan hoitoa opiskeluaikana.
Mitä tulee yksityisen hoidon sv-korvauksiin, niin niiden osuus hoidon kustannuksista on tosiaankin niin pieni yleensä kait 10 — 20 % todellista kuluista, että mahdollinen poisto ei kyllä vaikuttaisi juuri keidenkään valintaan siitä, meneekä yksityiselle vai terveyskeskukseen. Korvausten poiston suurin merkitys olisi lähinnä siinä, että korvaushakemusten käsittelyn aiheuttama iso byrokratia voitaisiin purkaa.
Mutta jos sv-korvaukset poistettaisiin, tämän pitäisi johtaa siihen, että palkansaajien sairausvakutuusmaksua alennettaisiin eikä siihen, että näitä vakuutusmaksuja ohjattaisiin kunnille.
Loistavaa, että Soininvaara on ministeri Guzenina-Richardsonin linjoilla. Pitäisi vielä saada muutkin Vihreät mukaan. Pidin kovasti Soininvaaran tavasta perustell näkemyksiään. Soininvaara on Vihreä johon voi luottaa.
OS:
“Merkittävämpää on, että yksityislääkärit ovat huomattavan hanakoita lähettämään potilaitaan jatkotutkimuksiin keskussairaalaan. Tämän maksaa kunta. On vaikea uskoa, että yksityislääkärien potilaat olisivat sairaampia kuin terveyskeskuksia käyttävät työttömät ja eläkeläiset. Yksityislääkärien lähetteet tulevat kunnille kalliiksi.”
On tutkimatta itse vaikea sanoa, mistä on kysymys. Sallittakaoon siis yksi itsekeskeinen esimerkki: Sairastin jatkuvasti poskiontelon tulehdukksia (sinuittiia) ja keskusutelin kerran asiasta erityisetsi vasemman sieraimen tauteihin perehtyneen lääkäriystäväni kanssa. Hän suositteli pientä operaatiota, n.s. sinuittileikkausta, jonka oli itselleenkin samasta syysttä suorituttanut.
Olisin voinut tietenkin mennä terkkariin ja pyytää lähetteen erikoislääkärille joka olisi sitten lähettänyt minut leikkaukseen. Huomasin kuitenkin yksinertaisemmaksi mennä suoraan paikallisen erikoislääkärin vastanotolle pyytämään lähetettä. Vastaus ja jonotus kestivät aikansa, mutta aikaa kuitenkin voitin. Ja annoin julkisen ajan sitä enemmän tarvitsevalle. Erikoislääkärin lasku meni firman piikkiin ja verotukseen;se oli niin pieni, että en edes vaivautunut hakemaan siitä kela-korvausta.
Voinen mainita, että seurautan terveydentilaani paikallisella terveyasemalla. Akuutteihin ongelmiin käyn joko terkkarissa tai yksityisellä. Kirkkonummella on hyvät päivystyspalvelut, mutta flunsaan ei kannata eikä pidä hakea antibiootti/lääkekuuria muuten kuin poikkeustapauksessa.
Tuosta vakutuusyhtiöiden sairaalasta ja vähän muutenkin: Kuinka paljon vaklutusyhtiön makamaia tpaturma- ja työsaiarsupotilaita maassa hoidetaan? Siis fyrkassa?
Tasa-arvon vuoksi vaadin, että puututaan myös työterveyshuollon mittaviin KELA-korvauksiin.
Useimmat työnantajat kuten Helsingin Yliopisto käyttävät yksityisiä lääkäriasemia.
Onko oiken, kun joutuu omalla kustannuksellaan turvautumaan yksityiseen, niin sen sen tuki leikataan pois.
Yritin joku vuosi sitten turvautua Helsingin kaupungin hammashoitoon. Menetin poskihampaan
pitkän jonotusajan takia. Hammassilta yksityisellä maksoi maltaita.
On se erikoista jos KELA-korvaukset 50/60% säilyy työterveyshuollossa yksityisillä lääkäripalveluilla.
Kyseessä on erittäin suuret euromäärät.
Kyllä. tästähän ei ole epäselvyyttä. Onko oikeus työterveydenhoitoon, onkin toinen kysymys.
Sekä mm. Iso-Britannia, Italia, Espanja, Ruotsi, Tanska, Norja, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti. DDR:llä näköjään riittää vieläkin ihailijoita aika erikoisissa ja odottamattomissa piireissä.
(Brittien National Health Service, joka on toiminut mallina useimmille näistä, muuten perustettiin vuonna 1946, mutta koko DDR vasta vuonna 1949. Koko niin kutsuttu DDR:läis-kuubalainen järjestelmä tunnetaan yleisesti kansainvälisesti “Beveridge-järjestelmänä” brittiläisen William Beveridgen mukaan, jonka suunnitelmiin sodanjälkeinen länsieurooppalaisen hyvinvointivaltion rakennustyö pitkälti perustui.)
Kuten me Britannian sisäpolitiikkaa seuraavat tiedämme, tällä hetkellä NHS:ään ollaan tekemässä konservatiivipuolueen johtaman hallituksen toimesta rajuja muutoksia, jotka käytännössä merkitsisivät monessa mielessä sen yksityistämistä. Hanke on kuitenkin intensiivisessä vastatuulessa, koska britit ovat niin valtavan tyytyväisiä nimenomaan nykyiseen valtiojohtoiseen NHS:ään ja sen palveluihin pitäen sitä eräänä suurimmista kansallisista ylpeydenaiheistaan.
Perusterveydenhuollon yksityistämisen katsotaan itse asiassa olevan niin pahaa poliittista myrkkyä, että konservatiivien pelätään tämän yhden ainoan asian takia häviävän koko seuraavat parlamenttivaalit, vaikka he mielipidemittauksissa ovat muuten olleet tasoissa työväenpuolueen kanssa tai jopa hieman johdossa. Tätä mieltä on ollut mm. hyvin oikeistolainen ja markkinahenkinen konservatiivibloggaaja Tim Montgomerie, jonka kirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeässä ja mediahuomiota koko ajan saavassa asemassa kuin Osmon Suomessa.
Voidaan mainita myös Hong Kong, jonka tyytyväiset asukkaat yksinkertaisesti kieltäytyivät luopumasta brittien pystyttämästä terveydenhoitojärjestelmästään, kun maa siirtyi 90-luvulla takaisin Kiinalle…
Niinpä. Ja Suomessakin oli aikoinaan järjestelmä, jossa erikoissairaanhoidon kulut laskutettiin kunnilta väestömäärän suhteessa, mutta sitten haluttiin mennä suoriteperusteiseen laskutukseen. Tulos: moninkertainen työmäärä, mutta samat kulut kuitenkin peritään.
🙁
Yksityiset lääkäriasemat hinnoittelevat palvelunsa tietysti hyvin harkiten. He tuntevat käsitteen “hintajousto”. Lyhyesti sanottuna tietyllä hinnalla syntyy tietty määrä kysyntää. Jos hinta nousee, kysyntä laskee ja halventuessa kysyntä kasvaa.
Jos suuri määrä asiakkaita on valmis maksamaan esim. 80€ erikoislääkärikäynnistä ( 100 ./. 20 Kelalta), niin mitä tapahtuu hinnalle?
Lääkärikeskus alentaa hintaansa (siis 100€), ellei nyt ihan 80€:oon niin esim. 90€:n kunnes löytää sopivan tasapainon kysynnälle ja katteelle. Voi olla että lääkärikin voi joutua muutaman euron tinkimään palkkiostaan.
Näin balanssi syntyy ja (yleensä kai ulkomaalaisomistuksessa olevat?) yksityinen lääkärikeskuskin hieman joutuu tinkimään voitostaan.
Kaikki (potilas maksaa vähän ennemmän, lääkäri ja yksityinen lääkäriasema tienaavat vähän vähemmän) osallistuvat hieman ja valtio säästää isot rahat.
Suurta ryntäystä, jos mitään, en usko syntyvän terkkareihin, koska henkensä pitimiksi on yksityisen alennettava hintaa. Näin ne markkinat toimivat.
Olen sitä mieltä että toki yksityiseltä työterveyshuollolta myös tulee Kelakorvaukset poistaa.
OS: “Suurin osa yksityissektorin käyttäjistä ei siirry terveyskeskusten potilaiksi parin kympin takia.”
Tässä on perusteita jo ihan tarpeeksi, eli poistetaan turhia byrokratia- ja transaktiokustannuksia, saadaan marginaalisesti tehtyä jotain terveydenhuoltosektorin isännättömän rahan ongelmalle, säästetään välittömästi jotain parisataa miljoonaa ilman välillistä kansanterveydellistä haittaa tai muuta merkittävää negatiivista vaikutusta. Näitä lisää.
Just. No, ehkä minäkin voisin olla tyytyväinen julkisiin terveydenhuoltopalveluihin, jos niiden puitteissa olisi omalta kohdalta saanut joskus jotain muuta kuin akuuttien vaivojen laastarointia.
Minulla on ollut eräs tässä tarkemmin spefioimattomaksi jäävä sisäelinvaiva, jota ei vielä tänäpänäkään ole hoidettu missään mielessä tyydyttävästi loppuun asti.
Ensimmäistä kertaa kun ko. vaiva iski, niin n. 10 tunnin jonotuksen jälkeen sain päivystyksestä luokkaa “ota buranaa” ‑hoito-ohjeen ja kotiin passituksen. Noin viikon kuluttua tuosta sain vihdoinkin “saatanalliselta” yksityiseltä työterveyslääkäriltä lähetteen “ilkeämielisten yksityislääkärien” lähetteiden ylenmääräisesti kuormittamalle julkiselle puolelle.
Työterveyslääkärin mukaan olin välittömässä vakavassa terveyttäni uhkaavassa vaarassa, mutta siitä huolimatta sain lähetteenkin kanssa odotella edes HYKSin osastolle pääsyä useamman tunnin. Ja sitten kun minulle suotiin armollisesti mahdollisuus päästä nauttimaan korkealaatuisesta suomalaisesta erikoissairaanhoidosta, niin minut sisään kirjannut lääkäri päätti kahden sekunnin silmämääräisen “diagnoosin” perusteella, että minä olen alkoholisti ja että minun vaivani olisi haimatulehdus (mitä se ei todellakaan ollut).
Tuosta arvausjaksosta tuli kaikella onnella selvittyä hengissä (kolmen päivän aikana oli kolme lääkäriä ja kolme diagnoosia — ja tietysti kotiutuspapereissa vielä neljäs). Mutta siinäpä se julkisen sektorin kiinnostus minun terveyttäni kohtaan tuoloin.
Myöhemmin sama vaiva uusiutui lievempänä ja taas valitettavasti viikonloppua vastaan — eli siis jälleen kerran aivan turha tuntikausien odottelu päivystyksessä. Työterveydestä sai toki heti maanantaina lähetteen seuraavaksi päiväksi saman “satanallisen” työterveyden tarkempiin tutkimuksiin. No, todettiin, että leikata pitäisi (tai olisi pitänyt jo silloin aiemmin) ja taas kouraan iskettiin lähete julkiselle puolelle.
Sittenhän sitä taas odotettiin melkein 6kk, että päästiin julkisenpuolen labrakokeisiin, sitten muutama kk. jotta pääsisi erikoislääkärin vastaanotolle — ja kun lopulta pääsi, niin todettiin, että juu — kyllä tosiaankin pitää leikata. Eli sitten päästiin vihdoinkin leikkausjonoon. Noin 7kk kuluttua joku soitti kysyen, että olisiko operaatio edelleen ajan kohtainen (joo — en ole vielä kuollut, että olis tosiaan) — nyt tuosta puhelusta on kulunut jo yli 1,5 vuotta eikä mitään ole kuulunut sen jälkeen.
No, mitäs tässä — eihän tilanne ole juuri nyt akuutti — paitsi, että jos alkuperäinen tilanne toistuu, niin sitten voi olla aika tiukat paikat. Lisäksi syöpäriski on ko. vaivan vuoksi noussut merkittävästi.
Eli siis — no voisihan sitä ruveta tässä meuhkaamaan oikeuksiensa puolesta, mutta kun sairaalan paperissa ilmeisesti kummittelee vastaanottaneen lääkärin väärä diagnoosi, niin minua kohdellaan ilmeisesti edelleenkin kuin jotain ovenraosta sisään ujuttautunutta kapista koiraa — vaikka tasussa olis minkälaiset yksityisen puolen paperit kaikkine mahdollisine kuvineen ja labroineen.
Kun faija (jota pidettiin myös turhasta valittajana…) kuoli saman ruumiin alueen syöpään just vähän päälle viiskymppisenä (ylättäen valtavan julkisensektorin pallottelun ja äälöinnin jälkeen), niin ehkä sitä kuitenkin pitäisi saada vatsansa saksittua — ehkä pitäisi vaan ostaa lentolippu ja mennä vaikka jonkun ranskalaisen sairaalan ovelle valittamaan, ettei tämä pohjolan persereikä suostu hoitamaan kansalaisiaan ja kehoittamaan fransmanneja lähettämään laskun Jykä Käteiselle ja Sutta Urponaiselle…
Tehdään näin: Potilas hakee hoidon mistä haluaa. Hoitava taho lähettää laskun valtiolle (tai kunnalle). Valtio maksaa laskun ja kerää rahat veroina.
Pointti: Kokonaiskustannukset, hoidon todellinen kokonaistarve ja maksajat ovat järjestelmän kannalta muuttumattomia vakioita. On kustannuksista riippumaton ongelma opettaa lääkärit arvioimaan hoidon tarve oikein; ei liikaa, ei liian vähän.
Tässä juuri on asian ydin. Kun jokainen ylimääräinen koe tuottaa lääkäriasemalle voittoa, niitä arvioidaan vähän eri kriteerein kuin julkisessa terveydenhuollossa, jossa jokainen ylimääräinen koe on menoerä. Tätä kokeiltiin lapsivakuutuksilla, joiden menot vakuutusyhtiöille ylittivät yli kymmenkertaisdesti vakuutusyhtiöiden kaavaileman — tai ainakin vakuutusmaksut yli kymmenkertaisuivat kokemuksen kautta. Syuomalainen lapsi on maailman terveuin ihminen, mutta sitäkin voi hoitaa ja tutkia aivan rajatta.
Lasten korvien putkituksia vakuutuspotilaat ovat tarvinneet yhdeksän kertaa enemmän kuin muut lapset.
Yksityissektorin voi ottgaa mukaan tukemaan julkista sektoria, mutta ei niin, että jokaisesta toimenpiteestä maksetaan vaan kuten Ruotsissa, jossa lääkärinpalkkio koostuu pääasiassa potilaiksi kirjautuneiden määrästä ja väin vähgäisedssä määrin siitä, mitä kaikkiea hoitoa heihin sovelletaan.
Sellainen hölmö kysymys tähän väliin, että mitä ovat yksityisen sairaanhoidon kela-korvaukset?
Oletan, että ne ovat lähinnä tälläistä lääkäripäivystyksestä tulevaa kulua, mutta olenko oikeassa?
En väitä että minulla on mitään aikasarja-analyysiä. Viittaan Etlan paperiin kuvioon 2. Minusta se näyttää hyvin huolestuttavalta:
http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2011/03/tietopaketti-hyvinvointivaltiosta.pdf
En vastusta hyvinvointiyhteiskuntaa (tai ‑yhteisöjä) sinällään. En jaksa vaan uskoa että kuvion 2 mallilla oikeasti voisi jatkaa.
“Oikeisto” tai joku muukaan ei ole syyllinen siihen että hyvinvointiyhteiskunta kuivuu kokoon, vaan hyvinvointiyhteiskunta ei ole käsittääkseni enää kestävällä pohjalla. Tai ehkä vielä tänään mutta kestävyysvaje kasvaa.
Herää kysymys onko hyvinvointiyhteiskunta 30-vuotiaaan näkökulmasta pyramidihuijaus. (Itse siis olen paljon vanhempi.)
Tuo tulonsiirtojen kasvu Etlan kuviossa on jokseenkin sama asia kuin eläkkeet.
Tulonsiirtoja nosti huomattavasti myös se, että lapsilisät alettiin maksaa kokonaan tulonsiirtoina 1990-luvun alussa, kun ne sitä ennen oli maksettu valtaosin verovähennyksinä.
Kalliiksi yhteiskunnalle muodostuisi sv-korvausten lopettaminen ! Yksityispuolella potilaan omavastuu on se 80 %,yhteiskunnan 20. Julkisessa terveydenhuollossa suhde on toisinpäin, 20 / 80 . Sairaalahoidossa ei potilaan omavastuu juuri ylitä kymmentä prosenttia.
Ja toisekseen, mihin valuisivat ne sv-korvauksista säästyneet miljoonat? Niillä palkattaisiin lisää keikkalääkäreitä terveyskeskuksiin, osin samoilta firmoilta, jotka omistavat lääkäriasemat. Ja voitot valuvat mukavuuslippumaihin.
Mitä tulee Osmon kaavailuihin hammashoidosta, niin voin muutaman vuosikymmenen kokemuksella sanoa, että vähintään 4/5 suun ongelmista johtuu huonoista tottumuksista, suuhygienian laiminlyönnistä ja makean napostelusta. Ei kenenkään hampaisto pysy kunnossa ulkoa tuoduin toimenpitein vain muovia rappaamalla.
Korkman analysoi hyvinvointiyhteiskuntaa mainiosti tavalla joka soveltuu kyllä myös terveydenhoitoon (http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2011/03/Hyvinvointivaltio.pdf):
“…hyvinvointivaltion perusteita on luontevaa hakea niistä ongelmista, joihin markkinatalous ei tarjoa vastauksia.
Markkinatalous saattaa olla tehokas, mutta ei ole mitään takeita siitä, että se johtaisi eettisesti tai poliittisesti hyväksyttävään tulonjakoon.
Siksi julkinen valta kaikissa maissa jakaa tuloja uudelleen verojen ja tulonsiirtojen sekä (alihinnoiteltujen) julkisten palvelujen im. Barr (2004), Sandmo (1998) tai Lindbeck (2006).20
kautta ja osaltaan myös sosiaalivakuutusjärjestelmien puitteissa.
Lisäksi markkinoihin liittyy monia puutteita (market failures), jotka perustelevat julkisen vallan toimia.
Työttömyysvakuutus ei voi toimia yksityiseltä pohjalta ja markkinaehtoisesti, koska tällöin pienen työttömyysriskin työntekijät jättäisivät vakuutuksen ottamatta. Kun vakuutuksenottajina
olisivat vain korkean työttömyysriskin palkansaajat (adverse selection tai käänteinen valikoituminen), muodostuisivat vakuutusmaksut järjestelmän toimivuuden kannalta liian korkeiksi.
Vaihtoehtoisesti vakuutusta tarjottaisiin vain alhaisen työttömyysriskin omaaville työntekijöille (cream skinning), jolloin suojaa tarvitsevien palkansaajien riskit jäisivät kattamatta.
Lisäpulmana on, että vakuutusturva voi muuttaa vakuutetun käyttäytymistä riskin laukeamista lisäävästi (moral hazard tai
moraalikato).
Pakollinen työttömyysvakuutus korvaa tulonmenetystä ja mahdollistaa samalla sen, että työpaikkansa menettänyt työntekijä voi käyttää jonkin verran aikaa itselleen sopivan uuden työpaikan löytämiseen. Oikein mitoitettuna järjestelmä lisää sekä palkansaajan turvaa että työmarkkinoiden tehokkuutta. Sen sijaan
korkeat korvausasteet, etenkin jos ne ovat pitkäkestoisia, voivat heikentää työmarkkinoiden toimivuutta vähentämällä alttiutta
hakea ja ottaa vastaan työtä.”
Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa.Jos yksityistä palvelua ei olisi, joutuisi todella sairas ihminen odottamaan lääkärille pääsyä liian pitkään. Tuskin julkinen terveyshulto yksin pysyisikään nykytilanteessa hoitamaan sairaita. Kuulun suureen ikäluokkaan ja meitä on paljon jäämässä pois työelämästä. Uskoisin että lääkärissä käynnit tulevat vain lisääntymään. Tulee väkisinkin mieleen onko kyseiseisen kansanedustajan tarkoitus päästä siististi eroon suuresta määrästä eläkeläisiä? Säästyisi paljon rahaa kun ei tarvitsisi maksaa eläkkeitä!
Aika hölmö tämä esimerkkihenkilö. Eikös kannattaisi pomolle ensin sanoa, jotta töitä on liikaa ja että muutenkaan eivät hommat toimi. Mitä ideaa käydä lääkärissä, jos ei puutu vaivojen syihin?
Esimerkkihenkilö ei ollut mikään hölmö, ei ainakaan päätellen tilinauhasta. Syihin oli vaikea puuttua hankaloittamatta asemaansa työpaikalla. Tässä esimerkissä työpaikan oloja oli kärjistetty. todellisesta. — Burn outista (sitä oli myös hänen sisaruksillaan) sai jyllä myös syyttää itseään, kun liikaa haali itselleen hommia.
Tuo Ruotsin mallikin kuulostaa tosi vaaralliselta yhtälöltä. Voisi kannattaa ottaa mahdollisimman paljon potilaita ja antaa heille useimmiten vain valohoitoa.
Haluan tuoda todellisen elämän tietoa ja kokemusta sekaan.
En ole varakas,mutta pakosta joutunut käyttämään yksityissairaalaa,silloin kun leikkuuta vaativan kivun kanssa ei ole enää pärjännyt tai kun asia vaatii todellista osaajaa.. Ei meillä ole jakoa: julkista terveydenhuoltoa yksinomaa käyttävä rahvas ja yksityispuolta yksinomaa käyttävä rikas eliitti. Pötyä.
Sanon suoraan ‚mikä ihmistä ohjaa lääkärin luo: 1) Sietämätön kipu 2) toivottomuus lojua kuukausia työkyvyttömänä pääsemättä lääkäriin 3) halu parantua ja päästä työhön takaisin. Silloin alkaa miettiä,miten nopeimmin saa avun. Päivärahalla ei elä kuukausitolkulla. Myös eläkeläiset pienelläkin eläkkeellä turvautuvat yksityiseen,kun on pakko saada polvea t. lonkkaa uusituksi. Kun ei pysty enää olla kivun kanssa eläkeläisten hitaimmassa jonossa(vatsakin ja aivotkin pilattuna tulehdus- ja keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä)
Tehtaalla lapiotyötä aamusta iltaan tekevällä miehelläni oli naksusormi ja sai tiedon,että poliaika tulee keskussairaalasta n. 6kk:n päästä.Lähdin tutun hoitajan kautta painamaan asiaa,koska mikään ei pysynyt kädessä ja sairaalan polilta sanottiin,ettei tarvi hoputtaa se ei auta. Onnistuin ja hän pääsikin polille ja käsikirugi sanoi,että leikkuu pitää tehdä heti.Tehtiin 3 vrk kuluttua. Oli 3 vk sairaslomalla ja töissä sen jlk. Olisi joutunut olla 1/2 v sairaslomalla ennen poliaikaa,kun puristusotetta ei ollut. Sanon Soininvaaralle sen,että suurin ongelma on itse julkisen puolen sisällä ja eniten KELAn rahoja vie sairaslomalla olo odottaen poliklinikalle tai leikkuulle pääsyä. Siihen teidän pitäisi puuttua. Se jokseenkin pieni KELA-korvauksen poisto yksityislääkärillä käynnistä/leikkuusta ei ole mikään keino parantaa julkisen puolen toimintaa. Se on vain piruilua ihmiselle,joka haluaa takaisin tuotantoon omasta pussistaan maksaen. Miten ihmisten rahanmenoakin terveytensä eteen pitää kadehtia? KELA-korvaus pitäisi saattaa ajan tasalle. Sen suuruus nyt on kivikaudelta.Ongelma makaa julkisen puolen systeemissä.Byrokratiaa on paisutettu mainostaen tehon paranemisella. Oikeasti se on kätketty sekasotku siitä tosiasiasta,että kaikkia ei enää haluta julkisilla rahoilla hoitaa.Mutta kun tätä ei käy sanoa potilaalle päin läsiä,niin julkinen puoli on tehty niin byrokraattiseksi,ettei pääse edes puhelimella. Toivottu lopputuloshan on saavutettu eli hoito jää saamatta. Kaikilta ikäihmisiltä varsinkin. Mutta ikäihmisiä on paljon yksityispuolella,jossa olet ihminen ikään katsomatta.. TK:een ei pääse puhelimella,kun menet luukulta aikaa kysymään,ketään ei ole lääkärille menossa,on hiljaisuus,ei takkeja naulakossa. Kun menin ex-tempore hammasrtg:iin ennen peruutuaikana tehtyä hammasleikkuuta, rtg:ssä ei ollut ketään minua ennen eikä kukaan odottanut jälkeeni. Kannattas ruveta ensin tutkimaan julkisen puolen työtehoa.Siinä se rahaa syövä vika on. Yksityisellä puolen henkilökunta rientää paikasta toiseen ihan eri tahtia.
Kunnille tulee yhtä kalliiksi tutkimuslähetteet ‚olivat ne kotoisin mistä vain. Julkisella puolella odotat ensin väh. 3 kk kuvantamisia sairaslomallakin ollen,jos ei pysty työhön ja siitä kuukausia polille ja vielä kuukausia leikkuuseen. yksityisellä homma menee nopeasti ja olet töissä ja KELAn päivärahakulut jää minimiin.
Tämä homma vaatisi kunnon matematiikan osaamista ja kaikkien KELA korvattavien asioiden huomioimista..Sairauspäivärahat,lääkkeet, matkakulut ‚alamittainen KELA-korvaus yksityislääkärihoidosta.
Julkisen puolen rahoja säästyy juuri yksityslääkäreillä käynneistä eikä sieltä kukaan perusteetta tai köykösesti laita asiakasta kuvantamisiin.Eniten rahaa vie julkisen puolen arvaustekniikka.
Ei minusta näitä tilastoja voi näin tulkita eikä anna oikeellista kuvaa asiasta. Ne joilla on vakuutus,hakevat hoidon,että voivat itse olla työssä eikä lapsen sairaus sotke koko perheen toimeentulopakettia. Tiedän tämän omasta elämästäni. Yhteiskunnalle kallein joukko ovat ne lapset,jotka ovat loppumattomassa korvatulehduskierteessä ja vanhemmat hyppäävät heidän kanssa julkisella puolella jatkuvasti vieden paljon potilasaikoja ja lapset syö antibiootteja. Vanhemmat joutuvat olemaan pois työstä sairasta lasta kotona hoitaen. Vakuutusmaksujahan maksetaan juuri sen takia,että on turva pahan päivän varalta.
Yksi näkökulma asiaan on myös se, että Kela-korvaukset vääristävät kilpailua joissain tilanteissa.
Psykoterapeutin pohjakoulutuksena ennen psykoterapiakoulutusta voi olla esimerkiksi lääkäri, psykologi tai sairaanhoitaja. Jos joku haluaa käydä itse maksaen yksityisellä psykoterapeutilla, ohjaa se että lääkärin käynneistä saa Kela-korvauksen hänet lääkäri-psykoterapeutin vastaanotolle. Tai sitten vaihtoehtoisesti lääkäri voi pitää Kela-korvauksen ansiosta korkeampaa taksaa täsmälleen samasta palvelusta.
Lääkärikäynneistä maksettava Kela-korvaus vääristää kilpailua myös ilman psykoterapiakoulutusta toimivien yksityisten psykiatrien ja psykologien välillä. Monet ihmiset haluavat jossain elämänsä kriisitilanteessa käydä muutaman kerran keskustelemassa asiantuntijan kanssa saadakseen ajatuksiaan järjestykseen. Tällöin yleensä ei tarvita lääkehoitoa tai diagnoosia, joten psykiatrin erikoisosaamiselle ei ole tarvetta, ja psykologin koulutus, jossa perehdytään myös ihmisen tavanomaiseen kehitykseen ja psyykkiseen toimintaan ja kriisitilanteiden tavanomaiseen käsittelyyn voi olla jopa parempi. Kuitenkin Kelakorvaus ohjaa ihmiset näissäkin tilanteissa ensisijaisesti psykiatrin vastaanotolle.
Ei, ei ja vielä kerran ei. Hoidon kokonaistarve ei ole mikään muuttumaton vakio vaan täysin riippuvainen potilaan subjektiivisista preferensseistä. Sairauden ja poikkeavuuden välinen rajanveto on veteen piirretty viiva, joka riippuu pitkälle siitä miten potilas haluaa elämänsä käyttää.
Miten esimerkiksi yhteismitallistaa kaksi työterveyshuollon potilasta joista toisen motiivi on päästä keinolla millä hyvänsä takaisin työelämään ja toisen siitä pois ?
Tarjottavan hoidon sallittu kokonaiskustannus sen sijaan on järjestelmän kannalta poliittinen vakio. Kun julkinen sektori säästää, se tarkoittaa että esimerkiksi tutkimuksia tehdään absoluuttisesti vähemmän. Miten lääkäri voisi tehdä päätöksiä hoidon tarpeesta kun potilas ei pääse edes vastaanotolle saakka ?
Se ettei kaikkia sairauksia hoideta on normaalitilanne, ja on yksilöllistä mitä sairauksia potilas ylipäätään haluaa hoidettavan, ja paljonko se saa maksaa. On luontevaa että hoitoshoppailu tehdään yksityisellä sektorilla ja kokonaisuudessaan omalla rahalla subjektiivisin, ei lääketieteellisin perustein.
No silloinhan ihanne on tämä vakuutusyhtiö Pohjolan tyyppinen malli (Pohjola on jonkin tyyppistä lääkäriasemaa perustamassa) jossa on mukana kaikki osapuolet. Eli nämä ehdotukset, joissa kunnat saisivat myös ottaa maksavia
potilaita olisi kunnallinen versio siitä.
Se ettei kelakorvausta saisi on hiukan kohtuutonta sillä perusteella, että nämä
yksityisiä lääkäripalveluita käyttävät ovat usein
hyviä veronmaksajia. Tuntuu kohtuuttomalta, että heidän velvollisuus on kustantaa järjestelmä, jota
he eivät oikeastaan rasita (paitsi akuutisti).
Kotipaikkakuntani terveyskeskuksessa ei ole varsinaista päivystystä, aamun 10 nopeinta soittajaa saa ajan samalle päivälle. Klo 16 jälkeen voin lähteä jonottamaan lähikapungin terveyskeskukseen. Julkista liikennettä ei siihen aikaan, jos ei nyt muutenkaan ole. Menen siis taksilla, edestakainen matka 60 kilometriä. Kela korvaa minulle julkisen- ja taksimatkan erotuksen.
Entäpä jos menen linja-autolla päivällä yksityiselle, lienee sama maksu sitten tuo Kelakorvaus lääkärinpalkkiosta kuin taksimatkakorvauskin.
Asun pk-seudusta 70 kilometrin päässä ja toivon, että joskus Arkadianmäen päättäjät kurkistaisivat myös Kehä Kolmosen toiselle puolelle.
Hyvä OS! Jälleen kerran hyvä kirjoitus ja osuva analyysi. Toivottavasti ehdotus menee läpi.
Nähdäkseni yksityisistä lääkäriasemista on nyt muodostunut ikään kuin ohituskaista julkisesti kustannetun erikoisterveydenhoidon palveluihin pääsemiksi (kunhan ensin maksaa pienen kynnysrahan yksityiselle). Ei ole mitään tarvetta julkisesti tukea tälle ohituskaistalle pääsemistä. Tämä ehdotus KELA-korvausten poistamisesta ei välttämättä yksinään poista perusongelmaa, mutta lienee askel oikeaan suuntaan.
“Siis siitä, kun ei halua jonottaa terveyskeskukseen, vaan menee yksityislääkärin vastaanotolle, maksaa satasen ja saa siitä Kelalta pari kymppiä.”
Jonottaisin arvauskeskukseen jos tietäisi edes suunnilleen milloin näkee lääkärin. “Akuutit” tapaukset menee jatkuvasti ohi jonon, istu siinä sitten flunssassa muutama tunti epätietoisena. Mistä olet repinyt tuon satasen hinnan ? Aina kun olen käynyt yksityisellä flunssan tai jonkun muun pikkujutun takia ja käynti on ollut max 20min, lasku on ollut alle 50 euroa. Viimeksi lasku oli 47 euroa ja kelakorvaus(oli jo vähennetty) 10,8 euroa. Juuri tuo kelakorvaus jeesaa sen verran että olen valmis maksamaan lääkärissä käynnistä ilman jonotusta.
Te jotka väitätte vaikka Ison-Britannian systeemin olevan paskin ikinä tai valtavaa tyytyväisyyttä aiheuttava, tai että Suomessa ei saa aikaa tai lähetteitä julkisella puolella tai että ihan hyvin saa, antakaa jotain lähteitä jos meinaatte sanoa jotain merkittävää. Niitä voidaan sitten arvioida ja ruotia. Miten tälle Suomen parhaan poliittisen blogin kommentoijille voi olla vieläkin epäselvää, että huhut ja anekdootit eivät voi olla päätöksenteon välineitä, vaan tarvitaan tilastoja ja dataa?
J
Toiseksi parhaan. Kasvi voitti tällä kertaa. Seurakaveri teki noin.
Hyvä ehdotus! Ennen toimeenpanoa vaan olisi syytä panna julkisen puolen terveydenhoito toimimaan kaikkialla.
Nim. terveyskeskuksen tyytyväinen asiakas tappolistalla olevassa kunnassa
Sosiaali- ja terveyspalveluiden kannalta olisi selkeää jos julkinen/yksityinen ‑käsitteitä selkeytettäsiin ja eriytettäisiin. Niin että rajanveto tehdään sen mukaan mikä taho toimii palvelun RAHOITTAJANA eikä sen mukaan kuka palvelun toteuttaa.
Eli:
1)Julkinen palvelu rahoitetaan JULKISIN varoin. Asiakkaita kohdellaan tasapuolisesti sosiaalisesta asemasta riippumatta ja ongelmalähtöisesti jolloin esim. syöpäleikkauspotilas voi toki hypätä leikkausjonossa tyräleikkausta tarvitsevan edelle.
2)Yksityinen palvelu rahoitetaan YKSITYISIN varoin. Esim. plastiikkakirurgiaa tarvitseva suurituloinen Michael Jackson ‑imitaattori voi saada leikkausajan samalle päivälle kun hän kustantaa koko hoidon omasta pussistaan ja on ITSE myös valmis maksamaan siitä että saa tarvitsemaansa palvelua heti.
3) Kaikkia välimuotoja pyritään välttämään. Eli julkisia palveluita käyttävien omavastuu minimoidaan kuten myös yksityishoidon saama julkinen tuki.
Tässä näille maille ja Suomelle OECD:n raportoimat terveysmenot per nuppi ostovoimakorjattuna (julkinen+yksityinen=yhteenä). Tiedot ovat uusimmat saatavilla olevat (2008) ja osin alustavia:
Iso-Britannia: 2702+579=3280
Italia: 2371+688=3059
Espanja: 2157+814=2971
Ruotsi: 2970+674=3644
Tanska: 3431+??=4052
Norja: 4408+821=5230
Kanada: 2836+1188=4024
Australia: 2343+1103=3445
Uusi-Seelanti: 2235+550=2784
Suomi: 2351+807=3158
Näiden lukujen valossa Suomen systeemi ei ole aivan huono, koska pienemmät julkiset menot mainituista maista on vain Australialla, Uudella Seelannilla ja Espanjalla. Pienemmät kokonaismenot on vain Italialla, Espanjalla ja Uudella Seelannilla. Enemmän meidän vertailuryhmäämme kuuluvilla mailla (Ruotsi, Norja ja Tanska) menot ovat aivan toista luokkaa.
Tilastojen mukaan meille on siis tältä listalta vain kaksi maata, joita ehkä kannattaisi katsoa malliksi. Toinen on Uusi-Seelanti, mutta sikäläinen systeemi on nykyisellään aika lähellä meikäläistä (perustason terveydenhuolto on osin yksityistä, mutta valtio tukee).
Toinen mallimaa on Espanja. Siellä on meikäläistä kattavampi julkinen terveydenhoito. Ongelmat tosin ovat vähän samoja kuin meillä, jonotusajat tuppaavat venymään. Meihin nähden edullisempi hintataso yleiseen ostovoimaan verrattuna syntyy pääosin palkkarakenteen erilaisuudesta (terveydenhoitohenkilökunnan palkka vs. muiden palkka).
Lisäksi espanjalainen raportointi saattaa olla budjetteihin perustuvaa, ja viime vuosina ne budjetit ovat väestön ikääntymisen ja muiden vastaavien tekijöiden vuoksi ylittyneet reippaasti. Ja keskimääräinen espanjalainen käy lääkärissä yli 8 kertaa vuodessa, mikä on ainakin Euroopan jollei koko maailman korkein lukema. Suomen lukemaa minulla ei ole käsilläni, mutta Ruotsin lukema on noin 3 käynti/nuppi/vuosi.
Mikään ylläolevasta ei sinänsä ole argumentti yksityisen sektorin kela-korvausten puolesta tai niitä vastaan. Mutta ehkä se sen kertoo, että millään helpolla “kopioidaan noilta kokonaan julkinen/kokonaan yksityinen järjestelmä” ‑kikalla kustannusten alentaminen tuskin onnistuu.
Kustannusten merkittävä alentaminen vaatinee palvelutason heikentämistä joko potilasmaksuja korottamalla tai palveluita karsimalla. Kela-korvausten poistaminen on yksi mahdollisuus palvelumaksujen korottamiseen kohdennetusti, mutta siinäkin on omat riskinsä, jotka pitää punnita huolellisesti.
Joskus kysymys on kuitenkin siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa.
Jos räkätautipotilas saa tk-lääkärille ajan viiden päivän päähän, keskimääräinen tulos voi olla hyvä kaikkien kannalta. Potilaan ei tarvitse menne hakemaan muita liikkeellä olevia pöpöjä mistään keskusvarastolta, ja se virusflunssa (ja osa bakteeri-infektioistakin) paranee kuitenkin ihan vain Buranaa napsimalla. Ehkä jopa jää turha ab-kuuri ottamatta.
Tai ehkä siinä sittenkin käy niin, että se flunssapotilas osoittautuukin kuuluvan siihen vähemmistöön, jolla tautia voidaan lyhentää lääkehoidolla. Nopea ja oikea diagnoosi ja ajoissa aloitettu lääkehoito lyhentävät työkyvyttömyysaikaa, voittajina potilas, työnantaja ja yhteiskunta.
Nämä ovat kuitenkin jossain määrin lillukanvarsitapauksia, ja huolellinen taloudellinen tarkastelu saattaa osoittaa asioiden menevän päittäin. Kela-korvauksen poisto siirtää pienen porukan yksityiseltä julkiselle puolelle, ja tämän pienen porukan pienet terveysmuutokset ovat hyvin vähäinen tekijä.
Mutta jos lievästi tai keskivaikeasti masentunut työssäkäyvä ei saa sitä Kela-korvausta yksityiseen terapiaansa, vaikutukset voivat olla suurempia. Korvaus on kyllä suuri (tuhansia euroja vuodessa), mutta niin ovat yhteiskunnan ja yksilön kulut työkyvyttömyydestäkin.
Minulla ei ole mitään hyvää dataa Kelan terapiamenoista, mutta käytännössä hyvin suuri osa psyykkisten sairauksien (lähinnä masennus) hoidosta annetaan yksityisellä puolella. Ja kun tunnetusti masennus on vaiva, joka vie huiman määrän työvuosia pois, niin näiden Kela-korvausten poistaminen on kyllä aika tiukan miettimisen paikka.
Toinen miettimisen paikka on kustannusvaikutus työnantajille. Jos työnantajan saama Kela-korvaus poistetaan, lain vaatimuksia parempaa työterveyshuoltoa tarjoavat työnantajat joutuvat maksumiehiksi. Ei kuulosta kannustavuudeltaan ihan fiksulta vedolta. Mutta sen arviointi tietysti vaatisi tietoa siitä, paljonko näitä maksuja menee työnantajille.
Jo kahden päivän sairaspoissaolo maksaa putkituksen verran. Kyllähän julkisen puolen kannattaa aivan ehdottomasti säästää putkituksissa koska eipä se ole julkiselta terveydenhuollolta pois, jos jonkun ihmisen työnantaja menettää vuositasolla tonnikaupalla laskutusta kun työntekijä istuu sairaan lapsen kanssa joko kotona tai polilla.
Kalle Isokallio sortui aamuteeveessä tähän ansaan, että Kela-korvauksen poistuminen merkitsisi ikään kuin automaattisesti kaikkien yksityisiä terveyspalveluja käyttävien siirtymistä kunnan asiakkaiksi. No ei tietenkään merkitsisi.
Itse mm. tarkistuttaisin vuosittain hampaani aivan varmasti yksityisellä riippumatta kela-korvauksesta, koska julkisen ruuhkat ovat aivan kestämättömät.
Oma kysymyksensä on, kuinka reilua on ajaa yksityiselle jokainen kykenevä tällä väsytystaktiikkalla?
Hmm. Globaalin kapitalismin (jonka osaksi suomalaista terveydenhoitoa mehiläisineen on pitkään naitettu) ominaispiirre on sisäpiiri ja vallan ytimet. Pimeyden ytimiin kuuluu investointipankk(iir)eja ja poliitikoita. Korttitalon kaatuessa ydinporukka haluaa pitää kaveripiiristään, omasta elintasostaan ja ‑tavoistaan kiinni mikä käy helpoiten syyttävää sormea heristämällä kreikkojen ja takahikiöiden suuntaan.
Onhan se selvää että luhistuvan systeemin hallinnollisten ylikansallisten RAKENTEIDEN koko ajan hullummaksi ja kalliimmaksi käyvä ylläpito on pois asioista, joihin on ollut alhaisemman bkt:n Suomessa kummasti varaa.
Pihtiputaan mummon & co:n tai “tavispassiiviväestön” syyttäminen tästä kertoo kyllä argumentoijan tynnyrielämästä eikä todellisuudesta.
Juuri niin! Laskekaapas nämä kulut!
(mutta silti yksityispuolen Kela-korvauksen voisi poistaa)
Julkisella puolella potilas on pakollinen paha, joka vie aikaa kaikelta muulta kivalta. Hänestä pitää päästä eroon.
Yksityisellä puolella potilas tuo rahan kassaan. Mitä enemmän häntä rahastetaan, sitä tyytyväisempi hän on kun kunnolla tutkitaan ja hoidetaan. Täydellinen lypsylehmä!
Yksityisen sektorin lääkäreistä vain noin 20 prosenttia työskentelee pelkästään siellä. Lopuilla on julkinen virka myös tai harvoilla jokin muu työ. Hauskaa kun joidenkin mielestä sama lääkäri on terveyskeskuksessa puoskari ja illalla mehiläisessä kovan luokan ammattilainen.
En usko, että Kela-korvauksen poisto lääkärien hintoja laskee. Lääkärit hinnoitelevat lääkärikeskuksissa itse omat taksansa ja saman alan erikoislääkäreillä voi olla toisella kaksinkertainen taksa.
Hei Osmo
Toivoisin, että te poliitikot muistaisitte kuitenkin, että on olemassa vaivoja ja sairauksia, joihin ei julkisella puolella saa varsinaisesti hoitoa.
Esim. minulla todettiin kaihi ja koska en ole vielä vuosiin puolisokea, en pääse edes kaihileikkausjonoon julkiselle puolelle. Kuitenkin koska työni on lukemista ja kirjoittamista, näkökentässä näkyvät “roskat” vaikeuttavat elämääni paljon ja päänsärky on kroonista.
Jos haluan saada näköni ja elämäni kuntoon, minun ei auta muu kuin mennä yksityiseen leikkaukseen ja maksaa siitä yli tuhat euroa. Onneksi Kela korvaa edes pari sataa. En ole vielä mennyt leikkaukseen, vaan sinnittelen, koska eihän minulla oikeastaan ole siihen varaa.
Myös hammashoidon puolella ei julkiselle puolelle ole mahdollista päästä muuta kuin akuutissa hammassärkytilanteessa. Kuitenkin huonosti hoidetut hampaat voivat aiheuttaa jopa sydänsairauksia, joten säännölliset tarkastukset ja ennalta ehkäisevä muu hoito ovat hyvin tärkeitä. On siis pakko tilata aika yksityiselle hammaslääkärille eikä odottaa, että hammas alkaa särkeä saadakseen juuri siihen hampaaseen sitten täsmähoitoa eikä muuta.
Olen sitä mieltä, että tukia pitää kasvattaa eikä poistaa yksityisen terveydenhoidon puolelta, koska yhteiskunta kuitenkin säästää jokaisen sellaisen kohdalla, joka käyttää yksityistä terveydenhuoltoa julkisen sijaan.
Laskekaapa, kuinka paljon julkisen terveydenhuollon vastaava potilas tulee maksamaan yhteiskunnalle ja verratkaa kelan maksamaan tukeen yksityisen terveydenhuollon palveluista.
Ihmisiä pitää ohjata käyttämään yksityistä terveydenhuoltoa kela-korvauksen avulla, koska se tulee yhteiskunnalle kuitenkin halvemmaksi.
Ystävällisin terveisin
Irene
Eikun näin:
‑Yksityinen ei saa mitään tukia.
‑Potilas päättää itse minne hakeutuu, aina. Eli jatkotutkimuslähete on osoitteeton, siinä sanotaan vain että tämmöinen tutkimus pitäisi tehdä. Potilas valitsee siten itse minne menee, ts. haluaako maksaa esim. magneettikuvasta yksityisen vai julkisen puolen hinnan.
‑Julkisen puolen laatu, (lähinnä nopeus), sekä yksityisen puolen hinnat paranevat jos hallitus lopettaa lääkäriliiton edessä matelun ja kouluttaa OIKEASTI RIITTÄVÄSTI LISÄÄ lääkäreitä.
Lähes kaikissa Keski-Euroopan maissa yksityiset lääkärit tuottavat vastaosan avoterveveydenhuollon palveluista. Myös Beveridge-järjestelmän maissa. Termi kuvaa rahoitusjärjestelmää eikä palvelujen tuotantotapaa.
DDR-vertaus on sikäli osuva, että Suomen kaltainen kuntien terveysmonopoli on harvinainen Euroopassa. Kutsutaan sitä vaikka sosialistiseksi tuotantotavaksi paremman termin puutteessa. Mieleen tulee vain Espanja ja Italia.
Niin kauan kuin Suomessa ei oteta yksityisiä palveluntuottajia tasavertaisina palveluntuottajina mukaan järjestelmään, ei universaaliin ja tasa-arvoiseen kattavuuteen ole mahdollista päästä. Kattava julkinen terveydenhuolto ei ole sellainen, missä osalle on varattu vain maksumiehen osa ilman todellista mahdollisuutta käyttää rahoittamiaan palveluja.
Muualla Euroopassa ei koeta ongelmaksi, että palveluntuottaja on yksityislääkäri. Suomen vihervasemmistolle se tuntuu olevan niin suurta ideologista myrkkyä, että mieluummin ollaan valmiita pitämään ihmiset hoitojonoissa.
Tähän samaan puuhun on hakattu päätä 40 vuotta. Ratkaisua ei tule, ennen kuin asiakas ITSE saa vapaasti valita sellaisen palvelujen tuottajan jolta hoitoa on saatavissa. Ilman mitään keinotekoisia ostopalvelu yms. viritelmia, joiden todellinen tarkoitus on vain säännöstellä hotopalvelujen käyttöä ja pyörittää turhaa byrokratiaa.
Töistä voi olla poissa sairauden takia kolme päivää yhteiskunnan tai yksityisen laskuun. Jos päivien määrä pudotetaan yhteen, terveys paranee kummasti.
Virkistävää vaihtelua, Syltty on alkanut sosialistiksi. Kävisikö sellainen kerettiläinen ajatus, että veronmaksajien sijaan työnantaja subventoisi noita putkituksia jos ne kokee hyödylliseksi?
Eihän tässä nyt taas ole järjen hiventä. Jos yhteiskunta tukee yksityisellä käymistä 20% verran, riittää kun yksi viidestä siirtyy vempautuksenne tuloksena julkiselle puolelle. Sitten ollaan samassa tilanteessa kun alun alkaenkin, mitä nyt julkisen jonot kasvoivat ja verotulot pienenivät.
Mitä jos sanoisitte rehellisesti, että terveydenhuolto ei teidän mielestänne ole kovin tärkeää ja rahat voi ottaa siltä pois?
Jos yksityinen leikkaus tuntuu kalliilta (niinkuin se onkin), ratkaisu on yksityislääkärin lähete julkisen sairaalan jonoon.
Niin minä tein.
Ja näinhän se menee, vaativammat leikkaukset tehdään julkisen puolen sairaalassa (tosin kaihileikkaus ei niihin kuulu).
Mutta roskat eivät kaihileikkauksessa häviä mihinkään.
Yleislääkärin osalta Kela-korvauksen poisto varmasti olisi perusteltu, mutta pääseekö julkisella puolella kiireetön potilas erikoislääkärin vastaanotolle? Siis esimerkiksi “vuosihuoltotarkastukseen” silmälääkärille tai gynegologille.
“..yksityislääkärit ovat huomattavan hanakoita lähettämään potilaitaan jatkotutkimuksiin keskussairaalaan…Yksityislääkärien lähetteet tulevat kunnille kalliiksi.”
Tämä on väärä tieto.
Yksityinen erikoislääkärinä hoidan avopuolella kaiken minkä voin. Lähetän sairaalaan tapaukset, jotka täytyy hoitaa sairaalassa. Syyllistyn taitovirheeseen, ellen lähetä sitä mikä pitää lähettää. Minua sitoo lääkärin vala ja etiikka. Mikä tässä voi olla epäselvää?
Voin hoitaa avohoidossa oman alani potilaat paljon pidemmälle ja usein kokonaan, vastoin kuin yleislääkäri. Lähettämistarve on paljon pienempi ja lähetteet ovat aiheellisia. Säästän yhteiskunnan kuluja.
Teen paljon töitä ja maksan siitä paljon veroja, olen siis yhteiskunnalle hyödyllinen. Keneltä se on pois?
Löydän kuukausittain useita syöpiä ja hoidan monia vaikeitakin asioita kokonaan itse, ja olen potilaideni saatavilla, jos asiat eivät suju. Keneltä tämä on pois?
Soininvaara ei tunne lainkaan työn substanssia. Tietämättömyys selittää hänen käsityksenä.
Yksityislääkäritoiminta ei ole terveydenhuoltomme ongelma. Oikeat ongelmat ovat:
1)Tietotekniikka on siirtynyt rengistä isännäksi. Kokenut kollega julkisella puolella katsoi ennen 24 potilasta päivässä. Nyt 11. Tietojen tallentaminen ja byrokratia vievät ajan. Sama pätee sairaaloiden polikilinikoihin. Potilasmäärät/päivä ovat vähentyneet voimakkaasti. Joustavat arkipäivän käytännöt ovat muuttuneet mutkikkaiksi ja vaikeiksi.Potilaita joudutaan pompottelemaan.
2) Avustava henkilökunta on ajettu alas. Lääkärit joutuvat tekemään muiden ammattiryhmien töitä, kuten sihteerin, hoitajan, sosiaalihoitajan ja jopa siistijän. Lääkäri tekee itse, kun muita ei ole tai he eivät tee kuin tarkasti omaan reviiriinsä kuuluvat asiat.
3)Joustava konsultointi on tehty vaikeaksi ja seniorituki on liian heikkoa nuorilla lääkäreillä. — Pieni syrjäseudun terveyskeskus ei ole missään tapauksessa vastavalmistuneen paikka. Itsekään en menisi sinne lähes 30 vuoden työkokemuksellani. Terveyskeskuksien tulee olla riittävän kokosia yksiköitä, joissa konsultointi on joustavaa ja työmäärä inhimillinen.
Tietotekniikka ja yksityisyyden ylisuoja estävät tämän. Suhteellisuudentaju on hukkunut näissä asioissa.
Lääkäripulaa emme pode. Sen sijaan maallikoiden johtamat järjestelmät eivät toimi. Ministeri Gustafssonin ajama opiskeiljamäärien nosto on
väärä ratkaisu. Jo nyt tiedekunnat kärsivät vakavasta resurssipulasta ja pahemmaksi menee. On turha kouluttaa paljon huonosti.
Se on kaikkein edun vastaista ja nostaa kustannuksia. Oikeat ongelmat pitäisi korjata ja
palauttaa lääkäreille mahdollisuus tehdä työnsä oikein.
Tarvitsemme hyvin toimivan sairaalasektorin, joka hoitaa sen erikoissairaanhoidon, mikä sinne kuuluu. Avohoidossa julkinen ja yksityinen voivat toimia hyvin joustavasti yhteen kaikkien eduksi.
Maallikkopäättäjillä on liian paljon todellisuudelle vieraita ajatuksia.
“-Julkisen puolen laatu, (lähinnä nopeus), sekä yksityisen puolen hinnat paranevat jos hallitus lopettaa lääkäriliiton edessä matelun ja kouluttaa OIKEASTI RIITTÄVÄSTI LISÄÄ lääkäreitä.”
Timo H. Tuo on täyttä potaskaa. Lääkäreitä on enemmän kuin koskaan, mutta yhteiskunta on järjestänyt systeemit toimattomiksi. Lääkäreiden aika kuluu monelaiseen muuhun kuin lääkärin työhön.
Lääkäreitä on turha kouluttaa massoittain. Emme tarvitse yhtään huonoa lääkäriä. Se vasta kalliiksi tulee. Hyvä lääkäri hoitaa potilaat oikein ja kustannustehokkaasti. Huono lääkäri kuluttaa yhteiskunnan varoja moninkertaisesti.
Eiköhän olisi ihan paikallaan, että kysyttäisiin niiltä, jotka tuota lääkärin työtä tekevät. Siis lääkäreiltä.
Jos nyt aluksi lopetetaisiin valtion ostamat työterveydenhuollot yksityiseltä, kun se kerran on huono juttu. Haluaisin nähdä sen päivän, kun ministerit olisivat tuossa terveyskeskuksen jonossa lapsiensa kanssa ennen kahdeksaa jonottamassa julkiselle lääkärille, kun kerran siellä on toimiva palvelu.
Jos minä saisin päättää, niin kieltäisin kaikilta kunnan ja valtion päättäjiltä ja korkeammilta virkamiehiltä yksityisen terveydenhuollon, kun kerran julkinen toimii hyvin.
Oikeastaan kaikki Kelan terapiakorvaukset maksetaan kuntoutusvaroista, joten sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen poistaminen yksityislääkärien toimenpiteistä ei koske niitä.
*****
Tuli mieleen, että pitäisikö korvaus poistaa näissä “pienissä” toimenpiteistä (normaalit lääkärinkäynnit), mutta säilyttää “isoissa” (kuten leikkauksissa)?
Kympin Kela-korvauksen poisto ei todennäköisesti aja ketään yksityiseltä julkiselle. Monen sadan euron korvaus isosta leikkauksesta voi sen sijaan oikeasti olla ratkaiseva tekijä. Tällöin yhteiskuntakin säästää, koska on halvempaa maksaa SV-korvaus, kuin tehdä leikkaus itse.
Tulisiko isompien toimenpiteiden korvauksia jopa korottaa, kun pienimmät poistetaan. Kympin korvauksen poisto säästää kympin, kun taas ison leikkauksen korvaus säästää leikkauksen hinnan ja korvauksen erotuksen, sekä helpottaa painetta leikkausjonoissa.
Mielestäni kuntien pitäisi myös osallistua sairauspäivärahojen maksuun. Nyt kunta voi “säästää” pitkillä leikkausjonoilla, vaikka yhteiskunnalle tulisi loppupeleissä halvemmaksi vaikka ostaa leikkaus yksityiseltä. En sitten tiedä voisiko saman asian saavuttaa hoitotakuuta lyhentämällä?
Olisiko muuten myös aika tunnustaa se tosiasia, että hammashoito hoidetaan Suomessa nyt jo yksityisin voimin, ja säätää korvauksen sen mukaisiksi. Hammashoidossa kyse ei ole mukavuudenhalusta, vaan normaalia hoitoa ei vain ole saatavilla julkiselta puolelta.
Totte
Noiden isojen leikkausten osalta pitäisi siirtyä palveluseteleihin automaattisten kelakorvausten sijaan. Palvelusetelin ehtona on, että joku myyjätahosta riippumaton taho on havainnut leikkauksen aiheelliseksi.
Eikö kustannusten karsimista voisi aloittaa sieltä eduskunnan työterveyshuollosta ? Siellä näkyy olevan peräti kaksi omaa lääkäriä, kaksi terveysasemasihteeriä, kaksi työfysioterapeuttia ja kaksi työterveyshoitajaa eli 8 hyväpalkkaista henkilöä hoitamassa vain kansanedustajia, heidän avustajiaan ja muuta heitä palvelevaa henkilöstöä eikä tämä maksa asiakkaille pennin hyrrää. Jospa kunnallisiin terveyskeskuksiinkin saataisiin vastaava miehitys väestövastuuta kohden, niin tuskin kukaan kaipaisi yksityisiä lääkäriasemia eikä KELA-korvauksia. Miksi muuten turvapaikanhakijat saavat jonottamatta yksityisen lääkäriaseman( mm. Helsingin Lääkärikeskus Oy) palvelut erikoislääkäritasoisine tutkimuksineen, mutteivät samalla kotikadulla (Uudenmaankadulla) asuvat ikänsä veroja maksaneet mummot, jotka joutuvat odottamaan ensin terveyskeskuslääkärin aikoja ja sen jälkeen vielä kuukausikaupalla erikoislääkäriaikoja? Valtionkin työterveyshuollon kustannukset ylittivät 56 miljonaa euroa, siinäkin on säästön paikka. On huomattava, että suurin epätasa-arvo on nimenomaan käyttäjille täysin ilmaisen työterveyshuollon ja itse maksavien maksullisten terveyspalvelujen(= kunnalliset terveyskeskukset ja yksityiset lääkäriasemat) käyttäjien välillä eikä suinkaan yksityisten lääkäriasemien käyttäjien ja terveyskeskusten käyttäjien välillä. Kyllä valtaosa työterveyshuollon ulkopuolella olevista käyttää yksityistä lääkäriasemaa vain silloin kun tarve on suuri tai terveyskeskukseen ei saa aikoja tai sitten kun terveyskeskuslääkäri ei pysty rajoitettuine tutkimusresursseineen tekemään diagnoosia.
Mielenkiitoinne on tervyskeskusten lääkäreissä käyntien jakaumaiän mukaan
Alle 15-vuotiatden käyntmäärä oli 1,5 miljoanaa
Kinnostavinta oli että työikäisillä,joilla on työterveyshuolto kävivät terkkarin lääkärillä n 4,5 miljoonaa kertaa !!!
Sen sijaan eläkeläiset 65+ vuotiaat kävivät vain 2,2 miljoonaa kertaa.
Kaikissa muissa ikäryhmissä käynnit vähenivät suurin piirtein samna verran 2000–2010 paitsi 85+ ikäisiä,mutta hekin kävivät vainn 300000 kertaa eli iäkkäimmät eivät juurikaan kuormita terkkaritasoa
“Lääkäripulaa emme pode. Sen sijaan maallikoiden johtamat järjestelmät eivät toimi. Ministeri Gustafssonin ajama opiskeiljamäärien nosto on
väärä ratkaisu. ”
Maallikot ovat enemmän tai vähemmän johdossa kaikilla aloilla. Lääkärit vain katsovat asioita omasta suppeasta näkökulmasta.
Lääkäreitäkin on monenlaisia niin yksityisellä kuin julkisella.Oman erityisaseman korostaminen on johtanut liikaan itseriittoisuuteenja valta aina turmelee, niinpä korruptio on varsin yleinen lääkärikunnassakin.
Esim työskentely julkisella ja yksityisellä yhtäaikaa tuomieleen väistämättä epäilyksiä motiiveista
Kelan korvaama psykoterapia annetaan suurimmaksi osaksi ns. kuntoutuspsykoterapiana. Se on siis kuntoutusta, ja kyse on kokonaan eri asiasta kuin yksityisen sairaanhoidon Kelakorvauksissa. Kriteerit sen saamiseksi ovat myös täysin erilaiset, paljon tiukemmat, ja suurin osa potilaista on myös kuntoutuspsykoterapian aikana julkisen terveydenhuollon hoidossa, missä kuntoutusta seurataan ja vastataan mahdollisesta lääkehoidosta, lausunnoista yms. Jos masentuneita haluttaisiin auttaa ja heidän työkykyään parantaa, olisi järkevintä ottaa nämä yksityisen sairaanhoidon Kelakorvaukset pois, ja käyttää ne rahat kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuuksien alentamiseen.
Mitä tapahtuisi, jos yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvaukset lopetettaisiin?
Koska yksityisille on olemassa varteenotettava julkinen vaihtoehto, kysyntä varmasti joustaisi kohonneiden kustannusten mukaan. Eli osa asiakkaista lipuisi julkiselle puolelle.
Samalla yksityisten lääkäripalveluiden tarjonta sopeutuisi uuteen kysyntään, jolloin näiden palveluiden hinta tippuisi hieman. Eli voitot vähenisivät.
Miten yksityiset lääkäriasemat reagoisivat heikkenevään kysyntään? Väitän, että ne tarjoaisivat yhä matalammalla kynnyksellä lääkereseptejä, lisäkokeita ja lähetteitä jatkotutkimuksiin, sillä tämä olisi ainoa keino pitää kannattavuudesta kiinni. Kaikki nämä toiminnot lisäisivät myös julkisen puolen kustannuksia.
Entä mitä tapahtuisi niille asiakkaille, jotka siirtyvät yksityiseltä puolelta julkiselle? Oletettavasti jonotusajat ja sairaspoissaolot lisääntyisivät, mikä myös lisäisi julkisen puolen kustannuksia.
Esimerkiksi itse hoidan kroonista sisäelintautiani julkisella puolella. Sairauden hoito edellyttää jatkuvia veri- ja muita kokeita. Julkisen terveysaseman labra on auki 07.30–14.30. Aamuisin jonot ovat hirvittävät (1h+), joten menetän väistämättä usean tunnin työaikaa joka käynnillä.
Koska työskentelen julkisella puolella, menetetyn työajan kustannukset menevät suoraan valtion kassasta (=sijaisen palkka). Jos kävisin yksityisellä työajan jälkeen, säästettäisiin siinä moninkertaisesti itse Kela-korvaus.
Säästöjä kuitenkin syntyisi, kun yksityisen puolen “tuhlaaminen” (turhat lähetteet, turhat lisäkokeet yms.) vähenisivät. Tämä siis sillä olettamuksella, että nettotuhlausta todella tapahtuu, mikä ei ole mitenkään itsestään selvää.
Jos joku haluaa välttämättä käydä lääkärissä flunssan takia, niin minun mielestäni sen saisi maksaa kokonaan itse. Mitään hyötyähän siitä ei ole, eikä lääkäri voi flunssalle mitään tehdä. Yksityiset lääkärit toki varmaan ottavat flunssapotilaat mielellään vastaan, helppo homma, mitään ei tarvitse tehdä, ja Kelakorvaukset juoksevat.
Tiedoksi:
Vuonna 2012 vakuutettujen sairaanhoitomaksu on 1,22 % kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta. Eläketulosta maksu on 1,39 %.
Työnanatajan sairausvakuutusmaksu on 2.12 %.
Verohallinto tilittää vuonna 2012 sairausvakuutusmaksuja 3470 miljoonaan euroa Kelalle käytettäväksi sairausvakuutusetuuksien maksamiseen.
Linkki: http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1571632
Katsoin Kelan tilastoja. Vuonna 2010 Kelan kustannukset lääkärinpalveluista olivat 73 miljoonaa euroa. Yksityispuolen tutkimukset ja hoito maksoivat 72 miljoonaa euroa. Hammashoito maksoi Kelalle 120 miljoonaa euroa.
Mistä ihmeestä Osmo on saanut yksityisten lääkäripalveluiden kustannukseksi 300 miljoonaa euroa. Ehkä hän olis laskenut mukaan matkat ja sairaankuljetukset, joiden kustannukset vuonna 2010 olivat Kelalle 250 miljoonaa euroa.
Linkki:
http://www.kela.fi/it/kelasto/kelasto.nsf/NET/010611091200MV/$File/Tasku_11.pdf?OpenElement
Työterveyshuollon kustannuksia korvasi Kela vuonna 2009
271 miljoonaa euroa.
No ei pääse — eikä sitä ole niin suunniteltukaan. Terveyskeskuksissa erikoislääkärit ovat yleislääketieteen erikoislääkäreitä, jos nyt niitäkään on.
Ja mikähän se taho olisi? Jokin lautakuntako?
Nykysysteemissä se taho on potilas itse, tuskin kukaan haluaa mennä leikkaukseen aiheetta — no, kauneusleikkaukset luku sinänsä.
Toisaalta, kun lääkäreiltä itseltään kysyy mikä työssä mättää, vastaus on aina suunnilleen sama luettelo kuin akjm:llä eli a) huonosti toimiva tietotekniikka yhdistettynä ylimitoitettuun kirjausvelvollisuuteen b) potilastyöhön suoraan ja välillisesti liittyvän toissijaisen oheistyön lisääntyminen c) prosesseista muodostuvat vertikaalisiilot eli hiljainen tieto ei enää kulje horisontaalisuunnassa.
Erityisesti kaikenlaisen oheistyön lisääntyminen on seurausta siitä kun “hallinnon ammattilaiset” kehittävät prosesseja joissa heillä ei ole omaa rahaa kiinni.
Johtopäätös: mitä jos lähdettäisiin oletuksesta että akjm:n esittämät syyt ovat todellisia ja noin alkuun pyrittäisiin järjestämään julkisen sektorin työskentelyolosuhteet muistuttamaan enemmän yksityistä sektoria jossa ongelmat näyttäisivät pysyneen paremmin hallinnassa ?
Tai aiheettomaksi. Tulee hieman mieleen eräs sitaatti mukailtuna, “Mees valittaan sairauttas niin sulle lyödään eteen sellanen rätinki ettet sää voi olla sairas”…
Palveluseteleitä ei puolusta muu kuin vahva ideologinen usko julkisen terveydenhuollon erehtymättömyyteen ja markkinatalouden haluun huijata joka ikinen irti saatava euro itselleen.
Miksi tämä ongelma on pystytty ratkaisemaan muualla, mutta Suomessa se tuntuu ylipääsemättömältä? Kun näyttää, ettei itse osata ‚pitäisikö käydä ottamassa ajatuksia muualta Euroopasta samalla tavoin kuin Suomeen tullaan tutustumaan koululaitokseemme?
Palvelusetelit ovat vain julkisen sektorin tekohengitystä: Ei haluta tunnustaa, että systeemi ei selviä velvoitteistaan, mutta saadaan kuitenkin pisteet kotiin kun potilas pyörähtää julkisen sektorin kautta saamassa palvelusetelin.
Pitäisi nimenomaan siirtyä toiseen suuntaan, jossa koneistossa tapahtuvan palvelusetelipyörittelyn sijaan potilas itse valitsee hoitopaikkansa sieltä, mistä hoitoa on saatavissa.
Tavoiteltavassa mallissa yhteiskunnan rahallinen osuus hoidosta siirtyy potilaan mukana hoitopaikkaan. Voisi itse asiassa julkiselle sektorillekin tehdä hyvää, jos rahat saisi vasta sitten, kun potilas on hoidettu.
Erilaisilla syy-seurausketjuilla voidaan spekuloida loputtomiin, nyt kysymys on siitä kannattaako kylvää isännätöntä rahaa automaatista pitkinpoikin yksityistä sektoria vai hankkia muutaman sadan miljoonan edestä liikkumavaraa jotta resurssit voidaan kohdistaa tuottavammin.
Ajattelin itse niin, että mikäli omavastuu kuitenkin jäisi toimenpiteessä isoksi, niin kukaan potilas ei lähtisi tekemään sitä “huvikseen” (mikä voi olla monen tutkimuksen laita). Tällöin sitä ylimääräistä kontrollia ei välttämättä tarvittaisi, koska sekin kuormittaa julkista sektoria.
Toisaalta jos on jo julkisen puolen leikkausjonossa, niin silloinhan leikkauksen aiheellisuuteen on jo otettu kantaa. Nyt en toisaalta tiedä, voiko jo siihen jonoon pääsemiseen olla pitkät odotusajat.
Jos asia kuitenkin hoidettaisiin palvelusetelin kautta, niin olisiko se kuitenkin Kela-korvausta vastaava korvaus, vaikkakin mahdollisesti korotetulla taksalla? Kyseessä ei siis varmaankaan olisi mikään täydellinen maksusitoumus, ellei hoitotakuu ole astunut voimaan?
“Miten yksityiset lääkäriasemat reagoisivat heikkenevään kysyntään? Väitän, että ne tarjoaisivat yhä matalammalla kynnyksellä lääkereseptejä, lisäkokeita ja lähetteitä jatkotutkimuksiin, sillä tämä olisi ainoa keino pitää kannattavuudesta kiinni.”
Timo (26.02.), olet väärässä. vähänpä sinulla on käsitystä lääkärin työstä.
Ei yksityissektorilla määrätä turhia tutkimuksia.
Päinvastoin. Siellä mietitään tarkkaan, mitä voidaan tutkia, koska potilas maksaa itse.
Aivan juuri olen yksityislääkärinä joutunut käymään pitkään keskustelua potilaan kanssa, joka vaatii heti tehtäväksi leikkausta yksityisesti ja ihmetteli, miksei sitä tehdä, kun kerran hän maksaa. Ei tosiaan tehdä, sillä kriteerit ovat lääketieteelliset ja käypä hoito- suosituksien mukaiset, ei potilaan vaatimus. Jos tästä lipsutaan, ollaan vaarallisilla vesillä. Yksityistäkin toimintaa valvoo viranomainen ja se on luvanvaraista.
Itselläni käy tämän tästä potilaita jotka sanovat tulevansa tarkatukseen otattamaan jonkin tietyn kokeen. Ei se niin käy. Näyte otetaan kun siihen on perusteet, ei potilaan vaatimuksesta.
Yksityinen ei siis “rahasta” eikä kuori kermoja päältä. Kyllä siellä pyritään kaiken aikaa lääketieteellisesti perusteltuun oikeaan hoitoon. Muutenhan se olisi täysin kestämätöntä.
Unohdat autuaasti, että myös yksityinen lääkäri on täysin vastuussa toimistaan. Vastuu on siellä kovempi kantaa kuin julkisella puolella, jossa se tietyllä tapaa on kollektiivinen.
Olen antanut itseni ymmärtää, että tuhansien eurojen ortopedisestä leikkauksesta kela hyvittää satasia. Oikeasti ihmettelen, jos se, maksaako leikkaus 4500 vai 5000 euroa vaikuttaa päätökseen siihen jonottaako puoli vuotta julkiselle vai meneekö yksityiselle muuta kuin jossain mahdollisissa erikoisissa yksittäistapauksissa. Varsinkin kun minun on vaikea uskoa, että tuota pohdintaa ylipäätään edes kovin usein tehdään.
Nimierkille Liian vanha: “Maallikot ovat enemmän tai vähemmän johdossa kaikilla aloilla. Lääkärit vain katsovat asioita omasta suppeasta näkökulmasta.”
Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että sairaalahoidon lääketieteelliset tulokset ovat parhaimmat lääkärien johtamissa sairaaloissa. Ja selvästi huonommat hoitotieteilijöiden tai muiden alojen edustajien johtamissa sairaaloissa. Tässä ei ole mitään epäselvää. Tottakai lääkärit tieätävät parhaiten, miten se työ pitää tehdä.
Lisäksi tiedetään, että sairaalan käyttökulut eivät olennaisesti laske, vaikka siellä ei hoidettaisi yhtään potilasta. Siis sairaalan sisäinen byrokratia pyörittää itse itesään. Hämmästyttävää mutta totta.
Olen sairastanut välillä vaikeaksi kroonistunutta migreeniä viimeiset 10 vuotta. Opiskeluaikaan yritin hoidattaa sitä YTHS:llä ja terveyskeskuksessa. Tulos: sain yleislääkäreiltä burana-reseptejä (vaikka sitä saa ilmankin) ja kehotuksen syödä vaikka 3 tablettia viikon putkeen, jotta kipu katkeaisi, vatsahaavan tai lääkeriippuvuuden uhallakin. Sain huonosti tehoavia kohtauslääkkeitä. Sain estolääkityksen, joka oli itselleni täysin sopimaton ja aiheutti pelottavia sivuoireita, mm. paniikkikohtauksia ja harhoja.
Opiskelijana 5 vuotta sitten raaskin kerran maksaa käynnin yksityiselle neurologille (jonne en julkispuolelta saanut lähetettä, sillä minua hoiti joka kerran eri lääkäri eivätkä he näyttäneet saavan käsitystä, miten kauan olin jo kipukoukussa paininut). Estolääkitys peruttiin saman tien, sain kahdet erittäin hyvät täsmälääkkeet, ja elämä on hymyillyt sittemmin, kun sain kroonisen sairauden hallintaan. Tarinan opetus: en ole sen koommin käynyt julkisella puolella, jonne tuhlasin vuosia sekä rahaa että aikaa, terveydentilan laskusta puhumattakaan.
Läheskään kaikki eivät käy yksityislääkärissä varakkuuttaan vaan pakosta. Terveyskeskusten yleislääkärien kiire, ylimitoitettu työtaakka, päivittämätön osaamistaso erikoissairauksissa sekä täydellinen mahdottomuus saada nytkään vapaata aikaa eivät parane senttiäkään sillä, että terveyskeskusten kontolle pöllähtävät kaikki tähän saakka yksityistä käyttäneet keskituloiset.
Timolle. “Miten yksityiset lääkäriasemat reagoisivat heikkenevään kysyntään? Väitän, että ne tarjoaisivat yhä matalammalla kynnyksellä lääkereseptejä, lisäkokeita ja lähetteitä jatkotutkimuksiin, sillä tämä olisi ainoa keino pitää kannattavuudesta kiinni.”
Täyttä tietämättömyyttä on myös tuo ajatuksesi, että yksityinen puoli alkaisi kirjoitella herkemmin reseptejä. Mitä ihmettä??
Reseptille on oltava indikaatio. Ei niitä turhaan kirjoitella, ei aina edes potilaan vaatimuksesta. Kela lähettää lääkäreille vuosittain yhteenvedon kirjoitetuista resepteistä, terapia-alueista ja määristä. Toimintaa valvotaan.
Täällä kirjoittelevista aika harva tuntuu ymmärtävän, että lääkäreiden työ on vahvasti valvottua ja säänneltyä ja luvanvaraista. Sitä sitovat tiukasti viranomaismääräykset, lääkärin vala ja eettiset ohjeet.
Tuo tietämättömyys realiteeteista selittää monta virheellistä uskomusta.
akjm
Miksi ne lapsivakuutuksen potilaat tulivat vakuustusyhtiöille niin kalliiksi?
*kehotuksen syödä vähintään 3 x 600mg buranaa /vrk/viikon ajan, tarkoitin*
Moni työnantaja vaatii lääkärintodistuksen kolmen päivän jälkeen, mutta se ei perustu lakiin. Lain mukaan työnantajan on tarvittaessa saatava luotettava selvitys. Työnantaja voi vaatia todistuksen ensimmäisestäkin päivästä tai olla vaatimatta ollenkaan.
Maksajana on joka tapauksessa työnantaja. Työnantaja maksaa kaiken noin kahden viikon ajalta, ja sen jälkeen Kela tulee mukaan jeesaamaan. Työehtosopimuksesta ja muista tekijöistä riippuu sitten se, kuinka kauan täyttä palkkaa maksetaan. (Joissain tapauksissa ei muuten välttämättä edes makseta; jos työntekijä vaikkapa saa kännissä nenilleen osallistututtuaan ravintolatappeluun, vamma katsotaan itseaiheutetuksi.)
Ruotsissa on menty siihen, että ensimmäinen poissaolopäivä on työntekijän omavastuupäivä. Se on vähentänyt sairauspoissaoloja, mutta Ruotsin lähtökohta oli hyvin erilainen (viikko omalla ilmoituksella, hyvin paljon sairauspoissaoloja). Menettely varmasti vähentää rokulipäiviä, mutta se ei oikeasti sairaille ole kovin hyvä ajatus, kun sitten pitää raahautua kipeänä töihin olemaan hyödytön ja tartuttamaan muut. Lisäksi se on lyhyitä työkyvyttömyysjaksoja kokevalle (vaikkapa migreenipotilas) suorastaan syrjivä, vaikka tämä on tietysti tietyntyyppisen päänsäryn osalta ihan tarkoituksellistakin.
Lisäksi tuossa on vähän sitäkin ongelmaa, että kun sen yhden päivän on pitänyt, sitten pitää pitää vähän lisää, kun kerran omavastuu meni jo.
Jos tuohon suuntaan halutaan mennä, Suomeen voisi sopia järjestelmä, jossa sairausajan palkka on Kelan päivärahan suuruinen riippumatta sairastamisen kestosta.
Suomessa hyvinvointivaltion kannatus on korkealla. Sitä ajavat niin kansalaisten selvä enemmistö kuin kaikki puolueet.
Uskon, että laaja kannatus perustuu ennen muuta siihen, että enemmistö kansalaisista kokee henkilökohtaisesti hyötyvänsä järjestelmästä. Toisin sanoen en ajattele, että hyvinvointivaltiota kannatetaan pyyteettömistä syistä (=halu auttaa vähäosaisia) vaan itsekkäistä syistä (=vähäosaisuuden torjuminen parantaa ympäristön hyvinvointia/ hyvinvointivaltio on vakuutus, jos käy huonosti/ järjestelmä tuo suoria etuja myös nettoveronmaksajille).
Väitänkin, että jos nettoveronmaksajien etuuksia karsitaan, samalla myös hyvinvointivaltion kannatus rapautuu. Tällaisia etuisuuksia ovat mm. universaalit lapsilisät sekä lääkkeiden ja yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvaus. Vaikka ne eivät edistä tuloerojen kaventumista (yms.), ne takaavat sen, että myös työssäkäyvä väki pitää järjestelmää suhteellisen edullisena.
Jos Soininvaaran ehdotus toteutuu, yhä useampi nettoveronmaksaja alkaa kyseenalaistamaan koko järjestelmän hyödyllisyyden.
Maailmassa on erittäin vähän maita, joissa yktyistä terveydenhuoltoa tuetaan verovaroin. Kanadassa yktyissektori onkielletty kokonaan. Muualla se kyllä sallitaan, mutta jokainen maksakoot itse. Miksi tilanteen pitäisi olla Suomessa toinen?
Ihan vain omasta kokemuksesta tuli mieleen, että julkisella puolella minua ei ole ikinä ohjattu gynekologille ihan vain tarkastukseen, kun ei ole erityisempiä vaivoja ollut. Sitten kun sain oikeuden nauttia työterveyspalveluista, ja kerran tulin maininneeksi jotain gynekologisista asioista, työterveyslääkäri kysyi, koska olen viimeksi käynyt gynekologilla. Ja vastaus oli “en ikinä.” Tähän lääkäri puuskahti, että täytyyhän gynekologilla käydä tarkastuksissa säännöllisesti! (Juu, eipä tosiaan opiskelijana tai työttömänä ollessani tullut mieleen ravata yksityisgynekologilla tarkastuttelemassa itseäni, kun tuo olisi vaatinut esim 20% kuukausittaisista tuloistani… ) Jotenkin ihmeellistä, että julkisella puolella ei ikinä kuule hiiskuttavankaan gynekologista, kun taas yksityislääkäri pitää tarkastuttamatta jättämistä lähes terveyden laiminlyöntinä. Kyllä vähän tuntuu naisten rahastamiselta tämä yksityislääkärien puolelta. Mutta jos se kerran on naisille niin tärkeää käydä gynekologin vuosihuolloissa säännöllisesti, niin olettaisihan sitä, että sellainen vuosihuolto olisi julkisellakin puolella itsestään selvä…?
MV:lle. “Nähdäkseni yksityisistä lääkäriasemista on nyt muodostunut ikään kuin ohituskaista julkisesti kustannetun erikoisterveydenhoidon palveluihin pääsemiksi (kunhan ensin maksaa pienen kynnysrahan yksityiselle). Ei ole mitään tarvetta julkisesti tukea tälle ohituskaistalle pääsemistä”
Tämä ei ole totta.
Julkisessa terveydenhoidossa on jo ajat sitten luovuttu erioismaksuluokan (EML) potilaista.
Se olikin jokin omituinen jäänne, josta sieti luopua.
Periaate hoitoon pääsylle on erittäin selkeä ja yksiselitteinen: lääketieteellinen. Potilaan pääsy sairaalan poliklinikalle ei riipu lähettäjästä vaan asiasta ja sen kiireellisyydestä.
Kun lähete saapuu sairaalaan, vastaava ylilääkäri lukee sen ja antaa suosituksen ajasta, jonka sisällä potilas täytyy kutsua, sekä saattaa jo hahmotella hiukan suuntaviivoja tutkimuksista ja mahdollisista hoitolinjoista.
Tässä ei ole mitään epäselvää.
Jälleen, kyse on maallikoiden luuloista ja tietämättömyydestä.
Annalle: “..julkisella puolella ei ikinä kuule hiiskuttavankaan gynekologista, kun taas yksityislääkäri pitää tarkastuttamatta jättämistä lähes terveyden laiminlyöntinä. Kyllä vähän tuntuu naisten rahastamiselta tämä yksityislääkärien puolelta… olettaisihan sitä, että sellainen vuosihuolto olisi julkisellakin puolella itsestään selvä…?”
Kyllä, niin olettaisi. Yhteiskunta järjestää joitakin seulontoja, kuten papat ja mammografiat tietyille ikäluokille, kun terveystaloustieteelliset laskelmat osoittavat ne hyödyllisiksi. Tosin laskemlmat eivät ole yksinkertaisia ja yksiselitteisiä.
Kuitenkin, nuoren naisen suurin syöpäriski on gynekologinen. Siksi vuosittainen tarkastus tosiaan olisi suositeltava, vaikka se onkin vain seulontaa. Suurin riski on rintasyöpä, mutta riski-ikä alkaa noin 40:stä. Kolmas suurin riski on paksusuoli, mutta suurin riski on ikäihmisillä.
Yhteiskunta ei voi vastata kaikesta. Suurin vastuu on aina jokaisella itsellään. Mutta totta on, että taloudelliset mahdollisuudet eivät ole samat.
Annalle. Jatkan vielä. Suositus on vuosittaisesta
tarkastuksesta ei tosiaankaan ole yksityislääkärin “rahastusta” vaan hyvin perusteltua. Jälleen kerran tuo ajatus on maallikon tietämättömyyttä.
Sivistysmaissa yksityisen terveydenhuollon julkisesta tukemisesta ei varmaan edes keskustella, sillä jatkuvaa julkista tukea saava toiminta ei täytä yksityisen toiminnan tunnusmerkkejä.
Olisiko jollain jotain dataa siitä, mistä yksityisen hoidon KELA-korvaukset muodostuvat ja millaisia lähetteitä nuo julkiselle puolelle erikoislääkärille ovat?
Minulla on omakohtaista kokemusta viime ajoilta tuosta yhdistelmästä työterveyshuolto, työnantajan ottaman vakuutuksen kautta yksityinen erikoislääkäri ja lopulta leikkaus julkisella puolella, johon yksityinen erikoislääkäri teki lähetteen, mutta olin normaalissa jonossa.
Jos vertaan tuota siihen, että olisin käynyt saman rumban julkisella puolella, säästynyt paljon omaa aikaa ja vaivaa ja minun nähdäkseni valtio ja kunta säästivät kustannuksissa, kun yleislääkärin ja erikoislääkärin käynnit maksoi valtaosaltaan työnantajani.
Kuten kaikissa ammateissa, osa lääkäreistä on rehellisiä ja osa vähemmän rehellisiä. Helpommin saatavat lähetteet ovat yksi houkutin asiakkaille valita juuri yksityinen lääkäri.
Lisäksi taipumalla asiakkaan tahtoon (oletetaan, että asiakas nimenomaan haluaa lähetteen) yksityinen lääkäri välttää yhteenoton ja lisää asiakastyytyväisyyttä. Vastaava logiikka pätee myös antibioottiresepteihin yms.
Julkisella puolella taas on suurempi paine kustannusten karsimiseen: lääkärillä on motiivi hoitaa potilaat nopeasti (tämä näkyy suoraan palkassa) ja mahdollisimman vähin resurssein.
Lisäksi julkisella puolella ei ole ns. “maksavia asiakkaita”, joten asiakastyytyväisyys ei ole yhtä tärkeää: jos potilas vaihtaa julkiselta yksityiselle, se on vain hyvä asia julkisen terveydenhuollon potilasjonoille ja taloudelle.
Tässä mielessä pitkät jonot ovat hyvä asia julkisen terveydenhuollon kustannuksille! Jonotus lisää asiakkaan kynnystä käydä julkisella lääkärillä, jolloin ns. turhat visiitit vähenevät.
Olen itse julkisen puolen työntekijä. Olen lukemattomia kertoja joutunut valitsemaan moraalisesti oikean ja itselleni helpoimman toimintavaihtoehdon välillä.
akjm:
Toimintaa valvotaan, mutta silti vuosia toimineita valelääkäreitä paljastuu? Lääkärit ovat ihmisiä. Niinpä heitä koskevat samat inhimilliset puutteet kuin meitä muita kuolevaisia.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tutkimuksissa todettu, että aleneva syntyvyys korreloi käänteisesti keisarileikkausten suhteellisen lukumäärän kanssa (regressioanalyysillä todettu korrelaatio, jossa siis ceteris paribus). Yksi selitys on se, että keisarileikkaus tuo enemmän tuloja sairaalalle per asiakas kuin luonnollinen synnytys.
Väite on harhaanjohtavaa pilkunviilaamista. Tyypillinen eurooppalainen rahoitusmalli on työntekijöiltä suoraan palkasta perittävä , täysin veroon verrattava pakollinen sairausvakuutusmaksu. Samoin työnantajilta peritään pakollinen maksu sairauskulujen rahoittamiseksi.
Voimme tietysti loputtomasti väitellä siitä, mitä kutsutaan veroksi ja mitä ei.
Jos nyt pilkun viilaaminen unohdetaan, periaate on kerätä yhteiseen pottiin rahaa, josta sairastumisen aiheuttamaa kustannusriskiä tasataan. Kutsutaan tätä pottia sitten veroksi tai sairausvakuutusmaksuksi, se ei ole olennaista.
Olennaisin Suomi vs. muu Eurooppa ero ei ole rahoitustavassa, vaan tästä potista kustannettavien palvelujen tuotantotavassa.
Ja tuosta Kanadasta:
“The Canadian system is for the most part publicly funded, yet most of the services are provided by private enterprises. Most doctors do not receive an annual salary, but receive a fee per visit or service.[2] According to Dr. Albert Schumacher, former president of the Canadian Medical Association, an estimated 75 percent of Canadian health care services are delivered privately, but funded publicly.”
Voisihan se työnantajalle käydä, mutta kun verottaja haluaa laittaa siihen lisää reilut 100 %, niin ei se sitten olekaan niin hyvä idea.
Jotta työntekijän lompsaan asti päätyy muksun korvien putkitusta varten 800 euroa, bruttopalkan pitää keskituloisella olla noin 1500 euroa (josta menee siis noin 40 % marginaaliveroa ja 5 % muita maksuja). Työnantaja saa vielä maksaa vähän lisää TyELliä ynnä muuta sälää, joista tulee 20–25 % lisää maksettavaa. Lopputulos on se, että työnantajan pussista lähtee 1800 euroa.
Sama muuten koskee sitäkin tilannetta, että työnantaja haluaisi fiksauttaa työntekijän niksahtaneen jalan yksityisesti. Tuloverolaki erikseen mainiten tekee tästä veronalaista tuloa. Erikoislääkäritasoinen työterveyshuolto on rajatapaus, ja se voidaan joissain tapauksissa (koskee samantasoisena kaikkia, on rajattu kustannuksiltaan) katsoa verovapaaksi henkilökuntaeduksi.
Tässä kohdassa siis työntekijää ei katsota tuotannontekijäksi, vaan tulonsaajaksi. Koneita tai laitteita saa vakuuttaa ja huoltaa ihan mielin määrin, työntekijöitä ei.
Työnantajalla olisi monestikin kova motivaatio hoitaa työntekijä tai työntekijän tenavat äkkiä kuntoon. Erityisesti kallispalkkaiset asiantuntijat ja johtajat ovat kovin kalliita sekä suorasti että epäsuorasti pitää sairastamassa. Verolait ja verottajan tulkinta veronalaisesta tulosta kuitenkin torppavat tämän lähestymistavan erittäin huolella.
Väite on harhaanjohtavaa pilkunviilaamista. Tyypillinen eurooppalainen rahoitusmalli on työntekijöiltä suoraan palkasta perittävä , täysin veroon verrattava pakollinen sairausvakuutusmaksu. Samoin työnantajilta peritään pakollinen maksu sairauskulujen rahoittamiseksi.
Voimme tietysti loputtomasti väitellä siitä, mitä kutsutaan veroksi ja mitä ei.
Jos nyt pilkun viilaaminen unohdetaan, periaate on kerätä yhteiseen pottiin rahaa, josta sairastumisen aiheuttamaa kustannusriskiä tasataan. Kutsutaan tätä pottia sitten veroksi tai sairausvakuutusmaksuksi, se ei ole olennaista.
Olennaisin Suomi vs. muu Eurooppa ero ei ole rahoitustavassa, vaan tästä potista kustannettavien palvelujen tuotantotavassa.
Ja tuosta Kanadasta:
“The Canadian system is for the most part publicly funded, yet most of the services are provided by private enterprises. Most doctors do not receive an annual salary, but receive a fee per visit or service.[2] According to Dr. Albert Schumacher, former president of the Canadian Medical Association, an estimated 75 percent of Canadian health care services are delivered privately, but funded publicly.”
JV
Tuo pakollinen vakuutus on vero, mutta sillä ei saa valita hoitopaikkaa vaan vakuutusyhtiö on sen valinnut ja vakuutusyhtiö valvoo tarkasti, että hoito on asianomukaista. Nämä sairaalat ovat siis tavallaan julkista sektoria. Kaikesta tästä valvonnasta huolimatta ne ovat onnistuneet tekemään tästä järjestelmästä erittäin kalliin.
Sellaista järjestelmää kuin Suomessa, jossa verovaroin saa laskuttaa kaikesta, mistä lääkäriasema haluaa itselleen rahaa, ei ole juuri muualla.
Kanadassa on kiellettyä käyttämästä ohituskaistaa omalla rahallaan. Monessa maassa julkinen valta ostaa terveyspaveluja ýksityissektorilta, mutta valvoo myös hoidon asianmukaisuutta. Jos haluaa ostaa itse jotain sellaista, jota julkinen puoli ei ole suostunut ostamaan, joutuu maksamaan sen kokonaan.
Siksi, että järjestelmästä koituu yhteiskunnalle hyötyä? Se hyvin mahdollisesti parantaa kansalaisten terveyttä ja tyytyväisyyttä. Se mahdollisesti tuottaa säästöjä. Lisäksi se kasvattaa hyvinvointivaltiojärjestelmän kannatusta nettoveronmaksajien keskuudessa.
Kuinka monta prosenttia yksityissektorin asiakkaista todella maksaa itse? Siis ei vakuutusyhtiö (oma tai työnantajan)? Sen perusteella mitä itse olen joskus “joutunut” (halunnut) käymään yksityisellä lääkärillä ilman vakuutusyhtiön tai työterveyshuollon maksulappua, lääkäreiden ilmeistä ja kommenteista olen päätellyt, että nuo eivät ole olleet aivan jokapäiväisiä sattumia.
Sallinet lievän kyynisyyden, mutta sitä et voine kiistää, etteikö yksityisillä lääkäreillä ole kannusteet tehdä mieluummin enemmän kuin vähemmän tutkimuksia. Sekä taloudelliset, että harvemmin hoitovirhesyytteitä tulee tehdyistä kuin tekemättömistä tutkimuksista. Ja tähänastisen lyhyen elämäni aikana olen oppinut, että jos haluaa tietää mitä todella tapahtuu, kannattaa vähät välittää laeista, säännöistä, lupauksista, kunniasta, valoista ja muusta tyhjästä puheesta ja keskittyä selvittämään ne kannusteet.
Erinomaisesti tiivistetty! Samalla pitää muistaa, että kannustimet voivat olla (ja ovat) usein myös moraalisia (sisäiset säännöt) ja sosiaalisia (kunnia). Jos keskittyy liikaa taloudellisiin kannustimiin, todellisuus vääristyy: tällöin kaikki olisivat AINA epärehellisiä, jos siitä olisi taloudellista hyötyä ja kiinnijääminen epätodennäköistä.
Lääkärin diagnoosissa ei muutenkaan ole kysymys absoluuttisesta arviosta vaan suhteellisesta arviosta: mikä on se vakavamman sairauden olemassaolon todennäköisyyys ℗, että tutkimus on tarpeellinen. Esimerkiksi yhdellä lääkärillä p = 1/5 edellyttää lisätutkimuksia ja toisella p = 1/10.
Luonnollisesti yksityisellä sektorilla tämä kriittinen p:n arvo on matalampi kuin julkisella, johtuen juuri noista kannustimista..
Nimettömiä lääketieteellisiä neuvoja ei pidä ottaa vakavasti, joten allaoleva pitää lukea sillä silmällä. Mutta jottei kenellekään jäisi väärää kuvaa migreenistä tai sen hoidosta, niin tässä pari sanaa. Palstan päivystävät neurologit täydentänevät.
Jos kyseessä on ollut migreeni lääkärinkin mielestä, ohje ei ole hoitosuositusten mukainen. Migreenikohtausten hoidossa sääntö on “riittävästi ja riittävän ajoissa”. Käypä hoito ‑suosituksen mukaan ibuprofeenin (siis Buranan) aloitusannos migreenikohtauksessa on 800‑1200 mg kerta-annoksena. Migreenissä useampi pieni annos tehoaa heikommin kuin yksi suuri, ja ajoituksella on väliä. (Vielä varoitus: Don’t do this at home. Yllämainittu annostus ylittää käsikauppalääkkeen maksimiannoksen selvästi, joten siitä pitää neuvotella lääkärin kanssa.)
Särkylääkkeitä ei pidä käyttää migreenin estohoidossa tottumisen ja suolistovaikutusten vuoksi, joten pitkä kuuri ei siinä ole perusteltu.
Karkeasti sanottuna migreeni hoidetaan joko yksittäisillä suurilla käsikauppalääkemäärillä (parasetamoli, ASA, ibuprofeeni) tai sitten täsmälääkkeillä. Täsmälääkkeiden osuvuus ei ole 100 %, joten niitä voi joutua kokeilemaan monenlaisia ennen kuin sopiva löytyy. Todennäköisyys saada apu tietystä täsmälääkkeestä on kolmanneksen luokkaa, joten hoitokokeiluja tulee helposti monta. Ja on myös ihmisiä, joille ei tule apua täsmälääkkeistä.
Estolääkitystä on monenlaista beetasalpaajista trisyklisiin, mutta niiden kanssa tarvitaankin sitten jo vähän asiaan perehtymistä lääkäriltäkin. Tarjolla on myös lääkkeetöntä hoitoa, joka on osoitettu tutkimuksissa varsin toimivaksi.
Mitä muuten tulee migreenin hoitoon perusterveydenhuollossa, niin nykyisen kh-suosituksen mukaan työkykyä selvästi alentavat migreenitapaukset pitäisi lähettää jatkotutkimuksiin. Samoin ne, joiden särkyjä ei saada tavallisilla konsteilla kuntoon.
Migreeni on hyvin monikasvoinen sairaus. Se voi olla aina silloin tällöin tuleva muutaman tunnin kestävä sykkivä päänsärky. Se voi myös olla tauti, joka vie ihmisen monta kertaa kuukaudessa puhekyvyttömäksi, sokeaksi osin halvaantuneeksi pää vessanpöntössä tutisevaksi hyytelöksi. Ja kun hyytelö alkaa taas muistuttaa enemmän ihmistä, paluupostissa saa kylmää hikeä hikoilevan ja tärisevän valkoisen haamun, joka kärsii kovasta päänsärystä vielä kolmantenakin päivänä.
Toisaalta julkisen puolen asenne migreeniin on ihan ymmärrettävä. Oli kyse sitten migreenistä tai jännityspäänsärystä, siihen ei kuole. (Hiukan vanha tieto migreenin joidenkin muotojen vaarallisuudesta on viime vuosina kyseenalaistettu. Samoin se, aiheuttaako migreeni aivomuutoksia.) Joten jos terveydenhuollon tavoitteena on maksimoida elinajan odote, migreenipotilaisiin ei pidä suunnata resursseja.
Migreenin hoitaminen on kuitenkin halpaa, kyse on yleensä muutamasta lääkärikäynnistä ja usein hyvinkin edullisen lääkehoidon määräämisestä. Tämän vastineeksi potilaan elämänlaatu ja työkyky voivat parantua hyvinkin merkittävästi. Varsinkin vaikeassa migreenissä kipu voi kroonistua, mikä voi johtaa jopa täydelliseen työkyvyttömyyteen.
Kysymys tässä kohdassa sitten onkin se, onko julkisen terveydenhuollon tavoite pitää ihmiset hengissä, ylläpitää ja parantaa työkykyä vai parantaa elämänlaatua. Näiden ja käytetyn rahamäärän välillä pitää tehdä kompromisseja.
Suositeltavaa lukemista tähän on juurikin tuo Färkkilän ja kumppanien tekemä kh-suositus. Löytyy hakukoneella hakusanoilla “migreeni käypä hoito”.
Olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että rahat pitäisi kohdistaa tuottavammin. Ne kun ovat minun maksamiani rahoja.
Tässä kyseisessä asiassa kuitenkin on muutamakin kierous, joiden perusteella asia vaatisi tarkempaa penkomista. Intuitio sanoo, että uudistus kyllä toisi muutaman sata miljoonaa säästöjä (= erittäin hyvä juttu). Mutta sama intuitio sanoo myös, että asiaa olisi syytä tarkastella muultakin kuin fiilispohjalta, että mahdollisiin ylläreihin osataan reagoida.
Asiaan liittyviä taloudellisia näkökohtia:
+ Kela säästää ison läjän rahaa korvauksista
— osa asiakkaista siirtyy julkiselle puolelle
+ yksityisen puolen turhat lähetteet vähenevät
— yritysten työllistämiskustannukset kasvavat
— viivästynyt hoito voi lisätä hoitokustannuksia
+ viivästynyt hoito voi vähentää ylihoitamista
…
Näitähän on. Vaikka sitten tästä seuraavat suorat ja epäsuorat kulutusmuutokset ja niiden arvonlisäverovaikutukset. Kuitenkin mitä epäsuorempiin asioihin mennään, sitä vähemmän niillä on vaikutusta.
Tasa-arvonkin kannalta järjestely vaatii miettimistä. Jos kaikki menevät samasta putkesta, järjestelmä on tasa-arvoinen (Kanada teoriassa, ei välttämättä käytännössä). Mutta nyt meillä on edelleen kaksi putkea, joiden välistä rajaa siirretään — entistä pienempi määrä saa sitä paremmaksi koettua palvelua.
Olisin huomattavasti luottavaisempi tämän korvauspoiston suhteen, jos siitä olisi saatavilla paperi, jossa olisi läpinäkyvästi käyty oletukset ja niiden vaikutukset talouteen, palvelutasoon ja tasa-arvoon läpi. Ei niin, että käytäntö välttämättä tuota paperia jaksaisi noudattaa, mutta päätöksenteon läpinäkyvyyttä se lisää. Ja olisipahan jotain mitä seurata ja mistä ottaa oppia.
Nyt tuntuu siltä, että aika moni toimija (ei koske Odea) ajaa asiaa läpi ideologisilla syillä ja käyttää taloudellisia perusteluja populistisena kilpenä. Näyttäisi niin paljon paremmalta, jos asiaa joko ajettaisiin puhtaasti ideologisena tai sitten lyötäisiin rätingit pöytään.
Keskustelussa myös vedotaan usein ulkomaisiin malleihin. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että ei löydy maata, jossa olisi sekä paremmin toimiva terveydenhuolto että pienemmät kustannukset. Halvempia on ja parempia, mutta meillä on oma optimipisteemme täällä. Nykysysteemi voi olla huono, mutta sen huonoutta ei voi perustella näillä vertailuilla.
Eli de facto veroilla kustannetaan yksityislääkärien antaman hoidon kustannuksia lähes kaikkialla maailmassa.
Eikä Kanadassakaan yksityislääkäri ole lainsuojaton. Heillä on merkittävä rooli avoterveydenhuollon järjestämisessä. Rahoitus vaan tulee pääasiassa yksikanavaisesti Beveridge-tyyppisellä rahoituksella. Suomeen tämän tyyppinen yksikanavainen rahoitus pienen väkiluvun takia myös sopisi erinomaisesti.
Se, että rahoitusinstituutiot seuraavat hoidon tarjontaa ja rahoituksen käyttöä tarkasti, on mielestäni vain hyvä asia.
Onko näissä järjestelmissä muuta vikaa kuin kustannukset?
Näissä maissa hoidon saatavuus ja laatu ovat hyvällä tasolla. Maksajat siis saavat sitä, mistä ovat sairausvakuutusmaksuissaan maksaneet.
Korkeampiin kustannuksiin on useita selityksiä.
- henkilökunnan palkkaus. Suomalainen lääkäri on yksi Euroopan huonoimmin palkatuista. Tekee kylläkin myös 10 h/viikko vähemmän töitä kuin virkaveljensä Keski-Euroopassa
- Jonot. Hoitoa säännöstelemällä kustannuksia pidetään keinotekoisesti alhaalla. Osa todellisista sairastumisen kustannuksista menee jonoissa odottelevien ihmisten sairauspäivärahoihin.
Itse olen yksityishammaslääkäri. En usko, että kellään meistä on mitään sitä vastaan, että valvotaan hoidon oikeellisuutta. Aivan vapaasti ja sanktiot päälle, jos ei toimita ennalta sovittujen periaatteiden mukaan. Mielestäni palvelulla voisi olla vakuutusorganisaation kanssa neuvoteltu kattohinta, kuten vakuutusjärjestelmän maissa on.
MUTTA, samoilla ehdoilla, hinnoilla ja rahoituksella riippumatta siitä, antaako hoidon julkinen vai yksityinen sektori. Kilpailu tasavertaisilla ehdoilla tekisi hyvää molemmille sektoreille.
Jos mentäisiin yksityislääkäripohjalle yleislääkärien osalta, mitä kannattaa harkita, sitä ei teitenkään tehtäisi niin, että lääkäri saa sitä enemmän palkkaa mitä enemmän hän onnistuu potilaille erilaisia tutkimuksia ja toimenpoiteitä tekjemään, vaan hän saisi pääosxan tuloista kapitaatioperiaatteella, kuten Ruotsissa. Silloin puhutaan kannustemielessä ihan toisesta järjestelmästä.
Useimmilla ihmisillä ei ole omaan terveyteen liittyvissä asioissa kovin suuria ongelmia, jos vastakkain on oma etu ja yleinen etu…
Tästä syystä ehkä pitäisi yrittää löytää jotain järkeviä tapoja saada tehtyä järjestelmä, jossa asiat eivät ole kiinni yksittäisten ihmisten moraalista.
Kanadan malli on periaatteeltaan kaunis (yksityinen klinikka ei saa velottaa yli tariffien), mutta käytäntö sielläkin on aika hankala. Mallille on saatu kannatusta nostamalla palvelutaso riittävän korkealle, mutta sen hintana on kallis järjestelmä. (Lisäksi kanadalaisilta voi kysyä lääkäripulasta; tariffien valvominen pitää lääkärien palkkiotason kohtuullisena, mutta aivovuoto on melkoista.)
Minusta nykyjärjestelmä hoitotakuineen on aika hyvä lähtökohta. Yhteiskunta takaa kaikille hoidon tietyssä ajassa, ja perusteet tähän ovat lääketieteelliset. Jo aiemmin Suomessa terveyspalveluiden saatavuuserojen vaikutus terveyseroihin on ollut pieni, ja hoitotakuun pitäisi entisestään pienentää sitä.
Jos sitten joku haluaa nopeuttaa omaa hoitoaan latomalla pätäkkää pöytään, niin sehän on vain hyvä juttu. Henkilö on poissa julkista puolta rasittamasta, mikä helpottaa hoitotakuun toteuttamispaineita.
Jotta tämä ajattelutapa toimii, hoitotakuun aikarajojen pitää olla lääketieteellisesti perusteltuja, ja muutenkin julkisen puolen priorisiointien pitää olla kunnossa. Sen jälkeen pitää katsoa kuntoon maksukykyisten kannusteet olla rasittamatta julkista puolta. Nykyinen Kela-korvaus tuskin on optimaalinen, mutta jokin tukien optimisuuntaus on olemassa.
Lisäksi pitäisi miettiä sitä, mitä työnantajat voisivat tehdä. Jos työnantaja haluaa maksaa johtajan ohitusleikkauksen parantaakseen hänen työkykyään, niin se pitäisi saada tehdä ilman veroseuraamuksia. Hyötyjänä olisi johtaja, työnantaja ja yhteiskunta.
(Myönnän kuitenkin auliisti, että minulla on aina ollut vaikea ymmärtää kateus-käsitteeseen nojaavaa tasa-arvoa. Fokus pitäisi laittaa nimenomaan julkisen puolen kustannuksiin ja toimivuuteen, ei siihen, jos joku voi lyhentää odotusaikaansa rahalla.)
Tämä nimenomaan on se villakoiran ydin, jolla yksityiset lääkäriasemat saavat asiakkaita, joiden kuluja Suomessa sitten Kela-korvauksella kansalaisille hieman kompensoidaan. Terveyskeskuksesta saat ainoastaan yleislääkärin palvelut ja laboratoriokokeet, lähetteet erikoislääkäreille ovat harvassa, mikä puolestaan pitkittää sairauksia ja tällöin myös hoito muuttuu kalliimmaksi. Esimerkiksi gynekologiseen vuositarkastukseen ei suomalainen nainen pääse julkisen terveydenhuollon piirissä kuin ainoastaan terveyskeskuksen yleislääkärille, jos sinnekään. Valtaosa suomalaisista naisista käy tarkastuksissa yksityisillä erikoislääkäreillä, eivätkä läheskään kaikki ole niin varakkaita, etteivätkö tarvitsisi Kela-korvausta niin tutkimuksesta kuin tehdyistä kokeistakin. Ilman tätä korvausta tarvittavat erikoislääkärin tutkimukset (aivan kuten ne yksityisen hammaslääkärin vuositarkastuksetkin) vähenisivät ja sairauksien havaitseminen hidastuisi.
Yleensä ihminen hakeutuu omalla rahallaan (ei siis työterveyshuollon kautta) yksityiselle lääkärille tutkimuksiin ja hoitoon nimenomaan erikoislääkärille tietäessään, ettei terveyskeskuksen kautta tule tällaista palvelua saamaan tai ainakin sitä joutuu odottamaan huomattavan pitkään. Kun hätä on suuri, vaikkapa juuri psykiatrisen sairauden puhjetessa, avunkin pitää olla lähellä ja nopeaa, ja tähän tarpeeseen yksityinen sektori vastaa kun kunta ei palvelua kansalaiselle kohtuullisessa ajassa tarjoa.
Niin kauan kuin julkinen terveydenhuolto on järjestetty nykyisellä tavalla, kansanterveydellisistä syistä Kela-korvauksesta luopuminen tuntuu erittäin lyhytnäköiseltä ja suorastaan populistiselta ajatukselta. Yksityisten lääkäriasemien erikoislääkäritasoisia palveluita eivät käytä vain hyvätuloiset ja varakkaat, vaan palveluihin joutuu todellisuudessa turvautumaan myös moni pienituloinen, eläkeläinen, pitkäaikaissairas jne.
Hyvä tcrown,
voin kertoa, että yksityisvastaanotolla määrämistäni tutkimuksista
en saa itse senttiäkään.
Saan vain oman palkkioni vähennettynä vuokralla, veroilla ja eläkemaksuilla.
Laboratoriotutkimuksien määrääminen ei ole intressini, vaan kyllä tosiaan perustan toimintani parhaani mukaan Käypä Hoito ‑suosituksiin valani mukaisesti parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon.
Kun joudun ottamaan näytteitä tai tutkimuksia, perustelen syyn aina potilaalleni ja kannan huolta kokonaiskustannuksista. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää.
akjm
Varmaankin toimit noin kuin sanot, etkä ole osakkaana omassa lääkäriasemassasi etkä omista siis myöskään sen laboratoriota. Kaikilla ei ole samaa tilannetta.
“Luonnollisesti yksityisellä sektorilla tämä kriittinen p:n arvo on matalampi kuin julkisella, johtuen juuri noista kannustimista..”
Timo, näin ei ole. On erittäin harvinainen poikkeus ykistyissektorilla sellainen lääkäri, joka hyötymismielessä määräisi tutkimuksia. Lääkäri ei sitäpaitsi yleensä itse saa tutkimuksista mitään, vaan ainoastaan oman palkkionsa.
Kollegat kyllä miettivät aina kustannuksia potilaan kannalta. Ei kukaan ole niin tyhmä, että edes kuvittelisi kalliiden ja runsaiden tutkimuksien houkuttelevan potilaita.
Omista potilaistani vakuutus on vain pienellä murto-osalla. Sitäkään en yleensä edes tiedä, vaan se saattaa tulla ilmi vasta lopuksi tai joskus vasta jälkikäteen, kun potilas ottaa yhteyttä ja tarvitsee laskuun diagnoosin. Se voi olla sellainen, joka korvataan, tai sitten se on sellainen, jota ei korvata. Minä en suinkaan päätä sitä.
Vakuutusyhtiöiden toiminnasta kertoo hieman se, että jopa tapauksessa, jossa lääkäri on kirjoittanut kielteisen lausunnon eli todennut että potilaan uskomaa syy-yhteyttä kyseiseen vaivaan ei ole, vakuutusyhtiö on kuitenin tehnyt myönteisen päätöksen ja korvannut asian. Toisin sanoen, koko paperia ei ole vakuutusyhtiössä edes luettu. Että näin.
akjm
Minulla oli pojalleni tuollainen lapsivakuutus. Kun menin ihan tavallisen otiitin kanssa yöllä lääkäriasemalle, lääkri otti esille lapboratoriolähetelomakkeen ja kysyi, onko meillä slelainen vakuutus. Mihin hän sitä vakuutustietoa tarvitsi, jos asialla ei ollut mitään tekemistä laboratoriokokeiden ottamisen kanssa. En ole lääkäri, joten en pysty arvioimaan, mutta yllätöin, kuinka paljon kokeita otiitin toteamiseen tarvitaan. Arvauskeskuksessa ne vain katsovat korvaan.
tcrown: “Sallinet lievän kyynisyyden, mutta sitä et voine kiistää, etteikö yksityisillä lääkäreillä ole kannusteet tehdä mieluummin enemmän kuin vähemmän tutkimuksia.. “ ‘
No tämäkin perustuu taas maallikon käsityksiin.
En yksityisvastaanotollani taatusti tee tutkimuksia ja ota näytteitä, joita ei tarvita. Katsos kun kaikkeen tekemiseen liittyvät myös komplikaatioriskit ja mikä tahansa homma on sellainen, että vaikka se yleensä olisi läpihuutojuttu, se voikin olla todella vaikea ja hankala. Ja siitä on vastattava.
Eivät lääkärit ole niin typeriä, että tekisivät moista turhan päiten. Emme nimittäin käsittele elotonta materiaalia, vaan elävää ihmistä. Ei ihmistä leikata kuten leipää. Tämäkin on ihan hyvä ymmärtää. Mieluimmin syvällisesti.
Toiminnan kriteerit ovat siis lääketieteelliset.
Palkansaajasta pieneläkeläiseksi muuttuneena ja kaikkien hoitojärjestelmien entisenä tai nykyisenä asiakkaana en ymmärrä, mihin väitteesi perustuu. Osmon ehdotus nostaa tukan pystyyn kauhusta, kun periaatteessa kuulun tulojen niukkuuden puolesta nykytilanteessa terveyskeskuksen armoille jääviin (kuten olen työtömyysaikoinanikin kuulunut).Terveyskeskusjärjestelmä toimii todella huonosti kuten tässäkin ketjussa kerrotut esimerkit vastaansanomattomasti osoittavat. Syiksi sanotaan järjestelmän rahoituksesta tinkimistä — ns. alasajo-väite — ja johtamisjärjestelmää. Joku totesi, että syistä ei ole tutkimusta. Jos niin on, muutoksia ei saa tehdä, ennen kuin nykysysteemin ongelmat on tutkittu ja myös se, miksi yksityisellä puolella onnistuu kaikki se, mikä julkisella ei. Nykyisellään hyvin moni pystyy omasta kokemuksestaan tai ainakin elämänpiiristään kertomaan useita esimerkkejä siitä, että julkisen varaan jääminen olisi merkinnyt terveyden vakavaa vaarantumista, jolta on vältytty vain sen ansiosta, että yksityisellä puolella hoitoon pääsee silloin kun tarvitsee eikä lähetteitä pantata. Viimeisimmät oman lähipiirin kokemukset koskevat vastasyntyneen lapsen keuhkokuumeen tunnistamatta jäämistä ja hengenvaaraa (useasta terveyskeskuskäynnistä huolimatta). Itse olen toipumassa vaikeasta hammassairaudesta. Julkisella puolella oireeni leimattiin somatisoinniksi (hysterian nykynimitys)ja minut yksinkertaisesti jätettiin vaille hoitoa. Tässä vain kaksi esimerkkiä monen monesta. Luotin järjestelmään noin 1980-luvulle saakka, koska tällaista tasottomuutta ei silloin vielä tullut vastaan. Nykyisin ymmärrän opiskelijoita, jotka eivät koe saavansa “lääkiksessä” enää kunnon koulutusta opettajaresurssien puutteen vuoksi. Pelottavaa. Poliitikkojen — siis myös sinun, Ode, pitäisi korjata koko järjestelmä. Kuvitelma, että Kelan rahoituksen muutos riittää korjaamaan sen, on — anteeksi vain — absurdi.
Kaikki on mahdollista. Voi olla, että yksityisellä ja julkisella puolella on sama p‑arvo lisätutkimuksille, lähetteille ja resepteille.
Oletettavasti asia on melko helppo tutkia tilastollisesti.
Juu, uskotaan 🙂 Näinollen tosiaan tulisi julkisellakin puolella päästä vuosittaisin gynekologin tarkastuksiin. Onhan se aika epätasa-arvoistakin että naisilta edellytetään tällaisten oleellisten terveyspalvelujen kustannus omista varoistaan…
Tulee mieleen myös perus terveystarkastus, tuskin sellaiseen terveyskeskuksessa kovin helposti pääsee?
Eli itse asiaan: Periaatteessa kela-korvausten poisto yksityislääkäripalveluista on mielestäni hyvä ja kannatettava idea, mutta silloin pitäis kaikkien tarpeellisina pidettyjen palvelujen olla saatavilla myös julkisella puolella.
Selväähän tämä on, mutta kun terveyskeskuksissa ei ole gynekologeja, vaan niitä on yksityisellä puolella (ja sairaaloissa, jonne ei pääse ilman lääkärin lähetettä). Niin että jos moinen huolenpito itsestä tuntuu tarpeelliselta, sinne vaan yksityislääkärin pakeille.
Ja sama koskee muitakin erikoislääkäreitä.
Ja sitten maristaan, että yleislääkäri ei saanut kunnon diagnoosia, menin erikoislääkärille ja apu löytyi heti. No totta kai erikoislääkäri on pätevämpi kuin yleislääkäri!
Hienoa, että meiltä löytyy ryhdikkäitä lääkäreitä, mutta tilannetta sivusta seuranneena näyttää kyllä, että monissa tilanteissa viime kädessä lääkärin omatunto tai ammattietiikka on ainoa este voitontavoittelulle.
Tiedän tilanteita/firmoja, joissa esim. kuvantamistutkimuksia määrätessään lääkäri saa ihan suoria lisäpalkkioita. Tietyissä tapauksissa kuvien diagnostinen arvo on kyseenalainen (hoitolinja ei muutu vaikka kuva otetaan, ellei yllättäen löydy jotain ihan muuta asiaan johon tarvitaan hoitoa), mutta jos potilas kokee että häntä hoidetaan ja lääkärikin hyötyy niin molemmat ovat tyytyväisiä. Sama erikoislääkärilähetteiden kanssa. Tai potilas tulee vastaanotolle vaatimaan jotain älytöntä ja kallista hoitoa, kun Internet “puolueettomasti” tätä suosittaa… Lääkärille tilanne voi olla vielä hankala; väestötasolla hoitoa on helppo vastustaa, mutta joku yksilö jossain tutkimuksessa on kokenut hoidon auttavan tms.
Potilas saattaa mennä vaikka toiselle lääkärille, jos lääkäri ei saa vakuutettua hoitolinjansa niukkuuden oikeellisuutta. Ja sitten on lääkäreitä, jotka kokeilee melko hurjiakin hoitoja (epäselväksi on mulle tosin jäänyt, että onko taustalla ahneus, epävarmuus, miellyttämisen tarve vai aito ymmärtämättömyys). Siinä on potilas ihmeissään kun toinen lääkäri sanoo että tällaista voidaan kokeilla ja toinen sanoo että ei hoideta. Tuntuu, että potilaat ovat taipuvaisempia ottamaan hoidon vastaan kuin kieltäytymään siitä. Arvatkaapa sitten kuka maksaa mahdollisten komplikaatioiden hoidon?
Kysymys on, että missä määrin yhteiskunta voi lihottaa lääkärifirmojen kirstuja hoidoilla, jotka purevat kyllä potilaan pelkoihin, epävarmuuteen ja ahdistukseen (sinänsä todellisia ja potilaalle raskaita), mutta eivät hoida itse sairautta ja saattavat joskus olla jopa haitallisia?
Julkisellakin puolella tehokkuutta saataisiin paljon lisää kun turhia hoitoja (mikä on turhaa ei tosin ole helppo juttu…) jätettäisiin pois, mutta ongelma on pienempi kun lääkärillä insentiivit liittyvät ainoastaan potilaan kohtaamiseen liittyvään sosiaaliseen paineeseen, ei rahaan.
“Lisäksi taipumalla asiakkaan tahtoon (oletetaan, että asiakas nimenomaan haluaa lähetteen) yksityinen lääkäri välttää yhteenoton ja lisää asiakastyytyväisyyttä. Vastaava logiikka pätee myös antibioottiresepteihin yms”
Näin ei ole. “Turha” lähete sairaalaan kyllä koettelee ammattiylpeyttä. Siellähän kriittinen kollega lukee sen, pahimmassa tapauksessa palauttaa aiheettomana. — Antibioottipolitiikkaa koetetaan kaiken aikaa kiristää pahenevan antibioottiresistenssin vuoksi. On maita, joissa se on jo täysin riistäytynyt hallinnasta,kuten Intia. Se on karua faktaa. Antibiooteilla ei siis leikitä. KYllä tästä ollaan yhä tietoisempia. Etelä-Euroopassa sallittu antibioottien vapaa saanti apteekeista on hyvin tuhoissa. EU:n pitäisi puuttua siihen heti.
“Tiedän tilanteita/firmoja, joissa esim. kuvantamistutkimuksia määrätessään lääkäri saa ihan suoria lisäpalkkioita.”
Tällaisia royaltteja ei ole tiedossani. On aika poikkeuksellista, ja sitäpaitsi veronalaista tuloa. Ei ole uskottavaa.
Ihan kuin muistaisin, että jotkut lääkäriasemat alkoivat maksaa pääosan lääkärin palkasta osinkoina.
Anna: “Onhan se aika epätasa-arvoistakin että naisilta edellytetään tällaisten oleellisten terveyspalvelujen kustannus omista varoistaan… ”
Niin edellytetään miehiltäkin. Siis kaikilta. Miehiä seulotaan vähemmän kuin naisia. Me siis kaikki vastaamme pääosin itse itsestämme. Yhteiskunta ei ole emo joka hoitaa kaiken puolestamme. Ei se voikaan olla.
“Jos mentäisiin yksityislääkäripohjalle yleislääkärien osalta, mitä kannattaa harkita, sitä ei teitenkään tehtäisi niin, että lääkäri saa sitä enemmän palkkaa mitä enemmän hän onnistuu potilaille erilaisia tutkimuksia ja toimenpoiteitä tekjemään, vaan hän saisi pääosxan tuloista kapitaatioperiaatteella, kuten Ruotsissa. Silloin puhutaan kannustemielessä ihan toisesta järjestelmästä.”
En usko, että lääkärin tavoite ylipäätään koskaan on “onnistua” teettämään tutkimuksia ja tehdä toimenpiteitä mahdollisimman paljon. Syyt olen kertonut jo aikaisemmin. Kapitaatioperiaate (nuppitaksa?) ei ole hyvä. Potilaat ovat hyvin erityyppisiä. Toinen vien 5 minuuttia, toinen puoli tuntia, molemmat on hoidettava hyvin. Miten nuppitaksa kannustaa tähän?
Toimiva ratkaisu sisältää sellaisia seikkoja kuin että 1)lääkärit saavat tehdä lääkärintyötä lääketieteellisin perustein 2)työyhteisö toimii, ts. konsultointi ja seniorituki toimivat 3)lääkärit saavat työstään asianmukaisen palkan 4) avustava henkilökunta hoitaa riittävällä tehokkuudella muun 5) tietotekniikan sietämättömät ongelmat ratkaistaan (esim esim uusin Lääkärilehti esitteli toimivan mallin Tanskasta) 6) johto on lääketieteellisen koulutuksen saanutta.
kapitaatikoperiaate ei ole nuppitaksi vaan maksetaan väestövastuusta, siis kirjautuneiden pitilaiden määrästä. Potilas saa vaihtaa lääkäriä kerran vuodessa.
Soininvaara: “akjm
Varmaankin toimit noin kuin sanot, etkä ole osakkaana omassa lääkäriasemassasi etkä omista siis myöskään sen laboratoriota. Kaikilla ei ole samaa tilannetta.”
Yllätys. Omistan osakkeita toisesta lääkärikeskuksesta jossa toimin. Toimintaperiaattet ovat silti ne mitä kerroin. Minulla ja muilla. Siinä ei ole mitään epäselvää.
Toimintaa sanelevat lääketieteelliset perusteet, ammattietiikka, vala, Käypä Hoito ‑suositukset, Lääkäriliiton viitekehys, jatkuvat koulutukset, viranomaisvalvonta, ‑määräykset ja juridiikka ja mitä vielä.. Lääkärin työn lähin arvioija on kollega, jolle potilas voi seuraavaksi mennä. Ei ole yhdentekevää, millainen on oman työn jälki. Ammattiylpeyskin siis on luonnollisesti yksi motiivi.
Soininvaara:“akjm
Minulla oli pojalleni tuollainen lapsivakuutus. Kun menin ihan tavallisen otiitin kanssa yöllä lääkäriasemalle, lääkri otti esille lapboratoriolähetelomakkeen ja kysyi, onko meillä slelainen vakuutus. Mihin hän sitä vakuutustietoa tarvitsi, jos asialla ei ollut mitään tekemistä laboratoriokokeiden ottamisen kanssa. En ole lääkäri, joten en pysty arvioimaan, mutta yllätöin, kuinka paljon kokeita otiitin toteamiseen tarvitaan. Arvauskeskuksessa ne vain katsovat korvaan.”
Nyt sattui olemaan lääkäri, joka muisti kysyä.
Jos teillä oli vakuutus, hän laittoi lähetteeseen ja kuittiin diagnoosin, jonka vakuutusyhtiö tarvitsee. Ellei diagnoosia ole, vakuutusyhtiö pyytää sitä jälkikäteen. Tästä pyynnöstä/lausuntopyynnöstä/asiakirjapyynnöstä lääkäri saa myös pienen palkkion vakuutusyhtiöltä. Lääkärinne siis vapaaehtoisesti luopui tuosta pienestä lisästä laittamalla diagnoosin heti ja siten nopeuttamalla asianne käsittelyä vakuutusyhtiössä.- Hyvä näin. Itse en edes muista kysyä tuota kuin joskus. Kassa pyytää täydentämään diagnoosin jälkikäteen, mutta joskus asia ehtii vakuutusyhtiöön asti ja sieltä tulee pyyntö.
Kokeiden laajudesta vaikea sanoa, mutta lapsipotilaiden kohdalla tietysti ollaan varovaisia, jos on vähänkin vaaran merkkejä Heillä viattomalta näyttävä tilanne saattaa joskus vakavoitua nopeasti.
Ja muuten: Suomessa ei ole arvauskeskuksia. Asenteellista! Mutta voin sanoa, että pelkkä korvaan katsominen ei yleensä ole riittävä tutkimus. Vakuutustietoa siellä ei tietenkään tarvita.
Samat lääkärit toimivat tk:ssa kuin muuallakin. Meistä jokainen on toiminut siellä. Arvaukseksi tosin voi mennä, kun riittävät olosuhteet, joita siis olen edellä valottanut, on tuhottu.
akjm
‘Miksi vakuutusmaksu meno ylitti vakuutusyhtiöiden ennakkolaskelmat moninkertaisesti?
Ode:
Jotkut alkoivat, mutta verottaja löi siihen stopin. Idea oli maksaa työsuoritteeseen (ei omistamiseen) perustuvaa osinkoa. Se tulkitaan nykyään palkkatuloksi ja verotetaan asianmukaisesti.
En tiedä, oliko pääosa palkasta vai vähemmän, mutta juuri näin tapahtui — ja osinko maksettiin tehdyn työn mukaisesti — siis selvää palkkaa, mutta pääomatulon verotuksella. Tiettävästi systeemi keksittiin asianajotoimistoissa…
Pakko se on kuule työssäkäyvän jostain saada se sairaustodistus tyonantajalle, ehkä et ole ollut ikinä työelämässä, joten et voi tietää tätä.
Jos työnantaja vaatii lääkärintodistuksen flunsasta, työnantajan pitäisi se maksaa.
Yksi hyvä säästötoimi olisi, että terveyskeskuslääkärit velottaisivat todistusten kirjoittamisesta kustannusten mukaan. Kustannuksiin kuuluu silloin myös tuon täysin turhan käynnin hinnan. Työehtosoipimuksilla päätettäkään, että se maksaa joka tilaa.
“Jos työnantaja vaatii lääkärintodistuksen flunsasta, työnantajan pitäisi se maksaa.”
Niin se maksaakin. Muuten saa tyytyä sairaanhoitajan kirjoittamaan todistukseen.
Olen alalla jolla työnantajat eivät noudata työlakeja, paitsi silloin kun niistä on heille hyötyä. Sairasloma-ajan palkkakin on vain puolet lasketusta jne. Ei puhettakaan työterveyshuollosta tai jostain lääkärintodistusten maksamisista.
“Ihan kuin muistaisin, että jotkut lääkäriasemat alkoivat maksaa pääosan lääkärin palkasta osinkoina.”
Tätä onkin jo kommentoitu. En tiedä mitä kaikkia metkuja joku keksii, mutta näin siis asia ei ole.
1) Valtaosa yksityislääkäreistä on itsenäisiä ammatinharjoittajia. He maksavat lääkärikeskukselle perimästään palkkiosta sovitun vuokran, korvauksena saamistaan palveluista (ajanvaraus, tilat, välineet). Lisäksi he maksavat palkkiostaan verot ja eläkkeensä. Vain pieni osa on toimii palkansaajana, työterveyslääkäreistä varmaan isompi osa. Muuta lääkärikeskukset eivät maksa. Vastoin joiden luuloa, laboratorio- ja muut tutkimuslähetteet eivät tuota lääkärille senttiäkään. Ne tuottavat ko. palvelut tuottavalle yhtiölle, joka aika usein on lääkärikeskuksesta irrallinen laboratioyhtiö.
2) Lääkärikeskus on yhtiö, jolla on omistajat. Osingot menevät omistajille.
Tämn mutkikkaampi asia ei ole.
Vakuutuksista: vakuutusyhtiö voi toki arvioida kuluja. Sairauksien kulku ei kuitenkaan ole koskaan varmasti ennakoitavissa, joten kulut voivat toki olla muuta kuin oli arvattavissa. Myöskään tarvittavia tutkimuksia ei voi tietää etukäteen. Se riippuu potilaan tilasta.
Sen sijaan esim. suunnitelluista leikkauksista
voidaan yleensä antaa hinta-arvio, ja niistä yleensä haetaan vakuutusyhtiöstä etukäteen maksusitoumus. Silloin sovitussa hinnassa on pysyttävä, vaikka se olisikin ollut alihinta.
Hämmästyttävää, ettei Osmo sinulle ole vieläkään selvinnyt, että lääkärit eivät lääkäriasemilla saa palkkaa vaan toimivat ammatinharjoittajina eli yrittäjinä joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Lääkäri on lääkärikeskuksen asiakas, lääkäri vuokraa tältä vastaanottotilat. Asiasta on tännekin kirjoitettu monta kertaa.
Tsekkasin ja 2014 sairaanhoitovakuutuksesta meni 343 milj. €. Se joutaakin historian romukoppaan.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi valinnanvapaus-lakiluonnoksesta on niin kova poru. Ylilähettäminen erikoistasolle ei yksinkertaisesti ole mahdollista, koska palvelun tarpeen arvioi tässä mallissa maakunnan liikelaitos ja vain se. Ja jos tuottajia tulee perustasolle lisää, se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Tehkööt huonot tuottajat aikansa turskaa ja tehkööt sitten tilaa muille.
Selittäisikö kaikkea tätä kritiikkiä edes pikkuisen se, ettei optimismi oikein pue intellektuellia?
Tänään uutisoitiin Kela-korvauksiin tehtäviksi sovituista leikkauksista. Nyt ilmeisesti siirrytään askel kohti tässä blogissa tavoiteltua tilannetta, joskaan kokonaan Kela-korvauksista ei vieläkään luovuta. Samat argumentit pyörivät taas. Olen samaa mieltä siitä, että Kela-korvaukset voivat lisätä matalammalla kynnyksellä annettujen lähetteiden määriä ja sitä kautta lisätä julkisia menoja. Tosin koska potilaita on siirtynyt varsin vähän aiemmilla kerroilla kun Kela-korvauksiin tehtiin isompia vähennyksiä, niin tuskin potilaita nytkään kovin montaa siirtyy kun pienennys on pienempi, ja vaikka Kela-korvauksia on leikattu nyt jo ennenkin, niin varakkaat yksityisen hoidon asiakkaat saavat lähetteitä julkiseen hoitoon jatkossakin yksityistietä helpommin kuin muut. Soininvaara kirjoitti aikanaan:
“Korvausten puolesta on esitetty, että ne säästävät veronmaksajien rahaa, koska samoista potilaista kunta joutuisi terveyskeskuksissa maksamaan enemmän. Ei säästä. Siihen on kaksi syytä. Suurin osa yksityissektorin käyttäjistä ei siirry terveyskeskusten potilaiksi parin kympin takia. Merkittävämpää on, että yksityislääkärit ovat huomattavan hanakoita lähettämään potilaitaan jatkotutkimuksiin keskussairaalaan. Tämän maksaa kunta. On vaikea uskoa, että yksityislääkärien potilaat olisivat sairaampia kuin terveyskeskuksia käyttävät työttömät ja eläkeläiset. Yksityislääkärien lähetteet tulevat kunnille kalliiksi.”