Helikopterikenttä selvitysalueeksi

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta päät­ti osaltaan kan­tansa Her­ne­saaren osayleiskaavaan. Kiista helikopteriken­tästä ratkaisti­in lop­ul­ta niin, että alue merkit­ti­in selvi­tysalueek­si, jon­ka käyt­tö ratkaistaan ase­makaaval­la. Helikopterikent­tää ei siis tor­jut­tu lop­ullis­es­ti, mut­ta täl­lä päätök­selle ei voi hakea lupaa täytöille. Jat­ka lukemista “Helikopterikent­tä selvitysalueeksi”

Välimäen–Soininvaaran linja

Minus­ta ter­vey­den­huolto tulisi organ­isoi­da, kuten hal­li­tus on esit­tänyt, tule­vis­sa suuris­sa kun­nis­sa, joi­ta on var­maankin noin 20. Ne ovat lähin­nä maakun­tien­sa keskuskaupunke­ja, joi­hin liitetään kehyskunnat.

Vaa­ti­van tason erikois­sairaan­hoito olisi nyky­isil­lä eri­ty­is­vas­tu­ualueil­la ja ”alue­sairaalata­son” erikois­sairaan­hoito ja peruster­vey­den­hoito samas­sa organ­isaa­tios­sa vahvoil­la peruskun­nil­la. Näin organ­isaa­tio­ta­soista jäisi pois yksi.

Tämä malli sopii kuitenkin vain kah­teenkymme­neen suurim­paan kun­taan, jois­sa tosin asu­isi val­taosa suo­ma­lai­sista. Muut, noin 70 – 200 kun­taa, vas­taisi­vat itse nykyiseen tapaan peruster­vey­den­huol­losta ja ostaisi­vat erikois­sairaan­hoidon noil­ta maakun­tien­sa keskuskaupungeil­ta ja ERVA-alueil­ta. Tältä osin esi­tyik­seni poikkeaa Välimäen mallista, jos­sa nuo kun­nat ostaisi­vat koko ter­vey­den­huol­lon keskuskaupungilta. Saa­vat tietysti ostaa koko paketin, jos siihen pää­tyvät. Jat­ka lukemista “Välimäen–Soininvaaran linja”

Berliinin köyhyys

Per­jan­taina kuulimme synkem­pää puol­ta Berli­inin kehi­tyk­ses­tä. Sak­so­jen yhdis­tymisen jäl­keen on menetet­ty 350 000 teol­lista työ­paikkaa, jot­ka kaik­ki ovat vähän koulu­tus­ta vaa­tivia ja joi­ta ovat tehneet lähin­nä vierastyöläiset. Työt­tömyys ja riip­pu­vu­us sosi­aal­itues­ta ovat lisään­tyneet. Berli­ini­in on tul­lut köy­hyy­den ja slum­mien ongel­ma. On syn­tynyt kovin leimau­tunei­ta kaupungi­nosia. Jat­ka lukemista “Berli­inin köyhyys”

Onko kuusi kerrosta liian vähän?

Berli­inin inno­vati­ivi­su­ut­ta koskevas­sa ketjus­sa vaa­dit­ti­in luop­umista kuusik­er­roksista umpiko­rt­teleista ja ker­rosmäärän selvää korot­tamista. Vaik­ka kan­natan tiivistä oikeaa kaupunkia, en lähtisi rak­en­ta­maan yli kuusik­er­roksista umpikorttelikaavaa.

Har­raste­taan­pa vähän matem­ati­ikkaa. Kuusik­er­roksi­nen umpiko­rt­teli kooltaan 100m x 100m ja runk­osyvyys 12 metriä. Tästä tulee noin 25 000 ker­rosneliötä kort­telia kohden eli  600 – 700 asukas­ta. Tont­tite­hokku­us siis 2,5. Jat­ka lukemista “Onko kuusi ker­rosta liian vähän?”

Kiista Hernesaaren helikopterikentästä tiivistyy

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa on pöy­däl­lä Her­ne­saaren osayleiskaa­va. Siinä on kak­si kiis­tanalaista kohtaa. Val­tion mielestä Her­ne­saari on Suomes­sa soveli­ain paik­ka varas­toi­da vil­jaa. Lau­takun­ta on tästä kai yksimielis­es­ti toista mieltä.

Iso kiista kos­kee Her­ne­saaren edustalle keskelle ulap­paa suun­nitel­lus­ta helikopteriken­tästä. Sen on tarkoi­tus tar­jo­ta laskeu­tu­mi­s­paik­ka Tallinnaan menevälle kopter­ille. Pidän sekä paikkaa että toteut­tamistapaa jär­jet­tömänä. Helikopterikent­tä keskel­lä mer­ta mak­si­moi äänen kulkeu­tu­misen. Se on noin kaukana saaren kär­jestä, kos­ka melun takia se ei voi olla lähempänä asu­tus­ta. Samas­ta syys­tä saaren kär­ki haaskau­tuu tilaa vievän kau­pan suuryk­sikölle, jos­sa myy­dään vene­tarvikkei­ta. Aika arvokkaal­la ton­til­la sekin toim­inta siis on. Jat­ka lukemista “Kiista Her­ne­saaren helikopteriken­tästä tiivistyy”

Parantaako median murros tiedonvälityksen laatua

(Vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen 28.9.2012)

Paran­taa

Tämä kään­tyy ennen pitkää voitok­si. Juuri nyt laatu­jour­nal­is­mi on suuris­sa vaikeuk­sis­sa Inter­net-tar­jon­nan kanssa. Se on vaikut­tanut heiken­tävästi myös jour­nal­is­min tasoon. Onhan Hesarikin alka­nut kosiskel­la yleisöä kovin kevein kon­stein. Lehdis­tön per­in­teinen ansain­ta­logi­ik­ka on hukas­sa. Jat­ka lukemista “Paran­taako medi­an mur­ros tiedonväl­i­tyk­sen laatua”

Berliinin innovatiivisuus

Uuden­maan­li­iton hal­li­tus on paraikaa Berli­inis­sä tutus­tu­mis- ja sem­i­naari­matkalla. Tutus­tu­im­mme juuri Berli­inin start­up ‑ohjel­maan. Tääl­lä syn­tyy vuosit­tain yli 40 000 uut­ta yri­tys­tä. Berli­in­istä on lyhyessä ajas­sa tul­lut yksi maail­man vahvim­mista inno­vaa­tiokeskuk­sista. Jat­ka lukemista “Berli­inin innovatiivisuus”

Tästä se alkaa — ensimmäinen vaalitilaisuus ti 25.9. klo 17.30

 

JÄRKIMARKKINAT

Kestääkö Helsingin talous? Miten palvelut turvataan?

Keskustele­mas­sa

Osmo Soin­in­vaara, kansane­dus­ta­ja (vihr)

Lau­ra Ris­sa­nen, val­tu­utet­tu (kok)

Ele­na Gorschkow-Salon­ran­ta, ope­tusltk. jäsen (vihr)

Mikko Koikkalainen, alueko­or­di­naat­tori (vas)

Eli­na Moisio, val­tu­utet­tu (vihr)

Kahvikeskustelu tiis­taina 25.9. klo 17.30–18.30

Café Engelin sisäpi­hal­la (Alek­san­terinkatu 26)

Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Hesarimainos

 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 25.9.2012

Esi­tys­lis­taan pääsee käsik­si tästä.

 

Asun­to­torni Arabianrantaan.

Toimis­to­tont­ti muute­taan asuin­ton­tik­si. Tont­ti on pieni, run­saat 900 neliötä, mut­ta sille ahde­taan raken­nu­soikeut­ta 4300 k‑m2 kah­teen­toista ker­rokseen. Pysäköin­tipaikat (noin 40) eivät ton­tille tietenkään mah­du. Ne saa lait­taa pysäköin­ti­laitok­seen, joka ei saa olla sataa metriä kauem­pana. Toiv­ot­tavasti hin­nas­ta on sovit­tu tätä ennen, sil­lä tuos­sa­han ilmeis­es­ti määrätään lait­ta­maan ne tiet­tyyn laitok­seen. Sata metriä on vähän nau­ret­ta­va vaa­timus. Joukkoli­iken­teessä riit­tää yleen­sä 300 metriä pysäkille eikä aina päästä siihenkään. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 25.9.2012”

Monopolipeliä: lääketutkimuksen rahoitus

Uuden lääke­molekyylin kehit­tämi­nen mak­saa noin mil­jardin. Jotenkin se investoin­ti on saata­va mak­se­tuk­si ja siinä sivus­sa jokin kor­vaus niistäkin molekyyleistä, joi­ta ei voi­da ottaa käyt­töön. Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus perus­tuu patent­ti­in, jon­ka uuden lääke­molekyylin kehit­tänyt yri­tys saa tuot­teelleen. Patent­ti on voimas­sa 20 vuot­ta, mut­ta tuo 20 vuot­ta alkaa juos­ta patentin hyväksymis­es­tä. Siinä vai­heessa lääket­tä ei vielä saa alkaa myy­dä, vaan on tehtävä joukko tutkimuk­sia, joiden perus­teel­la lääk­keen tur­val­lisu­ud­es­ta ja tehos­ta voidaan vaku­ut­tua. Lääkey­htiön on tehtävä tilin­sä lääk­keestä noin kymme­nessä vuodessa. Kun patent­ti van­he­nee, lääk­keen hin­ta voi pudo­ta muu­ta­maan pros­ent­ti­in alku­peräis­es­tä, kos­ka kil­pail­i­jat pää­sevät markki­noille. Sitä ennen yhtiö voi hin­noitel­la lääk­keen kuin­ka kalli­ik­si hyvän­sä. Jat­ka lukemista “Monop­o­lipeliä: lääke­tutkimuk­sen rahoitus”