Berliinin innovatiivisuus

Uuden­maan­li­iton hal­li­tus on paraikaa Berli­inis­sä tutus­tu­mis- ja sem­i­naari­matkalla. Tutus­tu­im­mme juuri Berli­inin start­up ‑ohjel­maan. Tääl­lä syn­tyy vuosit­tain yli 40 000 uut­ta yri­tys­tä. Berli­in­istä on lyhyessä ajas­sa tul­lut yksi maail­man vahvim­mista innovaatiokeskuksista.

Hei­dän start­up ‑yri­tys­ten­sä rahoi­tus ja tuki­mallit ovat vaikut­ta­van oloisia. Jos meil­lä joku esit­täisi moista, sitä pidet­täisi­in lait­tomana val­tion­tuke­na, mut­ta muut eivät ole yhtä nipoja.

Berli­inin men­estyk­sen takana on kuitenkin muu­takin. Kol­men miljoo­nan asukkaan kaupun­ki, jos­ta saa asun­non hal­val­la, eikä mis­tään lähiöstä vaan keskeltä ihan oikeaa kaupunkia. Inno­vaa­tiot sik­iävät kaupunkiym­päristössä, kos­ka kaupun­ki tar­joaa alus­tan suurelle määrälle kon­tak­te­ja. Lähiöt taas on suun­nitel­tu min­i­moimaan ihmis­ten välisen kanssakäymisen.

Start­up –yri­tys­ten perus­ta­jat ovat yleen­sä nuo­ria ja yri­tyk­sen alku­vai­heessa eivät mitenkään varakkai­ta. Jos asum­i­nen mak­saisi Berlinis­sä yhtä paljon kuin Lon­toos­sa tai Helsingis­sä, he eivät voisi asua keskel­lä Berliiniä.
Olen entistä vaku­ut­tuneem­pi, että Helsin­gin pitäisi kaavoit­taa vuosit­tain 10 000 asun­toa oikeaan kaupunki­in Kehä I:n sisäpuolelle.

69 vastausta artikkeliin “Berliinin innovatiivisuus”

  1. Hyvä tavoite! Toiv­ot­tavasti tämä on vaalilupaus 🙂

    Jos lisätään vähän konkre­ti­aa niin mihin kohti kaupunkia lait­taisit ekat 10000 asuntoa?

  2. Kantsii kuitenkin ehkä muis­taa, että Berli­inin maine perus­tuu pikem­minkin köy­hyy­teen ja huonoon mene­tyk­seen kuin päin­vas­toin. Toisaal­ta kaik­ki on sit­ten vas­taavasti melkein­pä käsit­tämät­tömän hal­paa helsinkiläisi­in hin­toi­hin tot­tuneelle. Muka­va paik­ka matkailla.

  3. Inno­vaa­tioi­hin ja star­tup­pi­en perus­tamiseen kan­nus­t­a­mi­nen (sekä aidon kaupun­gin rak­en­t­a­mi­nen, jot­tei asumisku­lut karkaa käsistä) ovat toki ihan hyviä ideoita.

    Mut­ta näkyykös nuo Berli­inis­sä vielä muus­sa kuin siinä että par­il­la eurol­la saa vat­sansa täy­teen jos­sakin tuhan­sista etnoruokaloista? Vielä vuosi sit­ten kaupun­gin työt­tömyysaste oli 12,7% (Sak­san keskiar­vo samaan aikaan 6,6%). Lisäk­si palkkata­so käsit­tääk­seni aika mata­la, suurim­man osan väestä ollessa töis­sä palvelusektorilla.

    Ei tuo vielä onnelal­ta kuu­losta, en tiedä sit­ten onko vuo­den sisäl­lä tapah­tunut oleel­lista muu­tos­ta asiois­sa vai tarkasteleeko Soin­in­vaara aitona pat­a­por­va­ri­na asi­aa min­ua enem­män yrit­täjien näkökulmasta… 🙂

    1. eero
      Kiit­ti nyt tuostakin kom­men­tista. Jos analysoit omaa kir­joi­tus­tasi, huo­maat­var­maan, ettei se ollut elämäsi parhaita.

  4. Mikäli tapaat jonkun sikäläistä asun­tomarkki­naa tun­te­van, niin kysäisep­pä onko asun­noista enem­män kysyn­tää vai tar­jon­taa? Lisäk­si aiheelli­nen kysymys on: Onko kysyn­tä-tar­jon­ta sama sekä lähiöis­sä että keskustassa?

  5. Hyvä Osmo! 🙂 Tavoite on ehkä vähän mata­lal­la, mut­ta juuri noin. Suurin tarve on pienistä asun­noista. Mis­sä on Uusi-Kallio?

    Ongel­mak­si muo­dos­tuu tässäkin asun­torak­en­tamisen pääomi­tus. Suomes­sa rak­en­t­a­mi­nen on sotien jäl­keen ollut gryn­deriv­e­toista, mikä oli ymmär­ret­tävää 40-luvun lop­ul­la, kun kor­vat­ti­in Venäjän aiheut­tamia tuho­ja pikaises­ti laadus­ta välit­tämät­tä. Gryn­deriv­e­toinen rak­en­t­a­mi­nen tuot­taa todis­te­tusti huonoa laatua.

    Kaavoit­ta­mal­la uusi kaupungi­nosa riit­tävän tehokkaasti, suosi­mal­la pieniä asun­to­ja (10 — 30m²) ja jaka­mal­la ton­tit muille kuin raken­nus­li­ikkeille päästään oikeaan suun­taan. Kuusi ker­rosta ja tiivis umpiko­rt­teli teet­tää hyvää kaupunkiym­päristöä. Helsin­gin van­ha raken­nusjärjestys oli muuten lainat­tu Berliinistä. 😉

    DDR:n kom­mu­nistien tuot­ta­maan taloudel­liseen ja inhimil­liseen katas­trofi­in perus­tu­vaan Itä-Berli­inin hin­tata­soon emme toiv­ot­tavasti silti pääse. Ter­ve kil­pailu, jos­sa kun­ta ei sekaan­nu kiin­teistöbis­nek­seen ja siten aiheuta kohon­nei­ta hin­to­ja, on toki toivottavaa. 🙂

  6. Kyl­lä suo­ma­laiset tuki­ra­hat ovat vähin­tään yhtä kyseenalaisia kuin Berli­inin start­up-tuet, tääl­lä niitä vain jae­taan ei-start­up-yri­tyk­sille ja päätök­sien tek­i­jät ovat ehkä vähem­män osaavia tai toimi­vat maan tavan mukaan hyvä veli ‑hengessä…
    Sille taas ei vaan voi mitään, että Berli­i­ni on iso kaupun­ki, ja siel­lä on pitkä perinne luovien ihmis­ten asuinpaikkana.

  7. Vuosi sit­ten Berli­inin mara­tonin alla ihme­telti­in, että mik­si kaupungis­sa tun­tuu koko ajan ole­van sel­l­ainen lep­poisa lauan­tain tun­nel­ma. Tur­is­til­la­han on se aina. Ei töitä eikä herä­tys­tä aamulla. 

    Ei se siitä johtunut, että siel­lä laiskoteltaisi­in. Palve­lut pelaa­vat lois­tavasti preussi­laisel­la jämp­tiy­del­lä. Mut­ta mik­si maanan­taina klo 15 kaik­ki tun­tuu niin vähän stres­saaval­ta ver­rat­tuna mihinkään saman kokolu­okan kaupunkiin?

    Ai niin, se liikenne. Aivan kaupun­gin keskeisim­mil­lä paikoil­la kaduil­la on vain kak­si kaistaa suun­taansa, eikä niil­läkään ole arki-iltapäivänä kum­mem­paa ruuhkaa. Ei melua. Kel­lään ei julkisel­la liiken­teel­lä ole puol­ta tun­tia pitem­pi mat­ka toiselle puolelle kaupunkia. Ei ihme jos on leppoisaa.

    Mut­ta kai se asun­to­jen hin­tata­so lähin­nä johtuu siitä, että Berli­i­ni kuitenkaan ei ole mikään merkit­tävä talouskaupun­ki. Ei finanssi‑, ei teollisuus‑, eikä tutkimuskaupun­ki, vaan liit­to­val­tio­hallinnon ja kult­tuurin, sekä korkean että mata­lan, ykköskaupun­ki. Jos se olisi Euroopan Piilaak­so, se siitä hal­vas­ta boheemiasumisesta.

    Mut­ta siihen Helsinki­in. Juuri­han vähän aikaisem­min sanoit, että mitä enem­män Helsingis­sä on asun­to­ja, sitä enem­män tääl­lä on työ­paikko­ja, ja sitä pahempi asun­top­u­la. Miten se nyt on?

    Kan­natan edelleen pil­ven­pi­irtäjiä Koivusaareen.

  8. Berli­inis­sä oli vielä jokin aika sit­ten suh­teel­lisen suuri työt­tömyys, heikko taloudelli­nen kasvu ja vähän suuria yri­tyk­siä. Toisaal­ta alueel­la on ollut keskit­tyneenä lukuisia yliopis­to­ja ja paljon tieteel­listä tutkimus­toim­intaa ja mon­enkir­javaa luo­vaa toimintaa.

    Näistä lähtöko­hdista on sit­ten määräti­etoisel­la strate­gial­la panos­tet­tu inno­vaa­tiotoim­intaan ja kil­pailukyky­isi­in uusi­in pieni­in yrityksiin.

    Suomes­sa sen sijaan on porskutet­tu Nokian men­estyk­sen vanavedessä. Tekesin rahat ovat men­neet suurelta osin isoille yri­tyk­sille, jot­ka nyt irti­sanovat väkeä. Olemme keskit­tyneet aivan mui­hin asioi­hin kuin inno­vaa­tiotoim­intaan kuten mata­la­palkkaisen työvoiman maa­han­tuon­ti­in. Nyt kelkkaa on voimakkaasti käännettävä.

    Vaik­ka on meil­lä jotain lupaavaakin saatu aikaisek­si: Esimerkik­si Aal­to-yliopis­ton perus­t­a­mi­nen ja sen ympäril­lä kehit­tyvä start-up yri­tys­toim­inta näyt­tää suun­taa, mihin Berli­inin mallin mukaan pitää myös Suomes­sa mennä.

    Tämän lisäk­si Suomes­sa pitäisi päästä samaan tilanteeseen kuin USA:ssa. Siel­lä myös suh­teel­lisen iäkkäät perus­ta­vat run­saasti uusia yri­tyk­siä. Sen tilanteen aikaansaami­nen osaltaan piden­täisi myös työuria.

  9. Berli­i­ni on vähän huono esimerk­ki onnis­tuneesta poli­ti­ikas­ta. Sil­lä on sisäisen kil­pailun suh­teen mon­ta näen­näistä vahvu­ustek­i­jää: palkat ovat alhaiset, kiin­teistöt halpo­ja, ja koulu­tus­takin on. 90-luvun lop­ul­la Berli­i­ni oli maail­man suurin raken­nustyö­maa. Val­tion ja yksi­ty­istäkin rahaa vir­tasi aivan hul­lun lail­la raken­nusalalle ja infraa paran­nelti­in muutenkin urakalla. 

    Kaiken piti men­nä oikein. Mut­ta edelleenkään Berli­inin talous ei ole mikään veturi vaan “suuri lupaus”. Ehkä start-up poli­ti­ik­ka nyt toimii. Ehkä ei, itse en ole kauhean optimistinen.

  10. Sep­po S: Tämän lisäk­si Suomes­sa pitäisi päästä samaan tilanteeseen kuin USA:ssa. Siel­lä myös suh­teel­lisen iäkkäät perus­ta­vat run­saasti uusia yri­tyk­siä. Sen tilanteen aikaansaami­nen osaltaan piden­täisi myös työuria.

    USA:ssa van­hem­mat sukupol­vet siir­tyvät suures­sa määrin tekemään töitä kotona. Täl­lä lie­nee yhteys omien yri­tys­ten perus­tamiseen, mut­ta sen syynä voi olla yksinker­tais­es­ti se, että van­han työn­tek­i­jän on vaikea saa­da työtä ellei sitä itse jär­jestä (luku­un otta­mat­ta ehkä iso­jen yri­tys­ten senior advis­ere­i­ta, jot­ka ovat jääneet eläk­keelle johtotehtävistä).

  11. Sep­po S:
    …Esimerkik­si Aal­to-yliopis­ton perus­t­a­mi­nen ja sen ympäril­lä kehit­tyvä start-up yri­tys­toim­inta näyt­tää suun­taa, mihin Berli­inin mallin mukaan pitää myös Suomes­sa mennä… 

    Aal­toyliopis­ton saami­nen kun­toon niin, että se on koot­tu asun­toi­neen, aine­jär­jestöi­neen ja ope­tustiloi­neen yhdelle kam­puk­selle kestää aikansa. Mah­tuuko se edes Otaniemeen, vai joudu­taanko koko yliopis­to siirtämään vielä kertaalleen?

  12. Marko Hami­lo:
    Mik­si tun­tuu niin vähän stres­saaval­ta ver­rat­tuna mihinkään saman kokolu­okan kaupunkiin?

    Kel­lään ei julkisel­la liiken­teel­lä ole puol­ta tun­tia pitem­pi mat­ka toiselle puolelle kaupunkia. 

    Toisaal­ta berli­inis­sä kaikil­la ei ole mitään tarvet­ta edes päästä sinne toiselle puolen kaupunkia. Kau­pat, ystävät ja huvit löy­tyvät läheltä. Usein työtkin.

    Jokaisel­la berli­iniläisel­lä on oma “keskus­tansa”. Useim­mille se on eri asia kuin se keskus­ta minkä tur­isti käsittää.

    Toisin on sen­tral­is­tises­sa helsingis­sä jos­sa päät­täjät yrit­tävät läh­es epä­toivois­es­ti (ja keinotekois­es­ti hallinnol­lisil­la keinoil­la) vahvis­taa sitä ain­oaa keskustaa. 

    Metropolimeininkiä tarvi­taan, kuulem­ma. Vaik­ka sit­ten väkisin.

  13. tpyy­lu­o­ma: Mul­la olisi sem­moinen käytän­nön idea, että mitä jos kaupun­gin Tilakeskus vuokraisi tilo­ja päivien tai jopa tun­tien vuokrasopimuksilla?

    Hämeen­lin­nan Verkate­htaal­la oli tarkoi­tus tehdä kevyesti remon­toitua työti­laa vuokrat­tavak­si taiteil­i­joille, mut­ta kun ison laitosen kulut pitää jyvit­tää vuokri­in, niistä tuli kuitenkin niin kalli­ita, että kil­pail­e­vaa työti­laa löy­tyy selvästi edullisem­min. Tpyy­lu­o­man ehdo­tus­ta kan­nat­taisi ehkä muoka­ta siten, että tilat annet­taisi­in jonkin yksi­tyisen yhdis­tyk­sen tms. välitet­täväk­si. Näin esim. Oranssin kanssa on toimit­tu. Kaupun­gin hoita­mana vuo­rauk­sen byrokra­tia ja tilo­jen ylläpi­to tulee paljon kalliimmaksi.

  14. Osmo Soin­in­vaara:
    eero
    Kiit­ti nyt tuostakin kom­men­tista. Jos analysoit omaa kir­joi­tus­tasi, huo­maat­var­maan, ettei se ollut elämäsi parhaita. 

    Pahoit­te­len ilmaisuani, laitoin hymiön nimeno­maan kos­ka kyseessä oli vit­si mut­ta jäl­keen­päin ajatellen eri­tyis­es­ti tuo pata-etuli­ite oli turha. Tiedän että olet saanut kohtu­ut­tomas­tikin kuraa niskaan “oikeis­to­laisik­si” esite­ty­istä mielip­iteistä, joten täh­den­nän etten oikeasti pidä sin­ua por­va­ri­na, tai kovin oikeis­to­laise­nakaan ainakaan negati­ivises­sa mielessä. Ei kan­na­ta kuitenkaan olla liian herkkähip­iäi­nen mikäli rak­en­taa poli­it­tista imagoa, jos­sa valikoidaan parhai­ta ele­ment­te­jä poli­it­tisen ken­tän eri laidoil­ta, vaik­ka por­var­il­lisu­us tai oikeis­to kirosana puolueessasi olisikin.

    Jokat­a­pauk­ses­sa pyy­dän anteek­si. Kir­joituk­seni point­ti oli kuitenkin se, että jäin miet­timään kon­tras­tia ilmais­usi “kaupun­gin men­estyk­sen” ja tieto­jeni Berli­inin köy­hyy­destä välillä.

  15. Kalle:
    Gryn­deriv­e­toinen rak­en­t­a­mi­nen tuot­taa huonoa laat­ua. Kuusi ker­rosta ja tiivis umpiko­rt­teli teet­tää hyvää kaupunkiym­päristöä. Helsin­gin van­ha raken­nusjärjestys oli lainat­tu Berliinistä. 

    Sana “gryn­deri” on myös lainat­tu Berli­in­istä — ja “Grün­derzeit” on sak­sas­sa juuri se arkkite­htu­urikausi jol­loin raken­net­ti­in kuusik­er­roksisia umpikortteleita.

  16. Mun mielestä star­tup­pe­ja vois Helsingis­sä parhait­en tukea tar­joa­mal­la esim. kir­jan­pitopalvelui­ta, sähkösiä palvelui­ta ja toimitiloja. 

    Taloudel­lis­es­ti helpoiten aut­taisi jos esimerkik­si alvei­hin saisi jonku vapaan alara­jan, ja kunta/valtio joku­muumikä voisi mak­saa eläke­mak­sut alus­sa. Tää ei oo mikään valmis aja­tus, vaan poh­jau­tuu omi­in kokemuksiin.

    Nykyi­nen start­ti­ra­hasys­tee­mi on äärim­mäisen byrokraat­ti­nen, van­hanaikainen ja huono.

  17. Oikeas­t­aan jos Sak­san mallia ajat­telee tovin, pitäisi innovoin­ti­tukien val­ua Turku­un, siel­lähän on halpo­ja asun­to­ja, yliopis­to jne.

  18. Näitä yri­tys­tukia ihastel­lessa kan­nat­taa kuitenkin aina muis­taa se, että jos ne kaik­ki lakkautet­taisi­in, pääo­mavero voitaisi­in aikalail­la tiput­taa nol­li­in (eikä tämä edes sisäl­lä suo­ma­lais­ten veron­mak­sajien mak­samaa maataloustukea!).

    En vain ymmär­rä peri­aate­ta­sol­la aja­tus­ta siitä, että yri­tyk­siä verote­taan ja sit­ten sama raha jae­taan takaisin eri­laisil­ta luukuil­ta erinäköisin perustein (kehit­tämis, alue, ener­gia, naistuet yms).

    Pitäisi men­nä kokon­aan toiseen suun­taan: vähen­tää tukia ja laskea samas­sa suh­teessa vero­tus­ta. Ymmär­rän kyl­lä mik­si tähän ei halu­ta men­nä, kyl­lähän ulko­maalaisil­takin fir­moil­ta halu­taan nyhtää rahat pois, mut­ta ainakin näi­den tukien kokolu­okkaa pitäisi välil­lä vähän funtsia.

  19. Näitä “tutus­tu­mis­matko­ja” tun­tuu ole­van vähän väliä, ei uskoisi että julki­nensek­tri on pahas­sa rahoi­tuskri­i­sis­sä. Mis­sä muuaal­la käy­dään tut­stu­mis­matkoil­la työ­nan­ta­jan piikki­in kuin julkisel­la sektorilla?

    Väitän että näistä tut­stu­mis­matkoista ei ole mitään iloa, jos matkus­taa pitää tul­la konkreet­tisia tuloksia. 

    Ja jos Soin­in­vara ehdot­taa että pitää rak­en­taa kauheasti ker­rostalo­ja, tätä en lue matkan arvoisek­si tulok­sek­si, veikkaan että seu­raavien kymme­nen “tutus­tu­mis­matkan” ja kaiken muunkin tulos on täs­mälleen sama.

  20. Muis­tan vielä kun Berli­inin muuri mur­tui ja kaupun­ki oli pitkään muut­to­tap­pioaluet­ta. Lisäk­si 100km Berli­in­istä itään on EU-Puo­la ja hal­paa työvoimaa. Ja pelkästään Sak­sas­sa on 90 miljoo­nan ihmisen ostovoimaiset sisä­markki­nat. Olen käynyt Berli­inis­sä kahdesti, paik­ka on tietysti monel­la tapaa rem­pal­laan ja “boheemimpi” kuin Helsinki.

    Aka­teemiset tut­tuni Sak­sas­sa eivät lep­poista vähen­tämäl­lä töistä, heil­lä on varaa palkata kod­in­hoita­ja ja käy­dä las­ten kanssa ulkona syömässä. Palkat ovat Suomea korkeam­mat ja kaik­ki halvem­paa. Ostovoimal­la on varaa ostaa palveluita.

    Mut­ta kaik­ki lib­er­taar­it keinot tuol­laisen sak­salaisen tason saavut­tamiseen ovat Suomes­sa “ääri­oikeis­to­laisia”. Kuten nyt esim. asum­is­tukien, työt­tömyysko­r­vausten, alvien, vero­jen yms. rajut karsimiset. 

    Jos nyt ker­ran EU-liit­to­val­tioon ollaan väk­isin menos­sa, niin Sak­san (ja Viron) lait ja verot voisi­vat olla Suomelle välit­tömästi Das Ref­erenz. Mikään vero ei saisi olla korkeampi kuin Sak­sas­sa, eikä mikään laki tiukem­pi tai rajoit­tavampi kuin Saksassa. 

    Mon­ta vuot­ta on jo hyssytel­ty jytky housu­is­sa. Suomen tulisi tehdä viimeistään nyt raju­ja päätök­siä. Joko ero­ta eurosta, ja pyrk­iä Ruot­si-Nor­ja-Tan­s­ka ker­hoon, tai sit­ten ennen liit­to­val­tio­ta ja yhteisvelko­ja velka­an­tua ja investoi­da rajusti, ja ajaa Suo­mi sel­l­aiseen Sak­san tasoiseen enem­män polar­isoituneeseen luokkayhteiskuntaan.

    Toinen noista ske­naar­i­oista tapah­tuu kuitenkin väistämät­tä. Muuten raadamme ja köy­hdymme niska limas­sa, ja huo­maamme vuosikymme­nen kulut­tua että Suomen ja Puolan maaseudut ovat elin­ta­soltaan samaa kastia.

  21. Niko: Mun mielestä star­tup­pe­ja vois Helsingis­sä parhait­en tukea tar­joa­mal­la esim. kir­jan­pitopalvelui­ta, sähkösiä palvelui­ta ja toim­i­tilo­ja. Taloudel­lis­es­ti helpoiten aut­taisi jos esimerkik­si alvei­hin saisi jonku vapaan alara­jan, ja kunta/valtio joku­muumikä voisi mak­saa eläke­mak­sut alussa.

    ALVis­sa on alara­ja, 8 500 euroa liike­vai­h­toa. Joskus leikkinyt ajatuk­sel­la että tuo voisi olla myös sääte­lyn alara­ja, eli noin pien­imuo­toinen liike­toim­inta menisi esim. kevyem­mille luvil­la. Tiedä sit­ten käytännössä.

  22. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Sana “gryn­deri” on myös lainat­tu Berli­in­istä – ja “Grün­derzeit” on sak­sas­sa juuri se arkkite­htu­urikausi jol­loin raken­net­ti­in kuusik­er­roksisia umpikortteleita.

    Kuusi ker­rosta on jäänne muinaisu­ud­es­ta ja siitä pitäisi luop­ua. Tiili­raken­nuk­sia ei voi kestävyyssy­istä rak­en­taa korkeammiksi. 

    En muutenkaan ymmär­rä, miten Helsingillä on varaa tuh­la­ta tont­ti­maa­ta avut­tomi­in 3- ja 4‑kerroksisiin taloi­hin. Lop­puai­ka voidaankin sitt­ten kinastel­la autopaikoista.

    1. anonymix
      En nyt halua jankut­taa, mut­ta juuri niiden autopaikko­jen vuok­si ei voi rak­en­taa kuusik­er­roksista umpikorttelia.

  23. Niko: Mun mielestä star­tup­pe­ja vois Helsingis­sä parhait­en tukea tar­joa­mal­la esim. kir­jan­pitopalvelui­ta, sähkösiä palvelui­ta ja toimitiloja. 

    Kir­jan­pitoa saa vapail­ta markki­noil­ta, mik­si ihmeessä julkisen val­lan pitäisi siihen sekaan­tua? Iso­ja fir­mo­ja ei pikkuyri­tyk­set vält­tämät­tä kiin­nos­ta, mut­ta kyl­lä yhden miehen tili­toimis­to­ja löy­tyy vaik­ka muille jakaa. 

    Ja jos halu­aa hal­val­la, tili­toimistopalve­lutkin voi ostaa vaik­ka jostain susir­a­jan takaa maakun­nista, hom­ma toimii postin väl­i­tyk­sel­lä ihan yhtä hyvin vaik­ka tili­toimis­to sijait­sisi Kemijärvellä.

    Kaupun­ki voi tar­jo­ta itse toim­i­tilo­ja tai vai­h­toe­htois­es­ti vähän vauhdit­taa markki­noi­ta tar­joa­mal­la hyvän ja hal­van paikan, jois­sa toim­i­tilo­jen markki­nat voivat toimia keskite­tysti kuin ras­vat­tu. Hyvänä esimerkkinä käy Busi­ness Oulun toimitilapörssi:
    http://www.businessoulu.com/fi/yrityksille/sijoittumispalvelut/toimitilat-ja-yritystontit.html

    Taloudel­lis­es­ti helpoiten aut­taisi jos esimerkik­si alvei­hin saisi jonku vapaan alarajan, 

    1. jos tekee b to b‑myyntiä, alveil­la ei ole juurikaan merkitystä
    2. alveil­la on jo alara­ja, se tosin on todel­la matala
    3. ei mah­da mitään, verot nyt vaan on maksettava

    Nykyi­nen start­ti­ra­hasys­tee­mi on äärim­mäisen byrokraat­ti­nen, van­hanaikainen ja huono.

    Mitäs byrokra­ti­aa siinä oikein tarvi­taan? Liike­toim­inta­su­un­nitel­ma, joka nyt on jokat­a­pauk­ses­sa olta­va jos aikoo oikeasti tehdä jotain muu­ta kuin puhastel­la ja hake­mus, jotain liit­teitä ehkä tarvit­see myös?

    Omas­ta mielestäni start­ti­ra­han hakemises­sa ei ollut mitään vaikeuksia.

  24. Muutenkin vähän liikaa taide­taan lait­taa odotuk­sia inno­vaa­tioi­hin mallia “uusi äly­puhe­linkän­nykkä joka räjäyt­tää markki­nat” tai “BMH:n repi­jät val­loit­ta­vat maail­man” tai “Rovioista uusia Nokioita”. 

    Kyl­lä kaikkein parhait­en tulosta syn­tyy sil­lä kun tehdään samo­ja van­ho­ja asioi­ta kokoa­jan vähän parem­min ja näil­lä eväil­lä vahvis­tuneet yri­tyk­set sit­ten voivat investoi­da ja innovoi­da _kannattavasti_. Tutkimusten mukaan ne yri­tyk­set, jot­ka tekevät van­ho­ja asioi­ta van­haan malli­in, pär­jäävät kaikkein parhait­en ja niil­lä on sit­ten tämän ansios­ta mah­dol­lisuuk­sia kokoa­jan kehit­tää tuot­teitaan ja tuotan­toa eteen­päin pienin aske­lin, vaikkei­vat ottaisikaan mitään sadan miljoo­nan euron jättiharppauksia.

  25. Osmo Soin­in­vaara:
    anonymix
    En nyt halua jankut­taa, mut­ta juuri niiden autopaikko­jen vuok­si ei voi rak­en­taa kuusik­er­roksista umpikorttelia.

    Kuten san­ot­tu, 6‑kerroksinen tiili­raken­nus on mak­si­mi. Korkeam­paa voi rak­en­taa nykyaikai­sista mate­ri­aaleista. Mik­si Hel­sigis­sä ei näin tehdä vaan esimerkik­si Viikkin raken­netaan niitä matalia tönöjä, on edelleen arvoitus. Autopaikoista se ei voi olla kiin­ni, kos­ka pel­toa riit­tää ympäril­lä tolkuttomasti.

    Umpiko­rt­teli ja sen piha on ainakin mei­dän taloy­htiössä varat­tu näköjään pyörille, joi­ta on vale­htelemat­ta 1/3:lla koko pihan pin­ta-alas­ta. Siinä ei ole oikein järkeä, vaan pihal­la pitäisi olla tilaa ihmisille. Ei se umpiko­rteli mikään ihanne aina ole. Yle Areenas­ta voi löytää aikalais­todis­tuk­sia siitä, miten lähiöitä pidet­ti­in suures­sa arvos­sa, kun jen­gi kan­takaupun­gin ahtaud­es­ta ja hel­lahuoneista pääsi val­oisaan asuntoon. 

    Ihan merkil­li­sis­es­ti muuten tuo autoko­h­ta kiin­nit­ti ode-tutkan, vaik­ka pääa­sia piti olla se, että Helsingis­sä on vuosikym­meniä raken­net­tu liian matalia taloja.

  26. Sylt­ty: Muutenkin vähän liikaa taide­taan lait­taa odotuk­sia inno­vaa­tioi­hin mallia “uusi äly­puhe­linkän­nykkä joka räjäyt­tää markki­nat” tai “BMH:n repi­jät val­loit­ta­vat maail­man” tai “Rovioista uusia Nokioi­ta”. Kyl­lä kaikkein parhait­en tulosta syn­tyy sil­lä kun tehdään samo­ja van­ho­ja asioi­ta kokoa­jan vähän parem­min ja näil­lä eväil­lä vahvis­tuneet yri­tyk­set sit­ten voivat investoi­da ja innovoi­da _kannattavasti_. Tutkimusten mukaan ne yri­tyk­set, jot­ka tekevät van­ho­ja asioi­ta van­haan malli­in, pär­jäävät kaikkein parhait­en ja niil­lä on sit­ten tämän ansios­ta mah­dol­lisuuk­sia kokoa­jan kehit­tää tuot­teitaan ja tuotan­toa eteen­päin pienin aske­lin, vaikkei­vat ottaisikaan mitään sadan miljoo­nan euron jättiharppauksia.

    Oletko ottanut huomioon, että uudet toimi­vat inno­vaa­tiot eivät hyö­dyn­nä pelkästään kyseisen inno­vaa­tion tehnyt­tä yri­tys­tä vaan myös mui­ta yri­tyk­siä ja koko yhteiskun­taa? Kos­ka uusista inno­vaa­tioista tule­va hyö­ty val­uu osit­tain ulos, niihin panos­te­taan vapaas­sa markki­na­t­aloudessa liian vähän. Tämän vuok­si yri­tystuet. En kyl­lä ole täysin vaku­ut­tunut, että byrokraat­ti­nen yri­tys­tuk­i­jär­jestelmä on paras tapa tukea uusi inno­vaa­tioi­ta. Ehkä parem­pi tapa on vero­tuk­sen muuttaminen.

  27. tpyy­lu­o­ma: ALVis­sa on alara­ja, 8 500 euroa liike­vai­h­toa. Joskus leikkinyt ajatuk­sel­la että tuo voisi olla myös sääte­lyn alara­ja, eli noin pien­imuo­toinen liike­toim­inta menisi esim. kevyem­mille luvilla.Tiedä sit­ten käytännössä.

    Perus­tankin sit­ten tiun tuol­laisia ja myyn työ­panos­tani kaikkien kaut­ta kon­sult­ti­palvelu­na. Kevyt byrokra­tia ja mukavia helpo­tuk­sia vaikka­pa eläke­mak­su­ista… Ja kevyt byrokra­tia var­maankin tarkoit­taa, ettei min­un ehkä tarvitse niin nokonuu­ka olla niiden sosi­aali- ja mitäni­itäoli­mak­su­ja kanssa.

    Kovin radikaalit keven­nyk­set byrokra­ti­as­sa ja mak­su­is­sa hel­posti tar­joa­vat puliveivaus­mah­dol­lisuuk­sia kir­jan­pidol­lis­es­ti luoville lah­jakkuuk­sille. Vas­ta­toime­na tähän tietysti sit­ten lisätään byrokra­ti­aa ja tarkas­tuk­sia, jon­ka jäl­keen tulos on plus­mi­i­nus­nol­la. Plus tietysti arsyt­tävää byrokra­ti­aa ja työl­lis­tet­tyjä byrokraatteja.

    Star­tup­pe­ja on hyvä jol­lain taval­la tukea, kos­ka niistä tietysti nousee uusia yri­tyk­siä. Sitä olisi kuitenkin hyvä tutkail­la, mitä ja mis­sä olo­suhteis­sa star­tu­peista tulee ihan oikeasti talouskasvua ajavia yri­tyk­siä, jot­ka kas­va­vat. Hyvin suuri osa fir­moista on kuitenkin lähin­nä elinkeinon­har­joit­tamista, eikä niil­lä sel­l­aise­na ole ihmeel­listä kasvupotentiaalia.

    On help­po jär­jestää kan­nus­timia, joil­la ihmiset saadaan perus­ta­maan yri­tyk­siä. On vaikeampi jär­jestää tilan­net­ta, jos­sa oikeat ihmiset perus­ta­vat oikean­laisia yri­tyk­siä. Kysymyshän on siitä, miten saadaan ihmiset perus­ta­maan sel­l­aisia yri­tyk­siä, jot­ka joko luo­vat uut­ta työtä koti­maas­sa tai myyvät jotakin ulkomaille.

    Tähän kysymyk­seen vas­taus ei löy­dy pelkästään määrän kautta.

  28. Osmo Soin­in­vaara:
    anonymix
    En nyt halua jankut­taa, mut­ta juuri niiden autopaikko­jen vuok­si ei voi rak­en­taa kuusik­er­roksista umpikorttelia.

    Mites jos ruu­tukaavaan lait­taa sen kuusik­er­roksisen parkki­hallin (tai kak­si), joka on ko. kort­telin asun­to-osakey­htiöi­den omis­tuk­ses­sa vaikka­pa raken­nu­soikeu­den suh­teessa. Samal­la siitä voisi vara­ta pienen osan vaik­ka ihan sat­un­naispysäköin­ti­in jos­ta voi sit­ten veloit­taa jonkin sopi­van summan.
    Kau­n­is­han siitä ei tule, mut­ta nykyään ei tun­nu tule­van mis­tään muus­takaan ker­rostaloa­sumiseen liittyvästä.

    Mielestäni on perin outoa valit­taa sitä tilan puutet­ta ja lait­taa autot taivaan alle yhteen ker­rokseen — ja ihmiset kuu­teen… Asukkaat var­maan tykkäi­sivät siitä että auton ikkunoi­ta ei tarvitse hinka­ta aamul­la, tai kaivaa autoa kak­simetrisen lumikasan alta.

  29. Berli­inin star­tupske­nen erikoisuute­na­han on täl­lainenkin ilmiö:

    http://www.businessweek.com/articles/2012–02-29/the-germany-website-copy-machine

    Jotkut tuon sys­teemin tulok­sista ovat kyl­lä läh­es fik­su­jakin, esimerkik­si Samw­erin vel­jesten Ama­zon-kopi­on kohde­markki­nat ovat jos­sain Kaakkois-Aasi­as­sa, tuos­sa tapauk­ses­sa kyl­läkin var­masti pitkälti olo­suhtei­den pakos­ta (Ama­zonin kokoisen fir­man kanssa turha kil­pail­la kotikentillä).

  30. Kaupun­ki voisi tukea jaloilleen pyrkivää yri­tys­toim­intaa tar­joa­mal­la nyt tyhjil­lään ole­vista kiin­teistöistä kysyn­nän mukaan räätälöi­tyjä toimis­to­hotel­li­palvelu­ja työl­listämis­pro­jek­ti­na viiden vuo­den kokeilu­na. Kon­sep­tia voisi kokeil­la val­takun­nal­lise­na ( mon­es­sa kaupungis­sa ) niin, että se palvelisi etätyöntekijöitäkin. 

    Berli­i­ni on muuten ihmeen hyvä pyöräilykaupunki.

  31. Berli­inis­sä on jo pitkään oival­let­tu, että tyhjät ja tilat alueet, joista his­to­ri­al­li­sista syistä ei ole ollut siel­lä puutet­ta, kan­nat­taa antaa väli­aikaiskäyt­töön win-win-win ‑peri­aat­teel­la.
    Jo vuon­na 2005 Hum­boldt-yliopis­tossa julka­isti­in diplomi­työ: “Die Stadt entwick­eln mit Zwis­chen­nutzun­gen” eli “Kaupun­gin kehit­tämi­nen väli­aikaiskäytöil­lä”. Edulliset väli­aikaisti­lat lienevät tar­jon­neet mon­elle berli­iniläiselle start-up-yrit­täjälle oivan alun.

  32. Berli­inis­sä sat­tuneesta syys­tä viime aikoina ravan­neena muu­ta­ma kommentti:

    - Helsin­ki olisi yhtä kiva pyöräi­lykaupun­ki kuin Berli­i­ni, jos se olisi tasamaal­la. Tuo on merkit­tävin ero. Berli­inis­sä on kyl­lä pyöräkaisto­ja, mut­ta huikean kapeas­sa tilas­sa siel­lä saa­vat fil­lar­it vis­pa­ta sil­loin kun se kaista siel­lä on. Ja siel­läkin vaarana ovat kaltaiseni pyöräkaistaa huo­maa­mat­tomat jalankulk­i­jat. Mut­ta ylämäkeä siel­lä ei tarvitse juuri polkea. 

    - Kaupun­gin keskus­tas­sa on kyl­lä lev­eämpiäkin katu­ja kuin kak­si kaistaa autoille. Ihan nyt vain kadunkul­ma jos­ta olen sat­tunut muu­ta­man ker­ran kulke­maan: http://goo.gl/maps/lKLvd

    - Kaupungis­sa on myös ihan oikei­ta moot­toriteitä. Ja tarvit­taes­sa on raken­net­tu keskus­tatun­nelia. http://goo.gl/maps/wVcOs

    - Ihmiset ovat toisi­naan usko­mat­to­mia nurkka­p­a­tri­oot­te­ja. Sik­si siel­lä toimi­ikin Espoo-tyy­li­nen aluekeskus­filosofia, tiheäm­min raken­net­tuna vain.

    - Se, että tietyö sot­kee pyörä­tien, eikä auto­jen ajo­rataa, ei ole vain helsinkiläi­nen ilmiö: http://goo.gl/maps/KjF2v

    - Mikä tahansa kaupun­ki kerää ympärilleen kasvua, jos sinne kaade­taan julk­ista rahaa samaan malli­in kuin Sak­sa kaataa Berli­inin pääkaupungik­si­palaut­tamis­pro­jek­tis­sa. Siinä olisi Turulle tavoitetta.

    - Kuusik­er­roksista umpiko­rt­telia ja kivan­näköisiä talo­ja riit­tää. Tosin maise­mas­sa on kyl­lä aika paljon myös 60-luku­laisia rumiluk­sia, jot­ka ovat kuin par­ja­tus­sa suo­ma­laiskirkonkylässä, mut­ta isom­pia ja beton­ista. On kuitenkin todet­ta­va että Bomber Har­ris aiheut­ti Berli­inis­sä vähem­män tuhoa kuin Alvar Aal­lon per­il­liset Suomessa.

    (Linkite­tyt Googlen Streetview-kuvat ovat KaDeWe:n lähistöltä.)

  33. Ai niin: toisi­naan juotet­tavista lähteistä saa­mani tiedon mukaan ne parin euron louna­s­paikat perus­tu­vat ainakin jos­sain määrin rahanpesuun.

  34. ‘Ihan merkil­li­sis­es­ti muuten tuo autoko­h­ta kiin­nit­ti ode-tutkan, vaik­ka pääa­sia piti olla se, että Helsingis­sä on vuosikym­meniä raken­net­tu liian matalia talo­ja.’ (anonymix)
    Mitä korkeampi talo, sitä enem­män asun­to­ja ja sitä enem­män niitä pakol­lisia parkkipaikko­ja. Ei ole Soin­in­vaaran keksin­tö, vaan löy­tyy mm. täl­lais­es­ta kaupun­gin­su­un­nit­telu­lau­takun­nan lausun­nos­ta: http://tinyurl.com/8ulcovb

  35. Viherinssi: On help­po jär­jestää kan­nus­timia, joil­la ihmiset saadaan perus­ta­maan yri­tyk­siä. On vaikeampi jär­jestää tilan­net­ta, jos­sa oikeat ihmiset perus­ta­vat oikean­laisia yri­tyk­siä. Kysymyshän on siitä, miten saadaan ihmiset perus­ta­maan sel­l­aisia yri­tyk­siä, jot­ka joko luo­vat uut­ta työtä koti­maas­sa tai myyvät jotakin ulkomaille.

    Mon­et niistä ihmi­sistä, jot­ka pysty­i­sivät luo­maan uusia työ­paikko­ja, on palkat­tu hyvää kor­vaus­ta vas­taan työhön, jos­sa he vähen­tävät työ­paikko­ja. Tämä kos­kee niin iso­ja johta­jia kuin asiantun­ti­ja-ammat­te­ja, joís­sa automa­ti­soidaan tai tehoste­taan pros­esse­ja. Jois­sain tapauk­sis­sa tämä voi olla globaalil­la tasol­la hyvä ja tuot­taa parhaan tehokku­u­den, mut­ta kuten tun­net­tua glob­al­isaa­tio saat­taa aiheut­taa paikallisel­la tasol­la ikäviä sivuvaikutuksia.

  36. Kyl­lä Berli­i­ni on todel­lakin mon­ta kaupunkia. Jokaisel­la kaupungi­nos­al­la tai kaupungilla on oma mais­traat­tin­sa. Hsalpu­us johtuu paljolti vielä siitä, että se on keskel­lä Itä-Sak­saa. Keskus­ta tosin jo kallis­tunut. Mie­lenki­in­toinen piirre on myös se, että väestö ei sekoitu enti­sis­sä Itä-Berli­inin osis­sa vaan Ossit ja Wes­sit elävät edelleen eri alueil­la. Täl­lainen on esimerkik­si Köpenick, Berli­in suurin ja met­säisin kaupunginosa/kaupunki. Sinne

    Suuri ongel­ma siel­lä näyt­tää nyt ole­van tämä uusi lento­kent­tä jota “kaik­ki” vas­tus­ta­vat ihan ymmär­ret­tävistä syistä. Berli­inis­sä on myös paljon köy­hyyt­tä, mut­ta sehän on vain romanttista.

  37. Ville: Mon­et niistä ihmi­sistä, jot­ka pysty­i­sivät luo­maan uusia työ­paikko­ja, on palkat­tu hyvää kor­vaus­ta vas­taan työhön, jos­sa he vähen­tävät työpaikkoja.

    Jooei.

    Niiltä osin olen samaa mieltä, että jos ihmisel­lä on omi­naisuuk­sia, joil­la hän saa kas­vatet­tua oman yri­tyk­sen, hänel­lä on myös hyviä omi­naisuuk­sia johta­jak­si. Sen jäl­keen henkilöko­htaisel­la tasol­la tulee vaikea päätös siitä, ottaako mielu­um­min varmahkon hyvän palkan vai epä­var­man mut­ta mah­dol­lis­es­ti lois­teliaan yrittäjäuran.

    Jälkim­mäis­es­tä kom­men­tista taas olen eri mieltä. Jos täl­lainen ihmi­nen on johta­jana tai asiantun­ti­jana toisen omis­ta­mas­sa yri­tyk­sessä, hänen työn­sä kuitenkin paran­taa yri­tyk­sen tehokku­ut­ta. Tehokku­u­den paran­t­a­mi­nen tarkoit­taa kus­tan­nus­ta­son alen­e­mista ja kil­pailukyvyn paran­tamista, mikä lisää tilauskan­taa ja sitä kaut­ta työtä.

    Globaalis­sa kil­pailus­sa tämä tarkoit­taa sitä, että jos Suomen yksikön vetäjä saa tehos­tus­toimil­la yksikkön­sä tehokku­ut­ta ylös, yksikön kil­pailukyky saman yri­tyk­sen mui­ta yksiköitä kohtaan para­nee. Jos taas Suomen yksikön vetäjä on kom­pe­ten­ti­ton vätys, yksikkö toden­näköisem­min katoaa.

    Työ­paikkati­lanteen kannal­ta on sama, saadaanko lisä­työ­paikat tor­jun­tavoitol­la (vähen­net­ti­inki­in vain 50 sadan sijas­ta) vai uudel­la yri­tys­toimin­nal­la (syn­tyi 50 työpaikkaa).

    = = =

    Yrit­täjyy­teen kan­nus­t­a­mi­nen on minus­ta varauk­set­ta hyvä asia, kos­ka yrit­täjyy­den kokem­i­nen antaa ihmiselle aivan uut­ta per­spek­ti­iviä, vaik­ka ura sit­ten jatkuisikin toisen palveluk­ses­sa. Työ­paikkati­lanteen kannal­ta kuitenkin väitän, että star­tup­pi­en vaiku­tus ei ole aivan mah­dot­toman suuri. 

    Itse näen, että aloit­ta­van yrit­täjän tie merkit­tävään kasvu­un onnis­tuu seu­raav­il­la tavoilla:

    1. Kaup­pa on yksi mah­dol­lisu­us; peruste­taan net­tikaup­pa, joka myy jotain tiet­tyyn kohderyh­mään iskevää. Täl­lä saa paljon liike­vai­h­toa, mut­ta työl­listävä vaiku­tus on aika rajallinen.

    2. Ohjelmis­toi­hin tai net­ti­in nojaa­va liike­toim­inta tar­joaa suurim­mat kas­va­jat Rovios­ta alka­en. Työl­listävä vaiku­tus on keskinker­tainen, mut­ta työtä saa­vat ovat osaavia asiantun­ti­joi­ta, joille olisi muu­takin työtä ole­mas­saol­evas­sa yri­tysken­tässä. Jos idea on kyllin hyvä, se voi imuroi­da merkit­tävän määrän rahaa ulkomailta.

    3. Palveluli­ike­toim­inta voi tuo­da nopeaakin kasvua, esimerkkinä vaikka­pa uudel­la kon­sep­til­la toimi­va siivous­li­ike tai täs­mäl­lis­es­ti paikalle tule­via ja siis­te­jä putkimiehiä tar­joa­va putk­ili­ike. Merkit­tävä työl­listävä vaiku­tus syn­tyy, jos täl­lä saa aikaan ihan uut­ta kysyn­tää, ja jos työhön löytää uusia tek­i­jöitä. (Esimerkik­si kotisi­ivouk­selle on kysyn­tää, mut­ta kysyn­tä rajoit­tuu riit­tävän hyvien työn­tek­i­jöi­den saavutet­tavu­u­teen.) Myös b2b-palveluil­la on kysyn­tää, mut­ta sil­loinkin yleen­sä puhutaan ole­mas­saol­e­van työn uudelleenjakamisesta.

    4. Mate­ri­aalisen tuot­teen kehit­tämisel­lä voi saa­da edelleenkin raken­net­tua nol­las­ta alka­en jotain todel­la suur­ta, joka tuo sekä rahaa että työ­paikko­ja maa­han. Näin Noki­akin teki. Haas­teena on kuitenkin se, että toimin­nan aloit­ta­mi­nen vaatii yleen­sä miljoo­nia tuoteke­hi­tyk­seen ja myyn­tiverkos­ton rakentamiseen.

    (5. Hui­jaami­nen taval­la tai toisel­la on tietysti aina muodis­sa vaikka­pa pikavip­pili­ike­toimin­nan, vale­lasku­tuk­sen tai sijoi­tus­neu­von­nan muo­dos­sa. Laite­taan kuitenkin sulkui­hin, kun net­to­vaiku­tus kansan­talouteen ei ole ainakaan positiivinen.)

    Voi olla, että olen uno­htanut tuos­ta jotain tärkeää. Jos olen, älkää tääl­lä ker­toko, vaan perus­takaa se fir­ma, joka kas­vaa ja luo uut­ta työtä! Mut­ta kuten lis­takin ehkä ker­too, hau­to­moista lähtevät star­tupit voivat tehostaa maail­maa ja rikas­tut­taa perus­ta­jansa (mikä on hyvä!) mut­ta niiltä ei ehkä kan­na­ta odot­taa val­tavaa työllistämispotentiaalia.

    Työl­listämisen ja kil­pailukyvyn osalta kään­täisin kat­seeni aika tiivi­isti niihin pk-yri­tyk­si­in, joil­la on kan­sain­välis­es­ti kil­pailukykyi­nen liikei­dea ja tuote, ja jot­ka ovat jo jos­sain vai­heessa kan­sain­välistymistä. Siitä sek­torista pitäisi piiska­ta kasvua, kos­ka sieltä voisi saa­da muu­ta­mas­sa vuodessakin paljon irti.

  38. En tiedä mitä ne Berli­inin todel­liset uudet tekniset inno­vaa­tiot oikein ovat ? Lienevät enem­män IT- ja media-alal­ta. Taitelijoiden kaupun­ki Berli­i­ni kyl­lä todel­lakin on ja gal­le­ri­oi­ta paljon Mittessä. Mut­ta kovasti siel­lä vas­tuste­taan myös tätä Media Spree han­ket­ta, jota var­maan kaupun­gin johto esit­telee vieraille mielel­lään. Kallis­tuu kuulem­ma kaikki! 

    Mei­dän tut­tavaper­heemme Trep­tow-Köpenick­istä ei nyt antanut aivan näin ruusu­ista kuvaa Berli­in­istä. Siel­lä on mm. sytytet­ty pala­maan viime vuon­na yli 600 autoa ääri­vasem­mis­ton toimes­ta. Samoin kaupunki­ra­ta (osa) on aika-ajoin ollut pois kun kupar­it on varastet­tu. Asun­not ovat myös usein melko huonokun­toisia suo­ma­laisi­in ver­rat­tuna, tosin luk­sus­takin on riit­tämi­in län­sipuolel­la. Brenslauer Ber­gistä ovat kuulem­ma lähdössä pois sieltä kiin­teistöjä aiem­min osta­neet etelä-sak­salaiset schwabit. Eivät pidä sikälais­es­ta elämän­menos­ta, mut­ta saanevat hyvät voitot kohon­neista asun­non hinnoista.

  39. Berli­inin ja koko Sak­san men­estys perus­tuu pienyri­tysstart­tien, ja muunkin tehokku­u­den, onnis­tune­seen paran­tamiseen. Tämä taas on onnis­tunut yksinker­tais­ta­mal­la ja oikeu­den­mukaista­mal­la hallintoa kaikil­la tasoil­la. Tämä taas onnis­tuu kun hyväve­liv­erkos­to romutet­taan preussi­laisel­la kädel­lä ja bai­jer­i­laisel­la m*alla, jota meiltä taas puut­tuu. (huoh)

    ps. Voisit­teko kuvitel­la että jos esim Puo­las­sa olisi tehty hyvä poti­lasti­eto­jär­jestelmä hin­nal­la X€/asukas, Sak­sas­sa suos­tut­taisi­in siihen että se mak­saa 40X€/asukas?

  40. Timo H:
    Berli­inin ja koko Sak­san men­estys perus­tuu pienyri­tysstart­tien, ja muunkin tehokku­u­den, onnis­tune­seen parantamiseen. 

    Jaa. Minä taas väit­täisin, että Sak­san tämän het­ken men­estys perus­tuu hyvään hin­tak­il­pailukykyyn. Sak­san palkkata­so on viimeisen kymme­nen vuo­den aikana nous­sut kym­meniä pros­ent­te­ja hitaam­min kuin vaikka­pa Suomen. Berli­inin pienyri­tyk­set eivät ole mil­lään ilveel­lä ehti­neet vaikut­taa ihmeem­min asiaan.

    Jos jostain löy­tyy kon­ste­ja onnis­tunei­den pienyri­tysstart­tien määrän lisäämiseen, niin ne kan­nat­taa tietysti ottaa meil­läkin käyt­töön. Start­tien määrän lisäämi­nen on toki help­poa, onnis­tu­mis­ten ei.

    Mut­ta onko Suomes­sa yhteiskun­ta sit­ten tehnyt jotain, joka tekee pienyri­tysstarteista eri­tyisen han­kalaa? Riskipääo­man puut­tumi­nen lie­nee suurin este kasvuhaluisille han­kkeille. Se taas ei ihan suo­raan liity muuhun kuin siihen, että Suomes­sa on vähem­män kovin rikkai­ta ihmisiä, jot­ka omi­aan sijoit­taisi­vat riskihankkeisiin.

  41. Viherinssi: Mut­ta onko Suomes­sa yhteiskun­ta sit­ten tehnyt jotain, joka tekee pienyri­tysstarteista eri­tyisen hankalaa?

    Ainakin IT-alal­la olen tör­män­nyt sel­l­aiseen ilmiöön että perus­palvelu­iden hin­tata­so on aivan suh­tee­ton, ja toimit­ta­ja ilmoit­taa kirkkain silmin että “hin­tata­so on tämä kos­ka meil­lä on paljon julk­isas­i­akkai­ta”. Jos sekä palvelun tuot­ta­ja että asi­akas ovat julkisel­la sek­to­ril­la, tilanne on vielä absur­dimpi kos­ka val­tion taskus­ta toiseen siir­tyvää infla­toitunut­ta mikki­hi­iri­ra­haa vas­taan ei start­up vähine oikeine rahoi­neen voi kilpailla.

    Käytän­nössä kaik­ki IT-infra­palve­lut mitä vaan on mah­dol­lista tulee han­kit­tua ulko­mail­ta kos­ka a) laatu on parem­paa, b) hin­ta on kohdal­laan c) ostamis­pros­es­si vaatii mur­to-osan siitä ajas­ta mitä Suomes­sa. Tämä ei sinän­sä ole star­tupille mikään este, kuvaa­pa­han vaan kult­tuurien eroja.

    Pitkäl­lä tähtäimel­lä ongel­ma on kun­non kaupun­gin ja keskit­tymien puute, toivon todel­lakin että esimerkik­si Aal­to-yliopis­ton kam­pushanke onnis­tuu ja sen ympärille syn­tyy ei-liian-for­maalia hökke­likylää van­han Teknolo­giakylän tyyliin.

    Yri­tys­tukien val­u­mi­nen seini­in on johtanut aika kum­mallisi­in hau­to­mopalat­sei­hin. Mutu-tun­tu­mal­la kyseessä on yri­tys­tukien nimel­lä tapah­tu­va suo­ra tulon­si­ir­to kiin­teistöli­ike­toimin­nan har­joit­ta­jille. Tämä vaatisi selvit­tämistä, ei havain­toa onko esimerkik­si VATT asi­aa jo tutkinut.

  42. Viherinssi:

    Mut­ta onko Suomes­sa yhteiskun­ta sit­ten tehnyt jotain, joka tekee pienyri­tysstarteista eri­tyisen han­kalaa? Riskipääo­man puut­tumi­nen lie­nee suurin este kasvuhaluisille han­kkeille. Se taas ei ihan suo­raan liity muuhun kuin siihen, että Suomes­sa on vähem­män kovin rikkai­ta ihmisiä, jot­ka omi­aan sijoit­taisi­vat riskihankkeisiin.

    Suomes­sa ei var­maankaan ole tehty mitään varsi­nais­es­ti väärin ja 1900-luvun suuri kasvukin onnis­tui oikein hyvin ilman suuria van­ho­ja pääomia.
    Monien muiden kehit­tynei­den maid­en tavoin Suo­mi on raken­net­tu yhteiskun­naksi, joka toimisi parhait­en, jos meil­lä olisi vain suuryri­tyk­siä. Ay-toim­inta ei toi­mi, jos kaik­ki ovat yksityisyrittäjiä.

    Sitä voisi miet­tiä pidem­mälle, että yrit­täjäk­si alka­misen ja tois­t­en palkkaamisen kyn­nyskysymyk­set ovat varsin eri­laisia. Jos ajat­telisi asi­aa vaik­ka niin, että niin verot­ta­ja, eläkey­htiöt kuin työ­nan­ta­jat ja työn­tek­i­jät aja­vat omia etu­jaan ja halu­a­vat säi­lyt­tää saavut­ta­mansa edut, niin olisiko paras­ta leika­ta juus­to­höyläl­lä kaikkien etu­ja, vai onko jol­lain osa­puolel­la mah­dol­lisu­us jous­taa mui­ta enemmän?

  43. spot­tu
    Yri­tys­tukien val­u­mi­nen seini­in on johtanut aika kum­mallisi­in hau­to­mopalat­sei­hin. Mutu-tun­tu­mal­la kyseessä on yri­tys­tukien nimel­lä tapah­tu­va suo­ra tulon­si­ir­to kiin­teistöli­ike­toimin­nan har­joit­ta­jille. Tämä vaatisi selvit­tämistä, ei havain­toa onko esimerkik­si VATT asi­aa jo tutkinut. 

    Yri­tyshau­to­moiden vuokrata­so on kyl­lä aivan pos­ke­ton. On aivan älytön­tä ajatel­la, että jokin kah­den miehen yri­tyshau­to­mossa majail­e­va pikku­fir­ma tarvit­sisi oikeasti kaik­ki ne “palve­lut” mitä yri­tyshau­to­mot tar­joaa ja kovaan hin­taan. Esimerkik­si aula­palvelu. Kuin­ka moni pienyri­tys oikeasti tarvit­see yli­hin­noitel­tu­ja aulapalveluita?

  44. Berli­inin tilanne on Helsinki­in ver­rat­tuna totaalisen toinen nimeno­maan sik­si että siel­lä on asun­to­ja hyvin suh­teessa kysyn­tään muurin mur­tu­misen jäljiltä. Eri­tyisen paljon on huonokun­toisia ja halpo­ja asun­to­ja, joka tarkoit­taa että huonoa palkkaa saa­vat palve­lu­työn­tek­i­jöi­den ja kult­tuur­in­tek­i­jöi­den edus­ta­jat pystyvät elämään siellä. 

    Kaupun­gin elinkeino­rak­en­teessa on se toisen maail­ma­so­dan jäl­keen syn­tynyt eri­ty­isyys että teol­lisu­us kaikkosi län­nen puolelta kokon­aan, ja jäi muurin toisel­la puolel­la jäl­keen nyky­s­tan­dard­eista. Tilalle on ollut pakko kehit­tää toisen­laisia strate­gio­ta, enim­mäk­seen sel­l­aisia jot­ka nojaa­vat kulttuuritoimintaan.

    Samaan aikaan kaupun­gin poli­it­ti­nen his­to­ria on sel­l­ainen että se tukee epäso­vin­naista luovu­ut­ta eri muodois­saan. Edes pat­a­por­var­it eivät nurise kult­tuurin aluskasvil­lisu­u­den näkymis­es­tä (vil­li ilmot­telu, katu­taide yms) kaupunkiku­vas­sa, kos­ka siinä mis­sä se DDR:n aikoi­hin oli osoitu slän­ti­sistä vapauk­sista, nyt se on osoi­tus kaupun­gin kult­tuuri­brändin vahvuudesta. 

    Meil­lä Helsingis­sä ei voi­da tois­taa asun­topoli­it­tis­es­ti Berli­inin poikkeuk­sel­lista tilan­net­ta. Edes uusien asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen (niin tähdel­listä kuin se onkin) ei luo tänne sitä halpo­jen asun­to­jen sumaa, mikä Berli­inis­sä vielä tois­taisek­si on. Toki jos halu­amme vali­ta kult­tuuri­pain­ot­teisem­paa stste­giaa, voisimme esimerkikis muun asun­topoli­ti­ikan ohel­la yrit­tää vahvis­taa vuokrat­alo­val­tais­ten lähiöi­den sosi­aal­ista profi­il­ia ja luovu­u­teen kan­nus­tavaa ilmapi­ir­iä rak­en­ta­mal­la sinne vaikka­pa huokei­ta taiteil­i­javuokrat­alo­ja ja tar­joa­mal­la lähiök­ouluis­sa enem­män vahvis­tet­tua taideope­tus­ta yms. 

    Sen mitä eri­tyis­es­ti voisimme luo­van yleisilmapi­irin kan­nus­tamisek­si — myös yri­tys­ten kannal­ta tehdä — olisi yrit­tää rei­va­ta pykälävi­idakkoamme ja käytän­nön jous­to­varaamme eri­lai­sis­sa asiois­sa. Jos nyt vaik­ka ajatel­laan että uuden­laisen espres­sokahvi­la-auton tai töölönöahdelle teh­dyn kahvi­lan tai työ­maaaitoi­hin laitet­tu­jen teat­teri-ilmoi­tusten tai van­haan tehtaaseen teh­dyn kahvi­lan jos­sa ei ole alus­ta asti invahissiä tekem­i­nen ei ole uhka vaan mah­dol­lisu­us, ollaan ehkä alul­la johonkin suuntaan.

  45. “Sen mitä eri­tyis­es­ti voisimme luo­van yleisilmapi­irin kan­nus­tamisek­si – myös yri­tys­ten kannal­ta tehdä – olisi yrit­tää rei­va­ta pykälävi­idakkoamme ja käytän­nön jous­to­varaamme eri­lai­sis­sa asiois­sa. Jos nyt vaik­ka ajatel­laan että uuden­laisen espres­sokahvi­la-auton tai töölönöahdelle teh­dyn kahvi­lan tai työ­maaaitoi­hin laitet­tu­jen teat­teri-ilmoi­tusten tai van­haan tehtaaseen teh­dyn kahvi­lan jos­sa ei ole alus­ta asti invahissiä tekem­i­nen ei ole uhka vaan mah­dol­lisu­us, ollaan ehkä alul­la johonkin suuntaan.”

    Siis juuri tätä hain. Täl­lä het­kel­lä yri­tyk­sen perus­t­a­mi­nen on alako­htais­es­ti han­kalaa tai erit­täin han­kalaa. Yrit­täjän ajas­ta aivan kohtu­ut­ton aika menee erlais­ten säädösten, lupi­en, vero­tuk­sen jne. byokra­t­ian opet­telu­un. Tässä voisi paran­taa paljon ja nopeasti jos olisi poli­it­tista tahtoa.

  46. “…että siel­lä on asun­to­ja hyvin suh­teessa kysyn­tään muurin mur­tu­misen jäljiltä.” 

    Eipähän muuten enää S‑ringin sisäpuolel­la, eli kan­takaupungis­sa, juurikaan ole. Lähiöis­sä ja muual­la keskel­lä ei-mitään sit­ten kyl­läkin, mut­ta siel­lähän hip­ster­it ja jupit eivät halua asua. Ja seu­raus tästä? No tietenkin asun­to­hin­to­jen huima nousu viime vuosi­na. Lain­aus Der Spiegelin asi­aa käsit­televästä artikke­lista: “Vor allem in Großstädten aber zogen die Preise deut­lich stärk­er an: In Ham­burg klet­terten sie inner­halb von acht Jahren um 31 Prozent, [b]in Berlin sog­ar um 39 Prozent.[/b]” (http://tinyurl.com/cqc7hdq)

    Tot­ta on, että Berli­i­ni on vielä halvem­pi kuin euroop­palaiset suurkaupun­git keskimäärin, mut­ta tuskin­pa enää pitkään. Itse ostimme sieltä kakkosasun­non vuon­na 2007, ja sen jäl­keen hin­nat ovat mm. meil­lä päin suurin piirtein kaksinker­tais­tuneet. Ja Berli­ini­hän on viime vuodet ollut taas muut­tovoit­toaluet­ta, joten tämän trendin voidaan olet­taa jatku­van edelleen…

  47. Pekka Taipale

    - Se, että tietyö sot­kee pyörä­tien, eikä auto­jen ajo­rataa, ei ole vain helsinkiläi­nen ilmiö: http://goo.gl/maps/KjF2v

    Onhan tuo tietyön aikainen pyörätie kovin kapea, mut­ta ainakin se on selkeä ja suo­ra. Tuo on paljon parem­pi kuin pyöräil­i­jöi­den ohjaami­nen pitkälle ja mutkaiselle kier­totielle kuten Man­ner­heim­intiel­lä ja Kulosaaren sillalla.

  48. Timo H: Siis juuri tätä hain. Täl­lä het­kel­lä yri­tyk­sen perus­t­a­mi­nen on alako­htais­es­ti han­kalaa tai erit­täin han­kalaa. Yrit­täjän ajas­ta aivan kohtu­ut­ton aika menee erlais­ten säädösten, lupi­en, vero­tuk­sen jne. byokra­t­ian opet­telu­un. Tässä voisi paran­taa paljon ja nopeasti jos olisi poli­it­tista tahtoa.

    Yllät­täen sel­l­ainen puti­ik­ki kuin verot­ta­ja on viime aikoina läht­enyt toim­i­maan proak­ti­ivis­es­ti uusien yrit­täjien suun­taan. Kuulem­ma tulok­set ovat olleet hyviä, verot­ta­jan kanssa jo etukä­teen keskustelleil­la on ollut paljon vähem­män vaikeuk­sia läak­isääteis­ten velvoit­tei­den hoitamisessa.

    Min­ulle kuitenkin tulee tässä sel­l­ainen olo, että byrokra­t­ian pahim­mat ongel­mat ovat sel­l­aisil­la aloil­la, jot­ka eivät sinän­sä ole työl­lisyy­den tai talouden kannal­ta kovin olen­naisia. On todel­la nui­jaa, jos kas­tan­jan­myyjä hääde­tään type­r­yy­del­lä pois kaupunkiku­vas­ta, mut­ta työl­lisyy­den tai talouden kannal­ta sil­lä ei ole ihmeem­min väliä.

    En edelleenkään ole itse kovin ihmeesti tör­män­nyt mihinkään suurem­paan lupa- tai pykälävi­idakkoon. Perus­ta­son kir­jan­pitäjät osaa­vat palkka‑, sosi­aali- ja ver­oby­rokra­t­ian, eikä palvelu edes mak­sa mitään hirveitä. Yri­tyk­sen perus­tamiseen ei ihmeem­min lupia kai­va­ta, kun­han muut edel­ly­tyk­set täyttyvät.

    Eli tin­kaan vieläkin sitä, mitä ne konkreet­tiset esteet ovat. Mikä lupa on vaikea saa­da? Mitä byrokra­ti­aa joutuu odot­ta­maan? Töykeän rumasti väitän, että jos ei sitkeys ja yrit­teliäisyys riitä nykyisen byrokra­t­ian kanssa selviämiseen, se tuskin riit­tää yri­tyk­sen kas­vat­tamiseenkaan. (Voi kuitenkin olla joitain alako­htaisia haastei­ta, joista mielel­läni kuulisin.)

    Yrit­tämisen ongel­mat kitey­tyvät pikem­min yri­tys­riski­in. Ja toki sit­ten ihan kaikkia yri­tyk­siä koske­vat työl­listämisen esteisi­in liit­tyvät asi­at ovat eri­tyisen han­kalia pienyrit­täjälle. Nämä ovat kuitenkin enem­män yleistä liike­toim­intaym­päristöä kuin yri­tyk­sen perus­tamisen vaikeutta.

  49. Viherinssi: Yrit­tämisen ongel­mat kitey­tyvät pikem­min yri­tys­riski­in. Ja toki sit­ten ihan kaikkia yri­tyk­siä koske­vat työl­listämisen esteisi­in liit­tyvät asi­at ovat eri­tyisen han­kalia pienyrit­täjälle. Nämä ovat kuitenkin enem­män yleistä liike­toim­intaym­päristöä kuin yri­tyk­sen perus­tamisen vaikeutta.

    Ongel­ma on var­maankin juuri siinä, että jos halu­taan luo­da uusia teknolo­gia-alan työ­paikko­ja, alku­vai­heessa voi olla use­ampi tap­pi­olli­nen vuosi, kun kehi­tystyötä tehdään. Uuden työn­tek­i­jän rekry­toin­nista voi men­nä pitkä aika, ennen kuin tämä tuot­taa voit­toa yri­tyk­selle. Eli vaa­di­taan vah­vaa uskoa ja pak­sua lom­pakkoa, ja silti ris­ki on suuri, että men­estys­tä ei tule. Ja aina voi käy­dä kuin Sata­ma Inter­ac­tiv­elle, että bisnes kui­h­tuu, kun osaa­jat lähtevät perus­ta­maan omia fir­mo­ja. Riskisi­joit­ta­jien lähtöko­htana on, että vain pieni osa men­estyy, mut­ta ne tuot­ta­vat niin hyvin, että kan­nat­taa ottaa ris­ki. Mielestäni val­tion ei kuitenkaan pidä ryhtyä riskinot­ta­jak­si, vaan pyrk­iä edesaut­ta­maan muil­la keinoin uusien ideoiden ja yri­tys­ten syn­tymistä. Esim. korkeak­ouluis­sa voitaisi­in tehdä paljon, että opiske­li­joil­la olisi parem­mat valmi­udet yrit­täjyy­teen. Aal­to-yliopis­to saat­taa olla menos­sa oikeaan suun­taan, ellei sitä pila­ta huonoil­la organisaatiouudistuksilla.

  50. Byrokra­tia ei ole minkään­lainen este täysipäiväiselle yrit­täjälle. Yri­tyk­senkin voi Suomes­sa perus­taa päät­tämäl­lä, että nyt minä perus­tan toi­min­i­men ja aloit­ta­mal­la työt vaik­ka saman tien jos sopi­va asi­akas sat­tuu kävelemään vastaan. 

    Kaik­ki paper­it voi sit­ten täytel­lä myöhem­min (edelli­nen kos­kee luon­nol­lis­es­ti sel­l­aisia alo­ja, joil­la ei tarvi­ta lupia). Lisäk­si Suo­mi on pul­lol­laan kaiken­laista yri­tys­neu­von­taa, joten ihan itse ei tarvitse näitäkään asioi­ta miettiä.

    Sen­si­jaan pienehkön verkkokau­pan tai sivu­bisnesten pitäjille ne nou­se­vat merkit­täviksi kuluik­si, kos­ka muu­ta­man satasen kuukausit­taisel­la liike­vai­h­dol­la ei kan­na­ta käyt­tää kirjanpitäjää.

  51. Osmo kir­joit­ti: “Inno­vaa­tiot sik­iävät kaupunkiym­päristössä, kos­ka kaupun­ki tar­joaa alus­tan suurelle määrälle kon­tak­te­ja. Lähiöt taas on suun­nitel­tu min­i­moimaan ihmis­ten välisen kanssakäymisen.”

    Miten Sil­i­con Val­ley istuu tähän teoriaan?

  52. Jouko Ollila: Miten Sil­i­con Val­ley istuu tähän teoriaan?

    Luul­tavasti siten että kun Stan­fordin kam­pusalueel­la ei ollut toim­i­tilo­ja, piti men­nä parin kilo­metrin päähän Palo Altoon.

    Ja jos koskaan yhtään on amerikkalaisil­la kam­pusalueil­la kul­jeksin­ut, huo­maa että ne ovat erään­lainen euroop­palainen kaupunki­raken­neu­topia, eli kaik­ki jalankulku- tai vähin­tään fil­laroin­ti­etäisyy­del­lä. Samaa Aal­to-yliopis­toon, kiitos.

  53. Jouko Ollila: Osmo kir­joit­ti: “Inno­vaa­tiot sik­iävät kaupunkiym­päristössä, kos­ka kaupun­ki tar­joaa alus­tan suurelle määrälle kon­tak­te­ja. Lähiöt taas on suun­nitel­tu min­i­moimaan ihmis­ten välisen kanssakäymisen.”
    Miten Sil­i­con Val­ley istuu tähän teoriaan?

    Piilaak­son inno­vaa­tioi­ta on tosi­aan alun­perin kehitet­ty lähiön auto­talleis­sa, nyt­tem­min akti­ivisin alue on siir­tynyt kohti San Fran­cis­coa. Viime vuosi­na on myös yleistynyt se, että it-yri­tys­ten työn­tek­i­jät halu­a­vat asua iso­jen kaupunkien keskus­tas­sa ja tekevät pitkät työ­matkat kaupunkien ulkop­uolel­la ole­vi­in työpaikkoihin.
    Ver­tailun vuok­si esim. Suomes­sa maaseudul­la on enem­män punkbän­de­jä kuin kaupungeis­sa, vaik­ka punk on kaupungeis­sa syn­tynyt ilmiö. Tieto välit­tyy siel­lä, mis­sä on paljon ihmisiä, mut­ta varsi­nainen toim­inta voi olla muual­la. Aloit­televille yri­tyk­sille voi olla merk­i­tys­tä sil­lä, että rekry­toin­tia voi edis­tää toimin­nan sijoit­ta­mi­nen alueelle, jos­sa työn­tek­i­jät halu­a­vat asua.

  54. Jouko Ollila:
    Osmo kir­joit­ti: “Inno­vaa­tiot sik­iävät kaupunkiym­päristössä, kos­ka kaupun­ki tar­joaa alus­tan suurelle määrälle kon­tak­te­ja. Lähiöt taas on suun­nitel­tu min­i­moimaan ihmis­ten välisen kanssakäymisen.”

    Miten Sil­i­con Val­ley istuu tähän teoriaan?

    Iso osa aiheeseen liit­tyvästä tutkimuk­ses­ta on tehty siel­läpäin maail­maa, joten Silon Val­ley / Bay Area on juuri se teo­ri­an empiria.

    Tari­na on moni­vai­heinen, tässä aiheesta hie­man enem­möän kuin yleen­sä ker­ro­taan: http://en.wikipedia.org/wiki/Silicon_Valley

    Suo­ma­laises­sa keskustelus­sa kan­nat­taa muis­taa kan­sain­vä­li­nen ulot­tuvu­us — siel­lä on maa­han­muut­ta­jia paljon, se näkyy joki­ases­sa työ­paikas­sa kuin rav­in­toloiden minipuolisu­udessa. Kul­tu­u­ri­tar­jon­ta on San Fan­cis­cos­sa san­o­taanko riit­tävää joka maku­un. Slum­mikin löy­tyy East Palo Altos­ta Ikean takaa.

    Toinen tärkeä ulot­tuvu­us ovat mah­dol­lisu­us nähdä kaiken­laisia ihmisiä varsin hel­posti. Helsin­gin keskus­ta on tässä kaikessa rak­en­tamis­pani­ikissa katoa­mas­sa — siis sel­l­ainen oikea elävä keskus­ta, jos­sa on muu­takin kuin virastoja.

    Bay Are­al­la kaikesta huoli­mat­ta ihmisiä näkee kup­pi­lois­sa ja vähåän muual­lakin — vaik­ka ihan europ­palaista keskus­taa siel­läkään ei ole.

    Helsin­gin yliopis­to on hallintokeskus­tas­sa, Aal­to jos­sain kaukana. Sik­si muut yliopistopaikkakun­nat ovat inno­vati­ivisem­pia — eri alo­jen ihmiset ja yri­tyk­set vain kohtaa­vat toisaan helpommin.

    Siis: mon­elaista väkeä, ympäri maail­maa, kohtaa­vat toisi­aan, yri­tyk­siä ja yliopistoja.

  55. Berli­inin erikoisu­us on, että siel­lä keskus­to­ja on viisi — kuusi, kaik­ki vähän eri­laisia ja melkein kaikkea on kak­si kap­palet­ta, ooper­oi­ta hie­man enem­mänkin. Joukkoli­ikenne toimii mallikkaasti, jol­loin etäisyy­det eivät ole ongelma.

    Kos­ka luo­vat insinöörit eivät ole pölväste­jä ja keskeinen osa inno­vati­ivi­su­ut­ta ja luovu­ut­ta, monipuo­li­nen kult­tuu­ri­ta­jon­ta lisää paikan houkut­tele­vu­ut­ta. Siis inno­vati­ivuisel­la alueel­la tarvit­taes­sa eri alo­jen osaa­jia löy­tyy ja eri kul­tu­ureista tule­vat ihmiset viihtyvät myös vapaa-ajallaan.

    Helsin­ki on ensin­näkin vähän pieni, mut­ta kaik­ki matkus­t­a­mi­nen vie aikaa tolkut­tomasti ellei ole menos­sa Itik­seen. Helsin­ki on kauhean hajanainen, asi­at on räiskit­ty sinne tänne ja keskus­tan elin­voima on vähän niin ja näin. Espoo ns keskus­toi­neen ja Van­taa lento­kent­täalueen kehä III rak­en­tamisil­laan ovat pahen­ta­neet tilannetta. 

    Yliopis­toil­la kam­puik­sia on ihan liikaa ja asi­at ovat liian eritäy­tyneitä. Kumpu­lan ja Viikin sijoit­ta­mi­nen erilleen oli van­han ajan type­r­yyt­tä vaik­ka onnhan siinä välil­lä bus­sil­in­ja tyl­syt­tä elämään­sä kapaaville.

    Pk-yri­tyk­sen näkökul­mas­ta Helsingis­sä on kaiken­laisia tilo­ja, mut­ta kovin opti­maal­ista sijain­tia kului­hin näh­den ei ole — matkus­t­a­mi­nen vain vie aikaa.

    Oulu ja muut kaupun­git toimi­vat Suomes­sa yliopis­tokeskit­tyminä parem­min. Val­tio vain on päät­tänyt kas­vat­taa Helsinkiä myös sijoit­ta­mal­la eri­tyis­es­ti pääkaupunkiseudun yliopistoihin.

  56. Ei Berli­inis­sä mitään ihme inno­vaa­tio­ta ole tehty tietääk­seni viime aikoina. Mut­ta taidekaupunk­i­na se on eri­no­mainen, paljon kuvataitelijoi­ta, muusikko­ja mm. johtuen vielä halvoista tiloista. Medi­aSpree han­ket­ta vas­tuste­taan kaupingis­sa kovasti varsinkin vai­h­toe­htoväen parissa.Pelätään hin­to­jen nousua ja joen var­relle pääsyn estymistä. Kaupun­gin johto on var­maan eri mieltä.

    Berli­inil­lä on todel­lakin mon­ta keskusta/kaupunkia, joil­la jokaisel­la on oma mais­traat­tin­sa. Ja siel­lä voi vielä asua jär­ven lähel­lä omakoti­talos­sa, kuten sak­salaiset tut­tavamme tekevät (Muggelsee).

    Kaupungis­sa on myös melkois­es­ti sosi­aal­isia ongelmia. Joidenkin mielestä on var­maan hienoa kun 600 autoa poltet­ti­in viime vuon­na, eri­tyis­es­ti Kreuzber­gis­sä, Mittessä ja Char­lot­ten­burg-Wil­helms­dor­fis­sa. Itse olen vähän eri mieltä.

    Tietääk­seni on niin, että mon­et maail­man huip­puyliopis­tot ovat melko pie­nil­lä paikkakun­nil­la ja omil­la kam­puk­sil­laan (Yale, Har­vard, Oxford, Cam­bridge yms). Ne eivät myöskään vält­tämät­tä ole kovin iso­ja opiskelijamääriltään.

  57. Viherinssi:

    Eli tin­kaan vieläkin sitä, mitä ne konkreet­tiset esteet ovat. Mikä lupa on vaikea saa­da? Mitä byrokra­ti­aa joutuu odot­ta­maan? Töykeän rumasti väitän, että jos ei sitkeys ja yrit­teliäisyys riitä nykyisen byrokra­t­ian kanssa selviämiseen, se tuskin riit­tää yri­tyk­sen kasvattamiseenkaan.

    Kyl­lä sitä yri­tys­toim­intaa estävää byrokra­ti­aa löy­tyy, esimerkik­si käy hyvin vaikka­pa raken­nusalan 2013 voimaan­tule­va pakolli­nen CE-merk­in­tä. Moni pieni ikku­na/ovi-puusep­pä tai saha pistää lapun luukulle (CE-pros­es­si voi mak­saa jopa kym­meniä tuhan­sia euroja).

  58. pekka:
    Kyl­lä sitä yri­tys­toim­intaa estävää byrokra­ti­aa löy­tyy, esimerkik­si käy hyvin vaikka­pa raken­nusalan 2013 voimaan­tule­va pakolli­nen CE-merk­in­tä. Moni pieni ikku­na/ovi-puusep­pä tai saha pistää lapun luukulle (CE-pros­es­si voi mak­saa jopa kym­meniä tuhan­sia euroja). 

    Tuote­tur­val­lisu­u­teen liit­tyvät eri­laiset hyväksyn­nät ovat merkit­tävä markki­noil­letu­lokyn­nys­tä nos­ta­va tek­i­jä, siitä ei pääse mihinkään. Hyväksyn­nät ovat yksi tek­i­jä, joka nos­taa tuoteke­hi­tyskus­tan­nuk­sia ja han­kaloit­taa eri­tyis­es­ti pien­tä liiketoimintaa. 

    Hyväksyn­töjä käytetään myös osit­tain kau­pan esteinä kan­sain­välis­es­ti, kos­ka asioi­ta ei ole har­mon­isoitu kan­sain­välis­es­ti (ts. kan­sain­välisessä kau­pas­sa samalle asialle pitää hakea oma hyväksyn­tän­sä Euroop­paan, Venäjälle, Yhdys­val­toi­hin, Kanadaan, Aasi­aan, Kiinaan, jne.)

    En kuitenkaan kelpu­u­ta tuo­ta esimerkkinä siitä, miten Suomes­sa han­kaloite­taan star­tup­pi­en elämää. Sään­nöt ovat kan­sain­välisiä, ja niiden vaiku­tus näkyy siinä, mitä yllä totesin mate­ri­aal­is­ten tuot­tei­den kehit­tämisen kalleud­es­ta. Jos start­up aikoo tehdä mate­ri­aal­isia tuot­tei­ta, rahaa tarvi­taan paljon.

    Koko teknis­ten hyväksyn­tö­jen maail­ma on han­kala. Peri­aat­teessa kyseessä ovat lähin­nä tur­val­lisu­ushyväksyn­nät, mut­ta stan­dar­d­i­en ja lain­säädän­nön laatu on heikkoa ja vaikut­tavu­us erit­täin huonos­ti tutkit­tua. Joitain asioi­ta on pakko säädel­lä, mut­ta olen ihan samaa mieltä siitä, että ylisään­te­lyä on use­am­mal­lakin alal­la ilmassa.

    (On muuten yllät­tävän kallis tuo CE-pros­es­si. En tunne alaa niin hyvin, että osaisin sanoa, pitääkö tuo paikkansa. Yleen­sä hyväksyn­tö­jen vira­nomaiskus­tan­nuk­set ovat pahim­mil­laankin “vain” joitakin tuhan­sia. Isot rahat menevät siinä vai­heessa, jos tuote ei täytä vaatimuksia.)

    Lukuisien eri alo­jen tuote­hyväksyn­tö­jen kanssa pain­i­neena olen tul­lut hyvin skep­tisek­si sen suh­teen onko näil­lä kovin paljon lisäar­voa. Lisäk­si vähem­män tiukan moraalin mais­sa nuo CE-laput lyödään hyvin hel­posti sel­l­aisi­inkin tuot­teisi­in, jot­ka ihan var­masti eivät täytä vaa­timuk­sia. (CE = Chi­na Export)

  59. Viherinssi: Lisäk­si vähem­män tiukan moraalin mais­sa nuo CE-laput lyödään hyvin hel­posti sel­l­aisi­inkin tuot­teisi­in, jot­ka ihan var­masti eivät täytä vaa­timuk­sia. (CE = Chi­na Export)

    CE-merkin­nät kiin­nit­tää valmis­ta­ja ja sem­moinen on lyöy­dyt­tävä melkein tuot­teesta kuin tuot­teesta. Kiinalainen valmis­ta­ja tai tavaran maa­han­tuo­ja voi lätk­iä merkke­jä mielin määrin ja valvon­ta hoituu markki­navalvon­nal­la eli ei siihen maan moraali mitenkään vaikuta. 

    Eli jos minä valmis­tan lait­teen, voin kiin­nit­tää siihen CE-merkin ilman että kukaan tulee sitä estämään. Jos jotain tapah­tuu, niin jälkikä­teen voi tul­la sanomista.

    Yhdessä koulu­tusti­laisu­udessa oli esimerkkinä kiinalainen him­pu­la-tunk­ki. Sen CE-merkin­nässä luki, että laite täyt­tää sähkö­tur­val­lisu­us­stan­dard­in määritelmät (en muista tarkkaan mikä se oli), vaikkei vehkeessä ollut ain­ut­takaan sähköistä osaa. Ts. CE-merkin aset­ta­ja ei ollut edes tajun­nut mihin stan­dard­i­in viittasi.

  60. Sylt­ty: Yhdessä koulu­tusti­laisu­udessa oli esimerkkinä kiinalainen him­pu­la-tunk­ki. Sen CE-merkin­nässä luki, että laite täyt­tää sähkö­tur­val­lisu­us­stan­dard­in määritelmät (en muista tarkkaan mikä se oli), vaikkei vehkeessä ollut ain­ut­takaan sähköistä osaa. Ts. CE-merkin aset­ta­ja ei ollut edes tajun­nut mihin stan­dard­i­in viittasi.

    Merkit­tävää on kuitenkin se, että jos kiinalainen rim­pu­latunk­ki ei vas­taakaan norme­ja vaan on hen­gen­vaar­alli­nen vaik­ka siihen onkin liimat­tu CE-merk­ki, osta­ja syyt­tää itseään. Jos suo­ma­laisen puusepän ikku­na on joltain pieneltä osin tulkit­tavis­sa EN-stan­dard­in vas­taisek­si, voi löy­tyä mon­takin verovaroil­la palkat­tua virkami­estä jot­ka viran puoles­ta vaa­ti­vat selvi­tyk­siä ja uhkaa­vat raastuvalla.

  61. Sylt­ty: CE-merkin­nät kiin­nit­tää valmis­ta­ja ja sem­moinen on lyöy­dyt­tävä melkein tuot­teesta kuin tuot­teesta. Kiinalainen valmis­ta­ja tai tavaran maa­han­tuo­ja voi lätk­iä merkke­jä mielin määrin ja valvon­ta hoitu­umarkki­navalvon­nal­la eli ei siihen maan moraali mitenkään vaikuta. 

    Moraali vaikut­taa asi­aan sen ver­ran, että sen CE-merkin takana voi olla aika paljon muu­ta asi­aa. Yleen­sä esimerkik­si ain­oa tapa saa­da riit­tävä var­muus elek­tron­i­ikkaa sisältävän lait­teen EMC-yhteen­sopivu­ud­es­ta on tes­taami­nen. Se on muka­va jät­tää tekemät­tä, kos­ka EMC-tes­taus aiheut­taa run­saasti suo­ria kus­tan­nuk­sia ja vielä run­saam­min epä­suo­ria (uudelleen­su­un­nit­telua).

    Tai CE-merk­in­tä voi olla tuot­teessa, jos­sa samas­sa merkin­nässä onkin vaikka­pa ATEX-direk­ti­ivin mukaista asi­aa. Siel­lä ehdot­tomana vaa­timuk­se­na on viral­lisen laitok­sen (noti­fied body) tekemä tur­val­lisu­us­tutkimus lait­teelle. Kallista ja han­kalaa jälleen, joten vähän löy­hem­mäl­lä moraalil­la on helpom­pi suh­tau­tua asi­aan jous­tavasti. Tar­ra lyödäänkin vähän eri­laiseen lait­teeseen kuin mille hyväksyn­nät on haettu.

    ATEX (räjähdys­vaar­al­lisien tilo­jen vaa­timuk­set) ei ole suinkaan ain­oa eri­tyi­nen tur­val­lisu­us­vaa­timus, joka vaatii ulkop­uolisen tahon arvion.

    Sään­tö­jen rikko­muk­set eivät ole lainkaan harv­inaisia tapauk­sia. Pien­tä sään­tö­jen oikomista tapah­tuu joka nurkas­sa, ja suurem­piakin kupru­ja tehdään hyvin paljon. Esimerkik­si kau­pas­ta ostet­ta­vat tietokone­hilppeet ovat hyvin usein jotain ihan muu­ta kuin mitä EMC-stan­dard­it vaati­si­vat. Dekran (luok­i­tus­laitos) tekemän pis­toko­keen mukaan viisi kuud­es­ta räjähdys­vaar­al­lis­ten tilo­jen tasku­lam­pus­ta oli määräys­ten vastainen.

    Käytän­nössä markki­navalvon­ta on vähäistä tai olema­ton­ta alas­ta riip­puen. Kil­pail­i­jan tekemät ilmi­an­not voisi­vat olla yksi mekanis­mi, mut­ta jos kaik­ki hui­jaa­vat, kukaan ei ilmi­an­na. Ja muutenkin ainakin suo­ma­laisil­la on aika korkeal­la rima ruve­ta valit­ta­maan kil­pail­i­jan tuotteista.

    Sinän­sä on oikein, että tuot­ta­ja vas­taa tuot­teen­sa laadus­ta. Nykyti­lanteessa on kuitenkin paljon aika epä­tyy­dyt­täviä asioi­ta, ja asiansa kun­nol­la hoita­va voi joutua epäedulliseen kilpailuasemaan.

  62. Marko Hami­lo:
    Palve­lut pelaa­vat lois­tavasti preussi­laisel­la jämptiydellä. 

    -Tämä ei pidä paikkaansa.

    Kel­lään ei julkisel­la liiken­teel­lä ole puol­ta tun­tia pitem­pi mat­ka toiselle puolelle kaupunkia.

    -Tämä ei pidä paikkaansa

    …Berli­i­ni kuitenkaan ei ole mikään merkit­tävä talouskaupun­ki. Ei finanssi‑, ei teollisuus‑, eikä tutkimuskaupun­ki, vaan liit­to­val­tio­hallinnon ja kult­tuurin, sekä korkean että mata­lan, ykköskaupunki.

    -Ei pidä paikkaansa, etteikö Berli­i­ni olisi merkit­tävä tutkimuskaupunki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.