Berliinin innovatiivisuutta koskevassa ketjussa vaadittiin luopumista kuusikerroksista umpikortteleista ja kerrosmäärän selvää korottamista. Vaikka kannatan tiivistä oikeaa kaupunkia, en lähtisi rakentamaan yli kuusikerroksista umpikorttelikaavaa.
Harrastetaanpa vähän matematiikkaa. Kuusikerroksinen umpikortteli kooltaan 100m x 100m ja runkosyvyys 12 metriä. Tästä tulee noin 25 000 kerrosneliötä korttelia kohden eli 600 – 700 asukasta. Tonttitehokkuus siis 2,5.
Helsingin pysäköintinormien mukaan tontille tulisi ahtaa 250 pysäköintipaikkaa autoilla ja 800 fillarripaikkaa. Koko korttelin suuruinen yhtenäinen pysäköintihalli riittäisi tähän niukin naukin. Yksikin kerros lisää, ja pysäköinnissä olisi mentävä kahteen tasoon. Jos pysäköinti olisi maan päällä, joka toinen kortteli pitäisi varata pysäköintikentäksi, mikä olisi tietysti ihan toopea.Toisaalta pysäköintihalli pihan alapuolella tarkoittaa, ettei pihalla ole puita. Joka viidenteen kortteliin kuusikerroksinen pysäköintitalo?
Jotta auto olisi käyttökelpoinen liikenneväline kaupungissa, pitäisi kadunvarsipaikat varata kokonaan satunnaiskäyttöön – eli paikkojen olisi oltava maksullisia. Muutenhan niistä tulisi nykyiseen tapaan paikkoja kesäautojen pitkäaikaissäilytykseen.
Tällaisia kortteleita mahtuisi neliökilometrille teoriassa 64 – 81 riippuen katujen leveydestä, mutta koska tarvitaan myös puistoja, toreja, urheilukenttiä, leveitä bulevardeja raitiovaunuväyliä varten ja muuta sellaista, oletetaan, että kortteleita olisi neliökilometrillä 40. Asukkaita olisi neliökilometrillä siis noin 25 000. Tämä riittää aivan mainiosti ylläpitämään palveluja ja joukkoliikennettä.
Jos kerroskorkeutta kasvatettaisiin, pitäisi valoisuuden vuoksi katuja leventää ja kortteleiden kokoa kasvattaa. Kaduista ja pihoista tulee muuten pimeitä ja kuilumaisia. Kuusikerroksinen umpikortteli antaa myös paremman tehokkuuden kuin korkeat tornit, joiden ympärille pitää jättää paljon tyhjää. Sellaiset tornit eivät myöskään luo ympärilleen kunnollista kaupunkimaista katutilaa. Yleensä tällaiset korkeat talot slummiutuvat, erityisesti jos ne rakennetaan kauas radan varteen. (Terveisiä Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnalle!)
Minä tekisin tällaisen umpikorttelikaupungin niin, että joka toinen katu molempiin suuntiin olisi pihakatu. Autoliikenteelle ja sille satunnaispysäköinnille riittää kyllä se joka toinen katu.
Muunnelmaa voi toki varioida. Kortteleista voi tehdä isompia, jolloin tehokkuus laskee, mutta silloin korttelin sisään voi tehdä pihasiipiä. Viihtyisyyssyistä en näin tekisi. Suojatusta, vähän yli 500 neliön pihasta saa aivan loistavan puiston. Täällä Katajanokalla korttelipihat on pilattu näillä sisäsiivillä. Puistojen pitäisi oikeastaan olla yleisessä käytössä, mutta nämä suljetut pihat ovat viihtyisämpiä reviirejä ja asukkailla ja taloyhtiöillä on kannustin pitää niitä kunnossa. Sisäpihalle voi pienen lapsen jättää yksinään, yleiseen puistoon ei oikein.
Kortteleiden kulmiin voi rakentaa korkeampia torneja niin kuin Torontossa on tehty.
Lisähuomautuksena sanoisin sellaisen, että jos tehdään 50-60 metriä leveitä bulevardeja, sopisi tällaisen reunoille kyllä korkeampikin rakentaminen kuin 6 kerrosta.
Sopisi hyvinkin ja voisi olla ihan hyvä ratkaisu, mutta aluetehokkuus ei siitä nousisi.
Kerro missä päin Espoota radan varrella on korkeita torneja jotka ovat slummiutuneet? Tai Helsingissä?
Espoossa suunnitellaan torneja metroasemien lähelle. Tätä perustellaan tehokkuudella, muitta ratkaisu ei ole kovin tehokas.
Runkosyvyyden voisi aluksi nostaa vähintään 15 metriin, kuten 1900-luvun alun taloissa. 8+1 kerrosta, kuten Stockmannin nurkilla, sopii Helsinkiin ihan hyvin. Saadaan yli 2-kertainen kerrosalamäärä.
Se autopaikkanormi pitää yksinkertaisesti muuttaa.
”Toisaalta pysäköintihalli pihan alapuolella tarkoittaa, ettei pihalla ole puita. Joka viidenteen kortteliin kuusikerroksinen pysäköintitalo?”
Pihan kooksi jää vain 76×76 metriä, joten ei siihen mitään suurempiapuita edes mahtuisi ja ne varjostaisivat pihan ja asunnot pimeiksi
Nykyään kattopuutarhat ovat yleisiä ja pieniä puita ,alle 10 metrisiä ,voidaan helposti kasvattaa katolla,joka korotetun pihan kansi on.
Voi olla, että Suomesta on rakentamisen taito onnistuttu hävittämään kokonaan ?
Sairaaloita suunniteltaessa vaaditaan nykyään, että rakennuksia on mahdollista laajentaa ja korottaa myöhemmin. Sama vaatimus voitaisiin laittaa asuintaloillekin: niitä on voitava korottaa myöhemmin, jos ja kun käsitys oikeasta kerrosluvusta muuttuu. Muutaman kerroksen korotukseen varautuminen tuskin vaikuttaisi kovin paljon rakennuskustannuksiin.
Katutasoon saadaan kaupunkimaista katutilaa ja ratkaistaan vielä se pysäköintiongelmakin rakentamalla talon alaosa muutaman kerroksen verran umpi-umpi kortteliksi ja sitten torni tai kaksi siihen päälle. Autot mahtuvat sen umpikorttelin sisäosaan. Umpiosan päälle tornien väliin saadaan tilava valoisa piha eikä mikään kuilun pohja.
Piha kolmannedssa kerroksessa?
Kadulta katsoen taklo on kahdeksankerroksinen?
Siis niin kuin Itä-Pasilassa?
Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa aikanaan istuneena ja mm niiteä keilaniemen torneja miettineenä torneille on paljon hyviä perusteluja. Ensiksikin saadaan paljon asuntoja pienelle alueelle tuhoamatta kaikkia viheralueita talojen vierestä eikä myöskään synny niitä kuilumisia umpikorttelin pihojakaan. Tornit varjostavat paljon vähemmän toisiaan kuin tiheästi rakennetut 6-kerroksiset umpikorttelit. Eipä niissä umpikortteleissa useimpiin asuntoihin paista aurinko kertaakaan monena kuukautena vuodesta.
En kyllä oikein ymmärrä tuota slummiutumislogiikaakaan, enemmänkin riskinä on päinvastainen eli että Keilaniemen torneihin saattaa tulla hyvinkin hinnakkaita arvo-asuntoja.
Mikä on muutenkaan sen ”slummiutumisen” logiikka. Radanvarsiko se slummiuttaa ? Vain valoista hyvällä näköalalla olevat asunnot hyvässä ympäristössä 10min metromatkan päässä kaupungiun palveluista ?
Jos haluat arkkarikunnan barrikaadeille, niin toi runkosyvyyden kasvattaminen kannattaa vetää esiin. 🙂
Argumentti menee suurin piirtein näin: Suuri runkosyvyys heikentää asuttavuutta ja tuottaa pimeitä asuntoja, koska seinäpintaa ja sitten potentiaalista ikkunapintaa per lattianeliö on vähemmän. Tässä on myös joku normijuttu, ja joku tietävämpi korjatkoon, asuinhuoneessa pitää olla ikkuna ja ikkunapinta-alaa pitää olla tietty määrä suhteessa lattiapinta-alaan. Eli siis sama asuinpinta-ala kannattaa tehdä kapeampaan taloon.
Ja ceteris paribus toki noin. Retoriikkaan kuuluu myös että sankariarkkitehti taistelee rahanahnetta grynderiä vastaan joka haluaa tehdä pimeitä loukkoja. Mutta haluaisin kuitenkin huomauttaa parista asiasta tapauskohtaisesti:
Ensinnäkin, kun tehdään tiivistä eli kaupunkia, niin rakennustehokkuuden rajat tulee varjostuksista, katuverkosta, jne. jolloin ei ole vapautta tehdä samaa määrää neliöitä joko kapeisiin tai syviin runkoihin. Kummallakin saadaan valoisia asuinneliöitä ihan saman verran, syvemmällä vaan saadaan muuta tilaa enemmän.
Toiseksi, sen muun tilan tarve on nykyään ihan jotain muuta kuin siihen aikaan kuin valoisien pistetalojen ideaali muodostettiin. Esimerkiksi 55 neliön kaksiossa, eteinen, vessat, keittöt, komerot, kylppärit, jne. on helposti 20 neliötä. Ja ihmisillä on vaatteita, kenkiä, kodinkoneita, matkalaukkuja, fillareita, lyhyesti kamaa tilantarpeltaan joku kymmenen kertaa enemmän kuin 30-luvulla. Jossain tahattoman parodian ääressä ollaan kun 9 metriä syvän lamellitalon ulkoseinää vasten on ikkunaton komero ja sauna jossa on puolen neliön tuuletusikkuna.
Kolmanneksi, äkkiseltään jos makuuhuoneessa on tarkoitus nukkua, niin luonnonvalon maksimointi on vähän hassu tavoite.
Eli voisiko niitä käsityksiä runkosyvyyden syntisyydestä ehkä vähän päivittää?
Meidän talossamme runkosyvyys on 15 metriä ja jotenkin tässä on pärjätty.
Kaappitila/vaatehuone, kylppäri vessa ja vaikka makuualkovi sinne keskelle taloa, jos huoneet halutaan pit6ää pieninä.
> Toisaalta pysäköintihalli pihan alapuolella
> tarkoittaa, ettei pihalla ole puita. Joka
> viidenteen kortteliin kuusikerroksinen
> pysäköintitalo?
…
> Asukkaita olisi neliökilometrillä siis noin
> 25 000. Tämä riittää aivan mainiosti
> ylläpitämään palveluja ja joukkoliikennettä.
Lienee kaupungin omassa vallassa haluaako se lieventää pysäköintipakkoa tuommoisella hyvien palveluiden alueella, ja kiristää puupakkoa. Mainitusta hehtaarin tontista voi jättää 10 % kaivamatta parkkikellariksi, jolloin pihaan voidaan hyvin istuttaa 40 puuta jos puiden väli on n. 5 metriä.
Terv JJ
Sopii, mutta rikkoo helposti kaupunkirakenteen. Erityisesti laitojen talouskaistat eivät ole niin hyvä idea kuin miltä ehkä kuulostaa. Munkkiniemen Puistotien, Huopalahdentien ja Paciuksenkadun risteys on paikkana hyvin valaiseva, koska siinä voi vertailla kolmea erilaista kaupunkibulevardin toteutustapaa. Samalla voi huomata ettei kaupunkikuvan kannalta kannattaisi mitoittaa jokaista kaistaa täysleveälle rekalle.
Jos Helsingissä tehdään 50-60 metrin levyisiä aukkoja, kannattaa ne erityisesti itä-länsisuunnassa tehdä valaistussyistä epäsymmetrisiksi s.e. liikenne ohjataan eteläpuolelta ja pohjoispuoli varataan jalankulkijoille ja kevyelle liikenteelle. Esimerkiksi esplanadin puisto olisi paljon toimivampi jos se olisi alunperin ymmärretty siirtää pari kaistaa pohjoiseen s.e. Etelä-Esplanadi voisi olla kaksisuuntainen.
Tämä on kyllä vähän olkiukko. Oma kokemukseni on että pätevä arkkitehti nimenomaan hyödyntää lämpimän eteläisen ja kylmän pohjoisen valon kontrastin sisätiloja suunnitellessaan, mutta siihen tarvitaan a) läpitalon huoneisto ja b) suoria avoimia linjoja huoneiston läpi.
Enemmän kuin kuusi kerrosta tehostaa maankäyttöä, mutta tuo mukanaan sellaisia haasteita mm. suunnittelulle, että itse pidän kuutta kerrosta parhaana vaihtoehtona. Autopaikat eivät ole ongelma, kun asia otetaan huomioon kaavoitusvaiheessa.
On uusiakin taloyhtiöitä, joissa paikat ovat pihakannen alla ja pihalla on silti ihan normaali pihapuusto. Tietämissäni yhtiöissä piha on kadulta katsoen toisessa kerroksessa ja paikoitus-, varasto- sekä liiketiloja on ensimmäisessä sekä kellarikerroksessa.
Pyörävarastoihin en oikein usko. Liian kallista tilaa valitettavasti. Kaikkien uusien rakennusten pyörävarastot näytetään tehtävän niin, että ne voidaan jälkikäteen muuttaa liiketiloiksi. Näin on käynyt mm. Ruoholahdessa. Kaupunkikuvallisesti se on hyvä asia, koska liikkeet elävöittävät kaupunkia. Ne myös parantavat palveluja asukkaille ja tuovat työpaikkoja alueelle. Nyt tlanne esimerkiksi no9issa
Siinä Osmo olet oikeassa, että kadunvarsipaikat pitää olla varattu lyhytaikaiseen pysäköintiin. Lyhytaikaisten paikkojen saatavuus on ensinnäkin yrityksille elinehto. Toiseksi autojen paikoitus kadun varrella ei ole turvallista. Esimerkiksi Tanskassa se on kielettyä. Autopaikkoja kannattaa rakentaa vain sellaisiin kohtiin, jotka eivät mene muuten kaupaksi. Eli kellarikerrokset tai pihanperät. Rakentamalla paikoitustaloja tuhlataan tilaa, pienennetään kokonaistehokkuutta ja tehdään ikävää, kuollutta kaupunkikuvaa.
Rakennetaan 60-kerroksinen talo, niin ei tarvita yhtään autopaikkaa, koska kaikki kuviteltavissa olevat palvelut mahtuvat samaan taloon.
Varmaan näin ja toivottavasti on olkiukko, tuo on vaan minun kokemukseni aiheesta keskustelemisesta. Odelle osanottoni, Töölössä raukkaparat asuvat jopa 18,5 metriä syvissä asunnoissa. Ne makuualkovit muuten lienee kielletty rakennusmääräyksin, joita voinee kiertää kutsumalla niitä varastotilaksi. Varsinkin omakotitaloissa on sangen hämmentäviä varastohuoneita. 🙂
Miksei muuten parkkitiloja voisi myös rakentaa niin että ne on muutettavissa liiketilaksi. Jos vaikka ensin yrittäisi myydä niitä sillä oikealla hinnalla, ja jos ei käy kaupaksi, niin sitten muutettaisiin muuksi tilaksi.
Monet ovat varmasti kauhuissaan tästä. Mutta juuri näiden syiden takia pitäisi pistemäisiä kerrostaloja miettiä Helsingin merenläheisille alueille. Esim Kivinokkaan. Näillä alueilla on perinteikäs historia ja oma kulttuurinsa. Tietyt osat pitäisi museoida.Kivinokasta. Mökit ovat tietysti romanttisia. Mutta pienet , huonokuntoiset mökit ja kivenheiton välein olevat yhteistövessat eivät ehkä olekkaan niin hohdokkaita. Osittain vähän satunnaisesti ripotellut kesämökkikylät ovat tietysti kivaa pienelle piirille.Puistomaisuus ja luonto on vähän niin ja näin. Ilmasto suomessa on mikä on.
Tiettyjä osia mökkikylistä pitäisi purkaa ja korvata jonkunlaisilla kerrostaloilla. Olisi hienoa jos monet nykyisistä mökkiasukkaista muuttaisivat kokovuotisesti asumaan uusiin taloihin.Näistä alueista pitäisi tehdä moderni versio luonnonläheisestä puutarhakaupungista. Samoilla tavoitteilla kuin ennen vanhaan.Täällä jos missä pitäisi sitten joustaa autojen ja parkkisten haitoista. Slummiutumisesta ei tarvitse edes puhua. Oikeasti päinvastoin. Tilaa oikeille kauniille puistoille ja merenläheiselle luonnolle vapautuisi todella paljon.
Joo, sillä paikataan leveiden pääväylien aiheuttamaa alenemaa aluetehokkuudessa.
Itä-Pasilan huono maine ei varmaankaan johd siitä että autot on häädetty pois pihalta kannen alle. Ei ne pihalla liikkujat ole siitä kiinnostunut montako metriä siinä on välissä eli kutsutaanko sitä kanneksi vai tunneliksi. Sama koskee n.s katutasoa. Eiköhän katutaso olisi parasta rauhoittaa kokonaan kevyelle liikenteelle ja palveluille ja siirtä se liikenne sinne maan tai kannen alle. Eli mielestäni Pasilassa suurin virhe on että sitä kantta ei jatkettu myös katujen ja ennenkaikkea ratapihan yli. Itä- ja Länsi-Pasilan väliin mahtuisi kokonainen kaupunginosa kun raiteet katettaisiin. Rakentamalla vielä kunnolla tornitaloja saataisiin Helsinkiin lopultakin oikeaa kaupungin tuntua.
Käykää kävelyllä Lauttasaaressa. Kaupunginosan puistomaisuus tulee siitä, että puut voittavat korkeudessa talot. Neljä kerrosta jää mainiosti puiden varjoon, kuusi on ihan maksimi. Kahdeksankerroksiset nousevat puiden yli, niitä ei voi rakentaa niin lähelle toisiaan ja parkkipaikkakentät kasvavat -> puutarhakaupunki muuttuu lähiöksi.
Minusta kuudesta kerroksesta kahdeksaan lisää tehokkuutta todella vähän mutta maksaa viihtyisyydessä paljon. Sen sijaan pitäisi sittn sinne metroasemille rakentaa niitä torneja. Ne näyttävät hoikemmilta, mitä korkeampia ne ovat, joten missään nimessä ei mitään kompromisseja niiden korkeuden suhteen. Matala torni tuntuu massiivisemmalta kuin korkea.
Eikö tuota tehokkuutta kannata miettiä niin että aseman lähellä muutama sata metriä vaikka 30 000 as/km2, seuraavat pari korttelia 15 000 ja lopulta sieltä townhouse-rivitaloalueeltakin olisi vain kilometri asemalle. Sen sijaan että olisi tietty kaava jota noudatetaan mattona homogeenisesti korttelista toiseen.
Espoossa ei ole rakennettu radan varrelle oikeastaan muualle kuin Espoon keskukseen ja Leppävaaraan, joten enempää esimerkkejä ei oikein ole. Espoon keskus on aivan hirvittävä. Leppävaaran kaavassa on yritystä, mutta niin fataaleja virheitä, etten oikein usko toimivaan, elävään tulokseen. Vain Sello on ok, sen ulkopuolelle ei ole muodostunut elävää kaupunkia.
Espoossahan ne tontit on rakentamatta, joissa muualla on kuntakeskus kauppoineen, kouluineen ja kunnan taloineen. 🙂 Jos Espoossa on jotain radan varressa, niin se on korkeintaan parkkipaikka. Slummit ovat yleensä vähän kauempana radasta, kuten Suvela.
Tässä on varmaan yksilöllisiä eroja, mutta oma elämänlaatuni parantui tuntuvasti muutettuamme asuntoon, jonka makuuhuoneeseen paistaa aamuaurinko. Aiemmin kaltaisellani iltavirkulla oli ihan tuskastuttavan pahoja vaikeuksia sopeutua aamuvirkkujen yhteiskuntaan. Nyt ainakin puolikas vuodesta on sujunut aivan kivuttomasti.
Muutenkin valo on kyllä todella tärkeä asia asuntoarkkitehtuurissa täällä päin maailmaa, jossa siitä on joka tapauksessa krooninen pula. Luonnonvalon määrällä on vaikutusta mielenterveyteen ja jaksamiseen, kuten kaikki tiedämme.
Harvoin (tai ei lainkaan!) käytettävien tavaroiden pitkäaikainen varastointi neliöhinnaltaan arvokkaassa kantakaupunkiasunnossa ei myöskään kuulosta järkevältä. Ajattelen tavaran hamstrauksen olevan samansukuinen ongelma kuin lihavuus: länsimaissa, joissa pienituloisenkin on mahdollista kartuttaa liikaa materiaa niin kehoon kuin sen ulkopuolellekin, ihminen ei ole vielä oppinut säännöstelemään kulutustaan ja omaisuutensa määrää tarpeen mukaan. Tarpeettoman tavaran säilömisestä samoin kuin tarpeettoman rasvakerroksen kerryttämisestä aiheutuu kuluja ja haittoja, joista uskon monien lopulta haluavan pyrkiä eroon.
Joidenkin vanhojen kerrostalojen liika syyvyys aiheuttaa todellisia ongelmia etenkin pienissä asunnoissa. Aikanaan opiskelijaboksia etsiessä vastaan tuli huomattava määrä putkimallisia koppeja, joiden yhdellä kapealla seinällä on yksi ikkuna. On totta, että varastointiin varatussa tilassa ei ikkunaa tarvitakaan, mutta asunto, jossa valoisuutta ei edes muutostöillä voi lisätä tarpeen vaatiessa (jos vaikka preferoi valoa varastotilan ohi), olisi ainakin itselleni kauhistus.
En nyt sano, ettei tuollaisia pitäisi saada rakentaa – onhan ihmisillä erilaisia kriteerejä asumiselle kantakaupungissa, ja osalle pimeys ei ehkä aiheuta niin paljon ikävyyttä kuin allekirjoittaneelle – mutta sanotaan nyt, että ymmärrän oikein hyvin arkkitehteja, jotka pyrkivät pitämään runkosyvyyttä aisoissa.
Noilla taloilla pyritään näyttävyyteen. Muutenhan Suomessa ei taida olla ainoatakaan slummilähiötä jonka tunnusmerkkinä olisivat korkeat tornit. Toki joidenkin toteutus on aika ruman, mutta slummia ne eivät ole. Ulkomailla ehkä on niitä oikeista pelottavia esimerkkejä, mutta johtunee että ne tornit siellä ovat kaikki kaupunkien vuokrataloja.
Mielestäni jos kantakaupungin ulkopuolelle halutaan rakentaa uusia umpikorttelikaupunginosia, voisi kerrosmäärää alentaa n neljään. Silloin valo tulisi kaduille ja pihat olisivat väljemmät. Jotain sen tyylistä kuin Pikku-Huopalahti siis.
Edelliseen vuodatukseen vielä tarkennus:
Itse asiassa noiden koppiyksiöiden kannalta taitaa olla aika sama, mikä runkosyvyys talossa on. Mutta isompien läpitalon asuntojen suunnittelu lienee olennaisesti hankalampaa, jos asunnon keskellä oleviin tiloihin ei tule ollenkaan luonnonvaloa. Vaikka tehtäisiin sellainen vertailu, jossa läpitalon kämppä on leveydeltään sama (eli suuremman runkosyvyyden kämppä olisi suurempi, kun siinä olisi keskellä tuota ylimääräistä varastotilaa), haluaisin itse asua pienemmän runkosyvyyden talossa olevassa kämpässä, joka ei katkea kahteen, toisistaan erilliseen osioon sen pimeän keskiosan vuoksi.
Varmaan toisinkin ajattelevia on.
> Onko kuusi kerrosta liian vähän?
On.
> kooltaan 100m x 100m… …korttelia kohden eli 600 – 700 asukasta
Jo on vähän!
> Joka viidenteen kortteliin kuusikerroksinen pysäköintitalo?
Ihan jees, jos se olisi ilmainen ainakin asukkaille, tai sitten enintään joku nykyinen autopaikkamaksu.
> kadunvarsipaikat… …Muutenhan niistä tulisi nykyiseen tapaan paikkoja kesäautojen pitkäaikaissäilytykseen.
Missäköhän tällaisia on? En ole törmännyt monessa paikassa asuneena ja oleskelleena. Otetaanpa vaikka tuo Kallion virastotalon vierestä menevä ilmainen kadunvarsipysäköinti. En ole kesäautojen pitkäaikaissäilytystä huomannut.
> Tällaisia kortteleita mahtuisi… …Asukkaita olisi neliökilometrillä siis noin 25 000.
Aika vähän.
> mutta koska tarvitaan myös puistoja, toreja, urheilukenttiä, leveitä bulevardeja raitiovaunuväyliä varten ja muuta sellaista
Miksi tarvitaan? Oletko varma? Ihan kaikkialla? Ihan kaikille, tosi superüberurbaaneille (ja tällaiseen tottuneille)?
> Kaduista ja pihoista tulee muuten pimeitä ja kuilumaisia.
Miksi tämän pitäisi olla ongelma kaikille? Ja eikö valonjanoiset voisi a) asua muualla, b) kävellä/kuljettautua valoon jonkin matkan päähän, kun tarve pääsee iskemään…
> Kuusikerroksinen umpikortteli antaa myös paremman tehokkuuden kuin korkeat tornit, joiden ympärille pitää jättää paljon tyhjää.
Miksi niiden ympärille pitää jättää paljon tyhjää? Ihan vaan ideologisista syistä?
> Yleensä tällaiset korkeat talot slummiutuvat, erityisesti jos ne rakennetaan kauas radan varteen. (Terveisiä Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnalle!)
Voisin kyllä nauraa sarkastisesti, kun Suomessa väitetään olevan slummeja.
Miksi ei Suomeen voisi rakentaa tosi urbaaneja (suuriakin) alueita? Sellaisia, joissa olisi niin epäluonnonmukaista asumista että. Ihan urbaanistumiskehitystä seuraamalla näkyy, että kaupunkimaisuus lisääntyy ja on hyvä asia, yhtenä esimerkkinä Hongkong (ja esimerkkejä voisi esittää esimerkki esimerkin perään): ”Vuonna 2010 ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti oli 45600 Yhdysvaltojen dollaria eli maailman 11. korkein.”, ”Vuonna 2006 elinajanodote oli 81,6 vuotta, viidenneksi korkein maailmassa.”.
Pienten asuntojen ongelma on, että ne ovat niin pieniä. Vanhoissa taloissa ne ovat pienempiä kuin uusissa taloissa, mutta se johtuu siitä, että nykyisin asunnoille on määrätty minimikoko – ei siitä, että runkosyvyys on eri. Nykyisin on myös mitoitusohjeet, jotka edellyttävät väljempiä tiloja.
Miniyksiöitä isommissa asunnoissa syvempi runko toimii oikein hyvin. Käytännössä se tuo lisäneliöitä, kun huoneiden leveydelle on minimi, joka nykyrakentamisessa tarkoittaa maksimia 😉 Vanhoissa taloissa huoneet ovat myös leveämpiä; huoneet ovat joka suuntaan nykystandardia isompia. Jollekulle tämä on viihtyisää väljyyttä, jollekulle toiselle tehotonta tilankäyttöä, kun samaan neliömäärän ei saada mahdutettua yhtä monta huonetta. Kapeamman rakennusrungon suurin hyöty onkin, että saadaan tehtyä useampihuoneisista asunnoistakin pienempiä, jolloin niistä voidaan pyytää korkeampi neliöhinta. Kapea runkosyvyys palvelee nykyisin enemmän kiinteistöspekuloinnin tarpeita kuin luo terveellistä ja viihtyisää asuinympäristöä. Ihmiset haluavat erilaisia asuntoja ja syvärunkoisten talojen asunnoille tuntuu olevan kysyntää, joten miksei niitä saisi rakentaa lisää? Vaikka vain osa uudistuotannosta.
Suomessa ei ole slummeja. Ei Suvelassa eikä muualla.
Ei torneja tornien tähden tai silloin kun umpikortteli on tehokkaampi. Esimerkiksi Pariisissa on tuhottu kaupunkia aikanaan sodanjälkeisessä hopussa, kun tehtiin torneja väljästi, vaikka kaupungin jatkaminen umpikorttelina olisi ollut järkevämpää ja tehokkaampaakin. Itä-Pasilakaan ei kovin tehokasta ole ja ihmisen kulkutasot ovat koneajan tuotoksia, jolloin keskityttiin säilömään ihmisiä, vaikka idea autojen jemmaamisesta olikin aikanaan hyvä.
Jos kuitenkin halutaan säästää metsiä ja pysäyttää kaupungin leviäminen ja välimatkojen lisääntyminen, niin jollakin tapaa olisi saatava ihmisiä sille alueelle, joka on jo otettu ihmiskunnan luovuuden käyttöön. Tornit, motareiden bulevardisoiminen…, alueita ja keinoja riittää, jos normeja säädetään ja lähtökohdaksi otetaan se, ettei kaupunki kasva sivuttaissuunnassa vaan paikoillaan. Ainakaan ei pitäisi rakennella huvilakaupunginosia kantakaupungin sisään, vaan kuusi kerrosta tulisi olla minimi.
Samalla kulutus ohjautuisi työllistävästi, kun palvelut olisivat käytännössä alakerrassa. Nyt ne jäävät monella kilometrin tai pidemmän matkan päähän ja arkena palveluita (laajasti ajateltuna) ei kuluteta ja viikonloppuisin lähdetään pitämään hauskaa jonnekin muualle, kenties lentokoneella, kun oma ympäristö on rakennettu vain tylsiä arkitouhuja varten. Samalla jää perustulo+palkka-työpaikkoja syntymättä, kun keskiluokkakin kuluttaa kotonaan eineksiä. Jos on tarkoitus työllä pitää yhteiskunnan kulisseja pystyssä, niin ei ole varaa ajatella vain korkeasti koulutettujen uria, vaan rakennettava kaupunkiakin niin, että kulutus synnyttää työtä, vaikka kulutus olisikin pienempää kuin nyt.
Tornit tiukasti umpikorttelissa, eli Manhattan, tuskin tulee ihan heti kysymykseen. Ihan sellaiseen ihmisryntäykseen en minäkään usko. Kuitenkin tornitaloille löytyisi kymmeniä hiekkakentän tai parkkipaikan palasia lähellä keskustaa ja uusillakin alueilla hyviä paikkoja. Slummiutuminen tuskin johtuu talon kerrosmäärästä, ovat paloturvallisia ja vanhuksillekin ok, kun hissit vievät, eikä tarvitse tapella kulttuuriarvoista hissin tähden. Valohommeleita en ymmärrä, jos haluaa ottaa aurinkoa, etsii auringon. Rakennetaan puistoja, rantoja, kattoterasseja ja silti joka katu pitäisi olla jotenkin luonnonvalolla tasaisesti valaistu?
Urho Kekkosen katu tuntuu aina pimeähköltä kun sille satun, mutta se tuntuu olevan ainoa katu joita on lähiaikoina rakennettu, josta tulee kaupunkifiilis. Siinä muuten näkyy tämä nykyaikainen rakentamisen halvalla meneminen. Toisella puolella vanhaa rakennuskantaa, josta huomaa missä kohtaa rakennus vaihtuu, mutta koko kadunpuoli on silti yhtenäinen kokonaisuus. Uusi puoli sitten kolme kopiota samasta julkisivusta. Sama firma monistaa muuten nyt torneja Kalasatamassa.
Pilkkopimeää syntyy totaalisen tollon tai neron avulla. New Yorkissa talot porrastettiin, jotta kaduille riitti valoa, mutta siellä pilvenpiirtäjien mittakaava on jotain muuta, kuin nämä meidän tornitalot. Turhaa säännöstelyä, jos joka akkunaan täytyisi osua tietty määrä auringinvaloa. Menee sitten harrastamaan puistoon d-vitamiinia välihyppelynä. Siihen sitä Central Parkiakin käytetään. Kalasatamassa olisi mahdollista tehdä samanlaista puistonreunaa Kalasataman keskuksen pohjoispuolella. Rantaan suuri puisto ja tornit riviin Sörnäisten rantatien itäpuolelle, jos haluaisi tempaista tornit ruutukaavamaisesti.
Nykynormejen sisällä ei pysty mitään uutta järkevästi toteuttamaan, joten ne pitää saada ensiksi uusiksi, jos haluaa pysäyttää leviämistä ja muuta tyhlausta. Samalla syntyisi uuden näköisiä ratkaisuja ja uutta kaupunkia.
Erinomainen kirjoitus mutta,
OS:
Ei pidä paikkaansa.
Taloyhtiöni sisäpihassa kasvaa jo kolmen kerroksen korkuinen puu autohallin päällä. Tosin sille on muurattu n. 15m^2 kokoinen vyötärön korkuinen istutusallas. Tuollaisia altaita ei toisaalta tarvita montaa, eihän sinne sisäpihalle lähiötyyppistä metsää kukaan halua.
”Yksikin kerros lisää, ja pysäköinnissä olisi mentävä kahteen tasoon. Jos pysäköinti olisi maan päällä, joka toinen kortteli pitäisi varata pysäköintikentäksi, mikä olisi tietysti ihan toopea.Toisaalta pysäköintihalli pihan alapuolella tarkoittaa, ettei pihalla ole puita. Joka viidenteen kortteliin kuusikerroksinen pysäköintitalo?”
Koko korttelin kokoinen pysäköintitalo olisi oikein hyvä. Jos kortteli on kokonaan autoille pyhitetty, ei tarvitse jättää sitten sisäpihaakaan vaan sen voi rakentaa kokonaan umpeen. Rakennusaikana vielä voinee tehdä halvalla kävelytunnelin kadun ali asuntokortteleista, ainakaan autoilijoista ei löytyne vastustajia tällaiselle järjestelylle.
Ja kun autoilu tulee aikanaan tiensä päähän pömpelin voi purkaa ja laittaa asuntoja tai palveluja tilalle. Nykyinen ”moderni” kaava tulee aikanaan näyttämään vähän naurettavalle lämmitystolppa-aukioineen. Arvatkaahan vaan saako niitä aikaanaan purkaa kun on museovirasto vastassa 🙂
Eiköhän talojen slummiutumiseen vaikuta huomattavasti enemmän se, keitä taloissa asuu kuin se, kuinka korkeita ne ovat. (Terveisiä Helsingin kaupunginhallitukselle!)
Periaatteessa noin, mutta samalla kannattaa muistaa, että lähes kaikissa suomalaisissa asunnoissa on liian vähän säilytystilaa. Lisäämällä syvyyttä, saadaan lisää vaatehuone ja komerotilaa.
Itse en oikein ymmärrä, mitä tekemistä kaavoittajalla on esimerkiksi kerrosalan kanssa? Eikö kaavoittajan pidä kertoa kadun linjaus, liityntöjen sijainti ja räystäskorkeus? Loppu pitäisi kuulua tontin omistajalle. Ihan näin yksinkertaista asia ei toki ole, koska Suomessa ei ole kilpailua, joka ohjaisi rakentamista.
New Yorkin mallia voisi soveltaa Helsingissäkin. Ei rajoiteta talojen korkeutta mitenkään, sen sijaan rajoitetaan talojen pohjapinta-alan suhdetta tontin pinta-alaan.
” Yksikin kerros lisää, ja pysäköinnissä olisi mentävä kahteen tasoon.”
Miksi asuintaloon pitäisi tehdä pysäköintitilat?
Esimerkiksi jenkeissä on erikseen toimisto- ja asuintalot ja pysäköintitalot. Pysäköintilat eivät ole asuntokohtaisia, vaan ne myydään/vuokrataan niille, jotka niitä tarvitsevat.
Ei ole oikeudenmukaista, että pysäköintitilan hinta jyvitetään asuntoon, jolla ei edes ole autoa, jolloin autottomat pannaan maksamaan pysäköintilankin rakentamisesta.
Hyvä, kannatan kaupunkimaisten ja ihmisille mitoitettujen kaupunginosien rakentamsta.
Teoriassa ylöspäin noustessa kapenevat talot voisivat maksimoida asumistiheyden ja ikkunoihin tulevan valon (mutta asumisviihtyvyys voisi talojen kasvaessa jo laskeakin).
Suomalaisllan nyt sattuu olemaan paljon sellaisia tavaroita, joita käytetään vain sesonkeina. Eli talvi- ja kesävaatteet. Lisäksi tulee muut sesonkeihin liittyvät tavarat kuten joulukoristeet ja tuulettimet, ilmankostuttimet viilentimet, mahdolliset urheiluvälineet kuten
sukset.
Ainakaan minulla ei ole ikinä ollut varastotilaa tarpeeksi. Usein olisin ollut tyytyväisempi jos sieltä ylikokoisesta vessasta olisi siirretty yksi neliö varastoon.
Miksei parkkipaikkoja voisi laittaa pysäköintitalohin kaupunki-moottoriteiden varsille, nykyiselle liikennevihreälle? Motareita on esikaupunkialueilla melkein kilometrin välein,eli kävelymatkat ei puolta kilometriä ylittäisi, talon eteen sitten tosi lyhytaikaisia pysähdyspaikkoja autojen lastausta ja purkua varten.
En minäkään tuossa keksinyt riittävän painavaa syytä pakottaa tekemään kaikista asunnoista kauttaaltaan valoisia. Mutta pelkään, että jos asunnoista saa tehdä pimeitä loukkoja, muunlaisia ei enää tehdä ollenkaan. Miten voitaisiin varmistaa, että jatkossakin meille pimeysallergikoille on tarjontaa?
Olen siis suht. hiljattain muuttanut, ja tuli todettua ainakin omalta osaltani, että täysin tarpeetonta tavaraa on aivan liikaa, ja sellaisia tavaroita joita käytetään kerran vuodessa, voisi olla järkevämpää lainata tai vuokrata kuin varata kallista tilaa niiden ympärivuotista säilytystä varten.
Tyylejä on tietysti monia, mutta itse asun mieluummin lähempänä keskustaa pienemmässä ja valoisammassa asunnossa, vähin tavaroin ja vaikka ilman autoa, kuin kauempana väljemmin, pimeämmin ja enemmän tavaran kanssa. Jos tavaraa olisi syystä tai toisesta pakko olla paljon, säilyttäisin sitä mieluummin erillisessä varastossa kellarissa/ullakolla tai jopa eri rakennuksessa, kuin pitäisin asunnossani varastointiin varattua, tilaa vievää ja valon kulkua estävää koppia, jonka neliöhinta on sama kuin muunkin asunnon. Toivon mukaan kummankin tyylin edustajat mahtuvat samaan kaupunkiin jatkossakin.
Pelko, että rakennettaisiin heti ja itsetarkoituksellisedsti huonoja asuntoja, jos laki ei sitä kiellä, voi koska sosiaalista asuntotuotantoa, jossa kaikkki menee kaupaksi ja hinta on sama. Silloin voi oikaista tekemällä huon oja kerrosneliöitä. Markkinaehtoisessa tuotannossa tätä riskiä ei oikein ole, koska hyvästä maksetaan enemmän kuin huonosta.
Minusta olisi lähtökohtaisesti parempi ratkaisu tehdä korkeampia taloja ja jättää näin vapautuva maa viheralueiksi, joko kaupunkiin tai mielummin vielä ydinkeskustan ympärille, niin että kaupunkirakenne pysyisi tiiviinä. Autojen säilytys maan alla olisi järkevää. Voisikohan leveiden katualueiden alle rakentaa pysäköintihallia, jotta voitaisiin pysyä yhdesä pysäköintikerroksessa? Putket ja kaapelitkin voisi sitten samalla asentaa sisätiloihin, ettei tarvitsisi jatkossa joka kesä repiä katuja auki.
juha
En tiedä, mutta voi olla, ettei pelastuskomentaja hyväksy ajatusta laittaa kaukolämpöputket kulkemaan autohallien kautta. Ongelmia voi tulla myös kaasuputkien kanssa.
Aika moni on ratkaissut varastotilaongelman ottamalla huoneistoon jostain syystä rakennetun saunan parempaan käyttöön. Pienasunnossa sauna on täysin tarpeeton ja sitä paitsi enerkiasyöppö.
Hyvä pohdintaa.
Kuitenkin jäin kaipaamaan katon hyödyntämistä. Se on ollut kova sana jo muualla kymmenisen vuotta sitten.
Miksi katolle ei laitettaisi puutarhaa ja ulkoilulauetta. Tuulelta suojaavat reunat olisivat hyvä.
Katto on rauhallinen ja varsin puhdas paikka vaikka lapsille ulkoilla.
Autot kuulluvat maan alle. Kuten aiemmassa kommentissa oli, voisi autohallit olla muunneltavissa myöhemmin eri tarkoituksiin. Jakaa vaikka muuksi säilytystilaksi tai liiketilaksi.
Kyllä korkeitta voisi reippaasti nostaa, mutta sitten tarvitaankin hyvää suunnittelua.
Siitä on paha puute nykyään Suomessa. Taloja piirretään laskukone kädessä insinöörien voimin. Tarvittaisiin korkeatasoista arkkitehtuuria.
Chicagon Marina City on oiva esimerkki kun kaikki on rakennettu samaan tönöön, autopaikat, kämpät, kaupat, venepaikat.
http://en.wikipedia.org/wiki/Marina_City
Tuosta luonnonvalosta. Kuka edes haluaa, aamuaurinkoa lukuunottamatta, että kämppään paistaa aurinko sisään? En minä ainakaan, kesällä on tuskaisen kuuma ja talvella häikäisee.
Mieluummin varjostettua tai epäsuoraa valoa kahdesta suunnasta (kulmahuoneet). Toki tämä on vaikeaa niissä peräänhaikailemissani umpikortteleissa.
Kertaapa vielä Osmo näin vaalien alla mikä vaikkapa Keilaniemen torneissa on tehotonta? Muuthan ovat jo idean etuja täällä kuvailleet…
Pysäköinnin voi hoitaa paljon tehokkaammin pysäköintirobotilla. Se menee useamman kerroksen maan alle, mutta tilankäytön tehokkuus on moninkertainen, koska ajoramppeja ei ole kuin yksi. Auto itsessään ei vie paljoa tilaa, mutta ajokaistat vievät!
Näitä ei ole vielä Suomessa näkynyt mutta se lienee ajan kysymys. (Olen kuullut kollegalta, että Lahteen olisi mahdollisesti suunnitteilla valtakunnan ensimmäinen?)
Meinaatko että ikkunat jätetään kokonaan rakentamatta?
Olen muuttanut viimeisen 10 vuoden aikana kahdeksan kertaa ja minulla ei varmasti ole yhtään ylimääräistä tavaraa.
Silti suomalaisissa asunnoissa ei meinaa löytyä kaappitilaa minun vaatteille Eikä niitä vaatteita edes ole paljoa, koska olen mies.
Toki jos heittäisin urheiluvaatteet, juhlavaatteet sekä remppatyövaatteet roskiin, samaten työkalut, urheiluvälieneet, kumisaappaat, lasten leikkikalut ja polkupyörät sekä siirtyisin 100%:sti liikkumaan autolla, niin varasto sekä kaappitila alkaisi riittämään.
Vielä kommentti noihin tornitaloihin: Ne muodostavat usein ympärilleen hyvin tuulisen ja epämiellyttävän pienilmaston, jossa ei tahdo kasvaa oikein mikään. Torni katkaisee korkeammalla virtaavat tuulet ja pyöräyttävät ne talon ympärille alaspäin. Siksi tornitalojen suunnittelussa tulisi ottaa ehdottomasti huomioon rakennuksen aerodynamiikka; miten tuuli rakennuksen ympärillä käyttäytyy, tuulenohjaimia jne. Näillä voi olla yllättävän suuri vaikutus ympäröivän kaupungin viihtyisyyteen!
20/30-luvun neuvostovaltiossa oli hauskoja disurbanistisia avantgardekaupunkisuunnitelmia. Niissä kaupunki saattoi olla yksi loputon maisemaa halkova talo jonka katolla tai alla kulki moottoritie/rautatie.
Tuo 5-6 kerrosta on sellainen maksimi, josta huoneistojen ikkunoista ja parvekkeilta syntyy vielä nipin napin jonkinlainen yhteys kadulle. Korkeammalla olevat asunnot elävät ns. omaa elämäänsä eivätkä kontribuoi katuelämään. Tästä ovat kirjoittaneet Gehl ja Jacobs ja muut.
(Tosin missä Suomessa muka olis parvekkeet kadulle päin… Kelpais kyllä, sieltä vois katsella iltaelämää ja ryystää espressoa.)
Singaporessa vapaarahoitteisissa condoissa ei taida olla pysäköintinormeja. Tai siis, en tiedä. Useimpiin on rakennettu maan alle parkkihalli, ja talot ovat 8-50-kerroksisia, riiippuen paikasta. Hdb:issä taitaa olla pysäköintitalot vieressä. Kerroksia on 10-30, noin äkkiä laskien.
Palvelut on Hdb:issä kivijaloissa. Tosin kaikki on katettua ulkotilaa. Olen käynyt mm lääkärillä, jonka odotustilat HDB:n alakerrassa olivat tällä tavalla. Metroasemalla on melkein aina korkea rakennus kyljessä.
Suomessa on erimoista. Ihmisten ei voi olettaa juuri tekevän mitään ulkosalla mitä johonkin palveluun tulee. Mietityttää välillä, ovatkohan kaikki erot peräisin ilmastosta ja asukastiheydestä? Ehkä.
Noilla saataisiin koko Helsinki meren rantaan ja taitaisi mahtua aika paljon väkeä muulatakin Suomesta.
Jäisi paljon puistoja ja muuta luontoa. Ei pelkkää betonia ja asfaltia kuten nyt.
Asutuksen, kaupan ja työpaikkojen tiivistämisellä samoille alueille sopivilla keinoilla päästäisiin irti siitä, että keskiluokan ostovoimasta osa menee nyt kaupan logistiikkaketjun hoitamiseen omalla autolla, mikä johtaa taas siihen, että näille autoletkoille joudutaan julkisista varoista rakentamaan uusia teitä, siltoja ja tunneleita. Ja sitten vielä maksamaan saasteiden aiheuttamat sairaudet. Kaikki tuo vie sitten tilaa asunnoilta ja ollaan taas jossain Sipoossa. Tuon ostovoiman voisi käyttää työllistävämmin kantakaupunkimaisessa ympäristössä ajamisesta elämiseen teemalla.
Toki voi olla, että kaupan alalta häviää fyysiset liikkeet nettiin, mutta toivoa sopii että jäljelle ei jäisi automarketit, vaan lähiputiikit. Kaavoitus tässä aivan ratkaisevaa ja se miten sillä muodostetaan ihmisten elämäntyylit. Mikäköhän kaupunki muuten sitten on, jos kaupan keskus onkin tulevaisuudessa internet? Autot haetaan satamasta nettitilauksilla, kaupat ovat enää varastohalleja, joista haetaan omalla autolla tavaraa, myyjiä ei tarvita, kun tieto tuotteista tulee netistä ja ostokset kuitataan elektronisesti, työsopparit hyllyntäyttäjillä jotain 15h viikossa, johon on pakko saada asumistukea tai muuta lisää jostakin, jos ei saa toista 15h sopparia muualta…
Tuli mieleen, että Sörnäisten rantatien tuntumassa JHL:n päämajan vieressä ja Katri Valan puiston rajana on noin 10-kerroksinen talo, joka olisi käynyt malliksi tuolla Jätkäsaaren Tyynenmerenkadulla. Siitä voi myös käydä mittailemassa onko 10-kerrosta jo liikaa vai sopivasti ihmisten kaupunkiin.
Verkkokauppa.com sattuu olemaan niin pulska, että sen mittakaava ja korkeus on epäsuhdassa vieressä nouseviin asuintaloihin, vaikka julkisivussa onkin kadun puolella hyvääkin. Puistoon se näyttääkin sitten monotonista selkäänsä. Jos Tyynenmerenkadulla olisi ollut tuollainen 10-kerroksinen talorivi ja niiden takana tuo 6-8 kerroksinen, niin se auringinvalo olisi päässyt vielä puistoon silloin kun aurinko ylipäätään on tarpeeksi korkealla, ettei roskakatos blokkaa sitä. Vaikka talot ovatkin kesken, niin uskaltaisin väittää niiden jäävän vajaamittaiseksi suhteessa Verkkokauppaan ja samalla jää rakentamatta jokusen kymmentä asuntoa. Yhtä lailla Verkkokaupan kattoterassilta katsoen alapuolinen rakentaminen näyttää tuhlailevalta, ainakin siihen nähden että nyt menee viimeisiä rakentamattomia alueita, joilta ei tarvitse raivata metsää pois.
Toimivilla markkinoilla joo. Kai.
Vaan eikös täällä olla harvinaisen yksimielisiä siitä, että Helsingissä on aivan järkyttävä asuntopula? Voi hyvin olla, että niistä pimeistä varastoneliöistä tulee tässä tilanteessa helposti maksettua sama hinta kuin valoisista, jos kämppä on muuten ok ja jostain pitää katto löytyä pään päälle.
Luulen, että valon vaikutus on niitä juttuja, joita ei välttämättä ymmärretä arvostaa riittävästi juuri sillä hetkellä, kun ollaan asuntoa katsomassa. Luulen myös, ettei valon määrän maksimointi huoneistoissa kiinnosta rakennuttajia ainakaan enempää kuin pinta-alan maksimointi. Enpä nyt kuitenkaan heti osaa sanoa, pitäisikö tässä markkinoita jotenkin ohjata vai ei. Tuskin sellaista tutkimustakaan on olemassa, jossa olisi vertailtu asuntojen terveysvaikutuksia valon tulosuuntien mukaan (valoa vain yhdestä suunnasta kerrallaan vs. yhtä aikaa vähintään kahdesta suunnasta). 😀
Pimeiden neliöiden, siis sellaisten joihin ei tule lainkaan valoa, tulisi olla valoisia halvempia. Näin esim. 100 neliön asunto, jossa puolet neliöistä on pimeitä, olisi halvempi kuin muuten vastaava asunto, jossa valoa tulee kaikkialle. Mutta jostain syystä arvelen, että noista puoliksi pimeistä sadasta neliöstä saa kuitenkin lähes saman hinnan. Tästä seuraa, että rakennuttajan kannattaa suosia sitä suurta runkosyvyyttä, koska silloin näitä lähes saman arvoisia neliöitä saadaan tehtyä enemmän samalle tontille, joutumatta kuitenkaan tekemään enempää ikkunoita (joiden olen ymmärtänyt olevan kalliita tehdä) = profit.
Mielestäni silläkin on väliä, tuleeko valoa vain yhdestä suunnasta vai useammasta yhtä aikaa. Pienemmän runkosyvyyden taloon saa läpitalon asuntoja, joissa valoa tulee talon kummaltakin puolelta. Suuren runkosyvyyden talossa se keskellä oleva pimeä varasto/kph-setti katkaisee valon, jolloin tuloksena on valoisuuden suhteen astetta huonompi viihtyvyys (mutta varastointimahdollisuuksien suhteen toki astetta parempi).
Hyvinkin monissa uusissa kerrostaloissa parvekkeet ovat kadulle päin. Tosin uudet kerrostalot tuppaavat olla paikoissa, joissa ei ole kadulla ilta- tai muutakaan elämää.
Tämä onkin outoa, miksi uusissa umpikortteleissa parvekkeet tupataan laittamaan yleensä sisäpihan puolelle?
Yleensä näkymät ovat ulkopuolella avarammat ja mielenkiintoisemmat, eikä melutasokaan ole ulkopuolella välttämättä korkeampi kuin kaikukammiomaisella sisäpihalla.
Runkosyvyydestä. Lienee yksiselitteisesti niin että valon määrällä on elämisen laatua kohottava vaikutus. Täällä monet kirjoittajat tuntuvat olevan sitä mieltä, että tiiviin rakentamisen alttarille kannattaa uhrata kaikki muu mikä asumisesta on opittu viimeisen sadan vuoden aikana.
Hamstraaminen on aina hamstraamista. Mutta kumminkin. Tosi paljon samaa mieltä. Sesonkikamat vievät tilaa. Oletetaan yksi tilanne , että omistaa kaksi polkupyörää. Yksi maantiehirmu kesälle ja yksi arkisempaan käyttöön. Kummatkin sen verran hienoja laitteita , ettei niitä uskalla pistää normaaliin pyöräkellariin naarmutettaviksi. Ja sitten muutama hassu auringonvalolta suojattava väline. Se kaappi ei olekkaan enään ihan riittävä , vaikka muuttokuorma on muuten melkein opiskelijatasoa. 100 vuotta sitten rakennetut talot eivät oikein vastaa nykyajan vaatimuksia. Em. detaljit pitäisi huomioida paremmin nykyisiä kerrostaloja rakennettaessa. Ja niistä pientaloista. Miksi ne pitää kaikki välttämättä tunkea tontin keskelle ja sijoittaa siten , että naapurin olohuoneesta on suora näköyhteys. Ja sillä etupihalla ei kyllä tee yhtään mitään. Nurmikon tuunaaminen on itselle pelkästään ajan ja rahanhukkaa. Edes kovalla rahalla on vaikea saada itseä tyydyttäviä vaihtoehtoja. Vaikea kuvitella , että nämä seikat olisivat ihan prosenttikamaa. Asuntotarjonta voisi olla monimuotoisempaa
Tekniikka voitaisiin laittaa erilliseen käytävään maanalaisen pysäköintikadun viereen. Ongelma vaan lienee hinta. Minulla on muistikuva, että Aleksanterinkadun alle rakennettiin tätä ideaa muistuttaen tekniikkatunneli, joka maksoi mansikoita.
Marja-Vantaalla on suunniteltu rakennettavan kehämäisen pääkadun alle pysäköintihalli, en tiedä onko varaa myös toteuttaa se.
Tuo on väärinkäsitys, New Yorkissa on ollut pitkään kaava, joka rajoittaa talojen korkeutta: kaavan mukaan niistä tulee porrasmaisia, että katutasoon tulee valoa tarpeeksi (vanhat pilvenpiirtäjät ovat siksi porrasmaisia tai niiden edessä on aukio). Nykyisin tämä on korvattu simulaatioilla, joilla varmistetaan, että katutasollekin aurinko joskus paistaa. Lähtökohta on kuitenkin, että kerrosmäärä on rajoitettu. Jos haluaa lisää kerroksia, voi neuvotella kaupungin kanssa. Jos esim. antaa pari alinta kerrosta julkiseen käyttöön, voi saada lisää kerroksia.
Olen jo aiemin joskus sanonut,että valoa saa peileillä mihin haluaa. En jaksa ymmärtää, miten on niin kamalaa ja väärin rakentaa korkeita taloja. Ei voi rakentaa pimeitä muka juttuja. Antakaa niitä rakentaa. Jos eivät kelpaa, ei niitä kukaan rakenna. Miksi joku vihreä/joku muu uskoo olevansa se, joka tietää, mitä kukin tarvitsee?? Mulla asunto läpi talon ja lähes koko ajan verhot edessä. Jokainen puhukoon omasta puolestaan ja antakoon muiden ratkaista omat asiansa. Nykyään erilaiset vähän energiaa kuluttuvat valot on aika hyviä. D-vitamiinia haluavat ulos tahi purkille.
Kyllä suuret runkosyvyydet johtuvat pääosin siitä, että syvään runkoon saa useampia asuntoja yhden porraskäytävän ympärille. 60 luvulla rakennettiin kapearunkoisia hissittömiä kerostaloja joissa oli kaksi läpitalon asuntoa porrastasannetta kohden, nykyään menee hissikuilujen vuoksi vähän liian kalliiksi.
Vuosaaren Cirruksen arkkitehtuurikilpailun voittanut kapea tanskalaisehdotuskin raiskattiin toteutetunkaltaiseksi pötköksi lähinnä juuri porraskäytävien vuoksi.
Tällä tuotetaan kuolleita toimistokeskustoja ja harvaan rakennettuja, laajoja nukkumalähiöitä. Ei ehkä ihan sitä, mitä haluamme. USA:ssakin niissä kaupungeissa, jotka ovat heränneet kehittämään ja elävöittämään keskustojaan, on toisenlaiset kaavoitusohjeet:
– spåra
– autojen painaminen talojen alle ja
– ensimmäinen kerros kauppoja.
Toisaalta, jos haluamme selkeän jaon, jossa normaalit ihmiset asuvat radanvarressa omakotitalossa ja tekevät töitä keskustassa, niin tuo toimisto-, asuin- ja pysäköintitalojen eriyttäminen on ihan toimiva ratkaisu. Järjestelyssä keskustojen jäljelle jäävät asuintalot slummiutuvat. Itse vain kuulun niihin, jotka haluaisivat laadukasta keskusta-asumista hyvien palveluiden äärellä.
Näin käytännössä on. Talvella, jos aurinko sattuu paistamaan, suora auringonvalo valaisee kokonaisuudessaan etelään avoimen normaali-ikkunaisen läpitalon huoneiston lattian 15 metrin runkosyvyyden talossa. Tällaiset etelään tai länteen aukeavat puistonreuna- ja/tai ylimmän kerroksen asunnot ovatkin sitten varsin hintavia.
Simo Melenius kirjoitti:
”Korkeammalla olevat asunnot elävät ns. omaa elämäänsä eivätkä kontribuoi katuelämään.”
Mitä ihmettä edes tarkoittaa että asunto ”kontribuoi katuelämään”? Oletko ehkä arkkitehti kun puhut noin sekavia?
Asia lienee hieman monimutkaisempi kuin ”sellaista ei rakenneta, mistä ei pidetä”. Esimerkkejähän on hankkeista, joissa on tehty lähes kaikkien mielestä pahoja virheitä (en nyt mainitse nimeltä niitä, jotka tässä kohtaa aina mainitaan), mutta silti siellä asuu ihmisiä. Purkaminen ja uudelleen tekeminen tulisi kalliimmaksi kuin huonosti tehdyn sietäminen.
Peilit ja led-valot.. mjoo. Eivät korvaa luonnonvaloa, paitsi jos valon ainoana funktiona pidetään sitä, että näkee ympärilleen.
Ei siinä mitään, jos jollain on aina verhot kiinni ja asuisi mielellään pimeämmässä mutta tilavammassa kämpässä. Kunhan kaikki rakentaminen ei ole jatkossa tuollaista.
Saanko minä rakentaa sinun taloasi ympärille korkeampia taloja bloggaamaan valon? Luulisi kelpaavan, eihän sinun talosi pimeys ole mitään pois naapuri talon tulevilta asukeilta.
Kukin tehköön niin kuin itselleen parhaaksi uskoo -periaate toimii paremmin ympäristössä, joissa vaikutukset eivät koske muita. Kun taas ihmiset elävät suurissa joukoissa, joudutaan sopimaan joistain pelisäännöistä.
Huonoa kannata tehdä lainkaan, mutta kun hyvääkin voi tehdä monella tavalla. Pari metahuomiota:
Suunnittelun professionalisoitumisessa, alalla kuin alalla, yksi ongelma on että suunnittelu on valintoja. Yksinkertaisen esimerkikin mainitakseni esimerkiksi tiiviys ja isot pihat ovat kummatkin hyviä tavoiteita, mutta keskenään helposti ristiriidassa. Tai tällä blogilla jauhetuista asioista autoilu ja tiivis kaupunkirakenne. Ammattilaisen rooli olisi minusta kertoa mitä ne vaihtoehdot ovat, hänellä on siihen osaaminen ja kokemus, mutta se mitä halutaan ei ole semmoinen kysymys johon olisi insinöörivastausta.
Toinen asia, tekisi mieli vastata Saaralle ettei tietenkään kaikkia asuntoja ja alueita pidä rakentaa samalla tavalla, mutta Saaralla on pelkonsa kanssa tosiasiat puolellaan kun standardoinnin vuoksi ja suunnittelu-universalismin hengessä nimenomaan noin on tehty. Harvemmin näkee ihmisten raivoavan kun julkistetaan uusi Jopo, että minä enkä kukaan mun tuttu ainakaan halua tällä enkä muullakaan fillarilla ajaa, mutta auta armias jos joku ehdottaa autotonta kaupunginosaa, ikäänkuin siellä olisi pakko kaikkien asua. Ihan jo nettirauhan vuoksi pitäisi jotenkin päästä yhtenäissuunnittelusta, kaikkien ei tarvitse kuulua joka alueen kohderyhmään.
Tuossa kuusikerroksinen umpikurtteli kooltaan 100 x 100 metriä sisällä jää yli puolen hehtaarin valoisa puisto. Berliinissä on joitakin loistavia esimerkkejä siitä, miten niitä voi käyttää. Silti tonttetehokkuus on yli kaksi.
Kiinnostaisi Osmo että mikä vaikkapa Keilaniemen torneissa on tehotonta? Muuthan ovat jo idean etuja täällä kuvailleet…
Suomen kaupunkisuunnitelun ongelma on ”alvar aalto wannabee 30-luku# -perinne.
Ode kirjoittaa 6 kerroksen asuinkortteleista.
Miten sellaiseen synnyttää elävän kaupungin?
Asuntojen lisäksi tarvitaan työpaikkoja. Mielellään myös sillä suunnalla missä asutaan – vain ulkoistaako Helsinki työpaikkalaueensa sinne kehän I:n ulkopuolelle?
Kuusi asuinkerrosta voi olla ihan hyvä, mutta talojen on syytä olla korekampia. Katutasoon myymälä/palvelukerros, sitten pari kerrosta muunneltavia toimistotiloja ja lähelle kattoa loft / sauna jne tiloja. Talojen korkeus on tällöin uokkaa 9 – 10 kerrosta.
Alvar Aallon funkis ajattelussa näitä yhdistelmiä ei vain hyväksyttty. Syyt siihen ovat jääneet 30-luvulle.
Toistan t5äsäs yhden kuningasajatukseni vapaasti kehiteltäväkis jonkun omaksi kunnallisvaaliteemaksi:
Rakennetaan Pasilan ratapihan ympärille kaksikerroksien betonikansi (toinen liikenteelle, toinen parkkipaikoiksi., varastoiksi jne). Sen päälle uusi Töölön jatke, mielellään johonkin fiksuun rakennustyyliin. Näiden kolmen konstruktion välien tulee olla kelluvia.
Ja yksi asia: Maantieteelle emem mahda mitään, ette te emmekä me (Josif Stalin). Helsingin kokreudella aurinko on keskipäivällä kekimäärin (eism. tähän aikaan vuodesta) 30 asteen korkeudekka. Se pitää ottaa huomioon rakennsusuunnittelussa ja ideoinnissa, mielellään jo selkäytimen tasolla.
Suurin tekninen ongelma on junamelun välittymsien estäminen. Toinen on se, että soa nykyisistä ratiteista joudutaanpoistamaan.
Arveluni mukaan tämä 1) on mahdollista 2) maksaa ziljoona euroa ja 3) saadun rakentammismahdollisuuden arvo ylittää perustamiskustannukset.
Ja taas päästään yhteen lempparikaupungeistani Chicagoon 😀 Siellä on tuollaista kansirakennetta käytetty joen varrella.
http://en.wikipedia.org/wiki/Multilevel_streets_in_Chicago
Ehkä kaupunkisuunnittelulautakunnan olisi aika käydä Chicagossa opintomatkalla.
Ei välttämättä tarvitse Chiucagoon asti mennä. Sitäpaitsi Helsinki ei ole Chicago. Kartta, tyhjä paperi,kynä,harppi ja viivoitin sekä pari käsikirjaa riittävät hahmottamaan asian.
Edellyttäen että hallitsee geometriaa, kuten Platonin Akademeiassa jäseniltä vaadittiin.
Mikäli tien osalta rakennetta kutsutaan sillaksi, niin lienee sääntöjen mukaista asentaa ainakin osa kunnallistekniikasta kiinni rakenteisiin. Yksi esimerkki on Ruoholahdessa, mikä ei tosin ole kovin kaunis, niinkuin ei ole Japanissa mm. Osakassakaan kaupungin päälle tolppien päähän rakennetut moottoritietkään.
Pasilasta tulikin mieleen.. Ollaanko sitä ratapihan kuoppaa nyt sitten täyttämässä samaan tasoon kuin muuta Pasilaa? Siellä näytti olevan epäilyttävän laajoja tasoitettuja kasoja.
Eikös joskus ainakin ideana ollut rakentaa korkeata mutta alemmas?
Arvelisin että syynä on se melu ja katupöly. Ei sillä meluisalla ja alta aikayksikön likaisella parvekkeella oikeasti tee mitään, muuta kuin käy tupakalla ja sekin on kohta kiellettyä.
nimim. ”minulla oli paveke vilkkaasti liikennöiden tien suuntaan”
Tönöissä taisi olla 856 autopaikaa. En osaa sanoa kuinka paljon neliöitä yhtä paikkaa kohti.
Niin, jos joku sattuu olemaan Suomea kiertämässä niin tästähän on ihan suht hyvin toimiva esimerkki Kuopiossa jossa keskustassa on tehty juurikin näin. Omasta kokemuksestani se toimii erinomaisesti ja mielelläni näkisin samaa ideaa toteutettavan täälläkin suunnalla. Lisäksi joka autokadut ovat ainakin muutaman korttelin matkalla yksisuuntaisia ja sekin tuntuu ihan järkevältä mallilta.