Parantaako median murros tiedonvälityksen laatua

(Vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen 28.9.2012)

Paran­taa

Tämä kään­tyy ennen pitkää voitok­si. Juuri nyt laatu­jour­nal­is­mi on suuris­sa vaikeuk­sis­sa Inter­net-tar­jon­nan kanssa. Se on vaikut­tanut heiken­tävästi myös jour­nal­is­min tasoon. Onhan Hesarikin alka­nut kosiskel­la yleisöä kovin kevein kon­stein. Lehdis­tön per­in­teinen ansain­ta­logi­ik­ka on hukassa.

Ihmis­ten väli­nen tiedolli­nen eri­ar­voisu­us myös kas­vaa, kun asi­a­jour­nal­is­min tilalle voi halutes­saan vali­ta silkkaa roskaa ja jotkut myös val­it­se­vat. Tämä näkyy Yhdys­val­lois­sa kansalais­ten tietoisu­u­den jakau­tu­mise­na, kun jokainen voi seu­ra­ta sitä medi­aa, joka välit­tää hänen halu­a­maansa maail­manku­vaa. Jostain syys­tä olen joutunut Teekut­su-liik­keen pos­ti­tus­listalle, enkä voi kuin päivitel­lä viesteistä välit­tyvää kollek­ti­ivisen tyh­myy­den tasoa.

Ennen radio­ta ja lehdis­tön voimakas­ta esi­in­marssia huhupuheet muo­dos­ti­vat merkit­tävän osan tiedonväl­i­tyk­ses­tä. Sosi­aa­li­nen media on tuonut huhut takaisin. Tämä on val­ta­va haaste esimerkik­si terveysvalistukselle. 

Tietoa on nyt kuitenkin saatavil­la val­tavasti ja maail­man parhaat artikke­lit ovat edullis­es­ti kaikkien saatavil­la. Kan­sain­väliset laatu­julka­isut saat­ta­vat syr­jäyt­tää pien­ten val­tioiden kuten Suomen jour­nal­is­mia. Paha sitä on koti­mais­ten toim­i­tusten kil­pail­la Paul Krug­manin kolum­nien kanssa. 

Val­ta­va tiedon tar­jon­ta vaatii suo­dat­ta­jansa. Uskon, että järjestyk­sen myymi­nen tieto­tul­vaan on jour­nal­istin  tule­vaa työsarkaa. Päivit­täis­es­tä tieto­tul­vas­ta suo­date­taan olen­nainen ja kiin­nos­tavin, ker­ro­taan siitä olen­nainen ja tar­jo­taan link­ki alku­peräiseen lähteeseen. 

Paper­i­työläisen työ­paik­ka tässä vaaran­tuu, mut­ta jour­nal­istin taito­ja tarvi­taan entistä enem­män. Kun asi­akkaan ei tarvitse mak­saa paperi­sta eikä postin kan­nos­ta, suurem­pi osa hänen rahois­taan menee jour­nal­istin taskuun.

54 vastausta artikkeliin “Parantaako median murros tiedonvälityksen laatua”

  1. Jour­nal­is­mi, jos se yrit­tää perus­tua ajatuk­selle, että myy­dään bit­te­jä, ei toden­näköis­es­ti tule onnis­tu­maan. Krug­man kir­joit­taa, kos­ka hän halu­aa kir­joit­taa ja hänel­lä on aat­teen paloa. 

    Tulemme näkemään tiedonväl­i­tyk­sessä toden­näköis­es­ti yhä enem­män tyh­men­tymistä ja pirstaloi­tu­mista, ja sosi­aalisen medi­an huhumyl­lyn pyöri­tys­tä. Jour­nal­is­min puo­lus­t­a­mi­nen on minus­ta vähän väärää konservatiivisuutta. 

    Siis, toki uskon minäkin, että jokin pro­fes­sio tästä mah­dol­lis­es­ti nousee, mut­ta per­in­teisen tiedonväl­i­tyk­sen aika on ohi. Suo­dat­ta­ji­na toimi­vat tahot voivat men­estyä, mut­ta aika rajal­lis­es­ti. Lisäk­si ihmiset val­it­se­vat kyl­lä yleen­sä ilmaisen mak­sullisen sijaan, ja ovat valmi­ita hyväksymään sen, että ilmaisen tar­joa­jal­la on jokin agen­da. Näin on pitkälti jo nyt. Oli oma poli­it­ti­nen kat­son­takan­ta mikä hyvän­sä, niin Krug­ma­nia seu­raa­vat saa­vat talou­s­ana­lyysin­sä kyl­jessä aimo annok­sen ide­olo­giaa ja poli­it­tista retori­ikkaa. Jos jotain, tämä tulee lisääntymään.

    Ja siis, vaik­ka olen teekut­su­lai­sista var­maan samaa mieltä, niin aidan toisel­la puolel­la “vasem­mis­to­lainen media” näyt­tää aivan yhtä tyh­mältä. Ja kyl­lähän val­ta­me­di­an bias esimerkik­si Perus­suo­ma­lais­ten käsit­telyssä on jo Suomes­sa aika säälittävää.

  2. Onnit­te­lut Osmo Soin­in­vaara hyvästä raati-vastauksesta.

    Tekivät itses­tään idioot­te­ja kaik­ki ei-vas­tan­neet. Maku­tuo­ma­ri­na on help­po olla, mut­ta mikä on vai­hoe­hto. Etenkin ihmette­len somes­sa paljon viihtyvän Erk­ki Tuomio­jan kan­taa tähän kysymykseen.

  3. Yrität ilmeis­es­ti sanoa, että tarvit­taisi­in erään­laisia “tietoman­agere­ja”, joil­la kynän ei tarvitse olla niin kovasti hal­lus­sa, kun­han he pystyvät luon­tev­asti ohjaa­maan asi­akaat todel­lis­ten kynäniekko­jen tuo­to­sten ääreen.

    Tar­jol­la ole­van infor­maa­tion kat­ta­va ja objek­ti­ivi­nen läpikäyn­ti vaatii kuitenkin kovasti työtä ja siitä veloit­ta­mi­nen on vaikeaa. Sik­si tuo olen­naisen ja kiin­nos­ta­van suo­da­tus taitaa jäädä eri­lais­ten blo­gistien har­ras­tuneisu­u­den varaan. Itse kukin joutuu sit­ten val­it­se­maan, kenen har­ras­tuneisu­u­teen ja objek­ti­ivi­su­u­teen luottaa. 

    Onhan se tietenkin ikävää, että osa väestöstä pää­tyy luot­ta­maan poli­it­tis­es­ti epäko­r­rek­tei­hin blo­gis­tei­hin, mut­ta mitää sitä muu­ta voi kuin (tässäkin yhtey­dessä) sopeu­tua väistämät­tömään monikult­tuuri­in? Jour­nal­is­tiseen Impi­vaaraan ei tai­da olla paluuta. 

    Ongel­mallista on sekin, että liian monien ammat­ti­jour­nal­istienkin ambi­tiot ovat enem­män mielipi­de­jo­hta­ju­u­den kuin ana­lyysin puolel­la. Valmi­iden ide­ol­o­gis­ten silmälasien lisäk­si asi­aan vaikut­taa tietenkin sekin, että julis­t­a­mi­nen on paljon vai­vat­tomam­paa kuin pikku­tark­ka tutkimustyö.

  4. Aluk­si men­nään huonom­paan suun­taan. Asi­a­jour­nal­is­min taso las­kee. On trendikkääm­pää uskoa värikästä kieltä käyt­tävää blog­gaa­ja kuin tyl­sän ja har­maan vira­nomaisen suosi­tuk­sia. Uskon kuitenkin, että ajan myötä ihmiset huo­maa­vat kuin­ka paljon roskaa inter­net on tul­vil­laan oppi­vat suh­tau­tu­maan blog­gaa­ji­in kri­it­tis­es­ti. Myös vira­nomaisille pitää antaa koulu­tus­ta uuden medi­an käytössä. Hyvän esimerkkin uuden medi­an omak­sumis­es­ta tar­joaa poli­isi, joka on huo­man­nut sosi­aalisen medi­an merkityksen.

  5. Suo­dat­tamisen voi hoitaa jour­nal­istien lisäk­si myös tietokone. Koti­mainen Scoop­in­ion on tästä hyvä esimerkki.

  6. Onko Suomes­sa edes ikinä ollut “laatu­jour­nal­is­mia” ? Hesarikin on vaan luot­tanut isoon kokoon­sa ja lehti ollut täyn­nä aina sil­loisen oman agen­dansa ajamista. Inter­netin myötä ihmiset voivat itse hakea oikeaa tietoa eri asioista, eikä tarvitse olla val­ta­me­di­an luo­mas­sa infor­maa­tio­ty­hjiössä. Ehkäpä jos olisi ollut monipuolista laatu­jour­nal­is­mia edes viime vuodet, niin ihmiset eivät etsisi niin paljon puoluee­ton­ta tietoa omin­päin netistä. Val­ta­me­dia kerää nyt sitä satoa vuosikym­me­nien kansan ohjailus­ta ja mielip­i­teen muokkauksesta.

  7. Kenen voitok­si ja mil­laisek­si voitok­si tämä ennen pitkää kään­tyy – jour­nal­is­tisek­si, poli­it­tisek­si vaiko taloudel­lisek­si? Muut­tuuko tämän blo­gin lukem­i­nen jatkos­sa mak­sullisek­si? Tämähän on media, ja mak­sullisu­us olisi Soin­in­vaaran markki­naide­olo­gian mukaista. Blo­gisti lie­nee jos­sakin kir­joit­tanut, että täl­lä sivus­toil­la on enem­män luk­i­joi­ta kuin Demarilla.

    Hom­mafo­ru­mi (huomio kos­kee suo­ma­laisen viestin­nän his­to­ri­aa eikä sisältöä) syn­tyi Hal­la-ahon henkilöko­htaisen blo­gin keskustelu­pal­stas­ta, ja nyt se on selvästi media. Ehkä suo­ma­laisen sanomale­hdis­tön syn­ty­vai­hei­den aat­teel­liset kamp­pailut tois­tu­vat, ja tule­vaisu­u­den suuria„ mahd. monikansal­lisia medi­a­toim­i­joi­ta ovat Hom­mafo­ru­mi-kon­serni ja Soi.fin-haarakonserni.

    Var­maan pitää paikkansa se, että ”Kan­sain­väliset laatu­julka­isut saat­ta­vat syr­jäyt­tää pien­ten val­tioiden kuten Suomen jour­nal­is­mia.” Siitä kaiketi seu­raa pienen maan jour­nal­is­min laadun laskua ja tietoisu­u­den jakau­tu­mista, jos asioista kiin­nos­tuneet ihmiset luke­vat kan­sain­väliset uutiset joka tapauk­ses­sa NYT:sta tai Die Weltistä. Suurem­mal­la kielialueel­la on aina poten­ti­aalis­es­ti suurem­pi luk­i­japo­h­ja ja enem­män resursseja

  8. Näi­den krug­manienkin tekemien artikkelei­den ongel­mana on,että nykyään tutk­i­jatkin ovat yhä riip­pu­vaisem­pia monista intressiryhmistä.

    Mon­et ns laatukir­joit­ta­janakin pide­tyt henkilöt ovat huo­ria, jot­ka kir­joit­ta­vat mitä mak­sa­ja haluaa.

    Intres­siryh­mien vaiku­tus on tul­lut yliopis­tom­aail­maankin, ei esim Eskoa Ahoa valit­tu Har­vardi­in sen vuoksi,että hän on Esko Aho vaan , että hänel­lä on oikeat suhteet.

    Jor­ma Ollila Shellin hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jana osti/painosti Aholle vakanssin

    Mut­ta ker­toma­l­la ole­vansa Har­vardin edus­ta­ja hän saa Suomes­sa julk­isu­ut­ta ja voi välit­tää Ollilan ja hänen taus­taryh­män­sä viestiä Suomeen Har­vard leimal­la varustettuna.

    Ei ns laatu­vi­et­intäkään ole enää riip­puma­ton­ta, jos se nyt koskaan on sitä ollut

    Riip­pu­vu­us­suhtei­den selvit­tämi­nen on vain vaikeam­paa suuris­sa ympyröissä

  9. Var­maan pitää paikkansa se, että ”Kan­sain­väliset laatu­julka­isut saat­ta­vat syr­jäyt­tää pien­ten val­tioiden kuten Suomen journalismia.”Siitä kaiketi seu­raa pienen maan jour­nal­is­min laadun laskua ja tietoisu­u­den jakau­tu­mista, jos asioista kiin­nos­tuneet ihmiset luke­vat kan­sain­väliset uutiset joka tapauk­ses­sa NYT:sta tai Die Weltistä. Suurem­mal­la kielialueel­la on aina poten­ti­aalis­es­ti suurem­pi luk­i­japo­h­ja ja enem­män resursseja

    Mie­lenki­in­toista on myös se, että mie­lenki­in­toiset linkit näi­hin muiden maid­en mie­lenki­in­toisi­in uutisi­in tar­joaa nykyään usein ensim­mäisenä sosi­aa­li­nen media. Voipi käy­dä niinkin, että klas­sisen suo­ma­laisen medi­an kaut­ta noi­ta uutisia ei löy­dä lainkaan.

  10. “Paper­i­työläisen työ­paik­ka tässä vaaran­tuu, mut­ta jour­nal­istin taito­ja tarvi­taan entistä enem­män. Kun asi­akkaan ei tarvitse mak­saa paperi­sta eikä postin kan­nos­ta, suurem­pi osa hänen rahois­taan menee jour­nal­istin taskuun.”

    Olen vähän skep­tisem­pi. Kun tar­jol­la on ilmaista tai laat­ua, aika moni val­it­see ilmaisen ja mak­sajien määrä voi jäädä vähiin.

    Ehkä huono ver­taus, mut­ta kuitenkin: Ruokakau­pan parkkipaikan kyselyssä kaik­ki kan­nat­ta­vat luo­mua, lähiruokaa, reilua kaup­paa. Kau­pan sisäl­lä ylivoimainen val­in­takri­teeri on hinta.

  11. Minus­ta juuri van­halle jour­nal­is­mille on enenevässä määrin tarvet­ta. Ei tarvi­ta lehtiä jne. ohjaa­maan ihmisiä blo­ge­ja luke­maan vaan tarvi­taan jour­nal­is­te­ja analysoimaan, kri­ti­soimaan, varmis­ta­maan, aggre­goimaan ja tiivistämään tietoa hel­posti sisäis­tet­tävään muo­toon. Lisäk­si juuri saatavil­la ole­van tiedon suuri määrä vaatii tutki­vaakin jour­nal­is­mia aikaisem­paa enemmän.

    Sanomale­hdet tekevät täl­lä het­kel­lä täysin väärin ohen­taes­saan ja viih­teel­listäessään uutis­tar­jon­taansa. Sitä hut­tua­han inter­net tar­joaa ilmaisek­si enem­män kuin kukaan kyke­nee vas­taan­ot­ta­maan. Mik­si kukaan mak­saisi siitä? Sen sijaan tutki­vaa ja muu­ta laatu­jour­nal­is­mia ei tah­do nyt enää rahal­lakaan saa­da, vaik­ka juuri se on vapaan yhteiskun­nan tiedonväl­i­tyk­sen perusta.

    Kan­sain­väliset laatu­julka­isut saat­ta­vat syr­jäyt­tää pien­ten val­tioiden kuten Suomen journalismia.

    Toiv­ot­tavasti näin ei käy. Tämä olisi toinen askel tiel­lä yksipuolis­tu­vaan ja ken­ties sitä kaut­ta enenevästi pro­pa­gan­dis­tiseen tieod­nväl­i­tyk­seen. Nythän lehdis­tö tekee pitkälti pelkkää STT:n, ATT:n ja Reutersin tiedoit­tei­den julka­isua. Seu­raa­va loogi­nen askel on kar­sia julka­isukanavia, kos­ka sisältö on samaa. Mielu­um­min näk­isin enem­män todel­lista uutistuotantoa.

  12. Vei­jo Åberg: Kau­pan sisäl­lä ylivoimainen val­in­takri­teeri on hinta.

    Kau­pan sisäl­lä luo­mut jne. on usein siir­ret­ty eril­liseen nurkkauk­seen, joten asi­akas ei edes joudu val­in­tati­lanteeseen, mikäli ei ole juuri luo­mua osta­mas­sa. Ken­ties asi­aa voidaan tutkia myös toiselta kan­til­ta: Jos kollek­ti­ivis­es­ti kuitenkin ollaan sitä mieltä, että kaiken pitäisi olla luo­mua, mik­sei yhteiskun­ta voisi sitä myös tukea tai jopa vaatia?

  13. Jos kollek­ti­ivis­es­ti kuitenkin ollaan sitä mieltä, että kaiken pitäisi olla luo­mua, mik­sei yhteiskun­ta voisi sitä myös tukea tai jopa vaatia? 

    Kyl­lä minäkin halu­an Porschen, joten voitaisi­in var­maan tukea verovaroista Porschen ostoa niin, että niitä saa samal­la hin­nal­la kuin Toy­ota Corolloja.

    Luo­mua ja laat­ua halu­taan, kun­han joku muu mak­saa laskun. Sit­ten kun pitäisi itse mak­saa oma kulu­tus, niin hin­ta alka­akin kiin­nos­taa ja tyy­dytään vähän vaatimattomampaan.

  14. anonyy­mi: Jos kollek­ti­ivis­es­ti kuitenkin ollaan sitä mieltä, että kaiken pitäisi olla luomua

    Kun ei olla. Se, että jotkut halu­a­vat pop­sia luo­mua, ei ole mikään syy mak­sat­taa moista pelleilyä meil­lä muilla.

    Kaikkein jär­jet­tömimpiä puheen­vuoro­ja ovat luo­muk­oulu­ruokailua vaa­ti­vat höpö­tyk­set. Osoit­takaa min­ul­la luo­muk­oulu­ruokaa, niin minä osoi­tan teille koulu­ruoan, jos­sa ei ole gram­maakaan pro­tei­inia tai lihaa.

  15. Aja­tus medi­an roolista “neljän­tenä val­tio­val­tana” perus­tuu vah­vasti tiet­ty­jen poli­ti­ikan filosofien, ennen kaikkea Jür­gen Haber­masin ja John Deweyn ajatuk­si­in siitä, miten demokra­t­ian pitäisi käytän­nössä toimia. Haber­mas ja Dewey molem­mat näkivät, että aidosti toimi­ak­seen demokra­tia vaatii julk­ista keskustelua, kos­ka kansalaisil­la on hyvä olla yhteinen ymmär­rys ja hyväksyn­tä että mis­täs tässä nyt ollaan äänestämässä. Haber­mas lanseerasi käsit­teen “pub­lic sphere” (kään­tynee huonos­ti suomek­si), jol­la hän tarkoit­ti eri­laisia abstrak­te­ja tai ihan ‘oikeitakin’ tilo­ja, jonne kansalaiset voivat saa­pua keskustele­maan poli­ti­ikan suun­nas­ta välit­tämät­tä statuk­ses­ta ja muista eroista. Haber­masille tärkeää oli, että täl­laisia tilo­ja pyritään luo­maan ja ylläpitämään, hän mm. kri­ti­soi että por­varis­tol­la oli tapana ‘omia’ nämä keskustelu­jen tilat (jälleen, abstrak­tit ja oikeat) itselleen ja rajoit­taa niihin pääsyä muil­ta. Sanomale­htien ja YLE:n kaltais­ten val­ti­ol­lis­ten medioiden syn­ty siis nojaa hyvin vah­vasti tähän ajatuk­seen, eli meil­lä on areena, jois­sa käy­dä tätä julk­ista keskustelua. 

    Kun dig­i­taa­li­nen mur­ros kun­nol­la lähti käyn­ti­in joskus 90-luvul­la, ei men­nyt kauaa että filosofit ja tutk­i­jat innos­tu­i­v­at ajatuk­ses­ta, että inter­nethän tar­joaa mah­dol­lisu­u­den luo­da ns. täy­delli­nen pub­lic spheren. idea oli, että vih­doin kuka tahansa voisi tul­la inter­netin suurelle torille keskustele­maan pelkkänä ‘mie­lenä’, eli ketään ei ennakkoon tyr­mät­täisi ulkonäön tai mui­ta ennakkolu­u­lo­ja aiheut­ta­van seikan takia, oli kan­ta­va aja­tus tässä hypessä. samal­la päästäisi­in eroon val­takun­nan­medioiden kuten Hesarin ja YLE:n ‘yhden totu­u­den’ ongel­mas­ta ja tavas­ta pönkit­tää ole­mas­saole­via val­tahier­arkioi­ta, kos­ka heil­lä on näi­hin niin selkeät suh­teet. inter­netin piti siis pelas­taa demokra­tia, tai oikeis­taan tuo­da se mah­dol­lisim­man lähel­lä sen ideaalia.

    jos kat­soo mitä esimerkik­si media- ja poli­iti­ikan tutkimuk­ses­sa maail­mal­la on viime aikoina aiheesta kir­joitet­tu, niin kri­it­tiset puheen­vuorot inter­netin mah­dol­lisuuk­sista ovat lisään­tyneet merkit­tävästi, kun ne varsinkin 90-luvul­la ja 00-luvun alus­sa oli­vat enem­män mar­gin­aalis­sa. on alet­tu ymmärtää, että inter­net ei luonut YHTÄ julkisen keskustelun tilaa, vaan usei­ta, niinkuin Osmo jo ylem­pänä kir­joit­ti. tästä seu­raa se, että keskustelus­sa on useimpia näkökul­mia ja pain­o­tuk­sia, joka sinän­sä ei ole huono jut­tu, mut­ta ongel­mak­si on alka­nut muo­dos­tua, että nämä keskuste­lut ovat alka­neet irtau­tua toi­sis­ti­in ikäänkuin kielel­lis­es­ti. Hesarin ja YLE:n val­takaudel­la keskustelu oli tosi­aan rajoit­tuneem­paa ja tiet­tyä hege­mo­ni­aa edus­tavaa ‘yhtä totu­ut­ta’, mut­ta se mitä nyt on nyt alet­tu ymmärtää, että tämä sen­tään mah­dol­listi, että asioista puhut­ti­in samoil­la käsit­teil­lä ja termeillä. 

    sum­ma sum­marum: mitä pidem­mälle keskustelu eriää näi­hin eri­laisi­in inter­netin foo­rumei­hin ja heimoi­hin, sitä vaikeampi näi­den heimo­jen on lop­ul­ta ymmärtää toisi­aan, kos­ka he eivät lop­ul­ta enää puhu poli­ti­ikas­ta samoil­la käsit­teil­lä. mitä väliä on eri näkökul­mien suurel­la määräl­lä, jos näitä näkökul­mia ei eri ihmiset enää pysty ymmärtämään tai niistä keskustele­maan? tämä pirstaloi­tu­mi­nen ken­ties lisää esimerkik­si puoluei­den ide­ol­o­gista puh­taut­ta kun ei “saa” ymmärtää toisia puoluei­ta ja kom­pro­mis­se­ja on vaikea ymmärtää, mut­ta päätök­sen­te­olle tämä voi olla todel­la, todel­la ongelmallista. 

    en siis vält­tämät­tä jaa Osmon opti­mis­mia että tämä jos­sain vai­heessa väistämät­tä kään­ty­isi voitok­si, eli ihmiset palaisi­vat yhteisen keskustelun ääreen samaa kieltä puhuen.

  16. Olen blo­gin kir­joit­ta­jan kanssa ihan samaa mieltä.

    Tietoa on määrät­tömästi saatavil­la ja tärkeätä on siitä oleel­lisen suo­dat­ta­mi­nen hel­posti omak­sut­tavaan muo­toon. Se on juuri jour­nal­is­min työsarkaa. 

    Toinen tärkeä on vahtikoiran rooli, eli seu­ra­ta mitä päät­täjät ja julkiset organ­isaa­tiot tekevät.

    Minä olen valmis mak­samaan siitä ettei kaikkea mah­dol­lista pidä itse suo­dat­taa ja vielä arvioi­da voiko Googlat­tuun tietoon kuitenkaan lop­ul­ta luottaa.
    Menee paljon aikaa ja vaivaa hukkaan jota voi käyt­tää johonkin parempaan.

    Paras­ta että jokainen tekee mitä osaa.

  17. JouniL:

    Toinen tärkeä on vahtikoiran rooli, eli seu­ra­ta mitä päät­täjät ja julkiset organ­isaa­tiot tekevät.

    Vahtikoiran rooli on tärkeä, mut­ta enpä luot­taisi yhteenkään medi­aan tämän roolin hoita­mises­sa. Media kyl­lä pal­jas­taa mielel­lään hyvä veli ‑ker­ho­ja. Pait­si sil­loin, kun se on itse niis­sä mukana.

  18. Hen­ri Wei­jo:
    en siis vält­tämät­tä jaa Osmon opti­mis­mia että tämä jos­sain vai­heessa väistämät­tä kään­ty­isi voitok­si, eli ihmiset palaisi­vat yhteisen keskustelun ääreen samaa kieltä puhuen. 

    Ihmiset eivät koskaan ole puhuneet samaa kieltä. Per­in­teis­es­ti tätä ei ole ollut niin help­po huo­ma­ta, kos­ka kom­mu­nikaa­ti­ol­la on ollut mon­i­naisia esteitä. Minus­ta oli jän­nä huo­ma­ta miten isona shokki­na “edis­tyk­sel­lisille” tuli huomio suo­ma­lais­ten kon­ser­vati­ivi­su­ud­es­ta. Tässä suh­teessa mikään ei muu­tu, nykyään on vain helpom­pi huo­ma­ta mitä mieltä ihmiset oikeasti ovat. 

    Ymmär­rän hyvin val­lan­pitäjien kaipu­un takaisin Kekkosen aikaan, jol­loin maas­sa oli yksi johta­ja ja yksi totu­us. Oli­han sel­l­aista helpom­pi päsmäröidä.

  19. Päivän Krug­man (link­ki) ker­too meille riv­ien välistä, mik­si kansal­lisel­la uutis­toim­i­tuk­sel­la on väliä. Euroalueen talousongelmis­sa selitetään kyl­lä hienos­ti, mik­sei nyky­poli­ti­ik­ka toi­mi ja miten poli­ti­ikkaa tulisi muut­taa — sekä mik­si Sak­san tulisi suos­tua sitä rahoit­ta­maan. Sen sijaan ei Krug­manille tule lainkaan mieleen, että Suomen kaltainen maa joutuu siinä sivus­sa sijaiskärsijäksi.

    On var­maan ihan tot­ta, ettei Etelä-Euroopan säästöpoli­ti­ik­ka toi­mi. On sen sijaan aika lail­la epä­selvää, kenen pitäisi suos­tua säästämät­tömyyt­tä rahoittamaan.

  20. anonyy­mi:
    Toiv­ot­tavasti näin ei käy. Tämä olisi toinen askel tiel­lä yksipuolis­tu­vaan ja ken­ties sitä kaut­ta enenevästi pro­pa­gan­dis­tiseen tieod­nväl­i­tyk­seen. Nythän lehdis­tö tekee pitkälti pelkkää STT:n, ATT:n ja Reutersin tiedoit­tei­den julka­isua. Seu­raa­va loogi­nen askel on kar­sia julka­isukanavia, kos­ka sisältö on samaa. Mielu­um­min näk­isin enem­män todel­lista uutistuotantoa. 

    Surullis­in­ta­han tässä on se, että esim. tiede- ja teknolo­giauutis­ten kohdal­la uutis­toimis­to­jen välit­tämät “uutiset” ovat useim­miten pelkkiä lyhen­nelmiä tutkimus­laitosten ja yri­tys­ten lehdis­tötiedot­teista. Kyse ei siis varsi­nais­es­ti olekaan tiedonväl­i­tyk­ses­tä vaan ensisi­jais­es­ti “uutisen” läh­teen mieliku­va­markki­noin­nista ja oman tärkey­den korostamisesta.

    Oma­l­la taval­laan sinän­sä häm­mästyt­tävää kuin­ka itsen­sä kaiken yläpuolelle korot­ta­neet toimit­ta­jat antau­tu­vat täysin ehdoit­ta yri­tys­ten, laitosten ja jär­jestö­jen ään­i­torviksi — mut­ta ilmeis­es­ti valmis mate­ri­aali on aikatauluki­irei­den painaes­sa päälle kuin taivaan lahja…

    Tiedon vas­taan­ot­ta­jan kannal­ta tilanne tulee sil­loin, kun kyse on suuria tun­tei­ta herät­tävästä, tärkeänä pide­tys­tä asi­as­ta. Täl­löin “val­is­tuste­htävään­sä” hoita­va toimit­ta­ja valikoi uutisvir­ras­ta omaa kan­taansa tuke­vat “uutiset” ja mah­dol­lis­es­ti vielä värit­tää niitä korosta­mal­la mah­dol­lisia riske­jä ja uhkia. Täl­löin taval­liselle kansalaiselle syn­tyy hel­posti ensin­näkin täysin vääristynyt käsi­tys esim. tutkimuk­sen val­tavir­ran näke­myk­sistä bia­soituneen uutis­valin­nan vuok­si ja toisek­seen väärä käsi­tys siitä mitä ko. uutisen aiheena ollut tutkimus itseasi­as­sa väittääkään.

    Käytän­nössä tiede- ja teknolo­gia uuti­soin­ti­in ei nykyään kan­natakaan luot­taa ainakaan enem­pää kuin kuin keskiver­to­blo­gistin kir­joituk­si­in — jos oikeasti halu­aa tietää mis­tä on kyse, niin ain­oa vai­h­toe­hto näyt­tää monas­ti ole­van seu­ra­ta “uutisen” polkua läh­teelle (lehti­jut­tu -> uutis­sähke -> lehdis­tötiedote -> artikke­li) ja lukea itse mitä tutkimuk­ses­sa oikeas­t­aan haivait­ti­in ja mitä kir­joit­ta­jat itse väit­tävät. (Tämä tietysti olisi helpom­paa, jos lehdet tar­joaisi­vat edes verkkover­siois­saan linkit lähteisi­in, mut­ta sehän vaatisi vaivaa — ja osoit­taisi hel­posti miten viher­punahu­man­is­ti­toimit­ta­ja pistää täy­del­lisen tietämät­tömyy­den takaa­mal­la vankalla itselu­ot­ta­muk­sel­la ihan omi­aan jutun sekaan…)

  21. jrn: Ihmiset eivät koskaan ole puhuneet samaa kieltä. Per­in­teis­es­ti tätä ei ole ollut niin help­po huo­ma­ta, kos­ka kom­mu­nikaa­ti­ol­la on ollut mon­i­naisia esteitä.

    Ei tietenkään, mut­ta point­ti olikin että julkises­sa keskustelus­sa piti omak­sua ja käyt­tää sitä yhteistä HS/YLE kieltä jos mieli osallistua.

  22. Hen­ri Wei­jo: sum­ma sum­marum: mitä pidem­mälle keskustelu eriää näi­hin eri­laisi­in inter­netin foo­rumei­hin ja heimoi­hin, sitä vaikeampi näi­den heimo­jen on lop­ul­ta ymmärtää toisi­aan, kos­ka he eivät lop­ul­ta enää puhu poli­ti­ikas­ta samoil­la käsit­teil­lä. mitä väliä on eri näkökul­mien suurel­la määräl­lä, jos näitä näkökul­mia ei eri ihmiset enää pysty ymmärtämään tai niistä keskustele­maan? tämä pirstaloi­tu­mi­nen ken­ties lisää esimerkik­si puoluei­den ide­ol­o­gista puh­taut­ta kun ei “saa” ymmärtää toisia puoluei­ta ja kom­pro­mis­se­ja on vaikea ymmärtää, mut­ta päätök­sen­te­olle tämä voi olla todel­la, todel­la ongelmallista. 

    Suo­ma­laiseen keskustelukult­tuurin valitet­tavasti kuu­luu, ettei poli­ti­ikas­ta saa puhua esim. työ­paikko­jen kahvipöy­dis­sä. Tämän vuok­si keskustelu sir­paloituu saman­mielis­ten kup­pikun­tien välisek­si nyökyt­te­lyk­si. Itse toivoisin avoimem­paa keskustelukult­tuuria. Olemme vähän liian poli­it­tis­es­ti korrekteja.

  23. Sepi: Kyl­lä minäkin halu­an Porschen, joten voitaisi­in var­maan tukea verovaroista Porschen ostoa niin, että niitä saa samal­la hin­nal­la kuin Toy­ota Corolloja.

    Mik­sei. Toisaal­ta luo­mu ei ole ihan pelkkää peniksen­jatket­ta. Tuotan­to­taval­la on merk­i­tys­tä. Blo­gi-isän­tä osan­nee puoluekir­jan väristä päätellen ker­toa enemmän.

    Jos peniksen­jatkeille kuitenkin on suurem­paa yhteiskun­nal­lista tarvet­ta, niin niitä saa var­maan tuotet­tua sar­jatuotan­tona muo­vista reilusti alle eurol­la per kap­pale. Tullee halvem­mak­si kuin Porche-tukiaiset.

  24. Medi­an mur­ros merkin­nee ainakin sitä, että riip­puma­ton YLE on tarpeellinen.

    Luul­tavasti väit­teet YLE:n riip­pumat­to­muud­es­ta puolestaan yleistyvät, jos ihmiset ker­ran tot­tuvat luke­maan ain­oas­taan omaa aja­tus­maail­maansa tuke­via tek­ste­jä (suosik­ki blog­gaa­jia tms.)

  25. anonyy­mi: Mik­sei. Toisaal­ta luo­mu ei ole ihan pelkkää peniksen­jatket­ta. Tuotan­to­taval­la on merkitystä.

    Tuotan­to­taval­la tosi­aan tosi­aan on merk­i­tys­tä. Tehot­tomat tuotan­to­ta­vat kuten luo­mu vievät enem­män maap­in­ta-alaa saman satomäärän tuot­tamiseen kuin nor­maali maanvil­je­ly. Luo­muvil­je­ly kuor­mit­taa enem­män ympäristöä kuin nor­maalivil­je­ly. Sik­si en ekol­o­gis­es­ti ajat­tel­e­vana ihmisenä enää osta luomua.

  26. Antakaa luo­mu-ihmis­ten mak­saa tuot­teis­taan reilusti luo­mulisää ja uskoa, kuin­ka hienoa ja ter­veel­listä se on; kun­han eivät ala vaa­ti­maan muiden osal­lis­tu­mista hei­dän kustannuksiinsa.
    Tulee ole­man eri­no­maisen vaikea­ta pystyä rahas­ta­maan netin palveluk­sista kenenkään. Tun­tuu, että aina löy­tyy korvike, jos joku alkaa mak­saa. Mikäli kaik­ki maail­man lehdet yms. alka­vat jotain veloit­taa, saat­taa hom­ma onnistua.

  27. Edel­lä kir­joitet­ti­in postauk­sis­sa medi­as­ta neljän­tenä val­tiom­ahti­na ja että onnek­si on riipuma­ton YLE.

    Yleis­ra­dion tiedonväl­i­tyk­ses­tä voidaan puhua neljän­tenä val­tiom­ahti­na sikäli kuin YLE pystyy tekemään yhtä itsenäistä ja riip­puma­ton­ta hark­in­ta kuin riip­puma­ton oikeuslaitos.

    Oikeuslaitok­sen itsenäi­nen ase­ma on tur­vat­tu siten, että se on riip­puma­ton lain­säädän­tö­val­las­ta eli eduskun­nas­ta ja toimeen­panoval­las­ta eli ministeriöistä.

    Sitä vas­toin Yleis­ra­dio päätet­ti­in alis­taa sekä eduskun­nalle että min­is­ter­iölle. Yleis­ra­dio­ta valvoo eduskun­nan (keskuku­ud­estaan) val­it­se­ma hallintoneu­vos­to ja rahat ovat tilil­lä ministeriössä.

    Tässä kon­stel­laa­tios­sa YLE:n on hirveän vaikea uskot­tavasti ja luotet­tavasti tuot­taa puoluee­ton­ta ja riipuma­ton­ta journalismia.

  28. Emme voi enää puhua tiedon välit­tämis­es­tä, tai jostain määrit­telemät­tömästä tiedonväl­i­tyk­ses­tä. Jäl­jel­lä on kuvitelmien ja kopi­oin­tien loputonketjujokaeipäätykoskaanmihinkään.
    Kuka hakeu­tuu enää alku­peräisen läh­teen äärelle tark­istaak­seen, onko ker­rot­tu tot­ta? Kuka enää edes tietää, mikä on totta?
    Raa­mat­tu? Koraani? Skep­sis? Yle? Ode? Tuomio­ja? Kekkonen?

  29. Hen­ri Wei­jo:
    sum­ma sum­marum: mitä pidem­mälle keskustelu eriää näi­hin eri­laisi­in inter­netin foo­rumei­hin ja heimoi­hin, sitä vaikeampi näi­den heimo­jen on lop­ul­ta ymmärtää toisi­aan, kos­ka he eivät lop­ul­ta enää puhu poli­ti­ikas­ta samoil­la käsit­teil­lä. mitä väliä on eri näkökul­mien suurel­la määräl­lä, jos näitä näkökul­mia ei eri ihmiset enää pysty ymmärtämään tai niistä keskustele­maan? tämä pirstaloi­tu­mi­nen ken­ties lisää esimerkik­si puoluei­den ide­ol­o­gista puh­taut­ta kun ei “saa” ymmärtää toisia puoluei­ta ja kom­pro­mis­se­ja on vaikea ymmärtää, mut­ta päätök­sen­te­olle tämä voi olla todel­la, todel­la ongelmallista. 

    Juuri tämän takia pidän erit­täin tärkeänä vil­pitön­tä halua ymmärtää niitäkin, joiden kanssa on täysin eri mieltä. Valitet­tavasti on paljon ihmisiä, jot­ka eivät ker­ta kaikki­aan halua. Ihmi­nen pääsee kyl­lä halutes­saan sisälle itselleen täysin vieraisi­inkin ajat­te­lu­tapoi­hin, jos vain oikeasti yrittää. 

    Tiedonväl­i­tyk­sen nykyti­la on silti mielestäni monin ver­roin toiv­o­tumpi kuin kapean eli­itin tiedonväl­i­tys­mo­nop­o­li, eivätkä ne asi­at ennenkään niin seesteisiä olleet. Sekä oikeis­toradikalis­mia että vasem­mis­toradikalis­mia on ollut Suomes­sakin ihan jo pelkkien pain­okonei­den aikana.

  30. KKK: Sik­si en ekol­o­gis­es­ti ajat­tel­e­vana ihmisenä enää osta luomua.

    Pyy­dän anteek­si blo­gis­til­ta että eksyn alku­peräis­es­tä aiheesta… Paljon tärkeäm­pää on pidät­täy­tyä liharu­uas­ta, jos mielii olla ekologi­nen ja on huolis­saan ruuan riit­tävyy­destä köy­hille kuin val­in­ta luo­mun ja väk­i­lan­noite­tun välil­lä. Nau­dan­li­has­sa esimerkik­si “hyö­ty­suhde” on luokkaa 1/30 eli rehua vaa­di­taan 30 kg nau­tak­ilon tuottamiseen. 

  31. Täy­densin hie­man omaa vas­taus­tani Hesarin älyraadille:

    Hesarin raati­laiset halu­a­vat pala­ta menneisyyteen?
    28.9.2012 19:49 Kim­mo Hoikkala Koti­maa Media net­tivi­estin­tä Sosi­aa­li­nen media
    HS-raati on maku­tuo­marien idioot­ti­raati, jos­ta osoituk­se­na men­neisyyt­tä kaipaa­vat ei-vas­tauk­set kysymyk­seen: Paran­taako medi­an mur­ros tiedonväl­i­tyk­sen laatua?

    Onnit­te­lut kum­minkin Osmo Soin­in­vaara hyvästä raati-vastauksesta.

    Tekivät mielestäni itses­tään idioot­te­ja kaik­ki ei-vas­tan­neet. Maku­tuo­ma­ri­na on help­po olla, mut­ta mikä on vai­h­toe­hto medi­an nykyiselle tilanteelle? Etenkin ihmette­len somes­sa paljon viihtyvän Erk­ki Tuomio­jan kan­taa tähän kysymyk­seen, jos­sa hän toteaa muun muas­sa seu­raavaa: “Hal­lit­se­va tren­di on ilman tätä uut­ta kil­pailu­akin ollut uutis­tar­jon­nan ja ‑ana­lyysin pin­nal­lis­tu­mi­nen, viih­teel­listymi­nen ja kaupallistuminen.”

    Vai­h­takaa jo ei-älymys­tö levyä vai ettekö pysy matkas­sa mukana?

    Tietenkin on määrit­te­lykysymys mitä tarkoite­taan laadul­la ja tiedonvälityksellä?

    Itse määrit­telisin laadun tiedonväl­i­tyk­sessä siten, että tar­jo­taan tietoa paljon määräl­lä eikä vaiken­e­mal­la kuten älymys­tö tekee läh­es poikkeuksetta.

    http://hermiitti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118677-hesarin-raatilaiset-haluavat-palata-menneisyyteen

    Ps. Osmo Soin­in­vaara, oikein tämän päivän Aamule­hti 29.9. oli siteer­an­nut sin­un tätä blogimerkintääsi.

  32. Kasvis­syöjä: Paljon tärkeäm­pää on pidät­täy­tyä liharu­uas­ta, jos mielii olla ekologi­nen ja on huolis­saan ruuan riit­tävyy­destä köyhille 

    Ekol­o­gisu­u­teen en ota kan­taa mut­ta min­un lauan­taimakkar­al­lani ja ruuan riit­tämisel­lä tämän päivän köy­hille ei kyl­lä ole yhtään mitään tekemistä tois­t­en­sa kanssa. Ruokaa tuote­taan tässä maail­mas­sa liikaa. Ongel­ma on sen ruuan jakami­nen. Ja jos joskus (kaukaises­sa?) tule­vaisu­udessa maa­pal­lon lihan kysyn­tä alkaa ylit­tämään tar­jon­nan, markki­nat kyl­lä aika nopeasti siirtävät ihmisiä kasvis­syöjik­si. Soi­jabolog­nese alkaa kum­masti mais­tua kun jauhe­li­ha­paketista pitää mak­saa päivän palkka.

  33. Kär­jistäen voisi sanoa, että suuri osa ihmi­sistä seu­raa medi­aa jot­ta tietäisi mis­tä nyt puhutaan ja että voisi osal­lis­tua keskustelu­un. Tämä pitää siis sisäl­lään ajanko­htaisia tapah­tu­mia eli uutisia, siis paljon muu­takin kuin laadukkai­ta artikkelei­ta. Ihmiset halu­a­vat tietää liiken­neon­net­to­muuk­sista, rikok­sista, talousasioista ja muista oman lähipi­irin asioista ja uuti­sista, ja niistä muutkin lähipi­irin ihmiset puhuvat.

    Kan­sain­väliset laatu­julka­isut tuskin paljoakaan vaivau­tu­vat ker­tomaan Suomen lap­sisiep­pauk­sista tai muista pienem­mistä uuti­sista, saati pienem­pi­en paikkakun­tien asioista, kuten vaikka­pa kun­tay­hdis­tymi­sistä. Pelkkiä blo­gis­te­ja seu­raa­mal­la tuskin saisi ajan­ta­saista tietoa näistä, sil­lä blo­gis­teil­la har­voin on resursse­ja toimia pääasial­lise­na tiedonläh­teenä. Eli jonkun täy­tyy tehdä se “raakatyö”, kerätä niitä paikallisia ihmisiä kiin­nos­tavia tieto­ja. Jour­nal­is­mi ei siis ole pelkästään näitä kolum­ne­ja, jois­sa analysoidaan jotain asi­aa syvem­min eli ns. “laatu­jour­nal­is­mia”.

    Uskon siis, että Inter­netin vaiku­tus per­in­teiseen uutis­me­di­aan eli sanomale­hti­in ei ole niin suuri kuin harvem­min ilmestyvi­in aikakausle­hti­in. Inter­netin kolum­nit ja muut vas­taa­vat osu­vat enem­män tiede‑, har­raste- ja kuvale­htien alueelle. Joten jos Hesari ja muut val­tale­hdet pitävät oman uutis­tuotan­ton­sa kun­nos­sa, niin siinä sivus­sa ne voivat ehkä tar­jo­ta laatu­jour­nal­is­mia. Eli kun ihmiset käyvät hake­mas­sa päivit­täisen ajanko­htais­päiv­i­tyk­sen­sä, niin siitä ehkä myöhem­min taju­taan taas mak­saa, kun sitä ei ilmaisek­si Inter­netistä saa.

    Jos näin kävisi, niin se ehkä muut­taisi jour­nal­istien työtä enem­män pern­teisek­si uutis­ten haku­työk­si, ja näi­den palkat­tu­jen laatu­jour­nal­istien määrä ehkä vähenisi. Kolum­ne­ja ja yhden alan julka­isu­ja löy­tyy taas Intenetistä laa­ja määrä aivan ilmaisek­si, sil­lä ihmiset halu­a­vat tuo­da omaa näke­mys­tään esille (aivan kuten minä nyt). Sanomale­hdet tosi­aan voisi­vat vain suo­dat­taa näitä, ilman laa­jaa omaa tuotantoa.

  34. Ihan hyviä point­te­ja tuol­ta raadil­ta löy­tyi kuten museon­jo­hta­ja Janne Gallen-Kallela-Sirén: 

    Medi­an mur­ros ei vält­tämät­tä paran­na tiedonväl­i­tyk­sen laat­ua, mut­ta se rajoit­taa medi­an kykyä käyt­tää val­taa, joka automaat­tis­es­ti kuu­luu ‘tiedon välit­täjille’. Per­in­teis­es­ti medi­as­ta on puhut­tu val­lan vahtikoirana. Nyt myös val­lan vahtikoiral­la on vahtikoira, tai oikeas­t­aan mon­ta sel­l­aista. Painet­tu sana ei samal­la taval­la ole ‘laki ja totu­us’ kuten se joskus on ollut. … 

    Tai toimit­ta­ja Timo Harakka.

    Medi­an ammat­ti­laise­na on myön­net­tävä, että lisään­tynyt sanan­va­paus on tuonut esi­in paljon aihei­ta, näkökul­mia ja uutisia, jot­ka van­hen­tunut ja sisäsi­it­toinen kil­takun­tamme on jär­jestelmäl­lis­es­ti ylenkat­sonut. Oma valikoivu­utemme, val­lan ja vira­nomais­ten myötäi­lymme sekä lyhyt­näköisyytemme ovat tulleet selvästi esi­in, eivätkä mairit­tele ammat­tikun­taamme. Laiska ja ruti­ini­no­mainen jour­nal­is­mi on kriisissä. …

    Medi­an val­ta-ase­man leikkaami­nen on mainio asia. Nykyään asi­avirheet on mah­dol­lista kor­ja­ta nopeasti ja kansalle vale­htelemis­es­ta tulee vaikeam­paa. Mieleen tulee HS: jut­tu, jon­ka mukaan elämä Itä-Suomes­sa on vaar­al­lisem­paa kuin Kes­ki-Afrikas­sa. Uutisen alla olevas­sa keskustelus­sa väit­teen kumoa­vat fak­tat kaivet­ti­in esitet­ti­in läh­es heti.

  35. Vil­pit­tömästi ihmette­len jos jonkun mielestä van­han ajan aamun hesari ja illan uutiset ovat edes lähellekään ver­tailukelpoinen nykya­jan uutistarjontaan.

    Ymmär­rän peri­aat­teessa, että vähen­tyneet lehtien tilaa­jamäärät aiheut­ta­vat painet­ta pienen­tää toim­i­tuk­sia ja sen joh­dos­ta EHKÄ myös vaa­ti­vam­man jour­nal­is­ti­ikan määrä piene­nee. Mut­ta vastapain­ona nykyään on mah­dol­lista lukea tuhan­sien eri tietolähtei­den uutisia kaikkial­ta maail­mas­ta (kiitos esim. Google News’n), mah­dol­lisu­u­den päästä käsik­si primäärilähteisi­in ja vielä lukea myös muiden kuin toimit­ta­jien ana­lyysiä uuti­sista. Jos sentin olemme menet­täneet, niin miljoo­nan olemme saaneet.

    Selvää on, että net­ti­ai­ka vaatii huo­mat­tavasti enem­män kri­it­tistä medi­aluku­taitoa, mut­ta olisi täy­delli­nen katas­trofi, jos jou­tu­isi palaa­maan 80-luvun uutismaailmaan.

    Ja mitä tulee viihdeuutisi­in: ei niitä oikeasti tarvitse lukea. Esim amp­paris­sä on help­po bloka­ta kaik­ki itselle tarpeet­tomat aiheet.

  36. Heik­ki Mat­ti­la: Jos näin kävisi, niin se ehkä muut­taisi jour­nal­istien työtä enem­män pern­teisek­si uutis­ten haku­työk­si, ja näi­den palkat­tu­jen laatu­jour­nal­istien määrä ehkä vähenisi. Kolum­ne­ja ja yhden alan julka­isu­ja löy­tyy taas Intenetistä laa­ja määrä aivan ilmaisek­si, sil­lä ihmiset halu­a­vat tuo­da omaa näke­mys­tään esille (aivan kuten minä nyt). 

    Yleen­sä nämä ilmaisek­si tehdyt kolum­nit eivät vaan ole kovin korkeata­soisia. En usko, että laatu­jour­nal­istien määrä vähe­nee. Hyvät kolum­nit luo­vat posi­ti­ivista imagoa ja ovat oiva keino markki­noi­da medioita.

  37. Olen lopen pet­tynyt koti­maisi­in ‘laa­tume­dioi­hin’. Mitä on laatu­jour­nal­is­mi — onko se lipevää räh­mäl­läänoloa mil­loin mihinkin? Poli­it­tisen kor­rek­tiu­den nimis­sä ikävistä (tosi)asioista ei voi­da puhua. ‘Hyvä’ agen­da­han oikeut­taa sen­su­urin ja piilopoli­tikoin­nin. Vakavak­si asian tekee se, että edelleenkin mon­et pitävät medioi­ta objek­ti­ivisi­na tiedonvälit­täjinä, vaik­ka kovin moni toimit­ta­ja ajaa jotain ‘piilo’poli­it­tista agendaa. 

    On tragikoomista seu­ra­ta kun (laatu)journalisteiksi tit­uleer­aa­vat keskit­tävät mas­si­ivisia pro­gan­datyk­istöhyökkäyk­siä ‘yhden’ poli­it­tisen puolueen kimp­pu­un? Kol­mas Val­takun­ta, fasis­mi ja hihamerk­it — näil­läkö kaukaa hae­tu­il­la kli­seil­lä ‘laatu’jour­nal­is­tit kirkas­ta­vat sädeke­hään­sä? Ajat­telin samal­la taval­la, nai­ivisti, vielä viitisen vuot­ta sit­ten ollessani erään vasem­mis­to- puolueen nuorisoak­ti­ivi — sit­tem­min olen kas­vanut henkises­ti ulos “uskon­nol­lis­lu­on­teis­es­ta” ajat­te­lu­tavas­ta. Mielestäni kaikesta on voita­va puhua, etenkin omaa maail­manku­vaa rav­is­tel­e­vat ajatukset/argumentit ovat hyväksi. 

    Osmo Soin­in­vaaran blo­gis­sa keskustelu on poikkeuk­sel­lisen laadukas­ta, sil­lä Ode ei juurikaan sen­suroi kipeitä tosi­a­sioi­ta. Helsin­gin Sanomat sen­suroi­vat suuren osan kom­menteis­tani, mut­ta Ode antaa myös epäko­r­rek­teille argu­menteille tilaa. 

    Medi­an yht­enäiskult­tuurin muren­e­m­i­nen on saman­laa­tu­inen mur­ros kuin katolisen yht­enäiskult­tuurin muren­e­m­i­nen kir­japain­o­taidon ja kopernikaanisen val­lanku­mouk­sen myötä. Edistystä.

  38. tcrown: Ekol­o­gisu­u­teen en ota kan­taa mut­ta min­un lauan­taimakkar­al­lani ja ruuan riit­tämisel­lä tämän päivän köy­hille ei kyl­lä ole yhtään mitään tekemistä tois­t­en­sa kanssa. Ruokaa tuote­taan tässä maail­mas­sa liikaa. Ongel­ma on sen ruuan jakami­nen. Ja jos joskus (kaukaises­sa?) tule­vaisu­udessa maa­pal­lon lihan kysyn­tä alkaa ylit­tämään tar­jon­nan, markki­nat kyl­lä aika nopeasti siirtävät ihmisiä kasvis­syöjik­si. Soi­jabolog­nese alkaa kum­masti mais­tua kun jauhe­li­ha­paketista pitää mak­saa päivän palkka.

    Ei ole kovin syväl­listä tuo ana­ly­y­sisi. Markki­nat eivät auta köy­hää, kun rahaa ei ole. Jos jostakin hyödyk­keestä (esim. vil­ja) on niukku­ut­ta, niin sil­loin vain varakkaat syövät. Tämä niukku­us on keinotekoista siinä mielessä, että syötämme mielu­um­min lihakar­jaa kuin ihmisiä.

    “Maail­mas­sa esimerkik­si tuote­taan täl­lä het­kel­lä jo niin paljon vil­jaa, että tasais­es­ti jaet­tuna vil­jas­ta riit­täisi 3 500 kcal jokaiselle maail­man ihmiselle. Arvi­ol­ta noin 40 % maail­man vil­jasa­dos­ta käytetään kotieläin­ten rehuvil­jana, eikä ihmis­ten ruokkimiseen sitä taloudel­li­sista syistä voi­da käyt­tää” (Lappe ym., 2000).

  39. kasvis­syöjä: Ei ole kovin syväl­listä tuo ana­ly­y­sisi. Markki­nat eivät auta köy­hää, kun rahaa ei ole.

    En ymmär­rä. Yritin sanoa, että täl­lä het­kel­lä ruokaa tuote­taan reip­paasti yli maail­man tarpeen, jol­loin nälän näkem­i­nen tässä maail­mas­sa johtuu aivan jostakin muus­ta kuin siitä että minä syön lauan­taimakkaraa aamu­palal­la. Tyyp­il­lis­es­ti se johtuu köy­hyy­destä. Jota ruuan hin­nan laskem­i­nen (mitä se lauan­taimakkaran syömisen lopet­ta­mi­nen siis tarkot­taisi) ei mitenkään itses­tään­selvästi vähen­nä ainakaan lyhyel­lä tähtäimel­lä, merkit­tävä osa maail­man köy­histä kun saa elan­ton­sa ruuan alkutuotannosta.

  40. tcrown: En ymmär­rä. Yritin sanoa, että täl­lä het­kel­lä ruokaa tuote­taan reip­paasti yli maail­man tarpeen, jol­loin nälän näkem­i­nen tässä maail­mas­sa johtuu aivan jostakin muus­ta kuin siitä että minä syön lauan­taimakkaraa aamu­palal­la. Tyyp­il­lis­es­ti se johtuu köy­hyy­destä. Jota ruuan hin­nan laskem­i­nen (mitä se lauan­taimakkaran syömisen lopet­ta­mi­nen siis tarkot­taisi) ei mitenkään itses­tään­selvästi vähen­nä ainakaan lyhyel­lä tähtäimel­lä, merkit­tävä osa maail­man köy­histä kun saa elan­ton­sa ruuan alkutuotannosta.

    Mis­tä päätellen ruokaa tuote­taan enem­män kuin kysyn­tä olisi? Mihin tämä yli­jäämäruo­ka oikein menee? Ruuan hin­ta on nous­sut voimakkaasti viime vuosi­na, mikä ei myöskään kieli siitä, että ruuan tuotan­to ylit­täisi kysyn­nän, vaan pikem­minkin päin­vas­toin. Suo­ma­laisen syömä lauan­taimakkara lisää epä­suo­rasti mut­ta voimakkaasti vil­jan ja soi­jan kysyn­tää maail­mal­la, jol­loin köy­häl­lä on vähem­män varaa ruokaan. Tutkimusten mukaan nimeno­maan naiset ja lapset kär­sivät nälästä, kun per­heessä raha ei riitä ruokaan.

    Ruuan­tuotan­nos­sa tulee ole­maan mon­ta ongel­maa, kuten veden riit­tävyys ja lan­noit­tei­den hin­nan­nousu sekä tietysti maa­painta-alan käyt­tö biopolt­toainei­den tuottamiseen.

    Maail­man­pankin raportin mukaan väestö kas­vaa vil­je­lyn hehtaar­ituot­toa nopeam­min seu­raa­vat 40 vuot­ta. Tule­vaisu­u­den sato­jen vai­htelu tulee myös lisän­tymään mm. ilmas­ton­muu­tok­sen vuoksi.

    Inter­na­tion­al Water Man­age­ment Insti­tute ‑tutkimus­laitok­sen raportin mukaan seu­raa­van 40 vuo­den aikana koko maail­man väestön tulisi siir­tyä kasvis­ruokaan kasteluve­den riit­tämät­tömyy­den vuoksi.

    En siis mil­lään pysty näkemään, että suo­ma­laisen lauan­taimakkaran syön­nil­lä ei olisi mitään yhteyt­tä kan­sain­väliseen ruoka­pu­laan ja ali­rav­it­se­muk­seen. Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta, että suo­ma­lais­ten ruokavaliomuu­tok­sil­la ratkaistaisi­in kaik­ki ongelmat.

    Lai­tan tähän läh­teet, joi­hin viit­tasin ylempänä.

    http://www-wds.worldbank.org/external/default/WDSContentServer/WDSP/IB/2012/06/10/000333037_20120610235753/Rendered/PDF/684200REVISED00olatility0Web0Final2.pdf

    http://www-wds.worldbank.org/external/default/WDSContentServer/WDSP/IB/2008/06/30/000333038_20080630001046/Rendered/PDF/438410BR0REVIS10and0IDAR20081016212.pdf

    http://www.guardian.co.uk/global-development/2012/aug/26/food-shortages-world-vegetarianism

  41. Itse uskon, että medi­an mur­ron paran­taa tiedonväl­i­tyk­sen laatua.

    Minä ainakin olen lopen kyl­lästynyt esimerkik­si hesarin har­ras­ta­maan las­ten kasvatukseen.

    Oikaise­mal­la muu­ta­man mutkan suo­rak­si voi sanoa, että perus­suo­ma­lais­ten nousu on myös van­hanaikaisten tiedo­tusvä­linei­den “ansio­ta”. Perus­suo­ma­lais­ten suo­sio perus­tuu nimit­täin van­ho­jen puoluei­den ja tiedo­tusvä­linei­den poli­it­tiseen kor­rek­tiu­teen, jos­sa tärkein­tä on se, mitä jätetään sanomat­ta. Inter­netin keskustelu­pal­stat ovat tässä aiheut­ta­neet posi­ti­ivisen muutoksen.

  42. Luo­mua? Mik­si pitäisi tukea saas­tut­tavaa ja epäter­veel­listä tuotantoa???

  43. Kasvis­syöjä: Mis­tä päätellen ruokaa tuote­taan enem­män kuin kysyn­tä olisi? Mihin tämä yli­jäämäruo­ka oikein menee?

    Se jää pel­lolle, menee roskik­seen tai muuten huonok­si. Osa ylen­syödään. Ja nykyään tietysti osa polte­taan auton moottorisssa.

    http://www.siwi.org/sa/node.asp?node=343

    Ei ole ollenkaan poikkeuk­sel­lista, että alueel­la, jol­la on nälän­hätä, ruuan tuotet­tu määrä on muut­tunut korkein­taan pros­ent­te­ja, ja alueelta viedään ruokaa. (Ks. Amartya Sen, Devel­op­ment as Free­dom. Tuol­la on esitet­ty paljon min­ua vaku­ut­tavam­min mik­si ali­rav­it­se­mu­songel­ma on ennen kaikkea poli­it­ti­nen ongel­ma, ei maa­pal­lon kan­tokykyyn liit­tyvä ongel­ma. Malthus ennusti jo 300 vuot­ta sit­ten, että ruo­ka lop­puu kun väestö kas­vaa. En pidät­täisi henkeä odotel­lessani, että tämä jo 300 vuot­ta pieleen men­nyt ennus­tus toteu­tu­isi aivan lähiaikoina.)

    Kasvis­syöjä: Tutkimusten mukaan nimeno­maan naiset ja lapset kär­sivät nälästä, kun per­heessä raha ei riitä ruokaan.

    Niin. Ja miten tarkkaan ottaen sen köy­hän kehi­tys­maalaisen maanvil­jeli­jäper­heen tilanne para­nee siitä, että vil­jan hin­ta laskee?

  44. Ei ole ollenkaan poikkeuk­sel­lista, että alueel­la, jol­la on nälän­hätä, ruuan tuotet­tu määrä on muut­tunut korkein­taan pros­ent­te­ja, ja alueelta viedään ruokaa. (Ks. Amartya Sen, Devel­op­ment as Free­dom. Tuol­la on esitet­ty paljon min­ua vaku­ut­tavam­min mik­si ali­rav­it­se­mu­songel­ma on ennen kaikkea poli­it­ti­nen ongel­ma, ei maa­pal­lon kan­tokykyyn liit­tyvä ongel­ma. Malthus ennusti jo 300 vuot­ta sit­ten, että ruo­ka lop­puu kun väestö kas­vaa. En pidät­täisi henkeä odotel­lessani, että tämä jo 300 vuot­ta pieleen men­nyt ennus­tus toteu­tu­isi aivan lähiaikoina.)

    Ruuan määrä ei siis ole ongel­ma, tuon mainit­se­masi viit­teen mukaan, hyväksyn sen. Mut­ta sitä suurin osa ihmi­sistä ei pysty hyväksymään, että ruokaa hukkuu kaikkein eniten lihan­syön­nis­sä? Tuos­sakin linkissä mainit­ti­in, että 30 % ruuas­ta menee rikkaissa mais­sa roski­in, mut­ta ei sitä että lihan­syön­ti haaskaa 2–29 kiloa lihak­iloa kohti. Tosin biopolt­toaineet voivat olla jo läh­es yhtä suuri tek­i­jä, olisi kiva nähdä oikein kun­non ana­lyysi asi­as­ta? Siinä on oikeas­t­aan vain toinen tapa, mil­lä rikas län­si­maalainen hiukan kär­jistäen vie leipää köy­hän suus­ta. Malthus ei huomioin­ut teknolo­gian kehi­tys­tä, “fos­si­ilis­ten” typ­pi­lan­noit­tei­den tuloa, mikä muut­ti kuvan. Nyt tosin teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä läh­es kaik­ki on otet­tu irti ja ilmas­ton­muu­tos heiken­tää lisäk­si satoja.

    Niin. Ja miten tarkkaan ottaen sen köy­hän kehi­tys­maalaisen maanvil­jeli­jäper­heen tilanne para­nee siitä, että vil­jan hin­ta laskee?

    Siten, että se vil­ja jää vil­jeli­jälle eikä mene vietäväk­si län­si­maalaisille. Inti­as­ta viedään riisiä samaan aikaan kun omia kansalaisia kär­sii nälästä. Näin ei tehtäisi jos riisin markki­nahin­ta ei olisi korkea. En olisi lainkaan var­ma, että vil­jan korkea markki­nahin­ta koituu läh­eskään kaikkial­la köy­hän vil­jeli­jän eduk­si. Täy­del­lisessä maail­mas­sa ja oppikir­jo­jen teo­ri­oiden mukaan näin tietysti kävisi, mut­ta miten on lai­ta käytännössä?

    Point­ti­ni oikeas­t­aan oli se, että vaik­ka nälkäi­nen köy­hä on kaukana meistä niin fyy­sis­es­ti kuin monel­la muul­lakin taval­la, niin lihan­syön­ti vie vil­jaa köy­hän syys­tä juuri tuos­ta huonos­ta “hyö­ty­suh­teesta johtuen”. Kasvis­ruokavalion tulisi yleistyä kulo­valkean tavoin. Päätän keskustelun oma­l­ta osaltani tähän.

  45. kasvis­syöjä: Siten, että se vil­ja jää vil­jeli­jälle eikä mene vietäväk­si län­si­maalaisille. Inti­as­ta viedään riisiä samaan aikaan kun omia kansalaisia kär­sii nälästä. Näin ei tehtäisi jos riisin markki­nahin­ta ei olisi korkea. En olisi lainkaan var­ma, että vil­jan korkea markki­nahin­ta koituu läh­eskään kaikkial­la köy­hän vil­jeli­jän eduk­si. Täy­del­lisessä maail­mas­sa ja oppikir­jo­jen teo­ri­oiden mukaan näin tietysti kävisi, mut­ta miten on lai­ta käytännössä?

    Ei se vil­jeli­jä halua, että se vil­ja jää hänelle. Se halu­aa vai­h­taa sen pro­tei­inilähteisi­in, polt­toaineeseen tai ties mihin. Ja jos sil­lä vil­jasäkil­lä ei enää saakaan toril­ta kah­ta kanaa, vaan yhden, niin vil­jeli­jä per­hei­neen on todel­li­sis­sa ongelmissa. 

    Ja ei, tämä ei ole näin yksinker­taista. Sille lähikaupun­gin hikipa­jatyön­tek­i­jälle jää enem­män rahaa sukan var­teen jos riisi­pus­si halpenee. 

    Suosit­te­len tuo­ta Amartya Senin kirjaa.

    kasvis­syöjä: Kasvis­ruokavalion tulisi yleistyä kulo­valkean tavoin.

    Siihen var­masti on mon­ta syytä. Mut­ta on hyvin kyseenalaista, että sil­lä saataisi­in maail­man köy­hyysongel­ma ratkaistua, tai edes helpotettua.

  46. Jos maas­sa ei ole maan omil­la ihmisil­lä rahaa ostaa koti­maisia elin­tarvikkei­ta, sehän tarkoit­taa että elin­tarvikealas­ta elan­ton­sa tekevät eivät halua ostaa muil­ta palvelui­ta joiden arvo ylit­täisi ruoan hin­nan. Mik­si siitä syytetään ulko­maalaisia? No, sik­si että ulko­maalaiset osta­vat sitä ruokaa. Jos hin­ta las­kee, niin tosi­aan joil­lain voi olla varaa. Pait­si että sil­loin niil­lä maanvil­jeli­jöil­lä ei ole senkään ver­taa rahaa, joten mik­si niil­lä muil­la olisi senkään ver­taa mitään mitä vil­jeli­jä heiltä haluaisi? 

    Köy­hyy­den suurin ongel­ma on, että köy­häl­lä ei ole paljon mitään raha­nar­voista. Suosit­te­len sitä Poor Eco­nom­ic­sia. Se selkeyt­tää ajatuk­sia niin vasem­mal­la kuin oikealla.

  47. kasvis­syöjä:
    Siten, että se vil­ja jää vil­jeli­jälle eikä mene vietäväk­si länsimaalaisille.

    Kyl­lä se paikalli­nen gepar­disuik­ka vie saman kuin ennenkin, eli kaiken mitä irti läh­tee. Markki­nahin­nal­la ei ole mitään merk­i­tys­tä: jos­sei vil­jaa myy­dä maail­man­markki­noil­la sil­lä pönkätään naa­puri­val­tion gepar­disuikkaa. Min­un on täysin mah­do­ton­ta käsit­tää miten mil­lään mei­dän toimen­piteil­lämme on reaal­ista merk­i­tys­tä sen suh­teen, että klep­tokraatit varas­ta­vat kaiken. Mugabe pysyy Mugabena, oli lauan­taimakkaraa eli ei.

  48. tiedemies:
    Luo­mua? Mik­si pitäisi tukea saas­tut­tavaa ja epäter­veel­listä tuotantoa???

    Jot­ta eläim­iä piinat­taisi­in ruuan tuotan­nos­sa edes vähän vähemmän?

    Vai puhuitko luomu-peltoviljelystä?

  49. Onko inter­netin vaiku­tus­ta liioitel­tu vai ovatko muut laat­ua uhkaa­vat tek­i­jät vain unohdettu?

    Medi­an viih­teel­listymi­nen alkoi jo ennen netin tuloa. Viih­teel­listymi­nen oli seu­raus­ta jostakin, joka sit­ten ilmiönä ruok­ki itseään, niin katson.

    Taustal­la oli mielestäni ihmis­ten tiet­ty väsymi­nen tai väsyt­tämi­nen vakavaan ja usein poli­it­tis­sävyiseen tiedonväl­i­tyk­seen: yleisöltä vaa­dit­ti­in kan­nan muo­dostamista mil­loin mihinkin, etukäteisti­eto­ja ja yleistä yhteiskun­nal­lista valp­paut­ta ja myös ymmärtääk­seen tarjontaa.

    Tämä medi­an esit­tämä “vaa­timus” ei ollut sen itsen­sä keksin­töä: yleisö — val­taosa siitä — aidosti halusi pätevää tietoa, jon­ka väl­i­tyk­seen taas vaa­dit­ti­in sitä laatu­jour­nal­is­mia. Kysyn­tä loi tarjontaa.

    Kysyn­tää oli, kos­ka tietoa tarvit­ti­in johonkin tärkeään, jota ei sitä ilman voisi saavut­taa. Tieto oli val­taa ja vaiku­tus­val­taa läpipoli­ti­soituneessa yhteiskun­nas­sa, jos­sa vielä takavu­osi­na lat­ti­ata­sol­la kamp­pailti­in mm. oikeu­den­mukaises­ta tulon­jaos­ta ja hyvinvoinnista.

    Nyt tuo hyv­in­voin­ti on melko­lail­la jär­jestet­ty ainakin län­si­mais­sa ja van­halle jour­nal­is­mille ei ole enää tois­taisek­si tilaus­ta. Nyt nau­ti­taan aiem­man työn hedelmiä — aikansa. Tun­tuu, että vas­tu­us­ta vapaan ja viih­teel­lisen medi­an avul­la niitä jo tuhotaankin.

    Niis­sä mais­sa, jos­sa hyv­in­voin­ti ja demokra­tia ei ole mei­dän tasol­lamme, media lehdis­tö mukaan lukien on yhtäti vaiku­tus­val­tainen ja vaar­alli­nen niin, että toimit­ta­jia tapetaan ja vangitaan.

    Net­ti ja vapaa sana vain sat­tui syn­tymään tähän aikaan. Jos se olisi syn­tynyt aiem­min eri­laiseen maail­maan, sitä käytet­täisi­in meil­lä toisin sekä medi­an, ei-ammat­ti­lais­ten että yleisön puolelta.

    Tuo alus­sa mainit­tu “väsymi­nen” oli siis tais­telu­väsymys­tä. Tar­jon­ta — väli­neet piti pitää pystyssä ja tuloskun­nos­sa — vain vai­hdet­ti­in toiseen. Kun niin kävi, viih­teen tar­joa­jik­si kepla­si­vat vähän vähem­män valveu­tuneet toimit­ta­jat. Media-ala tyt­töistyi, kau­pal­lis­tui ja “kansanopis­tui” kun jokainen maalaiskun­nan kris­till­i­nen kansanopis­to ryhtyi koulut­ta­maan “jour­nal­is­te­ja” mis­tä tahansa käsi­in­sä saa­mas­taan ainek­ses­ta. Monil­la oli pyrkimyk­senä päästä sek­sikkäälle alalle tekemään sama mitä tahansa. Mikään suurem­pi yhteiskun­nalli­nen eetos ei ollut ammat­in­valin­nan vaikutin ja sitä ilman saat­toi pär­jätä. Aiem­min se oli mielestäni ratkai­se­va tekijä. 

    Ala menet­ti itsear­vos­tuk­sen­sa ja hukkasi korkeat stan­dard­insa. Toimit­ta­jan työstä oli tul­lut aika heikosti palkat­tua ja epä­var­maa pätkä­työtä viihdyt­tämisen paris­sa. Aikakausle­htien toim­i­tuk­sis­sa ei ole ken­ties kuin pari-kolme ihmistä, joista yksi on tait­ta­ja eli ei jour­nal­isti ensikään.

    Täl­lä toimit­ta­jakun­nal­la mihinkään parem­pi­in vaa­timuk­si­in on vaikeaa vas­ta­ta. Lisäk­si vaik­ka fik­sua väkeä olisi, se on hajaan­tunut moni­aalle ja yhtä tai muu­ta­maa läpil­in­jan laadukas­ta ja puoleen­savetävää viestin­tä (kuten HS aiem­min) ei syn­ny syn­nyt­tämät­tä. Sel­l­aisen syn­nyt­tämi­nen ei ole edes taloudel­lis­es­ti houkut­tel­e­vaa. Ja olisiko se kus­tan­ta­jille yhteiskun­nal­lis­es­tikaan palk­it­se­vaa, sil­lä tiedos­tu­mi­nen taitaisi lisätä muun muas­sa kau­pal­lisu­u­den kri­ti­ikkiä. Mielestäni ainakin pitäisi… 

    Nyt sit­ten sosi­aalisen medi­an mon­enkir­ja­vat toim­i­jat yrit­tävät ottaa ja tar­jo­ta osansa viih­teestä ja vakavas­ta tiedonväl­i­tyk­ses­tä, kos­ka oli syn­tynyt sekä väline että vapaa­ta pelikenttää. 

    “Van­ha media” ei ole vielä keksinyt, kuin­ka pär­jätä tuos­sa joukos­sa. Mut­ta etenkään se ei ole keksinyt, miten pär­jätä tois­t­en­sa joukos­sa, kun main­ospot­tia ja yleisöä on jaka­mas­sa ennenku­u­luma­ton määrä vies­tim­iä. Ennen oli toisin, oli ne pari tv- ja radiokanavaa ja muu­ta­ma lehdykkä. Net­ti ei siis ole niin suuri syylli­nen medi­at­alo­jen heiken­tyneisi­in tulok­si­in kuin tavataan katsoa.

  50. kasvis­syöjä:
    Ei ole ollenkaan poikkeuk­sel­lista, että alueel­la, jol­la on nälän­hätä, ruuan tuotet­tu määrä on muut­tunut korkein­taan pros­ent­te­ja, ja alueelta viedään ruokaa. 

    Kun­non nälän­hädät vaa­ti­vat aina poli­it­tisia toimia toteu­tu­ak­seen eli jonk­in­srot­tista sotaa, kahi­naa tai sortoa.

    Ain­oa ratkaisu näi­hin poli­it­tisi­in ongelmi­in olisi ottaa harteille valkoisen miehen taak­ka ja han­kkia siir­tomaat takaisin, jot­ta niis­sä voitaisi­in lait­taa asi­at kun­toon voimatoimin.

  51. Vähän tiedonväl­i­tyk­sen laatu­un ja aika paljon HS-raati­in liit­tyen, lukaiskaa­pa Har­ri Van­halan kolum­ni päivän T&T:ssä, s. 15. Aika haus­ka. Valitet­tavasti — ja hie­man paradok­saalis­es­ti — ei saatavis­sa netissä.

    Lyhyesti: mielipi­de­te­htailun bulkki­tuotan­nos­sa lehti kysyy eri alo­jen spe­sial­is­teil­ta näke­mys­tä asioista, joi­hin spe­sial­istin erikoisosaami­nen ei anna mitään kom­pe­tenssia vas­ta­ta. Saamme lukea kieli­ti­eteil­i­jän tai runoil­i­jan käsi­tyk­sen ydin­tur­val­lisu­ud­es­ta, ja nyt suurnopeuskam­eraspe­sial­isti odot­telee, mil­loin häneltä kysytään näke­mys­tä shi­io­jen ja sun­nien väli­sistä ristiriidoista.

    (Todet­takoon, että OS on var­masti raadis­sa laa­ja-alaisem­pi kaikkien alo­jen erikoisas­iantun­ti­ja kuin muut.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.