(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa)
Patruuna-aikana Kekkosen hallitessa maata oli tapana, että paikkakuntaa hallinnut tehdas otti kokonaisvastuun väestön työllistämisestä. Koulunsa päättäneet pääsivät halutessaan tehtaalle töihin, nekin joiden todistus oli huono tai ruumiinrakenne hintelä. Tehtaalle oli kunnia-asia huolehtia työntekijöistään eläkeikään saakka, vaikka työkyky alkoi jo vähän reistailla.
Tämä on mennyttä. Yritysten välinen raaka kilpailu estää moisen laajasydämisyyden. Näin toimiva yritysjohtaja olisi pian entinen yritysjohtaja tai entisen yrityksen johtaja.
Nyt työllistymisen tulee kannattaa molemmille tai työsuhdetta ei synny. Työntekijän tulee saada niin paljon palkkaa, että työhön meno kannattaa ja työnantajan tulee saada palkalle riittävästi vastinetta. Yhä useammin jompikumpi edellytys puuttuu. Tästä johtuu rakenteellisen työttömyyden kasvu. Tämä on hyvä tunnustaa, jos haluamme nostaa työllisyyden muiden Pohjoismaiden tasolle. Työmarkkinoita pitää välillä auttaa erilaisin tuin, jotta kaikki saataisiin töihin. Jatka lukemista “Rakenteellinen työttömyys”
