Asumisen hin­taa on alen­net­ta­va jo työl­lisyy­denkin nimis­sä. Sik­si työ­nan­ta­jat ja hal­li­tus halu­a­vat Helsin­gin seudulle ARA-vuokra-asun­to­ja. VM taas halu­aa säästää sosi­aal­i­meno­ja ja halu­aa sik­si ARA-asun­not varat­tavak­si kaik­ista pien­i­t­u­loisim­mille. VM myös halu­aisi häätää asun­noista pois ne, joiden tulot ovat nousseet — jot­ka siis ovat päässeet töi­hin. Jat­ka lukemista “Ara-asun­toi­hin pienipalkkaisia”

Kun asun­to­jen markki­nahin­ta on korkea, eri­laiset hyeenat kokoon­tu­vat saali­in­jaolle. Tämä kos­kee myös vuokra-asun­to­jen rakentamista.

Tähän asti aravavuokrat­alo­ja on raken­net­tu niin, että yleishyödylli­nen yhtiö tai kun­ta perus­taa kiin­teistöy­htiön muodol­lisel­la oma­l­la pääo­ma­l­la. Oman pääo­man määrä on ymmärtääk­seni viisi pros­ent­tia kus­tan­nuk­sista. Lop­ut lainataan raha­laitok­ses­ta. Korko on markki­nae­htoinen, jos se ei ylitä 3,4 pros­ent­tia vuodessa. (Vuon­na 2014 omavas­tuuko­rko ale­nee 1,7 pros­ent­ti­in) Ylimenevästä koros­ta val­tio antaa korko­tukea 90 pros­ent­tia. Vuokralaisil­ta per­itään vuokra, joka kat­taa kiin­teistön ylläpi­don, varautu­misen perusko­r­jauk­seen, koron JA LAINAN LYHENNYKSET. Talo on pidet­tävä vuokrakäytössä säädel­tyine vuokri­neen määräa­jan. Ennen tuo määräai­ka oli 41 vuot­ta. Siihen men­nessä vuokralaiset oli­vat mak­sa­neet lainan pois kokon­aan ja kiin­teistö jäi omis­ta­jansa vapaak­si ja velat­tomak­si omaisu­udek­si. Ei huono bisnes. Jat­ka lukemista “Asum­i­nen Helsin­gin seudul­la (4): Vuokra-asun­to­jen rak­en­tamiseen ei tarvi­ta yksi­ty­istä rahaa”

Asumisen kalleus johtuu siitä, että asun­to­ja on liian vähän. Syytös kohdis­tuu kun­ti­in: kaavoit­takaa enemmän.

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­ta voin ker­toa ter­veis­inä, että kovin help­poa ei lähin­nä tiivistämiseen perus­tu­va kaavoitus ole, kun asukkail­ta viedään alueet, jot­ka he ovat mieltäneet virk­istysalueik­si. Mut­ta on kaavoituk­sen hitau­teen toinenkin syy.

Kaavoit­ta­mi­nen mak­saa, enkä tarkoi­ta täl­lä kaavoit­ta­jan kynään ostet­tavaa mustet­ta. Tont­ti pitää saat­taa rak­en­tamiskelpoisek­si, eli maaperä on puhdis­tet­ta­va ja vahvis­tet­ta­va, on raken­net­ta­va kadut ja muu infra. Se on Helsingis­sä keskimäärin 400 — 500 euroa ker­rosneliöltä. Koivusaa­res­sa peräti 900 euroa neliöltä, mut­ta sitä ei näköjään raken­neta. Tämän päälle tule­vat koulut, päiväkodit, ratikat, metrot ja kaik­ki muu sel­l­ainen. Jat­ka lukemista “Asum­i­nen Helsin­gin seudul­la (3): Mik­si ei kaavoite­ta enemmän?”

Asun­topoli­ti­ik­ka heiken­tää pieni­palkkaisten ase­maa pääkaupunkiseudul­la kah­ta kaut­ta. Korko­jen verovähen­nysoikeus nos­taa asun­to­jen hin­to­ja ja tätä kaut­ta myös vuokria, kos­ka vuokrat ovat asun­non hin­nan johdan­naisia. Toisaal­ta toimeen­tu­lotues­ta kor­vat­ta­va 600 euroa kuus­sa asun­non kokoon ja kun­toon kat­so­mat­ta nos­taa eri­tyis­es­ti pien­impi­en asun­to­jen vuokria edelleen. Jat­ka lukemista “Asum­i­nen Helsin­gin seudul­la (2): Asun­topoli­ti­ik­ka sor­taa pienipalkkaista”

(Kysymys Helsin­gin asun­to­jen hin­tata­sos­ta on nouse­mas­sa yhdek­si kehys­ri­ihen kuumista perunoista. Kom­men­toin asi­aa use­am­man postauk­sen sar­jal­la, joista tämä on ensimmäinen.)

Asun­to­jen hin­nat Helsin­gin seudul­la ylit­tävät kaksin- tai jopa kolminker­tais­es­ti vas­taavien asun­to­jen, eri­tyis­es­ti ker­rostaloa­sun­to­jen,  hin­nat muual­la Suomes­sa. Eri­tyisen kalli­ita asun­not ovat Helsin­gin kan­takaupungis­sa ja joil­lakin Espoon halu­tu­im­mil­la alueil­la. Moni ere­htyy sanomaan, että asun­to­jen hin­nat karkot­ta­vat asukkai­ta muualle Suomeen tai kehyskun­ti­in. Tämä kuu­lostaa vähän siltä, että väkeä tulisi enem­män, jos onnis­tu­isimme vain vaikka­pa hin­tasään­nöste­lyl­lä alen­ta­maan asumisen hin­taa. Jat­ka lukemista “Asum­i­nen Helsin­gin seudul­la (1): Hin­nat ja muuttopaine”