Asumisen kalleus johtuu siitä, että asuntoja on liian vähän. Syytös kohdistuu kuntiin: kaavoittakaa enemmän.
Kaupunkisuunnittelulautakunnasta voin kertoa terveisinä, että kovin helppoa ei lähinnä tiivistämiseen perustuva kaavoitus ole, kun asukkailta viedään alueet, jotka he ovat mieltäneet virkistysalueiksi. Mutta on kaavoituksen hitauteen toinenkin syy.
Kaavoittaminen maksaa, enkä tarkoita tällä kaavoittajan kynään ostettavaa mustetta. Tontti pitää saattaa rakentamiskelpoiseksi, eli maaperä on puhdistettava ja vahvistettava, on rakennettava kadut ja muu infra. Se on Helsingissä keskimäärin 400 – 500 euroa kerrosneliöltä. Koivusaaressa peräti 900 euroa neliöltä, mutta sitä ei näköjään rakenneta. Tämän päälle tulevat koulut, päiväkodit, ratikat, metrot ja kaikki muu sellainen.
Helsingillä on nyt pahasti päässeet rahat loppumaan. Rahoitusjohto esittää investoinneille 400 miljoonan euron vuotuista kattoa. Toteutuessaan tuollainen katto merkitsisi yksikäsitteisesti, ettei kaupunki voi toteuttaa aikeitaan 5000 uudesta asunnosta. Sama ongelma koski pitkään Vantaata. Kaupunginjohtaja oli asialla luottamusmiehiä enempää vaivaamatta määrännyt, ettei kaupunki voi kasvaa enempää kuin 1,5 prosenttia vuodessa (suullinen tiedonanto). Nyt ovat puikoissa uudet miehet ja naiset ja Vantaa panostaa voimakkaasti kehäradan asuinalueisiin – ja lähestyy taloudellista kriisiä.
Kun rakentamista estää suurelta osin kuntien vaikeudet rahoittaa kasvua, voisiko tälle tehdä jotain? Olisi kansantaloudellisesti tärkeätä saada pääkaupunkiseudun asunto-ongelma ratkaistuksi, mutta kunnilla ei ole siihen rahaa. Aikanaan Vanhasen hallituksessa pääministeri Vanhanen (Nurmijärvi) ja rahaministeri Kalliomäki (Nurmijärvi) ajoivat läpi lisärahoituksen nopeasti kasvaville kehyskunnille, mutta pääkaupunkiseudun kunnat eivät tästä rahasta päässeet osallisiksi. Ymmärtääkseni tästä hajautumissubventiosta on nyt luovuttu, mutta voin olla väärässä. Tällainen tuki pitäisi saada nimenomaisesti Helsingille, Espoolle ja Vantaalle. Asetetaan niille jokin tavoiteasuntotuotanto ja maksetaan korvausta sen ylimenevästä asuntotuotannosta.
Toki voisi ajatella niinkin, että kunnan kasvun voisi rahoittaa kaavoitushyödyllä. Kun asunnot ovat niin mahdottoman kalliita, rakennusoikeuden arvo on suuri. Rakennusoikeuden arvolla pitäisi saada tontit rakennuskelpoiseksi ja rahoittaa vielä ne koulu- ja päiväkotirakennukset. Yksityisestä maasta pitäisi voida periä melko korkeatakin rakennusmaamaksua ja kunnan pitäisi voida panna maan hinta lihoiksi sen sijaan, että asuntojen korkea hinta lihottaa rakennusliikkeitä. Tässä olisi se hyvä puoli, että ihan syrjään ei kannattaisi rakentaa, koska se tuottaa kunnalle aina tappiota niin kuin tulee tuottaakin.
Vaatimus avata useampia asuinalueita kerralla, jotta tonttimaan hinta alenisi, on kunnallistaloudellisesti täysin mahdoton, koska silloin vajaasti rakentuville asuinalueille pitää tehdä infraa etuajassa. Samaan joukkoon kuuluu ajatus, että kuinka syrjässä hyvänsä oleva maanomistaja voisi vaatia maansa kaavoittamista. Se vasta maksaisi.
===
Helsingin seudulla on kaavoitettuja, tyhjiä tai vajaasti rakennettuja tontteja, joita yritetään nyt patistaa pakottamalla kunnat asettamaan niille korkeampi kiinteistövero, vähintään 1,5 prosenttiyksikköä yli yleisen kiinteistöveron, jolloin veroksi tulee esimerkiksi Helsingissä vähintään 2,3 %. Vero esimerkiksi Helsingissä on nyt 0,8%. Mielenkiintoista tässä on, miksi valtion pitää pakottaa kunnat tähän, miksi ne eivät vapaaehtoisesti nosta tätä veroa suoraan tappiin, eli kolmeen prosenttiin. Nämä vajaasti rakennetut alueethan sijaitsevat suoraan kunnallistekniikan äärellä ja ovat siten hyvin edullisia. Jos ei halua maksaa käyttämättömästä rakennusoikeudesta, aihana se rakennusoikeus voidaan poistaa.
Osmo kirjoitti:
Siksi kaavoittus pitääkin kohdistaa nykyisiin liikennevihreisiin aluehin. Kaupunkimotarit bulevardeiksi!
Niin siis kuulemma, toisen käden tieto rahoitusjohtajan suusta, Helsingin kaupunki ei ole tähän mennessä kaavoittamaan yhtään aluetta josta ei olisi tullut takkiin. Maltillisillakin tontin myynti- ja vuokrahinnoilla esim. Jätkäsaaresta tulee tollaset 700 milliä kassaan, että tätä voi kyllä pitää jo saavutuksena. Se ratikka on muuten 30 milliä, tai jotain sinne päin.
Tässä on useampi asia, mutta muutamia mainitakseni:
– Jos pari tuhannelle asukkaalle tehdään motariliittymä (20-50 milliä kpl) ja motarikansia (100-200 miljoonaa kilometriltä), niin ne tulot menee jo tohon tiepuuhasteluun. Tää malli Koivusaari ei toimi.
– Sikäli kun sen katuverkon rakentamiskustannukset on missään suhteessa sen pinta-alaan, niin kantsisko vähän kattoo niitä katujen leveyksiä ja muutenkin tarvetta. Siinä on jotain surkuhupaisaa kun jossain Tapanilan uudella pientaloalueella missä kulkee yksi ihminen tunnisa on 15 metriä levä katua jalkakäytävineen, kun viereisellä vanhalla omakotitaloalueella pärjätään neljä metriä leveällä soratiellä.
– Edelliseen liittyen, kannattaisi katsoa sitä rakennustehokuutta ylöspäin, kun ne tulot on per kerrosneliö.
– En tiedä tästä juuri mitään eli saatan olla aivan väärässä ja kohtuuton, mutta jotenkin minulla herää kysymyksiä että onko ihan pakko tehdä puistoihin perustuksia? Eiks voisi vaikka lahjoa jotain ituhippejä viljelemään niitä viheralueita ton sijaan?
Jos tonttimaa maksaa, loogista on toki rakentaa korkeempaa. Ja jos halutaan halvempaa, mitäs jos rakennettaisiin pienempää. Siis sitä, mitä ihmiset haluavat. Ja mistä nyt maksavat vaikka extraa.
Toki mikään keino ei toimi, jos ollaan jo ennalta päätetty sulkea se pois vaihtoehdoista.
(Ja jos rahasta on pulaa, mites ois tehostaminen. Alotetaan sieltä kaupunginkohtajista ja varajohtajista. Ei, ei niillä rahoilla kaavoiteta kauheasti, mutta näytetään nyt edes esimerkkiä ja kohtuutta.)
Listalle voisi myös pistää sekoilun ja säätämisen kaavoituksen kanssa. Eikä pelkästään nimbyilyn aiheuttamat valituskierrokset. Eri päättäjät tekevät tätä kanssa.
Eilen hesarissa oli juttu , että Natura-alueiden takia isoja osia Östersundomia Helsingin rajojen sisällä pitää kaavoittaa uudelleen. Itämetron reittiä ja asemia pitää taas muuttaa.Eikö nämä luonnonsuojelualueet olleet selvillä ennen kaavoitusta? Pakkoliitoksista päätettiin monta vuotta sitten.(mikä on natura-aluetta ja millä perusteella , sitä voi kanssa miettiä)
Mitä sille vallilanlaakson joukkoliikennekadulle tapahtui? Pitkälle mentiin ja vastusta oli paljon kanssa. Mutta olivatko edellytykset paperilla edes olemassa?
Tai sitten kokoomuksen puolelta tuleva vaatimus mahdollisesti rakennettavan Kruunuvuoren sillan avaamista yksityisautoille. Jokainen tajuaa , että ilman hirvityksiä ahtaalle Liisankadulle eivät nämä autot mahdu. Ehdotus oli sitten rakentaa autoreitti jostain Sompasaaren ja Kalasataman kautta.Kansainvälisen siltakilpailun tulokset julkistetaan ensi viikolla. Kalasatama on kaavoitettu valmiiksi ja siellä on jo toista vuotta rakennus käynnissä. Tästä sillasta on riidelty jo vuosikausia ja selvityksiä tehty moneen otteeseen. Miksei sitten tämä uusi variaatio ollut pöydällä noin 10v sitten?
”Tässä olisi se hyvä puoli, että ihan syrjään ei kannattaisi rakentaa, koska se tuottaa kunnalle aina tappiota niin kuin tulee tuottaakin.”
Ilman muuta on sellaisia infrakustannuksia, joita on vaikeaa kohdistaa niille, jotka infrasta hyötyvät. Vesihuolto ei ole yksi näistä – kustannuspohjainen hinnoittelu on mahdollinen. Lain mukaan liittymis- ja perusmaksut voivat olla erilaisia eri alueilla kustannusten mukaan. Liittymismaksuissa tätä mahdollisuutta käytetään harvoin, perusmaksuissa ei tietääkseni koskaan. Kuitenkin haja-asutusalueen verkostokustannukset ovat vähintään nelinkertaiset tiivisti rakennettuihin alueisiin verrattuna.
Kuntien vesilaitosten tulisi tehdä hinnoittelusta oikeudenmukaista, sillä nyt vesimaksuissa on piiloveroa, jota kerätään kerrostalolähiöiden köyhiltä, ja jonka avulla jota maksetaan piilotukea omakotitaloalueiden hyvätuloisille.
Onko minulta mennyt kokonaan ohi, vai onko se tilattu selvitys kaupunkimotareiden muuttamisesta bulevardeiksi jo valmistunut ja jossain kenties luettavissa? Vaikka sama se mitä siinä sanottaisiin, ei tuollaista tule kyllä kuuna päivänä tapahtumaan.
Olisiko syynä se, että valtion poliitikot eivät ole yhtä hyvin rakennusfirmojen taskussa kuin kunnallispoliitikot?
Jos kaavoituksella halutaan vähentää asuntopulaa, uusien asuntojen kaavoituksen lisäksi voi lopettaa liiallisen toimistojen ja muiden työpaikkarakennusten kaavoittamisen. Halvemmaksikin tulisi näin. Tosin epäilen, että Helsingin hinku kasvaa on yhtä suuri kuin muillakin Suomen kunnilla, ja siksi vain kasvun maksimointi kelpaa, vaikka asuntopula pakottaisi osan työntekijöistä asumaan kauaskin. Tämä Suur-Helsingin luominen ei liene neuvottelukysymys.
Yksi keino asuntojen arvon alentamiseen voi olla rakentaa Helsinki aivan täyteen. Jossain vaiheessa asuntojen hinnat lähtevät laskuun. Nykyinen väljyys ja viheralueet saattavat vain lisätä asuntojen arvoa. 🙂
Jos kehyskunnille on maksettu tukiaisia asuntojen rakentamiseen, kutsuisin tätä mieluummin keskittymissubventioksi kuin hajautumissubventioksi. Pääkaupungin kokonaismassaahan tuo tuki lisää eikä vähennä.
Jos pääomaa saa pankista negatiivisella reaalikorolla, Helsingissä kaupunki omistaa maan ja kilpailuttamisessa on ongelmia johtuen liian isoista kokonaisuuksista, eikö ratkaisu ole yhtiöittää uudet rakennushankkeet infroineen ja jalostaa niitä niin pitkälle että saadaan haluttu harmonia taloudellisen tuoton ja lopputuloksen estetiikan suhteen?
Käytännössä esimerkiksi muodostettu alueellinen kehitysyhtiö perustaa järkevän kokoiset asunto-osakeyhtiöt ja jyvittää niille alueen kehittämisestä koituneet kustannukset. Jos halutaan enemmän kilpailua rakentamiseen, asunto-osakeyhtiö tekee kehitysyhtiön avustamana arkkitehtisuunnitelmat, ja kilpailuttaa rakennusprojektin siinä vaiheessa kun mukana on jo osakkaita (mieluiten tulevia asukkaita) valvomassa omia etujaan.
spottu.
Tätääkin vihreät ovat ehdottaneet.
Pitäisikö esittää semmoista radikaalia ideaa, että säästetään parkkinormista? Asuintaloja nykyisillä matalan tehokkuuden alueille (niitä piisaa) valmiin infrastruktuurin ääreen ilman parkkiluolia tai -kansia.
Katsoppa Helsinginseudun satelliittikuvaa. Kyllä minä sen ymmärrän että ihmisillä pitää olla ”virkistysalueita” mutta joku roti.
En ymmärrä ollenkaan miten tuosta kaupunkibulevardista nyt on kasvanut joissain piireissä jokin patenttiratkaisu. Ymmärrän että joillain ihmisillä on fiksaatio yksityisautoiluun mutta jos aikoo laskea paljonko yksi henkilöauto vie tilaa niin ei voi samalla vaatia satojen, jopa tuhansien hehtaarien metsiä kehä 3 sisään.
Onko tehty mitään vertailua Helsingin ja muiden vastaavien ulkomaisten kaupunkien kaavoituskuluista ? Epäilen, että ne voivat olla täällä pajon suuremmat kun virkamiehiä, rakennussäädöksiä ja byrokratiaa on niin paljon. Esim. Helsinkiä voitaisiin verrata Göteborgiin/Tukholmaan, johinkin vasttavan kokoiseen Saksan tai Englannin kaupunkiin sekä johonkin Kanadan kaupunkiin.
Kuten eräs suomalainen arkkitehti uskalsi todeta ”meillä on ylimitoitettu viranomaisvalta väkilukuun ja saavutettuihin tuloksiin nähden” ja ”määräilijät ja määräykset tuntuvat vain lisääntyvän”. Perusteluna on ilmeisesti liikaa ja väärin koulutetun väestön työllistymisen ohella parantaa asumisen laatua ja kauneutta. Tästä ei kuitenkaan ole olemassa selviä merkkejä, pikemminkin päinvastoin. Monet rohkeat hankkeet ja ehdotukset on torpattu.
Jos kaksi vierekkäistä kuntaa on pers’aukisia, niin opinmukainen lääke on kuntaliitos. Sehän opin mukaan tehostaa toimintaa ja saa rahat riittämään.
Lähimenneisyydessä tehtyjen monikuntaliitosten ja ketjutettujen liitosten kunnat on tosi heikossa hapessa; useat valmistelevat par’aikaa henkilöstön lomautuksia. Tämä vaiva kyllä helpottaa, kun kyseiset kunnat piakkoin pääsevät tekemään opinmukaisia uusia kuntaliitoksia.
Reippain mielin vain pääkaupunkiseudullakin neuvottelemaan kuntaliitoksista talousahdingon helpottamiseksi. Jos aiemmat potilaat ovat henkitoreissaan, eihän se osoita lääkkeen olevan väärä.
”Tontti pitää saattaa rakentamiskelpoiseksi, eli maaperä on puhdistettava ja vahvistettava, on rakennettava kadut ja muu infra.”
Ei kaikki maa Helsingissä ole niin likaista, että vaatii puhdistuksen. Kaavoittaja on vaan viime vuosina tehnyt niitä kaavoja pelkästään alueille, joissa kustannustaso on tolkuton, ja lisännyt vielä kustannuksia järjenvastaisilla vaatimuksilla esim. pohjavedenpinnan alapuolelle rakentamisesta.
Alueita pitäisi kaavoittaa monipuolisemmin, siis sellaisiakin alueita joissa tonttien rakentamiskelpoiseksi saattamisen kustannus pysyy kohtuullisena. Vaikkapa siirtolapuutarhat eivät takuulla vaadi kalliita maanrakennustöitä, eikä edes mittavaa uutta infraa, ne olisivat nopeasti valmiita townhouse-rakentamiseen hyvällä sijainnilla. Muutama äänekäs saavutetusta edusta kiinni pitävä estää tuollaiset ja poliittiset päättäjät pelkäävät heitä enemmän kuin suurta hiljaista enemmistöä.
Onko nykyään vaatimuksena että uusille asuinalueille pitää automaattisesti rakentaa myös koulut, päiväkodit, yms.? Jos on, niin se on typerä vaatimus. Onhan asunto josta päiväkoti ja koulu ovat kaukana sentään parempi vaihtoehto kuin ei asuntoa ollenkaan. Voisiko myös ajatella että joka alueelle ei tarvitse ollenkaan näitä palveluita, rakennetaan ns. ”sinkkukortteleita”.
Östersundomissa luonnonsujelijat ym iskevät jälleen. Vuosaaren satamaa viivytettiin valituksillaan yli kahdeksan vuotta ja samalla viivytettiin Jätkäsaaren, Kalasataman ja Keski-Pasilan rakentamisen aloittamista. Nyt Natura-alueet tarvitsevat vielä suoja-alueita. Kas kun ei vielä näillekin suoja-alueita. Natura-alueet aivan pääkaupungin viereen oli aluperinkin idioottimainen idea. Kyllä Natura-alueita olisi voitu perustaa vaikka kaksinkertainen määrä vähän kauemmaksi. Nyt vielä Natura-alueet pitää yhdistää Sipoonkorpeen viherväylillä ja ekologisilla käytävillä, jotka eivät ole kovin kapeita. Sipoonkorven etelärajaa yritetään vetää etelämmäksi. Tuki tarpeellinen ylijäämämassojen käsittelyalue on kuhistuttava asia. Uusi pääkaavoittaja näkyy taipuvan valitusten pelossa suojelijoiden vaatimuksiin. Turha taipua, ne valittaa kunniakin tekipä millaisen vaan kompromissikaavan. Kovin vähiin näyttää jäävän Östersundomin asuntotuotanto. Malmin lentokentän saaminen asuntokäyttöön näkyy myös lykkääntyvän koko ajan. Kun vielä investointeja joudutaan supistamaan, lykkääntyvät myös uusien projektialueiden hankkeet. Kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon näyttää olevan jatkossa kovin vähän mahdollisuuksia.
Olivat selvillä, mutta helsingissä ilmeisesti kuviteltiin että östersundomin kanssa jatkuu vanha meininki, eli että naturat, liito-oravat jne ei koske helsinkiä. Talosaaressa kaupunki yritti eräänlaista pääavausta läpi suojellun lintulahden, ministerikin oli jo onnistuttu agitoimaan hankkeelle myötämieliseksi mutta ELY-keskukselta tuli hankkeelle turpaan.
Taidan olla ainoa joka ei kasita miten voi olla niin etta kaavoituskustannukset osuvat jonkun muun kuin tontin kayttajan maksettavaksi.
Rakentaako tontinomista koulun, ratikan, päiväkodin, kadun, , moottoritien levennyksen jne?
Olisi hyvin perusteltua, että rakennusmaamaksuna perittäisiin summa, joka kattaa rakentamisesta yhteiskunalle aiheutuvat kulut.
Osmo, kaavoituksen kulut ovat korkeat Helsingissä, koska sitä tehdään juuri kuvaamallasi hassulla tavalla. Ensinnäkin se on aivan tolkuttoman pikkutarkkaa, toiseksi sirpaleista ja kolmanneksi kaupunki-infran kustannukset lasketaan laukeaviksi heti. MInusta nykyinen tapa täydennyskaavoittaa ja -rakentaa on tehoton.
Otetaan malliksi vaikka Munkkivuori. Kaikki tietävät, ettei tehokkuus riitä palveluille saati julkiselle liikenteelle. Miksi lähteä puuhastelemaan muutaman talon kanssa, kun saman tien voi tehdä alueelle kunnollisen ruutukaavan. Sitä toteutetaan sitten vähitellen, kun vanha rakennuskanta väistyy. Olen varma, että 2050 alue on tuolla järjestelyllä aivan uudessa kuosissa.
Samoin uudet alueet Kruunuvuorenrannassa. Kaava on uskomaton sekasotku kaikkea mahdollista. Tottakai tuolla tekniikalla saadaan kaavoituksesta kallista. Alue olisi pitänyt toteuttaa joko kaupunkimaisesti tai esikaupunkimaisesti. Kun tuo päätös olisi tehty, olisi sitä pitänyt seurata johdonmukaisesti niin, että kaavasta olisi tullut yhtenäinen välittämättä nykyisestä rakennuskannasta.
”Malmin lentokentän saaminen asuntokäyttöön näkyy myös lykkääntyvän koko ajan.”
Kannattaisikohan Hernesaaren kaavoittamisesta asumiskäyttöön luopua ja siirtää sinne Malmin lentokentän toiminnot? Malmilta taitaisi vapautua enemmän rakentamiskelpoista maata asutuksen tarpeita varten kuin Hernesaaresta.
Toimiihan ne lentokoneet lentotukialuksiltakin, joilla voi olla pituutta vain 260-340 metriä. Jos ei muuten, niin lentoon lähdössä höyrykatapultin avulla ja laskeutuessa hidastavien vaijerien pysäyttämänä. Tallinnan kopterilennotkin olisi helpompi järjestää Hernesaaresta kuin Malmilta. Eikä koneitten tarvitsisi pörrätä asutuksen yllä.
Onko kaupunin pakko pitää kiinni monopolistaan jos kaavoitus tuottaa tappiota. Kokeillaan taas vaihteeksivanhaa aluerakentamista, jossa grynderi vastaa myös kaduista ja kunnallistekniikasta. Silloin ei kaupunille tule ylimääräisiä kustannuksia joista noin valitat. Östersundom siitä vaan kolmeksi-neljäksi erilliseksi aluerakentamisprojektiksi.
Kaiken lisäksi niille keskelle uutta lähiötä rakennettaville päiväkodeillle ja kouluille tuodaan lapset henkilöautoilla naapurialueilta…!
Noinhan se on aikaisemmin tapahtunut ja monessa paikassa vielä nykyäänkin. Suomessa vain on haluttu haalia yhteiskunnalle tehtävä, jotka eivät sille välttämättä kuulu. Oma lisänsä on, että kunnat suheeraavat mukana ja haluavat vetää välistä minkä ehtivät. 😀
Jonkinlainen tasapaino pitää löytää ja kunnan siirtyä takaisin siihen rooliin mikä sille kuuluu. En tarkoita välttämättä, että kunnan kaavoitusoikeus viedään kokonaan, mutta jotenkin kunta pitää saada tekemään niitä asioita, jotka kuuluvat sille, eikä suinkaan niitä asioita, jotka kuuluvat tontin omistajalle. Kunnan tehtävä on mahdollistaa.
Eipä niitä päiväkoteja ja koupaikkoja taida olla oikein missään Helsingissä vapaana. Kaupungilla taitaa vieläpä olla lakisääteinen velvollisuus niitä tarjota. Sinkuiille sopivia koteja toki saisi olla lisää.
Heitänpä hatusta että raidejokeri olisi rahoitettavissa kaavoittamalla sen varsi kaupunkimaisesti ilman että laajempiin yhtenäisiin viheralueisiin tarvitsisi edes koskea. Suuri osa infrasta on paikalla jo valmiina, ml. koulut, päiväkodit jne.
Pelkästään Haagassa Eliel Saarisen tien varrella, Maunulassa Pirjontien ja Pakilantien varrella, edelleen Käskynhaltijantien ja Norrtäljentien varrella, Oulunkylän aseman vieressä Maaherrantiellä ja Viikissä jo rakennetussa ympäristössä on aivan tolkuttomasti ainakin omien havaintojeni mukaan joutomaata muistuttavaa liikennevihreää, ylileveää katua, parkkikenttää, siirrettävissä olevaa ”kevyen liikenteen” väylää jne. Nämä voisi mielestäni hyvin rakentaa sellaiseksi vähän ympäristöstä riippuen 4-6 kerroksiseksi kadussa kiinni olevaksi kerrostaloksi, joihinkin paikkoihin mahtuisi hyvin ehkä umpikortteleitakin. Samalla jalankulkuympäristö muuttuisi nykyisestä epätilasta miellyttävämmäksi ja katuverkkoa voisi mahdollisesti hieman tihentää. Uusi asutus myös edesauttaisi lähipalvelujen säilymistä ja uusien palvelujen tuloa jo nykyisten asukkaiden lähelle. Samalla saataisiin rutosti asuntoja asuntopulaa helpottamaan. Joillakin paikoin kerrostalo”muuri” suojaisi pientaloja vilkkaalta väylältä. Lähiöitä ei todellakaan saa paremmaksi rakentamalla viimeisetkin vähänkin laajemmat yhtenäiset viheralueet täyteen pistetaloja a la Meri-Rastila, joten painotan vielä että vastapainoksi esim. Keskuspuistoon jne ei tulisi koskea.
Mikä tässä olisi vikana? Itse ainakin yimbyilisin hyvin toteutettuna tällaisen puolesta.
Ainakin raidejokerin h/k-laskelmat menisivät täysin uusiksi. Käsittääkseni laskelmissa ei oteta huomioon maan arvon nousua, miksi ihmeessä ei? Tämähän on jopa merkittävin hyöty liikennehankkeissa kaupunkialueella?
Oulussa on jotenkin mystisesti onnistuttu kaavoittamaan ja rakennuttamaan paljon ilman että kaupungin talous olisi siitä yhtään sen enempää mennyt konkurssiin kuin muutkaan.
Osmo,
eikö yhtiön muodossa otetut kiinteistökehittämislainat sitten velkaannuta kuntaa?
Jos homma menee pahasti pieleen niin veronmaksajat maksavat sen lystin. Tuskin pankit antavat lainaa yhtiölle ilman takuita? Vai laitetaanko yhtiöön huomattavasti lainamäärää isompi arvo maaomaisuutta apportiksi?
Kannattaa huomata että uudet verolait pienentävät kunnan omistaman ja raskaasti velalla vivutetun yhtiön omistamisen hyötyjä..
Normaalisti firman työntekijät lentävät pihalla, jos tuottavat merkittäviä tappioita. Miksi Helsingin suunnittelijat saavat jatkaa alueiden suunnittelua tappiollisiksi, jotta omien ja ulkopaikkakuntalaisten autot mahtuvat sekaan? Pamfletissahan oli tätä asiaa, mutta nyt sillä pitäsi lyödä luu kurkkuun kok&demille, ennen kuin ne tuhoaa kaupungin talouden täysin.
Itse ihmettelin talouspomon investointihaluttomuutta, mutta kai se on selvää, että jos firman investoinnit tuottavat järjestään tappiota, niin peli pitää viheltää poikki. Herääkin kysymys, että mitä ihmeen puuhastelijoita valtuusto ja johtopaikat ovat täynnä, kun kaupunkilaisten asioita hoidetaan näin? Koivusaarikin kaatui autoilun edistämiseen sitä suureksi osaksi korvaavan metrolinjan päällä, ja pikkutalojen kaavoittamisesta meritäytölle. Millään Naturoilla ei ole mitään tekoa tässäkään. Miksi KSV tuo tällaisia suunnitelmia päättäjille vuosien hieromisen jälkeen? Vai pitäisikö ihmetellä, että kuka painostaa KSV:a tekemään tällaisia suunnitelmia?
Koska automafia jatkaa ilonpitoaan muiden rahoilla, niin korkeammat talot ja pienemmät asunnot vastaamaan väestönkasvuun. Muuten KSV tai joku muu, levittävät etäispesäke etäispesäkkeeltä tätä lähiötään ympäri Uuttamaata. Sipoo ja Porvoo ovatkin jo saman taudin vaivaamia. Erittäin mielenkiintoinen, mutta haastava tuo uusi väestöennuste maahanmuuttajineen. Paljon saa kaavoituksessa ja ajattelussa muuttua, jotta päästöt vähenisivät. Ylipäätään tulisi tajuta, että tästä on tulossa todellinen suurkaupunki, jonka asukasmäärä kasvaa hurjasti. Ei voi enää puuhastella kylänraitin mittakaavoin. Jos huudetaan talouskasvua, niin huudetaan myös lisää kulutusta ja kuluttajia, joten kaupungin tulee sitten kasvaa uusilla asukkailla. Eniten kasvua tulleekin maahanmuuttajista, koska tuskin tuovat suurta muuttokuormaa mukanaan. Näillä taloustilanne muistuttaakin sodanjälkeistä aikaa, kun vielä oli oikeita tarpeita, eikä keksittyjä.
Viheralueiden tulisi olla Kaivarin ja sen Eiranrannan tapaisia suuria alueita, joissa voisi nyt hiihtää tai käydä vaikka lumisotaa. Ei minusta näyttäisi pahalta, jos talot olisivat sitten Puisto- ja Merikadun tapaan tuollaisena muurina rajaamassa puistoa. Nyt monessa lähiössä on toki vihreää ja puita, mutta ne ovat omia pikku plänttejään joita ei sitten käytetä. Ei siis järkeä tuhlata liikennevihreään tai pikkutäpliin, vaan vanhaa kunnon korttelirakennetta muutamalla lisäkerroksella. Tornit sitten tuomaan vaihtelua ja tarjontaa suuria ansiotuloja nauttiville. Metsät pystyy sitten jättämään metsiksi.
Itse näkisin Helsingin mahdollisuudeksi sen, että täällä tehtäisiin kaikki mahdollinen, jotta kaupungista tulisi paikka, jonne tullaan katsomaan miten vanha kaupunki ja uusi muuntuu mahdollisimman ekologiseksi. Kuten koulutusvienti, niin myös kaupunginsuunnittelusta ja kaikesta siihen liittyvästä saisi merkittävän tulonlähteen. Mikä ylipäätään olisi suurempi ja rahakkaampi haaste maailmassa, kuin jo rakennettujen kaupunkien muuntaminen vihreiksi?
Sääli vain, että tätä ei ainakaan valtuustossa ymmärretä, eikä esimerkiksi Ilmatieteen laitos ole tukena, vaan näkee merkittäviä mahdollisuuksi öljynporailussa Jäämerellä. Taalaskin vie keskustelun juustoihin, kun pitäisi keskustella siitä, että täällä rakennettaisiin ekologista kaupunkia, josta kiinalaiset tulevat oppimaan. Tai vaikka somalialaiset rakentaessaan maataan. Ei ole varaa Afrikan mennä talousnousuaan autoistumisen kautta. Hautalalle varmaan pitäisi pistää tuota pamflettia mukaan, kun lähtee kehitysmatkoilleen? Tämän tulisi olla osa kehitysyhteistyötä, mutta kun omaakin rakennetaan näin, niin milläs menet muita opettamaan? Sauri kai hoitaisi tätä Helsingissä, jos lumilta ehtisi? Ei oikeastaan hajuakaan kenet täällä pitäisi rakentamisesta ja kaavoituksesta haukkua, kun kaikilla on joku osa, mutta vastuuta ei kai kellään? Toivottavasti jotain muutosta tulisi, kun ukkoa vaihtui. Menisi edes pahemmaksi.
Hyvin yksinkertaisena ohjelankana pitäisi olla, että metsä on arvotavaraa, ja grynderit sieltä pois. Oli Naturaa tai ei. Low2No päätyi myös siihen, että ennen kaikki oli parempaa, joten vanha korttelikaupunki saa tutkimustukeakin. Minulle kelpaa tästä malliksi stereotypiat pariisilaiskortteleista, tai sitten vaikka Nykki ennen tylsiä lasitorneja ja ketjuliikkeitä. Stereotypiat vanhoista helsinkiläiskortteleista taitavat kääntyä vain negatiivisiksi. Pakko ei ole tehdä kuin muualla nyt, joten myös kaupungin kiinnostavuutta lisäisi paluu vanhaan tapaan.
Kunhan aluksi otetaan henkilölikenne pois autoilta, jotta niitä ei viedä sitten vanhoina Afrikkaan ja osteta sähköautoja tilalle ja ollaan taas niin vihreää. Valtuuston ja Hesarin keskusteluita seuranneena tuossakin on tehtävää. Sitten joskus voisi mennä tuosta pamfletistakin vihreämpään suuntaan, jos edes otettaisiin sen tarjoamat askeleet.
Kiitos Tuomas Kivelä kommentista Östersundomista:
”Uusi pääkaavoittaja näkyy taipuvan valitusten pelossa suojelijoiden vaatimuksiin”
Kyllä oli aivan uskomattomat kommentit Hesarissa uudelta virastopäälliköltä.
Selvä viesti pienelle uskonlahkoon verrattavalle ääriliikkeelle ja kiitos kohta viisi vuotta hyvää kaavoitustyötä tehneille uusille alaisilleen.
Että nykyisiä maatalouden saastuttamia umpeen kasvaneita ruovikoita pitää vielä laajoilla suojavyöhykkeillä suojellä, aivan järjetöntä.
Siis valittaa kannattaa joten taitaa kaavoitus tyssätä kaikille muille alueille, paitsi teollisuusaluelle ja motareiden varteen, tosin moottoritietkin lienevät nykyään kulttuurimaisemaa ?.
OS tällä blogilla taannoin pohti, miten saada osaavia kaavoittajia KSV:n palkkalistoille, aika harva pätevä viitsii tuollaiseen ryhtyä, osaaville kyllä löytyy mielekkäämpiä yhteistyökumppaneita kuin ääriliikkeet.
Säälittävää touhua
Ei tuo suuri salaisuus ole: Kunta ostaa raakamaata raakamaan hinnalla ja estää näin ansiottoman arvon nousun aiheuttaman kustannustason nousun.Tarvittaessa maat pakkolunastetaan.
Kunta kaavoittaa ja rakentaa kunnallistekniikan niin, että kunta voi luovuttaa aina tontin heti kun ilmaantuu tarvitsija.
Kunta perii tontin hinnassa kaavoituskulut ja osan infran kuluista.Sähköyhtiö ,vesilaitos ja telelaitos perivät omat infrakulunsa omissa liittymähinnoissa
Infra rakennetaan yhtäaikaa, yhteisvoimin ja kaikki liittymät ovat valmiina tontilla ja kadut ovat lähes valmiina.Näin infran kuluja voidaan pienentää.Kun alue on rakennettu niin kadut päällystetään ja ympäristö siistitään
Kun kysyntää on tarpeeksi niin toiminta on jatkuvaa ja tarvitaan vain pieni varasto .Näin kenelläkään ei sitoudu suuria pääomia.
Ja kun kaava on valmiina niin siitä toteutetaan paloja kysynnän mukaan, ei koko kaavaa tarvitse rakentaa kerralla.Näin säästyy byrokratiakuluja
Aluerakentaminen onkin perinteisesti Suomessa tuottanut niin hienoa jälkeä, että siihen syytä palata. Aluerakentamisen ihanuuteen voi tutustua esimerkiksi jokaisessa Suomen hirveimmässä lähiössä.
Vähän ihmetyttää, etteikö nykyisellä korkotasolla Helsingin kannattaisi panostaa enemmän? Entäs sitten, kun korot taas nousevat?
Asuntotuotannon tavoitteisiin sidottu valtion tukiraha Helsingille, Espoolle ja Vantaalle tuntuu hyvältä ehdotukselta. Pääkaupunkiseudun kasvusta ja kaavoituksesta ei tule päättää pelkästään kuntatalouden ahtaasta näkökulmasta.
Olet asian ytimessä. Oulussa todellakin kaupunki hankkii ensin maat ja jos joku ei myy, pakkolunastaa. Ja vasta sitten aletaan kaavoittamaan.
Ilmeisesti Helsingin seudulla jokin luonnonvoima estää tällaisen toiminnan koska täällä on moni toistanut, että kun se kaavoittamien on niin kallista. vois kuvitella että pk-seudulla maan hinta olisi korkeampi kuin esimerkiksi Oulussa, joten kaiken järjen mukaan maasta saatavilla tuloilla pitäisi myös kyetä maksamaan investoinnit.
Ehkä etelän ilmanalassa on jotain hiukkasia, jotka yksinkertaisesti pakottaa maksamaan infran yhteisestä kassasta…? Mene ja tiedä.
Tosin saapa nähdä käykö niin että tämmöinen touhu loppuu, kun keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi Oulun vaalipiirissä.
Helsinki omistaa pääosan tonttimaasta.
”Maanomistajat” esim Östersundomissa kaavoittaisivat kernaasti omalla kustannuksellaan ja rakentaisivat vanhaikodit ja röörit jotta maan arvonnousua ei revittäisi ressukoiden nahoista.
Onhan Östersundom pullollaan hyvää rakennuskelpoista maata, joka on rakennuskiellossa koska sen omistavat tavalliset ihmiset joiden oikeudet ovat verrattavissa samassa asemassa oleviin Kiinalaisiin veljiin ja siskoihin.
Mitä tulee maatalouden ravitsemiin ruovikoihin, ”deltat” taitaa myös syntyä omin voimin kun maa kohoaa ja virtaavat vedet syöttävät rakentamisesta ja elämisestä liuennutta hiukkasta.
Ja vielä suurista viheralueista; Helsinkihän on yksi suuri viheralue jonne on ripoteltu tönöjä ja kortteleita sinne tänne. Jos ei halua asua suurkaupungissa on täysin luvallista asua maalla, Stadiin muuttaneet maalaisethan tietävät että maatiloja voi ostella ja itseään leppoisasti elätellä maataloustuilla.
Mutta kun se on sitä paheksuttua autokaupunkia. Pakettipientalot eivät sovi Helsinkiin koska niissä asuu niin tavallisia ihmisiä.
Jotta asuntojen kaavoittamisen Helsinkiin tämänhetkisessä tilanteessa saa tappiolliseksi, täytyy ainakin jonkun olla vähän tyhmä. Ei ne koulut, päiväkodit, viemärit, vesijohdot, sähköt ja kaukolämpö niin paljon maksa. Katuja ja ratikkakiskojakin on ainakin ennen vanhaan osattu rakentaa järkevällä hintatasolla.
Muuten, kun kerran demareille ei kelpaa Helsingin uusien korttelikaupunkialueiden asuntojen parkkipaikkanormittaminen alle Espoon autonomistuslukemilla, niin voisiko yksinkertaisesti kieltäytyä rakentamasta niitä uusia alueita. Sen sijaan vaan vanhoille alueille täydennyskaavaa, ilman ainuttakaan uutta parkkipaikkaa, kiitos. Markkinat hoitakoot pysäköinnin.
Syytän demareita tässä ennen kaikkea, SDP on se nimenomainen tekijä joka tuhoaa Helsingin kaupunkivihamielisyydellään.
Suuret aluerakennusprojektit kuten Arabianranta erittäin vaikeasta maaperästä huolimatta ovat olleet kaupungille hyvin kannattavia. Alueen tuotot ylittävät laskennallisesti menot 18,5 vuoden kuluttua aloittamisesta. Sen jälkeen tulee pelkkää plussaa. Parhaiten kannattaa kerrostaloalue ja huonoiten pientaloalue. Nykyisellä korkotasolla kaupungin kannattaisi investoida aluerakennusprojekteihin kaikki t arvittava vaikka lainarahalla. Jos tarkemmin lasketaan, ei Koivusaarikaan ihan kannattamatonta olisi, mutta plussalle pääseminen veisi tosi pitkän ajan, ja sinä aikana voisi korkokin vaihdella. Tosin Koivusaaren pitäisi ja voitaisiin hyvin rakentaa esitettyä paljon enemmän ja tehokkaammin. Merialuetta voitaisiin helposti täyttää olennaisesti enemmän. Siellä oleva tiukasti suojeltu ulkosaaristoon luontoa ja kasveja sisältävä ”rantaniittyjä” kuulemma on syntynyt niin, että Vulkan ajoi merenn romurenkaita ja peitti alueen soralla. Sadevesi valuu soran ja renkaiden läpi helposti ja pitää rantaniityn karuna kasvupaikkana. Suojelun perusteet lienevät siis virheelliset?
Valitettavasti Helsingin nykyinen systeemi tuottaa vielä hienonpaa jälkeä… ja moninverroin kalliimmalla. Eli jos tehdään surkeaa kuten Helsingin kaavoittaja tekee, niin tehdään siitä edes edullisempaa.
Helsingin kaavoitus on usein perin pikkutarkkaa ja aiheuttaa turhia lisäkustannuksia parantamatta laatua. Tosin on löytynyt myös fiksuja kaavoittajia, joiden kaavat ovat väljiä ja keskittyvät vain kaupunkikuvan ja -tilan kannalta olennaisiin kohtiin, ja jättävät talosuunnittelulle melko vapaat kädet. Kun kaupunki omistaa tontit (75 %), voidaan tontin luovutuksesta ohjata ja vaikka kilpailuttaa rakentamisen laatua vaikka kuinka tiukasti. Tällöin vain kaavan pitää olla varsin väljä, jotta parhaille ehdotuksille olisi tilaa. Kaavoittaja kun ei ehkä olekaan talosuunnittelun terävintä kärkeä? Usen kysymys on vallankäytöstä ja kateudesta arkkitehtien kesken? Jotkut kaavoittajat tekevät kalliita ratkaisuja estääkseen valtion tukeman tuotannon alueellaan ja pitävät samalla ”rupujengin” kaukana. Tosin on löytynyt myös kaavoittajaa, joilla on ollut totista pyrkimystä ja ymmärrystä myös kohtuuhintaisten ja säännellyn tuotannon edellytysten luomiseen.
Täydennysrakentaminen vaatii käsittääkseni niitä normin sanelemia uusia parkkipaikoja rakennettavan alan funktiona ihan siinä missä uudiskohteissakin.
Kaavoittajan ei tulekkaan olla talosuunnittelija, vaan kaupunkisuunnittelija.
Helsingin ongelma on Safa-mafia, arkkitehtien klikki joka määrittelee mikä milloinkin on oikeaa arkkitehturia. Kun useammankin viraston päällikkö on arkkitehti niin tämä mafia pääsee ohjaamaan niin kaavoitusta kuin talosuunnittelua. Ja virkamiehiksi ei todentotta valikoidu ammattikuntiensa osaavin väki, päinvastoin.
Kun päättäjämme ovat vielä näitä keskenään erisuuntiin vetäviä idealisteja joilta puuttuu kyky ohjata suunnittelua ja asettaa oikeita tavoitteita, niin lopputulos on se mikä on nähtävissä.
Liialla sääntelyllä ja pikkutarkalla ohjeistamisella syntyy keskinkertaista ja kallista. Tampereellakin Pispala on syntynyt lähes täysin ilman ohjausta siten, että köyhempi työväki hankki tontteja silloisen naapurikunnan Pirkkalan puolelta ja rakenteli sinne asuntojaan halvoille tonteille. Se oli sen aikusta haja-asutusalueelle rakentamista.
En nyt tietenkään ytarkoita, että ihan näin åpitäisi menetellä tänä päivänä, mutta jotakin lienee pielessä rakentamisen liiassa sääntelyssä. Hometaloja tulee vaikka ohjeistusta on enemmän kuin koskaan.
Itse seurailen mielenkiinnolla tätä amerikkalaista Randall O’Toolen Antiplanner sivustoa:
http://ti.org/antiplanner/
Helsingissä on ollut ainakin vuosisata pula asunnoista ja tonteista. Tilanen ei muuttune kovinkaan nopeasti.
Muuallakin maailmassa näitä ongelmia on ratkottu. Osaratkaisu on metron ja nopeiden lähijunien käyttö järkevästi. helsingin naapurikunnat ovat tätä vastustaneet erittäin luovasti.
Nykyisin toimintoja rakennetaan liian pieniin keskuksiin, jotta ikään kuin jalan voisi asioida. No, ei voi. Mutta huonsti valittu työpaikka – asunto -yhdistelmä raknakisee nykyisin matka-aikana aivan järjesttömästi.
Mutta onko sen pakko vaatia? Ei parkkipaikkanormia mihinkään lakiin ole kirjattu.
Tämä asia noin yleisesti pistää suututtamaan. Pysäköinnin jos minkä kuuluisi olla markkinaehtoista. Ei meille autonomistajille niitä autojakaan makseta muiden veronmaksajien taskusta, miksi pysäköintipaikat pitäisi?
Ai kuten esimerkiksi Tapiolassa, Puu-Vallilassa tai Puu-Käpylässä…?
Aluerakentaminen kun ei suinkaan tarkoita pelkästään niitä monotonisia betonilähiöitä – vaikka monotoniset betonilähiöt onkin rakennettu pelkästään aluerakentamisena.
Keskusta on ollut Oulun kaupunginvaltuuston suurin ryhmä vuoden 1996, 2000, 2004, 2012 vaaleissa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_kaupunginvaltuusto).
Oikeastaan merkittävin ero Oulun seudun ja pääkaupunkiseudun kunnallispolitiikassa on se, että Keskustalla ei ole merkittävää roolia jälkimmäisessä. Ehkä se onkin juuri se syy, että asuntopolitiikka on pielessä ja asuminen kallista pääkaupunkiseudulla ;).
Ok, käsitin että tarkoitit että tuota kautta voisi jotenkin kiertää normien vaatimuksia.
Normit eivät ole lakeja, ja lakejakin pystyvät ihmiset niin tahtoessaan muuttamaan, mutta kun siitä poliittisesta tahdosta asian muuttamiseksi on edelleen kroonista pulaa.
Itse asiassa Oulu on ykkösluokan pyöräilykaupunki; sen pyörätieverkko lienee Suomen parhaita
On vähän pakko pyöräillä, sillä julkinen liikenne on surkea ja keskusta autoilijan kannalta lähes yhtä tukkoisa kuin Helsinki.
Liian Vanha ja Syltty ovat kuvanneet hyvin Oulun onnistuneen maapolitiikan. Lisäisin vain, että Helsingissä ostovoima on paljon korkeampi, mikä tietysti heijastuu neliöhintoihin.
Onko Oulun kehitys niin hyvää kuin on sanottu. Myös Helsingin seudulta löytyy lähes ilmaista rakennusmaata, mutta kantakaupungin asunnot ovat sika kalliita, koska niin moni halua sinne asumaan. Tilanne oli toinen 1960-luvulla, jolloin Krunikasta sai asuntoja halvemmalla. Olisimme menestyneet paremmin, jos olisimme tehneet kantakaupungista niin epäviihtyisän, ettei sinne niin hinguta. Sekö olisi ollut tavoiteltavaa? Jostain syystä Oulussa paine keskusta-asumiseen ei ole kovin suosittua.
Kyllä ne kaupungin keskustan asunnot Oulussakin kaikkein kalleimmat ovat. Muutamissa uusissa hyvin varusteilluissa ja ylellisesti rakennetuissa keskustan taloissa hinnat ovat aika huikeitakin keskimääräiseen kaupungin hintatasoon nähden.
Suurin ero pääkaupunkiseutuun taitaa olla, että uudehkoja ja tilavia asuntoja löytyy varsin edulliseen hintaan suhteellisen läheltäkin keskustaa (eli ovat lähellä sekä ajassa että matkassa mitaten). Ainoa ongelma Oulussa on hiukan huono joukkoliikenne (= harvaan liikennöivät bussit), mutta tätä kompensoi hyvä pyörätieverkko ja pyöräilyyn sopiva tasainen maasto sekä lyhyet etäisyydet noin yleisesti ottaen. Kävelymatkan päässä keskustasta on vielä varsin väljästikin rakennettuja kaupunginosia. Oulu on siis edelleen varsin pieni kaupunki Helsinkiin nähden, mutta kasvuvauhti on sielläkin kuitenkin ollut melko kova.
😉 otan heti vastaan lähes ilmaista rakennusmaata Helsingistä niin paljon kun vaan löytyy!
Viidentoista vuoden Oulu-kokemuksen syvällä rintaäänellä katson, etteivät Oulun ja Helsingin keskusta-asuminen ole oikein keskenään rinnasteisia. Mittakaava on noin 1:5, ja:
1. Liikenne henkilöautolla lähiöstä keskustaan ja takaisin on Oulussa käytännössä ruuhkatonta, jos verrataan pääkaupunkiseutuun. Sama koskee parkkipaikkoja.
2. Tavallinen palkansaajaperhe pystyy maksamaan työllään omakotitalon muutaman kilometrin päästä keskustasta tai rakentamaan ihka uuden 10-15 min autoilumatkan päähän.
3. Ihan oikeasti siellä pystytään kaavoittamaan suurin piirtein tarvetta vastaavasti asuinalueita (etenkin jos huomioidaan vielä naapurikuntiakin).
4. Oulun keskustan palvelurakenne on kevyehkö, ja kaupukimaisten lähipalveluiden kysyntä/tarjonta ohutta.
Kun huomioidaan edellä mainitut seikat, niin vakavaraiset perheet päätyvät helposti omakotitaloasujiksi keskustaasumisen sijaan.
Jokseenkin ilmaista rakennusmaata löytyy Vihdistö, Pornaisista ja niin edelleen. Koska Helsinki on Oulua isompi, väljille tonteille on pidempi matka ja se taas näkyy markkinahintojen erona.
Tietosi ovat nyt vähän vanhentuneita.
70-luvulla asukkaat ennakkosäästivät ja jonottivat Koiviston tai jonkin muun pankinjohtajan hallitsemaan aluerakentamiskohteeseen. Tarkoituksena oli purkaa suurten ikäluokien muuttoaalto elinkelvottomilta asutustiloilta kaupunkeihin.
Tässä onnistuttiin erinomaisesti ainut että asuntojen piti olla vain väliaikaisia ja niistä tulikin pysyviä, kestivätkin pirut pidempään mitä suunnittelussa oli tavoitteina.
Kumppanuuskaavoitus, muut yhteistyömallit ja jopa maanomistajan tai developparin kaavoitushankeet ovat mielestäni onnistuneet erinomaisesti.
Jopa arkkitehdit kiittävät alueiden kokonaisuuden pysyessä hallinnassa kun kohteet ovat saman toimijan ohjauksessa eivätkä pilkkoonnu eri rakennuttajille.
Developparilla on oma panos hankkeissa mukana, aluetta ei kannata seisottaa rakentamattomana joten asuntotarjoomakin on parhaassa tapauksessa monipuolinen (vuokra / omistus)
Mitä tulee kaupunkikuvaan infrakustannuksiin ja muihin ”hallitsemattomiin” seikkoihin tulee muistaa että Suomessa on kaavoitusmonopoli kunnilla ja lisäksi erinomaiset virkamiehet varmistamassa että kaavasta ei tule ainakaan liian halpa toteuttaa.
2000 luvun aluerakentamiskohteisiin tutustuminen saattaisi avartaa näkökulmaa.
Kruununhaan ja kantakaupungin asuntojen hinta ei taida olla kovin iso osa tätä ongelmaa. Vai oliko niitä kohtuuhintaisia vuokra- tai omistusasuntoja tulossa riittävästi johonkin muualle?
Pornaisiin on yli tunnin matka, joten sen ja kantakaupungin väliin mahtuu aika monta ja erilaista asuntoa.
En usko että kiistely Oulusta mitenkään vähentää sitä tosiasiaa että Helsingissä asiat on hoidettu päin h****ttiä. Toimia asuntojen tarjonnan lisäämiseksi ja hintatason laskemiseksi ei ole toteutettu, koska tahto puuttuu.
No enpä tiedä kestivätkö. Lähinnä kävi ilmi, että kansalla ei olekaan varaa vaihtaa 30-40 -vuotiaita elementtitaloja kokonaan uusiin, jolloin niitä olikin pakko ruveta korjaamaan.
Paino sanalla pyörätie, ruutukaava-alueen ulkopuolella. Oulun keskustan pyöräreitit ovat aika tavallista suomalaista tasoa vastaavissa paikoissa, eli perin sekavia tai puuttuvat kokonaan. Oulussa ruutukaava-alue on vaan sen verran rajallisen kokoinen, että puutteet eivät haittaa pyöräilyä kovin paljon.
Mikä mahtaa olla rakennusmaan määritelmä? Maa jolle on hyvä rakentaa, vai maa jolle saa rakentaa, vai maa jolle vain joku tietty saa rakentaa? Nuo asiat vaikuttavat olennaisesti sen maan hintaan.
”päiväkodit”
Tätä ihmettelen miksi nykyään pitää olla erilliset päiväkotirakennukset. Tästä seuraa se urpous että kerrostalojen välissä on yksi yksikerroksinen päiväkoti omalla pihallaan.
Järkevämpää olisi tehdä asuintalon pohjakerroksesta päiväkoti. Asuintalojen leikkipihat kun on päivisin sangen tyhjiä… Velvoitetaan rakennutaja tekemään johonkin taloista päiväkodin tilat ja kunnan päiväkoti asettuu sinne vuokralle.
Kunnan ei tarvitse itse investoida ja maankäyttö on paljon tehokkaampaa.
Helsinki rakentaa paljon päiväkodeista kerrostalojen alakertaan, mutta nekin pitää maksaa.
Ja: mikä ja missä Helsingissä on näissä tilan niukkuuden oloissa enää ”raakamaata” johon ei rakennusoikeuden hintaa olisi lunastettaessa pakko laskea mukaan?
Miten niin? Onko ”normissa” ajatusta ja jos niin mitä?
Onko järkeä olettaa, että jokaisella jokaisessa kaupunginosassa (tai edes enemmistöllä) on auto ”joten” sellaisen parkkeeraamiseen on aina ja kaikissa tapauksissa jätettävä mahdollisuus?
Toinen vaihtoehto on se, että ihmiset valitsevat itse, asuvatko julkisen liikenteen vai oman auton varaan rakennetussa ympäristössä, sitten kun on autottomien vaihtoehtojen kehittämisellä päästy siihen, että on mistä valita.
Näiden ”puhtaiden” vaihtoehtojen kehittämisaikana luotaisiin ”autotonta” lisärakentamista (pienasuntoja) autoon perustuvien alueiden sisään.
Saadaan asuntoja enemmän, nopeammin ja edullisemmin kun parkkipaikat unohdetaan. Asukkaita niihin kyllä löytyy, julkinen liikenne on niin kattavaa.
Ai. Entäs me, jotka eivät ole koskaan edes harkinneet ajokortin hankkimista ja olemme elossa siitä huolimatta?
Ehdotan, että perehdyt myös näiden konservatiivisten ajatushautomojen historiaan, ennen kuin päätät, mihin luotat.
Henkilö, joka vähääkään enemmän tuntee Koivusaaren ja sen ympäristöä, ei varmaankaan (gryndereitä lukuunottamatta) kirjoittaisi T.Kivelän? tavoin:
“Tosin Koivusaaren pitäisi ja voitaisiin hyvin rakentaa esitettyä paljon enemmän ja tehokkaammin. Merialuetta voitaisiin helposti täyttää olennaisesti enemmän. Siellä oleva tiukasti suojeltu ulkosaaristoon luontoa ja kasveja sisältävä “rantaniittyjä”
kuulemma on syntynyt niin, että Vulkan ajoi merenn romurenkaita ja peitti alueen soralla. Sadevesi valuu soran ja renkaiden läpi helposti ja pitää rantaniityn karuna kasvupaikkana. Suojelun perusteet lienevät siis virheelliset?”
Taitaa olla puute kunnon perusteluista, kun kuulopuheisiin pitää vedota! Koivusaaressa on sekä lähiluontoa että täyttömaata. Viimeksimainittu alue on nykyään pääosin veneseurojen käytössä, sekä Länsiväylän alla. Ja se rantaniitty – se on UPEA! Samoin silokalliot, kunhan aallonmurtajia/täyttöjä ei uloteta/siirretä etelämmäs.
Koivusaaren ehkä pahin ongelma on aluetta halkova Länsiväylä ja sen liikenne. (Länsiväylä sinne tunneliin olisi pitänyt laittaa, eikä metro!) Osayleiskaavaluonnos ei juuri mitenkään auta eliminoimaan Länsiväylän aiheuttamia ongelmia, vaan näyttäisi lisäävän niitä. Seuraavaksi pahimman ongelman taitavat aiheuttaa yli-intohimoiset kaupunkimme tiivistäjät, jotka olisivat nähtävästi sumeilematta valmiita Koivusaaressakin (kuten Kivinokassa, Meri-Rastilassa, jne.) pilaamaan muuten upean paikan julkiset maisemat (=yksityistämään ne!) ja runtelemaan lähiluonnon. Miksi ihmeessä on niin vaikea ymmärtää, että Koivusaareen ei vain järkevästi sovi alueen tuoreimman osayleiskaavaehdotuksen mukainen tai itäsuunnalle ehdotettukaan lähestymistapa:
“http://www.hs.fi/english/picture/1135235206229”.
Mitä vähälukuisempia ja harvemmassa Helsingin ulkoilu- ja virkistysalueet olisivat, sitä kauempana ne olisivat useimpien asunnoista. (Kaikki asukkaat, ml. lapset ja vanhukset, eivät pyöräile Kaivo- tai Keskuspuistossa.) Lopputuloksena lähialueiden viheriöiden umpeen rakentamisesta olisi paljon enemmän asuntoja katukuilujen varsilla. Tätäkö halutaan? Ei kiitos! Otetaan mielummin naapurista ne seuraavat 400 000 asukasta (ja miksei enemmänkin!) Espoon ja Vantaan rajat poistamalla, pidetään kaupunki kaikilta osiltaan sopivan väljänä ja viihtyisänä, ja nautitaan elämästä! Tehokkaan liikenneverkon kehittäminen on avain parempaan.
Kaupunkisuunnittelun eräs tehtävä on käsitääkseni koettaa kehittää kaupunkia viihtyisänä asuinympäristönä. Viihtyisyys on paras tae kaupunkimme positiiviselle tulevaisuudelle. Kuka haluaa asua (ainakaan pitempään) paikassa, joka
ei ole viihtyisä?
Lähiluonnon peittäminen louhe- ja sorakerrosten alle, mitä Koivusaareen kaavailtiin, on puistattavaa touhua, merialueiden ja matalikkojen
täytöistä ja julkisen maiseman julkeasta peittämisestä nyt puhumattakaan!
Kaupunkiamme liian intohimoisesti tiivistämään pyrkiville suosittelen luettavaksi mm.:
1) William Morris (1890): Huomispäivän uutisia (News from nowhere) Suomentanut Ville-Juhani Sutinen. Turku: Savukeidas, 2008. ISBN 978-952-5500-28-8.
2) Heikki von Hertzen (1946): Koti vaiko kasarmi lapsillemme. Väestöliiton julkaisuja n:o 15. Helsinki.
3) F. Lederborgen et al (2011):”City living and urban upbringing affect neural social stress processing in humans”. Nature Volume: 474,
Pages: 498–501, Date published: (23 June 2011) DOI: doi:10.1038/nature10190
60-70 luvun kolmikerroksisia (home)taloja voisi purkaa ja tilalle kaavoittaa kaupungin 8-kerroksisia vuokra-asuntoja, uusia asuntoja mm. nuorille, jotka kuntauudistus repii asuinsijoiltaan.
Tuota olen minäkin pohtinut. Millä systeemillä saataisiin esimerkiksi Malmin, Oulunkylän ja vaikkapa Kannelmäen asemien ja palveluiden lähettyvlle korkeaa, modernia ja miellyyttävää rakentamista nykyisten kolmikerroksisten tilalle, ainakin siinä vaiheessa, kun talot alkavat olla isomman korjaamisen tarpeessa. Tiet, kunnallistekniikka ja monet palvelut ovat jo valmiina, ja ylöspäin menemällä ei tarvitsisi tiivistää liikaa.
🙂 v-a
[keskusta saattaa haluta Oulussa muuttaa maapolitiikkaa, koska asuntojen hinnat ovat liian alhaiset]
Niin, mutta nyt uudessa Oulussa Oulun kepukin on muuttunut. Ympäristökunnissa on kepussa vahva lestadiolainen sekä maanomistajasiipi, joka nyt haualisi muuttaa Oulu maapolitiikan semmoiseksi kuin muillakin. Ilmeisesti nykyisellä tavalla maanomistajat eivät saa tarpeeksi fyrkkaa, sillä heidän taskuihinsa ei kaadeta veronmaksajien rahoja.
Ouluun liittyneiden ympäryskuntien keskustalaiset maanomistajat ovat väläytelleet haluja vaihtaa maapolitiikkaa sellaiseksi, että kaupunki ei kaavoitaisikaan vain omille mailleen, vaan myös maanomistajan maille. Sen kyllä tietää mikä tuossa on takana. Osa keskustalaisista on sitä mieltä että kaupungin pitäisi siis ilmaiseksi kaavalla moninkertaistaa raakamaan arvo ja päästää maanomistajat kuittaamaan kunnon pikavoittoja.
Onneksi kepun valtuustoryhmä ei kumminkaan ole ihan yksimielinen asiassa, mutta kun niistä suuri osa on lestadiolaisia ja lestadiolaiset tuppaavat kannattamaan tätä asiaa (lähde: Kaleva), niin eiköhän siitä paikallisesti joku fatwa saada värkkäiltyä. Ainakin Oulunsalossa maakaupat, kaavoitus, kunnan johto ja toimijoiden keskinäiset sukulaissuhteet olivat kivasti sekaisin, aivan kuten on maan tapana. Ja jomman puuhamiehet kaikki lestadiolaisia, mikä heittää epäilyksen uskonveljien suosimisesta ja suhmuroinnista.
http://www.google.fi/search?q=saloranta&oq=saloranta&sourceid=chrome&ie=UTF-8#hl=fi&spell=1&q=salonranta+oulunsalo&sa=X&ei=7fMmUbbqAqL-4QSpzIGgDQ&ved=0CCgQBSgA&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.r_qf.&bvm=bv.42768644,d.bGE&fp=2b2ed7fabf0f5ec4&biw=1777&bih=861