Asumisen hintaa on alennettava jo työllisyydenkin nimissä. Siksi työnantajat ja hallitus haluavat Helsingin seudulle ARA-vuokra-asuntoja. VM taas haluaa säästää sosiaalimenoja ja haluaa siksi ARA-asunnot varattavaksi kaikista pienituloisimmille. VM myös haluaisi häätää asunnoista pois ne, joiden tulot ovat nousseet – jotka siis ovat päässeet töihin.
Tässä on pieni ristiriita. Jos asunnon saannin ehtona on työttömyys, ei se paljon Suomen työllisyyttä edistä.
ARA-asuntoihin pitää päinvastoin laittaa kohtuullinen kiintiö työssä oleville – ja segregaatiotakin ajatellen.
Ja tämäkin pulma on pienempi kun tekee Araa vaan paljon lisää.
Työttömyys asunnon saamisen ehtona kuulostaa todella omituiselta ja gettouttamiselta. Mutta tulorajat esim. kaupungin asunnoissa on hyvä säilyttää. Ei maistu oikeudenmukaiselta, että hyvin tienaava vie asunnon niukin naukin toimeentulevalta.
Oikea näkemys. Minkälainen tuloraja näille työssäkäyville asetetaan?
Minulle herää kysymys miten ratkaistaan keskitulon ylittävän lapsiperheen asunto-ongelma? Meidän perhe (2+2 hlö) tienaa noin 100 000 € brutto + kilometrikorvauksia. Kysyin meille pankista asuntolainaa joulukuussa. Tuolloin olisimme saaneet enemmän lainaa kun uskallamme ottaa (toinen töissä yksityisellä sektorilla) eli yli 300 000€. Ongelma on, että tuolla rahalla ja säästöillä ei saa Haagasta perheasuntoa ilman isoa korjausvelkaa. Muistetaan, että korjausvelkakin on velkaa, joka tulee maksettavaksi! Korostan vielä, ettemme edes haaveile Helsingin parhaista alueista.
Eli miten saisin meidän ”asunto-ostovoimattoman”, kaikkien tukien ulkopuolelle olevan mutta niistä maksavan perheen asunto-asiat säälliselle tolalle?
Olen piruuttani joskus miettinyt, että voisiko ratkaisu olla ”fiskaalinen perheväkivalta”. Hädän alla muu perhe saisi kaupungilta tuetun vuokra-asunnon. Muuton jälkeen sopisimme vaimon kanssa ”riidan” ja koko perhe pääsisi uuteen kotiin, johon meillä olisi varaa. Tulotasomme johdosta olisimme myös vähentämässä segregaatiota vuokratalossamme. Hip huraa, kaikki voittaa!
Onneksi vaimo ei suostu tähän, enkä itsekään henno hommaan ryhtyä.
Lienee parasta, että hankimme toisen auton ja muutamme Espooseen. Kunhan olemme ensin saaneet molemmat lapset pois helsinkiläisten kustantamasta päiväkodista.
Kokoomus ei tykkää: asuntosijoittajat joutuvat vuokraamaan asuntojaan enemmän korkean riskin pienipalkkaisille varmojen sossunluukkulaisten kustannuksella.
Sdp ei tykkää: pienipalkkaisista saattaa päätyä kokoomuksen kannajiksi mikäli alkavat työskentelemään liikaa.
Perussuomalaiset eivät tykkää: työllistyminen vähentää riippuvuutta tulonsiirroista, ja uhkaa näin Soinin tavoitetta nykyistä suuremmasta julkisesta sektorista. Ja jos yli 50% kansasta on työttymänä tai valtiolla töissä niinvastustaahan tällainen pienipalkkaisten ylensuuri tukeminen demokraattista populismiakin.
On todella ongelmallista, jos Ara-asunnossa asuva häädetään pois kotoaan, jos hänen palkkansa nousee tai hän saa työtä. Onko silloin kovin kannustavaa hakeutua töihin tai tehdä ylitöitä?
Minä kuulun tästä taulukosta katsottuna nippa nappa ylimpään tulodesiiliin. Puoliso sairastui aikoinaan masennukseen, jäi pois työpaikaltaan, menetti ammattitaitonsa, mutta on nyttemmin kuntoutunut ja opiskelee jälleen.
Asumme perintörahoilla aikoinaan ostetussa kerrostalokolmiossa pääkaupunkiseudulla mutta Helsingin ulkopuolella. Minun tulojeni vuoksi maksoimme päivähoidosta korkeinta maksua. Maksan tuloistani korkeahkoa veroa koska puolisoiden yhteisverotus siirtyi historiaan vähän ennen naimisiinmenoamme. Emme saaneet puolison sairauden aikana mitään tukia johtuen korkeista tuloistani – tai ehkä emme osanneet, tai jaksaneet, vetää oikeasta narusta myriaadien tukien joukossa. Puolison toivuttua, hän ei työnhakijaksi ryhtyessäänkään saa minkäänlaisia tukia, minun korkeiden tulojeni vuoksi. Nyt kun puoliso opiskelee, hän ei ole oikeutettu aikuisopintotukeen eikä mihinkään muuhunkaan tukeen.
Kun lapset kasvoivat isommiksi, he saivat asuntomme kaksi makuuhuonetta ja minä ja puolisoni muutimme sänkymme keittiöön tiskipöydän päähän. Mitään ei jää säästöön, päinvastoin aina tulee jotain yllättävää joka romauttaa luottokorttivelan takaisin tappiin, huolimatta sitkeistä yrityksistä maksaa velkaa pois. Jälkikäteen ajatellen, ilman perintöä tuskin olisimme mitään asuntoa pystyneet hankkimaan. Olisimme varmaankin ottaneet asuntolainan, emmekä olisi kyenneet sitä maksamaan puolison masennuksen aikana, mikä olisi kai merkinnyt romahdusta (vai ylenemistä?) tuetun asumisen piiriin.
Lisätulojen hankinta on vaikeaa, koska käytännössä töistä selviäminen vie kaiken ajan. Työpaikan tuntilaskenta leikkaa plussasaldon pois neljästi vuodessa. Viikonloppu jolloin on voinut olla vapaalla rästitöiden tekemisen sijaan oli viimeksi jouluna. Sitäpaitsi marginaaliprosentti lisätöille veisi kuitenkin turhan ison siivun. Ruoka ostetaan Lidlistä tai S-marketista, K-market on liian kallis.
Ei meillä varsinaista hätää ole moneen muuhun verrattuna, ellei burnout iske, mutta kuvittelin kyllä aikoinaan korkealla kouluttautumisella kysytylle alalle tienaavani edes hieman helpomman ja paremmin turvatun elämän. Pahinta on että lapset ovat menettäneet mielenkiintonsa opiskeluun, koska uskon että kouluttautumisessa ja osaamisessa on Suomen ainoa toivo. Mutta he eivät usko kannustuspuheitani, ja miksi uskoisivat kun heidän omin silmin näkemänsä todellisuus on ristiriidassa puheitteni kanssa.
Ihmettelen vaan kun bussin ikkunasta katsoo neljän huoneen kerrostaloasuntoja ja rivitaloja: keitä kummia niissä asuu? Ainakaan ylimmästä tulodesiilistä niihin ei näköjään ole nousemista.
Juuri näin.
Tässä yritetään paikata ongelma luomalla uusi ongelma. Ihmisten siirtely paikasta toiseen tuskin korjaa mitään, koska häädettyjenkin pitää edelleen asua jossain.
Olet tavallaan oikeassa. Tuo ongelma kuitenkin häviää, kun asumistuki poistetaan ja sosiaalitukia muutenkin leikataan vastaamaan yhteiskuntamme kantokykyä. Silloin sosiaalipummit eivät pysty viemään asuntoja työssäkäyviltä. 😉 Me muut maksamme tuon tuen.
Rahoitus on kuitenkin parempi hoitaa muulla kuin ARA:lla. Kokonaisuudessaan asumiskustannukset pienenevät valtion poistuessa markkinoilta sekoilemasta. Ymmärrän valtion rakennuttajana vain silloin, kun se tekee työsuhdeasuntoja pienipalkkaisille valtion työntekijöille.
No voi herranjestas. Oletko tosissasi? Asutte ensin nykyisessä, pienemmässä. Säästätte vähän aikaa näistä tuloistanne ja sitten ostatte kun on rahaa.
Tästä tulee mieleen se mielestään köyhä perhe, joka tienasi verojen jälkeen sata tonnia. Luulen, että ongelma ei monella ole sittenkään asuntojen hinta, vaan menojen ja tulojen suhde.
Tokihan tässä maassa voi perhe tuilla tienata suunilleen sen mitä perheellisen yhden ihmisen kohtuullisen hyvillä palkkatuloilla, mutta tuo tulodesileistä puhumien tuon talukoiden perusteella on harhaanjohtavaa. Useimmat kai kuitenkin mieltävät ilmaisun koskevan palkansaajia (tai mainittavien pääomatulojen nauttijoita). Tuossa taulukossa tulonsaajiahan on runsaat 4.5 miljoonaa mukaanlukien eläkeläiset, opiskelijat ja erilaisten verotettavien sosiaalitukien saajat. Kolmannes tienaa alle 15 000 ja mediaani on vain vähän päälle 20 000 euroa.
Jaetaan tuet käteisenä, lakkautetaan Ara ja annetaan köyhienkin asua, missä haluavat. Jos antisegregaatiota on pakko tukea, tehdään se tukemalla asukkaan sijoittautumista käteisellä eikä valtion asunnoilla, tulee halvemmaksi.
Hyvä huomio. Verohallinnon tilaston tinyurl.com/a568un9 mukaan palkkatulojen saajia on 2.7 miljoonaa, eli yllättävän pieni osa kaikista 4.5 milj. tulonsaajasta. (Tulonjakotaulukko vielä yhtenä versiona muuten täällä.
Palkansaajien pieni osuus panee epäilemään menikö aikaisempi peukalosääntöni perustulon rahoituksesta sittenkin metsään. Siinä mainituista 115 mrd:n verotettavista tuloista osa on jo kertaalleen kerätty veroina ja jaettu uudelleen (verollisina) tukina ja eläkkeinä. Toisin kuin nuo verolliset tuet, perustulohan olisi verotonta, joten kertymä pienenee. Palkkatuloja kertyi Suomessa 2011 vain 77 miljardia.
Kuten tuossa jo mainittiin, ylin tulodesiili on eri asia kuin ylin palkkadesiili. Lisäksi jos perheessä on vain yksi tulonsaaja, niin henkilökohtaisen verotuksen vuoksi yhden ”niukin naukin” ylimpään tulodesiiliin kuuluvan (antamasi taulukon mukaan bruttotulot n. 50 000) ja yhden tulottoman talous jäänee nettotuloissa alle sen, mitä kahden mediaanipalkkaisen tulot olisivat. Mediaanipalkka lienee siellä 30 000:n tienoilla tai yli.
Kieltämättä hieman ihmetyttää tuossa teidän touhussanne, että jos asunto on velaton, eivätkä lapset ole enää päivähoidossa, niin mihin ne teidän rahat oikein menevät niin, että luottokorttisaldot paukkuvat. 50 000:sta pitäisi jäädä kuitenkin luokkaa n. 35 000 euroa vuodessa käteen. Omat menosi ovat tietenkin yksityisasioitasi, mutta jotenkin tuntuisi, että sillä puolella olisi jotain korjattavaa, jos joutuu luottokorttien kiskurikorkoja jatkuvasti makselemaan.
Asumme nyt vuokralla. Omaan säästämme pikku hiljaa. Perheemme tarvitsee tilaa nyt enemmän kuin kahdenkymmenen vuoden päästä. Riittävän tilan ostamiseen täältä ei vain riitä omat eikä pankista lainaksi saatavat rahat. Tarkennuksena: myytävät asunnot ovat kaikille saman hintaisia, meille ne ovat Helsingissä liian kalliita.
Eli ratkaisu meille on joko ostaa velkarahalla korjausvelkaa, asua ahtaasti tai muuttaa pois.
Emme me ole mitään hellantelttuja, laskutaitoisia keskiluokkaisia vain, tosin ilman perintörahoja. Tiedämme myös, että vuokralla asuminen on typerää verovähennysten vuoksi. Mutta jos rahat ei riitä, ne ei riitä. Me ei päästä toisten taskuille. Mutta voimme muuttaa pois …
Oletko koskaan miettinyt, mikä on sopiva määrä lainaa perheen 100 000 €:n bruttotuloille armon vuonna 2013? Oletko katsonut mitä sillä saa Helsingistä? Korjausvelka on helpoin ottaa huomioon katsomalla vain uudistuotannon hintaa, vanhemmissa on aina enemmän tai vähemmän korjausvelkaa.
Toisaalta tämän voisi nähdä toisin päin. Jos kaupungilla on tarjolla (kaupungin näkökulmasta omakustanteisia) asuntoja riittävästi, eikä ole olemassa mitään tulorajaa hakeutuu näihin asuntoihin myös hieman paremmin toimeentulevaa väkeä. Tämä voisi loogisesti ajatellen vaikuttaa yksityisen vuokra-asunnon hintoihin laskevasti koska varakkaammilla olisi olemassa aina halvempikin vaihtoehto. Samalla alueellisen segregaation uhka vähenee.
Parempi tietty olisi jos kaupungin vuokratalot sijaitsisivat sikin sokin ympäri kaupunkia.
Idea: mitä jos asunnon hakuprosessissa vaikuttavana tekijänä olisi vaikkapa työmatkan pituus?
Näin, kun on sille tielle lähdetty, niin tehdään niitä niitä julkisrahoitteisia vuokra-asuntoja sitten niin paljon että ne on kaikilla avoinna. Ja huuhuu Kokoomus, mitä vähemmän niitä vuokra-asuntoja on niin sitä valikoituneempaa niiden asukaskunta on.
Jos joku laskee vuokria, tai pikemminkin hillitsee niiden nousua, niin se myös laskee omistusasuntojen hintoja, koska omistusasunto ja vuokralla asuminen ovat toistensa substituutteja.
Sijainnilla voi ainakin yrittää perustella hakemusta, esimerkiksi isovanhemmat alueella, mutta jos ei nyt kuitenkaan mitään virallisia pisteitä. Ihmiset vaihtaa työpaikkaa, samassa taloudessa on usein useampi työssäkäyvä, ja niin edelleen.
Edullista asumista kannattaa rakentaa niin paljon, että se riittää kaikille halukkaille. Nuoret perheetkin saavat silloin mahdollisuuden säästää omaa asuntoa, joka nykyisillä hinnoilla ei ole mahdollista, ja ikänsä pienipalkkaisessa kuntatyössä palvelleet eivät joudu vanhuudenpäivinään hätääntymään siitä, missä asuvat.
Omakustanteisuus vilahtaa ketjussa. KAS asuntoketju hoitaa aiemmin kunnille kuuluneita asuntoja, nimenomaan omakustannushintaa. Se on myös väittänyt olevansa voittoatavoittelematon toimija.
Ongelmaa on siinä, että kunnallista asumista korvaavan ketjun hintataso on korkea, johtuen runsaasta tyhjien asuntojen määrästä sekä nopeasti nousevista hallintokustannuksista.
Korkeat hinnat tyhjentävät asuntoja, mikä nostaa yhä hintoja ja tyhjentää lisää asuntoja. Voittoatavoittelematon yritys ostaa kaiken palvelun voittoatavoittelevilta yrityksiltä, mikä tulee asukkaille kohtuuttoman kalliiksi.
Joillain paikkakunnilla on ollut tilanteita, joissa kunnallista asumista korvaavan ketjun hinnat ovat olleet niin korkeat, että ne ovat jääneet sosiaalitoimen rajojen ulkopuolelle. Kunnat ovat sitten joutuneet muuttamaan rajojaan.
Kun asuminen käy itse maksaville hintojen nousun takia mahdottomaksi – missä he asuvat? Piiloasunnottomuus lisääntyy.