(Kysymys Helsingin asuntojen hintatasosta on nousemassa yhdeksi kehysriihen kuumista perunoista. Kommentoin asiaa useamman postauksen sarjalla, joista tämä on ensimmäinen.)
Asuntojen hinnat Helsingin seudulla ylittävät kaksin- tai jopa kolminkertaisesti vastaavien asuntojen, erityisesti kerrostaloasuntojen, hinnat muualla Suomessa. Erityisen kalliita asunnot ovat Helsingin kantakaupungissa ja joillakin Espoon halutuimmilla alueilla. Moni erehtyy sanomaan, että asuntojen hinnat karkottavat asukkaita muualle Suomeen tai kehyskuntiin. Tämä kuulostaa vähän siltä, että väkeä tulisi enemmän, jos onnistuisimme vain vaikkapa hintasäännöstelyllä alentamaan asumisen hintaa.
Kausaliteetti menee tietysti niin päin, että asunnot ovat kalliita, koska niitä on liian vähän. Hintojen alentaminen keinotekoisesti ei tuo asuntoja lisää, vaan saisi ihmiset asumaan väljemmin ja pitämään asuntoja herkemmin tyhjillään ulkomaan komennuksen aikana, jolloin asuntokantaan mahtuisi vähemmän väkeä.
Asuntojen hintojen sääntely (Ara-vuokratalot, HITAS) muuttaa pelisääntöjä niin, että asuntoa ei saa maksamalla siitä enemmän kuin muut, vaan jonottamalla, anomalla tai arvalla.
Kun ongelmana on asuntojen liian pieni määrä, sen pitäisi ratketa rakentamalla lisää. Olen tämänkin suhteen pessimistinen, sillä muualla Suomessa asuu paljon niitä, jotka muuttaisivat Helsinkiin heti, kun asuntojen hinnat laskevat. Asuntotuotannon kiihdyttäminen vaikuttaa ensisijaisesti Helsingin seudulle muuttoa kiihdyttäen. Koska tämä mekanismi menee hintojen kautta, hintojenkin pitää laskea ainakin aluksi. Lopputuloksena hinnat voivat vähän ajan kuluttua myös nousta, kun Helsingin talousalueen ylivoima muuhun maahan verrattuna vain kasvaa.
Parhaiten Helsingin asuntojen hintoihin vaikuttaisi, jos työtilaisuudet muualla maassa paranisivat ja muuttopaine Helsinkiin helpottaisi.
Kansantalouden kannalta on (ilmeisesti?) edullista, että muualta Suomesta muutetaan Helsinkiin, jossa on työtä ja jossa työn tuottavuus on suuri. Kysymysmerkki tulee hukatusta infrastruktuurista väen vähentyessä muualla. Huomattakoon, että ”muuttoliike” ei oikeastaan ole suurimmalta osalta muuttoliikettä, vaan syntyvyyden enemmyyttä Helsingissä ja kuolleisuuden enemmyyttä muualla Suomessa. Lopputulos kuitenkin on, että väki Helsingin seudulla lisääntyy ja muualla Suomessa vähenee.
Yleiskaavassa varaudutaan siihen, että väkeä tulisi 40 vuodessa lisää noin 600 000 henkeä koko seudulle.
Helsingin asuntojen hinnat laskisi, jos saataisiin lisää työpaikkoja muualle Suomeen.
Tässä ratkaisu keski-euroopasta joka toimii: Jaetaan maamme alueisiin joilla jokaisella on erityis lupa valmistaa jotain tuotetta tai harjoittaa jotain ammattia.
Esimerkki:Euroopan valtiot ja muutamat muut maat ovat suojanneet samppanjan tarkoittamaan vain Champagnen alueelta tulevia kuohuviinejä.
Eli Suojataan vaikka autot tarkoittamaan pohjanmaalta tulevia autoja ja kielletään muut.
Miksi kaikkea pitää ronkkia, markkinatalous ja ihmiset itse päättäisivät parhaiten hinnoista ja asumispaikoista. Poliitikkojen ja virkamiesten murheen pitäisi olla peruspalveluiden järjestäminen.
Taitaa olla ennen kokematon heilahdus, kun moni kohtuullisen iso teollisuuspaikkakunta ympäri maata tyhjenee ja paine kasaantuu pääkaupunkiseudulle.
Olen joskus ihmetellyt, miksi pääkaupunkiseudullakin niin suuri osa asunnoista on tyhjänä. Ihmeellistä, kun kävi vaikkapa Tukholmassa, niin lähtijä vuokrasi asuntonsa pariksi kuukaudeksi.
Aika vähän on pääkaupunkiseudulla tyhjiä asuntoja. Tilasdtot vaqin laadiutaan harhaanjohtavasti. “Tyhjällä” asunnolla tarkoitetaan asuntoa, jossa kukaan ei ole kirjoilla. Siellä voi asua opiskelija, kansanedustaja, joku ulkomaalainen, joka ei halua maksaa verojaan Suomeen tai se voi olla maakunnassa asuvan henkilön kakkosasunto. Se, että asunto on kokonaan käyttämätön, on todella harvinaista. Yleensä asukas on silloin juuri kuollut tai ainakin siirretty pitkäaikaishoitoon. Lyhyen ulkomaankomennuksen aikana asuntoa ei viitsitä panna vuokralle, koska se dellyttäisi asunon tyhjentämistä huonekaluista ja pelätään vuokraamiseen liittyviä riskejä noin ylipäänsä.
Eli onko asia todellisuudessa niin, että maakunnat pysyvät asuttuina ainoastaan jos keinotekoisesti rajoitetaan rakentamista kasvukeskuksissa, joka pakottaa porukan pysymään maaseudulla?
Sukupolven tai parin päästä, edes se ei enää riitä, vaan valtaosa Suomesta on tyhjentynyt pientä kaivos- metsäteollisuus- ja matkailuelinkeinojen aikaansaamaa presenssiä lukuunottamatta.
Kauppalehdessä on Vuokraturva Oy:n näkemyksiä Helsingin uudesta asuntokokoasetuksesta ja ne ovat aika positiivisia.
http://www.kauppalehti.fi/omaraha/helsingin+saantomuutos+helpottaa+asuntopulaa/201302358631
Uusi asetus näyttäisi parantavan tilannetta aika paljon.
Näemme varmasti jatkossa paljon kerrostaloja, joissa puolet kämpistä on alle 50 neliöisiä yksiöitä ja kaksioita ja toinen puoli hädin tuskin tuon minimin ylittäviä kolmioita.
Lista Helsingin asuntojen korkean hintatason syistä:
1) Helsingin muuta maata alhaisempi veroprosentti,
2) Helsingissä asuville ja rakentamiselle maksettavat asumis- ja muut tuet,
3) Luontainen taloudellisen toiminnan ja sen johtotehtävien tapahtunut keskittyminen ja taipumus keskittyä suurimpiin keskuksiin (tämä ei tarkoita sitä, että Helsingissä työn tuottavuus olisi muuta maata korkeampi),
4) Vastaava talouden ja hallinnon keskittyminen hallintopääkaupunkiin,
5) Helsingin houkuttelevuus asuinpaikkana (ei tarkoita työntekoon liittyviä asioita, vaan esim. hyviä palveluita ja merenrantaa) (ei tarkoita, että Helsinki olisi houkutteleva asuinpaikka kaikille, tai joka suhteesa, tai Helsingin asunnoista paljon maksaville),
6) Uusien asuntojen rakentamisvauhti.
Muuttopainetta aiheuttavat samat tekijät. Asuntojen hinnat ja muuttopaine ovat siis lähes sama mittari. Eri hintaluokissa tilanne on erilainen, sillä suurin väkimäärä on tietenkin tulossa muihin kuin kalleimpiin asuntoihin.
Miten poliitikot voisivat sitten muuttaa tilannetta?
1) Voi vaikuttaa valtakunnan tasolla. Helsinki tuskin halua.
2) Voi vaikuttaa. Ehkä joidenkin puolueiden tavoitteiden vastaista.
3) Voi vaikuttaa vain ohjaamalla kehitystä (vastoin luontaista keskittymissuuntaa) muuallekin. Tämä ei välttämättä huononna, vaan voi myös tehostaa Suomen talouden toimintaa (ja ehkä viihtyvyyttäkin).
4) Sama vastaus kuin edelliseen kohtaan. (paitsi että hallinto ei keskity “luontaisesti” markkinavoimien ohjaamana, vaan kekittyy tai hajautuu poliittisten päätösten mukaan)
5) Tätä haluamme kai parantaa joka tapauksessa, vaikka voikin hieman nostaa asuntojen hintoja.
6) Tämä on pitkälti kiinni Helsingin kaavoittajista.
En usko että näillä päätöksillä olisi merkittäviä kerrannaisvaikutuksia, kuten Helsingin “ylivoiman” kasvu uusien asukkaiden vuoksi. On myös tekijöitä, jotka vetävät toiseen suuntaan (esim. lasten kannalta liian tiukkaan pakatuksi koettu asuminen, joka jo nyt ohjaa asukkaita kauemmas).
Tuosta edellä olevasta kävikin jo ilmi, etten usko, että kansantalouden kannalta olisi edullista keskittää kaikki yhteen keskuskaupunkiin. Luonnollinen (viidakon lakien mukainen) kehitys keskittää enemmän (rikkaille ja työväestöä “slummiuttaen”), kuin mikä taloudellinen optimi on.
Osmo ei näytä ollenkaan ymmärtävän asian ydintä.
Vikana ei ole asuntojen riittämättömyys. Vikana on työpaikkojen ja siitä johtuva työvoiman väärä sijoittuminen Suomessa. Oikea korjaustoimenpide olisi puuttua niihin ihmisen aikaansaamiin vinoutumiin, joiden takia työpaikat sijoittuvat juuri pääkaupunkiseudulle.
Suomessa palkkauksessa noudatetaan laajalti tyuöehtosopimuksia. Palkat ovat (likimain) samat koko Suomessa. Koska yrittäjän työvoimakulut ovat samat ja pääkaupunkiseudulla on monia muita etuja (suuri kuluttajakunta, yliopistot, tiheä liikenneverkko, lyhyet yhteydet valtion virastoihin ja ulkomaille jne) on luonnollista, että yrityksille on edullisinta laajentaa tai sijoittua juuri tänne. Eli ruuhka vain kasvaa, kunnes liki kaikki kynnelle kykenevät toimivat pääkaupunkiseudulla.
Tätä epätervettä kehitystä edesauttavat Osmon kaavailemat ja jo toteutuneet tulonsiirrot (asumistuet, asuntojen verovapaudet,edut uusien asuntojen rakentajille, erikoishalvat tontinhinnat, subventoidut kuljetusmaksut jne.) Kun tälläiset tulonsiirrot tiedetään, ne lasketaan mukaan palkkatavoitteisiin eli tyydytään markkinaehtoista palkkaa pienempään palkkaan. Mikäli näitä yhteiskunnan maksamia tulonsiirtoja ei olisi, pitäisi yritysten maksaa työntekijöille sellainen palkka, että se riittäisi normaaliin elämään myös kalliilla pääkaupunkiseudulla. Tällöin yritysten olisi pakko huomioida sijoittautumislaskelmissaan pääkaupunkiseudun korkea palkkataso verrattuna syrjä-Suomen edullisiin palkkoihin. Seurauksena olisi koko Suomen säilyminen paremmin asuttuna, syrjäseutujen rakennetun infran edelleenkäyttäminen nykyisen pääkaupunkiseudulle jatkuvasti rakennettavan infran sijasta, asumisväljyyden kasvaminen, ruuhka-Suomen ongelmien vähenminen ja yleisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden lisääntuminen.
On luonnollista, ettei näin suurta muutosta voida aikaansaada kerralla, mutta ainakin uusien yhteiskunnan maksamien tukimuotojen kehittämisestä tulisi luopua. Samalla tulisi pikkuhiljaa luopua myös nykyisistä epäterveiden tukimuotojen käyttämisestä.
O.S:“Kansantalouden kannalta on (ilmeisesti?) edullista, että muualta Suomesta muutetaan Helsinkiin, jossa on työtä ja jossa työn tuottavuus on suuri. Kysymysmerkki tulee hukatusta infrastruktuurista väen vähentyessä muualla.”
Keskustalla on tähän ongelmaan ollut jo vuosia hyvä ratkaisu, nimittäin hajasijoitus. Valtiovalta ohjaa ja tukee käytössään olevilla keinoilla valtion ja suuryritysten hallintoa laajalle maakuntiin.
Nykyisten tietoyhteyksien avulla ei tarvita fyysistä lähelläoloa , vaan hallinto ja muutkin toiminnot voidaan hajauttaa yhdenkin firman sisällä moneen eri paikkaan.
Sitähän tehdään jo nyt , mutta suuret yritykset hajauttavat toimintojaan ulkomaille, halvan työvoiman ja verotuksen maihin.
“Kansantalouden kannalta on (ilmeisesti?) edullista, että muualta Suomesta muutetaan Helsinkiin,… jossa työn tuottavuus on suuri.”
Miten olisi, jos kaikki suomalaiset asuisivat Helsingissä? Miltä näyttäisivät kansantalouden tunnusluvut kauppatase, vaihtotase ja maksutase… valtionvelka.
Ongelma lähinnä on se, että kaupunki ja valtio tarjoaa prosentti pohjaisia asumistukia. Oikeasti jos annettaisiin vain asumisen ja työn hinnan hakea tasapaino, niin kyllä se sieltä löytyisi.
Sopisi kyllä miettä todella huolelle, mitkä ovat tarkkaan ottaen ne syyt, miksi pääkaupunkiseudulla “kannattaa” asua. Lähinnä tärkeintä olisi miettiä, missä määrin tämä johtuu vain siitä, että Helsinki on valtionhallinnon keskus ja viime vuosikymmenenä valtion työpaikat ovat keskittyneet Helsinkiin. Helpoin, ilmeisin ja nopein tapa helpottaa asuntopulaa olisi yksinkertaisesti valtionhallinnon hajasijoittaminen. Sitä on yritetty kyllä, mutta oikeastaan mitään ei ole saatu aikaiseksi. Vastarinta tätä vastaan hämmentää minua aika tavalla, sillä asuntojen hintojen kohtuullustumisen pääkaupunkiseudulla luulisi olevan nimen omaan sikäläisten etu! Varmaan asiaan liittyy haittoja, mutta huomioiden kaikki ne yhteiskuntataloudelliset kustannukset, jotka aiheutuvat väestön keskittymisestä Helsingin seudulle, hajasijoituksen luulisi olevan todella kannattavaa.
Helsingille kaupunkina ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, mitään sitä vastaan, että valtion hallinnon työpaikkoja sijoitetaan muualle. Asuntokantaa vapautuu yritysten käyttöön. Silloin yrityksiä siirtyy muualta Helsinkiin. Yrityksissä maksetaan parempaa palkkaa kuin valtiolla ja yritykset maksavat yhteisöveroa.
Ongelma on siinä, että tuo hajasijoitus onnistuu huonosti, koska valtionhallinnossakin tarvitaan erityisosaajia, ja niitä on viakea paikan päältä rekrytoida.
Aika räpiköiden on esimerkiksi Fimean (ent. lääkelaitos) toiminta käynnistynyt Kuopiossa. On vaikea perustaa asiantuntijavirastoa tyhjästä. Fimean työntekijöillä ei ole tarvetta siirtyä Kuopioon, jossa puolisolle ei löydy ammattia vastaavaa työpaikkaa, eikä lapsille eliittilukiota, koska lääkeyhtiöiden palvelukseen pätevä väki pääsee aina ja palkka nousee.
STM:n työsuojeluosasto on hajasijoitettu Tampereelle. Osaston toiminta kärsii huomattavasti siitä, että se oneristettynä muusta ministeriöstä ja muusta hallinnosta. Kaikessa hiljaisuudessa osaston tärkempiä työpaikkoja on siirretty takaisin Helsinkiin, koska ei kannata maksaa siitä, että virkamies on päivässä neljä tuntia junassa.
Yksi tapa vähentää ihmisten muuttopaineita on liittää Turku ja Tampere Helsingin työssäkäyntialueeseen nopeilla junayhteyksillä, joilla pääsee keskustasta keskustaan tunnissa. Se ei olisi kovin paljon kauemmin kuin muukaan liikenne Helsingin sisällä. Nopeat junayhteydet Turkuun ja Tampereelle voisivat myös houkutella yrityksiä sijoittamaan työpaikkoja muuallekin kuin Helsinkiin, mikä entisestään vähentäisi muuttopaineita.
Aika paljon mielestäni asuntoja vuokrataan ulkomaan matkojen yms vuoksi lyhyeksi aikaa. Harvemmin vain täysin tuntemattomille, eli ei tavitse laittaa imoitusta tarjotaan palstoille, mikä kertonee vain kysynnästä (saa helposti vuokralle).
Toivottavasti Osmo käsittelet lainarahan hintaa ja saatavuutta kirjoituksissasi. Näillä ei ehkä ole suoraan merkitystä haluttavuuteen, mutta hintatasoon yleisesti. Toisaalta höveli lainatarjonta ja halpa korko edesauttaa vähävaraisempia hankkimaan omistusasuntoja (rikkaat ja parhaiten tienaavat pystyisivät joka tapauksessa ostamaan asuntoja). Hyvä asia?
Ongelma on kakkosketjun kaupunkien vetovoima. Helsinki kyllä pärjää pääkaupunkina ja ylivoimaisesti suurimpana kaupunkiseutuna, mutta Turku-Tampere-Oulu-Jyväskylä sarjan kaupungit tarvitsisivat tukea tai ainakin vapautusta muiden vetämisestä jotta niistä tulisi oikeasti kilpailukykyisiä kaupunkeja. Poliittisesti on kuintenkin ilmeisen mahdotonta tukea kakkosketjun kaupunkeja ilman että myös kolmos- ja nelosketjun kaupungeille annetaan tukea, ja siinä vaiheessa aletaan sitten vaatimaan kaikenmaailman avustusta ja siltarumpuja pienimpiinkin kyliin. Ja kun tukea ja avustusta annetaan kaikille, niin suurimpia kärsijöitä on juuri ne kakkosketjun kaupungit joita pitäisi eniten tukea. Helsinki kyllä pärjää kotimaisessa kilpailussa.
Suomessa on hyvät edellytyksen useamman kilpailukykyisen kaupunkiseudun ylläpitämiseen ja kehittämiseen, mutta se tarkoittaa sitä, että heikoimmilla alueilla olisi pakko tehdä ikäviä päätöksiä ja käytännössä jättää kyliä ja kuntia kuolemaan. Armomurha ja määrätietoinen konkurssipesän hoito olisi tässä yhtedydessä parempi kuin hitaasti kiduttamalla tappaminen, mutta kun selkärangattomat poliitikot ovat mieluummin tekemättä mitään kuin tekevät ikäviä päätöksiä, ja äänestäjät äänestävät mieluummin juuri näitä selkärangattomia…
Olen vieläkin vähän ymmälläni siitä, miksi ihmeessä asumista tuetaan PK-seudulla eri tariffilla kuin muualla. Siis, argumentti jonka esitit aiemmin oli pinnallisesti oikea (täällä), mutta kun mutta kun…
Ongelma on tosiaan se, että matalan tuottavuuden työstä saatava palkka ei riitä kalleimmilla paikkakunnilla vuokraan ja elämiseen, joten “tarvitaan” asumistukea. Tämä ilmiö on Singaporessakin oikeastaan todellinen, itseasiassa. Matalan tuottavuuden ja alhaisten palkkojen aloilla, kuten nyt vaikka akateemisten tutkijoiden osalta, työnantajat joutuvat maksamaan asumistukea jotta saavat työntekijöitä. Itse saan esimerkiksi lähes 900 euroa kuussa asumistukea palkan päälle, mutta sitä ei maksa valtio (no, välillisesti, koska DSO maksaa meidän projektit) vaan työnantaja.
En oikein näe miksi asumistukea ei voisi toteuttaa näin. Toki, jos ajattelemme että työttömäksi jäävällä on subjektiivinen oikeus asua maailman tappiin pääkaupunkiseudulla, niin sitten. Mutta eikö tämä nyt juurikin riko aika tavalla tätä markkinamekanismin sopeuttavaa vaikutusta?
Olemme ajaneet systeemin sellaiseen tilaan, jossa on kauhean epäreilua, että työpaikan menettänyt joutuu vaihtamaan paikkakuntaa. Tämä pitäisi muuttaa.
Jos nyt ajatellaan, missä töissä siellä pääkaupunkiseudulla on korkeimmat tuottavuudet, niin niiden tekijöillä on palkatkin usein sellaiset, että niillä on varaa asua. Hoitajien, siivoojien jne, palkat taas eivät riitä, mutta eiköhän tässä olisi kohtuullista se, että jos näiden tekijöitä kuitenkin tarvitaan, niin työnantajat maksavat sitten niistä suhteessa enemmän kuin muualla maassa. Vai onko tässä nyt kuitenkin kyse siitä, että palkkaa subventoidaan asumistuella? Eikö tämä ole vähän hassua, siis, se köyhempi ei siitä asumistuesta hyödy, vaan vuokranantaja ja työnantaja.
“Parhaiten Helsingin asuntojen hintoihin vaikuttaisi, jos työtilaisuudet muualla maassa paranisivat ja muuttopaine Helsinkiin helpottaisi.”
Helsingin työpaikoista 80 000 eli 20% on valtion työpaikkoja. Kaupan päälle kaikki yksityisen sektorin työpaikat jotka vain palvelevat valtion työpaikkoja.
Siirtämällä valtion toiminnnot helsingistä muualle saataisin erotettua taloudellinen keskus ja poliittinen keskus eri kaupunkeihin. Ja sivuvaikutuksena helsinkiin tilaa ja edullisempia asuntoja. Suomen kilpailukykykin paranisi, kun ihmisten palkasta ei enää menee niin paljoa palkkoihin…
Valitettavasti alueellistamista on tehty ripottelemalla ympäri Suomea eikä määrätietoisena operaationa luoda suomeen toista keskusta.
Samoilla linjoilla Maunon kanssa. Jos poliitikoilla ei ole todella vahvaa näkemystä siitä, että ihmisten on parempi olla muualla kuin Helsingissä, niin miksi rajoittaa Helsingin kasvua? Jos ihmiset yrittävät muuttaa tuottavamman työn perässä PK-seudulle ja kaavoitusmonopolin vartia estää sen, niin silloin voi kysyä, että millä keinolla talouden tuottavuutta sitten pitäisi kasvattaan, jos tämä “ilmainen lounas” ei kelpaa?
Miten Helsinki aikoo varautua mittavaan ei-työperäisten maahanmuuttoon seuraavina vuosikymmeninä? Eräs vihervasemmistolainen sanoi minulle, että Helsinkiin muuttavista vain pienehkö osuus on humanitäärisiä, ja että hekin ovat työllistyneet kantaväestöä paremmin. Lähdettä väittämälleen kyseisellä henkilöllä ei ollut minulle antaa. Mitä tarkoittaa “pienehkö” osuus? On selvää, että suuri osuus ei-työperäisistä maahanmuuttajaperheistä tulee nettoelämään pitkiä aikoja tulonsiirtojen/sosiaalitoimen kustantaman asunnon varassa.
Miksi sosiaalitoimi jakaa vähiä asuntoja ei-työperäiselle väetölle? Mielestäni helsinkiläisten ei tulisi maksaa superkalliita asuntoja kenellekään, taustaan katsomatta.
“Hufvudstadsbladetin mukaan ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on uuden ennusteen perusteella kasvamassa nykyisestä 9,3 prosentista 20–23 prosenttiin.
Esimerkiksi Helsinkiin odotetaan muuttavan paljon ihmisiä, joilla on juuria Afrikassa tai Lähi-idässä.”
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013021016657120_uu.shtml
O.S:” muutetaan Helsinkiin, jossa on työtä ja jossa työn tuottavuus on suuri.”
Tuossa lauseenpätkässä kiteytyy suomalaisen talouspoliittisen ajattelun täydellinen väärinymmärrys. Työ on muka tuottavaa keskushallinnossa ja yritysten johdossa. Työ on tuottvaa ainoastaan ruohonjuuritasolla , eli siellä missä työ tehdään. Siis konepajoissa, navetoissa, sikaloissa, kaivoksissa, metsissä soilla jne. Hallinnoiminen, johtaminen, tilastointi jne. ainoastaan jakavat fyysisellä työllä tuotettua rahaa.
Se, että hallinnossa istuvat ihmiset saavat isoa palkkaa ei ole työn tuottavuuden mittari.Hallintotyön suuri tuottavuus on ajatusvinoutuma tsaarin ja Ruotsin kuninkaallisen hallintovallan aikakaudelta.
Suomessa voitaisiin olla viisampia kuin muissa maissa, joissa ruuhkautuminen on tuonut mittavat ongelmat. Viisas vaurauden hajasijoittaminen olisi talouselämämme pelastus. Se olisi myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta aivan välttämätöntä.
Mutta pienet sielut poliittisella leikkikentällä eivät näe omaa napaansa pidemmälle.
Ajoittain on poliitikkojen taholta tarjottu tähän ogelmaan lääkkeeksi sitä, että alennetaan asuntojen rakennuskustannuksia. Esimerkiksi kaavassa määrätyistä pysäköintipaikkavaatimuksista voitaisiin ehdotusten mukaan tinkiä.
Ongelma tällaisissa toimenpiteissä on kuitenkin se, että markkinataloudessa myyntihintataso ei määräydy rakennuskustannusten mukaan, vaan puhtaasti ostajien maksukyvyn mukaan. Ja maksukykyhän on tämän vuosituhannen puolella saatu keinotekoisesti ylös alkamalla myöntää ylisuuria ja edullisia 20–30 vuoden asuntolainoja.
Tästä seuraa, että rakennuskustannusten alentaminen ei alenna uusien asuntojen myyntihintoja, vaan korottaa yksityisten rakennusliikkeiden katteita.
Vähän vaikeaa keksiä tähän ongelmaan mitään muuta ratkaisua kuin se, että lisätään nopeasti yleishyödyllistä voittoa tavoittelematonta asuntotuotantoa, jossa rakennuttajina ovat kaupunki ja yleishyödylliset yhteisöt. Asialla on kiire.
Näin voi käydä, mutta silloin pitäisi Kilpailuvirastonhaistaa palaneen käryä. Toimivan kilpailun oloissa edun pitäisi kapitalisoitua maan hintaan eikä rakennusliikkeiden katteisiin.
Tässä mielessä hajasijoitus lienee sitten molempien päiden etu (tai ainakin tukisi kasvua molemmissa päissä, jos sitä etuna pidetään). Helsingin vapautuviin ja nyt aavistuksen halvempiin asuntoihin tulee varmasti uusia asukkaita. Mutta luulen että noiden muiden paikkakuntien vetovoima kasvaisi vielä varmemmin.
Lähes kaikille kunnille kelpaavat myös vaatimattomampipalkkaiset uudet veronmaksajat.
En usko että tuo olisi kovin keskeinen ongelma pitkällä tähtäimellä. Kuinkahan moni kuopiolainen on joutunut vuosien saatossa muuttamaan Helsinkiin hyvän työpaikan perässä. Kaikki eivät suinkaan ole olleet muuttaessaan rakastuneita Helsinkiin. Urakehitysmahdollisuudet voivat olla Helsingissä (pääkönttorin vieressä, jos alan pääkonttori edelleen sijaitsee Helsingissä) paremmat, mutta pätevä löytää tiensä sinne tarvittaessa myöhemminkin. Vaikea kuvitella alaa, jolla asiantuntijoita ei löytyisi muualle kuin Helsinkiin. Voisi verrata vaikkapa entiseen Nokiaan, jonka asiantuntijat olivat levällään pitkin Suomen kaupunkeja.
Siirtyminen ja puolison siirtyminen on vaikeaa. Mutta tuo on pääasiassa liian nopeaan siirtymiseen liittyvä ongelma. Pidemmällä tähtäimellä insinööri ja hallintovirkamies ‑pari voivat kyllä asua minkä tahansa kaupungin liepeillä.
En epäile yhtään sitä, etteikö valta pyrkisi aina keskittymään jatkossakin. Jos Helsingin konttorin annetaan päättää, maakuntakonttorit kuihtuvat kyllä pikku hiljaa, ja uudet työpaikat syntyvät taas Helsinkiin.
EI tietenkään ole viisasta halkaista fyysistä yhdessäoloa vaativia työntekijöitä eri kaupunkeihin, tai edes eri kaupunginosiin. Tuntematta tapausta tarkemmin, epäilen kuitenkin, että tällaisia selityksiä voi käyttää tarkoitushakuisesti. On varmasti sellaisiakin ministeriöitä ja osastoja, joiden työntekijät eivät jatkuvasti tarvitse toistensa fyysistä läsnäoloa.
Lääkelaitos oli alansa johtavia yksiköitä Euroopassa, jonka asiantuntemuksella oli kansainvälistä käyttöä. Kuopioon kokonaan alusta perustettavan laitoksen status tulee olemaan paljon vaatimattomapi.
Voi olla että on yhtä raskasta muuttaa Kuopiosta Helsinkiin kuin Helsingistä Kuopioon. Tämä ei ollut se pointti. Pointti oli, ettei mikään voi pakottaa muuttamaan Kuopioon ja siksi muuttajia on kovin vähän, koska hyvä asiantuntija saa työpaikan Helsingistäkin. Aika vähän on entisen lääkelaitoksen huippuasiantuntijoita Kuopioon muuttanut ja sdiksi toiminta jatkuu tosiasiassa Helsingissä.
Ruuhkat ovat hinta, jonka ihmiset ovat valmiit maksamaan suuremman talous(työssäkäynti)alueen tuomista eduista. Sosiaaliturvalla, alue- ja tukipolitiikalla voidaan kyllä hidastaa agglomeraatiota, mutta on melkein mahdotonta estää sitä kokonaan ilman suunnitelmatalouden keinoja. Liikennejärjestelmän kehittämisellä voidaan vähentää ruuhkautumista, mutta matkustamiseen käytettyä aikaa ei saada vähennettyä, koska aikahyöty käytetään pääsääntöisesti siihen, että matkustetaan enemmän tai kauemmas.
Ode: “Kansantalouden kannalta on (ilmeisesti?) edullista, että muualta Suomesta muutetaan Helsinkiin, jossa on työtä ja jossa työn tuottavuus on suuri.”
Mihinköhän tämä väite perustuu ? Onneksi sentään kysymysmerkki mukana. Helsinki edustaa paljolti ns. pääkonttori-Suomea, varsinainen tuotanto (esim. puunjalostus‑, kemian ja konepajateollisuus) on paljolti muualla kuin Helsingissä. rahat toki kerätään viennistä Helsingin kautta, mutta onko se nyt niin tuottavaa työtä.
Viime vuosina Lappiin ja Kainuuseen on tullut enrmmän ulkomaista sijoitusrahaa kuin Helsingin seudille. Näun ainakin väitetään Alf Rehnin ja Risto EJ Penttilän kirjassa Suunnaton Suomi.
Heiltä sentään riittää ajatuksia ja ideoita muullekin Suomelle, eikä kaikkea tarkastella nurkkakuntaisesti.
Kaupunkitutkimuksen kirjoissa jokseenkin kaikissa osoitetaan, että työ on tuottavampaa suurkaupungeissa kuin periferiassa. Liukuhihnatyötöp voidaan sijoitta mihin tahansa, mutta tietotyö vaatii kontakteja. Internet on muuttanut asetelmaa, mutta toistaiseksi suurten kaupunkien tuottavuus suhteessa perferian ei ole muuttunut.
Siis näiden muualla Suomessa asuvien takia, jotka muuttaisivat Helsinkiin jos asuntojen hinnat olisivat halvempia, pitäisikin työn liikkuvuutta lisätä. Miksi ylipäätään työpaikkojen pitää olla täällä Helsingissä, jos infra ei toimi asuntojen osalta?
IT-alalla etätyön osuus lisääntyy, työntekijät muuttavat pois Helsingistä ja tekevät töitä etänä.
Tämä puhuu sen puolesta, että *asiantuntijoiden* hajasijoittaminen (eli pakkomuuttaminen) ei ole toimiva strategia. Hajasijoittaminen ei siis toimi ihmisiä siirtelemällä, paitsi puolustusvoimissa, missä työntekijät ovat jo henkisesti sitoutuneet noudattamaan hahdollisia siirtymiskäskyjä. Hallinnon hajasijoittaminen pitää siis tehdä (jos sitä tehdään) orgaanisemmin, vakkapa perustamalla uusia yksiköitä jonnekin satunnaisiin paikkoihin, kuvittelematta että yksittäisiä ihmisiä voi siirrellä heidän tahtonsa vastaisesti. Olen ymmärtänyt, että lääkelaitokselle on tosiaan tehty vahinkoakin.
Jos jonkun homman voi helposti hajauttaa ja tehdä etänä, niin siinä tosiaan käy noin eli sitä ei siirretä Helsingistä Pihtiputaalle, vaan suoraan Kiinaan taikka Intiaan.
Suuekaupunkeihin on keskittynyt pääkonntorit ja pankkitoiminta, jonka tuottavuus näyttää hyvältä. Onko se sitä todella on toinen kysymys. Ainakin pankkien toiminta on johtanut pankkikriiseihin viimeaikoina. Uudet tuotteet ovat olleet epämääräisiä johdannaisia yms. IT-työ ei edellytä välttämättä niin pajon kontakteja kuin OS väittää. Koodausta yms työtä voidaan tehdä vaikkapa Thaimaassa, miksi ei sitten esim. vaikka Keuruulla.
Missähän Suomessa on liukuhihnatyötä Uudenkaupungin autoteollisuuden lisäksi ?Todellista tuotannolista työtä Suomessa näyttää nykyisin olevan esim. konepajateollisuus (Kone, Cargotec, Wärtsilä, Konecranes, Ponsse, Metso),kemianteollisuus, puunjalostusteollisuus yms. Esim. paljon hypetetty peliteollisuus työllistää vain noin 1000 henkeä ja yksi kartonkikone tuottaa noin viiden Rovion verran.
Piilaakso syntyi hyvien yliopistojen viereen. Tärkeä syy sen synntyyn oli se, että koossa oli kriittinen massa innovatiivisia ihmisiä. Tästä en vetäisi vielä jotopäätöstä, että tietotyön jatkuva tekeminen olisi tuottavinta suurkaupungeissa. Keskittyminen on luonnonlaki, ja fyysinen läheisyyskin voi joskus hieman auttaa (muuallakin kuin yliopiston kampuksella, missä sen vaikutus on ilmeinen), joten suuret kaupungit saavat kerättyä tuota tuottavaa joukkoa itselleen. Mutta voi olla että pikkupaikkakunnan tietotyöläinen on aivan yhtä tehokas kuin kaupunkilaisserkkunsa.
Tämä on kyllä nyt aika karkeaa yksinkertaistamista.
Voisitko kertoa aivan nimeltä, jonkin taloustieteellisen tutkimuksen, jossa tämä väite “osoitetaan”.
Paljon riippuu myös tuosta tuottavuuden määritelmästä ja sen mittaamisesta. Esimerkiksi yhden ydinvoimalan, paperitehtaan tai terästehtaan tuottavuus on aika suuri, vaikka tehdaspaikkakunnalla tehtaan työntekijöille maksettu palkkasumma ei sitä olisikaan. Mutta Osmo toki mielellään laskee näiden tehtaiden tuottavuudesta pääkaupunkiseudulle tulevat rahavirrat pääkaupunkiseudun työn tuottavuudeksi.
Toki on selvää, että suurta erikoistumista vaativa osaaminen keskittyy kaupunkeihin ja usein suuriin sellaisiin. Ja tämä on luonnollista ja toivottavaa, mutta Osmo antaa asiasta toistuvasti liian yksinkertaistetun kuvan.
Esimerkiksi seuraava taulukko on mielenkiintoista luettavaa, jossa näkyy sekä pääkonttorien vaikutus että luonnonrikkauksien vaikutus:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_OECD_regions_by_GDP_%28PPP%29_per_capita
Em. taulukon perusteella voidaan toki sanoa, että Suomessa työ on tuottavinta Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla, mutta se on aivan yhtä harhaanjohtavaa kuin väite, että Yhdysvaltain alueista Alaskassa, Delawaressa ja Washington DC:ssä työ on kaikkein tuottavinta. Aivan samalla tavalla kuin tietyt seikat vääristävät Ahvenanmaan ja Alaskan tuottavuutta niin toiset seikat vääristävät Uudenmaan ja Washington DC:n tuottavuutta.
Minäkin kannatan virastojen alueellistamista muualle Suomeen, kuten Pasilaan. Myös ministeriöt saisivat jättää komeat talonsa keskustassa ja siirtyä muualle Suomeen, kuten Pasilaan. Tyhjillään koko keskustan talot, kun virastokorttelit tyhjenevät neljältä. Tilalle hupia, paljon asumista, kulttuuria, aikuisten leikkejä ja hanuripartioita. Valtio tulee Helsingille kalliiksi.
Mitä tuleviin työpaikkoihin tulee, niin kaikenlainen turhanpäiväinen pelleily, kuten aikuiset miehet suunnittelemassa pelejä kännyköihin, lienee tuottavampaa jatkossakin, kuin paskan lapioiminen. Ruuan tuottaminen on tärkeämpää, mutta ei työllistä tarpeeksi. Kaupunki se kuitenkin syö maaseudun tuotannon, joten kannattaisi kannattaa kaupungin kasvua kaupunkina, jotta kauppa ei keskittyisi liikaa ja kuluttajien rahat eivät menisi savuna ilmaan ja ulkomaille. Siis jos haluaa paremmat rahat tuottamastaan. Mieluummin kai sitä haluaa maajussikin rahansa kuluttajalta, kuin tukena. Joku voisi ottaa vielä rahansa välistä valmistamalla ja kantamalla pöytään tuon ruuan.
Ruuasta menee puolet roskiin, joten monella olisi varaa maksaa siitä enemmän, vaikka lounaalla oikeassa ravintolassa, ja samalla työllistää joku, jolla ei ole varaa maksaa samaa hintaa. Toki poliitikot estävät tämänkin raahaamalla jonkun nälän uuvuttaman kansaneläkeläiskotiäitilotan valokeilaan, jotta ne joilla olisi varaa maksaa, saavat verohelpotuksia, tukia, silittelyä, viedä kansantaloudelta pohjan, ja tämän jälkeen syyttää työttömiä, nuoria ja köyhiä kansantalouden romuttamisesta. Korruption keskittämästä kaupasta, keskellä lähiötä ilman muuta liiketilaa kilpailijoille, saa sitten 1 euron tonnikalaa purkittajan kyynelissä, kunnes meret ovat tyhjät. Koska onhan selvää, että ruuan laadun ja hinnan polkeminen on kaikkien etu, jotta kansakunta lihoaisi halvemmalla ja nopeammin.
Talous on ylipäätään kasvanut niin suureksi, että kaikki föönaaminen ja kynsien koristelu on oltava myös mukana. Samaten kaikki muu, jolle raavaat miehet tuhahtelevat. Mitä vähemmän ympäristön tuhoamista, sitä parempi. Nyt vain vanhat sedät luulevat, että vain raskas teollisuus tuottaa rahaa sisään maahan, ja millekään muulle ei suoda ajatustakaan. Jopa energiapolitiikka menee muutaman sedän yritysten kesken jaettavaksi osinkokoneeksi, jonka kannattavuuden varmistaa loppukädessä joku munaton hallitus, joka ei näe sitä, että rahat häipyy maasta ja ei ole mitä myydä, jos ostaa teknologian ulkomailta. Bulkkiahan se on toki sähkökin, kun sedät eivät kehittyneempään vientiajatteluun kykene. Ei taida mennä enää kauaa, kun metsäyhtiöistä irtoaa erilleen Oy Nallen Voima Ab.
Tässä väestön keskittymisessä on vielä sellainen sukupolvikysymys mukana, että kun mummola onkin Larussa, niin sinne landelle ei ole enää yhteyksiä. Ei tarvita autoa mökkeilyyn, kun rantaa on omasta takaa ja kalatkin ovat suurempia. Yhä useammalla se mummola on myös sitten ihan ulkomailla, jonne mennään Helsinki-Vantaalta, kun junatunnelia Eurooppaan ei saada aikaan. Miksi nämä lähtisivät pääkaupunkiseudulta suurina massoina ainakaan maaseudulle? Yhä useampi näyttää tajuavan, että Helsingistä puuttuu vain vuoristo, jos Linnanmäkeä ei lasketa. Eli yhä enemmän juuret ovat oikeasti etelässä, joten sirtymiset ovat entistä vaikeampia.
Suurempi muutos lienee kuitenkin se, että Helsinki täyttyy eläkeläisistä, joiden ostovoima ja heikkenevä kunto työllistää täällä. Vai onko koneet Thaimaaseen jo varattu? Yhtä lailla voidaan muuten puhua ihmisten pakkosiirroista, jos stadilaisia aletaan siirtämään böndelle.
Jos ajattelee vielä mitä maailmalle viedään, niin mitä ilmeisemmin vientituotteet liittyvät jatkossa yhä enemmän kaupungillistumiseen. Jos Suomen ajattelu säilyy maalaisromanttisena, niin täällä ei kehitetä mitään, mille olisi käyttöä maailman suurkaupungeissa. KONE jyrää, mutta muut ihmettelevät, kun eivät tajua tätä muutosta. Jotta voisi huomata, mitä kaupungeissa tarvitaan, niin täytyy asua kaupungissa ja kaupunkimaisesti. Nyt Helsingissä rakennetaan valmiita lähiöitä, joissa mikään ei tule koskaan muuttumaan ja kaikki on valmiina mahdollisimman tylsänä pakettina. Kotiin, töihin, ketjumarkettiin, kotiin…Luovat ihmset keskittyvätkin sitten paikkoihin, joita ei ole rakennettu muuttumattomaksi, ja joissa on vielä mahdollista itse muuttaa ja tehdä asioita. Kumpi asumismalli todennäköisesti tuottaa jotakin uutta, jolle voisi olla kysyntää kaupungillistuvassa maailmassa?
Myös jos ajattelee kulutustuotteita, joita kannattaisi tehdä täällä, niin niiden hintoihin täytyisi saada leivottua statusarvoa. Automarketin hyllyllä kaikki rätit ja lumput vain näyttävät samalta, ja tätä aikuisten leikkien tuomaa lisäarvoa on mahdotonta saada hintaan. Tämän takia esimerkiksi Marimekko näkee järkeväksi maksaa suuria vuokria ympäri maailmaa, jotta oma brändi saisi statusarvoa siten, että siitä tulisi mieleen maailman maineikkaimpien suurkaupunkien hienoimmat kadut. Ei italialaiset saisi lumppujaan myydyksi, jos niistä tulisikin mieleen lähiömarketti. Yksikään nainen ei saisi niillä pyydystettyä rikkaampaa miestä, eikä mies kauniinpaa vaimoa. Jo tämän takia Helsingin pitäsi kasvaa laadukkaana kaupunkina, jotta esimerkiksi vaatebisnes saisi tukea kaupungin tuomista mielikuvista.
Tai sitten ruvetaan keskittymään olennaiseen, eli syömään perunaa ja silakkaa, ja keksimään ajankulua ihan ilman pelleilyä. Toki voi tehdä ne alueelliset pakkosiirrot, mutta mitä jää maaseudusta jäljelle, jos sadat tuhannet ohjataan sinne? Outoa, että ne jotka pitävät maaseutua ihanteena, haluavat eniten muuttaa sen kaupungiksi…
Niin, mutta kysymys kuuluukin, toimiiko kilpailu? Minä olen sitä mieltä, ettei se käytännössä näin toimi. Markkinataloudessa myyjä asettaa aina hintansa ostajan maksukyvyn mukaan.
Mekanismi on lähtökohtaisesti ihan sama kuin arvonlisäveron kanssa: sen korotus nostaa hintoja, alennus nostaa katteita. Konkreettinen esimerkki nähtiin äsken, kun partureiden arvonlisäveroa ensin laskettiin ja sitten korotettiin.
Ja niin hienosti on toiminut. Suomessa on tehty suurin piirtein kaikki mitä sivistyvaltiossa voi tehdä hajauttamisen eteen, tulokset on sisässä, ei vaan toimi.
Tätä argumenttia onkin pitänyt vähän potkia, kiitos että otit taas esille:
Tässä ollaan nyt sen verran epämääräisiä, ettei argumentti ole edes virheellinen. 🙂
Puhutko sinä nyt asuntojen vai asuinneliöiden hinnasta, vai neliöhinnoista ylipäänsä? Siis kyllä, tuollainen takaisinkytkentä on todellinen, kasaantumishyödyt ruokkivat itseään nostaen hintoja. Toiseen suuntaan taas vetää se että kun neliöiden hinta nousee niitä käytetään tehokkaammin, asumisväljyys tietenkin, mutta myös yrityselämä. Ei tarvitse kuin käydä toimistotalossa Vantaalla ja ydinkeskustassa, niin tämän näkee ihan paljain silmin.
Toiseksi, oletetaan nyt yksinkertaen että Niilo muuttaisi Helsinkiin töihin, jos asunto maksaisi kuussa vaikka 500 eikä 700 euroa. Jotta tämä tuotta lisää niiloja Helsinkiiin, niin sen asunnon tulee maksaa se 500. Et voi samaan aikaan sanoa että jos asunnot olisivat halvempia niin tulijoita olisi enemmän, ja kun heitä olisi enemmän niin asunnot olisivat halvempia.
Kolmanneksi, ne absoluuttiset tuotantoluvut Helsingissä on niin pieniä, että tää koko keskustelu on vähän akateemista. Siis tavoite on 5 000 asuntoa vuodessa, tuo on noin 1,5% lisäystä asuntokantaan. Ja tohonkaan ei olla useimpina vuosina päästy. Semmoinen ihmiskoe että mitä jos Helsinkiin rakennattaisiin paljon asuntoja on tekemättä.
Olen tulkitsevinani Osmon kommenteista tietynlaista pääkaupunkiseudun kokoomuslaisille ja vihreille tyypillistä elitismiä ja ylenkatsetta.
Ajatellaan, että hyvää bkt:n kasvua ja arvokkaita euroja ovat nimenomaan ne pääkaupunkiseudun korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden ja virkamiesten palkat, mutta raskaan teollisuuden tai kaivosten tuomat vientitulot ovat ikään kuin vähäarvoisempia euroja.
Monet elävät siis tietynlaisessa kuplassa, eikä ymmärretä kokonaisuutta ja esimerkiksi sitä, että suuri osa näistä pääkaupunkiseudun huippuasiantuntijoista on palkattu johtamaan ja tukemaan muualla maassa tapahtuvaa tuotannollista työtä (esim. metsä‑, metalli- ja energiateollisuudessa) ja heidät voidaan pääkaupunkiseudulle palkata vain näiden taantuvina aloina pidettyjen teollisuuslaitosten vientitulojen varassa. Eli tuotantoa ei ole ilman johtoa ja suunnittelua, mutta ei ole myöskään jälkimmäisiä ilman ensimmäistä.
Toki on teollisuudenaloja, jotka ovat lähes kokonaisuudessaan jonkinlaista valkokaulustyötä tai asiantuntijatyötä, kuten ohjelmistoteollisuus, mutta silti Suomessa on mielestäni liikaa höttöisiä kuvitelmia siitä, että perinteisen teollisuuden karatessa jostain tyhjästä syntyisi silmänräpäyksessä korkean tuottavuuden asiantuntijatyöpaikkoja ja niihin tekijöitä. Se ei valitettavasti näytä todennäköiseltä. Ruotsissa ymmärretään paremmin kuinka tärkeää tuotannon säilyminen on myös asiantuntijatyön säilymiselle.
Aluekehityksen kannalta Suomen suurin ongelma on se, että kaupunkisuunnittelu ja mekanismi sosiaali- ja terveystoimen palvelujen järjestämiseen, tuottamiseen ja rahoittamiseen ovat retuperällä, ja tämä hidastaa maakuntakeskusten kehittymistä kilpailukykyisiksi kasvukeskuksiksi, joihin syntyisi enemmän uusia työpaikkoja. Samoin yritysten syntymisen pienten ja keskisuurten yritysten menestymisen vaikeudet Suomessa ovat ongelma, joka näkyy myös maakuntakeskusten heikon menestyksen taustalla esim. Ruotsiin verrattuna.
Ruotsin mallin mukainen maakunnallinen aluehallintomalli auttaisi mielestäni kaikkiin edellä mainitsemiini ongelmiin. Toki muitakin korjauksia, esim. talouspolitiikkaan ja työmarkkinakulttuuriin, tarvittaisiin.
NukkuMatti
Sen sanominen, että väen muuttaminen työttömyysalueilta suuriin kaupunkiehin lisää kansantalouden kokonaistuloja ei tarkoita, että kaivostoiminta tai venhän viljely olisi tarpeetonta tai edes vähemmän tuottavaa. Ne eivät vain riitä työllistämään viisimiljoonista kansaa. Siksi muutto kaupunkeihin lisää kasvua, kaikkialla maailmassa. Myös Kiinassa.
Juu, toki. En tätä epäilekään.
Mutta seuraava kohta kirjoituksessasi antaa kyllä ymmärtää, että Suomessa väen muuttaminen kaupunkeihin noin yleisesti ottaen ei lisää kasvua eikä ole tavoiteltavaa, vaan tavoiteltavaa on väen muuttaminen nimenomaan pääkaupunkiseudulle:
Tätä näkemystä kritisoin, enkä näe sille perusteita. Pääkaupunkiseudulla työttömyyttä on toki jonkin verran vähemmän kuin muualla, mutta ei aivan valtavan paljon vähemmän, ja tuo väite työn suuremmasta tuottavuudesta pääkaupunkiseudulla on todennäköisesti tilastoharha ainakin jossain määrin.
Pitäisi myös osata erottaa syyt ja seuraukset julkisen vallan toimien suhteen.
Nähdäkseni pula työstä pääkaupunkiseudun ulkopuolella johtuu osin siitä, että Suomessa ei ole osattu huolehtia riittävällä tavalla muiden yliopistokaupunkien menestymisen edellytyksistä. Maakuntakeskusten ympäristössä on kyllä riittävä “kriittinen massa” asukkaita, osaamista ja luonnonvaroja, mutta näitä voimavaroja ei vain saada riittävän hyvin valjastettua ja koottua yhteen, eikä osata puhaltaa yhteiseen hiileen, kun vähänkin isommissa ylikunnallisissa asioissa päätösvalta on keskitetty Helsinkiin. Eduskunnan pitäisi nyt saada kunta- ja palvelurakenneuudistus oikeille raiteille Ruotsin mallin mukaisesti.
Niin Pasilassahan on jo Pohjoismaiden suurin virastalo, joka on tunnettu sisäilmaongelmistaan. Muutenkin alue muistuttaa DDR:ää (lienee sen lempinimikin), johon mahtuu paljon virkamiehiä ja asema on vieressä.
Itse olen IT-alalla suunnittelijana ja Helsingissä asumisen järkevyys herättää välillä keskustelua kolleegojen kanssa. Täällä ei ole mitään järkeä asua, teknologia mahdollistaa videoneuvottelut ym.
Meillä käy töissä Hämeenlinnasta, Tampereelta, Porvoosta, Lahdesta .… porukkaa. Se aika on lähitulevaisuudessa, kun heidänkään ei enää juurikaan tarvitse matkustaa töihin Helsinkiin.
Suomen epäonnistunut asuntopolitiikka, vauhdittaa etätyön kehittämistä.
Teetin tossa yhden mainoslehtisen ja graafikko, joka teki sen työskenteli toisella puolella maapalloa. 😉 Olin työhön tyytyväinen.
Joo, ja jäätelönsyönti lisää hukkumisriskiä!
Suomalaisessa keskustelussa Pohjoismaisella yhteiskuntamallilla on hyvä maine, mutta jostain syystä nimenomaan meillä Suomessa on mielestäni hylätty kaikista ihmisistä ja alueista huolehtimisen periaate, ja alueiden ja kotitalouksien välinen eriarvoisuus onkin suurempaa kuin muissa Pohjoismaissa.
Olisi ehkä hyvä, jos Osmo sinäkin katsoisit seuraavan artikkelin kuvat oikein ajatuksen kanssa läpi siellä Helsinki-keskeisessä kuplassa toimiessasi:
http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php/GDP_and_household_accounts_at_regional_level/
Olisiko eduskunnassa syytä pohtia, että miten Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa nimenomaan syrjäisilläkin alueilla ostovoimakorjattu BKT per henki (Kartat 1 ja 2 sekä Kuvio 1) ja erityisesti kotitalouksien käytettävissä olevat tulot (Kartta 4 ja Kuvio 2) ovat noinkin korkeita? Kertoisiko tämä siitä, että Suomessa ei alueiden voimavaroja saada täysimääräisesti käyttöön. Miksi elinkeinoelämä ei kukoista esim. Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa ja Kuopiossa vastaavalla tavalla kuin samankokoisissa kaupungeissa muissa Pohjoismaissa?
Norja on oma tapauksensa, koska maa on rikas ja koska siellä ei ole laajoja syrjäseutuja, kun vuoristo pakottaa asumaan tiiviisti kylissä. Tanska on Uudenmaan kokoinen ja Uudellamaallakin alueelliset tuloerot on pidetty aisoissa. Ruotsissa se johtuu siitä, että syrjäseudut on tyhjennetty ylimääräisistä asukkaista ja jäljelle jääneille on järkevää työtä.
Tukholman pohjoispuolinen Ruotsi on tämän seurauksena melkein asumaton.
Mutta kävin nyt kuitenkin katsomassa noita kuvia, eivätkä ne vahvistaneet lainkaan väittämääsi.
Norjaa ei ollut tilastossa lainkaan.
Ruotsi on kokonaisuudessaan niin rikas, ettei sen vaihteluita voitu nähdä, koska maa meni asteikosta yli, mutta kuvio 1 paljasti, että Ruotsin jas Suomnen alueelliset erot ovat suunnilleen yhtä suuria, Ruotsin aavistuksen verran suuremmat.
Kartta 3 taas kertoi, että ostovoiman kehitys oli viime vuosikymmenellä Suomessa suurinta Itä-Suomessa ja pienintä Etelä-Suomessa.
Edellä mainitun Eurostatin tilaston lisäksi myös OECD:n lista alueiden välisistä eroista vuodelta 2007 vahvistaa kuvaa Suomesta suurten alueellisten tuottavuuserojen maana muihin Pohjoismaihin verrattuna ja neljän Pohjoismaan vertailussa heikoimmat alueelliset BKT-luvut löytyvät nimenomaan Suomesta. (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_OECD_regions_by_GDP_%28PPP%29_per_capita)
Ruotsissa ja Norjassa jokaisessa läänissä ostovoimakorjattu BKT per henki on reilusti enemmän kuin OECD:n alueellinen mediaani. Esim. Ruotsissa ja Norjassa vähäväkiset pohjoisimmat läänit Norrbotten ja Finnmark tuottavat huikean BKT:n per henki. Suomessa vain Uusimaa ja Ahvenanmaa pääsevät samalle tasolle. Tanskassa alle OECD:n mediaanin jää niukasti kaksi aluetta: Vest-og Sydsjaelland (jossa BKT per henki oli 2007 samaa luokka kuin Etelä-Savossa) ja piskuinen Bornholmin saari, kun taas Suomessa peräti kolme aluetta jää alle mediaanin: Kainuu, Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo.
Näidenkin havaintojen valossa epäilen, että Suomessa harjoitettu aluepolitiikka on mahdollisesti ollut väärää kahdella tavalla:
- ei ole kannustettu ihmisiä muuttamaan työn perässä eikä tarjottu siihen mahdollisuuksia asuntopolitiikan keinoin vaan on väärällä tavalla tuettu alueita antamalla hyödytöntä “kehitysapua”
- ei ole annettu alueille riittäviä mahdollisuuksia ja kannusteita kehittää elinkeinojaan ja julkisen sektorin toimintaa, vaan on sallittu kuntien välisen hyödyttömän kinastelun jatkua vuodesta toiseen
Tämän vuoksi olisi pitänyt toimia oikein, eli hajasijoittamalla jo vuosikymmeniä sitten. Siirtymäaikana on tietenkin ohimeneviä ongelmia, mutta ne helpottuvat ajan ja koulutuksen ohjaamisen myötä.
Onhan Sinnemäki jo toteuttamassa vastaavanlaista toimintaa lopettamalla kettutarhauksen. Hän kehoitti tarhaajia hakemaan uuden ammatin . Ne työntekijät, jotka eivät voi / halua muuttaa viraston tms:n mukana voivat hankkiutua muihin töihin.
Koulutustarjonnan ohjauksella voidaan hyvinkin lyhyellä aikavälillä saada osaava henkilökunta kullekin paikalle.
Miksi näin ? Siksi, että suomalaisilla poliitikoilla ei ole talousnäkemystä. Oikean suuntaisella vero- ja tukipolitiikalla voidaan työn teettämistä Suomessa lisätä.
Kallis suomalainen työ on seurausta sosiaalidemokrattisesta hyvinvointivaltioaatteesta.
Melkein asumaton?
Vuonna 2011 Ruotsin pohjoisimmassa läänissä Norrbottenissa asui 248000 ihmistä ja Suomen pohjoisimmassa maakunnassa Lapissa 183000 ihmistä. Ruotsin toiseksi pohjoisimmassa läänissä Västerbottenissa asui 260000 ihmistä ja Pohjois-Pohjanmaalla Suomessa 398000 ihmistä.
Suomessa asuu Helsingin pohjoispuolella neljä miljoonaa ihmistä, Ruotissa yhtä pohjoisessa alle miljoona.
Myös Ruotsissa ja Tanskassa asutaan tiiviisti kylissä, vaikkeivät maastonmuodot sitä edellyttäisi. Suomi on ainoa haulikolla ammutun asutuksene maa.
Siis mitä väittämääni?
Katsoitko kartan 4 ja kuvion 2, jotka siis suoremmin kertovat alueellisista elintasoeroista ja eriarvoisuudesta (alueellinen BKT per henki ei sitä niinkään kuvaa)?
Taas yksi lisä kattohaikaratutkimustasoisiin kyhäelmiin. Otetaanpa vertaukseksi muna-kana-asetelma.
Jos lähdettäisiin kasvattamaan kansantalouden tuottavuutta siten, että teollistumisen alusta lähtien sijoitettaisiin kaikki Suomen asukkaat Uudellemaalle, niin tiheästi kuin vain suinkin pystyttäisiin esim. pilvenpiirtäjien avulla. Silloin olisi kaupunkitutkimuksen ja Soininvaaran ideologian mukaan Suomen BKT vaikkapa samantien 10 kertainen nykyiseen verrattuna.
En osaa kuvata miten siellä vauraus tuotettaisiin tämän keskittämisen avulla. Ainakin tpyyluoman moittima hajasijoituksen puuttuminen toisi miljardeja kassaan .
Miten se raha muulla tavalla tehtäisiin, setelipainossako?
Eli olisitko nyt valmis selkeästi myöntämään, että ei se suurkaupunki ole mikään ehdoton edellytys korkean tuottavuuden ja osaamisen työpaikoille tai vireälle elinkeinoelämälle?
Suomessakin myös monilla Helsinkiä pienemmillä maakuntakeskuksilla ja kaupunkiseuduilla voisi olla hyvät edellytykset kukoistaa ja tarjota tuottavia työpaikkoja, jos niiden kehittämiseen oikeasti panostettaisiin. Esimerkkejä tällaisesta löytyy muista Pohjoismaista, mutta esimerkiksi myös Hollannista, Sveitsistä ja Itävallasta. Tämä Helsingin seudun rummuttaminen Suomen ainoana kansainvälisesti kilpailukykyisenä alueena vie kyllä keskustelun väärille urille ja huomion pois pääasioista, ja samalla koko Suomen voimavarojen viisas hyödyntäminen jää toteuttamatta.
Pidät oletusarvoisesti totena, että HITAS ja Arava laskisivat asumisen hintaa. Mihin tämä perustuu? Se saattaa pitää paikkansa jonkun yksittäisen ihmisen tai perheen kohdalla, mutta kaikenlaisilla häiriötekijöillä on periaatteessa vain hintoja nostava vaikutus. Jos tahallisia markkinahäiriöitä (tässä esimerkiksi HITAS ja Arava) ei olisi, on oletettavaa, että asumisen hinta kokonaisuudessaan olisi kohtuullisempi pääkaupunkiseudulla. Nyt arvotaan halpaa hintaa joillekkin muiden maksaessa viulut.
Jos oikeasti haluttausiin kohtuuhintaisempaa asumista, on siihen hyvin tunnetut keinot: yhteiskunnan tukien poistaminen, kuntien kaavoitusmonopolin murtaminen ja rakentamisenn sääntelyn purku. En oikein usko, että vielä ollaan kypsiä tarttumaan haasteeseen.
Ovatko silmälasisi muuten tosiaankin noin paljon vääristävät? 🙂
Kuvion 1 mukaan Suomen ja Ruotsin alueelliset erot ovat toki suunnilleen yhtä suuret, mutta kyllä se ero on nimenomaan niin päin, että euromääräisesti erotus BKT-luvuissa per henki on suurempi Suomen ja Ruotsin heikoimpien alueiden välillä kuin rikkaimpien välillä (OECD:n tilastosta tämä näkyy selvemmin kuin Eurostatin). Lisäksi, kun otetaan huomioon, että Suomessa BKT-luvut per henki ovat kautta linjan selvästi Ruotsin vastaavia alempia, niin suhteellinen ero on vielä suurempi kuin Kuviosta 1 näkyvä absoluuttinen ero. Eli Suomessa heikoimmalla alueella tuottavuus on pienempi prosenttiosuus parhaimman alueen tuottavuudesta kuin Ruotsissa (OECD:n 2007 lukujen mukaan BKT per henki Gotlannissa oli 59% Tukholman läänin luvusta ja Kainuussa BKT per henki oli 52% Uudenmaan luvusta).
Tärkeämpi kuin Kuvio 1 on kuitenkin se Kuvio 2, kuten jo sanoinkin.
Sinun pitää katsoa sitä kotitalouksien ostovoimalukua. BKT/henki ei nyt oikein kerro mitään, koska sitä voi nostaa vesivfoimala, jonka omistaa yritys aivan toisella puolella maata ja joka ei maksa paikkakunnalle mitään. Ruotsissa sitä nostavat kaivokset.
Eikä niitä syrjäseutuja muuten ole länsinaapurissa “tyhjennetty” vaan ne ovat tyhjentyneet vähitellen kaupunkien vetovoiman vuoksi. Ja toki Ruotsi on kaupungistuneempi kuin Suomi, mutta länsinaapurissa myös monet pikkukaupungit ovat elinvoimaisia ja kehittyviä.
Sen sijaan Suomessa tämä rakennemuutos muistuttaa ennemminkin tuollaista tyhjentämistä kuin tyhjentymistä, joten täkäläiseen tilanteeseen sanavalintasi olisi oikea. Ehkä se oli sellainen ns. Freudilainen lipsahdus. Ilmeisesti tämä tyhjentäminen haluttiin varmistaa tällä hallituksen onnettomalla suunnitelmalla kunta- ja palvelurakenteiden “uudistamiseksi”. Onneksi sentään se hölmöily näyttäisi kaatuvan kansan ja asiantuntijoiden vastustukseen.
Sen vähän, mitä olen Kuopion Fimeaa seurannut, niin avoimiin uusiin virkoihin on ollut hyvin ja tasokkaita hakijoita. Mutta niitä virkoja ei ole saatu täytettyä, jotka on ajateltu Helsingin lääkelaitoksen entisille työntekijöille eikä pantu avoimeen hakuun.
Kehitys on mennyt viimeiset 20 vuotta haluamaasi suuntaan. Vuonna 2010 Helsingissä oli valtion työpaikoja enää vajaa 42 000, valtioenemmistöisissä firmoissa oli työpaikkoja vajaa 12 700. Yhteensä ne olivat 14,3 % Helsingin työpaikoista, 20 vuotta sitten laman pohjalla ne olivat 23,1 %. Toisin kuin 1990-luvun lamassa valtion työpaikkojen osuus ja määrä ovat laskeneet tässä viimeisimmässä notkahduksessa. Tätä vauhtia viimeinenkin valtion työpaikka Helsingissä laittaa lapun luukulle 2038.
Jotta tämä kehitys toteutuisi, olisi myös työehtosopimusten yleissitovuus poistettava.
Kun palkat nousisivat Helsingin seudulla, osa noususta valuisi paikallisiin elinkustannuksiin. Koska alimmilla palkoilla pitäisi elää myös Helsingissä, alimmat sopimuspalkat nousisivat nykysysteemin ansiosta koko maassa.
Työttömyys sen kun kasvaisi.
Helsinki heräisi Ruususen unesta, jos järjestettäisiin vuoden 1956 tapainen yleislakko.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoden_1956_yleislakko
Yleislakko 2013 tarkoittaisi, että muualta Suomesta ei enää maksettaisi Helsingin valtionhallinnolle latin latia minkään näköisiä veroja. Verorahat käytettäisiin siellä missä ne maksetaankin.
Myös yritykset lopettaisivat maksatukset Helsingissä oleville pääkonttoreille. Nämäkin rahat jäisivät sinne missä se ansaitaankin.
Vartiaisen kauppaama 1800-luvun teoria, että työvoiman tarjonta lisää työllisyyttä pätisi sekin 2000-luvun Helsinkiin.
Asuntojen rakentaminen työllistää. Uudet asunnot houkuttelevat uusia asukkaita. Uusilla asukkailla vaikka ei olisikaan töitä, mutta heillä on lapsia, sairauksia ja muita tarpeita, jotka edellyttävät lisää opettajia, hoitajia, työvoimaneuvojia, bussinkuljettajia, sosiaaliviranomaisia, Siwan myyjiä jne… Työttömät työllistyvät ja työllistävät ja 1800-luvun sisäsiittoinen malli pelittää.
Tällä tavalla Juhana Vartiaisen teoria tulisi todeksi Helsingissä.
Helsingin talousnarkomania saataisiin siis katkolle muutaman kuukauden kestoisella yleislakolla, jolloin Helsingin pitäisi tulla toimeen ihan omillaan, eli sillä jalostusarvolla ja tuottavuudella jota se itse tuottaa. Siinä voisi mennä uuteen harkintaan kaupunginjohtajien palkat ja moni muu asia.
Helsingistä maksetaan muualle Suomeen enemmän kuin muualta Helsinkiin. Helsinkiläiset ovat valtion virastoista huolimatta nettomaksajia. Eikö edes tämä ole tiedossa?
Helsingin kaupungin sivuilta löytyy vastaus
http://www.hel.fi/hki/Heke/fi/Maahanmuutto/Tilastot
“Vieraskielisten työttömyysaste oli Helsingissä 21% ja työllisyysaste 52% vuoden 2009 lopussa”
Maahanmuuton ongelma on, että vain pieni osa on työperäistä maahanmuuttoa.Sisäministeriön mukaan vain n 30 % on työperäistä maahanmuuttoa. Kyseessä on EU:n ja ETAn ulkopuolelta tulevasta muutosta, EU/ETA-kansalaiset ievät tarvitse lupaa.
Kyseessä ei ole kuitenkaan pieni joukko vaan sisältää yli 17000 henkeä, joista vain 5300 tulee töihin
http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot
Suurin maahanmuuttomaa on Viro, joka ei näy luvuissasi lainkaan. Aika torkoituksenmukaista tilastojen käyttöä.
Noin ei käy suoraan, sillä työehtosopimus on minimi ja sen päälle voi maksaa vaikka kuinka paljon. Eivät työehtosopimuspohjaiset palkat ole virkapalkkoja.
Jos Helsingissä on pulaa esim siiivoojista niin mikään ei estä maksamasta parempaa palkkaa kuin Ivalossa.Näin siivoojapula poistuu
Kun työehtosopimuksia päivitetään niin silloin voi olla em vaikutuksia.
Ja ei maallakaan välttämättä halvempaa ole vaikka asunnot olisivatkin halvempia: Kaikki muu maksaa enemmän.
Vaikka virolaiset ovat iso ryhmä niin heitä on vain n. 33000.
Paljonko heitä täällä on pimeänä työntekijänä on eri juttu
Venäläisiä on liki saman verran , n 30000 ja jos lasketaan kielen mukaan niin 58000 ja maahanmuuttajia yli 180000 joten ei kannata liioitella virolaisten määrää .Heidän osuutensa on vain 18,6 %
Nuo kauempaa tulevat kun eivät palaa takaisin kuten virolaiset, kun menee huonommin, joten heidän vaikutuksensa on pysyvä
Pääkaupunkiseudulla työskebetelee päivittäin 60000 virolaista. Yleensä he käyvät ainaqkin viikonloppuisin Viron puolella nukkamassa.
Taas samanlainen urbaanilegenda , kuin se, että tupakoitsijat maksavat tupakkaverossa terveydenhuollolle aiheuttamansa lisäkulut.
Onko jossakin todella olemassa kattava tilasto moisesta O.S:n väitteestä? O.S. puhuu nyt milelellään valtion virastoista. Maakunnista tuodaan rahat myös yksityisen sektorin päätoimipaikkoihin monin eri muodoin.
Miksi nykyaikana muka pitäisi olla Nokian, Koneen, Metsäyhtiöiden jne. pääkonttorit Helsingissä. Yhtä hyvin ne voisivat olla Vietnamissa, Kiinassa, Rovaniemellä tai Kajaanissa.
Viisaalla vero- ja kannustinpolitiikalla ne voisivat olla kaikki Suomen eri kaupungeissa, ja kaikki olisi nykyistä halvempaa. Myöskään Helsinki, Suomen periferia, ei kärsisi ruuhkautumisesta ja korkeista hinnoista.
On se nyt kumma, kun kiistämättömät faktat kielletään, jotta oma maailmankuva ei järky. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy googlaamalla Valtion tulot ja menot alueittain. Jostain syystä viimeinen tieto valtion menoista ja verotuloista on vuodelta 2006, mutta en usko, että asetelma on kovin radikaalisti muuttunut. Menoista puuttuvat investointimenot. Se näyttää tältä.
Valtiot tulot ja menoit alueittain vuonna 2006
menot tulot erotus
Koko maa 6365 6588 222
Pääkaupunkiseutu 7377 9535 2157
Muu uusimaa 4036 6672 2636
Itä-Uusimaa 4184 7008 2824
Varsinais-Suomi 5689 6267 578
Satakunta 6097 5846 ‑251
Kanta-Häme 6935 6151 ‑784
Pirkanmaa 6119 6194 75
Päijät-Häme 4790 5788 998
Kymenlaakso 5843 6356 513
Etelä-Karjala 5970 5624 ‑346
Etelä-Savo 6684 5340 ‑1344
Pohjois-Savo 6892 5413 ‑1479
Pohjois-Karjala 7248 4810 ‑2438
Keski-Suomi 6886 5653 ‑1233
Etelä-Pohjanmaa 6466 5310 ‑1156
Pohjanmaa 6229 5835 ‑394
Keski-Pohjanmaa 6074 5375 ‑699
Pohjois-Pohjanmaa 6197 5675 ‑522
Kainuu 8167 5230 ‑2937
Lappi 7681 5753 ‑1928
Ahvenanmaa 11737 7803 ‑3934
Ai niin ne tupakoijat. Eivät varmaankaan maksa sairaanhoitokulujaan, mutta kuolevat KYMMENEN vuotta muita nuorempina, joten eläkemenoja säästyy ja todella paljon. Siis ihan itsekkäästi omanta kannaltani ajatellen: polttakaa ja mahdollisimman paljon. Minä en polta.
Melkein kerrankin olen samaa mieltä nimimerkin kanssa asiasta, vaikka hieman epäilen sanoman tyylilajia. Sisäsiittoisuudesta saatiin oiva esimerkki, nimimerkin viittauksessa kaupunninjohtajien palkkoihin. He ehdottivat vuoroin toisilleen palkankorotusta, oliko johtajia kolme ? Eikä tässä tietenkään kaikki, sillä tulevilla palkkakierroksilla korotetaan kaikkien hallinnossa olevien palkkoja vastaavasti.
Ei toisin siivoojien eikä laitosmiesten, koska heidän työnsä ei ole korkeasti tuottavaa, sillä palkat ovat niin pieniä, että palkkojen korottaminen ei nosta tuottavuutta samassa suhteessa kuin korkeapalkkaisten johtajien palkankorotukset, jotka taas parantavat tuottavuutta lisää sitä kautta, että muidenkin virastojen johtajien palkat seuraavat kehitystä , ja nousevat , mikä taas lisää tuottavuutta , koska jne. kehä pyörii ympäri-ympäri- ympäri
Kuka se väitti, että ikiliikkujaa ei ole muka keksitty ?
“Aika vähän on entisen lääkelaitoksen huippuasiantuntijoita Kuopioon muuttanut ja sdiksi toiminta jatkuu tosiasiassa Helsingissä.”
Tämä “ei voi muuttaa” on puhtaasti keski-ikäisiä perheellisiä suosivaa politiikkaa. puolet helsingin asuntokunnista on yksineläviä — he voivat hyvin muuttaa minne vain työn perässä (työn perässä he ovat yleensä helsinkiin tulleetkin).
Suomessa on niin paljon akateemisesti koulutettua väkeä, että pätevää väkeä löytyisi (ja on löytynytkin) kuopioon avoimesta hausta. Mutta kiitos virkasuhteen ikuisuuden, helsinkiläistä virkamiestä ei oikein voi erottaa ja hakea hänen tilalleen jotain joka haluaisi kuopiossa asua.
Toinen vaihtoehto olisi alueellistaa jonnekkin lähemmäksi. Esim Salossa olisi nyt hyvin tilaa vaikka eduskunnalle ja ministeriöillä. Siirtymäkauden virkamiehet voivat sitten helposti tulla junalla töihin helsingistä — jos eivät halua perheenä muuttaa saloon ja pistää puolisoaan pendelöijäksi.
Hajasijoitus toimii erityisen huonosti jos kaikki virastot pitää ensin perustaa helsinkiin ja sitten siirtää jonnekin muualle. Irvikuvana vaikka uusi maaseutuvirasto jonka sijoittamisesta Seinäjoelle oli päätös olemassa jo ennen viraston perustamista, silti se syystä tai toisesta piti ensin perustaa helsinkiin ja vasta sitten siirtää seinäjoelle.
Vastaava älyttömyys oli muuten myös EU:n kemikaalivirastossa, sekin piti ensin perustaa brysseliin ja vasta sitten siirtää helsinkiin.
“Helsingistä maksetaan muualle Suomeen enemmän kuin muualta Helsinkiin. Helsinkiläiset ovat valtion virastoista huolimatta nettomaksajia. Eikö edes tämä ole tiedossa?”
Aivan oikein. Näin on nykyisellä “tilinpidolla”, joka ei anna oikeaa kokonaiskuvaa tilanteesta.
Voisitko valistaa, mikä siinä tilinpidossa on vikana? Ero on kai suunnilleen euron kokoinen kaiksisa tuloissa ja menoissa.
.
Minkä takia muuten Solidium oy maksaa yhteisöveroa Helsingille? Jos valtion sataprosenttisesti omistama yhtiö olisi vain valtion tilivirasto, olisi Solidium-viraston tuotto koko Suomen tuloa tasaveroisesti. Nyt Helsinki saa kuoria kermaa päältä.
Lähteet: Hesari (Nordea, OP-ryhmä ja Solidium yhteensä 40 M€ Helsingille), Yle (Solidiumin koko yhteisövero 36 M€ (osa Helsingille, osa valtiolle).
Voisitko täsmentää väitettäsi. Minä olen ollut siinä käsityksessä, että merkittävien yksityisen sektorin yritysten rahat tulevat suurimmaksi osaksi ulkomailta.
Tämä on totta. Mutta miksi ihmeessä muuttaa Helsingistä jonnekin Kajaaniiin tai Forssaan tai Ouluun. Jos nyt muuttamaan ryhtyy, niin sitten muuttaa Lontooseen, Tukholmaan, Zurichiin, Berliiniin, Venetsiaan, Köpikseen, Pariisiin tms.
Itse saisin varmasti töitä mistä tahansa mainitsemistani ulkomaisista kaupungeista. En kuitenkaan muuta, koska ystäväni asuvat Helsingissä ja koska Helsingissä on aivan ainutlaatuisen hyvä kulttuuritarjonta tällä hetkellä. Ja meri ja keskuspuisto ja Rytmi ja Kirjaklubi.
Teoriassa kyllä. Käytännössä yleissitova työehtosopimus poistaa yksilökohtaisen palkoistaneuvottelun, jollei alalla ole oikeasti työvoimapulan ja tuottavuuden yhdistelmää, joka nostaisi palkkatason yli tessin tason.
Helsingin seudulla liki kaikki yksityisen sektorin palkat ja myös huomattava osa kunnan palkoista ylittävät TES:n määräykset. Maahanmuuttajia on syytetty siitä, että tekevät työtä työehtosopimuksen mukaisilla palkoilla.
‘Eikö edes tämä ole tiedossa?’ (OS)
Tieto vain häiritsisi mielipiteenmuodostusta.
Valokaapelit ja kattavan 4G ‑verkon normitasoinen pakote tavoittamaan kaikki laaksot, notkot ja niemelmät jarruttaa pitkällä tähtäimellä luonnonlaiksi oletettua keskittymistä. Rohkenen epäillä miten pitkiä aikasarjoja kaupunkitutkimuksessa on laajoista harvaanasutuista valtioista laajakaista-aikakaudelta.
Yritysten toimintojen sijoittuminen pitäisi olla kustannustietoista. Verovaroilla kustannettavien toimintojen sijoittumisessa on sisään leivottu poliittisen ohjauksen elementti. Pääkaupunkilais kansanedustajat valittavat kuinka heitä sorsitaan, mutta kyllä Kainuu on tosi heikoilla yrittäessään saada äänensä vaikuttamaan sijoituspäätöksessä. Isot EU-maat simputtaa pienempiä. Helsinki simputtaa maakuntakeskuksia. Maakuntakeskus anastaa pikkukaupunkien toiminnot ja Pikkukaupunki sopeutuu lakkauttamalla kyläkoulunsa.
Muistan Osmon taistelleen puolustusvoimain ikiaikaista nautintaoikeutta vastaan pönöttää Santahaminan arvokkaalla rakennusmaalla. Tappio tuli.
Hämeenlinnassa olis vapaa varuskunta. Eduskunta voisi hyvin mennä sinne rempan ajaksi, ja kokeilla hallintokaupungin siirron edellytyksiä Hämeenlinnaan.
“Valokaapelit ja kattavan 4G ‑verkon normitasoinen pakote tavoittamaan kaikki laaksot, notkot ja niemelmät jarruttaa pitkällä tähtäimellä luonnonlaiksi oletettua keskittymistä. Rohkenen epäillä miten pitkiä aikasarjoja kaupunkitutkimuksessa on laajoista harvaanasutuista valtioista laajakaista-aikakaudelta.”
Sonera veti 1996 liki 4000 km valokaapelia ja saavutti lähes kaikki syrjäseutujen kopit ja sitä kautta lähes kaikki Suomen asunnot olivat alle 2 km päässä valokaapelin päästä.
Samassa yhteydesä vaihdettiin kaikki analogiset keskukset keskittimiksi ja siirtolaitteet digitaalisiksi
Hyvin organisoituna projektina hintaa oli jotain 100 miljoonana luokkaa eli peanuts.
Mutta sitten Lindell salli purkaa verkon pois ja pätkiä kaapelit romuksi
Nyt rakennetaan uutta valokaapeliverkkoa ja pikku paloina sinne tänne ja hinta on moninkertainen.
Tosin väestö on taas harventunut syrjäseudulla, joten aivan entistä kattavuutta ei tarvita
4G varten infra on jo valmiina, joten ei verkko nykyisillä laitehinnoilla valtava ole.
Kalliimpaa rakentaminen on kaupungissa sillä asfaltin repiminen maksaa kymmeniä kertoja enemmän per metri kuin kaapelin auraaminen maaseudulla.
Ei poista kuin ainoastaan urakkahinnoittelussa se käytännössä poistaa .
Minä olin 40 vuotta työelämässä eikä minulla koskaan ollut mitään tarkasti TES määriteltyä palkkaa.Ja kun pidimme palkat avoimina toisille 90-luvun lopulle niin ei kollegoillakan ollut.
Ja kun näin ja sovin alaisteni palkat niin eivät nekään mitään kirjapalkkoja olleet enää sen jälkeen kun virkasuhteet loppuivat.
Henkilökohtainen lisä kun olin vapaasti neuvoteltavaa ja sen osuus oli n 50 % niin harvalla sattui edes 100 euron tarkkuudella sama palkka
Riittäisikö suunnilleen 5500 vuoden aikasarja siitä miten erilaiset tiedonvälitykseen ja tiedon pysyvyyteen liittyvät innovaatiot ovat muokanneet yhteiskuntia?
Populaarikulttuurissa sama asia osataan ilmaista ilman turhaa poliittista korrektiutta.
Ei niiden pidäkään olla. Ne voivat olla missä ikinä haluavat. Siksi voitaneen olettaa, että ko yritykset ovat katsoneet pääkonttoreilleen parhaaksi katsomansa paikan.
Nyt jos verotuksellisesti pakotamme pääkonttorit pois Helsingistä ja Espoosta, aiheutamme hyvinvointitappion.
Ja koska taloudellista tehokkuutta hakevat yritykset päättävät sijoittaa pääkonttorinsa kaupunkiin, tulee olettaa että vastaavanlaisia toimintoja hoitavat julkiset toimijatkin pystyvät toimimaan kaupungeissa tehokkaimmin.
Suomeen on rekisteröitynyt vain 30000 virolaista joten noista 60000 vain 30000 parantaa huoltosuhdetta.
Kysymys on ymmärtääkseni siitä, että Olkiluodon tulosta ei tulouteta eikä edes veroteta sataprosenttisesti Eurajoelle, vaikka tuotanto onkin siellä. Virhe tässä ajattelutavassa on siinä, että nykyaikainen suurteollisuus on jotakuinkin yhtä pääomavaltaista kuin pörssikeinottelu: Olkiluodon ydinvoimala on rakennettu rahalla, eikä se raha ole tullut Eurajoelta.
Se, että Eurajoki on “voittanut” pääoman sijoitusarpajaisissa ei tarkoita sitä, että Eurajoen tuottavuus olisi erityisen suuri tai että pääoman omistajien päätös tulouttaa ydinvoimalan tulos Helsingissä sijaitsevan pääkonttorin kautta olisi jotenkin väärä.
Tämä on muuten totta. Ja halpaa kuin saippua, turhankin edullista kun musiikkitaloon ei tahdo päästä edes rahalla.
Insinööri on insinööri hinnoittelussakin, nimimerkillä on aivan riittävästi kokemusta aiheesta.
Katteiden maksimoinnin sijaan pyritään varmistamaan jatkuvuus ja tasainen tuotanto, laskin toimii pääsääntöisesti periaatteella kustannukset + yrityksen hyväksymä minimikate.
Kerrostalo on kallis investointi ja niitä ei voi tehdä varastoon odottamaan maksimihintaa, Asuntojen myyntiriski hoidetaan myymällä asunnot mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Suhdanteista ja yrityksestä riippuen tästä on erilaisia vaatimuksia, esim. 30–50 % varausaste ennen aloituspäätöstä.
Käyttöpääomatarve kasvaa merkittävästi jos seisotat asuntoja taseessa. Rakennusvaiheen kauppa vähentää pääoman tarvetta, koska asukas ottaa asuntoansa koskevat AS Oy lainat omalle kontolleen ja maksaa huoneistosta kauppahinnan.
Rakennusliikkeet ja muut tuotanto-organisaatiot pyrkivät pääsääntöisesti täyttämään omat tuotantobudjettinsa, muutoin tontit hakkaa korkoja taseessa ja joutuu ajamaan organisaatiota alas.
Rakennushanke kestää 1½ — vuotta ja väärä hinnoittelu tai asuntojen sijainti johtaa siihen että kate on kiinni myymättömissä asunnossa.
Kilpailu pitää huolen siitä että kohtuuttomia katteita ei pääse syntymään, ja jo pari myymätöntä asuntoa syö koko katteen kassavirrallisesti.
Osa yrityksistä kieltämättä osaa hinnoitella oikein ja on riittävän vahvoja siihen, keskiarvo operoi kuten tilinpäätöksistäkin näkee melko pienillä marginaaleilla.
Kiinteistönomistajina tällaiset nettokustannuksilla ilman oman pääoman korkoja operoivat toimijat ovat kaikkien markkinatalousoppien vastaisia.
Tästä isännättömän rahan käytöstä on muutamia säätiötä näyttänyt esimerkkejä.
Mitähän tällaisten toimijoiden asunnoille tapahtuu kun tehottomuus on päästyt maksimiinsa ja samanaikaisesti pitäisi viedä laajat peruskorjaukset läpi.
Internetin on tietyissä piireissä toivottu lopettavan kaupungistumisen, mutta onkin käynyt päinvastoin: kaupungistuminen ei vain jatku, se myös kiihtyy ja keskittyy entistäkin suurempiin keskuksiin.
Epäilen että maaseudulla tullaan vielä pettymään laajakaistojen vaikutuksiin, kun etätyöpaikkojen sijasta tulevat etäpalvelut. Kirkonkylien pankkikonttorit on jo suljettu, ja seuraavana lakkautuslistalla lienevät kaupat erikoisliikkeistä alkaen. Kun kaikki maaseudun asukkaat ovat verkossa, ei yritysten tarvitse olla fyysisesti läsnä. Palvelut voidaan hoitaa keskitetysti jostain missä on saatavilla runsaasti pätevää työvoimaa ja mittakaavaetuja.
Ennakoin jo aikaisemmassa viestissäni sitä, että O.S. ottaa mukaan ainoastaan valtion tulot/menot ‑erotuksen. Se on vain pieni osa kokonaisrahavirroista. Se lienee kiistämätön tosiasia, että valtion työpaikkoja on eniten Helsingissä. Yksi työpaikka tuo mukanaan useita työpaikkoja kerrannaisvaikutuksen kautta.
Työpaikkojen mukana seuraa infrastruktuurin ja kaiken muun elämiseen liittyvän sälän rakentaminen. Lisäksi Helsingissä oleva hallinto on huomaatavan korkeasti palkattua verrattuna maakuntien valtion työpaikkoihin.
Tupakoijan aiheuttamat kulut eivät O.S:lle avaudu aivan kokonaisuudessaan. Tupakoiva työtekijä sairastaa pikkuflunssia, TULE-sairauksia, kohonnutta verenpainetta ym. huomattavasti enemmän kuin tupakoimaton ja tuo sitä kautta kansantaloudelle kuluja koko elinkaarensa ajan. He myös joutuvat ennenaikaiselle eläkkeelle muita useammin.
Yksityisen sektorin myös O.S. unohti kokonaan. Esim. metsäjättien pääkonttorit kustannetaan tavallisen pienmetsänomistajan kukkarosta. Puu kaadetaan metsässä, lajitellaan ja kuljetetaan tienvarteen. Siitä eteenpäin jalostustehtaille, joista kuljetus satamiin vientiä varten tai jakelu kotimaan tukulle. Ketjun jokainen lenkki ottaa oman siivunsa tuotteesta.
Tulee tietenkin osa tuloista ulkomailta, mutta miksi pääkonttorin on pakko sijaita Helsingissä tai Espoossa ?
eemil
Pitäisiö aloittaa MTK:n toimistosta. Miksi sen on oltava Helsingin ydinkeskuistassa?
Spottu ei ole avarakatseisuudessaan pikkukaupunkilaisia kohtaan vielä yltänyt suvaita-hyväksyä-ymmärtää kehityskulun ensimmäiselle askelmalle asti. Henkilökohtaisten motiivien arvailu ei sovellu tälle foorumille. Joku voisi tulkita ilmassa olevan maalaisiin kohdistettua rasismia. Parantua voi vain muuttamalla Helsinkiin.
Kaikenlaisille friikeille on tilaa kehä kolmosen ulkopuolellakin. TeeSeItse taiteilijoista ja muista kylähulluista osataan olla jopa ylpeitä. Ei se niin helppoa näytä olevan kaikilla siellä ratikan kolkkeessakaan.
Liekö ainoa ero aiempiin tiedonvälitysteknologioihin se, että maalaiset voivat näin nettiaikakaudella helposti osallistua itseään parempien ihmisten kanssa aiheen ohi menevään tuottamattomaan jaaritteluun.
Ihan näin kyökkipsykologisena diagnoosina, arvelen että tämä on vaikea asia käsittää siksi että valtio menee sekaisin koko julkisin sektorin kanssa. Valtion osuus valtakunnan työpaikoista on suuruusluokkaa 5%, yksinkertaistaen Suomessa kunnat huolehtii kaikesta muusta paitsi lainsäädännöstä ja turvallisuudesta. Sillä miten nuo valtion työpaikat ovat jakaantuneet ei ole kovin suurta merkitystä, semminkin kun ne itseasiasa ovat vielä maakuntatasolla tarkasteltuna jakaantuneet suht tasaisesti.
Meidän perheemme asui aikoinaan reilut 10 v uotta asumisoikeusasunnoissa, ja alkuvaiheessa kehuimme ratkaisua, koska se oli todella edullinen. Emme uskoneet että laman jälkeen hinnat vapailla markkinoilla nousisi niin paljon kuin sitten tekivät, ja asumisoikeusratkaisu oli siihen aikaan todella edullinen kun ottaa huomioon että asunto oli uusi ja melko hyvällä paikalla.
Vasta 2000-luvun jälkipuoliskolla se tuli liian kalliiksi meille ja muutimme pois. Jälkiviisaana olisi jo pitänyt muuttaa jo aiemmin. Syy on siinä että yhdellä yhtiöllä on erinäisten yrityiskauppojen jälkeen markkinajohtajuus asumisoikeusasunoista kaikissa kaupungeissa joissa niitä on, ja muut toimijat seuraavat perässä. PK-seudulla ainoastaan Helsingillä on oma asumisoikeusyhtiö. Vantaa on myynyt omansa tälle “Suomen suurimmalle”. Valtiovaltakaan ei ole onnistunut kohtuullistamaan asumisoikeusasumisen kustannuksia koska valtio on myös osakkaana tuossa yhtiössä ja lainsäädäntöä on vaikea muuttaa jälkeenpäin ilman että kukaan saisi näpeillensä.
Jos itse saisin pättää niin kasvukeskusten ulkopuolella olevat asumisoikeusasunnot pitäis myydä pois niiden haltijoille tai muille jotka ovat kiinnostuneita koska se asumismuoto ei kannata kasvukeskusten ulkopuolella, on tyhjäkäyntiä koska velaksi ostettu asunto on halvempi ja tarjontaa on.
PK-seudulla kaupunkien pitäisi pyrkiä takaisin asumisoikeusmarkkinoille ja luodan se HITAS-järjestelmän rinnalle. Näissä yhtiöissä pitäis asukasdemokratia toiteuttaa paremmin ja rahoitus järjestää niin että lainojen takaisinmaksu sujuisi asukkaiden päättämällä tahdilla, ei kuten nyt 100 vuodessa.
HITAS pitäisi lisäksi ulottaa kaikkiin pk-seudun kaupunkeihin ja halukkaat asukkaat niinhin todella pistää jonoon ja arpa ratkaisemaan jononumeron, ja pitäisi olla selvät säännöt miten kauan saa asua muualla ja pistää HITAS-asunnon vuokralle ilman että menettää oikeutensa HITAS-asuntoon.
Tässä menee kyllä tulot ja menot nyt aivan iloisesti sekaisin. Metsäjätit maksavat metsästä pienmetsänomistajille, eli ne ovat yhtiölle kulua. Kuluja voi maksaa vain tulopuolella, eli maksaja on se, joka metsäjättien jalosteet ostaa. Vai onko se ihan sama, onko sata markkaa rahaa taikka velkaa?
Ei kai sen olekaan. Voi kai se pääkonttori sijaita myös esim. Kanadassa tai Isossa-Britanniassa.
Hahahahahahaaaa. Kumma homma, kas kun Helsingin eteläpuolella ei Suomessa ole oikein muuta kuin merta. Ja ehkä Hanko Hangö. Montakos miljoonaa ihmistä Ruotsissa asuu Malmön pohjoispuolella? 8,5?
Tukholman pohjoispuolella on kuitenkin paljon maata, mutta kovin vähän ihmisiä. Siksi siellä BKT/asukas voi olla korkea, koska niitä kaivostuloja on jakamassa kovin pieni määrä väkeä.
Vai että maksaa, riistää on oikeampi termi. Pitääkseen puun hinnan alhaalla teollisuus tuo puuta Venäjältä. Siellä puuttuvat rasitteet, jotka nostavat suomalaisen puun hintaa. Tällä tuonnilla saadaan puun tuottajahinta dumpattua alas, ja siihen vielä päälle hintakartelli. Siitähän jo luettiinkin tuomiot, mutta pienmetsänomistajat jäivät nuolemaan näppejään korvaustarpeineen.
Et ymmärrä villakoiran ydintä. Pääkonttori voi sijaita Kuopiossa, Kajaanissa, Mikkelissä, ts. Suomessa. Hallintokulutkin olisivat alhaisempia kuin pääkaupunkiseudulla (tai Lontoossa), maakuntiin saataisiin myöskin seurannaistyöpaikkoja ja raha jäisi Suomeen eikä ulkomaille.
Tottakai pitäisi ja samalla käyntiin veretseisauttava rakennemuutos maakuntiin päin. Tämä olisi pääkaupunkiseudunkin etu.
Helsinki ei ole missään tapauksessa lopumassa mistään vetovoimatekijästään. paperitehdas lienee ainoa mitä Helsingissä ei ole ollut.
Asumistuki, kaavoittaminen eikä oikeastaan muukaan ole kuin laastari, joka ei muuta tilannetta miksikään.
Suomeen on saatav aito kakkoskeskittymä, joka pystyy olemaan myös palveluiltaan vetovoimainen. Siis opiskelupaikoiltaan ja hallintotyöpaikoiltaan monipuolinen. Se on ainoa keino vähentää yritysten tarvetta sijoittautua Helsinkiin.
Ei ole sattuma, että yrityksen sijaintina Helsinki on kuluista huolimatta ylivoimainen. Se on saatu aikaan ihan polittikan seurauksena, tai politiikan puuttumisen vuoksi.
Mutta Helsingin vetovoiman vähentäminen ei käy. Ode ajaa vain j ainoastan lisää veronmaksjia Helsinkiin politiikka. Valitettavasti kaikki eivät voi maksaa Krunikan asuntohintoja, vaikak se lienee politiikan tavoitteena.
Eikö helsinkiläisten mm. tästä johtuen tule olla nettomaksajia. Helsingissä on korkea palkkataso. Ja miksi muuten samassa valtion organisaatiossa työskentelevät saavat Helsingissä samasta työstä korkeampaa palkkaa ? Suurimmat tulonsiirrot henkeä kohti taisivat olla muuten Eurajoella ja Kauniaisissa asuvilta, enkä ole sieltä kuullut vastaavaa itkua.
Tuota on toistettu, mutta vielä ei ole todistettu. Tähän asti todistus on mennyt näin:” Helsinki on yritysten (hallinnon) paras sijaintipaikka siksi, että kaikki suuryritykset (hallinto) sijaitsevat Helsingissä ja Espoossa ja, että niissä maksetaan korkeimpia palkkoja ”
Mitä tulee vientituloihin, niin sama perustelu. Vientiyritysten paras sijaintipaikka on Helsinki, koska ne tuovat paljon vientituloja ja niissä maksetaan maan korkeimpia palkkoja.
Miksi esim. Wärtsilän pääkonttori on Helsingissä. Yhtiö toimii täysin globaalisti ja sieltä globaalista on sama matka niin Vaasaan kuin Helsinkiinkin.
Globaalin yrityksen on aika vaikea toimia Vaasasta käsin, se ei varmaankaan menisi Vaasaan vaan esimerkiksi Tukholman, ellei sitten suuntaisi Keski-Eurooppaan.
Pääkonttorin sijainti riippuu siitä, missä on riittävä määrä asiantuntijoita täyttämään tehtävät. Asiantuntijat sijoittuvat sinne, missä on riittävästi työpaikkoja jotta ei ole pakko hirttäytyä yhteen, ja jotta puolisollekin löytyy töitä. Lisäksi ylemmät tomihenkilöt arvostavat riittävää viihdetarjontaa, eli kulttuuria ja muitakin ravintoloita kuin Rosso ja ABC, eli palvelualojen työntekijöitä pitää olla riittävästi tarjolla.
Suomeen mahtuisi hyvin kourallinen tällaisia riittävän suuria kaupunkeja, mutta ei niitä voida tehdä Helsingin kustannuksella; Helsinkiä kupataan jo nyt liikaa globaaliin kilpailuun nähden.
80–90% Suomesta pitäisi tylysti julistaa periferiaksi, jonne ei tukia tipu. Kaupungeista kourallinen pitäisi valita erityiskohteluun ja kehittää määrätietoisesti periferian kustannuksella.
Isojako nyt vain oli huono siirto, mielestäni tämän pitäisi keskustapuolueenkin hyväksyä.
Asiaa läheltä seuranneena sanoisin, että aiemmin tätä ongelmaa eiollut kun osaston päällikkö oli Tampereella. Tilanne muuttui kun yksikön johtaja siirtyi Helsinkiin.
Eikö tuo ole itsessään aika pätevä todistus? Jos kaikki pääkonttorit sijaitsevat Helsingissä, niin mistä ihmeestä revitään pätevät johtajat vaikkapa jonnekin Rovaniemelle perustettavaan pääkonttoriin, jos kaikkien pääkonttoreiden kaikki työtekijät asuvat Helsingissä?
Finnairhan etsiskelee juuri uutta toimitusjohtajaa, kuinkaha helposti sopiva löytyisi vaikkapa Kotkasta tai Joensuusta?
Nykyään ihmisten päät ovat sitä pääomaa. Se on ihan sama asia kuin metsien ja kaivosten kanssa, nimittäin sahat perustetaan sinne missä on metsiä, kaivokset sinne missä on malmia ja pääkonttorit sinne, missä on henkilöitä joita voisi kuvitella tarvitsevan kyseisen pääkonttorin palveluksessa.
Lisäksi liikenneyhteydet Helsingistä ulkomaille ovat aivan eri luokkaa kuin mistään muualta.
Niin mutta kun tämä kepulaisten/maalaispersujen kanssa väittely pyörii surkuhupaisaa kehää.
maalainen: Helsinki imuroi kaikki verorahat, muille ei jää mitään, epistä
kaupunkilainen: No Helsinki on kyllä nettomaksaja veroissa ja siellä on maan korkein tuottavuus
maalainen: ei varmana maksa, ei varmana ole, siellä ei tuoteta mitään
kaupunkilainne: tässä on tilastot Z ja Y ja Z sekä verottajan tilastot A ja B ja C ja D
[tuntien tilastoselvittelyiden, verotilastojen ja tuottavuuden määrittelyjen jälkeen]
maalainen: no kyllähän Helsingin kuuluukin maksaa!
kaupunkilainen: niin, mutta taisitkin aluksi väittää että Helsinki ei maksa mitään vaan kuppaa rahaa.
maalainen: no niinhan se kuppaakin, kun kaikki verorahat siirretään Helsinkiin
ja pyörä pyörii ad infinitum. Tämä on niin nähty tämä väitteen “kuppaa rahat” muuttuminen muotoon “onhan se ihan oikein että maksaa” ja heti sen perään taas “kuppaa rahat”.
Mielestäni tämä keskustelu näissä kommenteissa on nyt mennyt liikaa tunnepitoiseksi inttämiseksi siitä, että onko muu Suomi pääkaupunkiseudun elätti vai päin vastoin. Kumpikaan väite tuskin pitää paikkaansa vaan asia lienee niin, että pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä vallitsee molempia osapuolia hyödyttävä symbioosi. Wärtsilän pääkonttori kannattaa olla Helsingissä, mutta tehtaalle hyvä paikka on Vaasa.
PS. Tuossa Osmon listauksessa valtion menojen ja tulojen suuri epätasapaino Päijät-Hämeen osalta on muuten aika mielenkiintoinen yksityiskohta. Jos nuo luvut vielä tasapainotettaisiin työikäisten määrällä, niin saattaisiko olla jopa niin, että päijäthämäläinen työssäkäyvä veronmaksaja on keskimäärin suurempi nettomaksaja valtiolle kuin pääkaupunkiseutulainen. Lisäksi on tärkeää huomata, että tuossa valtion alueellisessa tilinpidossa ikärakenteen huomiotta jättäminen saattaa johtaa vääriin mielikuviin. Esimerkiksi monissa kriisikunnissa ja “ongelma-alueilla” ikärakenne on sellainen, että se yksinään selittää menojen ja tulojen epätasapainon, eikä se johdu työn tuottavuuden eroista tai “leveästi elämisestä”. Mielestäni on siis kansantalouden kannalta järkevää, että vähenevän työvoiman tarpeen teollisuuspaikkakunnilta (esim. Kemi, Pori, Varkaus) nuori ja työikäinen väki muuttaa työmahdollisuuksien perässä tarvittaessa muualle. On kuitenkin ilman muuta selvää, että nuorten muutettua taantuvien paikkakuntien vanhukset eivät yksinään pärjää eikä heitä voi oman onnensa nojaan jättää, vaan on oikeus ja kohtuus, että muun muassa heidän pääkaupunkiseudulla tai muissa kasvukeskuksissa työtä tekevien jälkeläistensä verotuloista tehdään tulonsiirtoja “kasvatuskaupungeille”, jotka ovat kasvukeskusten nykyisen työvoiman aikanaan kouluttaneet ja jonne vanhukset ovat jääneet.
Mitkä ovat perustelut ? Vaasasta voi toimia yhtä hyvin kuin Helsingistäkin. Mitkä toiminnot eivät pelaa Vaasassa ?
Mitä ovat konkretiat tuossa vanhassa luulemuksessa? Tämä menee jahnaamiseksi kun mitään faktoja ei ole esitetty.
Kaikki on suhteellista, ei Kansallisoopperalla voi perustella yrityksen pääkonttorin sijaintia. Samalla voisi väittää, että pääkonttori pitäisi sijaita kaupungeissa , joissa on La Scala , Metropolitan jne. ja mitä ikinä näitä nyt onkaan…
Summa summarum, Suomen tasapuolinen kehittäminen takaa hyvät tieto- ja liikenneyhteydet maan sisällä sekä globaalisti. Ei näitä rahoja oteta Helsingin kaupungin kassasta. Kaupungin täytyy vain tyytyä hitaampaan kasvuun. Jos kasvua kiihdyttää kolmelle kaupunginjohtajalle heidän keskenään toisilleen ehdottamansa palkankorotukset, niin siitä vaan.
Kansainvälinen firma voi toimia vaikka Rovaniemeltä esim Lappset toimii maailmanlaajuisesti ja pääkonttori on siitä huolimatta Rovaniemellä.
Lainattu tekstipätkä oli OS:n eikä minun. Olen myös kuullut vastaavista tapauksista muilla aloilla. Jos pomo muuttaa, kohta löytyy paljon perusteluita siirtää kaikki toiminnot samaan paikkaan. Tällaiset tapaukset eivät yleensä tehosta toimintaa tai lisää ihmisten hyvinvointia.
Suomesta puuttuu sellainen “tilinpito”, joka tuottaisi alueiden tuottavuusvertailua siinä mielessä kuin edellä tarkoitin.
Lähimmäksi pääsevät “käsipelillä” tehdyt Tilastokeskuksen alueellinen panos-tuotos selvitykset. Tässä linkki tuoreimpaan julkistukseen vuodelta 2006.
http://www.stat.fi/ajk/poimintoja/2006–10-04_alueellinen_panos-tuotos.html
Aluepolitiikan kannalta olennaisia eivät ole keskimääräiset tuottavuuserot vaan marginaaliset. Eurojoki on varmaan todella tuottava kunta ydinvoimalan takia, mutta silti Eurajoelta työttömän kannattaa siirtyä vaikka Raumalle, jos ei pääse töihin ydinvoimalaan, koska hänen tuottavuutensa on Raumalla suurempi.
Mielenkiintoinen näkökulma. Olen itse päätynyt muulta pohjalta siihen, että parin sukupolven päästä Suomessa on taajamia pääsääntöisesti vain siellä, missä kaupunkeja tai kyliä oli jo 1700-luvun puolivälissä. Enpä älynnyt liittää sitä isojakoon.
Koko maa pidettiin sodan jälkeen asuttuna puolustus‑, teollisuuspolittisista sekä huoltovarmuussyistä, minkä takia mm. siirtoväki asutettiin takametsiin. Nämä seikat eivät enää riitä peusteluiksi.
Aivan samaa mieltä. Näiden aluekeskusten tulisi olla useamman sadan tuhannen asukkaan yliopistokaupunkeja, jotta ne olisivat riittävän monipuolisia ja siten elinvoimaisia.
Taas tämä kääntyy siihen, että mitä suurempi paikkakunta, sen suurempi tuottavuus. Jos kyse on työttömästä ydinvomatyöläisestä, hänen tuottavuutensa olisi todennäköisesti suurempi Eurajoella, jos työpaikka löytyisi. Jos kyse on metallimiehestä, tuottavuus lienee sama. Jos kyse on pitsinnyplääjästä, eikä sitä voi jostain syystä tehdä etätyönä, Rauma lienee tuottavampi paikka.
Voisiko tuota tuottavuutta ajatella myös niin, että olisi tuottavampaa siirtää kaikki Helsingin pääkaupungin ja suurkaupungin rooliin tiukasti liittymättömät työpaikat muualle Suomeen? Koska asuminen muualla on halvempaa, ei tarvitisi maksaa heille asumistukiaisia Helsingissä. Tämän voi laskea tuottavuuden lisäykseksi.
Pointtini on siis se, että vaikka Helsingissä sattuu olemaan paljon tuotteliaita vastavalmistuneita teekkareita, ei tämä tarkoita sitä, että metallimiehen siirtäminen muualta Suomesta Helsinkiin lisäisi tämän tuottavuutta. Sillä että metallimiehellä on lyhemmät kommunikointikanavat mahdollisesti Helsingin pääkonttorissa istuvaan toimistusjohtajaan ei tilanteeseen juurikaan vaikuta.
Kenen tahansa tuottavuus on työllistettynä suurempi kuin työttömänä, ja usein eri syistä vain kaupungista saa työttömyyden iskiessä nopeasti uuden työpaikan. Mutta tämä ei vaikuta mitään työssä olevien työtehoon.
Miksi ketään pitää siirtää minnekään?
Antaa ihmisten mennä minne itse lystäävät. Veikkaan tosin, että ihmiset tykkäävät mennä kaupunkeihin kun sama suuntaus on kaikkialla maailmassa.
Ja ei siinä parit Suomen valtion työpaikkojen hajasijoitukset paljon paina kun maailmanlaajuinen muuttoliike on käynnissä.
Aivan, mutta jo yritys valmistaa mutkikkaita ja/tai vaativia tuotteita, se tarvitsee usean eri alan ammattilaisia ja monipuolista osaamista. Syrjäseudulla yritys joutuu kehittämään osaamisensa ja palkkaamaan ammattilaisensa itse tai kuskaamaan jatkuvasti tavaraa ja ihmisiä satoja ylimääräisiä kilometrejä.
Riittävän isossa ja monipuolisessa keskuksessa löydät osaajat, alihankkijat, osatoimittajat ja laitehuollot läheltä. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse.
Bulkkituotteiden valmistus on eri juttu, mutta niissä myös kilpailu on kovinta.
Riippuu tietenkin, mitä tuottavuutta kukin tarkoitaa, mutta Helsingissä töissä olevan metallimiehen henkilökohtainenkin tuottavuus on yleensä keskimääräistä korkeampi, sillä helsinkiläisten metalliyritysten töiden organisointi ja konekanta on keskimääräistä tehokkaampaa.
Tehdäänpä ajatuskoe. Vedetään metropolialueen rajalle aukko metsään ja tolpat aukon keskelle. Rajan eteläpuolella sijaitsee Citysuomi ‑niminen suvereeni valtio, joka on EU:n jäsenmaa. Rajan pohjoispuolella on niinikään EU:hun kuuluva valtio, ihan vain Suomi nimeltään.
Valtioiden välinen toiminta on sellaista kuin valtioilla yleensä. Joistakin käytännön asioista raja-alueilla sovitaan yhteisesti, vaikkapa tiukan paikan tullen Citysuomen poliisi saa jahdata gangstereita Suomen puolelle, eikä kulkemiseen pohjoismaiseen tyyliin tarvita henkilöpapereita kummoisempia dokumentteja. Rahaliikennettä valtioiden välillä ei kuitenkaan sen kummemmin ole kuin mitä normaalin yhteisökaupan puitteissa tulee.
Täällä käydyn keskustelun perusteella kumpikin maa olisi ilmeisesti voittaja, koska Citysuomi pääsisi maksamasta rahaa harvaanasutuille alueille, ja Suomi taas voisi kanavoida tuotantonsa omaan käyttöönsä.
Tuleeko diili?
Käytännössähän asia onkin niin, että esimerkiksi alihankintakonepajat ja vastaavat yritykset voivat sijaita ja usein sijaitsevat hyvinkin pienillä paikkakunnilla. Paikkakunnan oppilaitokset voivat myös osin erikoistua niiden tarpeiden täyttämiseen, eikä hommassa tarvita monen erikoisalan osaamista.
Tällaista toimintaa tuskin kukaan on siirtämässä suurimpiin kaupunkeihin. Toiminta on taloudellisesti kilpailukykyisempää muualla, koska henkilöstö- ja tilakustannukset ovat matampia.
Mutta sitten taas käy niin, että tällaisessa toiminnassa vastaavia paikkoja on maailmassa paljon, mikä tekee siitä kilpailun kautta varsin huonosti tuottavaa. Vaikka siis ilman muuta sama toiminta olisi isossa kaupungissa vielä huonommin tuottavaa.
Tuo ei päde ainakaan Nokiaan. Pätisiköhän johonkin muuhun? Taitaa olla enemmän teoriaa kuin käytännön sääntö.
Osaamisen kehittämisessä on samat ongelmat kaikkialla. Palkkauskin on sama juttu. Koska muuttaminen ei ole aina helppoa, paikkakunnalla jolla jotain ammattikuntaa ei ole ennestään, firmoilla on enemmän haasteita. Mutta työntekijöiden tuottavuuteen tuo ongelma ei vaikuta mitään.
Alan oppilaitoksen sijaitseminen lähellä on ehkä etu, mutta en tunne alaa, jolla tämäkään olsi ratkaisevaa (eikä vaikuta työntekijöiden tuottavuuteen).
Helsinki / suurkaupunki ei ole välttämättä ihanteellinen kuljetusten suhteen. Onko esimerkkiä, millä alalla Helsinki olisi muita oleellisesti optimaalisempi? Ehkä maataluodessa, koska suurin joukko syöjiä on Helsingissä :-).
Onko esimerkkiä alasta, jolla Helsinki olisi tässä suhteessa muita selvästi parempi (toisten firmojen löytämisen jälkeen, varsinaisessa toiminnassa)?
Tuo viimeinen taisi olla toiveajattelua. Vai onko jotain tukea tuolle väitteelle?
Eikä mikään estä pääkonttoriakaan sijaitsemasta jossain Helsinkiä pienemmässä kaupungissa.
Jees, näin usein on.
Suomessa ei voi oikein kilpailla työvoimavaltaisessa perustuotannossa vakiintuneilla aloilla. Siksi pitää olla edellä muita. Suomessa on kyllä konepajojakin, aloilla joilla erikoisosaaminen palkitaan. Helsingissä näiden (tuottavien) yritysten toimintaa ei taida olla muuta maata enempää.
Toteanpa vielä senkin, että vaikka tuollaisen konepajafirman pääkonttori olisi Helsingissä, usein se tuottavuutta rakentava erikoisasiantuntijuus on maakunnissa (myynti ja hallinto ovat usein näillä aloilla ihan perusduunia, joka ei vaadi poikkeavan hyvää osaamista).
Keskustelun perusteella Suomen väestö sosialisoisi citysuomalaisten (ja ulkomaisten sijoittajien) pääoman Suomen alueella.
“Eurojoki on varmaan todella tuottava kunta ydinvoimalan takia, mutta silti Eurajoelta työttömän kannattaa siirtyä vaikka Raumalle, jos ei pääse töihin ydinvoimalaan, koska hänen tuottavuutensa on Raumalla suurempi.”
Osmo, mainitsemasi €joki edullisempi kuin Rauma, mitä tulee työttömän tarvitsemaan toimeentulotukeen. Suurilla paikkakunnilla toimeentulotuet ja niiden tarve on suurempi kuin pienillä €puroilla.
Mutta siellä maakunnissakin ne tuntuvat mystisesti keskittymään joillekin alueille ja kiertämään toiset. Esimerkiksi Lahti/Nastola/Hollola-alueella on aivan suhteettoman paljon jossain määrin samanlaisia laitteita tekeviä suuria koneenrakennusfirmoja sekä melkoinen nippu vastaavia pienempiä. Miten ihmeessä näin on päässyt käymään? Miksi Kemissä tuntuu olevan myös aika paljon kaikenlaista koneteknistä pöhinää, kun verrataan vaikka Kemijärveen tai Rovaniemeen? Kemijärvellähän on tilaa vaikka muille jakaa ja bonarina valtio tunkee muutaman miljoonan taskuun jos vain jotain kehtaa esittää.
Olisiko nyt kuitenkin niin, että konepajafirmoillekin on edullista sijaita suunilleen samalla alueella toisten konepajojen kanssa?
Ja Nokialle olisi varmaan ollut ihan hyvä jos joku merkittävä niiden yksiköistä olisi sijainnut piilaaksossa.
Onkohan Singaporessa oleskelu hämärtänyt käsitystä demokratiasta?
Vai miksi olet unohtanut, että asumispaikan valinnanvapaus on meillä turvattu perustuslaissa?
En ottaisi itse “sopeuttavaa markkinamekanismia” demokratian sijaan.
Ja miksi ihmeessä työpaikan menettämisestä pitäisi sen uhria rangaista karkotuksella siltä alueelta, jolla uudelleentyöllistymiseen on parhaat mahdollisuudet?
Ei työttömäksi joutuminen ole mikään “lopullinen kohtalo”, johon pitäisi alistua yrittämättäkään töihin takaisin.
Siivousalalla yritykset painavat tuntipalkkaa alle kahdeksan euron, koska Tallinnasta tullaan sillä hinnalla töihin, eletään jaetuissa asunnoissa ja näännytetään itsensä ylitöillä, jotta raha riittäisi ruokaan.
Hoito- ja kasvatusalojen palkkojen nostoaikeita paheksutaan aina, koska palkka tulee veroista ja samasta syystä varmaan halutaan vastustaa kunnan työsuhdeasuntoja.
Näihin tarvitaan työvoimaa eniten, joten miten ratkaiset sen markkinoiden avulla?
Naisia kun ei Suomessa enää voi kotiorjiksi palauttaa.
Hiukan ihmeellisiä, minusta, nämä olettamukset palkanmuodostuksesta.
Mielelläni kuulisin jonkun yrittäjän kommentoivan väitettä, että tukien poisto saisi yrityksen nostamaan palkat ylös tuosta vain, alalla kuin alalla, saman tien.
Toisekseen: Suurin yksittäinen työnantaja lienee kaupunki. Millaistakohan esimerkkiä kuvittelet sen voivan näyttää?
Kolmanneksi: Urbanisoitumisen suhde onnellisuuteen ei ole käänteinen.
Euroopassakin miljoonien asukkaiden vanhat metropolit kukoistavat ja vetävät koko ajan uutta väkeä.
Takamaat tyhjenevät kaikkialla.
Minusta pääsyy on elämänmuodon sopeutuminen tuotannon ja talouden kokonaisvaltaiseen historialliseen kehitykseen.
Sitä ei sentään pelkällä infralla ohjailla — jos millään.
Elinkeinoelämä valitsee paikkansa omalakisesti ja
ihmiset liikkuvat elinkeinojen perässä.
Minusta taas on prin ymmärrettävää, että hajasioituksesta on vain osittaista apua.
Ison kaupungin elämänmuotoa ei haluta vaihtaa pikkukaupungin tai maaseudun elämänmuotoon.
Asumisväljyys, metsä ja järvi eivät siis ole ratkaisevia valintakriteereitä kenellekään, joka päättää olla muuttamatta pääkaupunkiseudulta pois.
Jos voisin valita, lähtisin itse joksikin aikaa Suomesta asuakseni oikeassa suurkaupungissa. Onneksi voin Suomessa valita Helsingin.
Pikkupaikat ahdistavat henkisesti, oli luonto (tai asunto) miten avara tahansa.
Oletko todella sitä mieltä, ettei Nokian käyttämien puhelimien, niiden komponenttien ja softan kehittämisessä, ostamisessa ja valmistamisessa tarvita monipuolista erikoisosaamista? Ei myöskään markkinoinnissa, myynnissä eikä jakelussa?
Onnistuminen on eri asia.
Entäpä jos tarvittava osaaminen on jo valmiina muualla? Ei se siirry yhdessä yössä toiseen yritykseen, ei varsinkaan jos se on patentoitu.
Lukumääräisesti ylivoimaisesti suurin osa maakuntien metalliyrityksistä on pieniä korjausverstaita, jotka ovat paikallisesti hyvin tärkeitä, mutta joissa konekanta on hyvin tavanomainen.
Tuota tuota .. Miten olis “uus-lähiliikenne” raiteita myöten vielä väljälle lähiseudulle?
Täydentävä, viuhkamainen, joka suuntaan vievien lyhyiden (n. puolen tunnnin ajoaika)“pistoraide”- rataosuuksien järjestelmä Etelä-Suomeen?
Yhdistävällä kaarella tai ilman, pääteasema Pasila tms. ja siitä syöttöraide keskustaan?
( Vähän vaikka Berliinin Stattbahnin tapaan)
Niiden isoja kaupunkeja yhdistävien yhteyksien nopeuttamisen lisäksi, siis.
Joskus Nurmijärven Röykkään mentiin junalla, Porvooseen myös.
Miksi ei nyt ja nopeammalla?
Voisiko niiden rakentaminen kiinnostaa yksityisiä, jos saisivat niihin liikennöintioikeuden?
Malmit nyt sattuvat olemaan siellä missä ovat, samoin tunturit ja revontulet.
Tuotanto niiden varaan vaatii pääomia, ei niinkään innovointia.
Sitä en kyllä ymmärrä, miksi suomalainen kaivoteollisuus ei ole mahdollinen, kun maailman suurimpia metsäyhtiöitäkin on pystytty luomaan sen enempää osaamisen kuin pääomankaan puutetta valittamatta.
Tosin maailmalla keskustellaan jo vilkkaasti tuotannon vetämisestä takaisin kotiin ja “uusperustannasta” kotimaahan -.
Molempia myös tapahtuu jo, mm. USA:ssa
Kerropa lisää. Valitsisin mielelläni asuinpaikakseni osoitteen Mariankatu 2, 00170 Helsinki. Miten toimin, jotta tämä perustuslaillinen oikeuteni toteutuu?
Juuri niin.
Asumisoikeusjärjestelmästä olisi ollut paljonkin iloa, ellei sitä olisi edellisessä lamassa
pilattu.
Ja sillä voisi olla isokin merkitys asunto-ongelman ratkaisemiseen nyt, jos tehtäisiin, kuten sanot.
Verrarrtuna omistusasntoon, asumisoikeusasunto on kertakaikkiaan kannatamaton asukkaan kanllalta. En voi suositella sitä kenellekään.
Syitä on varmasti monia. Ensimmäisenä tulee mieleen se, että yleensä uuden firman perustaa joku vanhasta firmasta alan ymmärrystä saanut henkilö. On todennäköistä, että hän aloittaa toiminnan jossain samoilla seuduilla, eikä vaikkapa Kemijärvellä.
Alueellinen erikoistuminen on ihan luontevaa. Jurvalla tehdään huonekaluja. Suonenjoella viljellään mansikkaa.
Osin kyse on muista tekijöistä, kuten vaikkapa siitä, että naapuriltaan innoituksen saanut uusi yrittäjä haluaa pysyä kotikonnuillaan. Jonkin verran saman alan firmojen läheisyydestä voi olla hyötyäkin (esim. Suonenjoen maine). Hyvän alansa tuntevan työntekijän saaminen taloon voi olla tärkeää firman perustamisvaiheessa (jos pomo ei hallitse kaikkea), mutta useimmilla aloilla tuo asia ei ole kovin keskeinen enää hommien lähdettyä hyvin käyntiin. Etuja siis voi olla, mutta useimmissa tapauksissa ei hirveän oleellisia.
Yrittivät perustaa ja ostaa yksiköitä sieltäkin. Mitään helmiä ei syntynyt. Minun käsitykseni asiasta on, että kannettu vesi ei pysy kaivossa, eli johto ei oikein edes tiennyt miten tuo kuvio olisi pitänyt hoitaa.
Puhumme siis kahdesta eri kategoriasta firmoja. Perushommat hoituvat lähes missä tahansa Suomessa, jos firman toimintaidea on järkevä. Nokian kaltaiset firmat, joiden toiminta ei perustu edellisten tapaan jo hyvin tunnettujen tekniikoiden riittävän fiksuun soveltamiseen, vaan kokonaan uusien alojen luomiseen (kännykät, älypuhelimet, uudet radiojärjestelmät, uudet verkkopalvelut), peliin tulee uusi kriittinen resurssi, eli korkeimman johdon kyky ymmärtää alan kehitystä ja rakentaa sitä itse. Tuo johtava ymmärrys on niille elämän ja kuoleman kysymys.
Kaikissa edellä keskustelluissa tapauksissa firman sijainti ei vaikuta paljoakaan sen työntekijöiden tuottavuuteen. Tuottavia työntekijöitä löytyy maaseudulta, kaupungeista ja piilaaksosta. Noita kakkoskategorian tarvitsemia oman alansa johtavia ymmärtäjiä löytyy yleensä lähinnä kohtalon oikusta, aika paikkariippumattomasti. Yliopistojen lähellä innokkaita nuoria on eniten (kuten piilaaksossa). Jotkut saavat aikaan toimivan firmankin.
Tulevaisuudessa monilla firmoilla niiden keskeisin toimintaympäristö on netti, joten paikalla ei niin ole väliä (vaan ne verkottuvat globaalisti). Helsingin etuna säilyvät lähellä sijaitsevat yliopistot. Iso koko myös vetää lisää massaa puoleensa, mutta muiden seutujen työntekijöitä tuottavampien työntekijöiden kanssa tällä ei kyllä taida olla mitään tekemistä.
Ehkä Helsingin “eduksi” (tai ainakin keskittymistä tukevaksi tekijäksi) voisi laskea senkin, että syntyperäiset helsinkiläiset eivät suostu muualle Suomeen muuttamaan :-).
Asumisoikeudessa olisi jotain järkeä, jos niitä asumisoikeuksia saisi kaupata markkinahintaan ja asukas vastaisi asunnon kunnossapidosta siltä osin kun se ei kuulu taloyhtiölle.
Osaomistusasumisen idea on huomattavasti parempi (osta ensin osuus ja lunasta loput pikkuhiljaa), joskin nykyään sekään ei ole järkevää, koska osaomistusasunnot rakennetaan ilmeisesti niin että rakentajayhteisö saa sen vähintään 8% tuottoa — toisaalta pankista saa asuntolainaa parilla prosentilla.
Siitä olen ainakin varma että tuon jälkeen Suomessa alka debatti siitä mihin uusi pääkaupunki perustetaan, ja sen jälkeen debatti jatkuu miten valittu uusi pääkaupunki elää muun, oikean Suomen kustannuksella.
Tarvitaa kyllä (jakelussa, myynnissä ja markkinoinnissa vähemmän kuin tekniikan ja koko bisnesidean suunnittelussa). Nokian kohdalla halusin sanoa, että sen osaaminen on jakaantunut varsin tasaisesti koko maahan. Salo, Oulu ja Tampere ovat olleet edustaneet kukin omilla aloillaan Nokian huippuosaamista. Espoolla ja Helsingilläkin on ollut roolinsa, mutta ei mitään korkeampaa tuottavuutta.
Helsingillä on pieni etu siinä, että uudet työntekijät voivat todennäköisemmin käydä uusissa töissä vanhasta kodista käsin. Ei vaikuta kuitenkaan työn tuottavuuteen. Osaaminen on usein firmassa sisällä, ei uusien työntekijöiden tuoman pätevyyden varassa. Useimpiin töihin riittää peruspäteviä työntekijöitä ympäri Suomea.
Ovatko suuret suurilla ja hintavilla koneilla uutta tekevät tehtaat Helsingissä? Otaniemen liepeiltä voisi löytyä joitain kovaa tulosta tekeviä high-tech-verstaita. Mutta ei tämäkään todista, että perusmetallityö on Helsingissä tuottavampaa kuin maakunnissa.
Perustuslaki ei takuulla viittaa siihen, että muiden pitäisi maksaa sen valinnan kustannukset. Eli saat asua missä tahansa, kunhan itse maksat kulut. Jos haluat muita maksumiehiksi, ei ole kohtuutonta, että he esittävät kriteerit sille, minkälaisen asumisen ja missä ovat sinulle valmiit maksamaan. Niiden kriteerien esittäminen ei ole perustuslain vastaista. Tai jos on, niin sitten toimeentulo- ja asumistukea koskeva lainsäädäntö rikkoo perustuslakia.
Mitähän mielikuvituksen tuottamaa olkiukkoa vastaan tässä kiivailet? En ymmärrä.
Itse olen vastaillut tuolla perustuslaki — huomautuksella niille, joiden olen ymmärtänyt esittävän ideoita asuinalueiden “varaamisesta” “valikoiduille” ihmisille nykyistä jyrkemmin, nykyjärjestelmästä poiketen ja nykyjärjestelmän periaatteista luopuen.
En tiedä, miten sinä toimit.
Itse etsin kauan, kunnes löysin yksityisen vuokranantajan, jonka mielestä asunnon vuokraamisen mielekkyys ei ole sama asia kuin maksimaalinen tuotto. Hänellä olisi mahdollisuus saada “Mariankadun vuokra” mutta hän nyt vain on sitä mieltä, että se olisi kohtuutonta, koska hänestä koko vuokrataso on kohtuuton.
Koska hän henkilökohtaisesti haluaa vastustaa trendiä, asun nyt kalliilla alueella vuokralla, joka on halvimpien alueiden tasoa.
Onneksi saatoimme täällä Suomessa kumpikin tehdä nämä valintamme vapaasti, vain keskenämme neuvotellen.
Yhdessä näistä keskusteluista Markku af Heurlin
(jos oikein muistan) huomauttaa, että keskiluokan suhtautuminen asuntojen tarjontaan on keskimäärin hyvin vastuullinen.
Se on minunkin kokemukseni. Nykyinen vuokranantajani on jo kolmas tällä tavoin ajatteleva, ja samoin olen toiminut itse niinä vuosina, joina olin vuokranantaja.
Tämäkin osaaminen on siis keskittynyt muutamille suppeille alueille.
Omassa kommentissani tarkoitin ennen kaikkea, että oman osaamisensa lisäksi Nokia hyödyntää esimerkiksi toimittajaketjuunsa kumuloitunutta osaamista sekä Suomessa että ulkomailla. Kaikkea ei tarvitse osata itse.
Ei varassa, mutta merkittävänä kasvattajana. Yksi yrityskeskittymien suurimmista eduista on, että kilpailevat yritykset pystyvät helposti ostamaan työntekijöitä toisiltaan. Ihmisten on helppo vaihtaa työnantajaa, jos ei tarvitse muuttaaa asuinpaikkaa.
Ällistyttävän usein tällainen siirtyminen on kaikkien kolmen osapuolen etu, eikä väitteeseeni sisälly tippaakaan sarkaismia.
Niitä on myös Helsingissä, mutta huippukonepajat ovat muualla. Muualla on kuitenkin suhteessa enemmän hyvin yksinkertaisilla koneilla varustettuja pikkupajoja.
Korostan, etten missään nimessä halua keskittää kaikkea suurta ja kaunista Helsingin seudulle. Päinvastoin, olen surullisena seurannut tällaisia “pääkonttorin” määrämiä keskittämisiä, jotka sitten ovat usein epäonnistuneet samasta syystä kuin valtion yksikköjen siirtäminen pois Helsingistä.
Olen kuitenkin nähnyt paikallisten osaamis- ja yrityskeskittymien edut, joten vastustan kaiken sirottelemista ympäri maata.
Tuskin on. Ja siksi ne perusmetalliverstaat sijaitsevat jo nyt maakunnissa ihan omasta tahdostaan. Helsingissä sijaitsevan metalliverstaan tuottavuuden pitää olla huomattavasti parempi tai sitten se on konkurssissa. Parempaa tuottavuutta taas tuollaisella alalla on kovin vaikea löytää. Sitä löytyy vain löytämällä jokin toinen asia myytäväksi, jonka jälkeen kyse ei enää olekaan perusmetalliverstaasta.
Tietyt toiminnot sopivat pienille paikkakunnille. Jos ei ole tarvetta laajalle valikoimalle erilaisia koulutuspohjia tai erityisesti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille työntekijöille, työvoimatekijät ovat suotuisampia pienemmillä paikkakunnilla. Sama koskee tilakysymyksiä. Mitä enemmän tilaa tarvitaan, sitä huonommin toiminto sopii suureen kaupunkiin. Ääriesimerkki on metsätalous.
Tämä on ihan markkinataloutta, ja se toimii hyvin, kun katsoo eri paikkakuntien elinkeinorakennetta. Ongelmat tulevat siitä, että työpaikkoja tuntuu lähtevän pois tuosta pienemmille paikkakunnille sopivista elinkeinoista teollisuudesta ja syntyvän monialaisempiin toimintoihin.
Teoriassa voisi ajatella, että tietoliikenneyhteyksien paraneminen mullistaisi tilanteen. En suhtaudu tähän kovin optimistisesti. Skypen olisi jo nyt pitänyt romauttaa ulkomaanmatkustus, koska Skype on ilmainen eikä sisällä turvatarkastusjonoja tai lentokoneaterioita. Kuitenkin sen sijaan porukka sekä pitää yhteyttä Skypellä että lentelee mannerten välillä. Tuskin sitä ihan huvin vuoksi tehdään, joten ainakin vielä fyysisellä läsnäololla on iso lisäarvo.
“Usein” ja “useimpiin” ei oikein riitä. Yrityksen täytyy olla kovin suuri, jotta se voisi hajauttaa toimintonsa pitkin maata. Tämä johtaa siihen, että vaikka 90 % porukasta löytyisi helposti pikkukaupungista, se 10 % mahdollistaa firman olemassaolon.
Ja tähän pitää vielä todeta se, että keskisuuretkin yritykset jatkuvasti kartoittavat hajauttamismahdollisuuksia. Toimintoja on yritetty siirtää niin Kiinaan kuin lähemmäskin. Joskus onnistuu, toisinaan ei. Markkinatalous kuitenkin jatkuvasti siis yrittää löytää parempia (halvempia) paikkoja tehdä työ. Suomen kontekstissa mikä tahansa on Helsinkiä halvempi paikkakunta.
Kaupunkialueen menestystekijöitä on tutkittu paljon ja hartaasti. Varsin vakuuttavaa näyttöä on siitä, että väentiheyden kasvaminen lisää innovatiivisuutta. Tämä on ollut tunnettua jo ainakin 20-luvulta lähtien. Toinen ilmiö on teknologiayritysten kasautuminen, joka voi tehdä ison eron samalla väentiheydellä olevien alueiden välillä.
Yritykset myös muuttavat varsin harvoin ja vastahakoisesti. Muuttamiseen liittyy huomattavia kustannuksia, ja pk-sektorilla myös inhimilliset tekijät tulevat eteen. Tästä syystä alueen elinvoimaisuuden paras mittari on siellä syntyvä uusi liiketoiminta. (Vanhaahan kuolee ihan joka paikassa joka tapauksessa.)
Näistä havainnoista on vaikea syyttää Helsinkiä tai suomalaista politiikkaa, koska tendenssi on sama kaikkialla maailmassa.
Tosin kussakin konttorissa käy työntekijöitä töissä 50–100 km säteeltä. On luontevaa, että nuo konttorit ovat paikallisissa kaupungeissa, mutta ne voivat olla aika pienäkin, kuten Salo, ja silti firman tuottavimpia. (Salossa on muuten paljon turkulaisia töissä.)
Etu työntekijöille. Firmoille sekä hyöty että haitta (kun työntekijöiden firmauskollisuus laskee). Yhteiskunta hyötyy sopivasta liikkuvuuden tasosta (ei liian suuri eikä liian pieni) (esim. USA:ssa alhainen firmauskollisuus on mielestäni jo haitan tasolla).
Aikakin varta vasten perustetut ja sirotellut keskukset ovat usein kannettua vettä kaivossa. Yhteiskunnalle riittää tehdä toimintaympäristö hyväksi, ja toivoa, että (vapaaehtoisesti ja siirtelemättä) kohdalle osuvat firmat menestyvät. Myös pienet kunnat voivat onnistua kaappaamaan high-techia itselleen, mutta turha yrittää pakottaa ketään varta vasten jonnekin periferiaan, tai maksaa pysyvästi tukirahoja.
Ihan tuhra väittää ettei asiantuntijatyö olisi tehokkaampaa suuremmilla paikkakunnilla.
Esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä jo pelkästään koulutustarjonta on muihin kasvukeskuksiinkin verrattuna aivan omaa luokkaansa puhumatakaan pienemmistä paikkakunnista. Meidänkin miehet kävisivät paljon useammin koulutuksissa, jos omalla paikkakunnalla olisi vastaavaa tarjontaa kuin noissa kahdessa paikassa.
Jäin miettimään sitä, mitä oikeastaan olet argumentoimassa Nokia-esimerkillä. Nokialla oli Salossa hyvin vahvaa kokoonpano-osaamista ja toimintaa. Salo oli sille sekä perinteisesti (Salora, jne.) että ihan sijainniltaan (hyvien liikenneyhteyksien päässä muttei kuitenkaan suurten kaupunkien kustannustekijöitä) erinomaisen otollinen paikka.
Sen sijaan kaikkein vahvin liiketoiminnan kehittäminen ja tuotekehittäminen kuitenkin tapahtui Nokian voiman vuosina mainitsemissasi yliopistokaupungeissa.
Tästä voidaan siis käytännössä vetää vain se johtopäätös, että kaikki on mennyt aika lailla käsikirjoituksen mukaan. Helsinki ei ole ainoa paikka, jossa voidaan tehdä monialaisuutta vaativaa työtä. Esimerkiksi Tampere alkaa olla niin iso seutukuntana, että sinnekin sopii monenlaista.
Toisaalta ei maailma siltä näytäkään, että Helsinki olisi vienyt Tampereelta elinvoimaa. Oulu on ehkä vähän yksipuolisempi ollut yritysrakenteeltaan, mutta ei sekään ensisijaisesti kilpaile Helsingin kanssa.
Mutta tässä ehkä se suomalaisen aluepolitiikan pihvi onkin. Jostain syystä asetelma tulee usein Helsingin ja muun maan väliseksi köydenvedoksi. Todellisuudessa kilpailuasetelma on samantyyppisten ja ‑kokoisten kaupunkien välillä. Koko maa hyötyisi, jos kasvun eväitä omaaville kakkosketjun alueille panostettaisiin kunnolla. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että pitäisi luopua joidenkin seutujen tekohengittämisestä.
Toisaalta USA:n talous on aidosti hyvin dynaaminen, vaikka sielläkin on isoja työvoimaan liittyviä jarruttavia tekijöitä (koulutustaso, ammattiliitot). Eikä työvoiman liikkuvuus Yhdysvalloissa ole ollenkaan niin paha kuin vaikkapa Kiinassa, jossa se on ihan todellinen yritysten kehitystä jarruttava ongelma.
Oman arvioni mukaan Yhdysvalloissa ollaan siinä pisteessä, että liikkuvuus alkaa joissakin tapauksissa haitata olemassaolevia yrityksiä mutta on kokonaisuudelle hyväksi. Hyöty uusille yrityksille on suurempi kuin haitta vanhoille. Olemassaolevien yritysten etu ei mitenkään väistämättä ole sama kuin perustettavien yritysten etu.
Kukaan ei ole esittänyt tuollaisia ideoita muualla kuin “mielikuvituksesi tuottamissa olkiukoissa”.
Kommenttisi perustuslaista oli vastaus Tiedemiehen postaukseen, jossa hän haikaili markkinamekanismin käytön puolesta. Markkinamekanismi tarkoittaa juuri sitä, että kaikilla on oikeus asua, missä huvittaa, kunhan itse maksaa sen asumisen kustannukset.
Jos se perustuslain viittauksesi ei ollut vasta-argumentti sitä kohtaan, että asumisessa käytettäisiin entistä enemmän markkinamekanismia (subventioiden sijaan), niin mikä sen pointti sitten oli?
Käytännössä siis vuokraisäntäsi antaa sinulle hyväntekeväisyysrahaa joka kuukausi. Kukaan ei tietenkään kiellä häntä näin tekemästä, omiahan ovat rahansa. Kuitenkin sen varaan laskeminen, että koko asumisjärjestelmä voisi perustua tuollaiseen yksilöistä lähtevään hyväntekeväisyyteen, on kyllä aika lailla epärealistinen ajatus.
Olisihan se, jos, joku sellaista olisi esittänyt.
Omasta puolestani halusin vain osoittaa, että omaehtoisen keskinäisen solidaarisuuden pitkä perinne ei ole kadonnut.
Vaikka se tämänhetkisessä julkisuudessa ja politiikassa ei näy, ihmisiä, joiden ajattelussa ja toiminnassa tämä traditio jatkuu on paljon.
Sen kanavoitumisessa politiikaan on ongelmia, jotka etsivät ratkaisijoitaan.
(Muualla maailmassa niitä jo taas löytyy.)
Yksityisten ihmisten harjoittama asunnonvuokraus, jossa usein on kysymys yksittäisen velattoman asunnon antamisesta vuokralle, perustuu monessa tapauksessa aivan toisella tavalla painotettuihin arvostuksiin, laskelmiin tai tuotto-odotuksiin kuin ne, joita ammattimaisessa asuntosijoittamisessa käytetään.
Osa vuokraa sukulaiselle tai ystävälle ja miettii vuokratasoaan siitä näkökulmasta.
Osa kenelle vain, mutta siitä huolimatta noudattaen omaa, tavallisten kansalaisten keskinäisestä solidaarisuudesta lähtevää hintanäkemystään markkinahinnan sijaan.
Kuten jossakin välissä mainitsin, olen itse vuokranantajana tehnyt niin (viimeksi viime vuoden lopulla, kun vielä oli, mitä vuokrata) ja olen koko ikäni tuntenut aina myös muita, jotka tekevät samoin.
En tiedä, paljonko näitä yhden, usein vanhan ja velattoman velattoman, omistusasunnon vuokralle antajia kaiken kaikkiaan on, mutta vaikka osuus tarjonnasta varmaan on pieni, aivan yksittäisistä poikkeuksista ei ole kysymys.
Asunto-ongelman se ratkaisee vain yhdeltä ihmiseltä tai muulta yksiköltä kerrallaan, joten sen varsinainen merkitys on jokin muu. Minun mielestäni siitä todistaminen, että toisinkin voi ajatella. Edelleenkin.
Valitsit nimittelyn ja leimaamisen: “almujen jakelijat ja kerjääjät”. Paljonpuhuva valinta.
Toivoisin että voitaisiin olla rauhassa eri mieltä.
Meitä, joiden mielestä elämä kaiken kaikkiaan ei ole — eikä yhteiskunnasta sen vuoksi voi eikä pitäisi yrittääkään tehdä — kauttaaltaan markkinaehtoista myöskään markkinataloudessa, riittää oman olettamukseni mukaan Suomessa kuten USA:ssa tai missä maassa tahansa, enemmistöksi asti.
Makrotasolla on varmaan näin.
Yksittäisten terveiden yritysten kannalta tilanne on kuitenkin usein niin, että kun korvaamaton leijona siirtyy kilpailevaan yritykseen, sijaan astuu pätevä juniori leijona, jolla on tuoreita näkökulmia asioihin. Ällistyttävän monet siis hyötyvät, itse asiassa kaikki neljä osapuolta.
Työhönottajien, m.l. toimitusjohtajien vastuulla on, ettei keskinkertaisia jobisirkkoja (job hoppers) rekrytoida. Tarjolla niitä on.
Tähän sisältynee myös jonkin verran kieroutumaa. Matkustetaan koska se on saavutettu etu tai tietyn tason johtajien oikeus. Toki monissa hommissa henkilökohtanen kontakti on myös tarpeen. Luulen että nettitoiminta tulee ottamaan itselleen vähitellen oman osansa bisneksestä, mutta vain osan. Juttelin juuri aamulla yhden kaverin kanssa, joka kehui henkilösuhteisiin perustuvan kaupankäynnin ulkomaille siirtyneen enemmän nettiin.
Helsingin voi jättää pois, ylikalliina. 🙂
Oletin että fimalla on jo ydionsaaminen hallussaan, ja työvoimaa tarvitsee vain täydentää. Muussa tapauksessa firman perustaminen paikkakunnalle, jolla osaamista ei ole lähimaillakaan olisi kovin suuri riski.
Väestön siirtyminen ruoan etsimisen raadannasta osittaiseen joutilaisuuteen + koulutus + yhteys samanmielisiin lisää innovatiivisuutta. Väentiheys ei ole ehkä ydinsyy.
Kaikkki valta, raha ja liiketoiminta tapaa kasautua (ei aina kokonaistalouden ja kokonaishyvinvoinnin eduksi).
Osaltani tämä lähti siitä, että OS näytti väittävän, että tietyn työn tekemisessä (vaikkapa metallimies tai Nokian insinööri) Helsinki / suurkaupunki olisi tuottavampi kuin muut alueet.
Usein syntyy myös keskustelua siitä, loisivatko Helsinkiläiset (/kaupunkilaiset) muun Suomen kustannuksella, vai päinvastoin.
Reilu peli kaikille. Ei tekohengittämistä kenellekään (vaan vain tilapäistä harkinnanvaraista apua erityisiin koko yhteisöä hyödyttäviin ponnistuksiin). Ei myöskään puhtaita viidakon lakeja, joissa vain isoin pärjää ja muut vastaavasti kärsivät.
Dynaaminen ja raaka. Pohjoismaisen mallin talous on ollut ihan vastaavalla tasolla, ja kansalaisten onnellisuudenkin voi väittää olevan ainakin samalla tasolla. On eri malleja, raaempi ja tasaavampi. Uskon että jokin keskitie on parempi kuin ääripäät (viidakon lait vs. valtion ohjaama suunnitelmatalous).
En ole väittänyt, että kaikki työ on tuottavampaa Helsingissä, vaan että niiden töiden määrä kasvaa,joissa suuresta väestöpohjasta ja laajemmista työmarkkinoista on niille hyötyä. Väite ei ole minun, se on aivan vallitseva kansainvälisessä kirjallisuudessa. Ei kai voi olla sattuma, että väki kaikkialla maailmassa keskittyy suuriin kaupunkeihin, enemmän sellaisiin kuin Manhattaniin, vähemmän sellaisiin kuin Detroit.
Näin on. Yksi USA:laisten tuttujeni näkemä ongelma sikäläisessä aktiivisessa firmahyppelyssä on se, että työnantaja ei halua kouluttaa työtekijöitään lainkaan, koska pelkää kavereiden vain rahastavan koulutuksen hyppäämällä toiseen firmaan.
Hyvä niin. Helsingissä on ominaisuuksia, joiden johdosta tuottavuus voi nousta muita korkeammalle. Samoin muualla on ominaisuuksia, jotka voivat nostaa sikäläistä tuottavuutta korkealle. Helsingin laajat työmarkkinat voivat tarkoittaa vaikkapa sitä, että voi rekrytoida nopeasti sata ekonomia.
Yksilöiden henkilökohtainen tuottavuus ei taida muutoissa paikkakunnalta toiselle pääsääntöisesti muuttua. Heidän työpanoksestaan saadaan hyöty työnantajalle, työtekijälle itselleen ja yhteiskunnalle eri tavoin irti eri paikoissa (plussaa vaikkapa lyhyet matkat tsuppareille, miinusta ruuhkat ja kalliit asunnot ja työtilat).
Keskittymisessä on paljon muitakin tekijöitä kuin tuottavuuteen liittyviä. On luonnollista että rahat keskittyvät rockefellereille, ja valta monopoliyrityksille, mutta tämä ei tarkoita, että tuottavuus samalla kasvaisi. Työläisiä on keskitetty ruukkeihin, ja tämä on johtanut usein myös teollisuuden tuottavuuden kasvamiseen, mutta myös huonoihin olihin ja vallankumouksiin. Keskusjohtoiset valtakunnatkaan eivät ole menestyneet erityisen hyvin. Sopivasti heterogeeninen pohja tarjoaa paremmat edellytykset kehitykselle kuin kaiken keskittäminen.
Ei siis ole sattumaa, että kaikki keskittyy (vaan ihan viidakon lakien mukaista), eikä ole edullista että kaikki keskittyy (ei taloudellisesi eikä inhimillisesti). Fiksu ihminen osaa hallita prosessia niin, että kaikkea valtaa, rahaa ja toimintakulttuuria ei päästetä keskittymään, monopolisoitumaan ja yksipuolistumaan. Pistemäisiä väestö- ja eri osaamisalojen keskittymiä kyllä tarvitaan, mutta vain sopivasti.
Jos suurimmat keskukset/firmat/pomot saisivat itse päättää, ne laajenisivat rajatta, veisivät myös naapureidensa omaisuuden, ja ottaisivat lisää valtaa aina monopoliasemaan saakka. Siis silkasta itsekkyydestä ja oman edun tavoittelemisen seurauksena. Varokaamme tätä — myös Helsingissä.
Et ole tainnut olla matkatöissä? Nimittäin tuo “matkustetaan, koska se on saavutettu etu” tuntuu aika paksulta väitteeltä. Harvempi 100 päivää vuodessa ulkomailla viettävä kovin paljon nautiskelee matkustamisesta. Itse asiassa nykyään on vaikea löytää sellaisia työntekijöitä, jotka olisivat sekä halukkaita että kyvykkäitä kansainväliseen matkatyöhön. Aika marginaaliin jää se porukka, joka oikeasti haluaa matkustaa paljon, onneksi jonkin verran löytyy sellaista, joka sietää sitä.
Itse toimin hyvinkin kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä. Skypet ja vastaavat ovat huomattavasti lisänneet reaaliaikaista yhteynpitoa. Vielä 20 vuotta sitten käytettiin faksia ja soitettiin, kun tuli oikein tiukka paikka. Nyt kynnys soittaa tai skypettää on matala, ja eemaili kulkee tietysti sujahduksessa.
Tämä kaikki on lisännyt kansainvälistä kommunikaatiota ja helpottanut kansainvälistä kauppaa. Liiketoimintaympäristön muutokset ovat kuitenkin sellaisia, jotka auttavat kaikkia. Tämä on lisännyt globalisaatiota, ja yritysten nykyiset toimintatavat ovat paljon globaalimpia kuin pari vuosikymmentä sitten. Vanhoilla toimintatavoilla ei enää selviäisi hengissä. Matkustaminen on kuitenkin tästä huolimatta pikemmin lisääntynyt kuin vähentynyt.
Kannattaa vielä huomata, että matkustaminen on firmoille erittäin kallista. Siitä koituu suoria matkakustannuksia sekä työajan tehokkuuden menetyksiä (aikaerorasittunut työntekijä tuijottaa silmät päässä seisoen seinää). Joten jos matkustamattomuus olisi tehokkaampaa, matkustamista välttävä kilpailija pärjäisi paljon paremmin.
Tällaista trendiä ei kuitenkaan ole näkynyt. Jotain siis siinä henkilökohtaisessa läsnäolossa on, jota on vaikea korvata telepresenssillä. Yksittäisissä työtehtävissä voi toki olla toisinkin.
Mikä on yksilön henkilökohtainen tuottavuus? Tuottavuus on aina kiinni yksilön suorituksesta tietyssä työtehtävässä.
Kun puhutaan matalan tuottavuuden yksilöistä, silloin tarkoitetaan yksilöitä, joiden henkilökohtainen tuottavuus missään työssä ei ole kovin korkea. Toisaalta korkean tuottavuuden yksilöt ovat sellaisia, joilla on korkea tuottavuus nimenomaan jossain. Ekonomin tuottavuus IT-spesialistina voi olla vähän heikko, samoin insinöörin tuottavuus hammaslääkärinä.
Tuntuisi siltä, että ainoa jotenkin järkevä tapa määritellä yksilön tuottavuutta on määrittää se optimituottavuutena parhaassa olemassaolevassa työssä. Tällä määritelmällä sitten jo hyvinkin käy niin, että saman yksilön tuottavuus riippuu työntekopaikkakunnasta.
Siitä olemme samaa mieltä, että keskittymiskehitys on markkinatalouden toiminnan mukaista. Sen sijaan tuosta edullisuudesta voi vähän keskustella. Vasta-argumenttina on helppo esittää se, että täydellinen hajautuminenkin on ilmiselvästi hyvin haitallista. Tai sitten haja-asutusalueiden ihmiset ovat tyhmiä, kun eivät tule nykyistä paremmin toimeen.
Voisitko esittää jonkin talouden mekanismin, jonka mukaan olisi edullista jarruttaa kaupungistumista? Prosessihan tapahtuu omaehtoisesti ilman subventiota, ja tärkeimmät vastustavat tekijät näkyvät välittömästi hinnoissa (ja siten jarruttavat muuttamista).
Jos tuottavimmat yksilöt muuttavat maaseudulta kaupunkiin, se on toki tappio maaseudun tuottavuudelle. Mutta jos näiden yksilöiden tuottavuus edelleen kasvaa kaupungissa, kokonaisuus voittaa. Samalla aluepoliittisissa tulonsiirroissa maksajien määrä ja maksukyky kasvaa, saajien määrä pienenee. Aika vaikea sitä on nähdä, kuka tuossa lopulta häviää.
Tuosta nimenomaisesta tuottavuussyystä tämä ei ole nollasummapeli, ja siitä syystä alue- ja elinkeinotuet ovat usein pidemmällä aikavälillä taloudelle kovinkin haitallisia. Koko maan ensisijaisena kysymyksenä pitää olla kokonaistuottavuuden kehittämisen, ei sen miettimisen, missä se tarkalleen ottaen syntyy.
En ymmärrä, mitä Fimean toimintaan tarvittavaa tai Fimean henkilökunnan tarvitsemaa Kuopiossa ei ole. Siellähän on yliopisto jossa toimii lääketieteellinen sekä farmaseuttinen laitos, lentokenttä, rautatie sekä puhelin- ja internetyhteydet. Olen itse korkeakoulutettu teollisuuden toimihenkilö ja voisin mielelläni asua Kuopiossa jos siellä olisi töitä tarjolla — vaikka oopperataloa ei lähistöltä löydykään. Kuopiossa on erinomaiset ulkoilu‑, veneily- ja urheilumahdollisuudet ja se on kaupunkina elämiseen sopivan kokoinen, ilman suurten kaupunkien liikenneongelmia ja älytöntä hintatasoa.
Jos valtionhallinnon laiskanpulskea virkamies ei voi muuttaa Kuopioon työnsa perässä, niin virka poikki ja uusia tekijöitä kehiin. Niin yksityisellä puolella toimitaan, ja se on oikein.
Toisekseen, tässä on kyse muna ja kana ‑ongelmasta. Onko niin että Fimean työntekijä ei voi muuttaa Kuopioon kun ei ole eliittilukiota ja puolisolle töitä? Vai olisiko niin että ei ole eliittilukiota ja töitä tarjolla koska työntekijän ei tarvitse muuttaa Kuopioon? Ehkäpä Fimean työntekijä jopa nauttisi väljemmästä asumisesta luonnonkauniissa Kuopiossa, mutta on joutunut Helsinkiin pakon edessä koska virasto on alun perin sijoitettu juuri sinne?
Tämä jäi joskus vastaamatta. Olen ollut, aika paljonkin. Yksi “etu” on se, että voi kertoa ohimennen naapurille, kuinka 100 päivää vuodessa matkustaminen on “rasittavaa” 😉 .
Sopiva hallittu tasapainotila noiden välillä olisi hyvä.
Kaksi peruslinjaa. Toisaalta yhden kekuskaupungin varaan rakentuminen on sukua (haitalliselle) monopolisoitumiselle. Toisaalta ei pidä ajatella, että luontainen talouden keskittymistaipumus olisi ihmisten edun mukaista.
Monopolisoitumista parempi (taludellisesti tuottavampi) vaihtoehto on pitää yllä rikasta kasvuympäristöä, eli rinnakkaisia vaihtoehtoisia prosesseja (kilpailevia kaupunkeja lähellä ja kaukana, kilpailevia pikkukaupunkeja ja haja-asutusaluetta).
Kaikki ihmiset eivät halua asua kivikaupungin kaksiossa tai läheisellä omakotialueella, joten olisi hyvä mahdollistaa muutakin. Talouden tehtävä ei siis ole palvella talouden mekanismien etua (esim. keskittyminen, monopolisoituminen), ei edes maksimoida talouden tuottavuutta (ohi ihmisten hyvinvoinnin), vaan tuottaa ihmisille hyvinvointia.
On myös tyypillistä, että pärjätäkseen oravanpyörässä parhaalla mahdollisella tavalla, uratietoisimmat ihmiset pyrkivät mahdollisimman lähelle keskusjohtoa. Tämä on luonnollista, ja on noiden ihmisten mieleen, mutta ei palvele talouden kehittymistä (kilpailu kylläkin jossain määrin, mutta ei siihen liittyvä keskittyminen).
Miksi kasvaisi, muuten kuin siksi, että joitain harvinaisimpia ammatteja ei ole kuin kaupungeissa?