Kaupunkisuunnittelulautakunta Vancouverissa

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta on tutus­tu­mas­sa Van­cou­veri­in. Jo ensim­mäisen päivän jäl­keen on san­ot­ta­va, että mat­ka on ollut hyvin opet­tavainen. Tääl­lä oppii hyvää urbanismia.

Van­cou­ver on tehnyt suun­nan­muu­tok­sen kan­takaupun­gin (down­town) suun­taan. Toisin kuin Pohjois-Amerikas­sa yleen­sä, on suosit­tu onnis­tuneesti kan­takaupungis­sa asum­ista lähiöi­den omako­ti­mat­to­jen sijas­ta. Muual­la kan­takaupungis­sa asu­vat vain sinkut ja eläkeläiset, tääl­lä on pakotet­tu rak­en­ta­maan per­hea­sun­to­ja (sic!).

DSC_2629

Paljon on korkei­ta, kapei­ta torne­ja, joista on mah­ta­vat näkymät. Ylimpi­en ker­rosten asun­noista mak­se­taan parin kol­men miljoo­nan euron hintoja.

Liiken­nepoli­ti­ikas­sa on tehty täyskään­nös autoilu­un perus­tu­vas­ta poli­ti­ikas­ta poli­ti­ikkaan, jos­sa tärkeysjärjestys ovat

1)    Jalankulku
2)    Pyöräily
3)    Joukkoliikenne
4)    Tavaraliikenne
5)    Henkilöautot

Poli­it­tis­es­ti tämä muu­tos on ollut mah­dolli­nen, kos­ka lähiöi­den omakoti­talois­sa asu­vat autos­ta riip­pu­vaiset asu­vat omis­sa kun­nis­saan, eikä heil­lä ole äänioikeut­ta Vancouverissa.

Muu­tos on näkynyt. Vaik­ka kan­takaupun­gin asukas­määrä on on nous­sut 15 vuodessa 75 pros­en­til­la, autoli­ikenne kan­takaupu­jngis­sa on vähen­tynyt 20 pros­en­til­la. Tilan raivaami­nen autoil­ta fil­lareil­la, jalanku­l­ulle ja joukkoli­iken­teelle tapah­tui hyvin ris­tiri­itai­sis­sa olois­sa, mut­ta nyt kaikkien liiken­nemuo­to­jen, myös henkilöau­toilun, tilanne on parantunut.

Suomen kestävyysvaje vaatisi voimakkaita päätöksiä

Olemme Suomes­sa kovin tyy­tyväisiä siihen, että taloutemme on tas­apain­os­sa ja val­ti­ol­la kol­men A::n luot­tolu­ok­i­tus. Pitkäl­lä aikavälil­lä tilanteemme on kaikkea muu­ta kuin hyvä. Tätä mitataan kestävyysvajeella.

Kestävyys­va­je tarkoit­taa yksinker­tais­tet­tuna sitä, että jos kaik­ki pysyy ennakoidul­la ural­la, ja sen mukana väestön ikä­jakau­ma muut­tuu ennuste­tul­la taval­la, paljonko vero­ja pitää korot­taa tai menope­rustei­ta kar­sia, jot­ta talous olisi pitkäl­lä aikavälil­lä tas­apain­os­sa, eikä velka­an­tu­mi­nen riistäy­ty­isi käsistä. Jat­ka lukemista “Suomen kestävyys­va­je vaatisi voimakkai­ta päätöksiä”

Valiokuntatyöstä julkista?

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen, tulisiko eduskun­nan valiokun­tien työn julk­isu­ut­ta lsätä.

Asiantun­ti­jaku­ulemiset voisi­vat olla julk­isia. Sil­loin myös väärät tiedot pal­jas­tu­isi­vat. Valiokun­tien neu­vot­telu­ja en pitäisi julk­isi­na, kos­ka neu­vot­te­lut siir­tyvät valiokun­nan ulkop­uolelle ja suurten ryh­mien välille.

Hukkaan valuva säästäminen

Nim­imerk­ki Ekon­o­misti vinkkasi edel­lisessä ketjus­sa tietoon siitä, kuin­ka paljon EU:n kri­isi­mais­sa on julk­ista ali­jäämää kor­jat­tu. Säästöt ovat todel­lakin olleet val­taisia. Suh­dan­neko­r­ja­tus­sa perusjäämässä on ali­jäämästä vähen­net­ty ensin val­tion velan korot ja sen jäl­keen vielä pois­tet­tu suh­dan­tei­den (= kohon­nut työt­tömyys) vaiku­tus. Kyse on siis erään­lais­es­ta rak­en­teel­lis­es­ta perusjäämästä. Esimerkik­si Kreikan 10 pros­entin ali­jäämä olisi vai­h­tunut 5,5 pros­entin yli­jäämäk­si. Viiden­toista pros­entin sopeu­tus! Jat­ka lukemista “Hukkaan val­u­va säästäminen”

Talouspolitiikan paradigma muuttumassa?

Ilmas­sa on kovasti merkke­jä val­lit­se­van taloudel­lisen par­a­dig­man muu­tok­ses­ta. Varsinkin EU:n poli­ti­ikkaa on leiman­nut usko talous­teo­ri­aan, jon­ka mukaan julkisen val­lan ei tarvitse aut­taa suh­dan­tei­ta pysymään rauhal­lise­na, vaan on oikein vähen­tää julk­ista kulu­tus­ta ja alen­taa korot­taa vero­ja työt­tömyy­den noustes­sa. Näin­hän on kir­joitet­tu Suomen myös hal­li­tu­so­hjel­maan: jos olot paran­tu­vat, ale­taan elvyt­tää ja jos ne heikkenevät, ale­taan kor­ja­ta val­tion­talout­ta. Oikeaop­pista on tämän mukaan antaa rahamarkki­noiden huole­htia suh­dan­tei­den tasaamis­es­ta. Laskukau­den aikana korot laske­vat ja houkut­tel­e­vat kulut­ta­maan ja ennen kaikkea investoimaan. Jat­ka lukemista “Talous­poli­ti­ikan par­a­dig­ma muuttumassa?”

Singaporen eläketemppu

(Tek­sti on julka­ista Suomen Kuvale­hden net­ti­sivuil­la Ykkös­ketjun blogi­na)

Elinkei­noelämän keskus­li­it­to kan­nat­taa eläkeiän nos­tamista, jot­ta veron­mak­sajia olisi riit­tävästi suh­teessa tulon­si­ir­to­ja saavi­in. Eläke­tur­vakeskuk­sen kyse­lyn mukaan yri­tyk­set taas halu­aisi­vat henkilökun­tansa siir­tyvän eläk­keelle viimeistään 63-vuotiaina. 

EK:ssa ajatel­laan kokon­aisu­u­den etua ja yri­tyk­sis­sä yri­tyk­sen etua. Yri­tyk­set toivo­vat muiden pitävän henkilökun­tansa töis­sä pidem­pään, jot­ta verot eivät nousisi, mut­ta ei halua tehdä sitä itse. Ikään­tyvä työn­tek­i­jä ei yleen­sä ole yhtä tuot­ta­va kuin nuorem­pi ja on usein halu­ton uud­is­tuk­si­in. Itsekään en yli 60-vuo­ti­aana pysty enää sel­l­aisi­in työ­suorituk­si­in kuin ennen, mut­ta voin onnek­si vaikut­taa työni sisältöön ja keskit­tyä asioi­hin, jois­sa iästä ei ole hait­taa, mut­ta koke­muk­ses­ta on hyö­tyä. Jat­ka lukemista “Sin­ga­poren eläketemppu”

Turpeesta ei saa uusiutuvaa

Olin keskivi­ikkona bioen­er­giay­hdis­tyk­sen paneelis­sa mes­sukeskuk­ses­sa. Bioen­er­giay­hdis­tys ymmärtääk­seni toimii myös uusi­u­tu­van ener­gian alal­la, mut­ta tämä paneeli oli pelkkää turvetta.

Ilmas­sa lei­jui suuri halu päät­tää, että tur­va onkin uusi­u­tu­va ener­gian­lähde. Kokoomuk­sen muuten fik­su Heik­ki Aut­to Lapista esimerkik­si valit­ti, että eduskun­nan valiokun­ta päät­ti aikanaan yhdel­lä äänel­lä, että turve ei ole uusi­u­tu­va. Jos tuo äänestys oli men­nyt toisin, turve uusi­u­tu­isi eikä sen polt­to aiheut­taisi ilmas­ton­muu­tos­ta. Pitäisi siis äänestää uudestaan.

Ymmärtääk­seni laki turpeen muut­tamis­es­ta uusi­u­tu­vak­si pitäisi säätää luon­non­lain säätämisjärjestyk­sessä. Jat­ka lukemista “Turpeesta ei saa uusiutuvaa”

Veturitiestä

Virkami­esten ja Senaat­ti-kiin­teistön Vetu­ri­ti­etä koskev­as­ta sopimuk­ses­ta on tul­lut aihet­ta suurem­pi asia. Jos olen ymmärtänyt oikein, kyse on vuon­na 2002 tehdys­tä aiesopimuk­ses­ta, joka on hyväksyt­ty peräti val­tu­us­tossa, mut­ta jota on sen jäl­keen suun­nit­telun edetessä päivitet­ty. Kun kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta vuon­na 2010 val­it­si Vetu­ri­tielle pitkän tun­nelin, val­ti­olle tuli lisää raken­nu­soikeut­ta ja tämä mak­set­ti­in lisäämäl­lä kaupun­gin osu­ut­ta alueen raken­nu­soikeuk­sista. Jat­ka lukemista “Vetu­ri­ti­estä”

Laskun mukaan vai omalla vastuulla?

Kun jouduin het­ken harmin­pu­uskan takia tähän vuoropäivähoitokeskustelu­un ja kun Sin­ga­poren koke­muk­set ovat yhä mielessä, jatkan aiheesta. Tämä on siis pohd­in­taa ja erit­te­lyä, eivätkä esimerkik­si sisäl­lä yhtään ehdotusta.

Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nal­la on kolme päätavoitetta:

1) se tasaa sosi­aal­isia lähtökohtia
2) se tar­joaa tur­van eri­lais­ten sosi­aal­is­ten onnet­to­muuk­sien varalta
3) se edis­tää sub­ven­toi ”meri­it­ti­hyödykkeitä”, kuten koulu­tus­ta ja kult­tuuria. Jat­ka lukemista “Laskun mukaan vai oma­l­la vastuulla?”