35 vastausta artikkeliin “Koirankakkakeskustelun lopullinen ratkaisu?”
Asiaa sivuten: Singaporessa on SGD1000-3000 (n. €600‑1800) sakot roskaamisesta ja yksityiset taloyhtiöt veloittavat yhtiöstä riippuen joitain satoja dollareita asukkailtaan jos näiden koirien jätöksiä ei siivota.
Olin viime viikonloppuna (Suomessa) paikallisen kaupunginosan omakotiyhdistyksen ja kaupungin järjestämissä siivoustalkoissa keräämässä roskia tienvarresta. Aloin pohtia kansalaisaloitetta seuraavanlaisesta systeemistä: Roskaamisesta min. 500€ sakko, josta 100€ tilitetään sille, joka ilmiantaa roskaajan ja 200€ rahastoidaan siivoustalkoiden järjestämistä varten. Ja päälle vaikka vielä yhteiskuntapalveluna katujen siivoamista.
Tätä voisi soveltaa laajemminkin roskaamiseen. Se poistaisi kerralla köyhyyden. Jokaisella jäisi tonni säästön kun vie karkkipaperit roskikseen. Nyt roskaaminen on käyttännössä ilmaista, ja tulokset näkyy.
Olisi kyllä aihetta. Aikaisemmin omistin kaksi koiraa ja kyllähän se itseä ärsytti, kun joku ei kerännyt jätöksiä. Nämä idiootit pilaavat kaikkien maineen.
Jo yksi koira tekee melkoisen määrän kakkaa. Ei niitä idiootteja tarvita kovinkaan montaa per neliökilometri, että joka paikka on täynnä skeidaa. Ja niitä pässejä kyllä riittä, edellisessä kerrsotalossa asui mäntti, joka piti koiraansa aina vapaana, vaikka se hyökkäili pienempien koirien kimppuun.
Kukahan tuota valvoo? Pelkkä kyltti ei ratkaise mitään vaikka kuinka olisi designiä.
Helsingissä tuntuu olevan vaikeaa saada edes väärään paikkaan pysäköityjä autoja sakotettua vaikka siitäkin joutuu maksamaan ihan oikeaa rahaa (ainakin ne joilla on tuloja). Koirilla on hätä monesti myös klo 8–16 ulkopuolella.
Meillä asia vaatisi varmaan ensin koirien DNA-rekisterin, sitten valtion koirankakkatutkimuslaitoksen perustamisen Helsinkiin, sen hajasijoittamisen Itä-Suomeen ja lopulta myymisen keskieurooppalaisille pääomasijoittajille.
Sekä asiaankuuluvien tietojärjestelmien pystyttämisen (ja jossain vaiheessa käytäisiin pitkää demokraattisten lakimiesten käynnistämää keskustelua koirien tietosuojasta erityisesti monirotuisten koirien osalta koska kakkarekisterin laillisuudesta ei ole päätetty perustuslain säätämisjärjestyksessä).
Aika kova sakko… varmaan toimii.
Ja kyllä kai Suomessakin roskaamisesta voi sakon saada — periaatteessa.
Käytännössähän kaikkinainen järjestyksenpito ja valvonta on jo aikoja sitten ulkoistettu turvafirmoille (maanteiden liikennevalvontaa lukuunottamatta).
Onnellista, että veronmaksajat näin saavat urbaaneja tuulahduksia ja kansainvälisiä vaikutteita vastikkeeksi lautakunnan matkailusta.
Kuvasta huomaamme, että Vancouverissa on poliittisesti valittu puistolautakunta — Vancouver Board of Parks and Recreation. Vastaava lautakunta halutaan matkatuliaisiksi varmaan tuoda nyt myös Helsinkiin – puistolautakuntahan täältä puuttuu. Vancouverissa valitaan vaaleissa myös puistokomissaareja.
Toisaalta havaitaan, että kuvan kyltissä lautakunta antaa demokraattista legitimiteettiä koirankakkaa koskevalle sanktiosäännökselle, jota pelkän byrokratian esittämänä saatettaisiin pitää kohtuuttomana, jopa mielettömänä. Osallistava hallinto saattaa johtaa epäsosiaalisiin ja vähävaraisia syrjiviin säännöksiin.
Poliittinen osallistuminen varsinaisiin vaaleihin on Vancouverissa pohjoismaisittain vähäistä. Vuoden 2011 Vancouverin vaalien äänestysprosentti oli 34,57. Puistokomissaarien vaaleissa siis äänestävät ehkä vain ne, jotka kokevat esimerkiksi 2000 dollarin koirankakkaseuraamuksen luontevaksi.
“Of the 418,878 registered voters, there were 144,823 recorded ballots, marking the voter turnout at 34.57%.[7] This is an increase from the 30.79% turnout during the previous municipal election in 2008.” (wikipedia)
Onhan täälläkin poliisin mahdollista sakottaa omistajaa, joka jättää kakat korjaamatta.
Enpä kyllä ole kuullut tällaisesta tapauksesta. Itse olen koiranomistaja ja kerään kyllä jätökset. Olen huomannut kuitenkin, että etenkin monen koiran omistajat jättävät tuotokset siihen, mihin koira kyykistyy. Kolme isoa koiraa tuottaa sen verran p***aa päivässä, että jotenkin tämän ymmärtää.
Asun seudulla, jossa koiria on varmasti keskimääräistä enemmän ja onhan se ikävä näky keväisin, kun tienvierustoja ja jopa itse kulkuväyliä “somistaa” pökäleet joka värisävyä edustaen.
Vähän kuitenkin epäilen, ettei poliispartio pillit soiden lähtisi tehtävää suorittamaan, jos valveutunut kansalainen tekisi verekseltään ilmiannon. Eli kyllä se sosiaalisen paineen ja omantunnon varaan jää tämä keräily.
Koirapuistoissahan täällä käytännössä kaikki keräävät koiransa kakat eli se ei ole ongelma.
Ja kun riittävän suurihampaisille koirille säädetään kuonokoppapakko, niin alkaa koirattomatkin ihmiset lähiöissä ja kaupungeissa tuntemaan lisääntynyttä turvallisuuden tunnetta.
Hienoa että kaupunkisuunnittelulautuakunta oikeasti paneutuu aidosti aiheeseen uhraamalla aikaansa matkustamiseen.
Vaarana näissä reissuissa on että järjestäjänä toimivat virkamiehet esittelevät omia ambitioita ja mieltymyksiä tukevia kohteita.
Seuraavan reissun voisitte tehdä Vantaan Kartanokoskelle ja aitoon keskiaikaisen kaupungin aitoon kopioon Ruotsin Jakriborkiin.
Sekä haastatella kadulla vastaan tulevia ihmisiä.
Kohteissa on inhimillinen mittakaava arkkitehtien vieroksumina alueet vain on jouduttu rakentamaan keskelle peltoa kauaksi kaupunkirakenteesta.
Jakriborgissa kaikki asuvat vuokralla ja lähiö on parin tavallisen ihmisen rakennuttama ja omistama. Tämä on mahdotonta oligarkiassa kuten Suomi. Mediakohun perusteella luulisi sudenkakkaan astumisen olevan todennäköisempää kuin koiran vastaavaan.
Meillä Tampereen syrjäkylillä on menossa kokeilu, joka vetoaa ennemminkin kateuteen kuin taloudellisen sanktion pelkoon.
Asuinkumppani keräsi talven jäljiltä kaksi kottikärryllistä (noin 10 koiran tuottamaa) koiranpaskaa, jotka laitoin asianmukaisesti kompostoitumaan muun kompostiin sopivan aineen joukkoon.
Kun tieto kompostoinnin lopputuloksen erinomaisesta vaikutuksesta kasvimaan lannoittajana aikanaan leviää naapurustossa (se leviää ihan tosiasioista riippumatta), uskon, että tulevina keväinä tienvarsilla kulkee muitakin keräilijöitä kottikärryjen kanssa. Toivottavasti vakavilta riidoilta tuotteen hyödyntäjien kesken vältytään.
Ilman DNA-rekisteriä harva jäisi kiinni. Sakon korottaminen silti vähentäisi katujen kakkoja. Useimpia ne häiritsevät paljon enemmän kuin karkkipapereihin astuminen, mutta karkkipaperisakkoakin voisi korottaa. Yhdyskuntapalveluvaatimus alueen siistimisestä olisi ehkä sakkoakin parempi ja ehkä madaltaisi ilmiantokynnystä, kun ilmiantaja hyötyisi muttei henkilökohtaisesti.
Tiedemies:
Asiaa sivuten: Singaporessa on SGD1000-3000 (n. €600‑1800) sakot roskaamisesta ja yksityiset taloyhtiöt veloittavat yhtiöstä riippuen joitain satoja dollareita asukkailtaan jos näiden koirien jätöksiä ei siivota.
Olin viime viikonloppuna (Suomessa) paikallisen kaupunginosan omakotiyhdistyksen ja kaupungin järjestämissä siivoustalkoissa keräämässä roskia tienvarresta. Aloin pohtia kansalaisaloitetta seuraavanlaisesta systeemistä: Roskaamisesta min. 500€ sakko, josta 100€ tilitetään sille, joka ilmiantaa roskaajan ja 200€ rahastoidaan siivoustalkoiden järjestämistä varten. Ja päälle vaikka vielä yhteiskuntapalveluna katujen siivoamista.
Tuo voisi muussakin lainvalvonnassa olla hyvä idea nykyään kun useimmilla on videokuvaamiseen pystyvä kännykkä taskussa. Eli jos kuvaat jonkun tekemässä rikoksen ja hänet saadaan tämän avulla tuomittua niin vaikkapa 10% tuomiosta tulee palkkioksi sinulle.
En sinänsä näe mitään erityisempää ongelmaa siinä, että “vähäpätöisissä” rikoksissa käytettäisiin enemmän kansalaisvalvontaa, kuten vaikka kännykkäkuvia. Internet myös mahdollistaisi ilmoitusten tekemisen verkossa, vaikkapa osittain nimettömänä niin, että ilmiantajan yhteystiedot olisivat vain poliisin tiedossa ja jos asia ei menisi oikeuteen asti, niin voisi pysyäkin näin.
Rangaistuksia voisi roimasti hilata ylöspäin. Ja siis, tietojärjestelmien pystyttäminen tätä varten ei mitenkään hurjan kallista ole, ellei sitä sitten joku korruptoitunut virkamies teetä jollakin rikollisjärjestöllä kuten on “maan tapa”. (Käytetään nyt tämä tilaisuus sen ihmettelemiseen, miten ihmeessä vieläkään kukaan ei ole joutunut vankilaan julkisen puolen IT-hankintojen mokien vuoksi)
Roskaaminen on asennekysymys. Asennevammaisesta muiden elinympäristön pilaamisesta (tai muiden vaarantamisesta) pitäisi olla selvästi tuntuvammat rangaistukset. Niin monissa maissa on. Esimerkiksi käsiaseen luvattomasta laukaisemisesta on Singaporessa mahdollista saada kuolemanrangaistus.
Miksi sen sakon pitäisi olla noin suuri? Olen itse pohtinut että useampaankin Helsingin tilanteeseen auttaisi partio fillaripoliiseja (tai muita asiaan valtuutettuja ihmisiä) jotka sakottaisivat pienillä sakoilla pienistä rikkeistä, mutta niin aktiivisesti että kiinnijäämisen riski olisi oikea. Jos ihmisillä olisi ihan varteenotettava riski joutua maksamaan kymppi joka kerta kun tumppaa maahan, heittää karkkipaperin ojaan, kävelee pyörätiellä, pyöräiee kävelytiellä tai pissaa metrotunneliin, saattaisivat kyseiset rikkeet vähentyäkin.
Ongelma ei ole rangaistuksen suuruus vaan sen saamisen todennäköisyys. Tosin pelkkä huomautus toimii ainoastaan jos se rekisteröidään johonkin niin hyvin että vartin päästä seuraava sakottaja näkee että tällä kertaa on pikavoiton vuoro.
En ymmärrä miten 10€ sakko voisi toimia minkäänlaisena pelotteena, vaikka kiinnijäämisen todennäköisyys olisi pari prosenttia. Käräyttämisestä pitäisi palkita lisäksi avokätisesti. 10€ maksun käsittely tulee kalliimmaksi niin, ettei sen periminen edes kannata. 200 euroa olisi ehkä minimi jolla tällainen toimisi. Siitä puolet ilmiantajan palkkiota. Tämän voisi ulottaa ympäristörikoksiin kuten roskien kippaamiseen maanteiden varsiin.
En näe mitään puolustettavaa siinä että joku pilaa toisten elinympäristöä.
Tiedemies: 200 euroa olisi ehkä minimi jolla tällainen toimisi. Siitä puolet ilmiantajan palkkiota.
Periaatteessa toki mainio idea, mutta näen kyllä tuossa ilmiantopalkkiossa pieniä käytännön ongelmia. Niin kuin että kenellä on todistusvelvollisuus, miten hillitään perusteetonta ilmiantotehtailua jne.
Tiedemies:
En ymmärrä miten 10€ sakko voisi toimia minkäänlaisena pelotteena, vaikka kiinnijäämisen todennäköisyys olisi pari prosenttia. Käräyttämisestä pitäisi palkita lisäksi avokätisesti. 10€ maksun käsittely tulee kalliimmaksi niin, ettei sen periminen edes kannata. 200 euroa olisi ehkä minimi jolla tällainen toimisi. Siitä puolet ilmiantajan palkkiota.Tämän voisi ulottaa ympäristörikoksiin kuten roskien kippaamiseen maanteiden varsiin.
Onkohan tällaista ilmianto-järjestelmää missään käytössä? Sinänsä kuulostaa hyvältä, että esimerkiksi nykyisin pulloja keräämällä tuloja hankkivat voisivat päästä suuremmille tuloille väijymällä kameran kanssa.
Käytännön ongelmana näen sen, että ilmeisesti käräyttäjän olisi tiedettävä käräytettävän nimi ja/tai osoite. Tämä rajoittaisi käräyttämistä tuttaviin, naapureihin ja julkisuuden henkilöihin.
Toisekseen tämänlainen kansalaisuusaktiivisuuden osoittaminen saattaisi olla riskialtista sekä käräyttäjälle että hänen kameralleen. Parasta olisi siis hankkia hyvä järjestelmäkamera, zoomobjektiivi ja jalusta ja hoitaa väijyminen turvallisen etäisyyden päästä, mieluiten niin kaukaa, että säilyttää oman anonymiteettinsä.
Tiedemies: miten 10€ sakko voisi toimia minkäänlaisena pelotteena
Tapatörkyilijälle niitä kertyisi tiheästi, sitten alkaa jo kiinnostaa — kun taas sille joka ei-just-nyt-tällä-kertaa-onhan-se-melkein-pusikossa se on muistutus että on nyt kuitenkin helpompaa kerätä joka kerta kuin käyttää aikaa omien tietojen antoon ja verkkopankin näpyttelyyn.
Tiedemies: Esimerkiksi käsiaseen luvattomasta laukaisemisesta on Singaporessa mahdollista saada kuolemanrangaistus.
Ehkä kuitenkin tässä kohdassa kannattaisi vähän miettiä sitä, mikä on tavoitteena.
Kovat rangaistukset toimivat vain harkitun rikollisuuden kanssa. Huonon impulssihallinnan tai tajuntaan vaikuttavien aineiden vaikutuksesta tehtyyn rikollisuuteen niillä on vain vähän merkitystä.
Toinen olennainen asia on se, että rangaistusten henkilökohtainen merkitys riippuu tilanteesta ja rangaistuksen todennäköisyydestä. Huumejengiläisen elinajanodote elämäntavan vuoksi on niin lyhyt, että epätodennäköinen kuolemanrangaistuskaan ei ihmeemmin muuta toimintaa.
Paljon lievemmissäkin asioissa tärkeää on kiinnijäämisriski. Esimerkiksi liikennerikkomuksista tulevat rangaistukset ovat monessa tilanteessa erittäin ankaria verrattuna aiheutettuun haittaan tai vaaraan. Tämä perustuu siihen, että samaan rangaistukseen on diskontattu se, että yhtä kiinnijäänyttä rikkomusta kohtaan kansalainen on oletettavasti tehnyt tuhat muuta vastaavaa.
Sattumanvarainen oikeudenkäyttö on kuitenkin huono signaali. Rohkeat rikkovat lakia, arat eivät. Tästä syystä kovien rangaistusten ja pienen kiinnijäämisriskin yhdistelmä on paljon huonompi kuin korkean kiinnijäämisriskin ja maltillisten rangaistusten yhdistelmä.
Historiallisesti on niin, että kovat rangaistukset kertovat heikosta julkisesta vallasta. Lieviä rikkomuksia todistavista kännykkäkuvista maksaminen tuo jostain syystä kovasti ilmiantoyhteiskunnan ja Stasin mieleen.
Roskaaminen ja koiranjätösten jättäminen muiden riesaksi on asennekysymys. Oma lähestymistapani siihen on se, että moista nähdessäni muistan kertoa mielipiteeni. Yhteisön osoittama epäsuosio on kuitenkin aika tehokas tapa.
Tiedemies: Tämän voisi ulottaa ympäristörikoksiin kuten roskien kippaamiseen maanteiden varsiin.
En näe mitään puolustettavaa siinä että joku pilaa toisten elinympäristöä.
En minäkään. Mutta näen enemmän kuin pienen vivahde-eron siinä, että koiralta jää skeida tienpenkalle, joku pudottaa Marianne-paperin kävelytielle tai joku kippaa maatumattomat roskansa auton ikkunasta maantien laitaan.
Rangaistustenkin osalta olisi ihan järkevää käyttää progressiivisuutta. Jos samalla hetulla varustetulle taholle rupeaa niitä pieniä lappuja kertymään jollain keskipitkällä aikavälillä enemmän, sitten on isompien lappujen aika.
No, kylläpäs täältä löytyy roskaajia tai ainakin näiden puolustelijoita. Jos ei viitsi sitä karkkipaperia taskuun laittaa ja viedä roskiin, niin ei joku parin sadan euron sakkokaan pitäisi missään tuntua.
Viherinssi: Yhteisön osoittama epäsuosio on kuitenkin aika tehokas tapa.
Olettaen että on olemassa joku yhteisö.
Tyypillisessä helsinkiläislähiössä on ihan tarpeeksi erillisiä pikkuyhteisöjä joilla on omat sääntönsä. Niihin kuuluvilla ei välttämättä ole mitään kiinnostusta yrittää ansaita työssäkäyvän keskiluokkaisen omistusasujaporvarin hyväksyntää vaan he päinvastoin yrittävät epäsosiaalisella välinpitämättömyydellä osoittaa olevansa muka niskan päällä edes jossain asiassa.
Sanktioankaruus ei vaikuta mihinkään, mikäli sanktiovarmuus on alhainen. Salametsästystäkin tapahtuu Suomessa siksi, että tuomio olisi kova, mutta kiinnijäämisen riski matala.
Olikohan se Tel Avivissa, jossa kakkaaja tunnistetaan kikkareen DNA-analyysillä. Se voisi olla lopullinen ratkaisu. Tämä ei ole vitsi. Analyysi on toki toistaiseksi hiukan kallis, mutta eihän sitä kovin usein tarvitsi käyttää. Varman kiinnijäämisen uhka ja siitä kertominen kyltein luultavasti riittäisi.
Eilisessä Hesarissa (14.5.) oli mielipidesivulla rikosoikeuden dosentin (Melander) sujuva kirjoitus siitä, kuinka oikeusvaltiossa arvioidaan mitä voidaan kriminalisoida, ja millaisilla rangaistuksilla.
hukkaan meni:
Eilisessä Hesarissa (14.5.) oli mielipidesivulla rikosoikeuden dosentin (Melander) sujuva kirjoitus siitä, kuinka oikeusvaltiossa arvioidaan mitä voidaan kriminalisoida, ja millaisilla rangaistuksilla.
Ja oikeassa oikeusvaltiossa kansalaiset voivatkin sitten tehdä kanssaihmisiään kohtaan mitä haluavat, öykkäröidä, käyttäytyä sikamaisesti ja aiheuttaa meille tosikoille nirppanokille harmittoman mielipahan lisäksi ihan taloudellista ja fyysistäkin tuhoa.
Koska “et sä voi mulle mitään, et sulla ole oikeutta”.
tomppeli:
Olikohan se Tel Avivissa, jossa kakkaaja tunnistetaan kikkareen DNA-analyysillä. Se voisi olla lopullinen ratkaisu. Tämä ei ole vitsi. Analyysi on toki toistaiseksi hiukan kallis, mutta eihän sitä kovin usein tarvitsi käyttää.
Eihän tuossa ole ongelmaa, koska analyysilasku voidaan lähettää valvottavalle. Näinhän teollisuudenkin valvonnassa toimitaan.
Asiaa sivuten: Singaporessa on SGD1000-3000 (n. €600‑1800) sakot roskaamisesta ja yksityiset taloyhtiöt veloittavat yhtiöstä riippuen joitain satoja dollareita asukkailtaan jos näiden koirien jätöksiä ei siivota.
Olin viime viikonloppuna (Suomessa) paikallisen kaupunginosan omakotiyhdistyksen ja kaupungin järjestämissä siivoustalkoissa keräämässä roskia tienvarresta. Aloin pohtia kansalaisaloitetta seuraavanlaisesta systeemistä: Roskaamisesta min. 500€ sakko, josta 100€ tilitetään sille, joka ilmiantaa roskaajan ja 200€ rahastoidaan siivoustalkoiden järjestämistä varten. Ja päälle vaikka vielä yhteiskuntapalveluna katujen siivoamista.
Tätä voisi soveltaa laajemminkin roskaamiseen. Se poistaisi kerralla köyhyyden. Jokaisella jäisi tonni säästön kun vie karkkipaperit roskikseen. Nyt roskaaminen on käyttännössä ilmaista, ja tulokset näkyy.
Olisi kyllä aihetta. Aikaisemmin omistin kaksi koiraa ja kyllähän se itseä ärsytti, kun joku ei kerännyt jätöksiä. Nämä idiootit pilaavat kaikkien maineen.
Jo yksi koira tekee melkoisen määrän kakkaa. Ei niitä idiootteja tarvita kovinkaan montaa per neliökilometri, että joka paikka on täynnä skeidaa. Ja niitä pässejä kyllä riittä, edellisessä kerrsotalossa asui mäntti, joka piti koiraansa aina vapaana, vaikka se hyökkäili pienempien koirien kimppuun.
Kukahan tuota valvoo? Pelkkä kyltti ei ratkaise mitään vaikka kuinka olisi designiä.
Helsingissä tuntuu olevan vaikeaa saada edes väärään paikkaan pysäköityjä autoja sakotettua vaikka siitäkin joutuu maksamaan ihan oikeaa rahaa (ainakin ne joilla on tuloja). Koirilla on hätä monesti myös klo 8–16 ulkopuolella.
Meillä asia vaatisi varmaan ensin koirien DNA-rekisterin, sitten valtion koirankakkatutkimuslaitoksen perustamisen Helsinkiin, sen hajasijoittamisen Itä-Suomeen ja lopulta myymisen keskieurooppalaisille pääomasijoittajille.
Sekä asiaankuuluvien tietojärjestelmien pystyttämisen (ja jossain vaiheessa käytäisiin pitkää demokraattisten lakimiesten käynnistämää keskustelua koirien tietosuojasta erityisesti monirotuisten koirien osalta koska kakkarekisterin laillisuudesta ei ole päätetty perustuslain säätämisjärjestyksessä).
Aika kova sakko… varmaan toimii.
Ja kyllä kai Suomessakin roskaamisesta voi sakon saada — periaatteessa.
Käytännössähän kaikkinainen järjestyksenpito ja valvonta on jo aikoja sitten ulkoistettu turvafirmoille (maanteiden liikennevalvontaa lukuunottamatta).
Onnellista, että veronmaksajat näin saavat urbaaneja tuulahduksia ja kansainvälisiä vaikutteita vastikkeeksi lautakunnan matkailusta.
Kuvasta huomaamme, että Vancouverissa on poliittisesti valittu puistolautakunta — Vancouver Board of Parks and Recreation. Vastaava lautakunta halutaan matkatuliaisiksi varmaan tuoda nyt myös Helsinkiin – puistolautakuntahan täältä puuttuu. Vancouverissa valitaan vaaleissa myös puistokomissaareja.
Toisaalta havaitaan, että kuvan kyltissä lautakunta antaa demokraattista legitimiteettiä koirankakkaa koskevalle sanktiosäännökselle, jota pelkän byrokratian esittämänä saatettaisiin pitää kohtuuttomana, jopa mielettömänä. Osallistava hallinto saattaa johtaa epäsosiaalisiin ja vähävaraisia syrjiviin säännöksiin.
Poliittinen osallistuminen varsinaisiin vaaleihin on Vancouverissa pohjoismaisittain vähäistä. Vuoden 2011 Vancouverin vaalien äänestysprosentti oli 34,57. Puistokomissaarien vaaleissa siis äänestävät ehkä vain ne, jotka kokevat esimerkiksi 2000 dollarin koirankakkaseuraamuksen luontevaksi.
“Of the 418,878 registered voters, there were 144,823 recorded ballots, marking the voter turnout at 34.57%.[7] This is an increase from the 30.79% turnout during the previous municipal election in 2008.” (wikipedia)
Onhan täälläkin poliisin mahdollista sakottaa omistajaa, joka jättää kakat korjaamatta.
Enpä kyllä ole kuullut tällaisesta tapauksesta. Itse olen koiranomistaja ja kerään kyllä jätökset. Olen huomannut kuitenkin, että etenkin monen koiran omistajat jättävät tuotokset siihen, mihin koira kyykistyy. Kolme isoa koiraa tuottaa sen verran p***aa päivässä, että jotenkin tämän ymmärtää.
Asun seudulla, jossa koiria on varmasti keskimääräistä enemmän ja onhan se ikävä näky keväisin, kun tienvierustoja ja jopa itse kulkuväyliä “somistaa” pökäleet joka värisävyä edustaen.
Vähän kuitenkin epäilen, ettei poliispartio pillit soiden lähtisi tehtävää suorittamaan, jos valveutunut kansalainen tekisi verekseltään ilmiannon. Eli kyllä se sosiaalisen paineen ja omantunnon varaan jää tämä keräily.
Koirapuistoissahan täällä käytännössä kaikki keräävät koiransa kakat eli se ei ole ongelma.
Selvästi harkinnanvaraisista rikoksista tuleekin rankaista ankarammin kuin vahingoista.
Jos ei mikään muu auta, niin siitä vaan.
Vain jos sakko on sama kaikesta roskaamisesta.
Suurilla sakoilla uhataan ainakin Yhdysvalloissa usein myös muusta roskaamisesta, varsinkin roskien heittämisestä autosta tien varteen.
Ja kun riittävän suurihampaisille koirille säädetään kuonokoppapakko, niin alkaa koirattomatkin ihmiset lähiöissä ja kaupungeissa tuntemaan lisääntynyttä turvallisuuden tunnetta.
Hienoa että kaupunkisuunnittelulautuakunta oikeasti paneutuu aidosti aiheeseen uhraamalla aikaansa matkustamiseen.
Vaarana näissä reissuissa on että järjestäjänä toimivat virkamiehet esittelevät omia ambitioita ja mieltymyksiä tukevia kohteita.
Seuraavan reissun voisitte tehdä Vantaan Kartanokoskelle ja aitoon keskiaikaisen kaupungin aitoon kopioon Ruotsin Jakriborkiin.
Sekä haastatella kadulla vastaan tulevia ihmisiä.
Kohteissa on inhimillinen mittakaava arkkitehtien vieroksumina alueet vain on jouduttu rakentamaan keskelle peltoa kauaksi kaupunkirakenteesta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Jakriborg
Jakriborgissa kaikki asuvat vuokralla ja lähiö on parin tavallisen ihmisen rakennuttama ja omistama. Tämä on mahdotonta oligarkiassa kuten Suomi. Mediakohun perusteella luulisi sudenkakkaan astumisen olevan todennäköisempää kuin koiran vastaavaan.
Meillä Tampereen syrjäkylillä on menossa kokeilu, joka vetoaa ennemminkin kateuteen kuin taloudellisen sanktion pelkoon.
Asuinkumppani keräsi talven jäljiltä kaksi kottikärryllistä (noin 10 koiran tuottamaa) koiranpaskaa, jotka laitoin asianmukaisesti kompostoitumaan muun kompostiin sopivan aineen joukkoon.
Kun tieto kompostoinnin lopputuloksen erinomaisesta vaikutuksesta kasvimaan lannoittajana aikanaan leviää naapurustossa (se leviää ihan tosiasioista riippumatta), uskon, että tulevina keväinä tienvarsilla kulkee muitakin keräilijöitä kottikärryjen kanssa. Toivottavasti vakavilta riidoilta tuotteen hyödyntäjien kesken vältytään.
Eikö noita voi korjata päiväsakoiksi?
Purkka tai karkkipaperi ei sotke ensin kengänpohjaa (tai vaatteita) ja sitten kotia eikä mahdollisesti levitä tauteja.
On se hyvä, että koirankakkaankin perehdytään, mutta mitenkäs tämä metropolihallinto ja sote-asiat siellä. Kuun niistä ei kuulu mitään ?
Ilman DNA-rekisteriä harva jäisi kiinni. Sakon korottaminen silti vähentäisi katujen kakkoja. Useimpia ne häiritsevät paljon enemmän kuin karkkipapereihin astuminen, mutta karkkipaperisakkoakin voisi korottaa. Yhdyskuntapalveluvaatimus alueen siistimisestä olisi ehkä sakkoakin parempi ja ehkä madaltaisi ilmiantokynnystä, kun ilmiantaja hyötyisi muttei henkilökohtaisesti.
Yhtä hyvä kuin kaikki muutkin lopulliset ratkaisut.
Tuo voisi muussakin lainvalvonnassa olla hyvä idea nykyään kun useimmilla on videokuvaamiseen pystyvä kännykkä taskussa. Eli jos kuvaat jonkun tekemässä rikoksen ja hänet saadaan tämän avulla tuomittua niin vaikkapa 10% tuomiosta tulee palkkioksi sinulle.
En sinänsä näe mitään erityisempää ongelmaa siinä, että “vähäpätöisissä” rikoksissa käytettäisiin enemmän kansalaisvalvontaa, kuten vaikka kännykkäkuvia. Internet myös mahdollistaisi ilmoitusten tekemisen verkossa, vaikkapa osittain nimettömänä niin, että ilmiantajan yhteystiedot olisivat vain poliisin tiedossa ja jos asia ei menisi oikeuteen asti, niin voisi pysyäkin näin.
Rangaistuksia voisi roimasti hilata ylöspäin. Ja siis, tietojärjestelmien pystyttäminen tätä varten ei mitenkään hurjan kallista ole, ellei sitä sitten joku korruptoitunut virkamies teetä jollakin rikollisjärjestöllä kuten on “maan tapa”. (Käytetään nyt tämä tilaisuus sen ihmettelemiseen, miten ihmeessä vieläkään kukaan ei ole joutunut vankilaan julkisen puolen IT-hankintojen mokien vuoksi)
Roskaaminen on asennekysymys. Asennevammaisesta muiden elinympäristön pilaamisesta (tai muiden vaarantamisesta) pitäisi olla selvästi tuntuvammat rangaistukset. Niin monissa maissa on. Esimerkiksi käsiaseen luvattomasta laukaisemisesta on Singaporessa mahdollista saada kuolemanrangaistus.
Miksi sen sakon pitäisi olla noin suuri? Olen itse pohtinut että useampaankin Helsingin tilanteeseen auttaisi partio fillaripoliiseja (tai muita asiaan valtuutettuja ihmisiä) jotka sakottaisivat pienillä sakoilla pienistä rikkeistä, mutta niin aktiivisesti että kiinnijäämisen riski olisi oikea. Jos ihmisillä olisi ihan varteenotettava riski joutua maksamaan kymppi joka kerta kun tumppaa maahan, heittää karkkipaperin ojaan, kävelee pyörätiellä, pyöräiee kävelytiellä tai pissaa metrotunneliin, saattaisivat kyseiset rikkeet vähentyäkin.
Ongelma ei ole rangaistuksen suuruus vaan sen saamisen todennäköisyys. Tosin pelkkä huomautus toimii ainoastaan jos se rekisteröidään johonkin niin hyvin että vartin päästä seuraava sakottaja näkee että tällä kertaa on pikavoiton vuoro.
En ymmärrä miten 10€ sakko voisi toimia minkäänlaisena pelotteena, vaikka kiinnijäämisen todennäköisyys olisi pari prosenttia. Käräyttämisestä pitäisi palkita lisäksi avokätisesti. 10€ maksun käsittely tulee kalliimmaksi niin, ettei sen periminen edes kannata. 200 euroa olisi ehkä minimi jolla tällainen toimisi. Siitä puolet ilmiantajan palkkiota. Tämän voisi ulottaa ympäristörikoksiin kuten roskien kippaamiseen maanteiden varsiin.
En näe mitään puolustettavaa siinä että joku pilaa toisten elinympäristöä.
Periaatteessa toki mainio idea, mutta näen kyllä tuossa ilmiantopalkkiossa pieniä käytännön ongelmia. Niin kuin että kenellä on todistusvelvollisuus, miten hillitään perusteetonta ilmiantotehtailua jne.
Onkohan tällaista ilmianto-järjestelmää missään käytössä? Sinänsä kuulostaa hyvältä, että esimerkiksi nykyisin pulloja keräämällä tuloja hankkivat voisivat päästä suuremmille tuloille väijymällä kameran kanssa.
Käytännön ongelmana näen sen, että ilmeisesti käräyttäjän olisi tiedettävä käräytettävän nimi ja/tai osoite. Tämä rajoittaisi käräyttämistä tuttaviin, naapureihin ja julkisuuden henkilöihin.
Toisekseen tämänlainen kansalaisuusaktiivisuuden osoittaminen saattaisi olla riskialtista sekä käräyttäjälle että hänen kameralleen. Parasta olisi siis hankkia hyvä järjestelmäkamera, zoomobjektiivi ja jalusta ja hoitaa väijyminen turvallisen etäisyyden päästä, mieluiten niin kaukaa, että säilyttää oman anonymiteettinsä.
Tapatörkyilijälle niitä kertyisi tiheästi, sitten alkaa jo kiinnostaa — kun taas sille joka ei-just-nyt-tällä-kertaa-onhan-se-melkein-pusikossa se on muistutus että on nyt kuitenkin helpompaa kerätä joka kerta kuin käyttää aikaa omien tietojen antoon ja verkkopankin näpyttelyyn.
Ehkä kuitenkin tässä kohdassa kannattaisi vähän miettiä sitä, mikä on tavoitteena.
Kovat rangaistukset toimivat vain harkitun rikollisuuden kanssa. Huonon impulssihallinnan tai tajuntaan vaikuttavien aineiden vaikutuksesta tehtyyn rikollisuuteen niillä on vain vähän merkitystä.
Toinen olennainen asia on se, että rangaistusten henkilökohtainen merkitys riippuu tilanteesta ja rangaistuksen todennäköisyydestä. Huumejengiläisen elinajanodote elämäntavan vuoksi on niin lyhyt, että epätodennäköinen kuolemanrangaistuskaan ei ihmeemmin muuta toimintaa.
Paljon lievemmissäkin asioissa tärkeää on kiinnijäämisriski. Esimerkiksi liikennerikkomuksista tulevat rangaistukset ovat monessa tilanteessa erittäin ankaria verrattuna aiheutettuun haittaan tai vaaraan. Tämä perustuu siihen, että samaan rangaistukseen on diskontattu se, että yhtä kiinnijäänyttä rikkomusta kohtaan kansalainen on oletettavasti tehnyt tuhat muuta vastaavaa.
Sattumanvarainen oikeudenkäyttö on kuitenkin huono signaali. Rohkeat rikkovat lakia, arat eivät. Tästä syystä kovien rangaistusten ja pienen kiinnijäämisriskin yhdistelmä on paljon huonompi kuin korkean kiinnijäämisriskin ja maltillisten rangaistusten yhdistelmä.
Historiallisesti on niin, että kovat rangaistukset kertovat heikosta julkisesta vallasta. Lieviä rikkomuksia todistavista kännykkäkuvista maksaminen tuo jostain syystä kovasti ilmiantoyhteiskunnan ja Stasin mieleen.
Roskaaminen ja koiranjätösten jättäminen muiden riesaksi on asennekysymys. Oma lähestymistapani siihen on se, että moista nähdessäni muistan kertoa mielipiteeni. Yhteisön osoittama epäsuosio on kuitenkin aika tehokas tapa.
En minäkään. Mutta näen enemmän kuin pienen vivahde-eron siinä, että koiralta jää skeida tienpenkalle, joku pudottaa Marianne-paperin kävelytielle tai joku kippaa maatumattomat roskansa auton ikkunasta maantien laitaan.
Rangaistustenkin osalta olisi ihan järkevää käyttää progressiivisuutta. Jos samalla hetulla varustetulle taholle rupeaa niitä pieniä lappuja kertymään jollain keskipitkällä aikavälillä enemmän, sitten on isompien lappujen aika.
No, kylläpäs täältä löytyy roskaajia tai ainakin näiden puolustelijoita. Jos ei viitsi sitä karkkipaperia taskuun laittaa ja viedä roskiin, niin ei joku parin sadan euron sakkokaan pitäisi missään tuntua.
Olettaen että on olemassa joku yhteisö.
Tyypillisessä helsinkiläislähiössä on ihan tarpeeksi erillisiä pikkuyhteisöjä joilla on omat sääntönsä. Niihin kuuluvilla ei välttämättä ole mitään kiinnostusta yrittää ansaita työssäkäyvän keskiluokkaisen omistusasujaporvarin hyväksyntää vaan he päinvastoin yrittävät epäsosiaalisella välinpitämättömyydellä osoittaa olevansa muka niskan päällä edes jossain asiassa.
Sanktioankaruus ei vaikuta mihinkään, mikäli sanktiovarmuus on alhainen. Salametsästystäkin tapahtuu Suomessa siksi, että tuomio olisi kova, mutta kiinnijäämisen riski matala.
Olikohan se Tel Avivissa, jossa kakkaaja tunnistetaan kikkareen DNA-analyysillä. Se voisi olla lopullinen ratkaisu. Tämä ei ole vitsi. Analyysi on toki toistaiseksi hiukan kallis, mutta eihän sitä kovin usein tarvitsi käyttää. Varman kiinnijäämisen uhka ja siitä kertominen kyltein luultavasti riittäisi.
Eilisessä Hesarissa (14.5.) oli mielipidesivulla rikosoikeuden dosentin (Melander) sujuva kirjoitus siitä, kuinka oikeusvaltiossa arvioidaan mitä voidaan kriminalisoida, ja millaisilla rangaistuksilla.
Ja oikeassa oikeusvaltiossa kansalaiset voivatkin sitten tehdä kanssaihmisiään kohtaan mitä haluavat, öykkäröidä, käyttäytyä sikamaisesti ja aiheuttaa meille tosikoille nirppanokille harmittoman mielipahan lisäksi ihan taloudellista ja fyysistäkin tuhoa.
Koska “et sä voi mulle mitään, et sulla ole oikeutta”.
Ihanaa.
Eihän tuossa ole ongelmaa, koska analyysilasku voidaan lähettää valvottavalle. Näinhän teollisuudenkin valvonnassa toimitaan.